25.10.2017 - Hanna - t. Mimmi
Maiju oli poissa ja sijaisena Hanna. Hän on erikoistunut teematunteihin: istunta, käsi ja tuntuma, miten hevonen liikkuu ja kantaa itsensä oikein... Kun Hanna sitten kysyi, mitä haluaisimme tehdä, aloimme kaikki toivoa jotain tällaista erilliskursseilla opetettavaa teemaa. Saimmekin tunnin mittaisen aivojumpan, jossa ensin tsekattiin istunta ja sitten harjoiteltiin tuntumaa, pohkeen ja käden vuorovaikutusta.
Aluksi siis jokainen nosti jalat eteen satulan polvitukien päälle. Näin istuinluut saadaan vartalon alle, ja kun tuosta asennosta tiputtaa jalat alas, istuu myös oikeassa kohdassa satulassa.
Vieläkään ei otettu ohjia, vaan käveltiin pitkin ohjin uran sisäpuolella. Tästä oikeasta istunta-asennosta kokeiltiin hieman liioitellen, mitä tapahtuu, jos paino siirtyy. Loppujen lopuksi ei tarvinnut paljonkaan keikahtaa jommalle kummalle puolelle, kun hevoset jo reagoivat painoapuun kääntymällä joko kentän keskelle tai kohti uraa. Eipä tarvitse ihmetellä vaikkapa hankaluuksia väistössä, jos paino- ja pohjeavut antavat täysin ristikkäisiä käskyjä...
Koko tunnin ajan hevoset koitettiin saada itse imemään ohjaa, eikä niin, että ratsastaja olisi vetänyt ohjasta
hevosta tuntumalle. Teimme pitkiä asetuksia ja aina niin, että
ensin jalka aloitaa ja käsi jatkaa, ei yhtä aikaa. Näin ei pakoteta
hevosta vaan koitetaan houkutella sitä.
Harjoitukset olivat Mimmille ihan valtavan
hyödyllisiä, ja kun joskus 40 minuutin jälkeen lähdettiin vähän
vapaammin uralle, niin jopas oli tuntumaa kahdella ohjalla ja hevonen
kantoi itsensä. Otin ihan tarkoituksella alun niin, etten juuri
välittänyt missä Mimmin pää on, vaan koitin vain ajatella ohjeita ja
tehdä kuten Hanna sanoo. Mimmi oli silti ihan pyöreä, vaikka minun makuun
vähän pitkä. Mutta näin verytellen lopputunnista olisi jo voinut tehdä
vaikka mitä!
Mimmi on myös minusta paljon mielyttävämpi nivelillä kuin kangilla. Kai tamma on sen verran herkkä, että kova rauta suussa vaatisi ratsastajalta enemmän kuin mihin minä pystyn.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mimmi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mimmi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
maanantai 13. marraskuuta 2017
Siirtymisiä kolmikaarisella
18.10.2017 - Maiju - t. Mimmi
Olivialla ei sitten ilmeisesti ainakaan tässä vaiheessa ainakaan minun kanssani käytetä kankisuitsia, joten Maiju palautti minut Mimmin selkään. En ole tainnut nähdä koskaan kenenkään ratsastavan silläkään kangilla, mutta koska sillä on omat kankisuitset, ei tämä liene mikään harvinaisuus.
Aikaisemmin Maijun kankitunnilla olemme harjoitelleet pitämään ohjia siten, että nivelohja kulkee normaalisti ja kankiohja vain keskisormen ympäri. Tällä keralla ojat otettiin Kyra Kyrklyndin tyyliin, jolloin kankiohja tulikin pikkurillin alta ja poistui kuten nivel. Tämä oli minulle luonnollisempi tapa kuin tuo aiempi, vaikka kaikkein luonnollisin on se, missä kankiohja tulee käteen nivelen yläpuolelta.
Mimmi oli kankisuitsituksella hieman erilainen kuin nivelillä. Se ei ollut niin tasainen ja jännittyi helpommin. Välillä tuli tosi hyviä pätkiä, ja sitten välillä taas tamma kulki pää pitkänä, selkä notkolla ja jalat perässä laahaten. Itsekään en kyllä ollut lähelläkään parhaintani raskaan alkuviikon vuoksi. Mimmi ja Maiju kuitenkin tarjosivat sen verran tekemistä, että oli pakko koittaa keskittyä joka hetki.
Alkutunnista meni aika paljon aikaa suitstuksen kertaamiseen, mutta ehdittiin silti työskennellä tehokkaasti lähinnä kolmikaarisella kiemurauralla. Ensin haettiin reitti ihan vaan käynnissä. Sitten keskimmäinen kaari tultiin laukassa. Lopulta koko kaari laukattiin, siirtymiset tehtiin käynnin kautta. Mimmi oli aluksi vähän löysä, ja reaktiot etenkin pidättäviin apuihin olivat hitaita. Maiju sanoikin, että jos on pyytänyt kauniisti ilman toivottua lopputulosta, on ihan oikeutettua pyytää seuraavalla kerralla niin selvästi, että alkaa tapahtua. Ensin tämä tuntui vähän hurjalta, mutta kieltämättä niistä kangista oli sitten apua käyntisiirtymisissä.
Mimmin kanssa oli aina välillä myös vähän ahdasta, kun sillä on paitsi iso laukka niin myös aina pieni epäluulo vastaantulevia hevosia kohtaan. Onneksi tunnen tamman jo sen verran hyvin, että kun vaan pisti sen töihin ja pyysi riittävän selvästi myös laukkaamaan eteen, ei ongelmia oikeastaan sitten tullutkaan.
Vaikka ei joka hetki ihan putkeen mennytkään ja vaikka tiedän, että pystymme Mimmin kanssa jo paljon parempaankin, niin ihan hyvä työntäyteinen turpaterapiatunti tämäkin oli.
Olivialla ei sitten ilmeisesti ainakaan tässä vaiheessa ainakaan minun kanssani käytetä kankisuitsia, joten Maiju palautti minut Mimmin selkään. En ole tainnut nähdä koskaan kenenkään ratsastavan silläkään kangilla, mutta koska sillä on omat kankisuitset, ei tämä liene mikään harvinaisuus.
Aikaisemmin Maijun kankitunnilla olemme harjoitelleet pitämään ohjia siten, että nivelohja kulkee normaalisti ja kankiohja vain keskisormen ympäri. Tällä keralla ojat otettiin Kyra Kyrklyndin tyyliin, jolloin kankiohja tulikin pikkurillin alta ja poistui kuten nivel. Tämä oli minulle luonnollisempi tapa kuin tuo aiempi, vaikka kaikkein luonnollisin on se, missä kankiohja tulee käteen nivelen yläpuolelta.
