18.6.2012 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu
Jos viime viikolla ei menty mihinkään, tällä viikolla mentiin sitten senkin edestä. Pirita oli varmaan katsonut, että minun on aika oppia olemaan vetämättä, ja jakanut ratsukseni Hipsun. Hipsuhan on mitä kaunein suomenhevostamma, tarkka karsinastaan ja tarkka siitä, että suusta ei vedetä. Hipsu osaa yhtä ja toista, ja oikein päin mennessään on höynenenkevyt. Väärin päin tamma taas juoksee minkä kintuistaan pääsee, ettei vaan häviäisi kierrosajassa muille.
Pirita piiskasi meitä ja erityisesti minua ratsastamaan kokonaisvaltaisesti. Hipsua kun ei voi ratsataa pelkillä käsillä, eikä pelkillä jaloillakaan, vaan mukaan on otettava koko kroppa, niin oma kuin hevosenkin. Aluksi jalustimeni olivat liian pitkät, enkä saanut jalkoja lähelle. Kun sain, en meinannut uskaltaa käyttää niitä, koska pelkäsin Hipsun lähtevän maata kiertävälle radalle. Pirita rauhoitteli ja huomautti, että tamma on ihan kontrollissa olevan näköinen. Puolipidätteitä ulkoa, jalat kiinni kyljissä ja myötäys heti kun hevonen myötää, niin sitä joutuu ja saa ratsastaa reilusti pohkeillakin.
Saimme aikaiseksi alkuverytelyssä ihan hyviä pätkiä. Mutta heti kun Hipsu olisi halunnut hieman kiihdyttää, sorruin vetämään ja keventämään istuntaani syvällä satulassa lähellä hevosta istumisen sijaan. Hipsuhan ei tästä pidä, vaan pistää kaikin tavoin vastaan nostamalla turvan taivaisiin ja juoksemalla entistä lujempaa. Jouduinkin aina välillä vetämään hetken henkeä, keräämään jalat hevosen kyljille, asettamaan ja tekemään ulkoa selkeitä puolipidätteitä. Sitten taas tuli hyvä pätkä.
Ongelmahan on oikeastaan vain ravissa, sillä niin käynnissä kuin laukassakin paketti pysyy paremmin kasassa. Laukassa onnistuimmekin tällä kerralla ehkä parhaiten. Myös aivan lopuksi ympyrällä tehtyä kokoaminen ja ympyrän pienenys ja suurennut tarmokkaassa mutta kontrolloidussa ravissa onnistui aika hyvin.
Siinä välissä tunnin teemana oli kuitenkin vastataivutus ympyrällä. Neljäsosa ympyrää siis sulkua niin, että hevosen asettuu ja taipuu ulospäin, banaaniksi ulkopohken ympärille. Neljäsosa suoraan ja taas neljäsosa taivutusta. Tätä teimme molempiin suuntiin ja monta kertaa. Hipsu taipui ja asettui, kun vaan muisti ratsastaa koko hevosta. Muoto kyllä nousi ja tamma vähän jännittyi, mutta jumpattua ainakin tuli. Myös minun...
Tunnin jälkeen kyllä ärsytti: miksi hevosen vauhdin kiihtyessä keskittymiskyky aina herpaantuu? Juuri silloinhan sitä pitäisi oikein skarpata. Pirita sanoi hyvin loppuravin kiihtyessä, että nyt ei saa luovuttaa, että ihan loppuun asti pitää mennä minun vauhtiani. Sama ajatus pitäisi säilyttää koko tunnin - etenkin, kun olen mennyt Hipsulla jokusen tunnin, ja siellä joukossa on yksi aika onnistunutkin...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hipsu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hipsu. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. kesäkuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Ratsastuspuolitunnilla
27.1.2012 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu
Lähestulkoon nauratti, kun näin hevoslistassa nimeni perässä Hipsun. Olin nimittäin jotenkin ihmeellisesti ajatellut, että menisin sillä Maijun tunnilla pari viikkoa aiemmin - miellän tämän pippurisen suomenhevostamman jotenkin niin kovin Maijun erityisalaksi! Mikä lie etiäinen sekin oli.
