16.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Darioso
Vaikka hevoslistasta ei taaskaan löytynyt Foxya, olin silti jokseenkin tyytyväinen: saisin kokeilla Dariosoa, joka on Foxyn "isoveli". Darioso kuuluu niihin hevosiin, joita olen joskus tunnilla katsellut sillä silmällä. Seitsemänvuotias ruuna on niin sopusuhtaisen näköinen, etten ollut aiemmin tajunnut miten suuri se onkaan. Sukupostissa säkäkorkeudeksi annetaan 173 cm, ja tunsin itseni todella pieneksi laittaessani hevosta kuntoon. Onneksi sen tallitavoissa ei ole moittimista.
Jätimme esteryhmän kentälle ja menimme Piritan johdolla maneesiin. Siellä oli vielä viikonlopun jäljeltä kouluaidat, joiden sisälle jäi noin 2/3 maneesista. Vöiden kiristämisen jälkeen aloitimme veryttelyn käynnissä tekemällä kymmenen metrin voltteja pitkälle sivulle aina kirjainten kohdalle. Pirita oli todella tarkka asetuksesta ja taivutuksesta sekä siitä, että voltti ei tosiaan ollut yhtään suurempi kuin 10 metriä. Minäkin sain kerran osakseni koroteun äänen ja lausahduksen "et ole enää mikään jatkokurssin tasoinen ratsastaja", kun en uskaltanut asettaa Dariosoa riittävän voimakkaasti. Ravit tehtiin pääosin pääty-ympyröillä ensin vasempaan ja sitten oikeaan, johon myös laukattiin.
Darioso ei ollut lainkaan niin yksinkertainen ratsastettava kuin miltä se oli kentän laidalta näyttänyt. Piritan mukaan sen haaste on sen pituus, jolloin koko kropan ratsastaminen on vaativaa. Ruuna on myös luonnostaan ryhdikäs, mutta välillä vähän liiankin. Näin ollen se kulkee helposti kaulasta liian mutkalla, jolloin selkä ei työskentele vaan jää notkolle. Minulla oli liian lyhyet ohjat, eikä Darioso päässyt matalampaan muotoon. Ravissa oli vaikeuksia ymmärtää, miten reippaasti ruunan on mentävä eteen, mikä luonnollisesti vaikeutti pyöreälle kaulalle ratsastusta.
Alkuveryttelyksi teimme myös muutaman takaosan käännöksen, jotka meillä menivät oikein hyvin. Käännökset olivat ikään kuin kertausta edellisestä viikosta ja valmistelua päivän päätehtävään, sulkutaivutuksiin. Niitä teimme pitkillä sivuilla siten, että alkuun ratsastettiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan taivutuksessa koko pitkä sivu. Darioso oli näissäkin varsin taitava, se taipui helposti eikä hyytynyt missään vaiheessa. Sulkujen aikana sain sitä myös hieman paremmin rentoutumaan. Pirita neuvoi ajattelemaan suoristusta niin, että kun vaan hellitän sisäohjasta jää ruuna suoristuessaan automaattisesti ulko-ohjalle. Tämä toimikin hyvin, ja kun suuntaa vaihdettiin harjoitusravissa pariin eri otteeseen, alkoi homma jo sujua jotenkuten.
Loppulaukat tehtiin alun tapaan pääty-ympyröillä, nyt vasempaan, ja siinä sain jo hieman ratsastettua Dariosoa läpi koko kropan. Aivan tunnin päätteeksi vielä hidastettiin omaa istuntaa ja päästettiin hevosia venyttämään pidemmälle kaulalle. Meille tämä oli vaikeaa.
Sain jostain syystä koko tunnin ajan Piritalta kommentteja "älä vedä". Palautteen aikana kysyinkin Piritalta,että mistä ihmeestä minä nyt olen yhtäkkiä keksinyt alkaa vetää, kun aiemmin kovan käden kanssa ei ole ollut ongelmia. Pirita sanoi kuitenkin, että vetäminen hellitti loppua kohti ja kehoitti minua olemaan takertumatta siihen. Myös Darioso oli kuulemma loppua kohti ollut jo oikein hyvä. Sanoin, että muutos Velin selästä Darioson selkään oli niin suuri (ihan kirjaimellisestikin), että oikeiden nappuloiden löytäminen vei hetken aikaa. Pirita nauroikin, että Veli mahtuisi melkein Darioson vatsan alta, niin valtava kokoero näillä kahdella on.
Minun kesäkauttani on jäljellä enää yksi tunti, ja jäänkin sopivasti tauolle samaan aikaan kuin Piritan loma alkaa. Elokuun alkupuolella sitten jatketaan taas omalla perjantaitunnilla.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
torstai 16. kesäkuuta 2011
Kunto koetuksella
9.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Veli
Tuskin olin ehtinyt sisälle satulahuoneeseen, kun melkein törmäsin Piritaan, joka kertoi heti tallille tulleen uusia hevosia. Tulokkaat Stara ja Netta ovat kokeneita estehevosia (hypänneet 120-135 cm:n luokkia), mutta toimivat toki moitteetta sileälläkin. Pirita oli juuri käynyt kokeilemassa kumpaakin, ja taisivatpa ne olla samantien jo tunnillakin myöhemmin samana päivänä. Minulle oli jaettu Veli, joten petyin taas hieman joutuessani luopumaan Foxysta vain kerran jälkeen.
Vakiratsastajista tämä torstain vaativa koulu -ryhmä ei ollut tullut täyteen, mutta sitä oli täydennetty parilla irtotuntilaisella.Alkuveryttely tehtiin perinteisesti suurella ympyrällä tavoitellen riittävää eteenpäinpyrkimystä sekä ravissa että laukassa. Velin askelta on välillä vähän hankala saada pitenemään, ja etenkin vasempaan kierrokseen ruuna on todella hankala.
Tällä kerralla tehtävänä olivat takaosakäännökset. Ensin taas kerrattiin, miten liike pitää tehdä: koota käyntiä, valmistella puolipidätteellä, muistaa kääntää sisäohjalla ja ulkopohkeella, jarruttaa ja säädellä ulko-ohjalla, huolehtia sisätakajalan polkemisesta ja eteenpäinpyrkimyksestä sisäpohkeella... Paljon asiaa taas kerran, mutta onneksi käynnissä ehtii sentään edes vähän miettiä mitä on tekemässä!
Pirita laittoi selvästi uran sisäpuolelle neljä tötsää, joiden ympärille tehtiin suorakaiteen muotoinen ura. Jokaisessa kulmassa tehtiin 1/4-takaosakäännös. Tötsästä piti ensin tulla riittävästi yli, ja sitten tehdä käännös huolella niin, että pääsi taas suoralle linjalle. Käännökset tehtiin vasempaan kierrokseen, ja Veli oli näissä yllättävän näppärä. Se kulki käynnissä ihan hyvin muodossa ja kuunteli kokoamistakin kohtuullisesti, etenkin kun vähän välillä muistuttelin raipalla.
Sitten jatkettiin koko uraa ja ravattiin välillä. Veli oli vasempaan ravissa tutun hankala, se puri aivan julmetusti kiinni oikealta. Oikeaan sain sen kuitenkin hieman pidemmän pätkän aikana mielestäni aika hyväksi, kun jaksoin vaan ensin sitkeästi pitää asetusta ja taivutusta voltilla ulko-ohjan tuella
Lopun laukka-ravi-työskentelyssä suurella ympyrällä meinasikin sitten kunto loppua, sen verran kovaa vääntöä jouduin taas Velin kanssa käymään. Mentiin kyllä oikeaan kierrokseen, mutta etenkin suuremmalla ympyrällä paketti hajoaa väkisin. Ympyrän pienennys sujui paremmin, koska siinä sai kunnolla koota ja taivuttaa. Ravissa en kertakaikkiaan enää jaksanut, vaan jouduin lopulta siirtämään hetkeksi käyntiin kontrollin saamiseksi. Piritan mielestä tämä ratkaisu oli onneksi hyvä, koska sitten sen jälkeen sain vielä onnistuneen ravipätkän aikaiseksi.
Jälkikäteen olen koittanut miettiä sitä, mitä oikein teen, että saan Velin aina niin kovaksi oikealta. Ajoittain se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä, mutta sitten taas meinaa käsi irrota. Ehkä ohja on liian lyhyt? Myötääminen samoin? No, saattahan olla, että pääsen kokeilemaan näitä vielä ihan käytännössäkin ennen kesätaukoani...
Pirita - r. Veli
Tuskin olin ehtinyt sisälle satulahuoneeseen, kun melkein törmäsin Piritaan, joka kertoi heti tallille tulleen uusia hevosia. Tulokkaat Stara ja Netta ovat kokeneita estehevosia (hypänneet 120-135 cm:n luokkia), mutta toimivat toki moitteetta sileälläkin. Pirita oli juuri käynyt kokeilemassa kumpaakin, ja taisivatpa ne olla samantien jo tunnillakin myöhemmin samana päivänä. Minulle oli jaettu Veli, joten petyin taas hieman joutuessani luopumaan Foxysta vain kerran jälkeen.
Vakiratsastajista tämä torstain vaativa koulu -ryhmä ei ollut tullut täyteen, mutta sitä oli täydennetty parilla irtotuntilaisella.Alkuveryttely tehtiin perinteisesti suurella ympyrällä tavoitellen riittävää eteenpäinpyrkimystä sekä ravissa että laukassa. Velin askelta on välillä vähän hankala saada pitenemään, ja etenkin vasempaan kierrokseen ruuna on todella hankala.
Tällä kerralla tehtävänä olivat takaosakäännökset. Ensin taas kerrattiin, miten liike pitää tehdä: koota käyntiä, valmistella puolipidätteellä, muistaa kääntää sisäohjalla ja ulkopohkeella, jarruttaa ja säädellä ulko-ohjalla, huolehtia sisätakajalan polkemisesta ja eteenpäinpyrkimyksestä sisäpohkeella... Paljon asiaa taas kerran, mutta onneksi käynnissä ehtii sentään edes vähän miettiä mitä on tekemässä!
Pirita laittoi selvästi uran sisäpuolelle neljä tötsää, joiden ympärille tehtiin suorakaiteen muotoinen ura. Jokaisessa kulmassa tehtiin 1/4-takaosakäännös. Tötsästä piti ensin tulla riittävästi yli, ja sitten tehdä käännös huolella niin, että pääsi taas suoralle linjalle. Käännökset tehtiin vasempaan kierrokseen, ja Veli oli näissä yllättävän näppärä. Se kulki käynnissä ihan hyvin muodossa ja kuunteli kokoamistakin kohtuullisesti, etenkin kun vähän välillä muistuttelin raipalla.
Sitten jatkettiin koko uraa ja ravattiin välillä. Veli oli vasempaan ravissa tutun hankala, se puri aivan julmetusti kiinni oikealta. Oikeaan sain sen kuitenkin hieman pidemmän pätkän aikana mielestäni aika hyväksi, kun jaksoin vaan ensin sitkeästi pitää asetusta ja taivutusta voltilla ulko-ohjan tuella
Lopun laukka-ravi-työskentelyssä suurella ympyrällä meinasikin sitten kunto loppua, sen verran kovaa vääntöä jouduin taas Velin kanssa käymään. Mentiin kyllä oikeaan kierrokseen, mutta etenkin suuremmalla ympyrällä paketti hajoaa väkisin. Ympyrän pienennys sujui paremmin, koska siinä sai kunnolla koota ja taivuttaa. Ravissa en kertakaikkiaan enää jaksanut, vaan jouduin lopulta siirtämään hetkeksi käyntiin kontrollin saamiseksi. Piritan mielestä tämä ratkaisu oli onneksi hyvä, koska sitten sen jälkeen sain vielä onnistuneen ravipätkän aikaiseksi.
Jälkikäteen olen koittanut miettiä sitä, mitä oikein teen, että saan Velin aina niin kovaksi oikealta. Ajoittain se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä, mutta sitten taas meinaa käsi irrota. Ehkä ohja on liian lyhyt? Myötääminen samoin? No, saattahan olla, että pääsen kokeilemaan näitä vielä ihan käytännössäkin ennen kesätaukoani...
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Déjà vu
6.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Hetkinen, ihan kuin olisin ollut tässä samassa tilanteessa ennenkin: kesäkauden ensimmäinen tunti, Pirita opettajana ja Foxy ratsuna... Aivan, tämän vuoden teematunnit alkoivat osaltani tunnin sisältöä lukuunottamatta täsmälleen samoin, kuin vuosi sitten.
Lomamatkani vuoksi olin vaihtanut kesäkuun viimeisen tuntini Primuslaisten blogiin kirjoittavan Iinan kanssa, joten tällä viikolla pääsen ratsastamaan kahdesti. Tunti oli omani lailla nimeltään "vaativa koulu", ja se kyllä näkyi Piritan opetuksessa. Hän vaati ratsastajilta tarkkuutta ja täsmällisyyttä niin, että hevoset kulkivat pyöreällä kaulalla ratsastajan haluamaa tietä ohjan ja pohkeen välissä.
