torstai 24. maaliskuuta 2011

Primus training -tyyppinen tunti

23.3.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Koska en viikonloppureissun vuoksi päässyt omalle tunnilleni, ostin pörssistä etukäteen korvaavan tunnin keskiviikolle. Tuntia kaupattiin "Piritan kokeeneena senioriryhmänä", mutta uskaltauduin kuitenkin ostoksille. Myyjä vakuutti, että joukossa pärjää, jos osaa väistämissäännöt.

Listassa minulle oli laitettu Mirja, yllätys yllätys. Tamma oli tallissa, mutta jäisi seuraavallekin tunnille. Meidän tuntimme oli Piritan ensimmäinen, Maijulla oli ollut junioriryhmä. Maneesiin mennessämme Maiju tiukasti opastikin meitä kääntymään heti oikealle uralle ja sieltä kaartoon, jotta isosta määrästä ratsukoita ei tulisi sekasotkua. Pirita nauroi, että Sanna on tottunut menemään keskelle, kun käy perjantaisin (jolloin on paljon tilaa).

Selvisin selkään ja alkuveryttely alkoi taas käynnin tahdin tarkastelulla ja raamin määrittämisellä. Samaa tehtiin myös ravissa, välillä pääty-ympyröillä asetetulla hevosella. Pirita komensi muutamaan otteeseen lyhentämään Mirjan ohjaa: vaikka oli "ihanaa", että pyrin ratsastamaan tamma pitkälle kaulalle, piti raami olla hieman täsmällisemmin määritetty. Nyt Mirja pääsi välillä vähän itse valitsemaan sitä raamin tiukkuutta.

Tamma oli taas sillä kiemurtelutuulella, joten sain välillä vähän taistella saadakseni sen haluamalleni tielle. Alkulaukat mentiin oikeaan pääty-ympyröillä, ja vaikka käytössä oli vain reilut puoli maneesia, sain taas laukata sitä ympäri. Kun Mirja oli hieman vertynyt, Pirita taas työsti meitä hetken ympyrällä. Sain hyvin varovasti hipaista sitä raipalla muutaman kerran niin, että tamma "antoi minun ratsastaa sitä". Lopulta laukasta tulikin ihan kelvollista, mutta se vaatii sen, että itse jämäköidyn keskivartalosta ja pidän raamista kiinni.

Välikäynnin aikana Pirita jännästi kyseli jokaiselta, miltä oma hevonen tuntuu, ja antoi vinkkejä jatkotunnille. Minä sain veryttelyn jälkeen ohjeeksi tiukentaa ohjaa entisestään ja vaatia enemmän kokoamista. Sitten Pirita kysyi jokaiselta, että mitä haluaisimme tehdä. Minä halusin tehdä avoja, koska ne ovat itselleni niin vaikeita. Lisäksi Mirja oli taas kiemurtelutuulella, ja viimeksi sellaisena päivänä avot olivat menneet täysin penkin alle. Joku toivoi laukannostoja käynnistä, joku siirtymisiä, joku kolmikaarista kiemurauraa. Homman juju oli siinä, että jokainen ryhtyi tekemään sitä, mitä oli toivonut, joten jokainen teki vähän eri asiaa. Tarkoituksena oli myös harjoitella toisten huomioon ottamista ja nopeaa reagointia niin, että voi hieman muuttaa omaa reittiä tai tehtävää, jos joku toinen on keskellä omaansa.

Minä tein avoja pitkillä sivuilla ensin oikeaan, ja kuten arvelin, Mirja protestoi oikein urakalla. Se kiemurteli uralta sivuun ja poikitti, taivutuksesta ei ollut tietoakaan. Ratsastin sen kuitenkin aiempaa päättäväisemmin takaisin uralle ja sain käyttää raippaakin niin kauan, että protestointia ei enää tullut. Tämän jälkeen alkoivat avotkin sujua, vasemmalle taas jopa paremmin, kun sen notkeamman oikean kyljen piti vaan venyä. Piritankin mukaan avot meni oikein hyvin ja hän kehui moneen otteeseen etenkin alussa otettani Mirjaan. Pirita osaa kyllä hyvin neuvoa mitä tehdä, kun tamma alkaa venkoilla. Maijun kanssa ei onnistunut ollenkaan samalla tavalla, vaikka pitäisihän mun nyt jo ehkä itsekin jotain osata tehdä...

Lopuksi laukattiin vasempaan ympyröillä, ja silloin sain huutia yhdeltä tuntilaiselta. Mirja rikkoi laukan, jolloin ohjasin uralta sisälle. Ilmeisesti olin sitten jotenkin ollut tiellä heti Mirjan pudotettua hitaampaan askellajiin, kun sain käskyn pysyä ympyrän sisäpuolella. On vaan niin kovin vaikea arvioida rikkoa ja siirtyä etukäteen pois ympyrän kehältä... Sain Mirjan toki laukkaamaan, mutta ihan niin näpsäkästi se ei mennyt kuin jokunen tunti sitten sen kovan taistelun jälkeen tai nyt oikeaan. Päästän nostossakin helposti ohjat löysäksi saadakseni eteenpäinpyrkimystä, kun nosto onnistuisi ulko-ohjan tukea vasten paljon helpommin. Tamma vaan jännittyy siitä niin helposti, että koitan varmaankin oikaista.

Loppuravissa Mirja oli taas oikein huippu. Tehtiin vielä laukan jälkeen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, ja Mirja kääntyili kaarrokset hyvässä muodossa ja ravin tempon säilyttäen. Olin automaattisesti ajatellut, että jo kevennetään, mutta Pirita komensi minut vielä satulaan ja uudelle kiemurauralle ravin yhtään muuttumatta. Sain koota Mirjaa vielä hieman enemmän, ja se kyllä tuntui tosi hienolta. Ravi meillä alkaa tosiaan jo sujua, mutta se laukka...

Pirita oli tyytyväinen kaikkien hevosiin tunnin loppupuolella ja sanoi, että nyt ne näyttävät siltä, että voisi alkaa tehdä niitä tehtäviä. Tunnin teeman tarkoitus oli pistää ratsastajat miettimään, miltä oma hevonen tuntuu ja mitä siltä voi silloin vaatia. Jos se tuntuu hankalalta, pitäisi tehtävät sovittaa sen mukaan. Jos taas erityisen hyvältä, voi vaatimustasoa nostaa hieman totutusta.

Seuraavan tunnin hieman kokemattomampi ratsastaja ihasteli, miten hienosti Mirja oli mennyt. Hän oli mennyt sillä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin ja tuskasteli, miten tamma oli kiemurrellut. Sanoinkin, että nyt kyllä jo harmittaisi, jos Mirja ei menisi edes jotenkuten, kun olen sillä niin paljon mennyt. Harjoiteltavaa kyllä silti riittää!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Alkeisratsastajasta HeA-tasolle neljässä vuorokaudessa

18.3.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Mirja löytyi!

Bena oli tosiaan lomalla, joten palasin Mirjan turvalliseen kyytiin. Ehdin jo manailla tallissa, että jokohan pitäisi vaihtaa vakiratsua, kun meni maanantaina niin penkin alle, mutta Mirjapa tuntuikin käyntiverkassa oikein kivalta. Se ei poikittanut vaan käveli suoraan, ja kun määrittelin raamia pitämällä käsiä paikoillaan, se myötäsi itsestään kaulasta. Pyrimme kuitenkin pitkään tahdikkaaseen käyntiin, ja lantiota sai liikuttaa jopa hieman ylikorostetusti liikkeen mukana.

Ravissa pääty-ympyröillä Mirja liikkui hämmentävän reippaasti eteen, molempiin suuntiin. Sain vain hieman tasapainottaa sitä ulko-ohjasta etenkin oikeaan kierrokseen. Mutta sitten tuli se meidän kompastuskivi: laukannosto ravista vasempaan. Itse nosto onnistui tällä kerralla kutakuinkin kohtuullisesti, mutta Mirja oli toivottoman jäykkä! Se ei vaan kerta kaikkiaan mahtunut vertymään isollakaan ympyrällä, vaan laukkasi kulmikkaasti miten ikinä sitä käskinkään. Ja jokaisesta epämiellyttävästä käskystä seurauksena oli tietenkin pukki.

