4.3.2016 - Kikka - r. Aku
Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.
Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.
Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.
Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.
Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti