7.3.2016 - Maiju - t. Lady
Jatkoin Ladyllä, vaikka taivutusväistöt nyt hetkeksi jätettiinkin. Siirryimme nimittäin meitä edeltävän tunnin tavoin puomikoulun pariin! Epäilin vähän, että noinkohan Lady on puomeja nähnytkään, mutta kyllähän se on kouluryhmien estetunneilla käynyt. Pitihän siitä tulla kenttähevonen, joten tokihan se nyt hypätä osaa. Toisaalta sekään ei yllättänyt, että ensimmäisillä kerroilla Lady kuulemma aina vähän katselee puomeja, mutta parin kolmen kerran jälkeen ei ole enää moksiskaan.
Aloitimme kuitenkin veryttelemällä ilman puomeja. Lähdin nyt sillä asenteella liikkeelle, että vaikka Ladyn pää olisi taivaassa, se ainakin liikkuisi eteenpäin. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä. Hevosten piti malttaa seistä, myödätä ja antaa asettaa kumpaankin suuntaan. Lady oli aivan kummissaan, eikä mitenkään tajunnut mitä piti tehdä - eikä ratsastaja osannut auttaa. Maiju sen sijaan osasi ja auttoi maastakäsin muutaman kerran oikealta, jotta saatiin tamma myötäämään. Alkuveryttelyyn sisältyi myös käyntipohkeenväistö uralta sisään ja takaisin. Koko ajan tavoiteltiin sellaista kepeyttä kaikkeen tekemiseen puomityöskentelyä silmälläpitäen.
Ravissa mentiin ensin koko uralla pitkät sivut lisäten, tosin minä lisäsi melkein koko ajan. Sitten tultiin ympyrälle, jossa vaan ravattiin ja asetettiin vasemmalle. Oli todella hyvää työskentelyä Ladylle, ja siitä tuli ihan kohtuullisen kiva tässä. Samoin laukka oli aika hyvää, kun uskalsin ratsastaa rohkeasti eteen ja päästää vähän pidemmälle kaulalle. Paljon sai kuitenkin tehdä töitä sekä ravissa että laukassa, jotta asetus pysyi ilman, että täytyi koko ajan vetää ohjasta. Oikea laukka tehtiin itsenäisesti uralla, mikä oli Ladyn kanssa jokseenkin haastavaa, kun joka puolella tulee vastaan hevosia. Aika hyvin kuitenkin sujui tämäkin, mitä nyt joka kierroksella sain huomautuksen vasemman käden nyrkistä, joka valui ja kääntyi vaakasuoraan... Lopulta jo pelkkä Maijun kohdalle tuleminen sai suoristamaan käden oikeaan asentoon oikealle paikalleen.
Sitten Maiju isolle, lähes keskiympyrälle kolme puomia viukaksi. Ensi tultiin ravissa ihan vaan keskeltä niin, että hevoset taipuivat ja asettuivat viuhkan kaarellakin. Sitten tultiin muutoin samoin, mutta tehtiinkin ympyrän sisään voltti, jolla lyhennettiin askelta. Puomit ratsastettiin tällöin aivan sisäreunasta. En meinannut saada Ladya millään lyhenemään riittävästi, ja huomattavasti helpommaksi osouttaituikin yllättäen se tehdävä, joka tultiin lopuksi vasemmassa kierroksessa: pitkää rentoa ravia puomien ulkoreunasta, jolloin askelta joutuikin vähän venyttämään.
Lady oli loppupuolen sileän osuuksilla aika kiva, rento ja pyöreä. Puomeilla oli vaikeampaa, eikä tavoitettu sellaista tasaisuutta missään vaiheessa. Mutta olihan tämä nyt kuitenkin paljon parempaa työskentelyä molemmilta kuin edellisellä tunnilla!
tiistai 22. maaliskuuta 2016
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Kikan perustyöskentelytunti 3/3
4.3.2016 - Kikka - r. Aku
Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.
Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.
Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.
Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.
Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.
Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.
Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.
Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.
Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.
Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Vaikeaa, todella vaikeaa
29.2.2016 - Maiju - t. Lady
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Hoplaa!
22.2.2016 - Maiju - r. Sacce
Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.
Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.
Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.
Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.
Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.
Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.
Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.
Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.
Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.
Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Kikan perustyöskentelytunti 2/3
14.2.2016 - Kikka - r. Aku
Sain jatkaa Kikan opetuksessa ihanalla Akulla. Vähän jännitti, kun alla oli tunti ihan erilaisella Iirolla, mutta Akun kanssa sujui taas oikein kivasti. Teimme alkutunnista enemmän ohjatusti, lopputunnista enemmän itsenäisesti. Arvata saattaa, että mitä enemmän Kikka kommentoi, sitä paremmin sujui, kun taas itsenäisessä työssä oli enemmän haasteita.
Koitin hullun lailla muistaa edellisen tunnin opin siitä, että ei saa jäädä vetämään. Lopputuloksena oli upeita kulmia, joihin sain Akun hyvin asetettua ja taivutettua. Ruuna oli ehkä vähän matalassa muodossa, mutta se ei juossut eikä jäänyt painamaan kädelle. Tähän pitää kyllä olla tyytyväinen.
Ympyrätyöskentelyssä jouduttiin kaikki kolme ratsastajaa aika koville. Hevosemme olivat Kikan mielestä vähän alitempoisia ja vähän liian vähän eteenpäinpyrkiviä. Työskentely tuotti kuitenkin tulosta, sillä laukka vasempaan oli pitkästä aikaa ihan todella hyvää. Aku eteni ja oli tasaisella tuntumalla. Se ei ollut kevyt, mutta tasainen. Tähän Kikkakin puuttui ja sanoi, että häneltä on kysytty miten paljon hevosta voi olla kädellä. Kun hevonen on tyytyväinen, etenee, ei nojaa, voi tuntumaa olla enemmänkin. Kieltämättä Aku tuntui tässä todella hyvältä.