Mimmi oli kankisuitsituksella hieman erilainen kuin nivelillä. Se ei ollut niin tasainen ja jännittyi helpommin. Välillä tuli tosi hyviä pätkiä, ja sitten välillä taas tamma kulki pää pitkänä, selkä notkolla ja jalat perässä laahaten. Itsekään en kyllä ollut lähelläkään parhaintani raskaan alkuviikon vuoksi. Mimmi ja Maiju kuitenkin tarjosivat sen verran tekemistä, että oli pakko koittaa keskittyä joka hetki.
Alkutunnista meni aika paljon aikaa suitstuksen kertaamiseen, mutta ehdittiin silti työskennellä tehokkaasti lähinnä kolmikaarisella kiemurauralla. Ensin haettiin reitti ihan vaan käynnissä. Sitten keskimmäinen kaari tultiin laukassa. Lopulta koko kaari laukattiin, siirtymiset tehtiin käynnin kautta. Mimmi oli aluksi vähän löysä, ja reaktiot etenkin pidättäviin apuihin olivat hitaita. Maiju sanoikin, että jos on pyytänyt kauniisti ilman toivottua lopputulosta, on ihan oikeutettua pyytää seuraavalla kerralla niin selvästi, että alkaa tapahtua. Ensin tämä tuntui vähän hurjalta, mutta kieltämättä niistä kangista oli sitten apua käyntisiirtymisissä.
Mimmin kanssa oli aina välillä myös vähän ahdasta, kun sillä on paitsi iso laukka niin myös aina pieni epäluulo vastaantulevia hevosia kohtaan. Onneksi tunnen tamman jo sen verran hyvin, että kun vaan pisti sen töihin ja pyysi riittävän selvästi myös laukkaamaan eteen, ei ongelmia oikeastaan sitten tullutkaan.
Vaikka ei joka hetki ihan putkeen mennytkään ja vaikka tiedän, että pystymme Mimmin kanssa jo paljon parempaankin, niin ihan hyvä työntäyteinen turpaterapiatunti tämäkin oli.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Valmistautumista voltteihin
27.9.2017 - Nora - t. Mimmi
Maiju oli menettänyt äänensä, joten vielä viime vuonna Primuksella opettanut Nora Smolsky sijaisti, ja kivasti sijaistikin. Mimmi oli ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana tallissa, jossa se tyytyväisen oloisena pötkötti oljilla. Kankussa oli sellaiset likaläikät, ettei ilman pientä pesua kehdattu edes lähteä tunnille.
Meidän ryhmämme oli kentällä kauniissa syyssäässä ja jo pimenevässä illassa. Jouduin tulemaan selästä alas samantien, sillä jostain syystä Mimmin turvajalustimet oli laitettu väärin päin. Mimmi kesti minun hihnojen reuhtomisen ihan hyvin ja seisoi kauniisti paikoillaan pujotellessani jalustinhihnoja. Kun pääsin takaisin selkään, Nora sanoi, että olin hyvin huomioinut hevoseni. Mimmin kanssa olen puuhaillut jo sen verran, ettei tullut mieleenkään yrittää kääntää jalustimia selässä istuen - eikä kyllä tulisi muillakaan hevosilla.
Pääsimme siis vähän myöhässä kävelemään, joten kävelin hieman pidempään muiden jo ravatessa. Aloitimme koko kentällä, ja Nora sanoi, että Mimmi hänen käsityksensä mukaan aina kyselee, että pelkäisiköhän tämä ratsastaja. Syksyn kokemusten perusteella Mimmi itse ei juurikaan pelkää ainakaan maneesissa, joten päätin, ettei se pelkää kentälläkään. Eikä myöskään pelännyt, käytimme Mimmin kanssa koko kenttää yksin ja yhdessä siinä missä muutkin. Ainoastaan kerran laitumen päässä tuli äkkipysäys, kun aidan takana vilisti jänis, mutta siitäkin jatkettiin eteenpäin ihan normaalisti. Lasken tämän ehdottomasti tunnin onnistumisten joukkoon!
Aloittelimme volttien ratsastusta Maijun ohjeiden mukaan. Nora laittoi meidät ensin neliöuralle ja sitten salmiakkiuralle, tunnin loppupuolella myös ympyrälle, jota pienennettiin ja suurenneettiin. Näillä erikoisemmilla urilla harjoiteltiin ensin suoristamista ja kulmissa asettamista ja taivuttamista. Mimmi asettui ja taipui kivasti, mutta valmistelin kulmia etenkin salmiakkiuralla jopa liian kaukaa.
Laukkaa ratsastettiin koko kentällä kumpaankin suuntaan voltteja tehden. Ensin tehtiin isompia ja sitten pienempiä sen mukaan, miten hevoset alkoivat kaareville urille taipua. Mimmin kanssa olin melkein koko ajan kääntämässä, muutoin pitkä sivu olisi ollut liian... No, pitkä. Edellistunnin rullaavaa laukkaa en saanut kuin ihan välähdyksittäin, mutta kyllä laukka silti on parempaa kun sitä uskaltaa ihan todella reilusti ratsastaa eteen ja myös koota samalla! On selvästi vaatinut useampia kertoja Mimmillä, että olen tavallaan ymmärtänyt miten rohkeasti voin tammaa pyytää. Ja jos ei pyydä lainkaan, Mimmi melkeinpä valahtaa raviin. Nora sanoi tunnin alkupuolella, että vaikka Mimmi tuntuu hitaalta, en saisi ihan niin kovin hyökätä jalalla. Hyvä huomio, olin siis ehkä jo vähän liiankin ahne alusta asti etenkin nyt, kun Mimmi ei ollut vertynyt edellisellä tunnilla.
Ihan lopuksi päästiin jo tekemään volttikahdeksikkoa, se meni Mimmillä hyvin. Oikeastaan koko tunti meni Mimmillä ihan hyvin. Mentiin paljon laukkaa ja käyntiä, josta tuli loppua kohti ihan nelitahtista. Alan selvästi saada Mimmistä vähän jotain irti myös itselleni. Noran mielestä minulla oli siihen hyvä rento ja rauhallinen ote. Kehittämiskohteeksi sain katseen, joka valahti turhan usein alas hevosen niskaan, mikä vetää yläkropan vähän etukenoon. Katse kohti valotolppia ja lamppuja siis!
Maiju oli menettänyt äänensä, joten vielä viime vuonna Primuksella opettanut Nora Smolsky sijaisti, ja kivasti sijaistikin. Mimmi oli ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana tallissa, jossa se tyytyväisen oloisena pötkötti oljilla. Kankussa oli sellaiset likaläikät, ettei ilman pientä pesua kehdattu edes lähteä tunnille.
Meidän ryhmämme oli kentällä kauniissa syyssäässä ja jo pimenevässä illassa. Jouduin tulemaan selästä alas samantien, sillä jostain syystä Mimmin turvajalustimet oli laitettu väärin päin. Mimmi kesti minun hihnojen reuhtomisen ihan hyvin ja seisoi kauniisti paikoillaan pujotellessani jalustinhihnoja. Kun pääsin takaisin selkään, Nora sanoi, että olin hyvin huomioinut hevoseni. Mimmin kanssa olen puuhaillut jo sen verran, ettei tullut mieleenkään yrittää kääntää jalustimia selässä istuen - eikä kyllä tulisi muillakaan hevosilla.
Pääsimme siis vähän myöhässä kävelemään, joten kävelin hieman pidempään muiden jo ravatessa. Aloitimme koko kentällä, ja Nora sanoi, että Mimmi hänen käsityksensä mukaan aina kyselee, että pelkäisiköhän tämä ratsastaja. Syksyn kokemusten perusteella Mimmi itse ei juurikaan pelkää ainakaan maneesissa, joten päätin, ettei se pelkää kentälläkään. Eikä myöskään pelännyt, käytimme Mimmin kanssa koko kenttää yksin ja yhdessä siinä missä muutkin. Ainoastaan kerran laitumen päässä tuli äkkipysäys, kun aidan takana vilisti jänis, mutta siitäkin jatkettiin eteenpäin ihan normaalisti. Lasken tämän ehdottomasti tunnin onnistumisten joukkoon!
Aloittelimme volttien ratsastusta Maijun ohjeiden mukaan. Nora laittoi meidät ensin neliöuralle ja sitten salmiakkiuralle, tunnin loppupuolella myös ympyrälle, jota pienennettiin ja suurenneettiin. Näillä erikoisemmilla urilla harjoiteltiin ensin suoristamista ja kulmissa asettamista ja taivuttamista. Mimmi asettui ja taipui kivasti, mutta valmistelin kulmia etenkin salmiakkiuralla jopa liian kaukaa.
Laukkaa ratsastettiin koko kentällä kumpaankin suuntaan voltteja tehden. Ensin tehtiin isompia ja sitten pienempiä sen mukaan, miten hevoset alkoivat kaareville urille taipua. Mimmin kanssa olin melkein koko ajan kääntämässä, muutoin pitkä sivu olisi ollut liian... No, pitkä. Edellistunnin rullaavaa laukkaa en saanut kuin ihan välähdyksittäin, mutta kyllä laukka silti on parempaa kun sitä uskaltaa ihan todella reilusti ratsastaa eteen ja myös koota samalla! On selvästi vaatinut useampia kertoja Mimmillä, että olen tavallaan ymmärtänyt miten rohkeasti voin tammaa pyytää. Ja jos ei pyydä lainkaan, Mimmi melkeinpä valahtaa raviin. Nora sanoi tunnin alkupuolella, että vaikka Mimmi tuntuu hitaalta, en saisi ihan niin kovin hyökätä jalalla. Hyvä huomio, olin siis ehkä jo vähän liiankin ahne alusta asti etenkin nyt, kun Mimmi ei ollut vertynyt edellisellä tunnilla.
Ihan lopuksi päästiin jo tekemään volttikahdeksikkoa, se meni Mimmillä hyvin. Oikeastaan koko tunti meni Mimmillä ihan hyvin. Mentiin paljon laukkaa ja käyntiä, josta tuli loppua kohti ihan nelitahtista. Alan selvästi saada Mimmistä vähän jotain irti myös itselleni. Noran mielestä minulla oli siihen hyvä rento ja rauhallinen ote. Kehittämiskohteeksi sain katseen, joka valahti turhan usein alas hevosen niskaan, mikä vetää yläkropan vähän etukenoon. Katse kohti valotolppia ja lamppuja siis!
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Mikä makea Mimmi!
13.9.2017 - Maiju - t. Mimmi
Loppukesästä minulla oli koko ajan Mimmin kanssa sellainen tunne, että en jotenkin saa siitä mitään irti, vaikka Maijun mielestä ihan hyvin meneekin. Taipaleemme on kuitenkin ollut nousujohteinen, ja pari tuntia sitten ravityöskentelyssä jotain loksahti kohdalleen. Sen jälkeen tuntui, että ei tarvinnutkaan aloittaa enää ihan alusta seuraavalla kerralla. Radan ratsastuksen jälkeen otimme käyttöön Kyra Kyrklundin klinikan opit, ja niiden seurauksena kuului lisää loksahduksia.
Maiju antoi kaikille ratsun kaulan ympärille paalinarulenkit, ja lenkistä otettiin kiinni sisäkädellä. Teemana oli siis vakaa sisäohjan tuki, ei siis jatkuvaa vetoa tai löysää, vaan tasainen tuntuma. Meillehän tämä oli avain onneen, koska etenkin vasempaan kierrokseen Mimmin sisäohja on aivan tyhjä.
Aloitimme kuitenkin oikeasta kierroksesta suurella keskiympyrällä. Haimme hevosia ensin sellaiseen lopputunnin eteen alas -muotoon, joka Maijun mukaan on monen ratsastajan mielestä oikein mukava olotila, kun hevoset ovat niin kevyitä. Sisäohja pidettiin siis paalinarulenkin avulla koko ajan vakaalla tuntumalla ja hevonen hieman asettuneena, mutta ulko-ohjalla sitten pystyi pelaamaan vähän, erityisesti myötäämään. Mimmille tämä oli helppoa, ja sain sen raviinkin vähän ehemmän puhtia kuin radalla
Sitten siirryttiin koko uralle ja tehtiin laukannostoja ovipäädyssä. Maiju katsoi jokaisen erikseen ja sanoi ääneen, milloin sisätakajalka on maassa. Silloin piti nostaa laukka. Mimmi teki oikeaan ihan kohtuullisesti, vaikka nostot olisivat voineet olla vähän terävämpiä. Laukkaa sinällään ei jatkettu kuin pitkälle sivulle, keskityttiin vain oikea-aikaisiin nostoihin.
Suunnanvaihdoksen jälkeen tehtiin sama työskentely vasempaan kierrokseen. Vasempihan on tällaisessa(kin) tehtävässä se Mimmin haastavampi suunta, koska siihen sisäohjaan on tosi vaikea saada minkäänlaista tuntumaa. Mimmi kyllä parani koko ajan, mutta ne nostot olivat edelleen vähän löysät. Lopulta paloi pinna, ja ajattelin ottaa laukkaa vähän pidemmän pätkän, jotta tamma joutuisi edes laukkaamaan kunnolla. Mimmi oli ensin vähän eri mieltä, joten komensin sitä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin - ja kappas, sillähän on ihan kolmitahtinen laukka! Puikkelehdittiin siellä muiden ratsujen seassa ja varmasti aiheutettiin hetki hämmennystä, mutta olipahan sen arvoista!
