16.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.
Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.
No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.
Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.
Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.
Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
perjantai 13. toukokuuta 2016
Neljäs velikulta
9.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Pihalla kuin lumiukko
2.5.2016 - Maiju - r. David
Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.
Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.
Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.
Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.
Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.
Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!
Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.
Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.
Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.
Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.
Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.
Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!
tiistai 10. toukokuuta 2016
Aseta, taivuta, myötää, suorista, aseta, taivuta, myötää, suorista...
25.4.2016 - Hanna - t. Mimmi
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Metsäpolulla ja maneesissa
18.4.2016 - Maiju - t. Mimmi
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)