Sen sijaan avotaivutuksissa olikin sitten enemmän haasteita. Käynnissähän nämä sujuvat, mutta ravissa on todella paljon vaikeampaa. Tuska varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Kikka kommentoi, että se tuntuu varmaan vaikealta mutta näyttää ihan hyvältä. Olemme siis tyytyväisiä avotaivutuksiinkin.
Lopun laukka oikeaan tehtiin sitten lähes täysin itsenäisesti. Aku oli avotaivutusten jälkeen aika vahva, joten ajattelin tehdä samoin kuin Maijun tunnilla taannoin: ravi-laukka-siirtymisiä. Osittain ne toimivat nytkin, sillä nostojen saattelemana tuli taas pätkiä unelmaravia. Valitettavasti itse laukka oikeaan ei vetänyt vertoja alun vasemmalle laukalle, vaan jäin taas liikaa jarruttelemaan. En edelleenkään ymmärrä, mihin alitajunnan syvimpään sopukkaan tämä arkailu on jumittanut, koska Aku on ollut monta tuntia jo aivan superkiltti. Sitä paitsi tiedän kyllä, että jos se vähän kiihdyttää, niin kyllä sen takaisin saa. Aku kun onneksi suuntaa tarmonsa aina vaan eteenpäin, ei ylös tai sivulle. Ja mitä enemmän se laukkaa ja joutuu töihin, niin sitä vähemmänhän sille yleensäkin jää aikaa miettiä kaiken maailman kolahduksia ja kolttosia. Tästä Kikankin kanssa hetki keskusteltiin koiramaailma-analogialla: koiratkaan eivät välttämättä tee vaikka osaisivat, jos ohjaaja ei ole täysillä mukana ja usko siihen, mitä tekee. Sama se on hevostenkin kanssa, ja tätä ajatusta koitan jatkossa tuoda ratsastukseeni.
Sain jatkaa Kikan opetuksessa ihanalla Akulla. Vähän jännitti, kun alla oli tunti ihan erilaisella Iirolla, mutta Akun kanssa sujui taas oikein kivasti. Teimme alkutunnista enemmän ohjatusti, lopputunnista enemmän itsenäisesti. Arvata saattaa, että mitä enemmän Kikka kommentoi, sitä paremmin sujui, kun taas itsenäisessä työssä oli enemmän haasteita.
Koitin hullun lailla muistaa edellisen tunnin opin siitä, että ei saa jäädä vetämään. Lopputuloksena oli upeita kulmia, joihin sain Akun hyvin asetettua ja taivutettua. Ruuna oli ehkä vähän matalassa muodossa, mutta se ei juossut eikä jäänyt painamaan kädelle. Tähän pitää kyllä olla tyytyväinen.
Ympyrätyöskentelyssä jouduttiin kaikki kolme ratsastajaa aika koville. Hevosemme olivat Kikan mielestä vähän alitempoisia ja vähän liian vähän eteenpäinpyrkiviä. Työskentely tuotti kuitenkin tulosta, sillä laukka vasempaan oli pitkästä aikaa ihan todella hyvää. Aku eteni ja oli tasaisella tuntumalla. Se ei ollut kevyt, mutta tasainen. Tähän Kikkakin puuttui ja sanoi, että häneltä on kysytty miten paljon hevosta voi olla kädellä. Kun hevonen on tyytyväinen, etenee, ei nojaa, voi tuntumaa olla enemmänkin. Kieltämättä Aku tuntui tässä todella hyvältä.
Sen sijaan avotaivutuksissa olikin sitten enemmän haasteita. Käynnissähän nämä sujuvat, mutta ravissa on todella paljon vaikeampaa. Tuska varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Kikka kommentoi, että se tuntuu varmaan vaikealta mutta näyttää ihan hyvältä. Olemme siis tyytyväisiä avotaivutuksiinkin.
Lopun laukka oikeaan tehtiin sitten lähes täysin itsenäisesti. Aku oli avotaivutusten jälkeen aika vahva, joten ajattelin tehdä samoin kuin Maijun tunnilla taannoin: ravi-laukka-siirtymisiä. Osittain ne toimivat nytkin, sillä nostojen saattelemana tuli taas pätkiä unelmaravia. Valitettavasti itse laukka oikeaan ei vetänyt vertoja alun vasemmalle laukalle, vaan jäin taas liikaa jarruttelemaan. En edelleenkään ymmärrä, mihin alitajunnan syvimpään sopukkaan tämä arkailu on jumittanut, koska Aku on ollut monta tuntia jo aivan superkiltti. Sitä paitsi tiedän kyllä, että jos se vähän kiihdyttää, niin kyllä sen takaisin saa. Aku kun onneksi suuntaa tarmonsa aina vaan eteenpäin, ei ylös tai sivulle. Ja mitä enemmän se laukkaa ja joutuu töihin, niin sitä vähemmänhän sille yleensäkin jää aikaa miettiä kaiken maailman kolahduksia ja kolttosia. Tästä Kikankin kanssa hetki keskusteltiin koiramaailma-analogialla: koiratkaan eivät välttämättä tee vaikka osaisivat, jos ohjaaja ei ole täysillä mukana ja usko siihen, mitä tekee. Sama se on hevostenkin kanssa, ja tätä ajatusta koitan jatkossa tuoda ratsastukseeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)