10.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Jatkoin Hassella syyskauden toiselle tunnille. Tunsin oloni niin kotoisaksi, että jätin turvaliivinkin jo pois. Se kannatti, sillä pystyin paljon paremmin istumaan Hassen harjoitusravissa, kun sain selkäni suoraksi ilman kippuraan vetävää liiviä. Maiju jopa kysyi, että olenko tehnyt kesällä jotain erityistä, kun ryhti on niin hyvä! Sain muutoinkin kehuja harjoitusravissa istumisesta, mikä erityisesti Hassen harjoitusravin tietäen on varsin kannustavaa. Kuulemma rohkeasti istuin vaan alas ja annoin liikkeen viedä, enkä yrittänyt puristautua satulaan jännittämällä. Jälkikäteen kuulin eräältä kanssaratsastajalta, että Hasse yllättäen saattaa rentoutua hyvinkin pian, kun ratsastaja vaan jaksaa istua pahimman vaiheen yli alhaalla. Pitääpä muistaa kokeilla tätä seuraavalla kerralla, jos vielä Hassen selkään pääsen.
Tunnin teemana oli pohkeenväistöt. Niitä tehtiin käynnissä uralta sisään keskihalkaisijalle ensin osissa ja sitten yhtämittaisesti. Aluksi tärkeintä oli se, että ratsastaja määrittelee väistön alun ja lopun suoristaen välissä kohti lyhyttä sivua. Sillä ei ollut väliä, ehtiikö pätkittäin väistämään keskihalkaisijalle asti. Mutta sitten kun tehtiin yhtämittaista väistöä, piti ratsastajan valita päätepiste keskihalkaisijalta ja pyrkiä siihen määrätietoisesti. Hassen kanssa loiva väistö meni hyvin, se jopa kovin alkoi ennakoida kulmassa. Jyrkemmässä väistössä etenkin vasemmalle jouduin aika voimakkaasti käyttämään pohjetta, jotta sain kunnon ristiaskeleita aikaiseksi.
Läpi koko tunnin Hasse oli aika mukava oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on selvästi haastavampi, ja etenkin tässä kierroksessa tosi vaikea saada rehellisesti ratsastettua jalalla ohjaa vasten. Ajoittain onnistui jo ihan kivasti, mutta välillä ruuna jäi edestä aika tyhjäksi. Ohjakin kyllä meinasi olla vähän liian pitkä, koitin kai ratsastaa liikaa eteen ja alas tuen tarjoamisen sijaan. Kuumenemisesta huolimatta Hassenkin kanssa pitäisi vaan muistaa, että kaikki lähteen siitä jalasta. Varsinkin laukassa tämän huomasi hyvin, sillä ilman jalkaa Hasse laukkaa melkein paikallaan ylöspäin. Kun mennään reippaasti eteenpäin, alkaa muotokin pyöristyä ja hevonen rentoutua. Siihen fiilikseen sitten kun lisätään muutama Maijun kädenojennusjumppatuokio eli ratsastajan ryhdin korjaaminen, niin johan sitä välillä sai ihan nautiskellakin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hasse. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hasse. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. syyskuuta 2015
maanantai 24. elokuuta 2015
Melkein kuin Boris
3.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
torstai 14. maaliskuuta 2013
80-prosenttisesti
11.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kävin sunnuntaina Helsingissä hevosmeissuilla, ja pääsin viimein Simo Simulaattorin selkään. Varsinkin istuntatestissä selvisi monta mielenkiintoista asiaa, kuten vaikkapa se, että istun herkästi hieman vasemmalla. Selityksenkin keksin jo: vasen jalkani on 1,5 cm lyhyempi kuin oikea, joten ratsastaessani yhtä pitkillä jalustimilla kallistun automaattisesti vasemmalle saadakseni samanlaisen tuen molempiin jalkoihin. Kun istuntani korjattiin keskelle jalustinten ollessa edelleen yhtä pitkät, vasen pohje ei osunut Simon kylkeen enää lainkaan. Jos irroitin oikean jalan jalustimesta, tilanne parani heti.
