25.2.2011 Primus Talli
Pirita - r. Bena
Järkytys! Tyrmistys! Ei Mirjaa! Minulle oli merkitty herkkisruuna Bena. Olin mennyt sillä kerran aikaisemmin, ja muistikuvana oli tuntumaan superherkästi reagoiva helposti liikkuva kapoinen ratsu. Sitten muistin, että viime aikoina Bena on kunnostautunut varsin ripeillä pukeilla säännöllisen epäsäännöllisesti...
Alkukäynnin aikana Bena loikkasi ensimmäisen kerran, ei onneksi pukittanut. Ehkä se pelästyi jotain, mitä kukaan muu ei nähnyt tai kuullut, mutta pysyin sentään kyydissä. Pirita aloittikin sen jälkeen, että "sulle mä uskallan tän kertoa"... Totesin sitten, että olen tainnut nähdä sen, mistä Pirita meinasi varoittaa. Bena tosiaan tekee yksittäisi pukkeja täysin äkkiarvaamatta ilman, että ne liittyvät mihinkään mitä ratsastaja tekee tai mitä ympärillä tapahtuu. Niitä ei voi mitenkään ennakoida, koska niissä ei ole mitään logiikkaa. Koko tunnin ajan olikin sitten sellainen olo, että istun Samu Sirkan joulutervehdyksestä tutun vieteriukkorasian päällä, joka voi pompahtaa milloin tahansa.
Mutta ei se pompahtanutkaan. Toki Pirita osasi rakentaa veryttelyn ja tehtävät niin, että pienintäkin provosointia vältettiin. Alkulaukatkin tehtiin ympyröillä, joissa sain Benan aika kivasti tukeutumaan oikeaan ohjaan ja myötäämään sisältä.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä meillä oli vanha tuttu, avotaivutus pitkillä sivuilla ja sulkutaivutus lyhyillä. Bena teki taivutukset kohtuullisesti, vaikkei missään muodossa oikein ollutkaan. Hieman se meinasi hidastaa, kun olin vähän turhan varvoainen peläten sen sinkoamista - tai lähinnä omaa sinkoutumistani - maata kiertävälle radalla. Etenkin oikeaan sain hieman patistella, jotta tahti ja tempo eivät muuttuneet missään vaiheessa.
Laukkatehtävä oli jälleen sama kuin meidä edeltävällä tunnilla, jota on kyllä tosi hyödyllistä seurata. Pirita oli joutunut laskemaan kymmeneen ja vähän haukkaamaan happea, kun vastalaukat eivät meinanneet oikein onnistua. Teimme lopulta ihan samaa tehtävää: vasemmassa kierroksessa laukkaa, tötsän kohdalta diagonaalia pitkin kahden keskihalkaisijalla olevan tötsän väliin, josta suoraan päätyyn keskihalkaisijaa pitkin.
Diagonaalilla hevosen piti olla suora ja tien suoraan tötsien väliin, koko tehtäävän ajan asetettuna laukan puolelle vasempaan. Muut saivat tulla tätä jatkuvasti omassa tahdissa, mutta minä sain ohjeeksi työstää ravia ja hieman laukkaa ja tulla lopuksi yksin. Tällä järjestelyllä koitettiin taas hillitä Benaa.
Täytyy sanoa, että Mirjalla tehtävä olisi ollut "hieman" vaikeampi, Bena kun sentään laukkaa. Tulin sen kolmesti, ja Piritan palautteen mukaan ihan onnistuneesti. Bena ei rikkonut kertaakaan, ja sain sen lopulta menemään keskihalkaisijalla suoraan perille asti ilman mutkitteluja.
Loppuravissakin Benan takapuoli pysyi oikealla kohdallaan, ja ruuna oli aika kivan tuntuinen muutenkin. Muutos Mirjasta oli valtava, ja koen kyllä Mirjan tyyppisen hevosen enemmän omakseni kuin Benan tapaisen liukkaan luikuin. Saa nähdä juutuinko nyt sitten Benaan vai pääsenkö vielä Mirjan selkään.
lauantai 26. helmikuuta 2011
lauantai 19. helmikuuta 2011
Liian kiltti ratsastaja
18.2.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Mirjalla edelleen. Tulin suht lentävällä lähdössä tyhy-päivästä Turusta, enkä oikein ollut parhaimmillani.