Kun tämän jälkeen tehtiin vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä kohti uraa, niin olipa Mimmilläkin helppoa. Saimme etenkin vasemmalle hyvät ja rennot väistöt, oikealle oli ehkä hieman haastavampaa.
Mimmi oli ihan tosi makean tuntuinen, en olisi millään malttanut lopettaa! Tosin vielä jäi tavoiteltavaa jatkoonkin. Onnistunut laukkapätkä oli tosi lyhyt, mutta nyt tiedän miltä se voi tuntua. Kokonaisuudessaan hyvästä tunnista huolimatta peili paljasti vielä aivan lopussakin totuuden: kuolain ei edelleenkään ollut tasaisesti suussa, vaan pilkisti huomattavasti enemmän oikealta. Ehkä kuitenkin ensimmäistä kertaa koin Mimmin kanssa nyt sellaisen fiiliksen, että saatiin oikeasti jotain aikaan!
Loppukesästä minulla oli koko ajan Mimmin kanssa sellainen tunne, että en jotenkin saa siitä mitään irti, vaikka Maijun mielestä ihan hyvin meneekin. Taipaleemme on kuitenkin ollut nousujohteinen, ja pari tuntia sitten ravityöskentelyssä jotain loksahti kohdalleen. Sen jälkeen tuntui, että ei tarvinnutkaan aloittaa enää ihan alusta seuraavalla kerralla. Radan ratsastuksen jälkeen otimme käyttöön Kyra Kyrklundin klinikan opit, ja niiden seurauksena kuului lisää loksahduksia.
Maiju antoi kaikille ratsun kaulan ympärille paalinarulenkit, ja lenkistä otettiin kiinni sisäkädellä. Teemana oli siis vakaa sisäohjan tuki, ei siis jatkuvaa vetoa tai löysää, vaan tasainen tuntuma. Meillehän tämä oli avain onneen, koska etenkin vasempaan kierrokseen Mimmin sisäohja on aivan tyhjä.
Aloitimme kuitenkin oikeasta kierroksesta suurella keskiympyrällä. Haimme hevosia ensin sellaiseen lopputunnin eteen alas -muotoon, joka Maijun mukaan on monen ratsastajan mielestä oikein mukava olotila, kun hevoset ovat niin kevyitä. Sisäohja pidettiin siis paalinarulenkin avulla koko ajan vakaalla tuntumalla ja hevonen hieman asettuneena, mutta ulko-ohjalla sitten pystyi pelaamaan vähän, erityisesti myötäämään. Mimmille tämä oli helppoa, ja sain sen raviinkin vähän ehemmän puhtia kuin radalla
Sitten siirryttiin koko uralle ja tehtiin laukannostoja ovipäädyssä. Maiju katsoi jokaisen erikseen ja sanoi ääneen, milloin sisätakajalka on maassa. Silloin piti nostaa laukka. Mimmi teki oikeaan ihan kohtuullisesti, vaikka nostot olisivat voineet olla vähän terävämpiä. Laukkaa sinällään ei jatkettu kuin pitkälle sivulle, keskityttiin vain oikea-aikaisiin nostoihin.
Suunnanvaihdoksen jälkeen tehtiin sama työskentely vasempaan kierrokseen. Vasempihan on tällaisessa(kin) tehtävässä se Mimmin haastavampi suunta, koska siihen sisäohjaan on tosi vaikea saada minkäänlaista tuntumaa. Mimmi kyllä parani koko ajan, mutta ne nostot olivat edelleen vähän löysät. Lopulta paloi pinna, ja ajattelin ottaa laukkaa vähän pidemmän pätkän, jotta tamma joutuisi edes laukkaamaan kunnolla. Mimmi oli ensin vähän eri mieltä, joten komensin sitä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin - ja kappas, sillähän on ihan kolmitahtinen laukka! Puikkelehdittiin siellä muiden ratsujen seassa ja varmasti aiheutettiin hetki hämmennystä, mutta olipahan sen arvoista!
Kun tämän jälkeen tehtiin vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä kohti uraa, niin olipa Mimmilläkin helppoa. Saimme etenkin vasemmalle hyvät ja rennot väistöt, oikealle oli ehkä hieman haastavampaa.
Mimmi oli ihan tosi makean tuntuinen, en olisi millään malttanut lopettaa! Tosin vielä jäi tavoiteltavaa jatkoonkin. Onnistunut laukkapätkä oli tosi lyhyt, mutta nyt tiedän miltä se voi tuntua. Kokonaisuudessaan hyvästä tunnista huolimatta peili paljasti vielä aivan lopussakin totuuden: kuolain ei edelleenkään ollut tasaisesti suussa, vaan pilkisti huomattavasti enemmän oikealta. Ehkä kuitenkin ensimmäistä kertaa koin Mimmin kanssa nyt sellaisen fiiliksen, että saatiin oikeasti jotain aikaan!
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Radan ratsastus
6.9.2017 - Maiju - t. Mimmi
Kaksi kertaa harjoittelua ja kolmas kerta toden sanoo: tällä tunnilla ratsastimme helppo B:3 -radan Maijun arvostelemana. Aluksi saimme verrytellä aika itsenäisesti, kun Maiju rakensi koulurataa maneesiin. Minä tein ensin muutaman käyntivoltin ja sitten voltteja ravissa, sekä pieniä pätkiä edellisellä tunnilla hyvään lopputulokseen johtaneita avotaivutuksia. Mimmi tuntui rennolta, mutta jotenkin todella hitaalta jalalle. Etenkin siinä vaiheessa, kun tein muutamat laukannostot, olisi pitänyt ymmärtää herättää tamma, mutta ajattelin näin käyvän vähän kuin itsestään kouluradalle yksin siirryttäessä. Kaikenkaikkiaan itsenäinen veryttely on minulle todella vaikea, osaaminen katoaa lähes poikkeuksetta kuin tuhka tuuleen.
Maiju määräsi järjestyksen, ja olin viidestä toiseksi viimeinen. Yhden ratsukon ollessa radalla muut veryttelivät maneesin pienessä päädyssä sulassa sovussa. Ratsukon tullessa lopputervehdykseen, sai aina mennä radalle tekemään vapaavalintaisia kuvioita Maijun kirjoittaessa paperia valmiiksi. Mimmi tuli pienessä tilassa väännellen aika mukavaksi ravissa, mutta oli edelleen hidas. Tein muutamia siirtymisiä käynnistä raviin sekä ihan pysähdyksiä ravisiirtymisin, mutta liikkeellelähdöt olivat aina vaan tosi tahmeita. Volteille ja kaareville urille se sen sijaan taipui nätisti, eikä välittänyt muista hevosista ahtaassa tilassa mitään.
Kun pääsimme suorittavien ratsukoiden välissä radalle, tein muutamia keskilinjoja eli ratsastin päin kovin pelottavaa Maijua. Tuomaripäässä tein myös laukannostoja, mutta en varsinaisesti laukkaillut kuin pari ohjelmassa olevaa volttia. Laukat kyllä nousivat, mutta varsinainen laukka ei todellakaan ollut kovin laadukasta.
Kun oli meidän vuoromme, lähdin ihan luottavaisena radalle. Mimmi oli radalla yksinkin aivan rento, ja saatiin aika kiva raviohjelma. Nelikaarisesta kiemuraurasta Maiju antoi kiltisti jopa kasin, ja alkupuolta ohjelmasta säestivät adjektiivit "tahdikasta", "hyvä tie ja tahti" ja "pehmeää, sujuvaa".
Mutta sitten tuli laukkaohjelma, ja pakka levisi käsiin. Ei tosin siksi kuin olin luullut, vaan siksi, että Mimmi hyytyi! Olin odottanut, että se sinkoaa maatakiertävälle radalle viimeistään lävistäjällä, mutta tamma menikin aivan toiseen ääripäähän mm. rikkoen laukan kumpaankin suuntaan! Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida mitenkään. Tarvitsisi selvästi enemmän ratatreeniä, jotta ymmärtäisi mitä ja miten radalla voi tehdä tällaisissa tilanteissa. Niinpä köröttelin laukkaohjelman loppuun tuskanhiki valuen. Mimmi oli vetelä ja pitkä kuin nälkävuosi, volteista tuli aivan liian suuret ja laukan tempo aivan liian hidas. Jos nyt tästä jotain positiivista haetaan, niin laukan jälkeinen ravi onnistui hyvin, koska ennakko-odotuksista huolimatta laukka ei kiihtynytkään...
Loppuohjelman nopeat siirtymiset ja käyntikuvio sujuivat taas ihan kivasti lopputervehdykseen asti, vaikka siinä valuimmekin vähän vasemmalle. Maijun pöytäkirjaan kirjoittama kannustava loppukommentti tiivistää suorituksemme hyvin: "Laukka tänään ponnetonta. Ravissa ihana tahti ja raviohjelma pehmeä. Täsmällistä ja keskittynyttä ratsastusta." Itseä jäi harmittamaan oma löysäilyini laukassa, mutta muutoin olin tyytyväinen. Sain tuotua radalle sen, mitä varmasti osasimme ja missä harjoituksissa onnistuimme, vaikka ravikin olisi ehkä saanut olla tarmokkaampaa.
Vaikka radan ratsastaminen oli kovin jännää, on myös kovin opettavasta siirtyä aina välillä epämukavuusalueelle. Kyllä näistä aina oppii, etenkin kun sain suorituksemme videolle. Kuvauksesta kiitos edeltävän tunnin Mimmin ratsastajalle Mirkulle!
Kaksi kertaa harjoittelua ja kolmas kerta toden sanoo: tällä tunnilla ratsastimme helppo B:3 -radan Maijun arvostelemana. Aluksi saimme verrytellä aika itsenäisesti, kun Maiju rakensi koulurataa maneesiin. Minä tein ensin muutaman käyntivoltin ja sitten voltteja ravissa, sekä pieniä pätkiä edellisellä tunnilla hyvään lopputulokseen johtaneita avotaivutuksia. Mimmi tuntui rennolta, mutta jotenkin todella hitaalta jalalle. Etenkin siinä vaiheessa, kun tein muutamat laukannostot, olisi pitänyt ymmärtää herättää tamma, mutta ajattelin näin käyvän vähän kuin itsestään kouluradalle yksin siirryttäessä. Kaikenkaikkiaan itsenäinen veryttely on minulle todella vaikea, osaaminen katoaa lähes poikkeuksetta kuin tuhka tuuleen.
Maiju määräsi järjestyksen, ja olin viidestä toiseksi viimeinen. Yhden ratsukon ollessa radalla muut veryttelivät maneesin pienessä päädyssä sulassa sovussa. Ratsukon tullessa lopputervehdykseen, sai aina mennä radalle tekemään vapaavalintaisia kuvioita Maijun kirjoittaessa paperia valmiiksi. Mimmi tuli pienessä tilassa väännellen aika mukavaksi ravissa, mutta oli edelleen hidas. Tein muutamia siirtymisiä käynnistä raviin sekä ihan pysähdyksiä ravisiirtymisin, mutta liikkeellelähdöt olivat aina vaan tosi tahmeita. Volteille ja kaareville urille se sen sijaan taipui nätisti, eikä välittänyt muista hevosista ahtaassa tilassa mitään.
Kun pääsimme suorittavien ratsukoiden välissä radalle, tein muutamia keskilinjoja eli ratsastin päin kovin pelottavaa Maijua. Tuomaripäässä tein myös laukannostoja, mutta en varsinaisesti laukkaillut kuin pari ohjelmassa olevaa volttia. Laukat kyllä nousivat, mutta varsinainen laukka ei todellakaan ollut kovin laadukasta.
Kun oli meidän vuoromme, lähdin ihan luottavaisena radalle. Mimmi oli radalla yksinkin aivan rento, ja saatiin aika kiva raviohjelma. Nelikaarisesta kiemuraurasta Maiju antoi kiltisti jopa kasin, ja alkupuolta ohjelmasta säestivät adjektiivit "tahdikasta", "hyvä tie ja tahti" ja "pehmeää, sujuvaa".
Mutta sitten tuli laukkaohjelma, ja pakka levisi käsiin. Ei tosin siksi kuin olin luullut, vaan siksi, että Mimmi hyytyi! Olin odottanut, että se sinkoaa maatakiertävälle radalle viimeistään lävistäjällä, mutta tamma menikin aivan toiseen ääripäähän mm. rikkoen laukan kumpaankin suuntaan! Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida mitenkään. Tarvitsisi selvästi enemmän ratatreeniä, jotta ymmärtäisi mitä ja miten radalla voi tehdä tällaisissa tilanteissa. Niinpä köröttelin laukkaohjelman loppuun tuskanhiki valuen. Mimmi oli vetelä ja pitkä kuin nälkävuosi, volteista tuli aivan liian suuret ja laukan tempo aivan liian hidas. Jos nyt tästä jotain positiivista haetaan, niin laukan jälkeinen ravi onnistui hyvin, koska ennakko-odotuksista huolimatta laukka ei kiihtynytkään...
Vaikka radan ratsastaminen oli kovin jännää, on myös kovin opettavasta siirtyä aina välillä epämukavuusalueelle. Kyllä näistä aina oppii, etenkin kun sain suorituksemme videolle. Kuvauksesta kiitos edeltävän tunnin Mimmin ratsastajalle Mirkulle!
