31.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.
Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.
Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.
Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Kaikkea muuta kuin mielenrauhaa
2.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun en jatkanutkaan Borasilla. Olin myös vähän kummissani, että mistäs minulle nyt Ibi oli löytynyt. Kun siinä ennen tuntia juteltiin, ei kukaan muistanut nähneensä koko ruunaa tunneilla pitkään aikaan. Siinäpäse syy sitten: Ibi oli palannut edellisen viikon lopulla lomalta ja tehnyt vain tunnin päivässä. Meidän tunnin jälkeen Maiju totesi, että Ibi taitaa olla valmis kahteen tuntiin per päivä...
Minulle oli jäänyt päälle Kikan kurssista se reipas alkukäynti, mutta siivitinkin Ibin vaan liian nopeaan tempoon. Se ei ehtinyt kantaa itseään eikä asetella jalkojaan, joten sain ohjeeksi hidastaa selvästi ja tehdä selvääkin selvempiä puolipidätteitä. Ibillä on taipumus jäädä vähän nojaamaan etupainoisena ohjaan ja roikkua edessä alhaalla. Luonnostaan se ei ole kovin ryhdikäs, mutta kyllä Ibiä koottua saa.
Teimme ensin käynnissä paljon voltteja. Sitten ei lähdettykään vaan ravaamaan, vaan mentiin joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Pyrittiin pehmeään käyntisiirtymiseen ja napakkaan ravisiirtymiseen. Ibille tämä tehtävä teki todella hyvää, koska sen oli pakko kuunnella ratsastajan käskyjä. Kirjainvälit ovat muuten aika lyhyet, kun joka kirjaimessa pitäisi tapahtua jotain!
Laukkaa varten kokoonnuttiin keskiympyrälle. Pitkään aikaan ei olekaan ollut sellainen olo, että hevonen ei ole yhtään käsissä, mutta Ibin kanssa oli heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien. Eikä siihen sitten kauaa mennytkään, kun se kuumeni ja koiti lähteä omille teilleen. Jokusen kerran se kääntyi ympyrältä sisään ikään kuin voltille, mutta siitä matka sitten taas jatkui. Maiju laukkuutti meitä todella pitkään, jotta hevoset rauhoittuisivat eivätkä oppisi siihen, että sinkoilemalla pääsee työnteosta. Siinä kysyttiin kyllä tältä ratsastajalta henkistä kanttia ja sen kevään teeman (rohkeammin) täytäntöönpanoa!
Jälkikäteen on taas helppo analysoida, että olisin päässytä vähemmällä, jos en olisi koittanut jarruttaa Ibiä ihan niin hitaaseen laukkaan. Olisi pitänyt päästää se menemään vähän enemmän, muistaa hellittää enemmän, koska kuten Maijukin sanoi, pidätteistä tulee merkityksettömiä jos ei välillä myötää. Huomaan myös, että mitä jännempi tilanne, sitä herkemmin takapuoli jännittyy ja sitä vaikeampi on istua syvällä satulassa. Koitin kehottaa itseäni rentoutumaan ja istumaan syvällä satulassa, mutta se oli lopulta helpommin sanottu kuin tehty. Toinen selkeä virhe, jonka tällaisissa tilanteissa tunnistan, on käsien nouseminen. Kun hevonen poukkoilee, kädet nousevat, vaikka parempi olisi vaan pitää ne rauhassa omalla paikallaan.
Selvisimme kuitenkin välikäyntiin ja sulkutaivutuksiin. Niitä tehtiin siten, että pitkän uran alkuun ratsastettiin voltti, josta jatkettiin sulkua uraa pitkin. Ibi teki nämä lopulta yllättävänkin helposti ja hyvin. Myös diagonaalipätkä, jotka kokeiltiin, oli ihan kelvollinen. Aika tarkasti sai pitää molemmat pohkeet lähellä ja muistaa ne vauhtia hidastavat puolipidätteet tässäkin.
Lopun laukan vasempaan sain tehdä pääty-ympyrällä, vaikka muut laukkasivat koko uraa. Se oli hyvä ratkaisu, sillä parin volttilähdön jälkeen Ibi alkoi rentoutua ja oli lopulta ihan säädyllisen oloinen ja näköinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Maijun loppupalaute lämmitti: olin kuulemma ratsastanut rohkeasti ja rauhallisesti.
