Takaosan käännökset jatkuvat

23.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Vaikka viime kerran ratsuni ei ollut Piritan alkuperäisen suunnitelman mukainen, jatkoin tälläkin kerralla Lululla. Mikäs siinä, tamma on edelleen yksi ehdottomista suosikeistani Primuksella, vaikka se on kaikkea muuta kuin sellainen, josta perinteisesti pidän. Lulu on kuitenkin niin opettavainen, että ratsastan sillä todella mielelläni.

Otin sen jälleen tallista, joten tiesin odottaa taas pientä höyryämistä. Käynnistä sain nyt kiinni heti paljon paremmin kuin viikkoa aiemmin. Osasin myödätä reilummin ja antaa Lulun tasapainottaa itseään hieman pidemmällä kaulalla. Siitä sain aikaiseksi myös ihan kivaa ravia, vaikka Piritan mukaa kaikki hieman himmailimme suotta. Minunkin pitäisi nyt jo ymmärtää toteuttaa paremmin sitä läpi kropan ratsastamista, sillä siten Lulun saa paljon nopeammin vetreäksi ja lämpimäksi. Suunnan muuttuessa laukan jälkeen uutena mutta toivottavasti tilapäisenä ongelmana olivat levottomat käteni, jotka Lulun kiihdytellessä eivät ankkuroituneetkaan tasaiseksi tuntumaksi vaan heiluivat miten sattuu tamman nykimisen tahdissa.

Olen oikein tyytyväinen Lulun alkulaukkaan, joka alkoi jälleen muistuttaa kunnon kolmitahtista laukkaa. Oikeastaan myös lopputunnin laukat onnistuvat hyvin, ja se olikin tällä kerralla selvästi helpoin askellajimme. Pystyin asettamaan ja aktivoimaan ulkoa ilman, että paketti hajosi.

Jatkoimme takaosan käännöksiä. Kokosimme käyntiä uralla, ja teimme siitä käännöksiä vuoden perään kumpaankin suuntaan. Lulun puoliero oli selvä käännöksissäkin, sillä vasemmalle kääntyminen oli täyttä tuskaa. Ensin en tajunnut lyhentää askelta riittävästi, ja sitten kun lyhensin, meinasi moottori sammua käännöksessä. Oikealle Lulu polki paljon tarmokkaammin. Edelleen Pirita joutuu kuitenkin joka kerta muistuttamaan, että takaosan käännöksessä hevosta käännetään sisäohjalla, ei johdeta. Kun muistin kääntää oikein, unohtuivat jalat helposti kokonaan, jolloin Lulu lähes pysähtyi.

Pirita katsoi kaikilta käännökset myös yksitellen siten, että tulimme keskihalkaisijalle, jossa teimme ensin käännöksen vasemmalle ja sitten oikealle. Jouduin auttamaan aika paljon raipalla vasemmalle, kun taas oikealle sujui helpommin. Tehtävän aikana sai tehdä itsenäisesti ravia, ja siinä koetin vain tehdä hallittuja voltteja pitääkseni höyryävän Lulun aisoissa.

Lopuksi kokoonnuimme pääty-ympyrälle harjoitusraviin tarkoituksena koota ravia. Askelpituuden piti lyhentyä ja takajalkojen alkaa polkea kunnolla rungon alle. Tämä oli hieman haastavaa Lululla, joka olisi mieluiten vain laukannut. Piti todella käyttää kaikkia mahdollisia apuja jaloista istunnan kautta pidätteisiin ja raippaan, jotta sain aktivoitua tamman takaosaa. Lopulta kuitenkin onnistuimme ihan hyvin, mutta kun sai taas pidentää, meinasi Lulu singota maatakiertävälle radalle. Olipa helpostus, kun siitä sai taas nostaa laukan!