Mutta sitten ihana Pirita komensi muut käyntiin ja meidät Mirjan kanssa laukkaamaan maneesia ympäri. Viiletettiin siis koko maneesia laukassa ympäri varmaan puolenkymmentä kertaa. Mirjan laukka alkoi pikku hiljaa irrota ja hevonen vertyä, ja vaikka se ei askeltanut mitenkään erityisen lujaa, oli laukka todella isoa ja maatavoittavaa. Irrottelun jälkeen palasimme ympyrälle, jossa välillä ravattiin ja välillä laukattiin Piritan ohjeen mukaan. Kun Mirja oli vertynyt, nousi vasen laukkakin harjoitusravista lähestulkoon helposti.

Kun toivuimme alkuveryttelystä kerroinkin Piritalle, miten huonosti oli mennyt maanantaina. Pirita totesi, että Mirja ei vaan mahdu menemään, etenkin jos maneesissa on kaksi tuntia yhtä aikaa ja vielä kahdeksan ratsukkoa tunnilla. Ilmoitin heti, että jos vielä saan jatkaa Mirjalla, niin tahdon ehdottomasti verytellä vastaavasti!

Tällä kerralla meillä ei ollutkaan mitään erityistä liikettä tehtävänä, vaan harjoittelimme enemmänkin eri liikkeiden tekemistä vähän niin kuin radanomaisesti. Aloitimme kahdelta ympyrältä, jossa ensin ratsastettiin ravissa hevoset kuulolle. Siitä sitten jatkettiin koko uraa pitkin Piritan ohjeiden mukaan tehden ravipohkeenväistöjä, keskiravia, laukkaa sekä eri ratsastusradan teitä, kuten puolirata leikkaa laukassa ja täyskaarto ravissa. Hevoset tykkäsivät ja vähän innostuivatkin, kun sai mennä koko maneesissa (80 m x 20 m).

Mirja teki raviväistöt tosi hienosti astuen kunnolla ristiin ja pysyen muodossa. Erityisen ylpeä olen keskiravista vasemalle, joka oli Piritankin mielestä "super". Eipä ole ennen tullut tehtyä moisia liikkeitä niin kuulolla olevalla hevosella. Mirja nimittäin esitti ravissa parastaan, kun kerrankin mahtui menemään. Se myös laukkasi isolla uralla moitteetta, toki paremmin oikeaan, missä se olikin tosi hyvä.

Lopuksi ratsastettiin hevoset pitkiksi ja hitaiksi kevennystä hidastamalla, mikä meinasi olla vähän vaikeaa - ohjat kun piti vielä pitää yhdessä kädessä ja pitkinä. Kaikki hevoset olivat lopputunnista oikein hyvän näköisiä, ja Piritakin vaikutti tyytyväiseltä.

Tunnista jäi varsin hyvä mieli, ja kehuin kyllä Piritallekin sen sisältöä. Hänen mukaansa Mirjan ravi oli nyt tosi hienoa, ja siltä se kyllä tuntui selkäänkin. Jännä, miten voi neljässä vuorokaudessa toipua alkeisratsastajasta HeA-VaB-tason kuskiksi!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Suorastaan hävettävä esitys

14.3.2011 Primus Talli
Maiju - t. Mirja

Olen hukannut Mirjan!

Missasin oman tuntini viime viikolla, joten ostin tälle viikolle toisen tunnin pörssistä. Minulla oli tallille lähtiessäni taas Hipsu-olo, joten ilahduin huomatessani listassa Mirjan. Se oli karsinassa kohtuullisen hyvällä tuulella, joten odotin innolla tuntia. Ajattelin, että pääsen kokeilemaan nyt niitä viimeksi opittuja jippoja, joilla sen saa lopettamaan temppuilun.

Maneesissa aloitimme käynnissä ja haimme pääty-ympyröillä pitkää letkeää koko hevosen läpi tulevaa käyntiä ja matalaa muotoa asetuksessa. Mirjan kanssa jouduin tämän tästä vaihtamaan paikkaa, kun sen liike on niin suurta. Suorilla se heti alkutunnista taas poikitti, mutta huomautin samantien raipalla ja koitin väistättää sen pohkeella takaisin. Sain vastaukseksi protestointia, mutta kyllä tamma palasi uralle.