Kun tarkemmin ajattelin, Hipsua ei ollut näkynyt tunneilla pitkään aikaan. Kun ihmettelin asiaa ääneen, sain kuulla, että se oli tullut lomalta vasta edellisenä päivänä. Siitä hetkestä aloin käydä pientä kamppailua itseni kanssa: edellinen tunti Hipsulla aikaa sitten oli ollut oikein hyvä, mutta ne kaikki muut eivät niinkään... Päätin luottaa siihen, että tavoitan saman hyvän tunteen uudestaan ja käyn innolla haasteen nimeltä Hipsu kimppuun.
Ehdin katsella edellistä tuntia hetken ennen kuin menin laittamaan kuntoon karsinassaan riimussa seisovaa tammaa. Pirita kysyi huomaavaisesti melkein heti nähdessään minut katsomossa, että miten jalka voi. Siinähän tuo mukana kulkee, ja olin jo luopunut lastasta ja vaihtanut sen ratsastuksen ajaksi "ihmispinteliin". Ihmeen kauan kyllä paraneminen kestää. En kuitenkaan ollut huolissani jalan kunnosta, sillä tiesin Hipsun varsin tasaiseksi menijäksi askellajiensa puolesta.
Olin tsekannut hevoslistasta, että Hipsulle laitetaan vain suojat etujalkoihin. Niinpä meinasi tulla aikamoinen kiire, kun harjakorissa olikin pintelit. No, sain känkkäränkkätamman kuitenkin ajoissa kuntoon ja sitten vaan maneesiin ja hevosen selkään.
Hipsun selässä on kyllä jotenkin aika luonteva istua. Se lähti heti tarmokkaasti kävelemään, ja kokeilin varovasti istunnan vaikutusta. Hämmästykseni oli suuri, kun tamma pysähtyi välittömästi, kun vain hieman jännitin reisilihaksiani. Kun tein pysähdyksen ja nojasin aavistuksen verran eteenpäin, se peruutti pitkin ohjin! Hipsu oli siis todella herkällä, ja yritin päättää pitää sen mielessäni koko tunnin ajan.
Ehdin kyllä jo nauraa, että ehkä meidän tunnin pysähdyskiintiömme tuli täyteen jo alkukäynnissä. Kun viereisellä uralla huomattiin, että Hipsu on tullut takaisin, toivoin heidän ihastelevan tammaa vielä kun se menee riittävän hitaasti näköhavainnon saamiseksi...
Aloitimme samoin kuin viikko sitten käynnissä: isot pääty-ympyrät ja muutoin suoraan. Sitten sama ravissa molempiin suuntiin. Hipsu oli mainio. Se oli todella reippaan oloinen, mutta sain sen kulkemaan kauniisti keventämällä hitaasti ja puristelemalla reisillä. Vanhat hyvät opit rauhallisesta uloshengityksestä hidastivat myös, jos vauhti ajoittain meinasi kiihtyä. Pirita antoi ohjeeksi vain sen, etten saisi jäädä yhtään vetämään. Alun arastelun jälkeen uskalsin sentään käyttää ohjia asetuksen ja taivutuksen saamiseksi, eikä meillä ollut ravissa ongelmia. Laukka nostettiin pääty-ympyrällä käynnistä vasemmassa kierroksessa, ja edelleen kaikki sujui vallan mainiosti.
Olin kovin hämmästynyt moisesta herkkyydestä, joten välikäynnin aikana kysyinkin Piritalta, oliko Hipsu tosiaankin ollut vain lomalla vai ratsutettavana. Tamma oli todella vain lomaillut, kun siltä oli poltettu etujaloista luuliiat - ja sehän sitten selitti ne pintelitkin. Piritan mukaan Hipsulla ei oltu tehty oikeastaan mitään pitkään aikaan. Kehuin tamman reaktioita, ja Pirita sanoi toivovansa sen pysyvän jatkossa samanlaisena.
Jatkoimme käynnin jälkeen laukannostoteemaa. Tarkoitus oli tulla ravissa kohtisuoraan radan poikki ja nostaa keskellä olevien tötsien välistä oikea laukka, ja jatkaa sitä edelleen suoraan uralle. Hipsun kanssa saimme onnistuneen noston aikaiseksi, mutta se nojasi valtavasti oikealle. Suorasta tiestä tuli väkisin ympyrän kaari, eikä muilla ratsukoilla tainnut mennä juuri meitä paremmin. Niinpä Pirita komensi meidät kaikki ratsastaman tien vain ravissa ilman nostoa. Siten sain Hipsun oikealle reitille, ja lopulta tekemään myös noston oikealla reitillä.
Mutta sitten tamma alkoi ennakoida. Se alkoi kiihdyttää ja nosti laukkaa itsestään heti, kun käänsin sen uralta. Pirita huomasi ongelmamme ja käski nostaa laukan pari kertaa vain ympyrällä.
Vasen kierros oli täysi katastrofi. Hipsu juoksi, eikä mikään istunta enää auttanut. Tamma alkoi painaa ohjalle ja minä vastasin vetämällä. Lopputulosta ei liene vaikea arvata. Meidän osaltamme tehtävä kutistui yhteen suoraan linjaan ravissa ja muutamaan laukannostoon ympyrällä. Muun ajan taistelin täysillä vauhdin pitämiseksi kurissa, siinä kovin hyvin onnistumatta.
Tunnin päätteeksi Pirita totesi, että puolet tunnista oli mennyt hyvin. Niinpä, olin tällä viikolla ratsastustunnin sijasta ratsastuspuolitunnilla. Pirita arveli, että tehtävä ei oikein sopinut Hipsun hermorakenteelle. Veikkasin, että se alkoi myös vähän väsyä. Armelias Pirita lupasikin laittaa jälkimmäisen puolikkaan hortoilumme tamman loman piikkiin.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Höyhenenkevyt Hipsu
7.12.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
lauantai 11. syyskuuta 2010
Pikajunan kyydissä
10.9.2010 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu
Osasinkin jo vähän odottaa, että saan Hipsun myös toistamiseen. Jännä juttu: Hipsu on toistaiseksi se tallin ainoa hevonen, jolla en erityisesti välittäisi mennä. Se on yksinkertaisesti vaan niin vaikea eikä yhtään minun tyyppiseni. Koitin kuitenkin taas kaivaa esiin sellaista hillitöntä taistelumieltä. Hipsu taisi vaistota tämän tai sitten muisti minut edelliseltä viikolta, koska käyttäytyi karsinassa kutakuinkin siivosti alusta alkaen.
Aloitimme veryttelyn ulkona, mutta siirryimme alkuravien jälkeen sisään, koska itikoita oli niin tolkuttomasti. Maneesiin meno olikin pieni näytös, kun hevoset teutaroivat asfaltilla eikä kukaan suostunut menemään sisälle ensimmäisenä. Pirita sanoikin, että hevoset ovat jostain syystä olleet ihan ylipirteitä koko viikon, ja moni vielä sisälläkin tuijotteli ja kiihdytteli etenkin ovipäädyssä.
Ehdin kuitenkin todeta jo ulkona sen, että Piritan ja Ellun ohjeet Hipsulle erosivat hieman toisistaan. Ellunhan kanssa piti pitää tosi tiukka tuntuma ja myödätä millintarkasti. Pirita taas lähestyi asiaa perinteisemmin ja muistutti, että mitä enemmän vetää sitä lujempaa tamma suomenhevosille tyypilliseen tapaan menee. Ohjia piti siis pidentää ja myötäämisen piti olla selvempää. Ratsastinkin alkuun varmaan vähän liian hyökkäävästi, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään.