Lisäksi huomasin käyttämäni turvaliivin vaikutuksen yläkropan asentoon. Se vähän vaivihkaa vetää minut lysyyn, joten selän suoristamisessa, vatsan tuomisessa kohti selkärankaa sekä hartioiden ja pään tuomisessa taakse riittää kyllä mietittävää. Vähän tulevista ratsuistani riippuen ajattelin kyllä kokeilla välillä jättää liivin pois - ellei sitten tule sama olo kuin jos ajaisi autolla ilman turvayvötä.
Simo-oppeja pääsin soveltamaan heti seuraavana päivänä Hassen kanssa, jolla menin nyt kolmannen kerran peräkkäin. Ruuna on kotiutunut ja reipastunut tallissa selvästi, sillä se tulee jo ihan itse katsomaan karsinan ovelle eikä koita hoidettaessa paeta niin pitkälle kuin riimunnarua riittää. Harjaamisesta se ei edelleenkään pidä, mutta muutoin lähes jo seurustelee.
Alkukäynnissä oli tarkoitus saada hevoset kävelemään taas rennosti pikällä askeleella kunnon tempolla, eli ei mitään hiljaista hiitelyä. Yritin taas olla rokea, pitää riittävän napakan mutta tasaisen tuntuman ja ratsastaa jaloilla Hassen takajalkoja mukaan myös käynnissä. Samoin ravissa uskalsin taas edellistä kertaa enemmän olla vahva jalalla, ja osin koko uralla ja osin pääty-ympyröillä tehty ravi rullasikin nyt ihan kivasti ja tasaisesti.
Alussa tehtii myös laukat molempiin suuntiin, onneksi vain ympyröillä. Oikeaan Hassen laukka oli oikein hyvää, mutta vasen kierros on kyllä vaikeampi. Siinä en saa pidettyä tasaista tuntumaa, vaan ohjat luistavat käsistä Hassen ollessa vahvempi sisältä. Sitä myöten sitten myös oma istunta katoaa, ja välillä tuntui, että läiskyn satulaa vasten ihan miten sattuu. Ravissa sitten taas homma toimi ihan kelvollisesti keventäen, ja kaksi-alas-yksi-ylös-tyylilläkin ajoittain - ainakin heti sen jälkeen, kun tottelin Maijun "korsetti käyttöön" -käskyä. Hassella keskivartalon käytön tai pikemminkin sen käyttämättä jättämisen huomaa kyllä välittömästi, minun kohdallani erityisesti vielä laukassa.
Veryttelyn jälkeen tehtiin takaosan käännöksiä. Käynnissä käveltiin selvästi uran sisäpuolella, ja siitä Maiju poimi ratsukot yksitellen ensin kokoamaan käyntiä, asettamaan ja lopulta tekemään itse käännöksen. Kun suunta oli saatu käännöksellä vaihdettua, jatkettiin uralla itsenäistä ravityöskentelyä. Kun kaikki ravasivat, tehtiin R- ja S-kirjaimiin voltit. Muistin nyt Maijun käskyn ratsastaa koko hevosesta ja käyttää katsetta apuna niin, että olen aina edellä Hassea. Näin se ei itse joudu tekemään päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten. Etenkin oikeaan kierrokseen saimmekin aikaiseksi sujuvia, rentoja ja tasaisia voltteja. Käännöksiin jäi enemmän parannettavaa, sillä aina vasta viimeiset askeleet sain kohdalleen.
Käännöksiä ehdimme tehdä useita, ja aina välillä ravia ja voltteja. Ihan lopuksi vielä laukkasimme vasempaan koko uralla. Laukka oli parempaa nyt kuin alussa ympyrällä. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ulkoa ja koitin istua syvällä satulassa sen sijaan, että roikkuisin sisäohjassa. Ohjatkin pysyivät nyt kädessä, vaikka sileät nahkaojat ovatkin (stopparilliset kuulemma syövät ruunan kaulasta karvan).