Ympyröillä myös ravasimme, välillä vaihdettiin suuntaa mennen hetki koko uralla puolikkaassa maneesissa. En meinannut mahtua Mirjan kanssa menemään oikein missään, vaikka ratsukoita olikin vain se normaali kuusi. Niin äkkiä sitä tottuu koko maneesiin...

Alkuveryttelyssä nostimme oikean laukan siten, että piti pitkästä rennosta kevyestä ravista ikään kuin vain liukua laukkaan istumalla alas nopeiden laukannostoapujen ajaksi. Senhän tietää, miten hyvin tämä Mirjalla onnistui. Meni monta kierrosta, ennen kuin sain laukan nousemaan edes joten kuten, ja siinä ähertäessäni jalustimet jaloissa heiluen ohjat löysinä tuli sellainen fiilis, että voisinpa vaikka mennä takaisin alkeiskurssille tai vaipua maneesin hiekkaan... Laukka itsessään oli tahmeaa, enkä  uskaltanut taaskaan ratsastaa sitä riittävästi eteen raipan avulla peläten protestointia pukkien muodossa. Jälkeen päin on helppo sanoa, että olisi pitänyt ottaa riski, koska Mirja silloin edellisellä kerralla tuli lopulta tosi hyväksi.

Tunnin teemana oli takaosakäännökset, joita ryhmä oli tehnyt jo edellisellä viikolla. Jokaisessa kulmassa tehtiin neljäsosakäännös huolellisesti asettaen ja kooten huolehtien kuitenkin tahdin säilymisestä. Mirja hidastui hieman liikaa, enkä meinannut saada sen etuosaa siirtymään riittävästi sivulle pitkillä askeleilla. Sitten muistin taas, että tässä liikkeessä saa käyttää sisäohjaa, minkä jälkeen käännökset alkoivat sujua paremmin.

Lopuksi vielä laukkasimme ympyröillä vasemmalle samoin kuin alussa, ja se oli aivan yhtä epätoivoista meille. Suorastaan hävetti oma esitykseni, kun tiedän mihin Mirjan kanssa pystymme! Maiju sai meistä taatusti aivan supersurkean kuvan, eikä ansaitusti löytänyt oikein mitään sanottavaa tunnin jälkeen. Luojan kiitos Mirjan seuraavan tunnin ratsastaja ei päässytkään tulemaan, joten säästyin siltä nöyryytykseltä, minkä onnistuneen tunnin seuraaminen olisi saanut aikaan...

Niin paljon kuin Mirjasta pidänkin, aloin jo miettiä, että olisikohan hyvä mennä välillä jollain ihan muulla. Benaa ei tallissa näkynyt, joten olisikohan se lomalla - tai sitten se on saanut lähtöpassit arveluttavan käytöksensä johdosta. Perjantaina siis listassa ei todennäköisesti ole Benaa, mutta onko se sitten Mirja vai joku ihan muu.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

"Benalla en ainakaan mene!"

4.3.2011 Primus Talli
Pirita - r. Bena

Satuin saapumaan parkkipaikalle yhtä aikaa Outin kanssa. Pohdimme siinä sitten tallille kävellessämme, että mitäköhän tänään teemme. Outi totesi samantien, ettei muusta välitä, mutta jos hänelle on merkitty Bena, niin sillä hän ei ainkaan mene. Bena oli keskiviikkona lennättänyt jonkun ihan kunnolla tantereeseen tekemällä valtavan pukin täysin varoittamatta. Ratsastajalta oli ainakin ilmat lähteneet pihalle, toivottavasti ei muuta. Outille totesin, että eiköhän se Bena ole minulla, kun oli viimeksikin, ja sehän siellä listassa sitten komeilikin.
Otin haasteen vastaan, vaikka mitenkään kovin luottavainen ei olo ollutkaan. Koitin olla jo karsinassa hyvin määrätietoinen, ja selkään kiivetessä mahdollisimman rento ja normaali. Nauroin jo etukäteen, että tunnistamme mahtaa tulla hieno show, sillä kun oli kaksi GP-hevosta (Eki ja Rollo) ja yksi rodeohevonen (Bena)!