Hipsu oli hankalampi kuin edellisellä viikolla, eikä tunnin teemakaan suositunut: laukkatyöskentelyä ja vielä vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen. Lähdimme pitkän sivun alusta tekemään ikään kuin koko rata leikkaa, mutta keskellä maneesia olevien tötsien välistä käänsimmekin suoraan kohti lyhyttä sivua. Näin tuli tehtyä loiva vastalaukkakaarre, jota ennen piti asetus olla vasemalle ja hevonen täysin suora. Hipsu teki tämän lopulta muutoin hyvin, mutta muodosta tai löysistä ohjista ei ollut tietoakaan. Tamma painoi kuin pikajuna, ei välttämättä kovin lujaa mutta tasaisesti eteenpäin painaen. Laukan jälkeen oli kovin vaikea löytää tasapainoista ja -tahtista ravia.
Jostain syystä puolet tuntilaisista ei meinannut millään tajuta ratsastettavaa rataa, joten toiseen suuntaan mentiin vain ympyrällä. Siinä Hipsu olikin sitten taas varisin mukava etenkin ravissa, jossain sain Piritalta jo ohjeeksi säädellä askeleen pituuttakin. Oikeaan muotoon pääsemisestä helpotti varmasti se, kun Pirita korjasi istuntaani selvemmin syvälle satulaan, koska olin varmaan jännityksissäni könöttämässä hieman liian edessä.
Tunnin päätyttyä Pirita kertoi minun taas työstäneen hevosta hyvin ja sanoi Hipsun olleen lopussa jo oikein hyvä. Mutta kun se on vaan niin vaikea! Toisaalta tamman kanssa kyllä taatusti saisi todellisia ahaa-elämyksiä ja kokisi onnistumisen tunteita, jos vaan jaksaisi tehdä töitä. Ja kai sitä tässä on jotain opittukin, kun 10 vuotta sitten en olisi tällaisen "Jorinan" selässä pystynyt tekemään yhtään mitään... Nyt jääkin sitten lähinnä töiden vuoksi kaksi viikkoa väliin, mutta koitan saada ostettua tuntipörssistä ainakin yhden korvaavan tunnin. Ehkä joudun/pääsen Hipsun selkään vielä pariin otteeseen, kun kuulemma tapana on ollut mennä aina muutamia tunteja samalla hevosella. Irtotunneilla on todennäköisempää saada joku muu ratsu alle.
Pirita - t. Hipsu
Osasinkin jo vähän odottaa, että saan Hipsun myös toistamiseen. Jännä juttu: Hipsu on toistaiseksi se tallin ainoa hevonen, jolla en erityisesti välittäisi mennä. Se on yksinkertaisesti vaan niin vaikea eikä yhtään minun tyyppiseni. Koitin kuitenkin taas kaivaa esiin sellaista hillitöntä taistelumieltä. Hipsu taisi vaistota tämän tai sitten muisti minut edelliseltä viikolta, koska käyttäytyi karsinassa kutakuinkin siivosti alusta alkaen.
Aloitimme veryttelyn ulkona, mutta siirryimme alkuravien jälkeen sisään, koska itikoita oli niin tolkuttomasti. Maneesiin meno olikin pieni näytös, kun hevoset teutaroivat asfaltilla eikä kukaan suostunut menemään sisälle ensimmäisenä. Pirita sanoikin, että hevoset ovat jostain syystä olleet ihan ylipirteitä koko viikon, ja moni vielä sisälläkin tuijotteli ja kiihdytteli etenkin ovipäädyssä.
Ehdin kuitenkin todeta jo ulkona sen, että Piritan ja Ellun ohjeet Hipsulle erosivat hieman toisistaan. Ellunhan kanssa piti pitää tosi tiukka tuntuma ja myödätä millintarkasti. Pirita taas lähestyi asiaa perinteisemmin ja muistutti, että mitä enemmän vetää sitä lujempaa tamma suomenhevosille tyypilliseen tapaan menee. Ohjia piti siis pidentää ja myötäämisen piti olla selvempää. Ratsastinkin alkuun varmaan vähän liian hyökkäävästi, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään.