Alkuveryttely tehtiin nyt ohjatusti siten, että pienen käyntityöskentelyn jälkeen katkaisimme hieman maneesia ja tulimme keskihalkaisijalle kohti tallia. Sitä sitten pohkeenväistöä käynnissä molempin suuntiin. Tärkeintä oli pitää väistö riittävän loivana ja säilyttää hevosen eteenpäinpyrkimys. Pirita muistutti myös siitä raamin määrittelystä. Koitin sen lisäksi Mirjalla hakea Kikan tunneilta tuttua matkaavoittavaa käyntiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Aistin heti, että Mirjalla oli taas niitä päiviä, jolloin mikään ei suju. En saanut sitä rehellisesti eteen, en alas, en mihinkään. Tai no, sivulle se kyllä meni, eli pohkeenväistöt kulkivat sentään kohtuullisesti.
Väistöjen välillä vähän ravattiin, ja Mirja antoi periksi vaan puolittain. Laukkaveryttely tehtiin pääty-ympyröillä oikealle, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. Kyllä me nyt laukkaa mentiin, mutta koko ajan sai komentaa ja huomauttaa oikeasta tiestä. Rutistin minkä pystyin ja koitin olla topakka, mutta lopputulos oli laihanlainen.
Jatkoimme käynnissä keskihalkaisijalle kääntymistä, mutta tulimmekin avotaivutusta koko matkan. Tehtävä osoittautui varsin haasteelliseksi, koska hevoset eivät saanet tukea mistään eivätkä ratsastajat pystyneet seuraaaman itseään peilistä. Mirja oli yltiövaikea oikealle, sillä en saanut sitä kävelemään edes suoraan uralla! Tamma vaan poikitti, venkoili ja vastusti kaikkea mitä tein. Pirita oli yllättävän ymmärtäväinen, joten ilmeisesti Mirjalle moinen käytös aina silloin tällöin on normaalia. Vasempaan taivutus sujui kertaluokkaa paremmin, kun sain mennä sitä myös pätkiä uralla.
Pienen käyntipätkän jälkeen repesi riemu: ravissa keskihalkaisijalle ja tötsien välistä vasemman laukan nosto, laukassa aina maneesin toiseen päähän asti. Olin vähällä valua satulasta alas yhtenä isona tuskan hien pisarana jo ennen ensimmäistäkään yritystä, niin mahdottomalta tehtävä tunnin aiempiin vaikeuksiin nähden tuntui. Mutta kas kummaa, Mirja nosti laukan ensimmäisellä kerralla! Kaunista se ei ollut, mutta nosti kuitenkin. Sitä seuraavalla, sitä seuraavalla ja sitä seuraavallakin kerralla laukka nousi - tosin väärä. Sitten Pirita pisti meidät keskihalkaisijalla ravista käyntiin, nosto, käynti, nosto, käynti, nosto, ravia toiseen päähän ja uudestaan keskihalkaisijalle. Ja sitten onnistui jo meidän tasoon nähden hyvin.
Todellinen huipennus tunnille tuli kuitenkin onnistuneen tehtävän jälkeen, kun sain laukata pääty-ympyrällä Piritan valvovan silmän alle. Ja ta-daa, Mirja laukkasi lopuksi muodossa ympyrällä vasempaan aivan, kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä! Luulin alkutunnista tsemppaavani oikein kunnolla ja komentavani tarpeeksi, mutta olin Piritankin mukaan selvästi liian kiltti. Vasta pääty-ympyrällä sain itseni jänteväksi, enkä antanut periksi Mirjan venkoilulle - määritin siis vasta silloin raamin riittävän selvästi. Sain ohjeeksi mennä loppuravin edelleen reippaasti ja selvästi muodossa, eli ei mitään hidastuksia ja venytyksiä tuhmalle Mirjalle tänään.
Viimeiset kymmenen minuuttia pelastivat paljon, sen verran hienolta Mirja niiden aikana tuntui. Ehkä sitten jo seuraavalla kerralla saan raman draivin päälle heti alusta asti, kun huomaan Mirjan olevan pahalla päällä.
Pirita - t. Mirja
Mirjalla edelleen. Tulin suht lentävällä lähdössä tyhy-päivästä Turusta, enkä oikein ollut parhaimmillani.
Alkuveryttely tehtiin nyt ohjatusti siten, että pienen käyntityöskentelyn jälkeen katkaisimme hieman maneesia ja tulimme keskihalkaisijalle kohti tallia. Sitä sitten pohkeenväistöä käynnissä molempin suuntiin. Tärkeintä oli pitää väistö riittävän loivana ja säilyttää hevosen eteenpäinpyrkimys. Pirita muistutti myös siitä raamin määrittelystä. Koitin sen lisäksi Mirjalla hakea Kikan tunneilta tuttua matkaavoittavaa käyntiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Aistin heti, että Mirjalla oli taas niitä päiviä, jolloin mikään ei suju. En saanut sitä rehellisesti eteen, en alas, en mihinkään. Tai no, sivulle se kyllä meni, eli pohkeenväistöt kulkivat sentään kohtuullisesti.
Väistöjen välillä vähän ravattiin, ja Mirja antoi periksi vaan puolittain. Laukkaveryttely tehtiin pääty-ympyröillä oikealle, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. Kyllä me nyt laukkaa mentiin, mutta koko ajan sai komentaa ja huomauttaa oikeasta tiestä. Rutistin minkä pystyin ja koitin olla topakka, mutta lopputulos oli laihanlainen.
Jatkoimme käynnissä keskihalkaisijalle kääntymistä, mutta tulimmekin avotaivutusta koko matkan. Tehtävä osoittautui varsin haasteelliseksi, koska hevoset eivät saanet tukea mistään eivätkä ratsastajat pystyneet seuraaaman itseään peilistä. Mirja oli yltiövaikea oikealle, sillä en saanut sitä kävelemään edes suoraan uralla! Tamma vaan poikitti, venkoili ja vastusti kaikkea mitä tein. Pirita oli yllättävän ymmärtäväinen, joten ilmeisesti Mirjalle moinen käytös aina silloin tällöin on normaalia. Vasempaan taivutus sujui kertaluokkaa paremmin, kun sain mennä sitä myös pätkiä uralla.
Pienen käyntipätkän jälkeen repesi riemu: ravissa keskihalkaisijalle ja tötsien välistä vasemman laukan nosto, laukassa aina maneesin toiseen päähän asti. Olin vähällä valua satulasta alas yhtenä isona tuskan hien pisarana jo ennen ensimmäistäkään yritystä, niin mahdottomalta tehtävä tunnin aiempiin vaikeuksiin nähden tuntui. Mutta kas kummaa, Mirja nosti laukan ensimmäisellä kerralla! Kaunista se ei ollut, mutta nosti kuitenkin. Sitä seuraavalla, sitä seuraavalla ja sitä seuraavallakin kerralla laukka nousi - tosin väärä. Sitten Pirita pisti meidät keskihalkaisijalla ravista käyntiin, nosto, käynti, nosto, käynti, nosto, ravia toiseen päähän ja uudestaan keskihalkaisijalle. Ja sitten onnistui jo meidän tasoon nähden hyvin.
Todellinen huipennus tunnille tuli kuitenkin onnistuneen tehtävän jälkeen, kun sain laukata pääty-ympyrällä Piritan valvovan silmän alle. Ja ta-daa, Mirja laukkasi lopuksi muodossa ympyrällä vasempaan aivan, kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä! Luulin alkutunnista tsemppaavani oikein kunnolla ja komentavani tarpeeksi, mutta olin Piritankin mukaan selvästi liian kiltti. Vasta pääty-ympyrällä sain itseni jänteväksi, enkä antanut periksi Mirjan venkoilulle - määritin siis vasta silloin raamin riittävän selvästi. Sain ohjeeksi mennä loppuravin edelleen reippaasti ja selvästi muodossa, eli ei mitään hidastuksia ja venytyksiä tuhmalle Mirjalle tänään.
Viimeiset kymmenen minuuttia pelastivat paljon, sen verran hienolta Mirja niiden aikana tuntui. Ehkä sitten jo seuraavalla kerralla saan raman draivin päälle heti alusta asti, kun huomaan Mirjan olevan pahalla päällä.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Laukannoston ja laukkaamisen vaikeus
4.2.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Ei mitään uutta hevosvalinnassa minun kohdallani, ja hyvä niin. Tykkään kovasti Mirjasta, joka on sopivan haastava, mutta joka toisaalta tarjoaa myös onnistumisen tunteita oman ratsastuksen kehittyessä. Mirjan kanssa ylivoimaisesti suurin haaste on ollut ja on laukka ja laukannostot etenkin vasempaan kierrokseen.
Maneesissa saimme tehdä alkuveryttelyn vapaasti. Minä jatkoin Kikan teemaa siten, että pistin Mirjan kävelemään reippaasti ja tahdikkaasti. Tein vain isoja kaaria ja huolehdin, että se käveli uran sisäpuolella suoraan nojaamatta laitaan. Muistelin myös käsien paikkaa ja sitä, että liikaa ei sovi myödätä. Pirita kehui käyntiä.
