29.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Yllätys yllätys, listassa lukikin Sacce, kestomenestyjä kouluradoilla ja monen monen ratsastajan suursuosikki. Meidän taipaleemme Sacen kanssa on ollut aika kaksijakoinen, sillä yhtään kokonaista tasaista tuntia en ole sen kanssa oikein saavuttanut. Enkä saavuttanut nytkään, mutta pientä valoa oli sentään tunnelin päässä.
Tunnin teema oli tahti, ja sekös olikin oikea täsmäteema Sacelle. Sen kanssa on todella vaikea löytää sopivaa ja ennen kaikkea tasaista tahtia oikeastaan kaikissa askellajeissa, mutta käynti on ylivoimaisesti vaikein. Aloitimmekin käynnissä pitkin ohjin ihan vaan tunnustellen omalle ratsulle sopivaa tahtia ja tarkistamalla samalla oma istunta. Sacce tulee helposti kiireiseksi, joten jo pitkin ohjin sain istunnalla hillitä sen menoa.
Ravissa olin aivan hukassa. Menimme aika pitkään ympyrällä ravia asetusta vaihdellen edellisen tunnin tapaan, enkä saanut Sacceen oikein mitään kontrollia. Se joko kipitti pitkänä tai tamppasi lähes paikoillaan rullalla ja tyhjänä edestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut istua alas, vaikka siihen mahdollisuus tarjottiinkin. Vain ajoittain sain Sacen mielestäni kivaan pyöreään muotoon ja tasaiselle tuntumalle, mutta tätä tunnetta ei valitettavasti kestänyt kovin kauaa. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olin taas aivan liian helläkätinen, kun olisi vaan pitänyt pistää jalat kiinni ja ottaa ohjat käteen. No, laukka sujui vähän paremmin, sillä Sacellahan on oikein hieno laukka liitovaiheineen, kunhan sen vaan saa riittävästi eteen.
Mutta sitten aloimme tekemään pohjeenväistöjä. Ensin tultiin käynnissä pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa siten, että väistö porrastettiin. Ei tarvinnut mennä kuin kaksi askelta väistöä ja kaksi suoraan, ja toistaa tätä niin monta kertaa kuin mahtui. Tavoitteena oli paitsi säilyttää tahti myös saada ratsastajat käyttämään väistättävän pohkeen lisäksi sitä toista pohjetta ja ratsastamaan näin hevosia molemmille ohjille. Hevosista koitettiin saada kepeitä ja herkkiä välttämällä junnaavaa tehtävää.
Ensin oli minullakin toinen jalka edelleen irti kyljestä, mutta aika pian sen merkityksen huomasi. Sacce kokosi itseään, väisti aina vaan kevyemmin, pysyi suorempana ja asettui, eikä tahtikaan vaihdellut missään vaiheessa. Erityisesti vasempaan väistöt onnistuivat hienosti, ja niihin olen tosi tyytyväinen.
Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millaiseksi sain Sacen ratsastettua näissä käyntiväistöissä ja lyhyessä laukkapätkässä oikealle, jossa Sacen laukka oli heti sellaista kuin pitääkin. Kokosimme laukkaa, eikä Maiju antanut minun tyytyä siihen, miten paljon Sacce itse tarjosi - onneksi. Nimittäin kun sitten siirryimme raviin, oli minulla kuin aivan eri hevonen alla alkutuntiin verrattuna. Ravikin tuntui täysin toiselta, eikä alaskaan ollut hankala istua. Raviväistöt keskihalkaisijalta kohti uraa ja suoristus kohti lyhyttä sivua sujuivat kuin tanssi molempiin suuntiin. Sain taas hetken nauttia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on vaan helppoa ja yksinkertaista. Siitä olisi ollut kiva jatkaa, mutta valitettavasti tunti loppui kesken.
Maijullekin sanoin tunnin jälkeen, että Sacce on kyllä jännä hevonen: se on hieno ja osaava ja monien ehdoton suosikki, mutta minulla jotenkin aina kestää sen kanssa, että löydän edes osan oikeista nappuloista. Mutta sitten kun ne löytyvät, niin kyllä kelpaa. Siitä kokonaan tasaisesta tunnista tosin edelleen haaveilen...
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Terapiatunti leideille
22.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Puomikoulussa
8.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
maanantai 8. joulukuuta 2014
Arkailua
1.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Epämukavuusalueella
24.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
maanantai 1. joulukuuta 2014
Toinen kerta toden sanoo
17.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Paluu poniratsastajaksi
10.11.2014 Primus Talli
Anni - t. Fauna
Olin koittanut tallimatkalla taas tsempata itseäni Konsta-moodiin, mutta hevoslistaa lukiessa en voinut kuin hymyillä. Hevosjako oli myllerretty ihan kokonaan, ja minulle oli merkitty Fauna. Se on lehmänkirjava isokoinen nuori ponitamma, joka on tehnyt sekä poni- että hevostunteja, myös aikuisilla. Monet ovat kovasti tykänneet tästä Marjon ratsuttamasta tammasta, joten olin kovin innostunut päästessäni kokeilemaan sitä. Myllerryksen syykin selvisi maneesissa: Maiju oli Ypäjällä ja kentän keskellä tuntia piti tuttu Anni.
Fauna oli karsinassa tosi kiltti ja yllättävän suuri. Selästäkään se ei tuntunut muutoin pieneltä, paitsi sitten, kun otettiin ohjat. Kaula vaan lyheni ja lyheni ja lyheni, ja sittenkin kun poni kulki pyöreänä, tuntui kuin olisi ollut ohjat ensimmäisestä stopparista kädessä. Fauna osoittautui kokonsa lisäksi epätyypilliseksi poniksi myös siinä, että se olisi kovin mielellään mennyt koko ajan liian lujaa. Tahtia oli ajoittain vaikea saada hallintaan, mutta kun se onnistui, tuli poni pyöreälle kaulallekin. Ja päinvastoin. Silloin se tuntui tosi makealta, enkä ihmettele suurta fanilaumaa lainkaan.
Mutta töitä sai kyllä tehdä. Faunasta huomaa, että se on jokaisen ratsastuskoulun toiveponi: pystyy tekemään sekä aloittelijoiden tunteja että aikuisten tunteja. Nyt se koitti parhaansa mukaan pistää hanttiin ja mennä vähän sinne päin. Saadakseen tahtonsa läpi piti kyllä olla aikamoisen sitkeä. Kulmissa se helposti jännittyi ja koitti oikoa, isossa laukassa ympyrällä tempo uhkasi väkisinkin jäädä liian hitaaksi, ravissa teki mieli kipittää vaan alta pois... Mutta lievä sulkutaivutus diagonaalilla ja sik-sak-pohkeenväistöt keskihalkaisijalla onnistuivat hyvin, lopulta myös ravissa ja pyöreällä kaulalla. Koko ajan piti vaan olla hereillä, vaatia ja palkita sitten, kun paketti oli kasassa.
Loppuravissa Fauna oli jo ihan superhyvä, kevyt, tahdikas, ja kesti suunnanvaihdot ja kulmat kuin tyhjää vaan. Oi jospa siitä olisin saanut jatkaa toiselle tunnille!
Anni - t. Fauna
Olin koittanut tallimatkalla taas tsempata itseäni Konsta-moodiin, mutta hevoslistaa lukiessa en voinut kuin hymyillä. Hevosjako oli myllerretty ihan kokonaan, ja minulle oli merkitty Fauna. Se on lehmänkirjava isokoinen nuori ponitamma, joka on tehnyt sekä poni- että hevostunteja, myös aikuisilla. Monet ovat kovasti tykänneet tästä Marjon ratsuttamasta tammasta, joten olin kovin innostunut päästessäni kokeilemaan sitä. Myllerryksen syykin selvisi maneesissa: Maiju oli Ypäjällä ja kentän keskellä tuntia piti tuttu Anni.
Fauna oli karsinassa tosi kiltti ja yllättävän suuri. Selästäkään se ei tuntunut muutoin pieneltä, paitsi sitten, kun otettiin ohjat. Kaula vaan lyheni ja lyheni ja lyheni, ja sittenkin kun poni kulki pyöreänä, tuntui kuin olisi ollut ohjat ensimmäisestä stopparista kädessä. Fauna osoittautui kokonsa lisäksi epätyypilliseksi poniksi myös siinä, että se olisi kovin mielellään mennyt koko ajan liian lujaa. Tahtia oli ajoittain vaikea saada hallintaan, mutta kun se onnistui, tuli poni pyöreälle kaulallekin. Ja päinvastoin. Silloin se tuntui tosi makealta, enkä ihmettele suurta fanilaumaa lainkaan.
Mutta töitä sai kyllä tehdä. Faunasta huomaa, että se on jokaisen ratsastuskoulun toiveponi: pystyy tekemään sekä aloittelijoiden tunteja että aikuisten tunteja. Nyt se koitti parhaansa mukaan pistää hanttiin ja mennä vähän sinne päin. Saadakseen tahtonsa läpi piti kyllä olla aikamoisen sitkeä. Kulmissa se helposti jännittyi ja koitti oikoa, isossa laukassa ympyrällä tempo uhkasi väkisinkin jäädä liian hitaaksi, ravissa teki mieli kipittää vaan alta pois... Mutta lievä sulkutaivutus diagonaalilla ja sik-sak-pohkeenväistöt keskihalkaisijalla onnistuivat hyvin, lopulta myös ravissa ja pyöreällä kaulalla. Koko ajan piti vaan olla hereillä, vaatia ja palkita sitten, kun paketti oli kasassa.
Loppuravissa Fauna oli jo ihan superhyvä, kevyt, tahdikas, ja kesti suunnanvaihdot ja kulmat kuin tyhjää vaan. Oi jospa siitä olisin saanut jatkaa toiselle tunnille!
maanantai 10. marraskuuta 2014
Homma alkaa toimia
3.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
No niin! Ilmeisesti tarvitsimme Konstan kanssa molemmat epäonnistumisen tuomaa ylimääräistä tsemppiä, sillä tällä tunnilla homma alkoi toimia. Ensinnäkin vaihdoin kankiohjat itselleni tutummin kulkemaan peukalon alta, jolloin kädet korjaantuivat kuin itsestään oikealle paikalle. En saanut lainkaan huomautuksia vaeltelevista käsistä tai vaakasuorista nyrkeistä. Sen sijaan ylävartaloani korjattiin muutamia kertoja parempaan ryhtiin, lapaluita yhteen ja alas, jolloin kyynärpäät pysyvät helpommin kyljissä.
Istuntaan puuttuminen on osaltaan merkki siitä, että Maijun ei enää tarvinnut puuttua niin paljon hevoseen. Minä puutuin siihen ihan itse. Jatkoin asettamalla sisään, jolloin käynnistä tuli laadukasta. Ravissa on edelleen suurimmat haasteet. Olimme pitkään ympyrällä tarkkaillen vain ravin laatua. Konstalla saa myös oma liike olla aika jäntevää ja suurta, koska hevosen liike on niin suurta. Ravista haluttiin tahdikasta, asettaen ja reitillä pysyen. Parani.
Laukkaa menimme pääosin keskiympyrällä, ja sehän sopi meille. Siinä saimme sekä ratsastaa eteen että koota. Konstan harjoituslaukka on laadukasta, ja se osaa kyllä kootakin. Kokoaminen on vaan aika työlästä: ruunaa pitää muistuttaa raipalla hivellen, pidättein ja myödäten. Olin jo muutaman kierroksen koittanut pyrkiä kootumpaan laukkaan, mutta vasta Maijun ohjeilla alkoi onnistua. Paras harjoitus laukan kokoamiseen Konstalla oli kuitenkin se, kun saimme tehdä uralla laukannostoja ja käyntisiirtymisiä. Laukkaa ei menty kuin pari-kolme askelta, joten piti olla varsin napakka siirtymisissä molempiin suuntiin. Etenkin alussa Konstan nostot olivat hienoja, käyntiisiirtymisten kanssa sain tehdä enemmän töitä. Alkoivat kuitenkin nekin onnistua lopulta ilman raviaskelia ja venähtämistä. Tässä tehtävässä sain hyvää tuntumaa siihen, millaiselta Konstan koottu laukka tuntuu.
Sulkuja tehtiin tällä kertaa siten, että käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle ja jatkettiin siitä ensin suoraan avotaivutusmaisesti ja sitten sulkutaivutuksessa uralle. Ensimmäiseen väistöön tulin vähän hätäisesti, Konsta suoristui ja väistöstä tuli vaivalloinen. Seuraavilla kerroilla valmistelin huolellisemmin, ja varsinkin oikealle sulkutaivutus sujui hienosti. Tehtävän pilkkominen kannattaa, kuten Hanna hyvin kesällä jo havainnollisti.
Aivan tunnin lopussa saimme vielä tehdä pari laukanvaihtoa diagonaalilla. Ensimmäinen tultiin osastossa, kun oli ensin hetki laukattu uralla. Siinä sain Konstan hyvin kokoamaan, ja vaihto diagonaalilla tuntui helpolta: sain pidettyä laukan tahdin tasaisena, ajateltua yksi-siirto-vaihto, ja Konsta vaihtoi juuri silloin kun halusinkin. Toinen tultiin yksitellen, jotta Maiju ehti paremmin seurata ja kommentoida. Aloitin, mutta en ehtinyt saada laukkaa laadukkaaksi. Käänsinkin sitten pois diagonaalilta, kun ymmärsin, että Konsta valahtaa raville vaihtamisen sijaan. Aktivointia ulkopohkeella, ja toinen onnistunut vaihto. Vaihdon perään huolimaton siirtyminen, joten sain vielä hetken työstää laukkaa ja tehdä uuden ravisiirtymisen niin, että minä päätän ajankohdan Konstan sijasta. Maiju vaati, että tehtävä ratsastetaan loppuun asti; se ei lopu siihen, kun päästään uralle myötälaukassa.
Seuraavalla tunnilla jatketaan sekä kangilla että laukanvaihdoin. Samanlaista tsemppiä siis tarvitaan, mutta nyt ainakin tiedän onnistumisen olevan mahdollista: Konstan kanssa vaihdot ovat lastenleikkiä sitten, kunhan laukan vaan saa koottua.
Maiju - r. Konsta
No niin! Ilmeisesti tarvitsimme Konstan kanssa molemmat epäonnistumisen tuomaa ylimääräistä tsemppiä, sillä tällä tunnilla homma alkoi toimia. Ensinnäkin vaihdoin kankiohjat itselleni tutummin kulkemaan peukalon alta, jolloin kädet korjaantuivat kuin itsestään oikealle paikalle. En saanut lainkaan huomautuksia vaeltelevista käsistä tai vaakasuorista nyrkeistä. Sen sijaan ylävartaloani korjattiin muutamia kertoja parempaan ryhtiin, lapaluita yhteen ja alas, jolloin kyynärpäät pysyvät helpommin kyljissä.
Istuntaan puuttuminen on osaltaan merkki siitä, että Maijun ei enää tarvinnut puuttua niin paljon hevoseen. Minä puutuin siihen ihan itse. Jatkoin asettamalla sisään, jolloin käynnistä tuli laadukasta. Ravissa on edelleen suurimmat haasteet. Olimme pitkään ympyrällä tarkkaillen vain ravin laatua. Konstalla saa myös oma liike olla aika jäntevää ja suurta, koska hevosen liike on niin suurta. Ravista haluttiin tahdikasta, asettaen ja reitillä pysyen. Parani.
Laukkaa menimme pääosin keskiympyrällä, ja sehän sopi meille. Siinä saimme sekä ratsastaa eteen että koota. Konstan harjoituslaukka on laadukasta, ja se osaa kyllä kootakin. Kokoaminen on vaan aika työlästä: ruunaa pitää muistuttaa raipalla hivellen, pidättein ja myödäten. Olin jo muutaman kierroksen koittanut pyrkiä kootumpaan laukkaan, mutta vasta Maijun ohjeilla alkoi onnistua. Paras harjoitus laukan kokoamiseen Konstalla oli kuitenkin se, kun saimme tehdä uralla laukannostoja ja käyntisiirtymisiä. Laukkaa ei menty kuin pari-kolme askelta, joten piti olla varsin napakka siirtymisissä molempiin suuntiin. Etenkin alussa Konstan nostot olivat hienoja, käyntiisiirtymisten kanssa sain tehdä enemmän töitä. Alkoivat kuitenkin nekin onnistua lopulta ilman raviaskelia ja venähtämistä. Tässä tehtävässä sain hyvää tuntumaa siihen, millaiselta Konstan koottu laukka tuntuu.
Sulkuja tehtiin tällä kertaa siten, että käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle ja jatkettiin siitä ensin suoraan avotaivutusmaisesti ja sitten sulkutaivutuksessa uralle. Ensimmäiseen väistöön tulin vähän hätäisesti, Konsta suoristui ja väistöstä tuli vaivalloinen. Seuraavilla kerroilla valmistelin huolellisemmin, ja varsinkin oikealle sulkutaivutus sujui hienosti. Tehtävän pilkkominen kannattaa, kuten Hanna hyvin kesällä jo havainnollisti.
Aivan tunnin lopussa saimme vielä tehdä pari laukanvaihtoa diagonaalilla. Ensimmäinen tultiin osastossa, kun oli ensin hetki laukattu uralla. Siinä sain Konstan hyvin kokoamaan, ja vaihto diagonaalilla tuntui helpolta: sain pidettyä laukan tahdin tasaisena, ajateltua yksi-siirto-vaihto, ja Konsta vaihtoi juuri silloin kun halusinkin. Toinen tultiin yksitellen, jotta Maiju ehti paremmin seurata ja kommentoida. Aloitin, mutta en ehtinyt saada laukkaa laadukkaaksi. Käänsinkin sitten pois diagonaalilta, kun ymmärsin, että Konsta valahtaa raville vaihtamisen sijaan. Aktivointia ulkopohkeella, ja toinen onnistunut vaihto. Vaihdon perään huolimaton siirtyminen, joten sain vielä hetken työstää laukkaa ja tehdä uuden ravisiirtymisen niin, että minä päätän ajankohdan Konstan sijasta. Maiju vaati, että tehtävä ratsastetaan loppuun asti; se ei lopu siihen, kun päästään uralle myötälaukassa.
Seuraavalla tunnilla jatketaan sekä kangilla että laukanvaihdoin. Samanlaista tsemppiä siis tarvitaan, mutta nyt ainakin tiedän onnistumisen olevan mahdollista: Konstan kanssa vaihdot ovat lastenleikkiä sitten, kunhan laukan vaan saa koottua.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Äh!
27.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Äh. En tavoittanut edellisviikon kepeyttä, vaan ennemminkin palasin sitä edellisen viikon sinne päin -ratsastukseen.
Alkuveryttely lupasi vielä ihan hyvää, etenkin käynti. Maiju käski minun asettaa Konstaa jatkuvasti vasemmalle, myös suoralla. Näin sain käyntiin joustoa ja Konsta alkoi kantaa itseään. Tuntui myös siltä, että se asetus meni kerrankin läpi.
Ravissa pakka kuitenkin alko hajota. Olen ollut aivan solmussa kankiohjan kanssa näillä parilla tunnilla, koska olen sitkeästi koittanut opetella pitämään ohjia Maijun neuvomalla tavalla. Siinä kankiohja kulkee vain keskisormen ympäri, jolloin pitäisi pystyä paremmin kontrolloimaan ohjien käyttöä erikseen. Minä taas olen tottunut pitämään kankiohjaakin peukalon alla, joten nyt se tuntui koko ajan valuvan liian pitkäksi. Toisaalta nyrkkien sulkeminen varmaan auttaisi tähänkin ongelmaan, ja sitä käsien asentoahan piti ihan erityisesti harjoitella...
Olen myös koittanut sitkeästi hakea harjoitusravissa pystympää asentoa, mutta tämän hevosen kanssa se vaatisi kyllä varmasti parempaa lihaskuntoa. Se on kuitenkin lohduttavaa, että Konsta ei juuri jännity silloin, kun istun alas.
Laukassa sain koottua itseäni sen verran, että Konsta esitti taas hienoa harjoituslaukkaa. Muistin tällä kerralla myös istua rennosti enkä jäänyt puristamaan. Muoto valui kyllä helposti vähän liian pitkäksi ja silloin Konsta painautuu mielellään vähän kuolaimen alle. Tällä tunnilla tehtiin myös muutamia lävistäjiä laukassa. Koska Konsta osaa vaihtaa, varmistelin vähän turhaan ja siirryin raviin liian aikaisin. Vain hetkittäin ennen lävistäjää tavoitin sen tunteen, jossa hevosen selkä nousee ja askel lyhenee.
Avotaivutukset suorilla urilla käynnissä sujuivat hyvin. Sen sijaan sulkutaivutukset diagonaalilla olisivat voineet olla vaivattomampiakin. Konsta tiesi heti mitä pitäisi tehdä, mutta kuten sanottua, suorituksemme oli vähän sinne päin. En vaatinut riittävästi taivutusta enkä riittävästi eteenpäin, vaan väistöstä tuli turhan jyrkkä ja hidas.
Vetelän tunnin huipentuma tuli aivan lopussa, kun piti tehdä keskihalkaisijalla laukanvaihto ravin kautta. Taisi olla ratsastajan voimat jo vähissä, kun ruuna venyi aivan liian pitkäksi tällaiseen tehtävään ja valui vaihdon läpi. Saimme tehdä laukannostoja vielä uralla muutaman kerran, sillä Maiju halusi, että Konsta ikään kuin niiaa nostossa. Tällöin nosto on napakka ja takaosa mukana työskentelyssä.
Taas jäi siisi hampaankoloon, mutta onneksi taidan saada vielä revanssin. Jatkamme kangilla ainakin vielä kerran, ja silloin teemme mm. laukanvaihtoja. Eli nyt pitää ihan tosissaan panostaa myös kokoamiseen ja laukan laatuun. Konsta kun osaa vallan mainiosti myös mennä vastalaukkaa vaikka minkälaisella kaarella, jos ratsastaja ei osaa antaa oikeita ja oikea-aikaisia apuja oikeanlaatuisessa laukassa.
Maiju - r. Konsta
Äh. En tavoittanut edellisviikon kepeyttä, vaan ennemminkin palasin sitä edellisen viikon sinne päin -ratsastukseen.
Alkuveryttely lupasi vielä ihan hyvää, etenkin käynti. Maiju käski minun asettaa Konstaa jatkuvasti vasemmalle, myös suoralla. Näin sain käyntiin joustoa ja Konsta alkoi kantaa itseään. Tuntui myös siltä, että se asetus meni kerrankin läpi.
Ravissa pakka kuitenkin alko hajota. Olen ollut aivan solmussa kankiohjan kanssa näillä parilla tunnilla, koska olen sitkeästi koittanut opetella pitämään ohjia Maijun neuvomalla tavalla. Siinä kankiohja kulkee vain keskisormen ympäri, jolloin pitäisi pystyä paremmin kontrolloimaan ohjien käyttöä erikseen. Minä taas olen tottunut pitämään kankiohjaakin peukalon alla, joten nyt se tuntui koko ajan valuvan liian pitkäksi. Toisaalta nyrkkien sulkeminen varmaan auttaisi tähänkin ongelmaan, ja sitä käsien asentoahan piti ihan erityisesti harjoitella...
Olen myös koittanut sitkeästi hakea harjoitusravissa pystympää asentoa, mutta tämän hevosen kanssa se vaatisi kyllä varmasti parempaa lihaskuntoa. Se on kuitenkin lohduttavaa, että Konsta ei juuri jännity silloin, kun istun alas.
Laukassa sain koottua itseäni sen verran, että Konsta esitti taas hienoa harjoituslaukkaa. Muistin tällä kerralla myös istua rennosti enkä jäänyt puristamaan. Muoto valui kyllä helposti vähän liian pitkäksi ja silloin Konsta painautuu mielellään vähän kuolaimen alle. Tällä tunnilla tehtiin myös muutamia lävistäjiä laukassa. Koska Konsta osaa vaihtaa, varmistelin vähän turhaan ja siirryin raviin liian aikaisin. Vain hetkittäin ennen lävistäjää tavoitin sen tunteen, jossa hevosen selkä nousee ja askel lyhenee.
Avotaivutukset suorilla urilla käynnissä sujuivat hyvin. Sen sijaan sulkutaivutukset diagonaalilla olisivat voineet olla vaivattomampiakin. Konsta tiesi heti mitä pitäisi tehdä, mutta kuten sanottua, suorituksemme oli vähän sinne päin. En vaatinut riittävästi taivutusta enkä riittävästi eteenpäin, vaan väistöstä tuli turhan jyrkkä ja hidas.
Vetelän tunnin huipentuma tuli aivan lopussa, kun piti tehdä keskihalkaisijalla laukanvaihto ravin kautta. Taisi olla ratsastajan voimat jo vähissä, kun ruuna venyi aivan liian pitkäksi tällaiseen tehtävään ja valui vaihdon läpi. Saimme tehdä laukannostoja vielä uralla muutaman kerran, sillä Maiju halusi, että Konsta ikään kuin niiaa nostossa. Tällöin nosto on napakka ja takaosa mukana työskentelyssä.
Taas jäi siisi hampaankoloon, mutta onneksi taidan saada vielä revanssin. Jatkamme kangilla ainakin vielä kerran, ja silloin teemme mm. laukanvaihtoja. Eli nyt pitää ihan tosissaan panostaa myös kokoamiseen ja laukan laatuun. Konsta kun osaa vallan mainiosti myös mennä vastalaukkaa vaikka minkälaisella kaarella, jos ratsastaja ei osaa antaa oikeita ja oikea-aikaisia apuja oikeanlaatuisessa laukassa.
torstai 23. lokakuuta 2014
Kepeästi kangilla
20.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Sulkutaivutukset Konstalla jatkuivat, mutta uutta väritä tuntiin toi kankisuitsitus. Ajattelin ennen tuntia, että noinkohan saan Konstaa vahvemmilla kuolaimilla liikkumaan enää mihinkään, mutta vaikutus olikin ihan päinvastainen. Konstasta tuli ihan itsekseen kevyempi, eikä se tuntunut enää niin kumiseltakaan edestä.
Alkuveryttelyssä korjattiin ensin omaa istuntaa, jotta autettaisiin hevosta mahdollisimamn paljon kantamaan itsensä, vaikka rautaa on suussa tavanomaista enemmän. Maiju oli saanut Kikalta syksyn kotiläksyksi huolehtia käsien oikeasta paikasta ja asennosta, joten kaikki Maijun oppilaat saivat saman läksyn. Minulle tämä sopii erittäin hyvin, sillä kun pääsen yhdestä käsivirheestä eroon, tunnun löytävän toisen tilalle. Tällä tunnilla kannoin kädet hyvin, eli ne eivät enää valu alas hevosen sään molemmin puolin. Nyrkit saisivat olla kuitenkin lähempänä toisiaan ja etenkin pystymmässä. Ihan uusi juttu on se, että asettaessani tuon sisäkäden jopa sään väärälle puolelle, ja ympyrällä ulkokäsi taas eksyy liian ulos. Tähän ongelmaan auttaisi varmasti se, jos saisin käännettyä itseäni enemmän liikkeen suuntaan - tämän lisäänkin itse omalle kotiläksylistalleni.
Kepeyden myötä aloin saada myös ruunan laadukkaita liikkeitä esiin. Pystyin jopa läpi tunnin istumaan peilikuvan perusteella ajoittain lähes siedettävästi Konstan harjoitusravissa ilman mahdotonta takakenoa. Laukannostot onnistuivat yhtä huolimatonta väärän laukan nostoa lukuunottamatta napakasti, ja itse laukka oli tällä tunnilla hienoa. Ympyrällä minulla oli kuitenkin suuria vaikeuksia saada Konsta taipumaan vasemmalle sisäpohkeen ympäri. Juuri näissä tilanteissa ne kädetkin alkavat harhailla. Kun kokeilimme laukata pitkää sivua uran sisäpuolella ilman seinän tukea, pysyi Konsta hienosti suorana, vaikka usein hevoset kuulemma alkavat työntää takaosaa hieman sisään. Tätä korjataan pienellä avotaituvuksella.
Laukan kokoamisessa taas saan olla vielä skarpimpi. Nyt en päässyt kuin hetkittäin kiinni siihen uskomattoman kevyeen fiilikseen, kun Konsta todella kokosi itsensä ja suorastaan leijui. Huomasin ajoittain, että jään näillä hitailla hevosilla puristamaan istunnalla. Vaikutus on ihan päinvastainen kuin mitä toivoisin, eli entisestään hidastava. En edelleenkään saa reippailla hevosilla (kuten Borasilla) tavoittamaani istunnan rentoutta ilman erityistä ajatustyötä tuotua näille hitaammille.
Sulkutaivutukset tehtiin myös uran sisäpuolella oikealle. Viimekertainen tahmeus oli tiessään, ja Konstan kanssa taivutukset tuntuivat vaivattomilta. Kaiken kaikkiaankin tämä tunti oli niin minun kuin Maijunkin mielestä parempi kuin edellinen oikeastaan joka osa-alueella. Kangilla oli kiva ratsastaa, vaikka välillä ne toivatkin ylimääräistä haastetta kaksine ohjineen. Konstaan suitsituksella oli kuitenkin hyvin positiivinen vaikutus. Toivottavasti siis jatkamme näin myös ensi kerralla, jolloin ohjelmassa on diagonaalisulkuja.
Maiju - r. Konsta
Sulkutaivutukset Konstalla jatkuivat, mutta uutta väritä tuntiin toi kankisuitsitus. Ajattelin ennen tuntia, että noinkohan saan Konstaa vahvemmilla kuolaimilla liikkumaan enää mihinkään, mutta vaikutus olikin ihan päinvastainen. Konstasta tuli ihan itsekseen kevyempi, eikä se tuntunut enää niin kumiseltakaan edestä.
Alkuveryttelyssä korjattiin ensin omaa istuntaa, jotta autettaisiin hevosta mahdollisimamn paljon kantamaan itsensä, vaikka rautaa on suussa tavanomaista enemmän. Maiju oli saanut Kikalta syksyn kotiläksyksi huolehtia käsien oikeasta paikasta ja asennosta, joten kaikki Maijun oppilaat saivat saman läksyn. Minulle tämä sopii erittäin hyvin, sillä kun pääsen yhdestä käsivirheestä eroon, tunnun löytävän toisen tilalle. Tällä tunnilla kannoin kädet hyvin, eli ne eivät enää valu alas hevosen sään molemmin puolin. Nyrkit saisivat olla kuitenkin lähempänä toisiaan ja etenkin pystymmässä. Ihan uusi juttu on se, että asettaessani tuon sisäkäden jopa sään väärälle puolelle, ja ympyrällä ulkokäsi taas eksyy liian ulos. Tähän ongelmaan auttaisi varmasti se, jos saisin käännettyä itseäni enemmän liikkeen suuntaan - tämän lisäänkin itse omalle kotiläksylistalleni.
Kepeyden myötä aloin saada myös ruunan laadukkaita liikkeitä esiin. Pystyin jopa läpi tunnin istumaan peilikuvan perusteella ajoittain lähes siedettävästi Konstan harjoitusravissa ilman mahdotonta takakenoa. Laukannostot onnistuivat yhtä huolimatonta väärän laukan nostoa lukuunottamatta napakasti, ja itse laukka oli tällä tunnilla hienoa. Ympyrällä minulla oli kuitenkin suuria vaikeuksia saada Konsta taipumaan vasemmalle sisäpohkeen ympäri. Juuri näissä tilanteissa ne kädetkin alkavat harhailla. Kun kokeilimme laukata pitkää sivua uran sisäpuolella ilman seinän tukea, pysyi Konsta hienosti suorana, vaikka usein hevoset kuulemma alkavat työntää takaosaa hieman sisään. Tätä korjataan pienellä avotaituvuksella.
Laukan kokoamisessa taas saan olla vielä skarpimpi. Nyt en päässyt kuin hetkittäin kiinni siihen uskomattoman kevyeen fiilikseen, kun Konsta todella kokosi itsensä ja suorastaan leijui. Huomasin ajoittain, että jään näillä hitailla hevosilla puristamaan istunnalla. Vaikutus on ihan päinvastainen kuin mitä toivoisin, eli entisestään hidastava. En edelleenkään saa reippailla hevosilla (kuten Borasilla) tavoittamaani istunnan rentoutta ilman erityistä ajatustyötä tuotua näille hitaammille.
Sulkutaivutukset tehtiin myös uran sisäpuolella oikealle. Viimekertainen tahmeus oli tiessään, ja Konstan kanssa taivutukset tuntuivat vaivattomilta. Kaiken kaikkiaankin tämä tunti oli niin minun kuin Maijunkin mielestä parempi kuin edellinen oikeastaan joka osa-alueella. Kangilla oli kiva ratsastaa, vaikka välillä ne toivatkin ylimääräistä haastetta kaksine ohjineen. Konstaan suitsituksella oli kuitenkin hyvin positiivinen vaikutus. Toivottavasti siis jatkamme näin myös ensi kerralla, jolloin ohjelmassa on diagonaalisulkuja.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Vähän sinne päin
13.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Kauden väriteema jatkuu: musta ruuna vaihtui toiseen mustaan ruunaan eli Konstaan. Sillähän olen ratsastanut aikaisemmin useammankin tunnin, mutta edellisestä kerrasta oli jo lähes vuosi aikaa. Muistin kyllä hyvin, että Konsta on jalat irti raippa kiinni -tyyppinen hevonen, ja sitä kepeyttä kohti koitettiin taas mennä.
Yllätyksekseni Konsta liikkui koko tunnin aika kivasti. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa mahtui tekemään erinomaisen laukkaveryttelyn alkuun: pitkät sivut niin luujaa kuin lähti kevyessä istunnassa. Kun tästä laukasta käännettiin ympyrälle harjoituslaukkaan, niin johan liikkui Konstakin itsekseen. Ensin toki käynnissä aloitettiin tekemällä pitkille sivuille nopeita lyhyitä pohkeenväistöjä siirtäen takaosaa uralta sisään. Tarkoituksena oli saada hevoset nopeaksi pohkeelle.
Koska edellisellä kerralla oltiin viimeistelyt avotaivutukset, lähdettin nyt tekemään sulkutaivutuksia tutulla tavalla: pitkän sivun alkuun tehtiin voltti josta jätettiin suoraan takaosa hieman uran sisäpuolelle. Konsta taisteli aika hyvin työntekoa vastaan, ja sain kyllä aika paljon huomauttaa siitä, että ihan oikeasti nyt pitäisi taipua ja kulkea selvästi neljällä uralla. Oma paino meinasi väkisin keikahtaa väärälle puolelle, ja oikeastaan läpi koko tunnin sain kehoituksia kääntyä enemmän Konstan mukaan myös ympyröillä, volteilla ja kulmissa.
Vaikka Konsta liikkui hyvin, en saanut siihen haluamaani kontaktia. Ruuna tuntui käsissäni vain venyvän kuin kumi, eikä vastannut rehellisesti asetusyrityksiini. Siihen en sentään sortunut, että olisin koko tunnin kannatellut Konstan päätä. Tunnin jälkeen olin tavallaan tyytyväinen, sillä eteenpäinpyrkimys oli ollut kohtuullista ja alun väistöt hyviä. Käynti sujui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka sulkutaivutukset olisivat voineet olla helmpompiakin. Myös alun hyvin rullaava laukka yllätti positiivisesti. Toisaalta ravissa oli paljon haasteita, enkä saanut asetusta rehellisesti läpi haluamallani tavalla. Meno oli kokonaisuudessaan kiusallisesti vain vähän sinne päin, sillä parempaamkin me pystymme...
Maiju - r. Konsta
Kauden väriteema jatkuu: musta ruuna vaihtui toiseen mustaan ruunaan eli Konstaan. Sillähän olen ratsastanut aikaisemmin useammankin tunnin, mutta edellisestä kerrasta oli jo lähes vuosi aikaa. Muistin kyllä hyvin, että Konsta on jalat irti raippa kiinni -tyyppinen hevonen, ja sitä kepeyttä kohti koitettiin taas mennä.
Yllätyksekseni Konsta liikkui koko tunnin aika kivasti. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa mahtui tekemään erinomaisen laukkaveryttelyn alkuun: pitkät sivut niin luujaa kuin lähti kevyessä istunnassa. Kun tästä laukasta käännettiin ympyrälle harjoituslaukkaan, niin johan liikkui Konstakin itsekseen. Ensin toki käynnissä aloitettiin tekemällä pitkille sivuille nopeita lyhyitä pohkeenväistöjä siirtäen takaosaa uralta sisään. Tarkoituksena oli saada hevoset nopeaksi pohkeelle.
Koska edellisellä kerralla oltiin viimeistelyt avotaivutukset, lähdettin nyt tekemään sulkutaivutuksia tutulla tavalla: pitkän sivun alkuun tehtiin voltti josta jätettiin suoraan takaosa hieman uran sisäpuolelle. Konsta taisteli aika hyvin työntekoa vastaan, ja sain kyllä aika paljon huomauttaa siitä, että ihan oikeasti nyt pitäisi taipua ja kulkea selvästi neljällä uralla. Oma paino meinasi väkisin keikahtaa väärälle puolelle, ja oikeastaan läpi koko tunnin sain kehoituksia kääntyä enemmän Konstan mukaan myös ympyröillä, volteilla ja kulmissa.
Vaikka Konsta liikkui hyvin, en saanut siihen haluamaani kontaktia. Ruuna tuntui käsissäni vain venyvän kuin kumi, eikä vastannut rehellisesti asetusyrityksiini. Siihen en sentään sortunut, että olisin koko tunnin kannatellut Konstan päätä. Tunnin jälkeen olin tavallaan tyytyväinen, sillä eteenpäinpyrkimys oli ollut kohtuullista ja alun väistöt hyviä. Käynti sujui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka sulkutaivutukset olisivat voineet olla helmpompiakin. Myös alun hyvin rullaava laukka yllätti positiivisesti. Toisaalta ravissa oli paljon haasteita, enkä saanut asetusta rehellisesti läpi haluamallani tavalla. Meno oli kokonaisuudessaan kiusallisesti vain vähän sinne päin, sillä parempaamkin me pystymme...
torstai 9. lokakuuta 2014
Aivojumppaa
6.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Zillion
Ratsastustauko venähti kolmen tunnin mittaiseksi, joten jo olikin aika päästä takaisin hevosen selkään. Siro musta ujo tamma vaihtui komearaamiseen isoon mustaan ruunaan, Zillioniin. Se ei ole vielä ollut kovin kauaa ratsastuskoululla, ja minun kokemukseni siitä rajoittuivat ainoastaan syyskauden avajaisten hevosesittelyyn. Silloin Lotta ratsasti sillä ja kehui herkän ruunan maasta taivaaseen.
Karsinassa Zillion oli kovin kiltti ja seuraili kiinnostuneena hoitotoimenpiteitä. Maneesissa se katseli ylväänä pää pystyssä peilistä, että kuka tumma komea hurmuri siellä oikein onkaan.
Tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä oli vain neljä ja käytössä koko maneesi. Aloitimme tekemällä itsenäisesti voltteja pitkille sivuille - ja niitähän 80 metrin matkalle jokunen mahtuikin. Ajatuksena oli saada hevosia notkistettua avotaivutusta varten heti alkutunnista ja ratsastaa reilut asetukset. Taivutuksia jatkettiin myös yhdessä isolla ympyrällä sitä spiraalimaisesti pienentäen ja taas suurentaen reippaalla väistöllä ulos. Ravia menimme sekä koko uralla että ympyrällä, jossa myös laukattiin.
Avotaivutuksia kokeiltiin ensin seinän tuella siten, että lyhyelle sivulle tehtiin voltti ja pitkille avotaivutukset. Kun tämä sujui, jätimme voltit pois ja teimme avotaivutuksen keskihalkaisijalle.
Zillon oli kevyt, kovin kevyt, ja ihan hirmuisen herkkä. Maiju sanoi, että suuresta koostaan huolimatta vain sen laukka on suuren hevosen, muut askellajit ovat aika lyhyitä ja tököttäviä. Niinpä sain koko tunnin keskittyä siihen, että Zillion menisi tarpeeksi rauhallisesti. Käynnistä tuli helposti passimaista, jos ruuna itse sai päättää tempon. Ravissa pyrin rentoon letkeään vähän pidempään muotoon, koska Zillion helposti kerii itseään vähän liikaa rullalle. Se on myös edestä todella tyhjä. Laukassa painelinkin pitkillä sivuilla puolikevyessä istunnassa koittaen vaan tarjota hevosella mahdollisuutta venyttää kaulaansa. Tuen saaminen eteen ja tempon hidastaminen ilman, että ottaa liikaa edestä ja samalla vetää hevosen kuolaimen alle, olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Aluksi käytin myös aivan liian voimakkaita apuja. Zillion reagoi heti, jos istuin vähänkin vinossa, mikä näkyi erityisen hyvin yrittäessäni ratsastaa suoraan 80 metriä. Taivutuksissa sitä ei tarvinnut kuin oikeastaan vähän asettaa etenkin keskihalkaisijalla, muutoin se taipui aivan liikaa tai poikitti ja väisti. Kun löysin oikean voimakkuuden, kaikki sujui kuin itsestään. Tällä tunnilla ei tullutkaan kunnolla edes hiki, mutta pääkoppaa joutui käyttämään sitäkin enemmän! Tunnin jälkeen eräs kanssaratsastaja sanoi, ettei ilmeestäni tunnin aikana voinut päätellä pidinkö hevosesta vai en, niin keskittyneeltä näytin. Mutta kukapa nyt ei voisi olla pitämättä Zillionista!
Maiju - r. Zillion
Ratsastustauko venähti kolmen tunnin mittaiseksi, joten jo olikin aika päästä takaisin hevosen selkään. Siro musta ujo tamma vaihtui komearaamiseen isoon mustaan ruunaan, Zillioniin. Se ei ole vielä ollut kovin kauaa ratsastuskoululla, ja minun kokemukseni siitä rajoittuivat ainoastaan syyskauden avajaisten hevosesittelyyn. Silloin Lotta ratsasti sillä ja kehui herkän ruunan maasta taivaaseen.
Karsinassa Zillion oli kovin kiltti ja seuraili kiinnostuneena hoitotoimenpiteitä. Maneesissa se katseli ylväänä pää pystyssä peilistä, että kuka tumma komea hurmuri siellä oikein onkaan.
Tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä oli vain neljä ja käytössä koko maneesi. Aloitimme tekemällä itsenäisesti voltteja pitkille sivuille - ja niitähän 80 metrin matkalle jokunen mahtuikin. Ajatuksena oli saada hevosia notkistettua avotaivutusta varten heti alkutunnista ja ratsastaa reilut asetukset. Taivutuksia jatkettiin myös yhdessä isolla ympyrällä sitä spiraalimaisesti pienentäen ja taas suurentaen reippaalla väistöllä ulos. Ravia menimme sekä koko uralla että ympyrällä, jossa myös laukattiin.
Avotaivutuksia kokeiltiin ensin seinän tuella siten, että lyhyelle sivulle tehtiin voltti ja pitkille avotaivutukset. Kun tämä sujui, jätimme voltit pois ja teimme avotaivutuksen keskihalkaisijalle.
Zillon oli kevyt, kovin kevyt, ja ihan hirmuisen herkkä. Maiju sanoi, että suuresta koostaan huolimatta vain sen laukka on suuren hevosen, muut askellajit ovat aika lyhyitä ja tököttäviä. Niinpä sain koko tunnin keskittyä siihen, että Zillion menisi tarpeeksi rauhallisesti. Käynnistä tuli helposti passimaista, jos ruuna itse sai päättää tempon. Ravissa pyrin rentoon letkeään vähän pidempään muotoon, koska Zillion helposti kerii itseään vähän liikaa rullalle. Se on myös edestä todella tyhjä. Laukassa painelinkin pitkillä sivuilla puolikevyessä istunnassa koittaen vaan tarjota hevosella mahdollisuutta venyttää kaulaansa. Tuen saaminen eteen ja tempon hidastaminen ilman, että ottaa liikaa edestä ja samalla vetää hevosen kuolaimen alle, olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Aluksi käytin myös aivan liian voimakkaita apuja. Zillion reagoi heti, jos istuin vähänkin vinossa, mikä näkyi erityisen hyvin yrittäessäni ratsastaa suoraan 80 metriä. Taivutuksissa sitä ei tarvinnut kuin oikeastaan vähän asettaa etenkin keskihalkaisijalla, muutoin se taipui aivan liikaa tai poikitti ja väisti. Kun löysin oikean voimakkuuden, kaikki sujui kuin itsestään. Tällä tunnilla ei tullutkaan kunnolla edes hiki, mutta pääkoppaa joutui käyttämään sitäkin enemmän! Tunnin jälkeen eräs kanssaratsastaja sanoi, ettei ilmeestäni tunnin aikana voinut päätellä pidinkö hevosesta vai en, niin keskittyneeltä näytin. Mutta kukapa nyt ei voisi olla pitämättä Zillionista!
perjantai 3. lokakuuta 2014
A-merkki
8.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
tiistai 30. syyskuuta 2014
Keskilinjaa etsimässä
1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
maanantai 8. syyskuuta 2014
Voihan vastalaukka, ainakin osa 2
25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
maanantai 25. elokuuta 2014
Rataharjoitusharjoitukset jatkuvat
18.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Rataharjoitusharjoitukset jatkuivat, tosin vähän väärän radan tehtävillä. Minähän en huomannut mitään outoa siinä, että teimme takaosakäännöksiä, jotka ovat heA:10-ohjelmassa, eivät suinkaan meidän sopimassamme A-merkissä... No, eivät harjoitukset koskaan hukkaan mene, ja tunnin jälkeenkin pysyttiin vielä alkuperäisessä suunnitelmassa ratsastettavan radan suhteen.
Viiden viikon kuivan hellekauden jälkeen taivas on auennut, ja vettä on tullut siihen malliin, ettei parhainkaan kenttä läpäise sitä määrää. Niinpä ahtauduimme kuumaan ja kosteaan maneesiin, jossa aloitimme huolellisilla kulmilla ja käynti-ravi-käynti-siirtymisillä pitkillä sivuilla. Tiesin jo, että Ladyn kanssa ensimmäisenä tehtävänä olisi kuitenkin saada se määrätietoisesti menemään kummassakin kierroksessa jokaiseen maneesin nurkkaan, sillä estevarasto tai oven edessä oleva tötterö järkyttävät välillä pikkutamman mieltä hyvinkin pahasti. Sain lopulta olla koko tunnin aika tomera tällaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, kuten avonaisen katsomon portin tai yllättäen paikkaa vaihtaneen opettajan... Siirtymiset sen sijaan sujuivat helpommin, etenkin alaspäin. Ylöspäin Lady tuppasi taas ensin vähän hiipimään ennen ensimmäistä kunnollista raviaskelta. Kevyt huomautus raipalla oli siis taas tarpeen, mutta meni perille nopeasti ja pysyi muistissa koko tunnin.
Ravia ja laukkaa tehtiin myös keskiympyrällä. Nyt saimme pidettyä etäisyydet hienosti, eikä Maijun tarvinnut huomauttaa niistä lainkaan. Sen sijaan laukan tempoon kiinnitettiin huomiota, välillä ratsastettiin selvästi eteen. Minä sain ajatella vähän ylämäkeen, jotta Ladyn laukka alkaisi rullata paremmin. Olin jopa puolikevyessä istunnassa osan aikaa ja annoin tamman vaan painella menemään. Laukka olikin paljon parempaa kuin viimeksi, joskin näin moottoria käynnisteltäessä tuntui edelleen aika etupainoiselta.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Jotain uutta, jotain vanhaa
11.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Syyskausi alkoi osaltani viikkoa myöhässä, kun harrastukset taas haittaavat harrastuksia. Jatkan vanhassa tutussa joskin pieniä kokoonpanomuutoksia läpikäyneessä maanantairyhmässä, jota luotsaa edelleen Maiju. Ensimmäiseen tuntiin uuden säväyksen toikin ihan uusi ratsu, kesäkaudella Primukselle saapunut Hagels Brilliant Lady. Lady on kahdeksanvuotias hyvin koulutettu siro tamma, jota Maiju ratsastettavuudeltaan kuvaili naispuoleiseksi Konstaksi. Tamma kuulemma osaa olla joskus vähän hidas, mutta enemmänkin siinä Konstaa muistutti ajoittainen tuijottelu. Lady on osoittautunut nimensä veroiseksi hienohelmaksi, joka ei kuulemma aluksi uskaltanut mennä edes omaan karsinaansa. Ei ole vaikea uskoa, että siitä ei ollut kenttähevoseksi, mutta ratsastuskoulussa kaverien keskellä se on rohkaistunut ihan silmissä.
Minulla oli alla puolitoista kuukautta taukoa, joten en odottanut kovin kummoisia. Tahti oli kuitenkin aika kova heti alusta, sillä useammallakin ryhmällä on tavoitteena ratsastaa vielä ulkokauden aikana jokin koulurata. Meidän ryhmämme oli valinnut A-merkin jo ensimmäisellä tunnilla. Nyt saimme käyttöömme koko kentän, ja veryttelimmekin aika itsenäisesti koko uralla. Pitkillä sivuilla ratsastettiin uran sisäpuolella ja tehtiin siirtymisiä käyntiin, joten tuli heti tarkistettua hevosen suoruus, kaasu ja jarru. Päätyihin tehtiin ympyrät. Lady ei mielestäni tuntunut mitenkään laiskalta, mutta hieman hitaalta jalalle. Tamma kuitenkin kuunteli raipanhipaisua hyvin.
Kuulin, että Ladylla oli ollut viimeksi vähän vaikeuksia laukkatyöskentelyssä, joten osasin varautua tarpeeksi tiukasti laukannostoihin. Nostot olivatkin aikamoisia keikauksia, ja laukassa Lady valuu todella helposti hyvin etupainoiseksi ja sukeltaa. En saanut moottoria aivan toimimaan haluamallani tavalla, jotta olisin voinut alkaa koota laukkaa kunnolla.
Ravityöskentely sen sijaan sujui hyvin. Teimme ensin pysähdyksiä uralla käynnistä, jolloin saimme apua suoruuteen aidasta. Sitten siirryimme raviin, ja aloimme tulla radan poikki ja pysähdykseen keskihalkaisijan kohdalla. Lady pysähtyi aika napakasti, mutta jälleen liikkeellelähdöissä sain hieman muistuttaa tarmokkaista ensimmäisistä askeleista. Tamman ravi oli miellyttävää istua, ja ravissa sitä sai jo aika hyvin kevyemmäksi edestä.
Laukka sujui lopputunnista alkuveryttelyä paremmin, mutta ei vieläkään kovin hyvin. Teimme laukannostoja ravista lyhyen sivun keskellä. Koska tiesin niiden olevan Ladylle haastavia, päätin valmistella ihan todella huolella. Se menikin sitten överiksi, koska asetin ja taivutin niin paljon, että myötälaukkaa olikin jo mahdotonta nostaa. Kun tulin suoremmalla hevosella, oikea laukka nousi hyvin. Sain tehdä noston aika monta kertaa, jotta jälleen se ensimmäinen askel olisi heti kunnolla eteenpäin. Maiju sanoi, että ei tarvitse hermostua toistoista, joskus vaan joutuu tekemään useamman kerran. Enkä hermostunutkaan, vaan tein vain sitkeästi toistoja niin kauan, että onnistui muutaman kerran peräkkäin.
Tuntia seuraavana päivänä huomasi, ettei ollut istunut hevosen selässä vähään aikaan, sen verran kipeäksi lihakset yllättäen tulivat. Oli todella kiva päästä taas ratsastamaan ja oikeastaan tuo radan ratsastaminenkin on ihan kivaa, vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Siinä saa kuitenkin vähän haastaa itseään periaatteessa täysin paineetta. Nähtäväksi jää, saanko haastaa myös varsin miellyttävän uuden tuttavuuden Ladyn kanssani radalle.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Tekemisen meininkiä
28.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini
No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.
Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.
Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.
Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.
Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.
Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!
Hanna - r. Cartini
No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.
Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.
Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.
Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.
Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.
Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Voihan vastalaukka!
25.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante
Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.
Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.
Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!
Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.
Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.
Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!
Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...
Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.
Hanna - t. Diamante
Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.
Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.
Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!
Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.
Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.
Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!
Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...
Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Työntäyteinen tunti
18.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini
Lotta piti tällä viikolla viereisellä uralla kurssia, joten saimme opettajaksemme Hannan. Minä jatkoin valtavalla valkoisella eli Cartinilla.
Tunnin sisältö oli kutakuinkin sama kuin maanantaina: asetuksia, avotaivutuksia ja suoristuksia kaikissa askellajeissa pääosin uran sisäpuolella. Takaosakäännöksiä emme kuitenkaan tehneet vaan niiden sijasta pohkeenväistöä ja taivutusväistöjä. Nämä aloitettiin tunnin keskivaiheilla aika itsenäisesti tarkistamalla, että hevonen kuuntelee pohkeita. Ensin siis pohkeenväistöä lyhyesti uralta sisään ja takaisin. Sitten hieman arvotaivutusta, eli suorasta hevosesta hieman taipuneeksi. Lopulta avotaivutuksesta vaihdettiin lopulliseen päämäärään, sulkutaivutukseen, jota sai tehdä joko uralla tai diagonaalilla.
Cartinilla väistöt ja taivutukset olivat aika helppoja. Haasteena oli saada se etenemään riittävästi eikä vaan väistämään liian jyrkästi. Sulkutaivutuksessa se tuli ensin myös liikaa kuolaimen alle, mutta kun malttoi hieman päästää ohjaa pidemmäksi ja muisti ratsastaa enemmän eteen, tilanne parani.
Tällä kerralla Cartinin suurin ongelma oli ilman muuta kentän ulkopuolella oleva estekasa. Sitä se kyttäsi oikeassa kierroksessa niin, että ensin ei meinannut mennä lähelle kyseistä nurkkaa lainkaan, ja sitten kun huomasi että on pakko, koitti pyrkiä tilanteesta pois lisäämällä vauhtia. Tein sitten nurkan ja pitkän sivun alun aina asetettulla hevosella ja suoristin vasta estevaraston jälkeen. Vasemmassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa!
Itselleni laukka Cartinin kanssa oli edelleen vaikeaa. Se pitäisi saada laukkaamaan isommin, mutta jotenkin loppuu usko kesken. Kanget tietenkin vielä herkistävät hevosta entisestään, joten sain ruunan tippumaan pari kertaa ihan yllättäen raville. Onnistuin kuitenkin pitämään kankiohjan sopivan pituisena niin, että Hannan ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa asiasta. Välillä se taisi olla vähän liiankin pitkä, mutta laukassa jouduin kyllä käyttämään kankea pidätteiden saamiseksi läpi estevaraston suoralla...
Hannan tuntiin ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Istuin paremmin suorassa, ja perusistuntani harjoitusravissa ei kirvoittanut kuin yhden (tutun) kommentin: " Ei ylävartaloa enää yhtään taaemmas." Kun alkukäynnin jälkeen otimme ohjat, päästimme seuraavan kerran pitkät ohjat loppukäyntiin. Todella tehokas ja työntäyteinen tunti siis, eikä Cartinikaan ollut lainkaan hassumpi! Tätä herkkua on onneksi tarjolla vielä kerran ennen kesälomaa.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
KARMEAN vinossa!
16.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante
Uusia tuttavuuksia tuli lisää oman ryhmän maanantaitunnilla, kun nyt opettajana oli Hanna. Häntä on kovasti kehuttu, joten odotukset olivat korkealla. Ei kyllä tarvinnut pettyä, sillä hän piti mielestäni erittäin hyvän tunnin vähän samalla ajatuksella kuin Lotta edellisellä viikolla, suoruuden tavoittelemisella. Minulla oli kunnia jatkaa ihanalla Diamantella, joten olin jo ennen ohjien keräämistä pelkkää hymyä.
Vähän kuitenkin jännitti mitä uusi opettaja ratsastuksessani näkee, jokainen kun katsoo ratsastajia niin eri silmällä. Kun aloitimme kevyessä ravissa asettamalla suoria hevosia pitkillä sivuilla sisään, oli Hannan ensimmäinen palaute meille selvä: "Sanna, Diamante on oikein hyvä, mutta sinä kyllä istut KARMEAN vinossa!" Olin pahasti kallellaan oikealle eli ulos, mikä ei lainkaan yllättänyt. Oikea jalkani on 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten liekö siitä johtuen olen ihan vinossa. Tästä on ihan mustaa valkoisella, koska Simo Simulaattori ei antanut armoa: paino valuu helposti enemmän oikealle istuinluulle ja vasen pohje irtoaa hevosen kyljestä. Hanna jaksoi kiitettävästi muistuttaa minua suoristumaan koko tunnin ajan. Olen koittanut myös miettiä sitä, voisiko jalustimia jotenkin säätämällä helpottaa tilannetta. Jos jalustimet ovat yhtä pitkät, oikea jalka nousee helposti vähän koukkuun ja vasen jalkaa haroo tyhjää, mikä saa minut kallistumaan oikealle...
Pelkästä asetuksesta jatkettiin pikku hiljaa avotaivutukseen, jonka jälkeen siirrettiin hevoset ulkopohkeella uralta sisään ja jatkettiin suoralla hevosella. Tämä tehtiin huolella kumpaankin suuntaan. Tavoitteena oli pitää hevonen rennolla pyöreällä kaulalla, eikä niinkään nyt koota.
Tunnin keskivaiheilla tehtiin takaosa- ja etuosakäännöksiä koko ajan uran sisäpuolella. Kokeneet hevoset eli Esa, Hasse, Wille ja Jardinero tekivät jokaiseen nurkkaan 90 asteen takaosakäännöksen, nuoriso-osasto eli Diamante ja Tarmo tekivät 90 asteen etuosakäännöksen. Se oli varsin vinkeää, sillä piti ensin tovi jos toinenkin miettiä, että mitenkäs se etuosakäännös taas tehdäänkään... Silloin joskus, kun suoritin ratsastusmerkkejä, B-merkin ohjelmassa oli etuosakäännökset suoraan tuomarin edessä. Sen koommin niitä ei ole enää käytettykään. Diamantekaan ei meinannut ensin millään ymmärtää, että mitä päätä pitää siirtää, mutta muutaman kerran jälkeen osasin antaa oikeat avut. Saimme keskittyä jouheviin siirtymisiin ennen ja jälkeen käännöksen sekä tahdin pitämiseen käännöksen aikana. Puolipidätteillä pidin huolta siitä, että etujalat eivät lähteneet liian suurelle tielle.
Laukannostoa varten siirrettiin sisäpohkeella hevoset uralle. Nuorten hevosten kanssa ei niinkään koottu, kokeneiden kanssa kylläkin. Nuorilla asetettiin myös pohkeet selvemmin laukannostoa silmälläpitäen. Laukassa tehtiin samaa harjoitusta: asetus, avotaivutus, suoristus, siirtyminen raviin. Diamantea oli pakko hieman nostaa korkeampaa muotoon, koska se alkoi selvästi vähän innostua laukkatehtävästä. Avotaivutus sai kuitenkin tamman taas keskittymään ratsastajaan ja kääntämään korvat tötteröhöröstä taakse.
Alan varmaan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä, mutta Diamante on kyllä ihana! Voisin pelkästään seurustella sen kanssa karsinassa vaikka kuinka kauan, tamma on niin loputtoman utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Selästä se on miellyttävän kevyt mutta silti ratsastettava, juuri sellainen josta pidän. Nimi on kyllä ollut tässä tapauksessa enne!
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Uusia tuttavuuksia
11.6.2014 Primus Talli
Lotta - r. Cartini
Varasin kesäkauden kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi myös kankitunnin. Ensimmäisellä kerralla vastassa oli oikeastaan kaksi uutta tuttavuutta: ratsastin yhdellä tallin uusimmista tulokkaista, vuoren kokoisella kimolla Cartini-ruunalla, ja opettajana kentän keskellä oli Lotta, joka oli pitänyt minulle vain yhden sijaistunnin aiemmin.
Cartini on tosiaan aivan valtavan kokoinen, mutta selästä yllättävän kapea. Koostan huolimatta se osoittautui kevyeksi ratsastaa. Siinä oli jotain samaa kuin Borasissa, vaikka eteenpäinpyrkimystä ei onneksi aivan yhtä paljon löydykään. Lotta antoi varusteita tarkistaessaan yksinkertaisen ohjeen: huolehdi, ettei Cartini tule liian lyhyeksi, ja nauti. Kuulosti hyvältä!
Ja hyvähän se olikin. Tunnin päätteeksi Lotta sanoi, että ihan niin kuin olisin ratsatanut Cartinilla paljon aiemminkin. Oikeastaan ainoa haaste oli tuntuman saaminen vasempaan ohjaan oikeassa laukassa. Käynnissä ja ravissa sekä laukassa vasempaan molemmissa käsissä oli tasainen tuntuma, mutta oikeassa kierroksessa Cartini oli vasemmalta kovin tyhjä. Lotta kuitenkin nauroi, että jos se oli tunnin ainoa ongelma, niin suotakoon se Cartinille.
Ratsastimme koko tunnin suoruusteemalla. Saimme ensin käynnissä ja sitten ravissa asettaa hevosia ulos juuri tasaisen tuntuman saavuttamiseksi sekä etu- ja takapään saamiseksi samalle uralle. Tarvittaessa käytimme myös avotaivutusta. Ravissa ratsastimme myös suurella keskiympyrällä samalla ajatuksella. Cartinilla avotaivutus ja asetus ulos toimivat hyvin vasemmassa kierroksessa, oikeassa ennemminkin pelkkä suoristus tai asetus sisään etenkin ympyrällä. Näin pidettiin huolta siitä, että myös vasemmassa ohjassa oli joku kotona koko ajan.
Suoralla hevosella ratsastimme myös suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Keskellä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukannosto ravista laukkaan ja seuraavalla sivulla takaisin raviin. Cartini siirtyi alaspäin hyvin, mutta nosti ensin ravin hieman hypähtäen. Puolipidätteet toivat siirtymisiin tasaisuutta. Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, mutta toisella jo pääsin sisään Cartinin sielunmaailmaan. Sen sijaan ruunan laukkaan en ollut itse tyytyväinen: se on kovin terävää. Pitäisi varmasti saada se ensin rullaamaan paremmin ja ottaa vasta sitten takaisin, mutta näin ensimmäisellä kerralla se ei vielä onnistunut. Itse tehtävä sujui kuitenkin hyvin.
Laukan haasteista huolimatta onnistuimme hienosti myös laukkaväistössä suoralla hevosella. Ratsastimme siis pitkän sivun alusta väistöä sisään aivan kuin olisimme ratsastaneet pohkeenväistöä, vaikka askellajina olikin laukka.
Iso vaalea oli miellyttävä hevonen, ja Lotta piti todella tehokkaan perusasioihin kesittyvän tunnin. Tykkäsin kovasti molemmista!
Lotta - r. Cartini
Varasin kesäkauden kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi myös kankitunnin. Ensimmäisellä kerralla vastassa oli oikeastaan kaksi uutta tuttavuutta: ratsastin yhdellä tallin uusimmista tulokkaista, vuoren kokoisella kimolla Cartini-ruunalla, ja opettajana kentän keskellä oli Lotta, joka oli pitänyt minulle vain yhden sijaistunnin aiemmin.
Cartini on tosiaan aivan valtavan kokoinen, mutta selästä yllättävän kapea. Koostan huolimatta se osoittautui kevyeksi ratsastaa. Siinä oli jotain samaa kuin Borasissa, vaikka eteenpäinpyrkimystä ei onneksi aivan yhtä paljon löydykään. Lotta antoi varusteita tarkistaessaan yksinkertaisen ohjeen: huolehdi, ettei Cartini tule liian lyhyeksi, ja nauti. Kuulosti hyvältä!
Ja hyvähän se olikin. Tunnin päätteeksi Lotta sanoi, että ihan niin kuin olisin ratsatanut Cartinilla paljon aiemminkin. Oikeastaan ainoa haaste oli tuntuman saaminen vasempaan ohjaan oikeassa laukassa. Käynnissä ja ravissa sekä laukassa vasempaan molemmissa käsissä oli tasainen tuntuma, mutta oikeassa kierroksessa Cartini oli vasemmalta kovin tyhjä. Lotta kuitenkin nauroi, että jos se oli tunnin ainoa ongelma, niin suotakoon se Cartinille.
Ratsastimme koko tunnin suoruusteemalla. Saimme ensin käynnissä ja sitten ravissa asettaa hevosia ulos juuri tasaisen tuntuman saavuttamiseksi sekä etu- ja takapään saamiseksi samalle uralle. Tarvittaessa käytimme myös avotaivutusta. Ravissa ratsastimme myös suurella keskiympyrällä samalla ajatuksella. Cartinilla avotaivutus ja asetus ulos toimivat hyvin vasemmassa kierroksessa, oikeassa ennemminkin pelkkä suoristus tai asetus sisään etenkin ympyrällä. Näin pidettiin huolta siitä, että myös vasemmassa ohjassa oli joku kotona koko ajan.
Suoralla hevosella ratsastimme myös suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Keskellä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukannosto ravista laukkaan ja seuraavalla sivulla takaisin raviin. Cartini siirtyi alaspäin hyvin, mutta nosti ensin ravin hieman hypähtäen. Puolipidätteet toivat siirtymisiin tasaisuutta. Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, mutta toisella jo pääsin sisään Cartinin sielunmaailmaan. Sen sijaan ruunan laukkaan en ollut itse tyytyväinen: se on kovin terävää. Pitäisi varmasti saada se ensin rullaamaan paremmin ja ottaa vasta sitten takaisin, mutta näin ensimmäisellä kerralla se ei vielä onnistunut. Itse tehtävä sujui kuitenkin hyvin.
Laukan haasteista huolimatta onnistuimme hienosti myös laukkaväistössä suoralla hevosella. Ratsastimme siis pitkän sivun alusta väistöä sisään aivan kuin olisimme ratsastaneet pohkeenväistöä, vaikka askellajina olikin laukka.
Iso vaalea oli miellyttävä hevonen, ja Lotta piti todella tehokkaan perusasioihin kesittyvän tunnin. Tykkäsin kovasti molemmista!
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Timanttinen kesäkauden korkkaus
9.6.2014 Primus Talli
Marjo - t. Diamante
Kesäkausi alkoi kohdallani hymyssä suin, kun sain taas ratsastaa ihanalla Diamantella. Ennen tuntia kyllä jännitti, sillä olen päässyt kolmeksi viikoksi itseäni huomattavasti tasokkaampaan seuraan. Otan haasteen innolla vastaan ja tsemppaan itseni vähintäänkin pysymään pois muiden tieltä. Diamantella onnistumiset eivät jää ainakaan hevosesta kiinni, sillä muutama viikko sitten Kikka voitti sillä Laaksolla heA-tasoisen kansallisen kouluratsastusluokan.
Käsäkauteen lisäjännitystä tuo aina myös opettaja, sillä sitä ei tiedetä vielä kursseille ilmoittauduttaessa. Tänä vuonna alku oli ihan poikkeuksellisen reipas, sillä tunteja oli jopa neljä päällekkäin. Niinpä ainakin jonkin verran tulee vaihtelua viikoittain myös tuntien opettajiin, ja tällä kerralla meitä paimensi Marjo. En ollut koskaan aiemmin ollut Marjon tunnilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.
Marjo kysyi heti alkuun, että onko meillä jotain toiveita tunnin sisällön suhteen. Olisi ollut kiva, jos ryhmällemme olisi mietitty valmiiksi jonkin teema kolmen viikon ajaksi, mutta ehkä sitä olisi pitänyt osata itse toivoa. Nyt Marjo teetti meillä alkuun väistöjä ja kiemurauria käynnissä sekä kiemurauria kevyessä ravissa. Diamantelle jatkuva asettaminen ja taivuttaminen sopi hyvin, koska sain sen heti keskittymään ratsastajaan. Marjo huomautti, että ravi saa olla tarmokasta siten, että tamma ei kulje matalana ja pitkänä ja vaan heittele etujalkojaan. Sitä saikin läpi tunnin ihan kunnolla koota puolipidättein, mutta kyllä se ravi sieltä jo alkoi aika kivasti löytyä. Ravin laadun paranemisen huomasi jo siitäkin, että alasistuminen ei tuntunut lainkaan niin hankalalta kuin edellisellä kerralla keväällä.
Laukka tehtiin pääosin ympyröillä, vain jonkin verran koko uralla ilman mitään sen kummempia temppuja. Se oli oikeastaan nyt ihan hyvä, kun sai keskittyä ihan perusratsastukseen. Diamante rullasi varsin mukavasti sekä ympyrällä että uralla, ja oli koko ajan hyvin keskittynyt työskentelyyn.
Lopputunti sujui taivutusväistöjen parissa: avotaivutusta pitkällä sivulla, ja toisen pitkän sivun alusta sulkutaivutusta diagonaalille. Diamantelle avot ovat helppoja, sulut myös, mutta siinä meinasi välillä tahti hieman hiipua. Kerta kerralta sulut alkoivat kuitenkin sujua paremmin, kun ymmärsin antaa Diamanten hoitaa väistön itse ilman, että minä koko ajan käsken ja puristan. Yksi apu alussa ja toinen lopussa, välissä kenties vain pieni muistutus eteenpäinmenosta. Haastavin osuus taivutuksissa oli kuitenkin lopulta se, kun Konsta pissasi kesken tunnin uralle, eikä hieno pikkutamma voinut mitenkään astua siihen märkään kohtaan...
Ymmärrän hyvin, miksi Kikka joskus jossain hevosesittelyssä sanoi, että kaikki, jotka ovat päässeet ratsastamaan Diamantella, vaan hymyilevät onnellisena. Olen täysin ihastunut tähän kuvankauniiseen tammaan, joka on paitsi ihana ratsastaa niin myös todella kiltti. Se tulee aina uteliaasti katsomaan ohikulkijaa karsinan oven yli, vastaanottaa mielellään rapsutuksia ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ja satuloinnin mukisematta. Kertakaikkiaan hurmaava hevonen!
Marjo - t. Diamante
Kesäkausi alkoi kohdallani hymyssä suin, kun sain taas ratsastaa ihanalla Diamantella. Ennen tuntia kyllä jännitti, sillä olen päässyt kolmeksi viikoksi itseäni huomattavasti tasokkaampaan seuraan. Otan haasteen innolla vastaan ja tsemppaan itseni vähintäänkin pysymään pois muiden tieltä. Diamantella onnistumiset eivät jää ainakaan hevosesta kiinni, sillä muutama viikko sitten Kikka voitti sillä Laaksolla heA-tasoisen kansallisen kouluratsastusluokan.
Käsäkauteen lisäjännitystä tuo aina myös opettaja, sillä sitä ei tiedetä vielä kursseille ilmoittauduttaessa. Tänä vuonna alku oli ihan poikkeuksellisen reipas, sillä tunteja oli jopa neljä päällekkäin. Niinpä ainakin jonkin verran tulee vaihtelua viikoittain myös tuntien opettajiin, ja tällä kerralla meitä paimensi Marjo. En ollut koskaan aiemmin ollut Marjon tunnilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.
Marjo kysyi heti alkuun, että onko meillä jotain toiveita tunnin sisällön suhteen. Olisi ollut kiva, jos ryhmällemme olisi mietitty valmiiksi jonkin teema kolmen viikon ajaksi, mutta ehkä sitä olisi pitänyt osata itse toivoa. Nyt Marjo teetti meillä alkuun väistöjä ja kiemurauria käynnissä sekä kiemurauria kevyessä ravissa. Diamantelle jatkuva asettaminen ja taivuttaminen sopi hyvin, koska sain sen heti keskittymään ratsastajaan. Marjo huomautti, että ravi saa olla tarmokasta siten, että tamma ei kulje matalana ja pitkänä ja vaan heittele etujalkojaan. Sitä saikin läpi tunnin ihan kunnolla koota puolipidättein, mutta kyllä se ravi sieltä jo alkoi aika kivasti löytyä. Ravin laadun paranemisen huomasi jo siitäkin, että alasistuminen ei tuntunut lainkaan niin hankalalta kuin edellisellä kerralla keväällä.
Laukka tehtiin pääosin ympyröillä, vain jonkin verran koko uralla ilman mitään sen kummempia temppuja. Se oli oikeastaan nyt ihan hyvä, kun sai keskittyä ihan perusratsastukseen. Diamante rullasi varsin mukavasti sekä ympyrällä että uralla, ja oli koko ajan hyvin keskittynyt työskentelyyn.
Lopputunti sujui taivutusväistöjen parissa: avotaivutusta pitkällä sivulla, ja toisen pitkän sivun alusta sulkutaivutusta diagonaalille. Diamantelle avot ovat helppoja, sulut myös, mutta siinä meinasi välillä tahti hieman hiipua. Kerta kerralta sulut alkoivat kuitenkin sujua paremmin, kun ymmärsin antaa Diamanten hoitaa väistön itse ilman, että minä koko ajan käsken ja puristan. Yksi apu alussa ja toinen lopussa, välissä kenties vain pieni muistutus eteenpäinmenosta. Haastavin osuus taivutuksissa oli kuitenkin lopulta se, kun Konsta pissasi kesken tunnin uralle, eikä hieno pikkutamma voinut mitenkään astua siihen märkään kohtaan...
Ymmärrän hyvin, miksi Kikka joskus jossain hevosesittelyssä sanoi, että kaikki, jotka ovat päässeet ratsastamaan Diamantella, vaan hymyilevät onnellisena. Olen täysin ihastunut tähän kuvankauniiseen tammaan, joka on paitsi ihana ratsastaa niin myös todella kiltti. Se tulee aina uteliaasti katsomaan ohikulkijaa karsinan oven yli, vastaanottaa mielellään rapsutuksia ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ja satuloinnin mukisematta. Kertakaikkiaan hurmaava hevonen!
torstai 12. kesäkuuta 2014
Enpä olisi uskonut: maastoesteitä!
2.6.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ekku
Ihmettelin, kun laittaessani Ekkua kuntoon viereisen uran ratsastaja sanoi, että te menette kuulemma maastoon. Naurahdin takaisin, että ei, meillä on toinen estetunti. Mutta kentällä totuus paljastui: toinen ryhmä meni maneesiin, jotta ei häiriintyisi kentältä lähtevistä ja sinne palaavista hevosista. Maiju kehoitti meitä laittamaan vielä reikää lyhyemmät jalustimet kuin viimeksi, koska hyppäisimme maastoesteitä!
Alkukäynti tehtiin kiertämällä "maastoesterata" yhdessä Maijun kanssa. Reitti oli sama, mitä jo monet ryhmät ovat tänä keväänä kiertäneet: kentältä laitumen ympäri menevälle polulle takaportista ja kevyttä ravia ensimmäiseen kulmaan. Kulma käynnissä, jonka jälkeen laukannosto ja laitumen takareuna laukkaa. Seuraavan kulman sai mennä rauhallisessa laukassa tai ravissa. Laitumen takasivulla oli kaksi heinäpaaliestettä, jotka sai ottaa ravissa tai laukassa. Pitkän sivun jäkeen siirtyminen käyntiin ja takaisin kentälle tarhojen välissä.
Saimme verytellä melko vapaasti koko kentällä. Ensin tehtiin taas kaasun ja jarrun tarkistuksia käynnissä ja pysähdyksin. Sitten kevyessä ravissa käyntisiirtymisin. Lopulta tehtiin muutamia laukannostoja. Jännitti niin, että unohdin taas kaiken mitä olen koskaan oppinut, ja lähinnä vaan roikuin Ekun kyydissä. Maiju koitti huomauttaa ulkoavuista ja ruunan suoruudesta, mutta en oikein osannut keskittyä.
Kentällä oli yksi veryttelyeste, joka tultiin ensin ravissa. Sitten Maiju nosti sen pystyksi, joka oli minun mittapuullani jo ihan esteen kokoinen (60 cm?). Tässä vaiheessa sain juonesta kiinni ja aloin ratsastaa. Saimme hyvät hypyt, joten maastoon lähdin lopulta ihan reippain mielin. Maiju lähetti ratsukot yksitellen, kun oli ensin varmistanut, että edellinen oli suorittanut esteet kunnialla. Veikko-poni aiheutti läheisyydenkaipuullaan pientä ylimääräistä toimintaa tunnille, mutta muutoin kaikki hevoset menivät tehtävän kuin innostuneet konkarit konsanaan.
Ekku meni reitin toisena. Olin ajatellut ottaa ensimmäisen kierroksen rauhallisesti, mutta Maiju sanoi, että Ekku on tehnyt reitin niin monta kertaa, että tietää jo mitä askellajia missäkin kohdassa mennään. Niinhän se tiesikin. Ekku lähti kentältä reippaasti ja teki kaikki siirtymiset kiltisti ensimmäiseen laukkaan asti. Toisessa kulmassa piti hieman jarrutella, jotta sain ravilähestymisen ensimäisille heinäpaaleille. Toisille sitten laukattiin. Toinen estetteä reunustavista tötteröistä oli hieman kumossa, mikä vähän kummastutti Ekkua. Se hyppäsi kuitenkin, mutta hieman sivusta, jolloin tötterö kaatui lopullisesti. Kentälle pääsimme ongelmitta.
Saman reitin sai mennä uudestaankin, joten otin haasteen vastaan. Alku sujui yhtä helposti kuin ensimmäiselläkin kerralla, samoin ensimmäinen este. Ajattelin laukata edelleen myös toiselle esteelle, mutta aloin itse hieman hannata ja tein liian suuren pidätteen. Ekku-parka ei tiennyt, pitikö mennä ravia vai laukkaa vai hypätä este, joten se hoiti homman itsenäisesti menemällä ravissa esteen sivusta ratsastajan ollessa kykenemätön päättämään. Tietenkin juuri tämä suoritus tallentui myös kännykkävideolle, mutta ei se mitään: pääasia lienee, että uskalsin lähteä yksin kentältä, ratsastaa kaikkia askellajeja ja vieläpä hypätä parin heinäpaalin yli matkalla! Videolta paljastuu myös se sama tosiasia kuin viime kevään estetuntien videolta: laukan tempo on todellisuudessa aika paljon hitaampaa kuin miltä se tuntuu, ja ratsastaja jarruttelee ihan turhaan...