Hipsu oli hankalampi kuin edellisellä viikolla, eikä tunnin teemakaan suositunut: laukkatyöskentelyä ja vielä vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen. Lähdimme pitkän sivun alusta tekemään ikään kuin koko rata leikkaa, mutta keskellä maneesia olevien tötsien välistä käänsimmekin suoraan kohti lyhyttä sivua. Näin tuli tehtyä loiva vastalaukkakaarre, jota ennen piti asetus olla vasemalle ja hevonen täysin suora. Hipsu teki tämän lopulta muutoin hyvin, mutta muodosta tai löysistä ohjista ei ollut tietoakaan. Tamma painoi kuin pikajuna, ei välttämättä kovin lujaa mutta tasaisesti eteenpäin painaen. Laukan jälkeen oli kovin vaikea löytää tasapainoista ja -tahtista ravia.
Jostain syystä puolet tuntilaisista ei meinannut millään tajuta ratsastettavaa rataa, joten toiseen suuntaan mentiin vain ympyrällä. Siinä Hipsu olikin sitten taas varisin mukava etenkin ravissa, jossain sain Piritalta jo ohjeeksi säädellä askeleen pituuttakin. Oikeaan muotoon pääsemisestä helpotti varmasti se, kun Pirita korjasi istuntaani selvemmin syvälle satulaan, koska olin varmaan jännityksissäni könöttämässä hieman liian edessä.
Tunnin päätyttyä Pirita kertoi minun taas työstäneen hevosta hyvin ja sanoi Hipsun olleen lopussa jo oikein hyvä. Mutta kun se on vaan niin vaikea! Toisaalta tamman kanssa kyllä taatusti saisi todellisia ahaa-elämyksiä ja kokisi onnistumisen tunteita, jos vaan jaksaisi tehdä töitä. Ja kai sitä tässä on jotain opittukin, kun 10 vuotta sitten en olisi tällaisen "Jorinan" selässä pystynyt tekemään yhtään mitään... Nyt jääkin sitten lähinnä töiden vuoksi kaksi viikkoa väliin, mutta koitan saada ostettua tuntipörssistä ainakin yhden korvaavan tunnin. Ehkä joudun/pääsen Hipsun selkään vielä pariin otteeseen, kun kuulemma tapana on ollut mennä aina muutamia tunteja samalla hevosella. Irtotunneilla on todennäköisempää saada joku muu ratsu alle.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Hipsuttelu vei voimat
3.9.2010 Primus Talli
Ellu - t. Hipsu
Pettymys oli perjantaina kaksikertainen, kun ensin hevoslistassa kohdallani oli suomentamma Hipsu ja maneesissa edellistä tuntia pitämässä olikin Piritan sijaan Ellu. Myöhemmin selvisi, että Pirita oli jo valmistautumassa Attilan kanssa sh-ratsujen SM-kisoihin.
Muistini mukaan Hipsu oli viimeksi ollut karsinassa vähän äksy, ja oli nytkin heti tarjoamassa takapuoltaan karsinan oven avautuessa. Tein kuitenkin vaistomaisesti aikamoisen tarzanloikan suoraan Hipsun harjaan, ja sain sen kiinni karsinan perältä. Tämän jälkeen tamma seisoi kuin tatti, vaikkakin vähän happaman näköisenä, eikä hoitamisessa tai kuntoonlaittamisessa ollut ongelmia.
Sain jotenkin kummallisesti päälle samanlaisen tsempin kuin kesällä. Ajattelin, että piru vieköön, Hipsuhan ei minua vie, vaan minä sitä! Alussa oli vähän hakemista, mutta Ellun neuvoin pääsin eteenpäin. Keskityin ensin liikaa jarrutteluun ja siitä myötäämiseen, enkä uskaltanut käyttää riittävästi jalkoja. Ellu opasti, että peräänantojen pitää olla todella pieniä, eikä ohjaa saa yhtään päästää lyhenemään. Jaloilla pitää ratsastaa hevonen kasaan tiukan ohjan ja pohkeen väliin.