Ravivolttikahdeksikko
Nelikaarinen kiemuraura
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Toinen treenikerta radalla
30.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
No nyt! Jokin loksahti kohdilleen, ja Mimmi oli tällä tunnilla ihan superhieno! Laukka nyt on edelleen mitä on, mutta ravityöskentelyyn olen kyllä todella tyytyväinen.
Ratsastimme jälleen koko tunnin kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla. Aluksi teimme käynnissä voltteja radan pisteisiin, jotta hahmottaisimme radan sekä kymmenen metrin voltin suuruuden. Maiju oli todella tarkka siitä, että voltit ovat symmetrisiä ja että ne alkavat ja päättyvät tarkasti samaan pisteeseen.
Ravasimme vain hetken, ensin ympyrällä ja sitten koko uralla huolellisesti kulmiin ratsastaen. Suunnanmuutos tehtiin nelikaarisella kiemurauralla, joten tuli sekin kerrattua. Ravipätkän jälkeen jatkoimme käyntivolteilla toiseen suuntaan. Laukka tehtiin tällä tunnilla vähän vähemmän, kerran se lävistäjä ravisiirtymisellä. Siitä ei kyllä taida tulla minulle ja Mimmille kovin mairittelevia pisteitä!
Varsinaisesti harjoittelimme B:3-radan hassua kentän keskellä tehtävää volttikahdeksikkoa. Maiju käveli meille ensin kuvion läpi, ja sitten se ratsastettiin kahteen otteeseen yksitellen. Muut saivat tehdä itsenäistä työtä. Tässä Mimmi oli aivan mahtava, sain vaan fiilistellä! Se ei välittänyt muista hevosista tai mistään ulkopuolisista häiriötekijöistä mitään, pystyin pyörittelemään sitä odotusaikana kentän päädyssä ja sivussa ihan miten vaan. Teinkin sitten melkein koko ajan ravissa avotaivutuksia aidan vieressä siten, että päädyssä vaihdon suuntaa täyskaarrolla. Taivutuksetkin tuntuivat tosi helpoilta kumpaankin suuntaan.
Jumpan tuloksena volttikahdeksikkokin onnistui molemmilla kerroilla hienosti. Mimmi ravasi tahdikkaasti, ja sain käännettyä sen helposti oikean kokoisille volteille. Sanoinkin Maijulle, että voisin lopettaa tunnin siihen, niin hyvältä Mimmi tuntui. Mutta tokihan teimme vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan sekä aivan lopuksi ohjelmassa olevan käyntikuvion. Siinä siirrytään varsin nopeasti laukasta raviin ja ravista käyntiin, josta käyntiin vapain ohjin. Tienä on puoliympyrä, jonka jälkeen otetaan ohjat ja siirrytään taas raviin kohti lopputervehdystä. Tällä tunnilla kuvio onnistui, mutta ohjelmassa alaspäin siirtymiset on niin nopeasti (kirjaimen välein), että saapa nähdä...
No, ensi viikolla sitten suoritukset, jos ei sada kaatamalla vettä!
No nyt! Jokin loksahti kohdilleen, ja Mimmi oli tällä tunnilla ihan superhieno! Laukka nyt on edelleen mitä on, mutta ravityöskentelyyn olen kyllä todella tyytyväinen.
Ratsastimme jälleen koko tunnin kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla. Aluksi teimme käynnissä voltteja radan pisteisiin, jotta hahmottaisimme radan sekä kymmenen metrin voltin suuruuden. Maiju oli todella tarkka siitä, että voltit ovat symmetrisiä ja että ne alkavat ja päättyvät tarkasti samaan pisteeseen.
Ravasimme vain hetken, ensin ympyrällä ja sitten koko uralla huolellisesti kulmiin ratsastaen. Suunnanmuutos tehtiin nelikaarisella kiemurauralla, joten tuli sekin kerrattua. Ravipätkän jälkeen jatkoimme käyntivolteilla toiseen suuntaan. Laukka tehtiin tällä tunnilla vähän vähemmän, kerran se lävistäjä ravisiirtymisellä. Siitä ei kyllä taida tulla minulle ja Mimmille kovin mairittelevia pisteitä!
Varsinaisesti harjoittelimme B:3-radan hassua kentän keskellä tehtävää volttikahdeksikkoa. Maiju käveli meille ensin kuvion läpi, ja sitten se ratsastettiin kahteen otteeseen yksitellen. Muut saivat tehdä itsenäistä työtä. Tässä Mimmi oli aivan mahtava, sain vaan fiilistellä! Se ei välittänyt muista hevosista tai mistään ulkopuolisista häiriötekijöistä mitään, pystyin pyörittelemään sitä odotusaikana kentän päädyssä ja sivussa ihan miten vaan. Teinkin sitten melkein koko ajan ravissa avotaivutuksia aidan vieressä siten, että päädyssä vaihdon suuntaa täyskaarrolla. Taivutuksetkin tuntuivat tosi helpoilta kumpaankin suuntaan.
Jumpan tuloksena volttikahdeksikkokin onnistui molemmilla kerroilla hienosti. Mimmi ravasi tahdikkaasti, ja sain käännettyä sen helposti oikean kokoisille volteille. Sanoinkin Maijulle, että voisin lopettaa tunnin siihen, niin hyvältä Mimmi tuntui. Mutta tokihan teimme vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan sekä aivan lopuksi ohjelmassa olevan käyntikuvion. Siinä siirrytään varsin nopeasti laukasta raviin ja ravista käyntiin, josta käyntiin vapain ohjin. Tienä on puoliympyrä, jonka jälkeen otetaan ohjat ja siirrytään taas raviin kohti lopputervehdystä. Tällä tunnilla kuvio onnistui, mutta ohjelmassa alaspäin siirtymiset on niin nopeasti (kirjaimen välein), että saapa nähdä...
No, ensi viikolla sitten suoritukset, jos ei sada kaatamalla vettä!
torstai 31. elokuuta 2017
Ensimmäinen treenikerta radalla
23.3.2017 - Maiju - t. Mimmi
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
perjantai 18. elokuuta 2017
Kelpo jatko
16.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Kelpo avaus
9.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
tiistai 15. elokuuta 2017
Kevätkauden yhteenveto
Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Uusi kausi, uudet kujeet
10.8.2015 - Anni - t. Mimmi
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
torstai 7. heinäkuuta 2016
Kevätkauden ensimmäinen tunti
22.6.2016 - Lotta - t. Mimmi
Niinhän siinä sitten kävi, että tavoilleni uskollisena jätin rästitunnin ratsastamisen viime tippaan, vaikka aikaa olisi kyllä ollut: kauden viimeinen tunti oli nimittäin rästi kauden ensimmäisestä tunnista. Tällä kerralla pääsin Lotan opetukseen ja jatkoin edelleen Mimmillä. Sain todella hyviä ja taas vähän uudenlaisia neuvoja tamman ratsastamiseen. Vaatii vielä paljon lisää harjoittelua, mutta luulen saaneeni ideasta kiinni.