Maiju - r. Ibi
Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun en jatkanutkaan Borasilla. Olin myös vähän kummissani, että mistäs minulle nyt Ibi oli löytynyt. Kun siinä ennen tuntia juteltiin, ei kukaan muistanut nähneensä koko ruunaa tunneilla pitkään aikaan. Siinäpäse syy sitten: Ibi oli palannut edellisen viikon lopulla lomalta ja tehnyt vain tunnin päivässä. Meidän tunnin jälkeen Maiju totesi, että Ibi taitaa olla valmis kahteen tuntiin per päivä...
Minulle oli jäänyt päälle Kikan kurssista se reipas alkukäynti, mutta siivitinkin Ibin vaan liian nopeaan tempoon. Se ei ehtinyt kantaa itseään eikä asetella jalkojaan, joten sain ohjeeksi hidastaa selvästi ja tehdä selvääkin selvempiä puolipidätteitä. Ibillä on taipumus jäädä vähän nojaamaan etupainoisena ohjaan ja roikkua edessä alhaalla. Luonnostaan se ei ole kovin ryhdikäs, mutta kyllä Ibiä koottua saa.
Teimme ensin käynnissä paljon voltteja. Sitten ei lähdettykään vaan ravaamaan, vaan mentiin joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Pyrittiin pehmeään käyntisiirtymiseen ja napakkaan ravisiirtymiseen. Ibille tämä tehtävä teki todella hyvää, koska sen oli pakko kuunnella ratsastajan käskyjä. Kirjainvälit ovat muuten aika lyhyet, kun joka kirjaimessa pitäisi tapahtua jotain!
Laukkaa varten kokoonnuttiin keskiympyrälle. Pitkään aikaan ei olekaan ollut sellainen olo, että hevonen ei ole yhtään käsissä, mutta Ibin kanssa oli heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien. Eikä siihen sitten kauaa mennytkään, kun se kuumeni ja koiti lähteä omille teilleen. Jokusen kerran se kääntyi ympyrältä sisään ikään kuin voltille, mutta siitä matka sitten taas jatkui. Maiju laukkuutti meitä todella pitkään, jotta hevoset rauhoittuisivat eivätkä oppisi siihen, että sinkoilemalla pääsee työnteosta. Siinä kysyttiin kyllä tältä ratsastajalta henkistä kanttia ja sen kevään teeman (rohkeammin) täytäntöönpanoa!
Jälkikäteen on taas helppo analysoida, että olisin päässytä vähemmällä, jos en olisi koittanut jarruttaa Ibiä ihan niin hitaaseen laukkaan. Olisi pitänyt päästää se menemään vähän enemmän, muistaa hellittää enemmän, koska kuten Maijukin sanoi, pidätteistä tulee merkityksettömiä jos ei välillä myötää. Huomaan myös, että mitä jännempi tilanne, sitä herkemmin takapuoli jännittyy ja sitä vaikeampi on istua syvällä satulassa. Koitin kehottaa itseäni rentoutumaan ja istumaan syvällä satulassa, mutta se oli lopulta helpommin sanottu kuin tehty. Toinen selkeä virhe, jonka tällaisissa tilanteissa tunnistan, on käsien nouseminen. Kun hevonen poukkoilee, kädet nousevat, vaikka parempi olisi vaan pitää ne rauhassa omalla paikallaan.
Selvisimme kuitenkin välikäyntiin ja sulkutaivutuksiin. Niitä tehtiin siten, että pitkän uran alkuun ratsastettiin voltti, josta jatkettiin sulkua uraa pitkin. Ibi teki nämä lopulta yllättävänkin helposti ja hyvin. Myös diagonaalipätkä, jotka kokeiltiin, oli ihan kelvollinen. Aika tarkasti sai pitää molemmat pohkeet lähellä ja muistaa ne vauhtia hidastavat puolipidätteet tässäkin.
Lopun laukan vasempaan sain tehdä pääty-ympyrällä, vaikka muut laukkasivat koko uraa. Se oli hyvä ratkaisu, sillä parin volttilähdön jälkeen Ibi alkoi rentoutua ja oli lopulta ihan säädyllisen oloinen ja näköinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Maijun loppupalaute lämmitti: olin kuulemma ratsastanut rohkeasti ja rauhallisesti.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Puomikoulussa
8.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Avotaivutuksia
10.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Puolipidätepohdintaa
3.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Taas oli sellainen kutina, että vastalaukkaharjoituksiin saan jonkun ihan oudon hevosen Borasin sijaan. Se outo oli tällä kerralla todella outo, sillä sain tallin paluumuuttajan Ibin (Iberis), jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Minun ja Ibin Primus-taival alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. Sporttisen näköinen ruuna oli usein meidän tunnillakin, muta sillä meni aika joku muu. Sitten Ibi löysi oman ihmisen ja muutti yksityishevoseksi. Kun omistajan oli aika siirtyä eteenpäin, palasi Ibi tuttuun paikkaan tuntitöihin.