Loppuravi oli jälleen aika helppoa, ja sain Hassea jo venyttämäänkin vähän ilman, että se tarpeettomasti kiihdytti. Loppupalautteessa Maiju sanoi, että minun ja Hassen yhteistyö paranee kerta kerralta, ja nyt meno oli jo 80-prosenttisesti tasaista. Sataan tuskin koskaan pääsenkään, mutta ehkä vielä vähän lähemmäs?
Jälkikäteen mietin, että Maiju olin kyllä aika taitava antaessaan minun täysin katastrofaalisen ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa Hassella. Minulle olisi jäänyt hevosesta aivan väärä kuva ja sellainen käsitys, etten pärjää sille lainkaan. Nyt oli oikein kiva huomata, että harjoittelun myötä pystyn jotenkuten hallitsemaan myös tällaisen perinteisesti ei-niin-minun-tyyppisen hevosen.
Maiju - r. Hasse
Kävin sunnuntaina Helsingissä hevosmeissuilla, ja pääsin viimein Simo Simulaattorin selkään. Varsinkin istuntatestissä selvisi monta mielenkiintoista asiaa, kuten vaikkapa se, että istun herkästi hieman vasemmalla. Selityksenkin keksin jo: vasen jalkani on 1,5 cm lyhyempi kuin oikea, joten ratsastaessani yhtä pitkillä jalustimilla kallistun automaattisesti vasemmalle saadakseni samanlaisen tuen molempiin jalkoihin. Kun istuntani korjattiin keskelle jalustinten ollessa edelleen yhtä pitkät, vasen pohje ei osunut Simon kylkeen enää lainkaan. Jos irroitin oikean jalan jalustimesta, tilanne parani heti.
Lisäksi huomasin käyttämäni turvaliivin vaikutuksen yläkropan asentoon. Se vähän vaivihkaa vetää minut lysyyn, joten selän suoristamisessa, vatsan tuomisessa kohti selkärankaa sekä hartioiden ja pään tuomisessa taakse riittää kyllä mietittävää. Vähän tulevista ratsuistani riippuen ajattelin kyllä kokeilla välillä jättää liivin pois - ellei sitten tule sama olo kuin jos ajaisi autolla ilman turvayvötä.
Simo-oppeja pääsin soveltamaan heti seuraavana päivänä Hassen kanssa, jolla menin nyt kolmannen kerran peräkkäin. Ruuna on kotiutunut ja reipastunut tallissa selvästi, sillä se tulee jo ihan itse katsomaan karsinan ovelle eikä koita hoidettaessa paeta niin pitkälle kuin riimunnarua riittää. Harjaamisesta se ei edelleenkään pidä, mutta muutoin lähes jo seurustelee.
Alkukäynnissä oli tarkoitus saada hevoset kävelemään taas rennosti pikällä askeleella kunnon tempolla, eli ei mitään hiljaista hiitelyä. Yritin taas olla rokea, pitää riittävän napakan mutta tasaisen tuntuman ja ratsastaa jaloilla Hassen takajalkoja mukaan myös käynnissä. Samoin ravissa uskalsin taas edellistä kertaa enemmän olla vahva jalalla, ja osin koko uralla ja osin pääty-ympyröillä tehty ravi rullasikin nyt ihan kivasti ja tasaisesti.
Alussa tehtii myös laukat molempiin suuntiin, onneksi vain ympyröillä. Oikeaan Hassen laukka oli oikein hyvää, mutta vasen kierros on kyllä vaikeampi. Siinä en saa pidettyä tasaista tuntumaa, vaan ohjat luistavat käsistä Hassen ollessa vahvempi sisältä. Sitä myöten sitten myös oma istunta katoaa, ja välillä tuntui, että läiskyn satulaa vasten ihan miten sattuu. Ravissa sitten taas homma toimi ihan kelvollisesti keventäen, ja kaksi-alas-yksi-ylös-tyylilläkin ajoittain - ainakin heti sen jälkeen, kun tottelin Maijun "korsetti käyttöön" -käskyä. Hassella keskivartalon käytön tai pikemminkin sen käyttämättä jättämisen huomaa kyllä välittömästi, minun kohdallani erityisesti vielä laukassa.
Veryttelyn jälkeen tehtiin takaosan käännöksiä. Käynnissä käveltiin selvästi uran sisäpuolella, ja siitä Maiju poimi ratsukot yksitellen ensin kokoamaan käyntiä, asettamaan ja lopulta tekemään itse käännöksen. Kun suunta oli saatu käännöksellä vaihdettua, jatkettiin uralla itsenäistä ravityöskentelyä. Kun kaikki ravasivat, tehtiin R- ja S-kirjaimiin voltit. Muistin nyt Maijun käskyn ratsastaa koko hevosesta ja käyttää katsetta apuna niin, että olen aina edellä Hassea. Näin se ei itse joudu tekemään päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten. Etenkin oikeaan kierrokseen saimmekin aikaiseksi sujuvia, rentoja ja tasaisia voltteja. Käännöksiin jäi enemmän parannettavaa, sillä aina vasta viimeiset askeleet sain kohdalleen.
Käännöksiä ehdimme tehdä useita, ja aina välillä ravia ja voltteja. Ihan lopuksi vielä laukkasimme vasempaan koko uralla. Laukka oli parempaa nyt kuin alussa ympyrällä. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ulkoa ja koitin istua syvällä satulassa sen sijaan, että roikkuisin sisäohjassa. Ohjatkin pysyivät nyt kädessä, vaikka sileät nahkaojat ovatkin (stopparilliset kuulemma syövät ruunan kaulasta karvan).
Loppuravi oli jälleen aika helppoa, ja sain Hassea jo venyttämäänkin vähän ilman, että se tarpeettomasti kiihdytti. Loppupalautteessa Maiju sanoi, että minun ja Hassen yhteistyö paranee kerta kerralta, ja nyt meno oli jo 80-prosenttisesti tasaista. Sataan tuskin koskaan pääsenkään, mutta ehkä vielä vähän lähemmäs?
Jälkikäteen mietin, että Maiju olin kyllä aika taitava antaessaan minun täysin katastrofaalisen ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa Hassella. Minulle olisi jäänyt hevosesta aivan väärä kuva ja sellainen käsitys, etten pärjää sille lainkaan. Nyt oli oikein kiva huomata, että harjoittelun myötä pystyn jotenkuten hallitsemaan myös tällaisen perinteisesti ei-niin-minun-tyyppisen hevosen.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Pois alkeiskurssilta
4.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Maiju ei ollut vielä saanut tarpeeksi edellisviikon räpellyksestämme, vaan piti sitkeästi päänsä ja jakoi Hassen minulle toistamiseen. Maiju sanoikin, että eikös se oli nyt kiva kokeilla, että meneekö paremmin.
Otin vähän reippaamman otteen Hasseen jo karsinassa ja etenkin selässä. Ohjat olivat tuntumalla ja koitin ratsastaa jalalla ohjaa vasten. Alkukäynti oli aika pitkä, sillä lähtimme heti tekemään pätkiä kootussa käynnissä. Suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä lisätyssä käynnissä. Tällä kerralla onnistuin tekemään muutokset riittävän rauhallisesti niin, että Hassekin ymmärsi mitä tarkoitin. Muisin myös käyttää jalkoja ja ratsastaa kohti ohjaa saadakseni Hassen takajalat töihin. Käyntiosioon olinkin tunnin jälkeen ihan tyytyväinen.
Ravissa oli vieläkin vaikeuksia ymmärtää, miten reippaasti Hassen on mentävä eteenpäin. Ratsastin kuitenkin rohkeammin, ja selvällä asetuksella ja nopealla myötäämisellä hevosen myödättyä oli pientä rentoutumista jo havaittavissa. Vaikeuksia tuli vasta siinä vaiheessa, kun Maiju määräsi meidät harjoitusraviin. Tai no, minä sain tehtäväksi istua kaksi askelta alas ja keventää yhden, ikään kuin siis koko ajan vaihtaisi kevennystä. Alasistuessa saankin paremmin jalat hevosen ympärille, mutta sitten taas toisaalta alhaalla ei Hassen ravissa kyllä pysty kovin kauaa istumaan, jos ruuna on vähänkin jännittynyt. Keventäen taas on helpompi ratsastaa eteen, joten puolesta molemmissa.
Lopuksi laukkasimme ympyrällä vasempaan, ja sain Hassen jotenkin kummasti kiinni vasempaan ohjaan. Nyt se kuitenkin pysyi pääsääntöisesti minun reitilläni ja meni minun vauhtiani, ja ajoittain se minun vauhtini oli jo lähellä sitä, mitä Hassen laukan pitäisi olla. Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että hevonen on käsissäni, toisin kuiin viimeksi.
Tunnin teemana oli vastalaukka, minkä Maiju myönsi olevan Hasselle hieman haastavaa juuri sen vaatiman ison liikkeen vuoksi. Lyhyellä vastalaukkapätkällä laukkaan ei saa sellaista jatkuvuutta, mitä Hassen laukan työstämiseksi tarvittaisiin.
Aloitimme vasempaan kierrokseen nostamalla toisella pitkällä sivulla käynnistä oikean laukka, jota mentiin vain pitkän sivun verran. Olin aluksi liian löperö, enkä saanut laukkaa lainkaan, ja sitten vain vasemman laukan, kun heitin ohjat pois ensimmäisen avun jälkeen... Kun Maiju käski pitää ohjat kädessä ja asetuksen oikealle ja antaa napauttavat laukkapohjeet, joka alkoi homma toimia.
Oikeassa kierroksessa tulimme sitten muutamia kertoa loivaa kiemuraa, ja tehtävä aloitettiin isolla laukkavoltilla lyhyen sivun keskeltä. Voltilla Hasse laukkasi ihan kohtuullisesti, mutta itse kiemura oli kyllä selviytyimistaistelua. Kiemuran jälkeen sain ruunan taas käsiini pääty-ympyrällä laukassa ja etenkin ravissa, joka muistutti jo ihan hallittua ratsastamista.
Loppyveryttelynä teimme vielä kevyessä ravissa tiukempaa kiemuraa molemmilla pitkillä sivuilla siten, että kävimme lähes maneesin keskihalkaisijalla. Tässä vaiheessa olin päässyt jo sellaisen hyvän Hassen makuun, joten keskityin ensin liikaa tuijottamaan taas sitä niskaa saadakseni sen pysymään nätisti alhaalla. Maiju kehotti unohtamaan pään ja ratsastamaan reittiä, koska niskaa tuijottamalla olin saanut aikaiseksi vähintään kyseenalaisia ratsastusradan teitä. Kun aloin tietoisesti tuijottaa tötsiä ja kirjaimia, keskityin enemmän Hassen koko kroppaan enkä vain kaulaan, minkä seurauksena se kaulakin asettui. Eikä niska taaskaan pudonnut, vaikka sitä ei koko ajan silmällä pitänytkään...
Tunnin päätteeksi Maiju päästi minun pois alkeiskurssilta ja totesi samoin kuin minä, että nyt yhteistyömme oli ollut paljon parempaa kuin viimeksi. Se on jännä, miten hallitsen kohtuullisesti sellaiset hevoset, jotka tarvitsevat paljon jalkaa, ja sellaiset, jotka ovat herkkiä edestä. Mutta sitten kun nämä ovat samassa hevosessa, olen aivan hukassa ja vaan yltiövarovainen. Hasse ja muutaman tunnin takainen Leo ovat tästä hyviä esimerkkejä. Maiju oli kuitenkin ihan oikeassa: oli kiva kokeilla Hassea uudestaan ja ennen kaikkea havaita jonkinlaista edistymistä.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Hukassa
25.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Tämän tunnin jälkeen olin aivan valmis perumaan kaikki kesän ratsastussuunnitelmani ja vaihtamaan ne alkeiskurssiin. Maiju oli vaihtanut alleni vähän toisenlaisen valkoisen ruunan, nimittäin Hassen (Quick Heinz). Hasse on ollut tunneilla vasta muutaman kuukauden, ja minulle se oli ennestään aivan outo.
