24.8.2016 - Anni - r. Fellini
Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.
Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.
Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.
Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.
Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti