14.3.2016 - Nora - r. Boras
Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.
Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.
Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.
Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!
Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.
No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti