Viritetty timantti

21.4.2014 Primus Talli

Maiju - t. Diamante

Hymyilin kilpaa lämpimän kevätauringon kanssa, kun Maiju oli pitänyt lupauksensa ja sain jatkaa ihanalla Diamantella. Edellinen tunti jäi välistä pääsiäisen hiihtolomareissun vuoksi, joten nyt puhkuin innosta päästä taas ratsastamaan. Diamante oli muuttanut Rehulasta alatallin puolelle, jossa se tuttuun tapaansa seuraili tallin elämää hyväntuulisena ja uteliaana. Se tuntuu jaksavan seurustella loputtomasti, ja suorastaan nuolee naamaa tutkiessaan märällä turvallaan kaiken. Diamantesta oikein huokuu kiltteys.

Lämpötila oli lähennellyt päivällä kahtakymmentä, joten molemmat ryhmät ratsastivat jo ulkona, me tuttuun tapaan laitumen päässä. Diamante oli heti alkukäynnissä kovin reippaan oloinen. Kun otin ohjat, se kuitenkin lyheni voimakkaasti ja alkoi vähän kerätä painetta ja hidastella. Teimme erilaisia kiemurauria pitkillä sivuilla oman valintamme mukaan. Tarkoituksena oli suoristaa hevosia ratsastamalla niitä heti molemmilla pohkeilla ja asettaen molempiin suuntiin. Kiemura sai olla yksi isompi tai vaikka kaksi ihan pientä parin metrin loivaa kiemuraa.

Kun saimme siirtyä raviin, nosti Diamante samantien laukan. Siinä vaiheessa Maiju kertoi, että minulla onkin nyt viritetty ratsu alla: Kikka oli käynyt pääsiäisenä Suomessa ja ratsastanut Diamantella. Kaikesta päätellen olin ensimmäinen ratsastaja tamman selässä Kikan jälkeen, ja sen kyllä huomasi. Diamante oli kovin vireä ja pörhisteli milloin millekin, ylivoimaisesti eniten naapuriuralla tuntia pitäneen Hannan kovaääniselle. Maiju antoi taas ohjeeksi keksiä tammalle paljon tekemistä ja huolehtia siitä, että se liikkuu reippaasti eteenpäin. Tarvittaessa sain ottaa vähän vetoapua muista tunnin hevosista ja oikaista väliaidoilla.

Olen vähän ylpeä siitä, että sain selätettyä orastavan jännitykseni hyvinkin nopeasti ja aloin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin. Pikku hiljaa Diamante rentoutui ja korvat pysyivät kääntyneenä ratsastajaan. Teimme kiemurauria myös ravissa, ja minä lisäsin sopiviin väleihin avotaivutuksia, voltteja ja ympyröitä. 

Ennen laukkaa mentiin hetki harjoitusravia alas istuen keskiympyrällä. Diamante ravasi hyvin, mutta minä uhkasin taas valua siihen tuoli-istuntaan. Diamanten satula on todella kevyt ja siivetön, eikä juuri tarjoa tukea jalalle, joten jalkakin luisuu helposti liian eteen. Tämä takakeno on kuitenkin ehdottomasti isoin ongelmani isoliikkeisillä hevosilla, eikä siitä voi kyllä satulaa syyttää...

Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.

Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.

Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.

Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.

Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.

Timantti pelasti päivän!

7.4.2014 Primus Talli
Maiju - t. Diamante

Voi onni ja ihanuus, miten ratsastusharrastus voi joskus pelastaa päivän! Erittäin ikävä työpäivä pyyhkiytyi mielestä täydellisesti, kun luin hevoslistaa: Diamante! En ollut edes uskaltanut uneksia tästä Kikan nuoresta, kuvankauniista tammasta, joka on käynyt tunneilla hyvin harvoin ja valikoidusti. Kovasukuinen oldenburg Diamante oli reilu vuosi sitten Primus Tallin hevosesittelyssä, jossa se upeilla liikkeillään ja nöyrällä työskentelyllään aiheutti spontaaneja ihastuksen huokaisuja.

Diamante asuu rehulaan rakennetuissa upouusissa bokseissa, joissa se muiden hevosten tavoin näytti silminnähden nauttivan olostaan. Maiju oli jättänyt hevoslistan oheen ohjeen, että taluttaisin tamman ulkokautta alatallin vesiboksiin harjattavaksi. Diamanten kanssa olimme heti samalla aaltopituudella - liekö johtunut sokeria täynnä olevasta taskustani vai tamman todella kiltistä luonteesta.

Meidän ryhmämme vuoro oli ratsastaa ulkona. Ilma oli aika viileä, mutta vielä alkutunnista saimme nauttia päivänvalostakin. Se varmasti helpotti hevosten sopeutumista taas pimeisiin kenttäolosuhteisiin, vaikka nytkin erityisesti hämärällä tallinpihalla liikkuvat ihmiset aiheuttivat aina välillä korvien höristelyä.

Aloitimme käynnissä molempiin suuntiin reilulla puolikkaalla kentällä tehden asetuksia sisään, kokoamisia ja voltteja. Diamante vaikutti aika rennolta, mutta voi taivas niitä sen liikkeitä! Aivan mahtavan isot ja upeat - käyntikin tuntui jo siltä, kuin olisi istunut laukassa!

Kevyt ravi mentiin pääosin valtavalla pääty-ympyrällä. Laukka tehtiin kahdessa osassa niin, että Diamante ja ensimmäistä kertaa ulkona ollut uusi Minet-tamma menivät ensin, sitten loput. Toiset olivat aina pienellä käyntivoltilla ympyrän keskellä, jotta laukkaajille jäi kunnolla tilaa työstää hevosia.

Laukan ja välikäynnin jälkeen tehtiin taas puolikkaita takaosakäänöksiä uran sisäpuolella olevalla suorakulmaisella uralla molempiin suuntiin ennen kokonaisia käännöksiä uralla. Diamanten kanssa kävi ensin vähän samoin kuin Borasinkin: valmistelin huolella, mutta sitten kun piti kääntää, niin mitään ei tapahtunutkaan. Koitin muistaa pitää painon sisällä, ja kun viimein rohkenin kääntää sisäohjalla reilusti, kääntyi Diamante todella hienosti.

Käännösten jälkeen mentiin aika pitkä pätkä harjoitusravia ja tehtiin kaikkiin kulmiin voltit. Koon sai määritellä sen mukaan, miltä hevonen tuntui. Hämmästyksekseni pystyin istumaan Diamanten ravissa ihan kohtuullisen näköisesti, mutta ei se helppoa ollut. Maiju varoitti minua taas valumasta takakenoon, minkä seurauksena kädetkin väkisin jäävät liian taakse. Koitin korjata itseäni pystympään ja käsiä selvästi etukaaren eteen. Jalustimet olivat vaan vähän lyhyet, mutta se oli ehkä näin ensimmäisillä ulkokerroilla hevosten pörhistellessä vaan hyvä asia. Lyhyistä jalustimista seurasi kuitenkin se, että polvilla oli vähän liian helppo tarrautua satulaan.

Ihan lopuksi laukattiin vielä pääty-ympyrällä. Yritettiin ensin mennä kaikki yhtä aikaa, mutta Diamante meinasi pistää ranttaliksi. Sain sitten muiden lopetettua laukata yksin, ja se sujuikin ihan hyvin. Ongelmat olivat ihan ratsastajan aiheuttamia, koska jostain syystä nostin laukan käynnistä. Maiju selitti hyvin, miten nosto käynnistä lisää painetta laukkaan. Kun nostin reippaasta ravista, siirtyminenkin oli ikään kuin vain liukuminen laukkaan.

Maiju oli ajatellut Diamantesta minulle nyt huhtikuun ratsua, ja otan kyllä mielelläni haasteen vastaan. Se oli aivan mahtavan ihana ja kaunis ja kiltti. Iästään huolimatta se tuntui aika kypsältä ratsulta, ja oli ihanan herkkä kaikille avuille. Raippa roikkui mukana toimettomana koko tunnin. Maijun mukaan ensimmäinen kertamme sujui hyvin, kunhan vaan ratsastaja ei ala hevosen ehdotellessa katsella niitä samoja mörköjä, joita ei loppujen lopuksi edes ole... En siis yhtään ihmettele, että tämä tamma saa ratsastajat näkemään tähtiä ja sydämiä!

Vauhdikkaita takaosakäännöksiä

31.3.2014 Primus Talli
Maiju  - r. Boras

Liekö Sacen liukas satula saanut Maijun vaihtamaan ratsuani, ja palasin ihanan Borasin selkään. Se oli jo edellisellä tunnilla ja todella vauhdikkaalla päällä.

Alkuveryttely tehtiin koko maneesissa itsenäisesti niin, että Maiju määräsi suunnan ja askellajin ja toki kommentoi koko ajan. Meidän kohdallamme veryttely piti sisällään paljon voltteja ja rohkeampaa ratsastusta pidemmälle kaulalle. Erityisesti käynnissä koitin saada Borasia venyttämään sekä askeltaan että kaulaansa.
Laukat tein suosiolla vain ympyrällä, kun Boras oli jo ravisiirtymisissä valmiina laukkaan. Siten sainkin kyllä hyvät rauhalliset ja rennot laukat ja pääsin taas oikein nauttimaan.

Sulkutaivutukset jätettiin ainakin toistaiseksi, ja aloitettiinkin harjoitella takaosakäännöksiä. Niitä varten tultiin uran sisäpuolelle suorakulmaiselle uralle, jonka nurkissa oli tötteröt. Kaikissa nurkissa tehtiin sitten 90 asteen takaosakäännös. Lopulta mentiin koko uralla ja tehtiin kokonaiset käännökset. Sitten sama toiseen suuntaan.

Jos oli käynti vaikeaa Sacen kanssa, niin oli se Borasinkin. Sen saa kyllä jalalla aika hyvin kokoon, mutta asetus on aika haastavaa saada läpi. Boras koittaa kaikin tavoin vastustella kokoamista, kun olisi niin paljon helpompi vaan laukata... Ruuna kyllä taipuu jos jonkinlaiselle mutkalle, mutta myös kiemurtelee helposti. Maiju sanoi, että valmistelin käännökset huolella, mutta kun piti varsinaisesti kääntää, niin mitään ei tapahtunutkaan. Joudun taas palaamaan siihen teemaani: rohkeammin!

Positiivisena puolena mainittakoon, että sain aikaiseksi nyt parhaat harjoitusravit ikinä, kun välillä tehtiin ravia ympyrällä. Ihan lopuksi perus harjoitusravityöskentelyyn lisättiin myös kokoamisia aina keskihalkaisijan kohdalla. Ideana oli koota ravia ihan samalla tavalla ja ajatuksella kuin käyntiä ennen takaosakäännöksiä. Juuri ennen siirtymistä kevyeen raviin sai vähän jopa lisätä, jotta hevosten reaktiot myös näkyisivät, kun ratsastaja pyytää erilaisia tempoja.

Tunnilla puhuimme, miten kovin erilaisia hevoset ovat. Konsta, joka osaa kaikenmaailman kuviot, koittaa viimeiseen asti himmailla. Boras taas ei mitään muuta tekisikään kuin laukkaisi, mieluiten vielä esteiden yli ja lujaa. Maiju sanoi, että Borasin kaltaisille nopeille hevosille käynti on usein vaikeaa, saati sitten käynnin kokoaminen. Nämä tunnit Sacella ja Borasilla ovat taas jännällä tavalla osoittaneet, miten tässä harrastuksessa ei koskaan ole valmis; suurimmat ongelmat ovat olleet käynnin laadussa, vaikka äkkiä luulisi, että kyllähän nyt kaikki kävellä osaavat...