3.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
maanantai 24. elokuuta 2015
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Super-Lady
22.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
maanantai 3. elokuuta 2015
Kesä-Esa
15.6.2015 Primus Talli
Lotta - r. Esa
Työesteen vuoksi meni ensimmäinen helppo-A-kesätuntikin sivusuun. Lotta oli pitänyt sen edellisenkin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikein hyödyllistä päästä välillä toisenkin opettajan silmien alle. Ratsunani oli Assegai eli Esa, jo vuoden päivät Primuksella ollut jättiläisruuna. Sillä on kokoonsa nähden vaatimaton käynti ja ravi, josta tulee kiireessä helposti epäpuhdasta. Esa oli alkuun vähän jähmeän oloinen, joten sain ohjeeksi ratsastaa aika hitaassa tempossa. Ravi olisi kuitenkin saanut olla terävämpää.
Tehtiin aika itsenäistä alkuveryttelyä ja pitkiä diagonaaleja, sillä olimme kuuden ratsukon voimin koko maneesissa. Kahdella keskiympyrällä jatkoimme ravin työstämistä, Esan kanssa tavoitteena saada raviin laatua eli lähinnä tahtia. Laukassa vasempaan sitä oli helpompi työstää, laukka on ison hevosen laukkaa. Koko uralla himmailin laukkaa hieman turhaan, mutta en verran olin kuullut juttuja Esan kevätjuhlaliikkeistä...
Jäimme välikäynnin jälkeen maneesin keskelle varatulle uralle. Teimme käynnin kokoamisia ja takaosakäännöksiä, ensin puolikkaita radan poikki ja sitten kokonaisia. Esalle nämä eivät olleet kovin vaikeita. Vaikeus tuli vastaan sitten, kun siirryttiin raviin ja siitä laukkatehtävään. Lotta vaati tarkan kulman ja sitten keskeltä lyhyttä sivua napakan oikean laukannoston. Siitä jatkettiin taas tarkat kulmat tehden toiselle lyhyelle sivulle, jossa siirtyminen takaisin raviin. Esa oli aivan liian löysä, nosto oli hidas ja laukka löntystelyä. Saimme lopulta kaikki huutia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä, ja jouduimme välillä tekemään ylimääräisen pätkän laukkatyöskentelyä saadaksemme askellajiin jotain tolkkua. Sitten palasimme alkuperäiseen tehtävään, joka onnistuikin jo paremmin. Esan kanssa kyllä tarvittiin useampi toisto edelleen.
Loppuravissa tavoitin sen tunteen, mihin olin koko tunnin ajan Esan kanssa pyrkinyt. Lottakin sanoi, että nyt olisi kiva jatkaa työskentelyä. Muuten meni hyvin, mutta käsiini saan kuulemma kiinnittää paljon huomiota - tällä tunnilla ne alkoivat taas valua ja nyrkit kääntyä vaakatasoon... Loppupalautteessa hän totesi myös, että olen ratsastanut jo niin kauan, että voisin heti alusta olla hieman rohkeampi. Selitin taas, miten olen uuden hevosen kanssa aluksi turhan varovainen, mutta Lotan mielestä voisin hyvin kokeilla nopeammin ja rohkeammin eri apuja, kun kerran opettaja sanoo hevosen olevan ihan perusratsastettava. Että näinpä hyvin sitä sitten olen saanut toteutettua sitä rohkeammin-teemaani, viimeisen puolentoistavuoden aikana!
Lotta - r. Esa
Työesteen vuoksi meni ensimmäinen helppo-A-kesätuntikin sivusuun. Lotta oli pitänyt sen edellisenkin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikein hyödyllistä päästä välillä toisenkin opettajan silmien alle. Ratsunani oli Assegai eli Esa, jo vuoden päivät Primuksella ollut jättiläisruuna. Sillä on kokoonsa nähden vaatimaton käynti ja ravi, josta tulee kiireessä helposti epäpuhdasta. Esa oli alkuun vähän jähmeän oloinen, joten sain ohjeeksi ratsastaa aika hitaassa tempossa. Ravi olisi kuitenkin saanut olla terävämpää.
Tehtiin aika itsenäistä alkuveryttelyä ja pitkiä diagonaaleja, sillä olimme kuuden ratsukon voimin koko maneesissa. Kahdella keskiympyrällä jatkoimme ravin työstämistä, Esan kanssa tavoitteena saada raviin laatua eli lähinnä tahtia. Laukassa vasempaan sitä oli helpompi työstää, laukka on ison hevosen laukkaa. Koko uralla himmailin laukkaa hieman turhaan, mutta en verran olin kuullut juttuja Esan kevätjuhlaliikkeistä...
Jäimme välikäynnin jälkeen maneesin keskelle varatulle uralle. Teimme käynnin kokoamisia ja takaosakäännöksiä, ensin puolikkaita radan poikki ja sitten kokonaisia. Esalle nämä eivät olleet kovin vaikeita. Vaikeus tuli vastaan sitten, kun siirryttiin raviin ja siitä laukkatehtävään. Lotta vaati tarkan kulman ja sitten keskeltä lyhyttä sivua napakan oikean laukannoston. Siitä jatkettiin taas tarkat kulmat tehden toiselle lyhyelle sivulle, jossa siirtyminen takaisin raviin. Esa oli aivan liian löysä, nosto oli hidas ja laukka löntystelyä. Saimme lopulta kaikki huutia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä, ja jouduimme välillä tekemään ylimääräisen pätkän laukkatyöskentelyä saadaksemme askellajiin jotain tolkkua. Sitten palasimme alkuperäiseen tehtävään, joka onnistuikin jo paremmin. Esan kanssa kyllä tarvittiin useampi toisto edelleen.
Loppuravissa tavoitin sen tunteen, mihin olin koko tunnin ajan Esan kanssa pyrkinyt. Lottakin sanoi, että nyt olisi kiva jatkaa työskentelyä. Muuten meni hyvin, mutta käsiini saan kuulemma kiinnittää paljon huomiota - tällä tunnilla ne alkoivat taas valua ja nyrkit kääntyä vaakatasoon... Loppupalautteessa hän totesi myös, että olen ratsastanut jo niin kauan, että voisin heti alusta olla hieman rohkeampi. Selitin taas, miten olen uuden hevosen kanssa aluksi turhan varovainen, mutta Lotan mielestä voisin hyvin kokeilla nopeammin ja rohkeammin eri apuja, kun kerran opettaja sanoo hevosen olevan ihan perusratsastettava. Että näinpä hyvin sitä sitten olen saanut toteutettua sitä rohkeammin-teemaani, viimeisen puolentoistavuoden aikana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)