Takaisin 80-luvulle

10.1.2018 - Maiju - r. Aku

Seurasin jälleen Kiki Nybergin jälkimmäisen valmennustunnin, minkä jälkeen ehdin vielä kantaa vähän puomeja esteryhmälle ja seurata Eevankin koulutuntia, ennen kuin palasin talliin Akua puunaamaan. Viimein olin myös muistanut hankkia sokeripaloja, vaikka Aku kyllä lähes poikkeuksetta on oma hauska itsensä ilman mitään polettejakin.

Tunti aloitettiin vanhanaikaisilla etuosakäännöksillä! Maiju sanoi, että se on oikeasti hyvä liike, mutta sitä ei tule tehtyä enää, koska se on poistettu kaikista kouluohjelmista. Minä muistan aikanaan B-merkin kouluohjelmassa vääntäneeni näitä Sentulla juurikin tuomarin nenän edessä... Tehtiin useita käännöksiä molempiin suuntiin niin, että otettiin seis, asetus, kaksi askelta käyntiä ja siitä käännös. Hevoset piti herättää tekemään nopeita askeleita takajaloilla, eli tehtävä toimi sellaisena takaosan aktivoijana. Nopeaa pohjetta ja tarvittaessa naps naps raipalla. Aku oli vähän ihmeissään tästä ja venkoili aluksi minkä ehti!

Ravissa tultiin heti ympyrälle ja tehtiin "loppuveryttely" eli eteen alas, tosin loppuveryttelystä poiketen reippaassa tempossa. Minä olin heti innoissani, tämä on Akulle juuri hyvä tapa aloittaa! Se olikin ensimmäiset puoli tuntia ihan mahtavan hyvä. Teimme ympyrällä ravia ja laukkaa, laukassa vähän koottiin ja pienennettiin ympyräää. Ei saanut muoto muuttua kuitenkaan, eli piti olla edelleen siellä pyöreällä pitkällä kaulalla. Maiju seisoi kellon päädyssä nurkassa, ja kerran Aku vähän kiihdytti. Maiju sitten sanoikin, että nykyään Aku on tosi tarkka siitä mitä hän siellä nurkassa tekee. Minä tuskin huomasin, eikä Akukaan sen jälkeen onneksi.

Sitten tultiin käynnissä radan poikki ja tehtiin ravisiirtymisiä oikeaan kierrokseen, kun alkuveryttely tehtiin vasempaan. Oikea on Akulle vaikeampi, mutta on tässä varmaankin jotain opittu, kun en enää ajattele sitä selässä. Ei siis ole enää kamalaa puolieroakaan.

Aku teki siirtymiset hyvin. Sitten jäätiin raviin ja tehtiin keskihalkaisijan kohdalla siirtyminen laukkaan. Kun olimme ensimmäisen noston jälkeen käännytty pitkälle sivulle, Lordi yhtäkkiä ratsastajan komennettua sitä potkaisi napakasti maneesin laitaa. Seurauksena ainakin Aku ja Mimmi ottivat jalat alleen. Oli vaan huonoa tuuria, että juuri me satuimme olemaan Lordin perässä. No, hetki siinä sitten kasailtiin ja jatkettiin sen jälkeen tyynesti laukkaa ja tehtävää. Muutama minuutti meni ns. hukkaan, mutta olen todella tyytyväinen, että sain paketin uudestaan kasaan, ja lopputunti meni taas oikein hyvin. Onneksi olen ratsastanut Akulla jo sen verran paljon, että tiedän pärjääväni sen kanssa. Pitää vaan itse palautua ennen kuin voi vaatia sitä hevoselta! No, saatiin siis niitä laukannostojakin tehtyä hienosti niin, ettei Aku alkanut oikoa ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Maijukin myöhemmin sanoi, että kaikki tosi hienosti vaan jatkoi ratsastamista, vaikka tuli sellainen pikkukaaos.

Suuntaa vaihdettiin pari kertaa keskiravilla keskihalkaisijalla. Nämä olivat vähän hankalia. Aku oli kuitenkin niin viritetty, että tahdikkaan ravin säilyttäminen vs. karkaaminen holtittomaan raviin oli aika veteen piirretty viiva. Lisäykset jäivätkin vähän vaatimattomiksi.

Viimeiseksi tultiin sitten vasemmassa kierroksessa laukassa keskihalkaisijalle, jossa käyntisiirtyminen. Nämä ovat aina olleet minulla ihan hepreaa, ja nytkin otti aikansa ennen kuin osasin käyttää koko kroppaa. Muutoin Aku otti aina pari raviaskelta ja tuli käyntiin kättä vasten. Lopulta kuitenkin tuli hyvä siirtyminen niin, että takaosa oli alla eikä Aku sukeltanut alas siirtymisessä. Laukka oli kuitenkin tosi hienoa!

Loppuveryttely tehtiin taas ympyrällä samoin kuin alussa, nyt oikeaan kierrokseen. Vähän oli vauhtia, mutta ihan hyvin pystyin taas antamaan pitkää ohjaa kootun laukan jälkeen.

Aku oli kokonaisuudessan ihan super, eikä se yksi kaaoshetki häirinnyt minun mielessäni kokonaisuutta lainkaan! Se oli ihan pelästymisen paikka, jos nyt jostain pitää pelästyä. Maijukin sanoi lopuksi, että Aku oli ollut tosi hyvä. Sanoi miettineensä, ette mitenköhän Aku siinä alkuveryttelyssä pysyy nahoissaan. Kerroin sitten, että minusta se oli tosi hyvä Akulle, parempi niin kuin sellainen"ohjat lyhyeksi ja pohkeella kasaan" -tyyli. Näin aloittaen Aku kestää sitten myöhemmän lyhentämisen, esim. laukassa, kuten tuo tehtävä sitä lopussa vaati. Ja silloin se kokoaakin tosi hyvin. Lopuksi oli vielä ihan pakko kiittää Maijua siitä, että saan ratsastaa Akulla, Aku on ihan paras!

"Katso kenguru loikkaa" eli Foxy ja Sanna kouluradalla

16.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Ensin huonot uutiset: Johanna on vienyt Allin sittenkin pois Primukselta. Siinä meni siis toinen suorikkihevoseni, mutta onneksi meillä on yhä ihana Foxy!

Tulin tallille hyvissä ajoin ajatuksena seurata hieman edeltävää, juuri alkamassa olevaa tuntia. Alku oli lupaava, sillä ratsukseni oli laitettu Foxy ja tallissa törmäsin heti Piritaan, joka oli kuin olikin tervehtynyt. Hän ilmoitti, että tänään mennään sitten se Aikuisratsastusmerkin koulurata, johon en sitten ollut alkuunkaan varautunut. Toimistosta löytyi ohjelmia, joten tunnin katsomisen sijasta päädyinkin opettelemaan rataa. Olimme toki pitkin syksyä treenanneet pätkiä radasta, mutta edellisestä varsinasesta radan ratsastamisesta oli kohdallani kyllä aikaa. Olisikohan ollut Tampereella Kissaniityllä B-merkin kouluohjelma, jonka menin Kaupin Ratsastuskoulun omalla rakkaalla hoitohevosellani Sentulla (r. Kentucky Gentleman, s. 1979) ehkä vuonna 1991?

Olemattomat kilpailijanhermoni meinasivat heti tehdä tenän, sillä tunnille tuli aikamoinen kiire. Olin unohtaa, että Foxylle kääritään etujalkoihin pintelit, ja tietenkin toinen tarrapinteli oli väärin päin. Ehdimme kuitenkin maneesiin samaan aikaan muiden (Lettu - Ligero, Miku - Veeti, Tiina - Holle, Ella - Concorde) kanssa.

Alkuveryttely tähtäsi tietenkin radan ratsastamiseen, mutta oli jo sellaisenaan tosi kiva. Teimme ensin aivan pienen hetken käyntiä ja ravia ympyrällä, mutta sitten aloimme valmistelemaan itse suoritusta. Jakaannuimme kahtia kumpaankin päähän maneesia, ja Piritan ohjeiden mukaan ratsastimme peräkkäin käyntipohkeenväistöjä, laukannostoja, keskiympyröitä laukassa ja suunnanmuutoksia ravissa. Muistutti hieman niitä paria kertaa viime talvena, jolloin ratsastimme koko tunnin vastaavasti. Kuten Piritakin oli edellisille tuntilaisille todennut, tulee aika harvoin yhdisteltyä eri tehtäviä niin, että lyhyen ajan sisällä joutuu keskittymään muuhunkin kuin vain yhteen tiettyyn liikkeeseen. Siksi tällainen veryttely ja itse radankin ratsastaminen oli todella hyödyllistä, vaikka oikeastaan inhoan kaikenlaista yksin suorittamista kilpailemisesta puhumattakaan.

Puolelta olimme valmiita, ja Pirita määräsi meille lähtöjärjestyksen. Foxyn kanssa pääsimme radalle toiseksi viimeisenä. Alkuveryttelyssä Foxy oli ollut hieman tahmeampi ja etenkin vasempaan hankalampi kuin pari viikkoa aiemmin, mutta syyn otan kokonaan niskoilleni. Jo pelkkä ajatus siitä, että joutuisin yksin kouluaitojen sisäpuolelle, sai pulssin kohoamaan ja kädet tärisemään. Vasta, kun aloimme tekemään veryttelyssä tehtäviä nopammalla tempolla enkä enää ehtinyt ajatella edessä olevaa suoritusta, alkoi homma toimimaan. Odotellessa oli kuitenkin taas hieman aikaa panikoida, eikä minulla muutenkaan ollut oikein mitään hajua siitä, miten pitäisi radalle valmistautua. Tein pitkän vapaan käynnin jälkeen ensin muutamia peruutuksia testatakseni Foxyn polven päivän kunnon. Hämmästyksekseni ruuna peruutti paremmin kuin viimeksi, vaikka toki aikamoisesti vastustellen. Sitten hieman ravia lähinnä eteenpäinpyrkimystä hakien ja ohjelman teitä muistellen. Lopuksi juuri ennen suoritusta parit laukannostot, jotka osoittautuivat oikeaan kierrokseen yllättävän haastaviksi.

Radalla olin näin jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän tyyni. Alku meni mielestäni oikein hyvin. Foxy oli mukavassa rennossa muodossa ja ravasi kohtuullisesti. Piritan pienestä maiskutuksesta päättelin kyllä jo radan aikana, että hieman enemmän eteenpäinpyrkimystä ja herkempää reagointia pohkeelle olisi saanut olla. Saimme kuitenkin jopa seiskaa alun raviosuudesta, pohkeenväistöstä ja vapaasta käynnistä. Peruutus nyt oli mitä oli, pääasia että peruutti.

Sitten päästiin laukkaosioon, ja ongelmat alkoivat. Foxy nosti käynnistä ensin väärän laukan, mutta sain sen ravin kautta korjattua oikeaksi. Keskiympyrällä oli paketti taas ihan hyvin kasassa, kunnes Foxy teki 180 asteen loikan tulosuuntaan täysin ilman mitään ennakkovaroituksia. Minä esitin sen sortin akrobaattitemput, että itseänikin hämmästyttää miten en pudonnut. Kuin ihmeenkaupalla onnistuin siis pysymään rimpuilevan ruunan kyydissä ja kääntämään sen rauhallisesti uudelleen ympyrälle. Pirita kehoitti ensin hieman ravaamaan ja sitten nostamaan uuden laukan. Tämän jälkeen uusi ympyrä ei tuottanut enää mitään ongelmia, vaikka tokihan olimme molemmat varmaan hieman jännityneitä.

Oikea laukka nousi ravista lyhyen sivun keskeltä ongelmitta, mutta heti seuraavassa nurkassa Foxy loikkasi jälleen. Tällä kerralla sain ruunan nopeammin hallintaan. Pirita olisi antanut meidän ravata koko rata leikkaa, mutta sisu ei antanut periksi. Nostin siis laukan uudestaan ihan samasta kohtaa ja saimme laukkaosuudenkin päätökseen. Lopun askeleen pidennys kevyessä ravissa ei enää oikein irronnut, mutta selvisimme kuitenkin kunnalla ohjelman loppuun.

Pirita oli kirjoituttanut paperiimme, että Foxy oli alkuohjelman pohkeen takana, mikä sitten kostautui laukkaohjelmassa. Pitäisi myös huolehtia siitä, että hevonen reagoi koko ajan pohkeeseen. Jännä juttu, sillä Pirita ennen suorituksia sanoi kaikille, että hevoset usein hieman hyytyvät kouluaitojen sisäpuolella, ja ainakin Lettu kertoi myös Ligeron tehneen juuri niin. Aivan lopuksi paperissamme luki, että "hyvin tsempattu :-)".

Yllättäen hevosen muodosta, kuuliaisuudesta ja ratsukon harmoniasta emme saanee kovin kummoisia pisteitä, mutta omaa mieltä lämmittää ratsastajan asennosta, istunnasta ja ohjien pidosta saatu seiska!

Tallissa Pirita tuli vielä sanomaan, että pysyin hyvin kyydissä. Foxyn loikka oli kuulemma ollut juuri samanlainen, kuin mitä se oli Piritan kanssa siellä Ypäjällä tehnyt. Sinällään liike ei ole kovin suuri, mutta ihan järkyttävän nopea.. Foxy on kuitenkin niin älyttömän sympaattinen hevonen, että hyvää tuultani ei pienet loikat onnistuneet karkottamaan. Ensi viikolla jää ratsastus työ- ja koiraharrastuskiireiden vuoksi kokonaan väliin, mutta toivottavasti saan jatkossa jatkaa Foxylla.

Lopuksi vielä pisteemme, ratahan löytyy vaikka täältä:

1. 7
2. 7 saisi ravata pontevammin
3. 7 sujuva
4. 5 pysähtyy, siirtyminen kättä vasten
5. 6 pientä jännitystä
6. 6 nousee pois peräänannosta
7. 4 reilua vastustelua
8. 7
9. 8 käynti rentoa ja energistä
10. 4 väärä laukka, korjattu
11. 5 jännittyy, rimpuilee
12. 6 ravi liian aikaisin
13. 6
14. 6 pientä jännitystä
15. 6
16. 5 ei juuri eroa
17. 6

1. 7
2. 6
3. 7
4. 5

Yht. 151/250 pistettä