keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Työntäyteinen tunti

18.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini

Lotta piti tällä viikolla viereisellä uralla kurssia, joten saimme opettajaksemme Hannan. Minä jatkoin valtavalla valkoisella eli Cartinilla.

Tunnin sisältö oli kutakuinkin sama kuin maanantaina: asetuksia, avotaivutuksia ja suoristuksia kaikissa askellajeissa pääosin uran sisäpuolella. Takaosakäännöksiä emme kuitenkaan tehneet vaan niiden sijasta pohkeenväistöä ja taivutusväistöjä. Nämä aloitettiin tunnin keskivaiheilla aika itsenäisesti tarkistamalla, että hevonen kuuntelee pohkeita. Ensin siis pohkeenväistöä lyhyesti uralta sisään ja takaisin. Sitten hieman arvotaivutusta, eli suorasta hevosesta hieman taipuneeksi. Lopulta avotaivutuksesta vaihdettiin lopulliseen päämäärään, sulkutaivutukseen, jota sai tehdä joko uralla tai diagonaalilla. 

Cartinilla väistöt ja taivutukset olivat aika helppoja. Haasteena oli saada se etenemään riittävästi eikä vaan väistämään liian jyrkästi. Sulkutaivutuksessa se tuli ensin myös liikaa kuolaimen alle, mutta kun malttoi hieman päästää ohjaa pidemmäksi ja muisti ratsastaa enemmän eteen, tilanne parani.

Tällä kerralla Cartinin suurin ongelma oli ilman muuta kentän ulkopuolella oleva estekasa. Sitä se kyttäsi oikeassa kierroksessa niin, että ensin ei meinannut mennä lähelle kyseistä nurkkaa lainkaan, ja sitten kun huomasi että on pakko, koitti pyrkiä tilanteesta pois lisäämällä vauhtia. Tein sitten nurkan ja pitkän sivun alun aina asetettulla hevosella ja suoristin vasta estevaraston jälkeen. Vasemmassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa!

Itselleni laukka Cartinin kanssa oli edelleen vaikeaa. Se pitäisi saada laukkaamaan isommin, mutta jotenkin loppuu usko kesken. Kanget tietenkin vielä herkistävät hevosta entisestään, joten sain ruunan tippumaan pari kertaa ihan yllättäen raville. Onnistuin kuitenkin pitämään kankiohjan sopivan pituisena niin, että Hannan ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa asiasta. Välillä se taisi olla vähän liiankin pitkä, mutta laukassa jouduin kyllä käyttämään kankea pidätteiden saamiseksi läpi estevaraston suoralla...

Hannan tuntiin ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Istuin paremmin suorassa, ja perusistuntani harjoitusravissa ei kirvoittanut kuin yhden (tutun) kommentin: " Ei ylävartaloa enää yhtään taaemmas." Kun alkukäynnin jälkeen otimme ohjat, päästimme seuraavan kerran pitkät ohjat loppukäyntiin. Todella tehokas ja työntäyteinen tunti siis, eikä Cartinikaan ollut lainkaan hassumpi! Tätä herkkua on onneksi tarjolla vielä kerran ennen kesälomaa.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

KARMEAN vinossa!

16.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante

Uusia tuttavuuksia tuli lisää oman ryhmän maanantaitunnilla, kun nyt opettajana oli Hanna. Häntä on kovasti kehuttu, joten odotukset olivat korkealla. Ei kyllä tarvinnut pettyä, sillä hän piti mielestäni erittäin hyvän tunnin vähän samalla ajatuksella kuin Lotta edellisellä viikolla, suoruuden tavoittelemisella. Minulla oli kunnia jatkaa ihanalla Diamantella, joten olin jo ennen ohjien keräämistä pelkkää hymyä.