Tähän tuntiin päättyi kevätkausi, kesäkausi jatkuu osaltani tallin lomaan eli heinäkuun alkuun asti.
Maiju - r. Ekku
Ihmettelin, kun laittaessani Ekkua kuntoon viereisen uran ratsastaja sanoi, että te menette kuulemma maastoon. Naurahdin takaisin, että ei, meillä on toinen estetunti. Mutta kentällä totuus paljastui: toinen ryhmä meni maneesiin, jotta ei häiriintyisi kentältä lähtevistä ja sinne palaavista hevosista. Maiju kehoitti meitä laittamaan vielä reikää lyhyemmät jalustimet kuin viimeksi, koska hyppäisimme maastoesteitä!
Alkukäynti tehtiin kiertämällä "maastoesterata" yhdessä Maijun kanssa. Reitti oli sama, mitä jo monet ryhmät ovat tänä keväänä kiertäneet: kentältä laitumen ympäri menevälle polulle takaportista ja kevyttä ravia ensimmäiseen kulmaan. Kulma käynnissä, jonka jälkeen laukannosto ja laitumen takareuna laukkaa. Seuraavan kulman sai mennä rauhallisessa laukassa tai ravissa. Laitumen takasivulla oli kaksi heinäpaaliestettä, jotka sai ottaa ravissa tai laukassa. Pitkän sivun jäkeen siirtyminen käyntiin ja takaisin kentälle tarhojen välissä.
Saimme verytellä melko vapaasti koko kentällä. Ensin tehtiin taas kaasun ja jarrun tarkistuksia käynnissä ja pysähdyksin. Sitten kevyessä ravissa käyntisiirtymisin. Lopulta tehtiin muutamia laukannostoja. Jännitti niin, että unohdin taas kaiken mitä olen koskaan oppinut, ja lähinnä vaan roikuin Ekun kyydissä. Maiju koitti huomauttaa ulkoavuista ja ruunan suoruudesta, mutta en oikein osannut keskittyä.
Kentällä oli yksi veryttelyeste, joka tultiin ensin ravissa. Sitten Maiju nosti sen pystyksi, joka oli minun mittapuullani jo ihan esteen kokoinen (60 cm?). Tässä vaiheessa sain juonesta kiinni ja aloin ratsastaa. Saimme hyvät hypyt, joten maastoon lähdin lopulta ihan reippain mielin. Maiju lähetti ratsukot yksitellen, kun oli ensin varmistanut, että edellinen oli suorittanut esteet kunnialla. Veikko-poni aiheutti läheisyydenkaipuullaan pientä ylimääräistä toimintaa tunnille, mutta muutoin kaikki hevoset menivät tehtävän kuin innostuneet konkarit konsanaan.
Ekku meni reitin toisena. Olin ajatellut ottaa ensimmäisen kierroksen rauhallisesti, mutta Maiju sanoi, että Ekku on tehnyt reitin niin monta kertaa, että tietää jo mitä askellajia missäkin kohdassa mennään. Niinhän se tiesikin. Ekku lähti kentältä reippaasti ja teki kaikki siirtymiset kiltisti ensimmäiseen laukkaan asti. Toisessa kulmassa piti hieman jarrutella, jotta sain ravilähestymisen ensimäisille heinäpaaleille. Toisille sitten laukattiin. Toinen estetteä reunustavista tötteröistä oli hieman kumossa, mikä vähän kummastutti Ekkua. Se hyppäsi kuitenkin, mutta hieman sivusta, jolloin tötterö kaatui lopullisesti. Kentälle pääsimme ongelmitta.
Saman reitin sai mennä uudestaankin, joten otin haasteen vastaan. Alku sujui yhtä helposti kuin ensimmäiselläkin kerralla, samoin ensimmäinen este. Ajattelin laukata edelleen myös toiselle esteelle, mutta aloin itse hieman hannata ja tein liian suuren pidätteen. Ekku-parka ei tiennyt, pitikö mennä ravia vai laukkaa vai hypätä este, joten se hoiti homman itsenäisesti menemällä ravissa esteen sivusta ratsastajan ollessa kykenemätön päättämään. Tietenkin juuri tämä suoritus tallentui myös kännykkävideolle, mutta ei se mitään: pääasia lienee, että uskalsin lähteä yksin kentältä, ratsastaa kaikkia askellajeja ja vieläpä hypätä parin heinäpaalin yli matkalla! Videolta paljastuu myös se sama tosiasia kuin viime kevään estetuntien videolta: laukan tempo on todellisuudessa aika paljon hitaampaa kuin miltä se tuntuu, ja ratsastaja jarruttelee ihan turhaan...
video: Merja Kolehmainen
Tähän tuntiin päättyi kevätkausi, kesäkausi jatkuu osaltani tallin lomaan eli heinäkuun alkuun asti.
Kerran vielä!
30.5.2014 Kaupin Ratsastuskoulu
Karo - t. Hoonika
Vaikka aloitinkin ratsastuksen Ollintallilla Ylöjärvellä, pidän Kaupin Ratsastuskoulua kotitallinani. Se sijaitsi vain parin kilometrin päässä lapsuudenkodistani keskellä Kaupin urheilupuistoa, ja siellä kävin sekä ratsastamassa että hoitamassa yli kymmenen vuotta 80- ja 90-lukujen aikana. Tämän jälkeen Tampereen kaupunki muutti tallialueen jousiammuntaradaksi ja ratsastuskentän jalkapallokentäksi, ja Kaupin Ratsastuskoulu löysi uudet tilat Tavelan tilalta Kangasalta. Jatkoin ratsastamista Tavelassa aina siihen asti, kunnes muutimme pääkaupunkiseudulle viisi vuotta sitten.
Tämä kevät oli Kaupin Ratsastuskoulun viimeinen, sillä sen omistajat jäivät virallisesti eläkkeelle. Heidän työnsä jatkuu kuitenkin Simo Simulaattorin kanssa, ja heidän tyttärellään on jo oma talli Pälkäneellä, Sappeen Ratsutila. Erään aikakauden päättyessä halusin käydä vielä kerran ratsastamassa Tavelassa, joten lähdin aika ex-tempore tutun ratsastusystäväni kanssa ihan tavalliselle tunnille Kaupin Ratsastuskoulun viimeisenä päivänä.
 |
| Tervetuloa Tavelaan! |
 |
| Kaupin Ratsastuskoulun talli |
 |
| Maneesi |
Sain ratsukseni torinhevostamma Hoonikan, joka ulkoisesti muistuttaa hyvin paljon Lulua. Olin ratsastanut Hoonikalla aiemminkin, mutta muistikuvani siinä olivat aika hataria. Oli jotenkin kovin outoa, kun selkään noustiin tallin pihalla ja käveltiin siinä odotellen opettajaa. Näinhän Kaupissa on aina tehty, mutta ilmeisesti olen jo hyvinkin tottunut Primuksen järjestelmälliseen toimintaan... Pihalta kävelimme lyhyen matkan tarhojen läpi aurinkoiselle kentälle.
 |
| Tallin remontoimattomalla vanhalla puolella näytti vielä ihan tutulta. Nikke taisi asua aikanaan tässä karsinassa. |
 |
| Kenttä seuraavan tunnin aikana, etualalla Hoonika. |
Tunnin teemana olivat voltit. Teimme niitä paljon käynnissä molempiin suuntiin. Suoraan uralla ei menty volttien välissä kuin muutama metri. Opettaja Karo (Karoliina Mönkkönen) sanoi, että yleensä, kun voltit tehdään yksi sinne ja toinen tänne, niiden vaikutus voi olla aika mitätön. Nyt sen sijaan hevosia jumpattiin jatkuvasti, ne saivat rauhassa lämmetä ja alkaa taipua. Sain ohjeeksi kääntää Hoonikaa erityisesti ulkoavuilla ja huolehtia siitä, ettei pelkkä kaula taivu liikaa. Ajatuksena oli, että voltille kääntyisi aina ensimmäisenä sisäetujalka. Näin Hoonika pehmenikin ja tuli oikein mukavaksi ratsastaa, eikä tammalla ollut puolieroakaan.
Ravissa aloitin ensin hieman liian reippaasti - kerrankin! Hoonikakin on suuresta koostaan huolimatta aika herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, joten ravivoltitkin onnistuivat hyvin. Karo varoitti, ettei Hoonikan turpa saa painua kohti ryhtäitä. Ohjaspituus oli kuitenkin hyvä, joten sain alkaa muistutella tammaa pienillä raipanhipaisuilla ottamaan takajalatkin mukaan liikkeeseen.
Laukkatyöskentely tehtiin aika pienillä ympyröillä siten, että kolme ratsukkoa meni aina samalla uralla. Hoonikan laukka jäi helposti nelitahtiseksi, joten sitä sai hieman kerätä ulkopohkeella rullaavammaksi. Tähän asti olin selvinnyt Karon tarkan ja klassiseen ratsastukseen koulutetun silmän alla istunnastani puhtain paperein, mutta laukassa sain ajatella ylävartaloani selvästi eteen. Näin pääsisin paremmin jalkojeni päälle ja saisin ratsastettua liikettä takaa eteen. Oikea asento tuntui tietenkin siltä, kuin olisi nököttänyt kunnon etukenossa, mutta yllättäen jalkojen käyttäminen olikin helpompaa... Tämä tuoli-istuntaa kohti valuminen onkin ollut nyt ongelma erityisesti Borasin kanssa, joten hyvä, että sitä tuli nyt ihan ajatuksella korjattua.
Laukka alkoi siis rullata ja oli lopulta kivan pyöreää kumpaankin suuntaan. Hoonika oli muutenkin ihan huippu. Se on näitä jokaisen ratsastuskoulun ihannehevosia, joilla voi mennä niin aloittelijat kuin kokeneetkin ratsastajat. Kaikki pitävät Hoonikasta, enkä yhtään ihmettele miksi. Se alkoi nöyrästi tehdä töitäkin, kun huomasi, että nyt ei ollakaan ihan alkeistunnilla. Tällä hevosella ratsastaisin mielelläni useamminkin, mutta sen tuleva kohtalo on vielä auki. Osa Kaupin hevosista myydään ja osa muuttaa Sappeeseen.
 |
| Romania-tamma, 30 v. Muistan vielä aivan hyvin, kun se nelivuotiaana tuli Kauppiin. Taivutuskokeissa jouduttiin käyttämään huulipuristinta, kun Rommi oli niin villi. |
Tavelaa jää tietenkin kaipaamaan, aivan kuten aikanaan jäin alkuperäistä Kaupin Ratsastuskouluakin Tampereella. Mutta kuten ystäväni kanssa totesimme, loppupelissä ihmiset ja hevoset ovat merkittävämpiä. Kauppiin liittyy paljon ihania muistoja uusista ystävistä rakkaaseen hoitohevoseeni, ja nyt sain vielä yhden muiston lisää. Kiitos kaikista näistä vuosista, näkemiin!
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Arkajalkojen estetunti
26.5.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ekku
ESTE! Niin luki listassa, ja tokihan tätä oli jo odotettu, kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Esteratsastajana olen arkajalka pahimmasta päästä, mutta lopulta hyppääminen on aina kivaa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että Primuksen estetunneilla ollaan tultu aika kauaksi siitä, minkä vuoksi kieltäydyin hyppäämästä usean vuoden ajan: itsenäinen veryttely rataa rakantavaa opettajaa ja puomikasoja väistellen, lopulta kaahotusta radan alusta loppuun, jatkuvaa odottelua ja jännittämistä. Primuksella estetunnit rakennetaan palasista niin, että lopulta vaan huomaa ylittävänsä esteitä.
Tälläkin kerralla aloitimme käynnissä pysähdyksillä ja tarkistamalla ratsujemme kaasun ja jarrun. Minulla oli Ekku, jolla oli ratsastanut vain kahdesti pari vuotta aiemmin. Sanoivat etukäteen ruunaa hitaaksi, mutta se liikkui minulle juuri sopivasti eteen, sen sijaan jarrujen käytöstä jouduimme välillä hieman keskustelemaan.
Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.
Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.
Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.
Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.
Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.
Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.
Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin laukassa molemmat pienet esteet. Maiju muisti, että meille oli sopinut viimeksi hyvin se harjoitus, jossa laskettiin kolme askelta ennen estettä. Näin siis teimme nytkin, joten hevoset saivat keskittyä hyppäämisen ratsastajien häiritsemättä. Kun vaihdettiin suuntaa, Maiju kysyi, että mitä muuta muuttuu. Kukaan ei keksinyt, mutta kaikki totesivat ensimmäisen kerran jälkeen Maijun kysymyksen aiheelliseksi: hyppäsimme nyt tallista poispäin, joten eteen sai ratsastaa hieman tavallista enemmän. Lopuksi jälkimmäisenä esteenä oli jo pieni okseri, jonka kaikki selvittivät vaivatta.
Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.
Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!
Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.
Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Tahtojen taistelu
19.5.2014 Primus Talli
Anni - r. Boras
Maiju lomaili ja tunnin piti nykyään lauantaisin opettava aiemminkin jo sijaistanut Anni. Minä mittelin voimiani tutun Borasin kanssa, joka oli sitä mieltä, että laukka olisi ollut hyvä ratkaisu kaikkiin ongelmiin...
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Istu, hengitä, rennot jalat
19.5.2014 Primus Talli
Maiju - t. Minet
Pari viikkoa siinä vierähti, että kivet korvassa asettuivat ratsastuksen kestävään asentoon. Harmittaa suunnattomasti, kun menetin samalla mahdollisuuden ratsastaa lisää ihanalla Diamantella. Vaikea on kuitenkin ratsastaa, jos kenttä pyörii... Ei ratsussani kyllä nytkään varsinaisesti valittamista ollut, ja pääkin kesti hevosen selän kaltaisen kiikkerän paikan ihan hyvin.
Ratsastin siis Minetillä, kokeneella ja taitavalla koulutammalla. Se on kuin enkeli karsinassa, kiltti ja utelias, mutta sillä siunaaman hetkellä, kun kaviot koskettavat käytävää, alkaa armoton häsellys. Minet ei kuitenkaan missään vaiheessa ole lähdössä minnekään, ei säiky eikä mene edes mitenkään lujaa, höseltää vaan.
Teemana oli lähestyvien koulurataharjoitusten vuoksi A-merkin kuvioita. Aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta kohti uraa, jota ennen kuitenkin suoristettiin kohti lyhyttä sivua. Maiju halusi Minetin lennähtävän pohkeesta sivulle ja väistävän selvääkin selvemmin. Pohjetta sai käyttää, Minet kuunteli sitä ihan rauhallisesti ja reagoi sopivasti. Hösöttäminen näkyi tasaisuuden puutteena, kun välillä takaosa meinasi mennä edelle molemmissa kierroksissa.
Kevyttä ravia menimme alussa aika vähän, koko uralla, ja oikeastaan vain suuntaa vaihdettaessa pituushalkaisijan kautta. Pohkeenväistö ravissa tultiin vain muutaman kerran, ongelmat samat kuin käynnissäkin. Maiju oli alussa neuvonut, että Minet on muutoin ihan ratsastettava korkealle koulutettu hevonen ilman sen kummempia kommervenkkejä, mutta laukka vasempaan voi olla vaikeaa. Huonomman puolen huomasi kyllä jo ravissa heti suunnanmuutoksen jälkeen, joka tehtiin rata pituussuuntaan leikkaa -tiellä. Minet piti vasempaan kierrokseen vain ratsastaa suoraksi, sen verran epätasaista ravi ensin oli.
Laukka oikeaan nousi ongelmitta, mutta siinä vaiheessa mottoni piti muuttaa muotoon istu, hengitä, rento jalka. Tai oikeastaan koko takapuoli. Omasta istunnasta piti olla ihan äärimmäisen tarkka, sen verran napakoita siirtymisiä laukasta käyntiin ja pysähdykseen tuli muutamia tehtyä... Kun sai istunnan rentoutettua, laukka oli kelvollista.
Sitten käytiin volttien kimppuun. Ensin pitkien sivujen keskelle käynnissä, sitten ravissa. Minet meinasi vähän liirata ulos lapa edellä, mihin auttoi oma katse ja selkeämmin kääntävät ulkoavut. Ravissa oli mielestäni ihan kiva istua, eikä tamma siinä ollut aivan yhtä herkkä istunnan muutoksille. Voltitkin onnistuivat ihan hyvin. Vaikka laukkavoltit tehtiin helpompaan eli oikeaan kierrokseen, tuli ensimmäisellä kerralla epäonnistuminen: ilmeisesti jännitin takapuoltani ja reisiäni sen verran kääntäessäni tammaa voltille, että se teki kauniin käyntisiirtymisen. Kun keskityin istuntaani paremmin, saatiin hyvät laukkavoltitkin aikaiseksi.
Laukka vasempaan oli sen sijaan ihan katastrofi. Vaikka Minet oli jo ehtinyt lämmetä muutoin, se oli kuin rautakanki laukassa. Ensimmäinen ajatus oli kääntää tamma ympyrälle ja ratsastaa sitä siinä paremmin avuille. Maiju kuitenkin komensi meidät suoralle uralle ja vain eteen suoralla hevosella. Mietin jo silloin, että kevyt istunta olisi voinut olla oikea valinta, ja jälkeenpäin kuulinkin, että sitä on tamman kanssa vasemmassa laukassa käytettykin. Alas istuen en saanut laukkaa rullaamaan vasempaan lainkaan, en uralla enkä isolla keskiympyrällä. Siinä piti ratsastaa puolet keskilaukkaa ja puolet kootumpaa, tosin me saimme vain koittaa mennä eteenpäin...
Ravissa laukan jälkeen Minet oli kuitenkin tasaisempi kuin kertaakaan tunnin aikana, ja vieläpä siihen vasempaan kierrokseen. Se tukeutui ensimmäistä kertaa kunnolla ohjaan, eikä jäänyt edestä tyhjäksi. Maijukin sanoi lopuksi, että siellä oli ollut jo ihan hyviä pätkiä. Olisi ollut kiva kokeilla toisenkin kerran, kun ensimmäinen kerta menee aina vähän arkailleessa. Minet kuitenkin tallin kevätkuulumisten mukaan palaa takaisin omistajalleen.
Maiju - t. Minet
Pari viikkoa siinä vierähti, että kivet korvassa asettuivat ratsastuksen kestävään asentoon. Harmittaa suunnattomasti, kun menetin samalla mahdollisuuden ratsastaa lisää ihanalla Diamantella. Vaikea on kuitenkin ratsastaa, jos kenttä pyörii... Ei ratsussani kyllä nytkään varsinaisesti valittamista ollut, ja pääkin kesti hevosen selän kaltaisen kiikkerän paikan ihan hyvin.
Ratsastin siis Minetillä, kokeneella ja taitavalla koulutammalla. Se on kuin enkeli karsinassa, kiltti ja utelias, mutta sillä siunaaman hetkellä, kun kaviot koskettavat käytävää, alkaa armoton häsellys. Minet ei kuitenkaan missään vaiheessa ole lähdössä minnekään, ei säiky eikä mene edes mitenkään lujaa, höseltää vaan.
Teemana oli lähestyvien koulurataharjoitusten vuoksi A-merkin kuvioita. Aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta kohti uraa, jota ennen kuitenkin suoristettiin kohti lyhyttä sivua. Maiju halusi Minetin lennähtävän pohkeesta sivulle ja väistävän selvääkin selvemmin. Pohjetta sai käyttää, Minet kuunteli sitä ihan rauhallisesti ja reagoi sopivasti. Hösöttäminen näkyi tasaisuuden puutteena, kun välillä takaosa meinasi mennä edelle molemmissa kierroksissa.
Kevyttä ravia menimme alussa aika vähän, koko uralla, ja oikeastaan vain suuntaa vaihdettaessa pituushalkaisijan kautta. Pohkeenväistö ravissa tultiin vain muutaman kerran, ongelmat samat kuin käynnissäkin. Maiju oli alussa neuvonut, että Minet on muutoin ihan ratsastettava korkealle koulutettu hevonen ilman sen kummempia kommervenkkejä, mutta laukka vasempaan voi olla vaikeaa. Huonomman puolen huomasi kyllä jo ravissa heti suunnanmuutoksen jälkeen, joka tehtiin rata pituussuuntaan leikkaa -tiellä. Minet piti vasempaan kierrokseen vain ratsastaa suoraksi, sen verran epätasaista ravi ensin oli.
Laukka oikeaan nousi ongelmitta, mutta siinä vaiheessa mottoni piti muuttaa muotoon istu, hengitä, rento jalka. Tai oikeastaan koko takapuoli. Omasta istunnasta piti olla ihan äärimmäisen tarkka, sen verran napakoita siirtymisiä laukasta käyntiin ja pysähdykseen tuli muutamia tehtyä... Kun sai istunnan rentoutettua, laukka oli kelvollista.
Sitten käytiin volttien kimppuun. Ensin pitkien sivujen keskelle käynnissä, sitten ravissa. Minet meinasi vähän liirata ulos lapa edellä, mihin auttoi oma katse ja selkeämmin kääntävät ulkoavut. Ravissa oli mielestäni ihan kiva istua, eikä tamma siinä ollut aivan yhtä herkkä istunnan muutoksille. Voltitkin onnistuivat ihan hyvin. Vaikka laukkavoltit tehtiin helpompaan eli oikeaan kierrokseen, tuli ensimmäisellä kerralla epäonnistuminen: ilmeisesti jännitin takapuoltani ja reisiäni sen verran kääntäessäni tammaa voltille, että se teki kauniin käyntisiirtymisen. Kun keskityin istuntaani paremmin, saatiin hyvät laukkavoltitkin aikaiseksi.
Laukka vasempaan oli sen sijaan ihan katastrofi. Vaikka Minet oli jo ehtinyt lämmetä muutoin, se oli kuin rautakanki laukassa. Ensimmäinen ajatus oli kääntää tamma ympyrälle ja ratsastaa sitä siinä paremmin avuille. Maiju kuitenkin komensi meidät suoralle uralle ja vain eteen suoralla hevosella. Mietin jo silloin, että kevyt istunta olisi voinut olla oikea valinta, ja jälkeenpäin kuulinkin, että sitä on tamman kanssa vasemmassa laukassa käytettykin. Alas istuen en saanut laukkaa rullaamaan vasempaan lainkaan, en uralla enkä isolla keskiympyrällä. Siinä piti ratsastaa puolet keskilaukkaa ja puolet kootumpaa, tosin me saimme vain koittaa mennä eteenpäin...
Ravissa laukan jälkeen Minet oli kuitenkin tasaisempi kuin kertaakaan tunnin aikana, ja vieläpä siihen vasempaan kierrokseen. Se tukeutui ensimmäistä kertaa kunnolla ohjaan, eikä jäänyt edestä tyhjäksi. Maijukin sanoi lopuksi, että siellä oli ollut jo ihan hyviä pätkiä. Olisi ollut kiva kokeilla toisenkin kerran, kun ensimmäinen kerta menee aina vähän arkailleessa. Minet kuitenkin tallin kevätkuulumisten mukaan palaa takaisin omistajalleen.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Viritetty timantti
21.4.2014 Primus Talli
Maiju - t. Diamante
Hymyilin kilpaa lämpimän kevätauringon kanssa, kun Maiju oli pitänyt lupauksensa ja sain jatkaa ihanalla Diamantella. Edellinen tunti jäi välistä pääsiäisen hiihtolomareissun vuoksi, joten nyt puhkuin innosta päästä taas ratsastamaan. Diamante oli muuttanut Rehulasta alatallin puolelle, jossa se tuttuun tapaansa seuraili tallin elämää hyväntuulisena ja uteliaana. Se tuntuu jaksavan seurustella loputtomasti, ja suorastaan nuolee naamaa tutkiessaan märällä turvallaan kaiken. Diamantesta oikein huokuu kiltteys.
Lämpötila oli lähennellyt päivällä kahtakymmentä, joten molemmat ryhmät ratsastivat jo ulkona, me tuttuun tapaan laitumen päässä. Diamante oli heti alkukäynnissä kovin reippaan oloinen. Kun otin ohjat, se kuitenkin lyheni voimakkaasti ja alkoi vähän kerätä painetta ja hidastella. Teimme erilaisia kiemurauria pitkillä sivuilla oman valintamme mukaan. Tarkoituksena oli suoristaa hevosia ratsastamalla niitä heti molemmilla pohkeilla ja asettaen molempiin suuntiin. Kiemura sai olla yksi isompi tai vaikka kaksi ihan pientä parin metrin loivaa kiemuraa.
Kun saimme siirtyä raviin, nosti Diamante samantien laukan. Siinä vaiheessa Maiju kertoi, että minulla onkin nyt viritetty ratsu alla: Kikka oli käynyt pääsiäisenä Suomessa ja ratsastanut Diamantella. Kaikesta päätellen olin ensimmäinen ratsastaja tamman selässä Kikan jälkeen, ja sen kyllä huomasi. Diamante oli kovin vireä ja pörhisteli milloin millekin, ylivoimaisesti eniten naapuriuralla tuntia pitäneen Hannan kovaääniselle. Maiju antoi taas ohjeeksi keksiä tammalle paljon tekemistä ja huolehtia siitä, että se liikkuu reippaasti eteenpäin. Tarvittaessa sain ottaa vähän vetoapua muista tunnin hevosista ja oikaista väliaidoilla.
Olen vähän ylpeä siitä, että sain selätettyä orastavan jännitykseni hyvinkin nopeasti ja aloin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin. Pikku hiljaa Diamante rentoutui ja korvat pysyivät kääntyneenä ratsastajaan. Teimme kiemurauria myös ravissa, ja minä lisäsin sopiviin väleihin avotaivutuksia, voltteja ja ympyröitä.
Ennen laukkaa mentiin hetki harjoitusravia alas istuen keskiympyrällä. Diamante ravasi hyvin, mutta minä uhkasin taas valua siihen tuoli-istuntaan. Diamanten satula on todella kevyt ja siivetön, eikä juuri tarjoa tukea jalalle, joten jalkakin luisuu helposti liian eteen. Tämä takakeno on kuitenkin ehdottomasti isoin ongelmani isoliikkeisillä hevosilla, eikä siitä voi kyllä satulaa syyttää...
Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.
Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.
Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.
Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.
Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.
Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.
Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.
Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.
Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.
Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)