Ja oudoksi se jäikin. Tiesin, että se on herkkä, helposti jännittävä ja valtavan suuriliikkeinen. Arvelin etukäteen, että tässä on toinen Leo, eikä paljon pieleen mennyt. Tosin karsinakäytökseltään nämä kaksi ruunaa ovat kuin yö ja päivä: Leo tunkee rapsutettavaksi syliin ja Hasse pakenee peloissaan karsinan nurkkaan takapuoli ovelle. Ilkeä se ei ole, vaan ihan tosi arka. Lisäksi se inhoaa harjaamista, joten sidoin sen suosiolla kiinni hoitamisen ja kuntoon laittamisen ajaksi. Kun Hasse sai satulan selkään se reipastui ihan silmissä - tässähän ollaan lähdössä töihin!
Tein Hassen kanssa tunnin aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta suurimpana jälleen perisyntini uuden ratsun selässä: liika varovaisuus. Koitin vaan hissutella Hassea häiritsemättä, minkä seurauksena se raukka ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Mitään hevosta ei voi jättää yksin, mutta tällaista Hassea nyt ei ainakaan.
Alkukäynti ei vielä ollut täydellinen katastrofi, mutta ongelmat alkoivat heti kun todenteolla ryhdyttiin hommiin. Pääty-ympyröillä piti ensin käynnissä lyhentää vähän askelta maneesin keskellä. Kevyessä ravissa tehtiin pieni ja nopea käyntisiirtyminen. Tarkoituksena oli testata kaasua ja jarrua, ei niinkään harjoitella siirtymisiä. Meillä Hassen kanssa ei toiminut oikein kumpikaan. Hidastaminen sai ruunan jännittymään, ja eteenratsastus ravista tuotti laukkaa. En osannut rentoutua lainkaan ja pyytää muutoksia riittävän hitaasti. Maiju sanoi, että jos hevoset ylireagoivat, pitää jatkaa tarjotussa askellajissa ratsastamista, jotta ne eivät pääse pakenemaan tehtävästä tarjoamalla itselleen helpompaa reittiä. Niinpä minä sitten ennen varsinaista laukkapätkääkin laukkailin aina välillä, mikä jännitti sekä minua että Hassea entisestään.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tehdä vastalaukkoja. Ritva oli kuitenkin tehnyt niitä jo edellisellä tunnilla ja oli vakaasti sitä mieltä, että nyt hän tekee vastalaukkaa koko tämänkin tunnin. Niinpä Maiju muutti myös meidän onneksemme suunnitelmaa, ja lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia käynnissä. Ne Hasse kyllä osasi. Taivutusten välillä sai tehdä itsenäistä ravityötä, mutta me kyllä lähinnä vain käveltiin, kun siinäkin tuntui olevan ihan tarpeeksi työtä.
Laukkaa mentiin sitten vain pääty-ympyröillä, ja siinäkin oli meille kyllä ihan tarpeeksi. En ymmärtänyt lainkaan, miten paljon Hassen pitää laukata, ennen kuin se ottaa takapäänsä mukaan ja alkaa ihan todenteolla liikkua läpi koko kropan. Maiju pisti meidät lopuksi laukkaamaan ympyrällä sellaista vauhtia, että hirvitti. Mutta kun Hasse laukkasi kunnolla, sen laukka oli paljon istuttavampaa kuin sellainen enemmän ylöspäin suuntautuva hissuttelu.
Loppukaarrossa katselimme Roopen ratsastajan kanssa kaihoten toistemme ratsuja, niiden kun olisi selvästi pitänyt olla toisin päin... Maiju sanoi reippaasti, että vielä ensi viikolla menette näillä ja oikein hienosti, sitten vaihdetaan!