Vähän kuitenkin jännitti mitä uusi opettaja ratsastuksessani näkee, jokainen kun katsoo ratsastajia niin eri silmällä. Kun aloitimme kevyessä ravissa asettamalla suoria hevosia pitkillä sivuilla sisään, oli Hannan ensimmäinen palaute meille selvä: "Sanna, Diamante on oikein hyvä, mutta sinä kyllä istut KARMEAN vinossa!" Olin pahasti kallellaan oikealle eli ulos, mikä ei lainkaan yllättänyt. Oikea jalkani on 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten liekö siitä johtuen olen ihan vinossa. Tästä on ihan mustaa valkoisella, koska Simo Simulaattori ei antanut armoa: paino valuu helposti enemmän oikealle istuinluulle ja vasen pohje irtoaa hevosen kyljestä. Hanna jaksoi kiitettävästi muistuttaa minua suoristumaan koko tunnin ajan. Olen koittanut myös miettiä sitä, voisiko jalustimia jotenkin säätämällä helpottaa tilannetta. Jos jalustimet ovat yhtä pitkät, oikea jalka nousee helposti vähän koukkuun ja vasen jalkaa haroo tyhjää, mikä saa minut kallistumaan oikealle...

Pelkästä asetuksesta jatkettiin pikku hiljaa avotaivutukseen, jonka jälkeen siirrettiin hevoset ulkopohkeella uralta sisään ja jatkettiin suoralla hevosella. Tämä tehtiin huolella kumpaankin suuntaan. Tavoitteena oli pitää hevonen rennolla pyöreällä kaulalla, eikä niinkään nyt koota.

Tunnin keskivaiheilla tehtiin takaosa- ja etuosakäännöksiä koko ajan uran sisäpuolella. Kokeneet hevoset eli Esa, Hasse, Wille ja Jardinero tekivät jokaiseen nurkkaan 90 asteen takaosakäännöksen, nuoriso-osasto eli Diamante ja Tarmo tekivät 90 asteen etuosakäännöksen. Se oli varsin vinkeää, sillä piti ensin tovi jos toinenkin miettiä, että mitenkäs se etuosakäännös taas tehdäänkään... Silloin joskus, kun suoritin ratsastusmerkkejä, B-merkin ohjelmassa oli etuosakäännökset suoraan tuomarin edessä. Sen koommin niitä ei ole enää käytettykään. Diamantekaan ei meinannut ensin millään ymmärtää, että mitä päätä pitää siirtää, mutta muutaman kerran jälkeen osasin antaa oikeat avut. Saimme keskittyä jouheviin siirtymisiin ennen ja jälkeen käännöksen sekä tahdin pitämiseen käännöksen aikana. Puolipidätteillä pidin huolta siitä, että etujalat eivät lähteneet liian suurelle tielle.

Laukannostoa varten siirrettiin sisäpohkeella hevoset uralle. Nuorten hevosten kanssa ei niinkään koottu, kokeneiden kanssa kylläkin. Nuorilla asetettiin myös pohkeet selvemmin laukannostoa silmälläpitäen. Laukassa tehtiin samaa harjoitusta: asetus, avotaivutus, suoristus, siirtyminen raviin. Diamantea oli pakko hieman nostaa korkeampaa muotoon, koska se alkoi selvästi vähän innostua laukkatehtävästä. Avotaivutus sai kuitenkin tamman taas keskittymään ratsastajaan ja kääntämään korvat tötteröhöröstä taakse.

Alan varmaan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä, mutta Diamante on kyllä ihana! Voisin pelkästään seurustella sen kanssa karsinassa vaikka kuinka kauan, tamma on niin loputtoman utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Selästä se on miellyttävän kevyt mutta silti ratsastettava, juuri sellainen josta pidän. Nimi on kyllä ollut tässä tapauksessa enne!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Uusia tuttavuuksia

11.6.2014 Primus Talli
Lotta - r. Cartini

Varasin kesäkauden kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi myös kankitunnin. Ensimmäisellä kerralla vastassa oli oikeastaan kaksi uutta tuttavuutta: ratsastin yhdellä tallin uusimmista tulokkaista, vuoren kokoisella kimolla Cartini-ruunalla, ja opettajana kentän keskellä oli Lotta, joka oli pitänyt minulle vain yhden sijaistunnin aiemmin.