Ravissa pidin edelleen huolen siitä, että pääsin suoraan uran sisäpuolla. Tämä yleensä varmistaa Mirjalla vähän automaattisesti sen, että hevonen tukeutuu tasaisesti molempiin ohjiin. Peräänanto ja selän pyöristyminen tulee sen jälkeen kaupan päälle.
Oikeaan kierrokseen teimme myös laukkaa. Nostin suosiolla käynnistä, kun ravista se ei vaan nouse kauniisti, ei sitten niin millään. Laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin Mirjan eteenpäinmenoon, joten annoin sen mennä aika pitkässä muodossa hyvinkin reippaasti, ja tein vain muutamia suuria pääty-ympyröitä.
Tamma vertyi lopulta ihan mukavasti ja oli hyvin kuulolla päivän tehtävässä, joka oli avotaivutus. Meinasin tosin aluksi vaipua epätoivoon, koska itselleeni avotaivutus on yksi vaikeimmista liikkeistä ikinä. Aloitimme vasempaan, joka oli yllättäen helpompi suunta sen suhteen, että sain avut vaivattomammin sen suuremmin ajattelematta kohdalleen. Mirja teki ensimmäisestä taivutuksesta lähtien tehtävän superhienosti! Tärkeää oli säilyttää tahti ja reipas tempo muuttumattomana jo voltilla, joka tehtiin pitkän sivun alkuun. Siitä sitten jäätiin suoraan taivutukseen, jota jatkettiin pitkä sivu suoristaen ennen kulmaa.
Suunnan vaihtamisen yhteydessä otettiin hieman ravia, jossa sai ratsataa eteen ja hevosia vähän parempaan muotoon. Mirja ravasi oikein kivasti vasemmallekin, ja minä istuin nyt alusta alkaen alas. Taivutukset oikealle olivat meille molemmille vaikeampia: Mirjan jäykkä vasen kylki joutui venymään. Ne sujuivat kuitenkin tähänkin suuntaan hyvin.
Lopuksi saimme ohjeeksi laukata vasempaan koko maneesissa (80 m x 20 m) siten, että pitkän sivun aikana tuli tehdä kolme volttia. Tehtävä osoittautui meille tuntilaisille ylivoimaiseksi, ja lopulta Pirita vähän hermostui, kun olimme koko ajan yhdessä kasassa ja jouduimme pudottamaan raviin tai käyntiin selvitäksemme eteenpäin. Minä taisin onneksi olla syytön, sillä sain kuin sainkin juuri sitä ennen Mirjan päästä päähän laukassa niin, ettei se rikkonut kertaakaan vaan teki vaaditut kolme volttia/ympyrää. Pirita ehti juuri kehua suoritustamme, kun Mirja rikkoi laukan raville. Siitä sainkin sitten sen ainoan kerran nostettua laukan suoraan ravista!
Lopulta tehtävä vaihtui laukaksi kahdella pääty-ympyrällä. Mirjan laukka oli ihan kelvollista, mutta takapuoleen se tuntui edelleen liian tahmealta ja siltä, että eteenpäinpyrkimystä voisi olla enemmänkin. Loppuravissa sain Mirjan oikein kivaksi, hitaksi ja pyöreäksi.
Tällä kerralla sain Piritalta palautettakin: Mirja liikkui kivasti! Olin itsekin hyvin tyytyväinen tuntiin. Pirita neuvoi, että kun Mirja laukkaa, en saa tyytyä sen hetkiseen olotilaan vaan olla koko ajan hereillä, jotta rikkoja ei tule. Sanoin kyllä, että se vasen laukka on vaan niin vaikeaa, että pitäisi varmaan ottaa Mirjalla yksityistunti, jossa mennään pelkkää laukkaa. Pirita nauroi ja sanoi vaihtavansa mulle hevosen, jolla pääsee laukaamaan vasempaankin. Toivottavasti sain riittävän selvästi sanottua, että en halua vaihtaa hevosta ja että tykkään Mirjasta tosi paljon. Nähtäväksi jää, minkä hevonen listassa parin viikon päästä odottaa, sillä yksi tunti jää Kiharakerhon 30-vuotisjuhlan vuoksi väliin.
Pirita - t. Mirja
Ei mitään uutta hevosvalinnassa minun kohdallani, ja hyvä niin. Tykkään kovasti Mirjasta, joka on sopivan haastava, mutta joka toisaalta tarjoaa myös onnistumisen tunteita oman ratsastuksen kehittyessä. Mirjan kanssa ylivoimaisesti suurin haaste on ollut ja on laukka ja laukannostot etenkin vasempaan kierrokseen.