Loppuravissa sitten teinkin vain isoa kahdeksikkoa, koska etenkin vasemmalle Lulu olisi mielellään pistellyt menemään sellaista vauhtia ettei paremmasta väliä. Tunti oli siis hieman kahtiajakoinen. Laukka oli hyvää, samoin käännökset oikealle ja kokoaminen, mutta raviosuuksissa ja käännöksissä vasemmalle oli haasteita.

Kuriositeettina mainittakoon, että tämän tunnin myöstä Lulusta tuli hevonen, jolla olen saanut eniten ratsataa Primuksella. Ihanalla Mirjalla ehdin ratsastaa 17 kertaa, kun tämä oli 18. kerta Lulun selässä. Ja jatkoa toivottavasti vielä seuraa!

Kolmoissarja ja muita hurjia esteitä

20.5.2013 Primus Talli
Maiju - r. Goody

Maanantairyhmän kaksi viimeistä tuntia oli säästetty estejaksolle, ja tavoistani poiketen uskaltauduin mukaan. Maiju osasi viimeksikin hurjan hyvin aloittaa käytännössä aivan alkeista ja vaivihkaa muuttaa tehtävää niin, että lopulta hyppäsimme jo muutaman miniesteen peräkkäin. Tällä kerralla listassa ryhmämme kohdalla luki puomit, ja minulle oli jaettu uusi tuttavuus Ravel eli Goody.

Goody on suuri rautias jo hieman kokeneempi estepainotteinen ruuna, joka osallistuu Primuksella ihan vaativan tason esteryhmiin. Maiju oli selvästi jakanut meidän ryhmämme kokemattomille hyppääjille sellaiset hevoset, jotka osaavat tarvittaessa hoitaa homman ihan itse, ratsastajasta huolimatta.

Meitä ei ollut kuin neljä, joten tilaa maneesissa oli ruhtinaallisesti toisen ryhmän harjoitellessa kentällä. Saimme verrytellä aika itsenäisesti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Aika pian Maiju nosti meidät kuitenkin jo ravissa ensin hieman etukenoon keventäen ja lopulta myös kevyeen istuntaan, mikä oudokseltaan kyllä taas pisti polttelemaan pohkeissa. Laukassa lisäsimme koko pitkän sivun mitalla, ja päädyissä ympyröillä hieman kokosimme esteistunnassa.

Goodylla kesti selvästi hetken aikaa vertyä, mutta kun se näki ensimmäiset kavaletit, ei enää raippaa tarvittu lainkaan. Ruuna liikkui minun taitoihini nähden juuri sopivasti: sitä ei tarvinnut juuri ratsastaa eteen mutta ei myöskään pidättää. Maiju sanoi, että sillä on hieman tapana innostua, ja muutaman kerran sainkin ottaa kevyitä puolipidätteitä ennen kavaletteja.  Goody pysyi kuitenkin hyvin käsissä, eikä sen pieni innostuminen haitannut lainkaan.

Aloitimme todellisella pehmeällä laskulla eli laukkaamalla yksittäin keskiympyrällä yhden kavaletin yli. Harjoittelimme katsetta ja oikean laukan rytmin löytymistä.

Sitten siirryimme suoralle linjalle, jossa oli kolme kavalettia. Tulimme ne ensin kevyessä ravissa, jotta ravia on helpompi rytmittää. Kun hevoset hoksasivat, mistä on kyse, teimme saman tehtävän kevyessä istunnassa.  Goody tuli ensin hieman löysästi, jolloin se ei venyttänyt askelta tarpeeksi. Sain ratsastaa sitä hieman pohkeella ohjaa vastaan, mikä meinasi kokonaan kavaletteja jännittäessä unohtua.

Lopulta tulimme saman tehtävän laukassa kevyessä istunnassa. Goody hieman epäonnistui ensimmäisellä kerralla ponnistuspaikan arvioinnissa, mutta Maiju sanoi että ei taatusti epäonnistu toiste. Nauroin, että ratsastajalta ei tule kyllä yhtään apuja, eikä Maijun mukaan tarvinnutkaan. No, Goody ei tosiaan epäonnistunut enää toista kertaa, ja minäkin aloin toistojen myötä hieman ymmärtää, mitä ennen kavalettia pitää tehdä auttaakseni ruunaa edes hieman.

Viimeiseksi Maiju pisti kolmannen kavaletin päälle toisen, ja nauroimme ratsastavamme lopuksi ihan oikean kolmossarjan! Sen tehtävän sainkin sitten tulla kahdeksi, sillä pidätin Goody liikaa ennen ensimmäistä kavalettia, minkä seurauksena suoritus ei ollut kovin tasapainoinen.

Ehdimme tehdä harjoitukset moneen kertaan, joten vaikka ne eivät olleet lainkaan vaativia, sai niistä kuitenkin taas itselle vähän tuntumaa esteratsastukseen. Maijulle kehuimme, että vaikka tämä on kauhean jännittävää tällaisille koulutuuppareille, samalla myös hurjan hauskaa. Maiju totesikin, että ainakin kaikilla on hymy huulilla, joten liikaa emme ainakaan jännitä. Hän lupasi, että ensi kerralla jatketaan yhtä vaativilla harjoituksilla, joten siihen on hyvä lopettaa tämän ryhmän osalta kevätkausi.

Uusinta

16.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Tullessamme hevosten kanssa kentälle Pirita hämmästeli ääneen, että olimmeko me tuntilaiset tehneet jotain hevosvaihtoja. Minä nimittäin talutinkin Lulua, vaikka Pirita oli edellisenä päivänä jakanut minulle viime viikon ratsuni Tinon, joka taas nyt oli toisella tunnillamme ratsastavalla. Muutokset hevosjakoon oli kuitenkin tehnyt Maiju, ja arvelin Piritalle ratsuvalintani johtuvan maanantain haasteellisesta tunnista Lululla.

Uusinta oli paljon onnistuneempi. Lulu pysyi koko tunnin käsissä, ja pystyin kokoamaan itseäni taas sen verran, että kun ongelmia oli tulossa, osasin ottaa omat jalkani mukaan työskentelyyn. Tamma ei antanut niin rehellisesti periksi kuin lopulta maanantaina, mutta kokonaisuutena tunti oli paljon tasaisempi.

Alkuveryttelyssä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa huolelliset kulmat. Uralle tulleet lantakasat väistelin itsenäisesti pohkeenväistöllä uralta sisään ja takaisin. Tarkoituksena oli siis saada molemmat pohkeet läpi ja varmistaa, että Lulu on suora. Lulu käveli aluksi liian hitaasti, ja Pirita neuvoi myötäämään paremmin kädellä. Loppupalautteessa Pirita sanoikin, että Lulun käynti on tosi hyvä, mutta sitä on vaikea käynnistää. Lulu jotenkin jäkittää helposti kaulasta, jolloin se ei pysty tasapainottamaan itseään pitkän ja rennon käynnin vaatimalla tavalla.

Kevyttä ravia ja laukkaa menimme pääosin suurella ympyrällä, ja siinä Lulusta tulikin aika kiva. Sain jopa ratsastaa sitä hieman eteen, etenkin laukassa, jotta siitä olisi tullut pyöreämpää ja jotta tamma olisi käyttänyt itseään läpi koko kropan. Se on vaan jännä, miten alitajuisesti sitä koittaa pitää Lulun niin käsissä, että sitten siitä tuleekin jo liian hidas.

Tunti oli lopulta aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme takaosan käännöksiä. Pirita rakensi meille uran sisäpuolelle toisen uran, jossa ratsastettiin aina reilusti kulmassa ovan tötsän ohi ja käännettiin sitten neljäsosakäännös uudelle sivulle. Varsinkin pitkillä sivuilla sai mennä keskikäyntiä, mutta aina ennen kulmaa koottiin. Lululle käännökset tuntuivat olevan helpompia vasemmalle, mutta käynnin kanssa sai kyllä tehdä töitä molempiin suuntiin. Lisäksi Lulunkin kanssa oli ajoittain huolimaton lopetusapujen kanssa, jolloin käännös lipsahti helposti yli. Pienemmältä uralta siirryttiin välillä koko uralle, jossa tehtiin ensin hieman irroittelevaa ravia ja sitten käynnin kokoaminen ja 180 asteen käännös.

Lululla oli edelleen paljon energiaa, jota se sitten aina välillä koitti väkisin purkaa. Tamma on kyllä paljon mukavampi, kun sen saa tunnilta. Silloin on pahimmat höyryt päästelty ja isot lihakset lämpiminä. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen, että olen oppinut hallitsemaan Lulun läpi koko tunnin. Aina välillä se vielä karkaa, mutta kun vaan palautan itseni ensin järjestykseen, osaan ratsastaa Lulun takaisin hallintaan. Myös loppulaukan jälkeen!

Vaikeimman kautta voittoon

13.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Lulu näytti tänään itsestään aivan uusia puolia. Se oli kuin painekattila, josta aina välillä pihahti höyryä ulos. Maneesissa yleensä niin järkevälle ja mitään kaihtamattomalle Lululle riitti etenkin ovipäädyssä pienikin rasahdus tekosyyksi ottaa jalat alle. Erityisesti se tuntui kiukuttavan, kun alkuveryttelyssä hitaammat Jardinero ja Kalle saivat tehdä pitkillä sivuilla laukannostoja. Lulun mielestä se oli selvästi epäreilua, että joku toinen sai tehdä enemmän töitä ja mennä lujempaa.

Niinpä meidän alkuveryttelyämme ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata sanalla tasainen tai harmoninen. Minulla oli täysi työ saada tamma kulmiin, kääntymään ja edes pysymään siinä askellajissa kuin halusin. No, ihan aluksi toki teimme avotaivutuksia käynnissä, ja niissä sain aika kivasti jumpattu Lulua etenkin haastavampaan oikeaan suuntaan. Ravissa Lulu jännittyi, ja asettuminen oikealle oli haastavaa. Laukassa koitin kyllä nyt ratsastaa reippaammin, jotta saisin Lulun kuuntelemaan minun käskyjäni ja käyttämään koko isoa kroppaansa, mutta vaikeaa se oli. Ja vaikka kuinka koitin hokea itselleni jaloista, ryhdistä ja  puolipidätteistä, alkoi pari edellistä kertaa hyvin kasassa ollut istuntani rakoilla pahasti. Alkuveryttely oli siis meidän tasoomme nähden aikamoinen katastrofi.

Välikäynnin aikana koitin kasata itseäni sulkutaivutustehtävää varten. Tällä kerralla teimme sik-sak-sulkua uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Toisella pitkällä sivulla otin lyhyitä hallittuja ravipätkiä jo käynnin aikana, voltteja ja siirtymisiä, jotta sain Lulun taas kuuntelemaan itseäni. Taivutus vasemmalle onnistui jälleen hyvin. Nyt kun tiesin oikean suunnan vaikeammaksi, käytin heti alussa raippaa pohkeen tukena saadakseni selvän liikkeen sivulle. Maiju kehoitti myös valmistelemaan liikkeen paremmin suoristuksen jälkeen pätkällä avotaivutusta, sillä Lulu lähti helposti takaosa edellä kohti uraa. Yllättäen ravissa onnistuikin paremmin. Sain luultavasti eteenpäinmenon kanavoitua taivutukseen, ja olin lopulta ihan tyytyväinen myös sulkutaivutukseen oikealle.

