Anni - r. Boras
Maiju lomaili ja tunnin piti nykyään lauantaisin opettava aiemminkin jo sijaistanut Anni. Minä mittelin voimiani tutun Borasin kanssa, joka oli sitä mieltä, että laukka olisi ollut hyvä ratkaisu kaikkiin ongelmiin...
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