Tunnin pääteemana oli pohkeenväistöt, joita tehtiin kuten joskus Maijun tunnilla: käännettiin ensin normaalisti diagonaalille, jossa sitten suoralla hevosella siirrettiin takapäätä sisään väistöön. Minä keskityin lopulta lähinnä kokoamiseen ja ravin laatuun. Vielä alkuveryttelyssä Mimmi sai mennä reippaasti isolla askeleella, ja Lotta vaati erityisesti siinä vaikeassa vasemmassa kierroksessa meiltä selvän kolmitahtisen ja rullaavan laukan. Pääohje oli koko ajan se, että Mimmi ei saa pureutua ohjaan, joten läpi tunnin yritin ratsastaa Mimmiä suoraksi ja saada tuntumaa molempiin ohjiin.
Lotta korosti paljon diagonaaliapujen merkitystä, mitä en ollut aiemmin tullut oikein ajatelleeksikaan. Alussa kun tehtiin kulmiin voltteja, tuli ehkä enemmän ajateltua vain toisen puolen apuja. Diagonaaliajatuksesta oli paljon hyötyä erityisesti silloin, kun lopputunnista tultiin pitkällä sivulla uran sisäpuolelle. Kun hevoset oli suorat, sai tehdä raviväistön uralle. Minä ratsastin paljon vain suoria linjoja, ja sainkin selvää parannusta aikaiseksi. Yllättäen tästä ravista myös se väistö uralle oli aika helppo... Kyllä ne väistöt käynnissä keskihalkaisijallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta rehellisemmin suora hevonen kyllä helpotti tehtävää melkoisesti!
Mimmi oli jälleen todella rento, eikä se välittänyt aidan takana olevasta toisesta ryhmästäkään mitään. Teimme jopa laukkatyöskentelyä väliaitojen päädyssä ympyrällä. Ilmeisesti onnistuin tarjoamaan Mimmille ajattelemisen aihetta samoin kuin Lotta minulle, joten meidän molempien piti keskittyä omaan tekemiseemme ulkoisten häiriötekijöiden sijasta. Niinpä tähän tuntiin oli hyvä päättää kevätkauden ratsastukset, elokuun toisella viikolla jatketaan taas!
Niinhän siinä sitten kävi, että tavoilleni uskollisena jätin rästitunnin ratsastamisen viime tippaan, vaikka aikaa olisi kyllä ollut: kauden viimeinen tunti oli nimittäin rästi kauden ensimmäisestä tunnista. Tällä kerralla pääsin Lotan opetukseen ja jatkoin edelleen Mimmillä. Sain todella hyviä ja taas vähän uudenlaisia neuvoja tamman ratsastamiseen. Vaatii vielä paljon lisää harjoittelua, mutta luulen saaneeni ideasta kiinni.
Tunnin pääteemana oli pohkeenväistöt, joita tehtiin kuten joskus Maijun tunnilla: käännettiin ensin normaalisti diagonaalille, jossa sitten suoralla hevosella siirrettiin takapäätä sisään väistöön. Minä keskityin lopulta lähinnä kokoamiseen ja ravin laatuun. Vielä alkuveryttelyssä Mimmi sai mennä reippaasti isolla askeleella, ja Lotta vaati erityisesti siinä vaikeassa vasemmassa kierroksessa meiltä selvän kolmitahtisen ja rullaavan laukan. Pääohje oli koko ajan se, että Mimmi ei saa pureutua ohjaan, joten läpi tunnin yritin ratsastaa Mimmiä suoraksi ja saada tuntumaa molempiin ohjiin.
Lotta korosti paljon diagonaaliapujen merkitystä, mitä en ollut aiemmin tullut oikein ajatelleeksikaan. Alussa kun tehtiin kulmiin voltteja, tuli ehkä enemmän ajateltua vain toisen puolen apuja. Diagonaaliajatuksesta oli paljon hyötyä erityisesti silloin, kun lopputunnista tultiin pitkällä sivulla uran sisäpuolelle. Kun hevoset oli suorat, sai tehdä raviväistön uralle. Minä ratsastin paljon vain suoria linjoja, ja sainkin selvää parannusta aikaiseksi. Yllättäen tästä ravista myös se väistö uralle oli aika helppo... Kyllä ne väistöt käynnissä keskihalkaisijallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta rehellisemmin suora hevonen kyllä helpotti tehtävää melkoisesti!
Mimmi oli jälleen todella rento, eikä se välittänyt aidan takana olevasta toisesta ryhmästäkään mitään. Teimme jopa laukkatyöskentelyä väliaitojen päädyssä ympyrällä. Ilmeisesti onnistuin tarjoamaan Mimmille ajattelemisen aihetta samoin kuin Lotta minulle, joten meidän molempien piti keskittyä omaan tekemiseemme ulkoisten häiriötekijöiden sijasta. Niinpä tähän tuntiin oli hyvä päättää kevätkauden ratsastukset, elokuun toisella viikolla jatketaan taas!
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Viimeinen maanantaitunti
20.6.2016 - Eeva - t. Mimmi
Kauden viimeisen maanantaitunnin kanssa samaan aikaan oli edelleen myös kesäkursseja, ja Maiju oli opettamassa liinakurssilla. Niinpä tuntimme piti Eeva, jonka opetuksessa en ollutkaan aiemmin ollut. Eeva piti todella hyvän ja tehokkaan tunnin, taidettiin juuri ja juuri kierros kävellä pitkin ohjin!
Kun Eeva kysyi, mitä haluaisimme tehdä, tuli ehdotuksia taivutusväistöistä. Niinpä teimme sovellettua kuviota jostain vaativan koulun ohjelmasta, eli avotaivutusta, joka vaihtuu voltilla/ympyrällä sulkutaivutukseksi. Koska olimme kentällä, jossa ura on lähempänä neliötä kuin pitkää koulurataa, ratsastimme toisen pitkän sivun avotaivutusta, pyöristimme päädyn ympyränpuolikkaaksi ja jatkoimme sitten toisen pitkän sivun sulkutaivutusta.
Tätä teimme siis käytännössä heti alkuveryttelystä alkaen ensin käynnissä toiseen suuntaan. Sitten jumpattiin hevosia aika pitkään keskiympyrällä. Mimmi teki käyntitaivutukset aika hyvin, mutta tuntui ympyrällä tahmealta. Tunti oli tammalle päivän kolmas, mutta sitä enemmän taisi vauhtia hyydyttää helle. Eeva antoi hyvän ohjeen huomatuttaa raipalla kevyesti muutaman nopean kerran peräkkäin, jolla oli selvästi tehokkaampi vaikutus kuin yksittäisellä kosketuksella. Mimmi oli oikein hyvä, vaikka Eeva sanoikin, että se saattaa tuntua selkään vielä hitaalta. Hän myös totesi, että Mimmi on herkäksi hevoseksi yllättävänkin hidas jalalle, niin kuin se onkin.
Sitten Eeva katsoi taivutukset ravissa, ensin vasemmalle. Tämä tuntui olevan paljon vaikeampi suunta Mimmille. Avotaivutus vielä sujui, mutta sulku oli jännittynyttä ja vauhti tuppasi vähän kiihtymään. Oikealle kokeiltiin myös ensin muutama kerta käynnissä ja sitten ravissa. Tämä sujui Mimmin kanssa paljon paremmin, eli saimme myös onnistunutta ja suht rentoa sulkutaivutusta aikaiseksi.
Mimmi oli koko tunnin tosi smooth, keskittyi hyvin töihinsä. Viereinen ryhmä oli maastossa, joten häiriötekijöitäkään ei kyllä ollut. Vaikka sulkutaivutus vasemmalle tuottikin vähän tuskaa, olen silti kokonaisuutena hyvin tyytyväinen tuntiin. Alan viimein löytää Mimmin kanssa vähän tekemisen meininkiä!
Tämän tunnin myötä hyvästelin myös maantantairatsastukset ainakin toistaiseksi, sillä syksyllä aloitan uudessa ryhmässä. Koiraharrastusten vuoksi olen usein jo valmiiksi maanantaina väsynyt, ja koska väistämättä tunnin jälkeen tulee valvottua, lähtee työviikko väkisinkin vähän huonosti liikkeelle. Onnistuin vaihtamaan keskiviikolle tuntia aikaisempaan ajankohtaan ja pääsen oikein mukavaan ja sopivan haastavaan seuraan. Opettajana on tässäkin ensi kaudella Anni, joka sijaistaa Maijua.
Kauden viimeisen maanantaitunnin kanssa samaan aikaan oli edelleen myös kesäkursseja, ja Maiju oli opettamassa liinakurssilla. Niinpä tuntimme piti Eeva, jonka opetuksessa en ollutkaan aiemmin ollut. Eeva piti todella hyvän ja tehokkaan tunnin, taidettiin juuri ja juuri kierros kävellä pitkin ohjin!
Kun Eeva kysyi, mitä haluaisimme tehdä, tuli ehdotuksia taivutusväistöistä. Niinpä teimme sovellettua kuviota jostain vaativan koulun ohjelmasta, eli avotaivutusta, joka vaihtuu voltilla/ympyrällä sulkutaivutukseksi. Koska olimme kentällä, jossa ura on lähempänä neliötä kuin pitkää koulurataa, ratsastimme toisen pitkän sivun avotaivutusta, pyöristimme päädyn ympyränpuolikkaaksi ja jatkoimme sitten toisen pitkän sivun sulkutaivutusta.
Tätä teimme siis käytännössä heti alkuveryttelystä alkaen ensin käynnissä toiseen suuntaan. Sitten jumpattiin hevosia aika pitkään keskiympyrällä. Mimmi teki käyntitaivutukset aika hyvin, mutta tuntui ympyrällä tahmealta. Tunti oli tammalle päivän kolmas, mutta sitä enemmän taisi vauhtia hyydyttää helle. Eeva antoi hyvän ohjeen huomatuttaa raipalla kevyesti muutaman nopean kerran peräkkäin, jolla oli selvästi tehokkaampi vaikutus kuin yksittäisellä kosketuksella. Mimmi oli oikein hyvä, vaikka Eeva sanoikin, että se saattaa tuntua selkään vielä hitaalta. Hän myös totesi, että Mimmi on herkäksi hevoseksi yllättävänkin hidas jalalle, niin kuin se onkin.
Sitten Eeva katsoi taivutukset ravissa, ensin vasemmalle. Tämä tuntui olevan paljon vaikeampi suunta Mimmille. Avotaivutus vielä sujui, mutta sulku oli jännittynyttä ja vauhti tuppasi vähän kiihtymään. Oikealle kokeiltiin myös ensin muutama kerta käynnissä ja sitten ravissa. Tämä sujui Mimmin kanssa paljon paremmin, eli saimme myös onnistunutta ja suht rentoa sulkutaivutusta aikaiseksi.
Mimmi oli koko tunnin tosi smooth, keskittyi hyvin töihinsä. Viereinen ryhmä oli maastossa, joten häiriötekijöitäkään ei kyllä ollut. Vaikka sulkutaivutus vasemmalle tuottikin vähän tuskaa, olen silti kokonaisuutena hyvin tyytyväinen tuntiin. Alan viimein löytää Mimmin kanssa vähän tekemisen meininkiä!
Tämän tunnin myötä hyvästelin myös maantantairatsastukset ainakin toistaiseksi, sillä syksyllä aloitan uudessa ryhmässä. Koiraharrastusten vuoksi olen usein jo valmiiksi maanantaina väsynyt, ja koska väistämättä tunnin jälkeen tulee valvottua, lähtee työviikko väkisinkin vähän huonosti liikkeelle. Onnistuin vaihtamaan keskiviikolle tuntia aikaisempaan ajankohtaan ja pääsen oikein mukavaan ja sopivan haastavaan seuraan. Opettajana on tässäkin ensi kaudella Anni, joka sijaistaa Maijua.
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Laukanvaihtoja ravin kautta ja lennossa
6.6.2016 - Maiju - t. Mimmi
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
tiistai 10. toukokuuta 2016
Aseta, taivuta, myötää, suorista, aseta, taivuta, myötää, suorista...
25.4.2016 - Hanna - t. Mimmi
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Metsäpolulla ja maneesissa
18.4.2016 - Maiju - t. Mimmi
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Mimmi ja maneesin möröt
11.4.2016 - Maiju - t. Mimmi
Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.
Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.
Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!
Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.
Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!
Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.
Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.
Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!
Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.
Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!
torstai 24. syyskuuta 2015
Hömpötellen
14.9.2015 Primus Talli
Hanna - t. Mimmi
Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.
Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.
Oikeassa kierroksessa ravi oli parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.
Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.
Hanna - t. Mimmi
Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.
Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.
Oikeassa kierroksessa ravi oli parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.
Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.
torstai 10. syyskuuta 2015
Hieno Mimmi, huono ratsastaja
7.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
perjantai 4. syyskuuta 2015
Kuumailmapalloepisodi
24.8.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)