Kun tunnin lopuksi vielä laukkasimme vapaasti uralla - käytössä oli koko tunnin ajan ollut n. 60 x 20 m maneesista - meinasi Lulu taas lähteä käsistä. Nyt olin kuitenkin jo varautunut. Tiputin raipan pois ja keskityin vain istumaan. Maiju pyysi tarkkailemaan hevosten suoruutta pitkällä sivulla peilistä, sillä ne mielellään laukkaavat takaosa hieman sisällä. En välittänyt Lulun pyrähdyksistä, vaan sain sen lopulta kuulolle takaosaa uralle suoristaessa. Viimein tamma myötäsi ihan rehellisesti ja tuli ihanan kevyeksi. Sanoin Maijullekin vauhdissa, että no nyt se löytyi. Tunnin päätteeksi Maijukin vaan totesi, että tänään kesti vähän kauemmin kuin viimeksi. No niin kesti, noin 50 minuuttia, mutta onneksi palat lopulta loksahtivat kohdalleen.

Poikaviikari pani puuskuttamaan

9.5.2013 Primus Talli
Pirita - r. Tino

Mikä järkytys, ei Elleä! Olin jo ehtinyt fiilistellä jatkavani siitä mihin kaksi viikkoa aiemmin jäimme, mutta listassa lukikin täysin uusi tuttavuus: Washington II eli Tino. Muistin Maijun joskus sanoneen, että ei saa antaa ruunan sporttisen ulkomuodon hämätä. Sorjasäärinen ja kevyt Tino ei ole kevyt ratsastaa. Hevosesittelyssä Tinolla ratsastanut Maiju kuvasi sitä poikaviikariksi, joka jatkuvasti seurailee ympäristöään ja saattaa unohtua katselemaan uteliaana milloin mitäkin. Tinolle on siis tarjottava koko ajan tekemistä, jotta se keskittyisi selässä olevaan ratsastajaan kentän muiden tapahtumien sijasta.

Karsinassa Tino oli iloisen utelias. Selässä meinasi jo suurella pääty-ympyrällä tehdyssä kevyessä ravissa vallata epätoivo. Tino oli järkyttävästi kiinni vasemassa sisäohjassa, ja ehdin jo ajatella että noinkohan saan vaan tunnin kuluessa olemattomat hauislihakseni kipeäksi. Pirita kuitenkin pelasti jälleen kerran ja käski ratsastaa Tinon ulko-ohjalla suoraksi sekä huolehtia siitä, että ruuna reagoi pohjeapuun välittömästi. Huomasin itsekin aika nopeasti, että Tino on oikea malliesimerkki moottorin käynnissäpitämisen tarpeellisuudesta. Jos se ei liikkunut eteen, oli ihan turha nysvätä puolipidätteillä edestä. Kun uskalsin komentaa sen todella reippaasti eteen, siitä tuli mukavan kevyt. Laukka oli Tinolle selvästi helpoin askellaji, mutta siinäkään ei saanut tuudittautua "keinuhevoslaukkaan".

Ilmaiseksi Tino ei antanut askeltakaan. Puuskutin alkuveryttelyn jälkeen Piritallekin, miten paljon ruunan selässä joutuu tekemään töitä. Jos herpaantui hetkeksikin, paketti hajosi alka aikayksikön. Tällä kerralla Tino kuitenkin liikkui helposti itse, eli vaikka jalkojen piti olla koko ajan lähellä, ei sitä kuitenkaan tarvinnut varsinaisesti patistaa liikkeelle.

Tunnilla harjoittelimme koottua käyntiä ja takaosan käännöksiä. Tinoa oli ensin hieman vaikea saada lyhentämään askelta, mutta syvälle satulaan istumalla ja ratsastamalla pohkeilla kohti ohjaa alkoi sekin sentään vähän koota itseään. Takaosakäännökset onnistuivat aika hyvin. Minä sain moitteita huolimattomasta lopetuksesta, kun en tajunnut antaa selvää eteenpäinmenokäskyä 180 asteen käännöksen jälkeen. Myös kääntäminen sisäohjalla on edelleen jotenkin hurjan vaikeaa, kun sisäohjassa roikkumista koittaa muutoin niin kovasti välttää. Niinpä koitin johtaa sen sijasta, että olisin oikeasti tuonut kyynärpäätä taakse ja kääntänyt Tinoa sisään.