Cartini on tosiaan aivan valtavan kokoinen, mutta selästä yllättävän kapea. Koostan huolimatta se osoittautui kevyeksi ratsastaa. Siinä oli jotain samaa kuin Borasissa, vaikka eteenpäinpyrkimystä ei onneksi aivan yhtä paljon löydykään. Lotta antoi varusteita tarkistaessaan yksinkertaisen ohjeen: huolehdi, ettei Cartini tule liian lyhyeksi, ja nauti. Kuulosti hyvältä!

Ja hyvähän se olikin. Tunnin päätteeksi Lotta sanoi, että ihan niin kuin olisin ratsatanut Cartinilla paljon aiemminkin. Oikeastaan ainoa haaste oli tuntuman saaminen vasempaan ohjaan oikeassa laukassa. Käynnissä ja ravissa sekä laukassa vasempaan molemmissa käsissä oli tasainen tuntuma, mutta oikeassa kierroksessa Cartini oli vasemmalta kovin tyhjä. Lotta kuitenkin nauroi, että jos se oli tunnin ainoa ongelma, niin suotakoon se Cartinille.

Ratsastimme koko tunnin suoruusteemalla. Saimme ensin käynnissä ja sitten ravissa asettaa hevosia ulos juuri tasaisen tuntuman saavuttamiseksi sekä etu- ja takapään saamiseksi samalle uralle. Tarvittaessa käytimme myös avotaivutusta. Ravissa ratsastimme myös suurella keskiympyrällä samalla ajatuksella. Cartinilla avotaivutus ja asetus ulos toimivat hyvin vasemmassa kierroksessa, oikeassa ennemminkin pelkkä suoristus tai asetus sisään etenkin ympyrällä. Näin pidettiin huolta siitä, että myös vasemmassa ohjassa oli joku kotona koko ajan.

Suoralla hevosella ratsastimme myös suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Keskellä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukannosto ravista laukkaan ja seuraavalla sivulla takaisin raviin. Cartini siirtyi alaspäin hyvin, mutta nosti ensin ravin hieman hypähtäen. Puolipidätteet toivat siirtymisiin tasaisuutta. Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, mutta toisella jo pääsin sisään Cartinin sielunmaailmaan. Sen sijaan ruunan laukkaan en ollut itse tyytyväinen: se on kovin terävää. Pitäisi varmasti saada se ensin rullaamaan paremmin ja ottaa vasta sitten takaisin, mutta näin ensimmäisellä kerralla se ei vielä onnistunut. Itse tehtävä sujui kuitenkin hyvin.
Laukan haasteista huolimatta onnistuimme hienosti myös laukkaväistössä suoralla hevosella. Ratsastimme siis pitkän sivun alusta väistöä sisään aivan kuin olisimme ratsastaneet pohkeenväistöä, vaikka askellajina olikin laukka.

Iso vaalea oli miellyttävä hevonen, ja Lotta piti todella tehokkaan perusasioihin kesittyvän tunnin. Tykkäsin kovasti molemmista!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Timanttinen kesäkauden korkkaus

9.6.2014 Primus Talli
Marjo - t. Diamante

Kesäkausi alkoi kohdallani hymyssä suin, kun sain taas ratsastaa ihanalla Diamantella. Ennen tuntia kyllä jännitti, sillä olen päässyt kolmeksi viikoksi itseäni huomattavasti tasokkaampaan seuraan. Otan haasteen innolla vastaan ja tsemppaan itseni vähintäänkin pysymään pois muiden tieltä. Diamantella onnistumiset eivät jää ainakaan hevosesta kiinni, sillä muutama viikko sitten Kikka voitti sillä Laaksolla heA-tasoisen kansallisen kouluratsastusluokan.