Kun otin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, tuli vähän sellainen olo, että jahas, tänään ei sitten saada hevosta edes pyöreämmälle kaulalle. Ibi tuntui kovin kapealta ja ryhdittömältä Borasin jälkeen. Se liikkui reippaasti, vähän jopa kiirehtien.
Onneksi teimme heti alkutunnista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ensin käynnissä. Siinä joutui asettamaan ja taivuttamaan molempiin suuntiin, jolloin Ibi alkoi tulla ohjan ja pohkeen väliin. Yhteinen sävel rupesi löytymään ravissa suurella keskiympyrällä, josta jatkoimme kiemurauria myös ravissa. Ibi yritti ensin väistää kiemuroilla, mutta sain sen pikku hiljaa jalkojen väliseen kujaan, jolloin korvatkin kääntyivät taaksepäin ja niska alkoi kohota.
Laukka uralla oli tasaista, kevyttä ja oikein miellyttävää. Maiju pyysi välillä taputtamaan vuoron perään sisä- ja ulkokädellä, jotta näkisimme, ovatko hevoset rehellisesti avuilla. Minun pitää muistaa tämä myös siksi, että etenkin edestä vahvojen hevosten kanssa jään helposti pitämään liikaa edestä, enkä muista rentouttaa kättä tarpeeksi. Ibin muoto tai laukka ei muuttunut taputteluista - tämäkin hevonen selvästi pitää laukkaamisesta.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme pelkillä vastalaukan nostoilla pitkillä sivuilla: ensimmäisestä kirjaimesta nosto käynnistä ja viimeisessä raviin. Ibi teki täysin ongelmitta vasemman laukan nostot oikeassa kierroksessa. Oikean laukan nosto vasemmassa kierroksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Ibi ei ollut yhtä aktiivinen, ja nosti mielellään myötälaukan. Lopulta tein alkuun pienen kiemuran uran sisäpuolelle ja nostin laukan kohti uraa.
Sitten teimme yksitellen taas A:10-ohjelmasta vastalaukkakuvion: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta pitkän sivun keskelle, josta puolikas keskiympyrä vastalaukassa toiselle pitkälle sivulle. Maiju halusi, että siirrän Ibin raviin ensimmäisellä kerralla jo ympyrän puolessa välissä, toisella kerralla saimme tehdä koko tehtävän. Selvisimme kummastakin hienosti, ja saimme ongelmitta jatkettua vastalaukkaa vielä toisella pitkällä sivullakin aina sen loppuun asti.
Jälkikäteen tajusin, että vaikka Ibi on ulkoisesti todella erilainen kuin Lulu, pitää sitä ratsataa hyvin samalla tavalla: puolipidättein. Aloin tässä oikein miettiä puolipidätettä, koska valitettavan usein ratsastan puolipidätteenä vain pienen "nyrkistyksen". Pitäisi selkeämmin muistaa, että puolipidätteeseen liittyy olennaisesti myös jalkojen käyttö. Löysin Hevoset & Ratsastus -lehden kotisivuilta Marko Björsin tekstin perusavuista, joka tiivistää puolipidätteen mielestäni erinomaisesti:
Tämä jätetään nyt hautumaan ja koitetaan pitää paremmin mielessä jatkossa myös muun tyyppisillä hevosilla. Huolellisesti ratsastettuna Ibi osoittautui varsin mukavaksi ratsuksi, enkä lainkaan ihmettele sen isoa fanijoukkoa Primuksella.
Maiju - r. Ibi
Taas oli sellainen kutina, että vastalaukkaharjoituksiin saan jonkun ihan oudon hevosen Borasin sijaan. Se outo oli tällä kerralla todella outo, sillä sain tallin paluumuuttajan Ibin (Iberis), jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Minun ja Ibin Primus-taival alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. Sporttisen näköinen ruuna oli usein meidän tunnillakin, muta sillä meni aika joku muu. Sitten Ibi löysi oman ihmisen ja muutti yksityishevoseksi. Kun omistajan oli aika siirtyä eteenpäin, palasi Ibi tuttuun paikkaan tuntitöihin.