Edellisellä tunnilla oli tehty pohjeenväistöä kaarella, ja nyt jatkettiin keskiympyröillä. Noin kolmasosa ympyrästä väistettiin siten, että hevosen takaosa tuli ulos ja etuosa jatkoi ympyrää. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, molempiin suuntiin. Hipsu väisti hyvin, kun ensin vähän muistutti mistä on kyse. Ongelmana oli ajoittain ulko-ohjan pidätteiden saaminen läpi, mutta ankaralla keskittymisellä koko ympyrän matkalla sain tahdin ja tempon säilymään läpi väistön.
Laukat tehtiin aika vapaasti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Minulla oli lupa laukata ympyrällä vaikka koko ajan, jotta saisin hevosen kuulolle. Vasempaan kierrokseen näin teinkin, ja kohtuullisen muodon saavuttaminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Oikeaan meni huomattavasti paljon paremmin, ja Ellu komensi meidät lopulta uralle. Tarkoituksena oli kokeilla, pystyykö Hipsu laukkaamaan koko maneesin ympäri kiihdyttämättä! Tein ilmeisesti pienen uroteon, kun selvisin urakasta parilla ympyrällä höystettynä. Vieä suurempi hämmästys oli se, että loppuravissa Hipsu oli oikein mukava ja kevyt. Ellu sanoi, että koska se ei ole vielä tähän mennessä kiihdyttänyt, niin nyt ei sitten saa antaa kiihdyttäkään, enkä tosiaankaan antanut. Pääsimme pitkin uraa hyvässä muodossa ja ihan normaalissa tahdissa. Lopetin Ellun kehoituksesta ravaamisen aika lyhyeen, koska hevonen oli silloin niin hyvä.
Omat voimat tunti kyllä ihmi aika tehokkaasti, ja nimenomaan käsistä. Hipsulle on aivan liian helppo antaa vetokilpailussa periksi, jolloin se venyy ja alkaa juosta alta pois. Pelkällä pitkällä ohjalla jarruttelu ei tuo mitään tulosta, vaan niitä eteenpäin ajavia ja kasaavia jalkojakin tarvitaan. Olen nyt ratsastanut tammalla kolme tuntia, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Hipsu ei kuitenkaan olen mikään suosikkihevoseni ja vähän ihmettelin, mistä hevoset jakanut Pirita sen oli minulle taas keksinyt. Odotin nimittäin lähinnä Mirjaa, mutta sillä näkyi olleen perjantain lepopäivä. Ellu muuten pahoitteli tunnin alussa kovasti kun ei muistanut nimeäni, mutta ihmekös tuo, kun olen ollut peräti kahdella Ellun tunnilla, ja niistäkin on aikaa yli vuosi. Ellu kuitenkin muisti nähneensä minun ratsastavan, juurikin tuolla Mirjalla.
Syksy on ainakin alkanut vauhdikkaasti: kolme tuntia, kolme eri opettajaa ja kolme eri hevosta. Tämä uusi tunti ja ajankohta on kyllä tosi mukava, ja Piritan tunneille on kyllä vaikea kenenkään vetää vertoja. Nyt Ellu kyllä piti hyvän tunnin, mutta olisi lopuksi kaivannut vähän enemmän palautetta. Seuraavalla tunnilla saadaankin sitten varmaan kakkua, kun yksi ratsastajista jalkautui kesken kaiken ratsun protestipukin seurauksena.
Ellu - t. Hipsu
Pettymys oli perjantaina kaksikertainen, kun ensin hevoslistassa kohdallani oli suomentamma Hipsu ja maneesissa edellistä tuntia pitämässä olikin Piritan sijaan Ellu. Myöhemmin selvisi, että Pirita oli jo valmistautumassa Attilan kanssa sh-ratsujen SM-kisoihin.
Muistini mukaan Hipsu oli viimeksi ollut karsinassa vähän äksy, ja oli nytkin heti tarjoamassa takapuoltaan karsinan oven avautuessa. Tein kuitenkin vaistomaisesti aikamoisen tarzanloikan suoraan Hipsun harjaan, ja sain sen kiinni karsinan perältä. Tämän jälkeen tamma seisoi kuin tatti, vaikkakin vähän happaman näköisenä, eikä hoitamisessa tai kuntoonlaittamisessa ollut ongelmia.