Käännösten välillä irroittelimme hieman harjoitusravissa. Tinon ravi osoittautui oikein mukavaksi istua, ja Piritan ohjeiden mukaan koitin saada itseäni taas oikeampaan asentoon ja käyttää istumalihaksia iskunvaimentimina. Kun hevonen ravaa hyvin ja helposti, pystyin aina hetkellisesti miettimään lantion joustoa ja ryhtiä. Kun pääsee joustamaan kunnolla liikkeen mukana, tuntee selvästi, miten ravista tulee letkeämpää ja askel pitenee. Tämä on vaan vähän sellainen ikuinen kierre, kun yleensä hevoset menevät kunnolla vasta sitten, kun itse istuu kunnolla...

Lopuksi vielä ravasimme ja laukkasimme suurella ympyrällä sitä välillä pienentäen ja suurentaen. Ravissa Tino väisti hyvin takaisin isolle ympyrälle, eikä pienempi laukkaympyräkään tuottanut ongelmia. Loppujen lopuksi olin siis hyvin positiivisesti yllättynyt Tinosta. Se on täysin erilainen ratsastaa kuin miltä se näyttää - ennen tuntia en olisi uskonut miten paljon. Jotenkin se kuitenkin sopi minulle, vaikka tunnin jälkeen olinkin aivan lopenuupunut.

Selvä puoliero

6.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Nyt oli hymy leveä jo ennen tuntia, sillä sain jatkaa Lululla. Odotukset olivat korkealla, koska kaksi viikkoa aiemmin Lulu oli ollut niin superhieno. Tällä kerralla otin sen kuitenkin tallista, joten tiesin varautua haastavampaan tuntiin.

Lulu on suuri ja lihaksikas tamma, joka tekee kaiken täysillä. Se ei itse ymmärrä lainkaan, että tallista tultaessa olisi hyvä ensin vähän rauhallisesti verytellä. Lululla on vauhti ja yritys tapissa samantien, vaikka se ei mitenkään ehdi lämmetä niin nopeasti.

En siis varinaisesti pudonnut korkealta, sillä tiesin Lulun olevan mukavampi pitkän veryttelyn jälkeen. Otin kuitenkin tamman höyryämisen vuoksi ehkä vähän turhan varman päälle, enkä noudattanut koiramaailmasta tutuksi tullutta ajatusta: jos menee pieleen, niin mitä sitten. Pakkohan virheitä on saada esiin, että niitä voidaan korjata! Varovaisuuteni näkyi lähinnä laukkatyöskentelyssä, missä Lulu jäi hitaaksi ja nelitahtiseksi edelliskerran keinuvan laukan sijaan. Lukkiuduin ajatukseen, että Lulu pitää pitää mielummin hitaana ja helposti takaisin saatavana kuin sellaisena, joka tuntuu lähtevän käsistä.

Alkuveryttelyssä teimme päätyihin voltteja ja pitkille sivuille lyhyitä nopeita väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Lululle nämä ovat sikäli hyviä, että tulee heti kontrolloitua molempien pohkeiden läpimeno, sillä tammahan liiraa mielellään ulos varsinkin oikeassa kierroksessa. Laukka tehtiin suuren suurella pääty-ympyrällä, ja se tosiaan jäi meidän osaltamme vähän sellaiseksi hissutteluksi ja turhan jännittyneeksi. Jouduin paljon enemmän keskittymään omaan istuntaani ja siihen, että sain Lulun edes hieman asettumaan oikealle.