Maneesissa saimme tehdä alkuveryttelyn vapaasti. Minä jatkoin Kikan teemaa siten, että pistin Mirjan kävelemään reippaasti ja tahdikkaasti. Tein vain isoja kaaria ja huolehdin, että se käveli uran sisäpuolella suoraan nojaamatta laitaan. Muistelin myös käsien paikkaa ja sitä, että liikaa ei sovi myödätä. Pirita kehui käyntiä.
Ravissa pidin edelleen huolen siitä, että pääsin suoraan uran sisäpuolla. Tämä yleensä varmistaa Mirjalla vähän automaattisesti sen, että hevonen tukeutuu tasaisesti molempiin ohjiin. Peräänanto ja selän pyöristyminen tulee sen jälkeen kaupan päälle.
Oikeaan kierrokseen teimme myös laukkaa. Nostin suosiolla käynnistä, kun ravista se ei vaan nouse kauniisti, ei sitten niin millään. Laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin Mirjan eteenpäinmenoon, joten annoin sen mennä aika pitkässä muodossa hyvinkin reippaasti, ja tein vain muutamia suuria pääty-ympyröitä.
Tamma vertyi lopulta ihan mukavasti ja oli hyvin kuulolla päivän tehtävässä, joka oli avotaivutus. Meinasin tosin aluksi vaipua epätoivoon, koska itselleeni avotaivutus on yksi vaikeimmista liikkeistä ikinä. Aloitimme vasempaan, joka oli yllättäen helpompi suunta sen suhteen, että sain avut vaivattomammin sen suuremmin ajattelematta kohdalleen. Mirja teki ensimmäisestä taivutuksesta lähtien tehtävän superhienosti! Tärkeää oli säilyttää tahti ja reipas tempo muuttumattomana jo voltilla, joka tehtiin pitkän sivun alkuun. Siitä sitten jäätiin suoraan taivutukseen, jota jatkettiin pitkä sivu suoristaen ennen kulmaa.
Suunnan vaihtamisen yhteydessä otettiin hieman ravia, jossa sai ratsataa eteen ja hevosia vähän parempaan muotoon. Mirja ravasi oikein kivasti vasemmallekin, ja minä istuin nyt alusta alkaen alas. Taivutukset oikealle olivat meille molemmille vaikeampia: Mirjan jäykkä vasen kylki joutui venymään. Ne sujuivat kuitenkin tähänkin suuntaan hyvin.
Lopuksi saimme ohjeeksi laukata vasempaan koko maneesissa (80 m x 20 m) siten, että pitkän sivun aikana tuli tehdä kolme volttia. Tehtävä osoittautui meille tuntilaisille ylivoimaiseksi, ja lopulta Pirita vähän hermostui, kun olimme koko ajan yhdessä kasassa ja jouduimme pudottamaan raviin tai käyntiin selvitäksemme eteenpäin. Minä taisin onneksi olla syytön, sillä sain kuin sainkin juuri sitä ennen Mirjan päästä päähän laukassa niin, ettei se rikkonut kertaakaan vaan teki vaaditut kolme volttia/ympyrää. Pirita ehti juuri kehua suoritustamme, kun Mirja rikkoi laukan raville. Siitä sainkin sitten sen ainoan kerran nostettua laukan suoraan ravista!
Lopulta tehtävä vaihtui laukaksi kahdella pääty-ympyrällä. Mirjan laukka oli ihan kelvollista, mutta takapuoleen se tuntui edelleen liian tahmealta ja siltä, että eteenpäinpyrkimystä voisi olla enemmänkin. Loppuravissa sain Mirjan oikein kivaksi, hitaksi ja pyöreäksi.
Tällä kerralla sain Piritalta palautettakin: Mirja liikkui kivasti! Olin itsekin hyvin tyytyväinen tuntiin. Pirita neuvoi, että kun Mirja laukkaa, en saa tyytyä sen hetkiseen olotilaan vaan olla koko ajan hereillä, jotta rikkoja ei tule. Sanoin kyllä, että se vasen laukka on vaan niin vaikeaa, että pitäisi varmaan ottaa Mirjalla yksityistunti, jossa mennään pelkkää laukkaa. Pirita nauroi ja sanoi vaihtavansa mulle hevosen, jolla pääsee laukaamaan vasempaankin. Toivottavasti sain riittävän selvästi sanottua, että en halua vaihtaa hevosta ja että tykkään Mirjasta tosi paljon. Nähtäväksi jää, minkä hevonen listassa parin viikon päästä odottaa, sillä yksi tunti jää Kiharakerhon 30-vuotisjuhlan vuoksi väliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)