Tekemisen meininkiä

28.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini

No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.

Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.

Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.

Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.

Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.

Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!

Työntäyteinen tunti

18.6.2014 Primus Talli

Hanna - r. Cartini

Lotta piti tällä viikolla viereisellä uralla kurssia, joten saimme opettajaksemme Hannan. Minä jatkoin valtavalla valkoisella eli Cartinilla.

Tunnin sisältö oli kutakuinkin sama kuin maanantaina: asetuksia, avotaivutuksia ja suoristuksia kaikissa askellajeissa pääosin uran sisäpuolella. Takaosakäännöksiä emme kuitenkaan tehneet vaan niiden sijasta pohkeenväistöä ja taivutusväistöjä. Nämä aloitettiin tunnin keskivaiheilla aika itsenäisesti tarkistamalla, että hevonen kuuntelee pohkeita. Ensin siis pohkeenväistöä lyhyesti uralta sisään ja takaisin. Sitten hieman arvotaivutusta, eli suorasta hevosesta hieman taipuneeksi. Lopulta avotaivutuksesta vaihdettiin lopulliseen päämäärään, sulkutaivutukseen, jota sai tehdä joko uralla tai diagonaalilla. 

Cartinilla väistöt ja taivutukset olivat aika helppoja. Haasteena oli saada se etenemään riittävästi eikä vaan väistämään liian jyrkästi. Sulkutaivutuksessa se tuli ensin myös liikaa kuolaimen alle, mutta kun malttoi hieman päästää ohjaa pidemmäksi ja muisti ratsastaa enemmän eteen, tilanne parani.

Tällä kerralla Cartinin suurin ongelma oli ilman muuta kentän ulkopuolella oleva estekasa. Sitä se kyttäsi oikeassa kierroksessa niin, että ensin ei meinannut mennä lähelle kyseistä nurkkaa lainkaan, ja sitten kun huomasi että on pakko, koitti pyrkiä tilanteesta pois lisäämällä vauhtia. Tein sitten nurkan ja pitkän sivun alun aina asetettulla hevosella ja suoristin vasta estevaraston jälkeen. Vasemmassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa!

Itselleni laukka Cartinin kanssa oli edelleen vaikeaa. Se pitäisi saada laukkaamaan isommin, mutta jotenkin loppuu usko kesken. Kanget tietenkin vielä herkistävät hevosta entisestään, joten sain ruunan tippumaan pari kertaa ihan yllättäen raville. Onnistuin kuitenkin pitämään kankiohjan sopivan pituisena niin, että Hannan ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa asiasta. Välillä se taisi olla vähän liiankin pitkä, mutta laukassa jouduin kyllä käyttämään kankea pidätteiden saamiseksi läpi estevaraston suoralla...

Hannan tuntiin ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Istuin paremmin suorassa, ja perusistuntani harjoitusravissa ei kirvoittanut kuin yhden (tutun) kommentin: " Ei ylävartaloa enää yhtään taaemmas." Kun alkukäynnin jälkeen otimme ohjat, päästimme seuraavan kerran pitkät ohjat loppukäyntiin. Todella tehokas ja työntäyteinen tunti siis, eikä Cartinikaan ollut lainkaan hassumpi! Tätä herkkua on onneksi tarjolla vielä kerran ennen kesälomaa.

Uusia tuttavuuksia

11.6.2014 Primus Talli
Lotta - r. Cartini

Varasin kesäkauden kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi myös kankitunnin. Ensimmäisellä kerralla vastassa oli oikeastaan kaksi uutta tuttavuutta: ratsastin yhdellä tallin uusimmista tulokkaista, vuoren kokoisella kimolla Cartini-ruunalla, ja opettajana kentän keskellä oli Lotta, joka oli pitänyt minulle vain yhden sijaistunnin aiemmin.

Cartini on tosiaan aivan valtavan kokoinen, mutta selästä yllättävän kapea. Koostan huolimatta se osoittautui kevyeksi ratsastaa. Siinä oli jotain samaa kuin Borasissa, vaikka eteenpäinpyrkimystä ei onneksi aivan yhtä paljon löydykään. Lotta antoi varusteita tarkistaessaan yksinkertaisen ohjeen: huolehdi, ettei Cartini tule liian lyhyeksi, ja nauti. Kuulosti hyvältä!

Ja hyvähän se olikin. Tunnin päätteeksi Lotta sanoi, että ihan niin kuin olisin ratsatanut Cartinilla paljon aiemminkin. Oikeastaan ainoa haaste oli tuntuman saaminen vasempaan ohjaan oikeassa laukassa. Käynnissä ja ravissa sekä laukassa vasempaan molemmissa käsissä oli tasainen tuntuma, mutta oikeassa kierroksessa Cartini oli vasemmalta kovin tyhjä. Lotta kuitenkin nauroi, että jos se oli tunnin ainoa ongelma, niin suotakoon se Cartinille.

Ratsastimme koko tunnin suoruusteemalla. Saimme ensin käynnissä ja sitten ravissa asettaa hevosia ulos juuri tasaisen tuntuman saavuttamiseksi sekä etu- ja takapään saamiseksi samalle uralle. Tarvittaessa käytimme myös avotaivutusta. Ravissa ratsastimme myös suurella keskiympyrällä samalla ajatuksella. Cartinilla avotaivutus ja asetus ulos toimivat hyvin vasemmassa kierroksessa, oikeassa ennemminkin pelkkä suoristus tai asetus sisään etenkin ympyrällä. Näin pidettiin huolta siitä, että myös vasemmassa ohjassa oli joku kotona koko ajan.

Suoralla hevosella ratsastimme myös suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Keskellä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukannosto ravista laukkaan ja seuraavalla sivulla takaisin raviin. Cartini siirtyi alaspäin hyvin, mutta nosti ensin ravin hieman hypähtäen. Puolipidätteet toivat siirtymisiin tasaisuutta. Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, mutta toisella jo pääsin sisään Cartinin sielunmaailmaan. Sen sijaan ruunan laukkaan en ollut itse tyytyväinen: se on kovin terävää. Pitäisi varmasti saada se ensin rullaamaan paremmin ja ottaa vasta sitten takaisin, mutta näin ensimmäisellä kerralla se ei vielä onnistunut. Itse tehtävä sujui kuitenkin hyvin.
Laukan haasteista huolimatta onnistuimme hienosti myös laukkaväistössä suoralla hevosella. Ratsastimme siis pitkän sivun alusta väistöä sisään aivan kuin olisimme ratsastaneet pohkeenväistöä, vaikka askellajina olikin laukka.

Iso vaalea oli miellyttävä hevonen, ja Lotta piti todella tehokkaan perusasioihin kesittyvän tunnin. Tykkäsin kovasti molemmista!