Tunnin päätehtävän jumppa teki Lululle hyvää: ratsastimme sulkutaivutuksia käynnissä diagonaalilla unohtamatta lyhyen sivun voltteja. Oikealle oli todella hankalaa. Lululle käynti ei muutoinkaan ole se rullaavin askellaji, ja se tuppaa hidastumaan entisestään kun pitää vielä vääntäytyä mutkalle. Lyhyen sivun keskelle ratsastettu voltti auttoi, etenkin taivutuksen alussa Lulun kanssa sai ihan tosissaan vääntää kaviota siitä, mikä osa kropasta menee ja minne. Vasempaan ei sitten ollut minkäänlaisia ongelmia. Käynnin tahti ei muuttunut, ja tamma taipui ja astui selvästi ristiin. En muistanutkaan, että Lululla on näin selvä ero puolten välillä!

Tunnin päätteeksi Maijukin totesi, että Lulun toispuoleisuus kävi tässä tehtävässä selvästi ilmi. Muutoinhan Lulu teki kaiken loppumattomalla tarmolla, mutta samanlaista harmoniaa kuin edellisellä kerralla emme nyt saavuttaneet. Liekö raitis ulkoilma saanut vielä yhden lisäpykälän Lulun vaihteistoon..?

Jalat irti!

29.4.2013 Primus Talli
Maiju - r. Lassi

Yllätyksekseni ja pienoiseksi pettymyksekseni sain nautiskella Lululla vain kerran, sillä Maiju siirsi minut Lassi-andaluusin selkään. Olin ennen tuntia ehkä aavistuksen vastahakoinen, sillä parin Lassilla syksyllä ratsastamani tunnin perusteella ei yhteistä säveltä oikein ollut löytynyt. Muistin ruunan hitaaksi pohkeelle ja roikkuvan välillä tyhjänä ja välillä ohjaan nojaten. Tunnin jälkeen olin sitten taas jo aivan toista mieltä, sillä pienessä kevätillan tihkusateessa Lassi liikkui koko tunnin aivan itsekseen ja teki muutoinkin kaiken mitä vaan osasin siltä pyytää. Avaimena oli Maijulta saatu käyttöohje: napakka nopea pohje ja sitten jalka kokonaan irti. Siihen sainkin koko tunnin ihan tosissani keskittyä - etenkin kun juuri edellisellä tunnilla olin koko tunnin keskittynyt pitämään jalan Lulun kyljessä kiinni.

Teimme heti alkukäynnissä pohkeenväistöjä jokaisella suoralla uralla ja jokaiseen kulmaan voltit. Volttien avulla pystyi näppärästi tasaamaan etäisyyttä muihin, vaikka toki puolikkaallakin kentällä oli tilaa kuudelle ratsukolle yllin kyllin. Lassi väisti ihan hyvin, ja hyvä oli myös Maijun vinkki siitä, että joskus voi käyttää pohjeen ja raipan sijasta pelkkää raippaakin. Lassilla tämä toimi paremmin, ja lopulta homma toimi juuri niin kuin pitääkin: väistö alkaa yhdellä käskyllä ja päättyy toisella, siinä välillä ei tarvitse tehdä mitään.

Kevyttä ravia ja laukkaa menimme isolla ympyrällä. Laukka on minulle Lassilla vaikein askellaji, koska ruunan askel on niin valtava. Lassin pitää mennä aika kovan tuntuisesti, jotta laukka oikeasti rullaa eikä ole vaaraa pudota raviin. Tuttuun tapaan ympyrällä Maiju ei sallinut paikan vaihtamista, vaan etäisyyksiä oli säädettävä askelpituudella ja ajoittaisella ympyrän suurentamisella. Kehittää muuten todella paljon ryhmätyöskentelyä ja sitä, että saisi ne silmät sieltä hevosen niskasta pois!

Pohkeenväistöt teimme molempiin suuntiin samalla tavalla, ja lopuksi vielä kokoonnuimme ympyrälle. Ravissa pienensimme ympyrää kuuden hevosen voltiksi ja suurensimme nopealla selkeällä väistöllä ulos suurelle ympyrälle. Tässä vaiheessa Lassi oli jo niin menopäällä, että laukan lisäksi sitä sai jarruttaa jo ravissakin. Maijukin huomasi tämän ja kysyi, että liikkuuko tämä hevonen nyt ihan itsekseen. Tunnin päätteeksi sanoin Maijullekin, että Lassi oli kyllä aika tavalla erilainen kuin mitä odotin. Aika hieno! Siitä huolimatta en taaskaan voi olla pohtimatta sitä, miksi onnistuminen joidenkin hevosten kanssa vaan tuntuu paremmalta kuin toisten. Niin upeita kuin nämä Primuksen andaluusit ovatkin, eivät ne vaan saa sellaista onnistumisen paloa aikaiseksi kuten viime aikoina Elle ja Lulu.

Erilainen Elle

25.4.2013 Primus Talli
Pirita - t. Elle

Ensimmäinen kerta ulkona, viisi ratsukkoa tunnilla ja koko kenttä käytössä, mahtavaa! Ja vielä mahtavammaksi tunnin teki se, että sain jatkaa Ellellä. Elle oli tallissa ihan yhtä sympaattinen kuin aiemminkin, mutta selästä käsin ihan erilainen.

Koitin lähteä liikkeelle samoin kuin kahtena edellisen kertana, varovaisesti pyöreälle kaulalle ulkopohkeella ratsastaen. Ellepä tuumasi, että ei käy, ja viskoi päätään. Pirita neuvoi ottamaan selvästi tiukemman tuntuman, koska Elle on nyt jo sen verran tottunut, että siltä voi vaatia vähän enemmän. Kerinkin sitten ohjia lopulta jopa pari stopparinväliä lyhemmiksi, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa.

Alkuveryttelyn teimme lähinnä valtavalla ympyrällä ihan siltä varalta, että hevosilla olisi kovasti kevättä rinnassa. Ellen kanssa pääsimme varsinaisesti vauhtiin sitten, kun ryhdyimme tekemään pohkeenväistöjä pitkillä sivuilla. Käytimme kentästä reilua puolikasta, ja ratsastimme keskihalkaisijaa kohti porttia. Sieltä käännyttiin vuoronperään tekemään väistö kumpaankin suuntaan. Pirita halusi taas, että vaadimme hevosilta ihan kunnon ristiinastumista. Elle väisti aika näppärästi vasemmalle, mutta oikea oli selvästi haastavampi, etenkin ravissa. Pirita käski vaatia siitäkin huolimatta, että hevonen vähän jännittyy, ja nauratti minua kertomalla, että Elle ei varmaankaan ole viimeiseen kahteen vuoteen tehnyt askeltakaan pohkeenväistöä, laukannut ja hypännyt vaan. Ellestä selvästi huomasi, että se kyllä osasi, mutta ei ensin millään muistanut. Kun se lopulta keksi miten jalkansa asetella, sujui väistö vasemmalle ravissa todella hienosti. Oikeallekin saimme ihan  hyviä pätkiä, mutta se oli edelleen selvästi vaikeampi suunta.

Jumppa sai kuitenkin aikaan sen, että sain tamman koottua todella hyvin. Välillä oli vaarana lyhentää sitä jopa hieman liikaa, mutta tällöin Pirita pelasti ja käski oikea-aikaisesti löysätä millin ohjaa. Keskihalkaisijalla pääsin jo aina vähän fiilistelemään, kun ravia pystyi aika kivasti säätelemään.

Lopuksi laukkasimme taas isolla ympyrällä. Elle oli aivan tosi makea tässä vaiheessa, ja olisin voinut jatkaa siitä toiselle tunnille tai vaan laukata maailman ääriin. Kaikki muutkin hevoset menivät hurjan hienosti, ja Pirita tuntui oleven kovin tyytyväinen. Loppuveryttelyssä saimme viimein aikaiseksi pakollisen pienen pyrähdyksen Ligeron johdolla, mutta muutoin hevoset käyttäytyivät todella mallikkaasti. Tahmeammatkin liikkuivat nyt ulkoilmasta piristyneenä itsekseen, ja näitä reippaampia sai vähän jo jarrutella.