Käsäkauteen lisäjännitystä tuo aina myös opettaja, sillä sitä ei tiedetä vielä kursseille ilmoittauduttaessa. Tänä vuonna alku oli ihan poikkeuksellisen reipas, sillä tunteja oli jopa neljä päällekkäin. Niinpä ainakin jonkin verran tulee vaihtelua viikoittain myös tuntien opettajiin, ja tällä kerralla meitä paimensi Marjo. En ollut koskaan aiemmin ollut Marjon tunnilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.

Marjo kysyi heti alkuun, että onko meillä jotain toiveita tunnin sisällön suhteen. Olisi ollut kiva, jos ryhmällemme olisi mietitty valmiiksi jonkin teema kolmen viikon ajaksi, mutta ehkä sitä olisi pitänyt osata itse toivoa. Nyt Marjo teetti meillä alkuun väistöjä ja kiemurauria käynnissä sekä kiemurauria kevyessä ravissa. Diamantelle jatkuva asettaminen ja taivuttaminen sopi  hyvin, koska sain sen heti keskittymään ratsastajaan. Marjo huomautti, että ravi saa olla tarmokasta siten, että tamma ei kulje matalana ja pitkänä ja vaan heittele etujalkojaan. Sitä saikin läpi tunnin ihan kunnolla koota puolipidättein, mutta kyllä se ravi sieltä jo alkoi aika kivasti löytyä. Ravin laadun paranemisen huomasi jo siitäkin, että alasistuminen ei tuntunut lainkaan niin hankalalta kuin edellisellä kerralla keväällä.

Laukka tehtiin pääosin ympyröillä, vain jonkin verran koko uralla ilman mitään sen kummempia temppuja. Se oli oikeastaan nyt ihan hyvä, kun sai keskittyä ihan perusratsastukseen. Diamante rullasi varsin mukavasti sekä ympyrällä että uralla, ja oli koko ajan hyvin keskittynyt työskentelyyn.

Lopputunti sujui taivutusväistöjen parissa: avotaivutusta pitkällä sivulla, ja toisen pitkän sivun alusta sulkutaivutusta diagonaalille. Diamantelle avot ovat helppoja, sulut myös, mutta siinä meinasi välillä tahti hieman hiipua. Kerta kerralta sulut alkoivat kuitenkin sujua paremmin, kun ymmärsin antaa Diamanten hoitaa väistön itse ilman, että minä koko ajan käsken ja puristan. Yksi apu alussa ja toinen lopussa, välissä kenties vain pieni muistutus eteenpäinmenosta. Haastavin osuus taivutuksissa oli kuitenkin lopulta se, kun Konsta pissasi kesken tunnin uralle, eikä hieno pikkutamma voinut mitenkään astua siihen märkään kohtaan...

Ymmärrän hyvin, miksi Kikka joskus jossain hevosesittelyssä sanoi, että kaikki, jotka ovat päässeet ratsastamaan Diamantella, vaan hymyilevät onnellisena. Olen täysin ihastunut tähän kuvankauniiseen tammaan, joka on paitsi ihana ratsastaa niin myös todella kiltti. Se tulee aina uteliaasti katsomaan ohikulkijaa karsinan oven yli, vastaanottaa mielellään rapsutuksia ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ja satuloinnin mukisematta. Kertakaikkiaan hurmaava hevonen!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Enpä olisi uskonut: maastoesteitä!

2.6.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Ihmettelin, kun laittaessani Ekkua kuntoon viereisen uran ratsastaja sanoi, että te menette kuulemma maastoon. Naurahdin takaisin, että ei, meillä on toinen estetunti. Mutta kentällä totuus paljastui: toinen ryhmä meni maneesiin, jotta ei häiriintyisi kentältä lähtevistä ja sinne palaavista hevosista. Maiju kehoitti meitä laittamaan vielä reikää lyhyemmät jalustimet kuin viimeksi, koska hyppäisimme maastoesteitä!

Alkukäynti tehtiin kiertämällä "maastoesterata" yhdessä Maijun kanssa. Reitti oli sama, mitä jo monet ryhmät ovat tänä keväänä kiertäneet: kentältä laitumen ympäri menevälle polulle takaportista ja kevyttä ravia ensimmäiseen kulmaan. Kulma käynnissä, jonka jälkeen laukannosto ja laitumen takareuna laukkaa. Seuraavan kulman sai mennä rauhallisessa laukassa tai ravissa. Laitumen takasivulla oli kaksi heinäpaaliestettä, jotka sai ottaa ravissa tai laukassa. Pitkän sivun jäkeen siirtyminen käyntiin ja takaisin kentälle tarhojen välissä.

Saimme verytellä melko vapaasti koko kentällä. Ensin tehtiin taas kaasun ja jarrun tarkistuksia käynnissä ja pysähdyksin. Sitten kevyessä ravissa käyntisiirtymisin. Lopulta tehtiin muutamia laukannostoja. Jännitti niin, että unohdin taas kaiken mitä olen koskaan oppinut, ja lähinnä vaan roikuin Ekun kyydissä. Maiju koitti huomauttaa ulkoavuista ja ruunan suoruudesta, mutta en oikein osannut keskittyä.

Kentällä oli yksi veryttelyeste, joka tultiin ensin ravissa. Sitten Maiju nosti sen pystyksi, joka oli minun mittapuullani jo ihan esteen kokoinen (60 cm?). Tässä vaiheessa sain juonesta kiinni ja aloin ratsastaa. Saimme hyvät hypyt, joten maastoon lähdin lopulta ihan reippain mielin. Maiju lähetti ratsukot yksitellen, kun oli ensin varmistanut, että edellinen oli suorittanut esteet kunnialla. Veikko-poni aiheutti läheisyydenkaipuullaan pientä ylimääräistä toimintaa tunnille, mutta muutoin kaikki hevoset menivät tehtävän kuin innostuneet konkarit konsanaan.

Ekku meni reitin toisena. Olin ajatellut ottaa ensimmäisen kierroksen rauhallisesti, mutta Maiju sanoi, että Ekku on tehnyt reitin niin monta kertaa, että tietää jo mitä askellajia missäkin kohdassa mennään. Niinhän se tiesikin. Ekku lähti kentältä reippaasti ja teki kaikki siirtymiset kiltisti ensimmäiseen laukkaan asti. Toisessa kulmassa piti hieman jarrutella, jotta sain ravilähestymisen ensimäisille heinäpaaleille. Toisille sitten laukattiin. Toinen estetteä reunustavista tötteröistä oli hieman kumossa, mikä vähän kummastutti Ekkua. Se hyppäsi kuitenkin, mutta hieman sivusta, jolloin tötterö kaatui lopullisesti. Kentälle pääsimme ongelmitta.

Saman reitin sai mennä uudestaankin, joten otin haasteen vastaan. Alku sujui yhtä helposti kuin ensimmäiselläkin kerralla, samoin ensimmäinen este. Ajattelin laukata edelleen myös toiselle esteelle, mutta aloin itse hieman hannata ja tein liian suuren pidätteen. Ekku-parka ei tiennyt, pitikö mennä ravia vai laukkaa vai hypätä este, joten se hoiti homman itsenäisesti menemällä ravissa esteen sivusta ratsastajan ollessa kykenemätön päättämään. Tietenkin juuri tämä suoritus tallentui myös kännykkävideolle, mutta ei se mitään: pääasia lienee, että uskalsin lähteä  yksin kentältä, ratsastaa kaikkia askellajeja ja vieläpä hypätä parin heinäpaalin yli matkalla! Videolta paljastuu myös se sama tosiasia kuin viime kevään estetuntien videolta: laukan tempo on todellisuudessa aika paljon hitaampaa kuin miltä se tuntuu, ja ratsastaja jarruttelee ihan turhaan...

video: Merja Kolehmainen

Tähän tuntiin päättyi kevätkausi, kesäkausi jatkuu osaltani tallin lomaan eli heinäkuun alkuun asti.

Kerran vielä!

30.5.2014 Kaupin Ratsastuskoulu
Karo - t. Hoonika

Vaikka aloitinkin ratsastuksen Ollintallilla Ylöjärvellä, pidän Kaupin Ratsastuskoulua kotitallinani. Se sijaitsi vain parin kilometrin päässä lapsuudenkodistani keskellä Kaupin urheilupuistoa, ja siellä kävin sekä ratsastamassa että hoitamassa yli kymmenen vuotta 80- ja 90-lukujen aikana. Tämän jälkeen Tampereen kaupunki muutti tallialueen jousiammuntaradaksi ja ratsastuskentän jalkapallokentäksi, ja Kaupin Ratsastuskoulu löysi uudet tilat Tavelan tilalta Kangasalta. Jatkoin ratsastamista Tavelassa aina siihen asti, kunnes muutimme pääkaupunkiseudulle viisi vuotta sitten.

Tämä kevät oli Kaupin Ratsastuskoulun viimeinen, sillä sen omistajat jäivät virallisesti eläkkeelle. Heidän työnsä jatkuu kuitenkin Simo Simulaattorin kanssa, ja heidän tyttärellään on jo oma talli Pälkäneellä, Sappeen Ratsutila. Erään aikakauden päättyessä halusin käydä vielä kerran ratsastamassa Tavelassa, joten lähdin aika ex-tempore tutun ratsastusystäväni kanssa ihan tavalliselle tunnille Kaupin Ratsastuskoulun viimeisenä päivänä.

Tervetuloa Tavelaan!

Kaupin Ratsastuskoulun talli

Maneesi

Sain ratsukseni torinhevostamma Hoonikan, joka ulkoisesti muistuttaa hyvin paljon Lulua. Olin ratsastanut Hoonikalla aiemminkin, mutta muistikuvani siinä olivat aika hataria. Oli jotenkin kovin outoa, kun selkään noustiin tallin pihalla ja käveltiin siinä odotellen opettajaa. Näinhän Kaupissa on aina tehty, mutta ilmeisesti olen jo hyvinkin tottunut Primuksen järjestelmälliseen toimintaan... Pihalta kävelimme lyhyen matkan tarhojen läpi aurinkoiselle kentälle.

Tallin remontoimattomalla vanhalla puolella näytti vielä ihan tutulta. Nikke taisi asua aikanaan tässä karsinassa.

Kenttä seuraavan tunnin aikana, etualalla Hoonika.
Tunnin teemana olivat voltit. Teimme niitä paljon käynnissä molempiin suuntiin. Suoraan uralla ei menty volttien välissä kuin muutama metri. Opettaja Karo (Karoliina Mönkkönen) sanoi, että yleensä, kun voltit tehdään yksi sinne ja toinen tänne, niiden vaikutus voi olla aika mitätön. Nyt sen sijaan hevosia jumpattiin jatkuvasti, ne saivat rauhassa lämmetä ja alkaa taipua. Sain ohjeeksi kääntää Hoonikaa erityisesti ulkoavuilla ja huolehtia siitä, ettei pelkkä kaula taivu liikaa. Ajatuksena oli, että voltille kääntyisi aina ensimmäisenä sisäetujalka. Näin Hoonika pehmenikin ja tuli oikein mukavaksi ratsastaa, eikä tammalla ollut puolieroakaan.

Ravissa aloitin ensin hieman liian reippaasti - kerrankin! Hoonikakin on suuresta koostaan huolimatta aika herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, joten ravivoltitkin onnistuivat hyvin. Karo varoitti, ettei Hoonikan turpa saa painua kohti ryhtäitä. Ohjaspituus oli kuitenkin hyvä, joten sain alkaa muistutella tammaa pienillä raipanhipaisuilla ottamaan takajalatkin mukaan liikkeeseen.

Laukkatyöskentely tehtiin aika pienillä ympyröillä siten, että kolme ratsukkoa meni aina samalla uralla. Hoonikan laukka jäi helposti nelitahtiseksi, joten sitä sai hieman kerätä ulkopohkeella rullaavammaksi. Tähän asti olin selvinnyt Karon tarkan ja klassiseen ratsastukseen koulutetun silmän alla istunnastani puhtain paperein, mutta laukassa sain ajatella ylävartaloani selvästi eteen. Näin pääsisin paremmin jalkojeni päälle ja saisin ratsastettua liikettä takaa eteen. Oikea asento tuntui tietenkin siltä, kuin olisi nököttänyt kunnon etukenossa, mutta yllättäen jalkojen käyttäminen olikin helpompaa... Tämä tuoli-istuntaa kohti valuminen onkin ollut nyt ongelma erityisesti Borasin kanssa, joten hyvä, että sitä tuli nyt ihan ajatuksella korjattua.

Laukka alkoi siis rullata ja oli lopulta kivan pyöreää kumpaankin suuntaan. Hoonika oli muutenkin ihan huippu. Se on näitä jokaisen ratsastuskoulun ihannehevosia, joilla voi mennä niin aloittelijat kuin kokeneetkin ratsastajat. Kaikki pitävät Hoonikasta, enkä yhtään ihmettele miksi. Se alkoi nöyrästi tehdä töitäkin, kun huomasi, että nyt ei ollakaan ihan alkeistunnilla. Tällä hevosella ratsastaisin mielelläni useamminkin, mutta sen tuleva kohtalo on vielä auki. Osa Kaupin hevosista myydään ja osa muuttaa Sappeeseen.

Romania-tamma, 30 v. Muistan vielä aivan hyvin, kun se nelivuotiaana tuli Kauppiin. Taivutuskokeissa jouduttiin käyttämään huulipuristinta, kun Rommi oli niin villi.

Tavelaa jää tietenkin kaipaamaan, aivan kuten aikanaan jäin alkuperäistä Kaupin Ratsastuskouluakin Tampereella. Mutta kuten ystäväni kanssa totesimme, loppupelissä ihmiset ja hevoset ovat merkittävämpiä. Kauppiin liittyy paljon ihania muistoja uusista ystävistä rakkaaseen hoitohevoseeni, ja nyt sain vielä yhden muiston lisää. Kiitos kaikista näistä vuosista, näkemiin!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Arkajalkojen estetunti

26.5.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

ESTE! Niin luki listassa, ja tokihan tätä oli jo odotettu, kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Esteratsastajana olen arkajalka pahimmasta päästä, mutta lopulta hyppääminen on aina kivaa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että Primuksen estetunneilla ollaan tultu aika kauaksi siitä, minkä vuoksi kieltäydyin hyppäämästä usean vuoden ajan: itsenäinen veryttely rataa rakantavaa opettajaa ja puomikasoja väistellen, lopulta kaahotusta radan alusta loppuun, jatkuvaa odottelua ja jännittämistä. Primuksella estetunnit rakennetaan palasista niin, että lopulta vaan huomaa ylittävänsä esteitä.

Tälläkin kerralla aloitimme käynnissä pysähdyksillä ja tarkistamalla ratsujemme kaasun ja jarrun. Minulla oli Ekku, jolla oli ratsastanut vain kahdesti pari vuotta aiemmin. Sanoivat etukäteen ruunaa hitaaksi, mutta se liikkui minulle juuri sopivasti eteen, sen sijaan jarrujen käytöstä jouduimme välillä hieman keskustelemaan.

Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.

Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.

Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.

Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin laukassa molemmat pienet esteet. Maiju muisti, että meille oli sopinut viimeksi hyvin se harjoitus, jossa laskettiin kolme askelta ennen estettä. Näin siis teimme nytkin, joten hevoset saivat keskittyä hyppäämisen ratsastajien häiritsemättä. Kun vaihdettiin suuntaa, Maiju kysyi, että mitä muuta muuttuu. Kukaan ei keksinyt, mutta kaikki totesivat ensimmäisen kerran jälkeen Maijun kysymyksen aiheelliseksi: hyppäsimme nyt tallista poispäin, joten eteen sai ratsastaa hieman tavallista enemmän. Lopuksi jälkimmäisenä esteenä oli jo pieni okseri, jonka kaikki selvittivät vaivatta.

Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.

Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!