Sain jotenkin kummallisesti päälle samanlaisen tsempin kuin kesällä. Ajattelin, että piru vieköön, Hipsuhan ei minua vie, vaan minä sitä! Alussa oli vähän hakemista, mutta Ellun neuvoin pääsin eteenpäin. Keskityin ensin liikaa jarrutteluun ja siitä myötäämiseen, enkä uskaltanut käyttää riittävästi jalkoja. Ellu opasti, että peräänantojen pitää olla todella pieniä, eikä ohjaa saa yhtään päästää lyhenemään. Jaloilla pitää ratsastaa hevonen kasaan tiukan ohjan ja pohkeen väliin.
Edellisellä tunnilla oli tehty pohjeenväistöä kaarella, ja nyt jatkettiin keskiympyröillä. Noin kolmasosa ympyrästä väistettiin siten, että hevosen takaosa tuli ulos ja etuosa jatkoi ympyrää. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, molempiin suuntiin. Hipsu väisti hyvin, kun ensin vähän muistutti mistä on kyse. Ongelmana oli ajoittain ulko-ohjan pidätteiden saaminen läpi, mutta ankaralla keskittymisellä koko ympyrän matkalla sain tahdin ja tempon säilymään läpi väistön.
Laukat tehtiin aika vapaasti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Minulla oli lupa laukata ympyrällä vaikka koko ajan, jotta saisin hevosen kuulolle. Vasempaan kierrokseen näin teinkin, ja kohtuullisen muodon saavuttaminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Oikeaan meni huomattavasti paljon paremmin, ja Ellu komensi meidät lopulta uralle. Tarkoituksena oli kokeilla, pystyykö Hipsu laukkaamaan koko maneesin ympäri kiihdyttämättä! Tein ilmeisesti pienen uroteon, kun selvisin urakasta parilla ympyrällä höystettynä. Vieä suurempi hämmästys oli se, että loppuravissa Hipsu oli oikein mukava ja kevyt. Ellu sanoi, että koska se ei ole vielä tähän mennessä kiihdyttänyt, niin nyt ei sitten saa antaa kiihdyttäkään, enkä tosiaankaan antanut. Pääsimme pitkin uraa hyvässä muodossa ja ihan normaalissa tahdissa. Lopetin Ellun kehoituksesta ravaamisen aika lyhyeen, koska hevonen oli silloin niin hyvä.
Omat voimat tunti kyllä ihmi aika tehokkaasti, ja nimenomaan käsistä. Hipsulle on aivan liian helppo antaa vetokilpailussa periksi, jolloin se venyy ja alkaa juosta alta pois. Pelkällä pitkällä ohjalla jarruttelu ei tuo mitään tulosta, vaan niitä eteenpäin ajavia ja kasaavia jalkojakin tarvitaan. Olen nyt ratsastanut tammalla kolme tuntia, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Hipsu ei kuitenkaan olen mikään suosikkihevoseni ja vähän ihmettelin, mistä hevoset jakanut Pirita sen oli minulle taas keksinyt. Odotin nimittäin lähinnä Mirjaa, mutta sillä näkyi olleen perjantain lepopäivä. Ellu muuten pahoitteli tunnin alussa kovasti kun ei muistanut nimeäni, mutta ihmekös tuo, kun olen ollut peräti kahdella Ellun tunnilla, ja niistäkin on aikaa yli vuosi. Ellu kuitenkin muisti nähneensä minun ratsastavan, juurikin tuolla Mirjalla.
Syksy on ainakin alkanut vauhdikkaasti: kolme tuntia, kolme eri opettajaa ja kolme eri hevosta. Tämä uusi tunti ja ajankohta on kyllä tosi mukava, ja Piritan tunneille on kyllä vaikea kenenkään vetää vertoja. Nyt Ellu kyllä piti hyvän tunnin, mutta olisi lopuksi kaivannut vähän enemmän palautetta. Seuraavalla tunnilla saadaankin sitten varmaan kakkua, kun yksi ratsastajista jalkautui kesken kaiken ratsun protestipukin seurauksena.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Hirvittävä pettymys ja karmea ketutus
14.6.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.
Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.
Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.
Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?
Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän
Maiju - t. Hipsu
Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.
Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.
Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.
Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?
Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän
torstai 4. helmikuuta 2010
Ei kamala, vaan vain hankala
4.2.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Tallille päästyäni meinasin kääntyä samantien takaisin, kun näin listalla nimeni kohdalla Hipsun. Rautias suomenhevostamma on nätti kuin mikä, mutta kahtena edellisenä viikkona se ei ollut antanut itsestään kovin ruusuista kuvaa. Muistikuvissa välähteli vuoroin Hipsu kipittämässä ympäri maneesia (vrt. alkuaikoijen Jorina) sekä Hipsu seisomassa, potkimassa ja pukittelemassa keskellä maneesia (vrt. Akita).
No ei kun maneesiin, sillä tamma oli myös edellisellä tunnilla. Sille oli vaihdettu olympiat niveliin, ja se näytti menevän...rauhallisesti! Eikä se sitten niin kovin kauhea ollutkaan. Hankala vaan. Homma sujui hyvin niin kauan, kun hevosella oli tekemistä ja itsellä molemmat kädet ja jalat töissä. Heti kun vähän herpaantui niin muoto nousi, vasen puoli jumittui ja vauhti kiihtyi. Asetusta saati taivutusta oli aivan turha kuvitella saavansa, ellei muistanut käyttää jalkojakin. Ja yllätys yllätys, Hipsu hipsutteli todella helposti, siis liikkui liian lyhyellä askeleella liian hitaasti. Se myös reagoi todella herkästi, joten meno oli välillä vähintäänkin töksähtelevää. No, ehkä parempi niin...
Tehtävänä oli kunnolliset kulmat ja pyöreät kymmenen metrin voltit, kaikissa askellajeissa. Loppuravi tehtiin pääty-ympyröillä tempoa vaihdelleen tahdin pysyessä vakiona. Opettaja Maiju on ollut tallilla vasta kuukauden päivät, mutta ihan mukavan tunnin hänkin veti. Eniten hän puuttui yllättäen käsieni asentoon. :-)
Maiju - t. Hipsu
Tallille päästyäni meinasin kääntyä samantien takaisin, kun näin listalla nimeni kohdalla Hipsun. Rautias suomenhevostamma on nätti kuin mikä, mutta kahtena edellisenä viikkona se ei ollut antanut itsestään kovin ruusuista kuvaa. Muistikuvissa välähteli vuoroin Hipsu kipittämässä ympäri maneesia (vrt. alkuaikoijen Jorina) sekä Hipsu seisomassa, potkimassa ja pukittelemassa keskellä maneesia (vrt. Akita).
No ei kun maneesiin, sillä tamma oli myös edellisellä tunnilla. Sille oli vaihdettu olympiat niveliin, ja se näytti menevän...rauhallisesti! Eikä se sitten niin kovin kauhea ollutkaan. Hankala vaan. Homma sujui hyvin niin kauan, kun hevosella oli tekemistä ja itsellä molemmat kädet ja jalat töissä. Heti kun vähän herpaantui niin muoto nousi, vasen puoli jumittui ja vauhti kiihtyi. Asetusta saati taivutusta oli aivan turha kuvitella saavansa, ellei muistanut käyttää jalkojakin. Ja yllätys yllätys, Hipsu hipsutteli todella helposti, siis liikkui liian lyhyellä askeleella liian hitaasti. Se myös reagoi todella herkästi, joten meno oli välillä vähintäänkin töksähtelevää. No, ehkä parempi niin...
Tehtävänä oli kunnolliset kulmat ja pyöreät kymmenen metrin voltit, kaikissa askellajeissa. Loppuravi tehtiin pääty-ympyröillä tempoa vaihdelleen tahdin pysyessä vakiona. Opettaja Maiju on ollut tallilla vasta kuukauden päivät, mutta ihan mukavan tunnin hänkin veti. Eniten hän puuttui yllättäen käsieni asentoon. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)