Maiju - r. Hasse
Tämän tunnin jälkeen olin aivan valmis perumaan kaikki kesän ratsastussuunnitelmani ja vaihtamaan ne alkeiskurssiin. Maiju oli vaihtanut alleni vähän toisenlaisen valkoisen ruunan, nimittäin Hassen (Quick Heinz). Hasse on ollut tunneilla vasta muutaman kuukauden, ja minulle se oli ennestään aivan outo.
Ja oudoksi se jäikin. Tiesin, että se on herkkä, helposti jännittävä ja valtavan suuriliikkeinen. Arvelin etukäteen, että tässä on toinen Leo, eikä paljon pieleen mennyt. Tosin karsinakäytökseltään nämä kaksi ruunaa ovat kuin yö ja päivä: Leo tunkee rapsutettavaksi syliin ja Hasse pakenee peloissaan karsinan nurkkaan takapuoli ovelle. Ilkeä se ei ole, vaan ihan tosi arka. Lisäksi se inhoaa harjaamista, joten sidoin sen suosiolla kiinni hoitamisen ja kuntoon laittamisen ajaksi. Kun Hasse sai satulan selkään se reipastui ihan silmissä - tässähän ollaan lähdössä töihin!
Tein Hassen kanssa tunnin aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta suurimpana jälleen perisyntini uuden ratsun selässä: liika varovaisuus. Koitin vaan hissutella Hassea häiritsemättä, minkä seurauksena se raukka ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Mitään hevosta ei voi jättää yksin, mutta tällaista Hassea nyt ei ainakaan.
Alkukäynti ei vielä ollut täydellinen katastrofi, mutta ongelmat alkoivat heti kun todenteolla ryhdyttiin hommiin. Pääty-ympyröillä piti ensin käynnissä lyhentää vähän askelta maneesin keskellä. Kevyessä ravissa tehtiin pieni ja nopea käyntisiirtyminen. Tarkoituksena oli testata kaasua ja jarrua, ei niinkään harjoitella siirtymisiä. Meillä Hassen kanssa ei toiminut oikein kumpikaan. Hidastaminen sai ruunan jännittymään, ja eteenratsastus ravista tuotti laukkaa. En osannut rentoutua lainkaan ja pyytää muutoksia riittävän hitaasti. Maiju sanoi, että jos hevoset ylireagoivat, pitää jatkaa tarjotussa askellajissa ratsastamista, jotta ne eivät pääse pakenemaan tehtävästä tarjoamalla itselleen helpompaa reittiä. Niinpä minä sitten ennen varsinaista laukkapätkääkin laukkailin aina välillä, mikä jännitti sekä minua että Hassea entisestään.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tehdä vastalaukkoja. Ritva oli kuitenkin tehnyt niitä jo edellisellä tunnilla ja oli vakaasti sitä mieltä, että nyt hän tekee vastalaukkaa koko tämänkin tunnin. Niinpä Maiju muutti myös meidän onneksemme suunnitelmaa, ja lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia käynnissä. Ne Hasse kyllä osasi. Taivutusten välillä sai tehdä itsenäistä ravityötä, mutta me kyllä lähinnä vain käveltiin, kun siinäkin tuntui olevan ihan tarpeeksi työtä.
Laukkaa mentiin sitten vain pääty-ympyröillä, ja siinäkin oli meille kyllä ihan tarpeeksi. En ymmärtänyt lainkaan, miten paljon Hassen pitää laukata, ennen kuin se ottaa takapäänsä mukaan ja alkaa ihan todenteolla liikkua läpi koko kropan. Maiju pisti meidät lopuksi laukkaamaan ympyrällä sellaista vauhtia, että hirvitti. Mutta kun Hasse laukkasi kunnolla, sen laukka oli paljon istuttavampaa kuin sellainen enemmän ylöspäin suuntautuva hissuttelu.
Loppukaarrossa katselimme Roopen ratsastajan kanssa kaihoten toistemme ratsuja, niiden kun olisi selvästi pitänyt olla toisin päin... Maiju sanoi reippaasti, että vielä ensi viikolla menette näillä ja oikein hienosti, sitten vaihdetaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)