Kun otin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, tuli vähän sellainen olo, että jahas, tänään ei sitten saada hevosta edes pyöreämmälle kaulalle. Ibi tuntui kovin kapealta ja ryhdittömältä Borasin jälkeen. Se liikkui reippaasti, vähän jopa kiirehtien.
Onneksi teimme heti alkutunnista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ensin käynnissä. Siinä joutui asettamaan ja taivuttamaan molempiin suuntiin, jolloin Ibi alkoi tulla ohjan ja pohkeen väliin. Yhteinen sävel rupesi löytymään ravissa suurella keskiympyrällä, josta jatkoimme kiemurauria myös ravissa. Ibi yritti ensin väistää kiemuroilla, mutta sain sen pikku hiljaa jalkojen väliseen kujaan, jolloin korvatkin kääntyivät taaksepäin ja niska alkoi kohota.
Laukka uralla oli tasaista, kevyttä ja oikein miellyttävää. Maiju pyysi välillä taputtamaan vuoron perään sisä- ja ulkokädellä, jotta näkisimme, ovatko hevoset rehellisesti avuilla. Minun pitää muistaa tämä myös siksi, että etenkin edestä vahvojen hevosten kanssa jään helposti pitämään liikaa edestä, enkä muista rentouttaa kättä tarpeeksi. Ibin muoto tai laukka ei muuttunut taputteluista - tämäkin hevonen selvästi pitää laukkaamisesta.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme pelkillä vastalaukan nostoilla pitkillä sivuilla: ensimmäisestä kirjaimesta nosto käynnistä ja viimeisessä raviin. Ibi teki täysin ongelmitta vasemman laukan nostot oikeassa kierroksessa. Oikean laukan nosto vasemmassa kierroksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Ibi ei ollut yhtä aktiivinen, ja nosti mielellään myötälaukan. Lopulta tein alkuun pienen kiemuran uran sisäpuolelle ja nostin laukan kohti uraa.
Sitten teimme yksitellen taas A:10-ohjelmasta vastalaukkakuvion: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta pitkän sivun keskelle, josta puolikas keskiympyrä vastalaukassa toiselle pitkälle sivulle. Maiju halusi, että siirrän Ibin raviin ensimmäisellä kerralla jo ympyrän puolessa välissä, toisella kerralla saimme tehdä koko tehtävän. Selvisimme kummastakin hienosti, ja saimme ongelmitta jatkettua vastalaukkaa vielä toisella pitkällä sivullakin aina sen loppuun asti.
Jälkikäteen tajusin, että vaikka Ibi on ulkoisesti todella erilainen kuin Lulu, pitää sitä ratsataa hyvin samalla tavalla: puolipidättein. Aloin tässä oikein miettiä puolipidätettä, koska valitettavan usein ratsastan puolipidätteenä vain pienen "nyrkistyksen". Pitäisi selkeämmin muistaa, että puolipidätteeseen liittyy olennaisesti myös jalkojen käyttö. Löysin Hevoset & Ratsastus -lehden kotisivuilta Marko Björsin tekstin perusavuista, joka tiivistää puolipidätteen mielestäni erinomaisesti:
Nimestään huolimatta puolipidäte ei ole pelkästään pidättävä ohjasote, vaikka valitettavan monella on sellainen käsitys. Puolipidäte on lyhytjaksoinen kokoaminen liikkeen aikana. Sen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja saada se ottamaan enemmän painoa takajaloilleen. Kun tehdään puolipidäte, eteenpäin työntävä voima kasvaa.Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle.Jos pidättävät ja eteenpäin ajavat avut menevät läpi, puolipidäte onnistuu helposti.Oikein tehdyn puolipidätteen aikana hevonen vie takaosansa paremmin alleen. Askel saa lisää jäntevyyttä ja lennokkuutta.Kun ratsastaja puolipidätteen aikana hellittää apujaan ja "päästää" hevosen eteen, se ei saa tapahtua äkillisesti, vaan vähitellen niin että hevonen säilyttää tahdin, kokoamisen ja tasapainonsa. Parhaaseen tulokseen päästään, kun puolipidäte toistetaan usein. Niillä estetään hevosta painamasta kädelle ja pidetään se tarkkaavaisena. Puolipidäte kehittää ratsastajan istuntaa ja tunnetta.
Tämä jätetään nyt hautumaan ja koitetaan pitää paremmin mielessä jatkossa myös muun tyyppisillä hevosilla. Huolellisesti ratsastettuna Ibi osoittautui varsin mukavaksi ratsuksi, enkä lainkaan ihmettele sen isoa fanijoukkoa Primuksella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)