Aloitimme käynnissä koko uralla. Voltteja ei saanut tehdä, vaan tällä kerralla piti määrittää hevosen raami pitkässä rennossa muodossa ja tahdikkaassa käynnissä. Pää sai siis olla edessä ja alhaalla ja peilistä katsoen koitettiin saada kaula rennoksi niin, että alaosan lihakset eivät pullistu. Sitten sama homma ravissa. Benalla tämä oli kohtullisen helppoa, kun vaan muisti pitää riittävän kevyen tuntuman ilman, että tuki silti lähti ulkoa pois. Piritan ohjeiden mukaan puolipidätteillä ulko-ohjasta ja jopa hieman asettamalla ulos hevoset saatiin kulkemaan rennosti. Laukat otettiin taas kahdella ympyrällä niin, jotta Bena ei hermoistuisi ympäri maneesia suihkivista ratsukoista. Laukassa meidän eteenpäinpyrkimyksemme meinasi hieman hukkua, mutta löytyi helposti muistuttamalla pohkeella.

Alkuveryttelyn tavoite oli saada hevoset kuulolle siten, että niitä pystyisi myöhemmin tarvittaessa myös lyhentämään: tunnin varsinainen aihe kun oli loiva vastalaukkakaarre. Viimeksi tein Benan kanssa vastalaukat viimeisenä, mutta nyt Pirita vaan varoitti muita Benasta. Tarkoitus oli olla provosoimatta Benaa mitenkään eli muiden piti käytännössä antaa meille tilaa. Samantien päädyimmekin sitten kymmenen metrin voltille kahden muun ratsukon kanssa, mutta Piritan tiukan ohjeistuksen jälkeen homma alkoi sujua kuten pitikin...

Ennen tehtävää kertasimme taas suorituksen kannalta oleelliset asiat. Vastalaukassa pitää olla riittävästi eteenpäinpyrkimystä, jotta on jotain mistä koota. Ulkopohje voi olla hieman takana, asetus ja paino laukan puolelle. Näillä eväin tulimme oikeassa laukassa tallin päätyyn, jossa keskelle kymmenen metrin voiltti. Siitä sitten pitkän sivun alussa olevan tötsän kohdalta kaarre uran sisälle, tötsän ympäri ja taas uralle kolmannen tötsän ulkopuolelta, lopuksi vielä iso voltti uralta. Oikeaan kierrokseen Bena otti alun sähläilystä vähän pulttia ja meinasi hermostua, mutta lopulta teki itse tehtävän kohtuullisen  hyvin. Muotoa ei taas ollut nimeksikään, mutta se pysyi minun reitilläni ja minun tempossani ja jopa asettuneena eikä rikkonut. Vasen kierros oli selvästi hankalampi, ja siinä jouduin hieman taistelemaan asetuksen pysymisen kanssa. Tehtävän jälkeen sain kyllä sitten Benan taas ravissa aika vaivattomasti suht oikein päin, mutta laukassa se selvästi jännityi - eikä vähiten siksi, että ratsastajaakin "hieman" jännitti, että koska mennään...

Mutta ei me menty. Bena pysyi taas tolpillaan koko tunnin ajan, mutta mnikään nautinto sillä ratsastaminen ei todellakaan ole. Vaikka tietää, että niitä pukkeja ei vaan voi ennustaa eikä niille voi tehdä mitään, niin koko ajan ne kuitenkin kummittelevat takaraivossa. Ihan niin rennosti ja tarmokkaasti ei vaan pysty hevoseen suhtautumaan, kun jo sielunsa silmin näkee itsensä lentämässä kohti maneesin laidan kulmaa tai lantasaavia...

Tällä kerralla kuitenkin näin, ja Piritan kehuista päätellen ajoittain Bena kulki ihan mallikkaan rennostikin.
Minulla oli muuten elämäni ensimmäistä kertaa sykemittari. Laitoin sen päälle kun lähdin tallista maneesiin ja sammutin kun tulin maneesista talliin. Ratsastustunnin aikana kului mittarin mukaan 347 kcal, maksimisyke oli 168 ja keskisyke 122. Oikealla sykealueella tunnista olin hieman vajaat 18 minuuttia, sykealueesta yli 3,5 minuuttia.