Minä olin tietenkin aivan innoissani päästyäni vuoden (!) tauon jälkeen ihanan Foxyn selkään. Odotukset olivat kovat, koska nuori ruuna oli jo ensimmäisellä kerralla ollut niin hurjan mukava. Karsinassa Foxy on superkiltti ja uteliaan seurallinen, mistä pidän aivan erityisesti. Pinteleitä kääriessä se malttoi seistä paikoillaan kuin tatti, eikä juuri protestoinut kuntoonlaittoa muutoinkaan. Ratsastaja tosin olisi voinut olla vähän skarpimpi, sillä onnistuin käärimään paksut villapintelit liian löysälle. Pirita sai sitten purkaa viritelmäni ja laittaa ne kentällä uudestaan, jotta ihon ja patjojen väliin ei pääse hiekkaa - Foxylla kun ei enää käytetä suojia vaan pinteleitä isojen poltettujen liikaluiden vuoksi. Hieman nolotti, kun onhan tässä nyt ennenkin pinteleitä kääritty...
Tunnin päätehtävä oli avotaivutus. Siihen valmistauduttiin veryttelemällä suurella keskiympyrällä käynnissä oikeassa kierroksessa asettaen hevosia ensin ulos ja sitten sisään. Tarkoitus oli näin saada jäämään ulko-ohjaan tuki ja pohkeet läpi, koska jaloilla joutui huolehtimaan reitistä entistä tarkemmin asetuksen ollessa "väärään" suuntaan. Sitten reipasta kevyttä ravia ja harjoitusravia ympyrällä molempiin suuntiin. Suuntaa vaihdettiin vapaasti koko uralla, ja pyrittiin taas jättämään tuki vanhasta sisäohjasta uuteen ulko-ohjaan.
Alkulaukka tehtiin vasemalle, ja siinä Foxy vallan innostui. Sain tosissani jarrutella ja ohjata, että pysyimme muiden mukana ympyrällä. Käynti- ja ravipätkät olivat menneet kuitenkin mukavan rennosti, joten sain ruunan jonkinlaiseen kuosiin hetken oikeita apuja etsittyäni. Yllättäen taas vatsalihakset ja tiivis istunta olivat kaiken aa ja oo. Foxy on oikealta tyhjempi kuin vasemmalta, joten sinne koitettiin saada enemmän tuntumaa kaikissa askellajeissa.
Avotaivutuksia tehtiin vasempaan kierrokseen molemmilla pitkillä sivuilla siten, että aluksi tehtiin kymmenen metrin voltti. Tarkoitus oli keskittyä sisätakajalan aktivoimiseen, eikä pelkästään taivutukseen ja asetukseen. Opimme, että avotaivutus on kyllä kokoava liike, mutta sillä pystytään hyvin myös jumppaamaan hevosta, kun vaaditaan sitä vähän polkemaan alleen.
Minullehan avotaivutus on aina ollut jotenkin hirveän hankala liike, kun koortinaatiokykyni tuntuu aina loppuvan apuja annettaessa kesken. Primuksen maneesin isot peilit ovat kuitenkin auttaneet näkemään oikean taivutuksen, mutta nyt menimme ulkona, eikä peilejä ollut. Harjoittelu oli kuitenkin tuottanut tulosta, sillä käyntitaivutukset menivät Foxylla hyvin. Hieman sain olla tarkkana siitä, että käynti ei hiivu, mutta sisäpohkeella sain tempon ylläpidettyä.
Sitten sama ravissa. Pari kertaa Pirita huomautti liiallisesta sisäohjan käytöstä ja halusi tukea enemmän ulko-ohjaan. Hirveän helposti tuli vaan vedettyä ohjista eikä sen sijaan istuttua kunnolla alas satulaan. Piritan mukaan Foxy näytti ensin vähän siltä, ettei se ole täysin allani, ohjan ja pohkeen välissä. Meninkin sitten pari kertaa pitkän sivun ja muutaman ylimääräisen voltin ihan vaan reipasta harjoitusravia huomautellen myös ruunan takapäätä mukaan töihin. Tämän jälkeen se kääntyi pienelle voltille paremmin ja suoriutui taivutuksistakin helpommin ja paremmassa muodossa.
Laukkaa varten kokoonnuimme taas keskiympyrälle, oikeaan kierokseen. Kun laukka oli saatu jonkinlaiseen kuntoon isolla uralla, pienensimme ympyrää selvästi ja kokosimme hieman laukkaa. Foxyn kanssa ensin hetki keskusteltiin siitä, voiko niin kootusti ja hitaasti laukata, mutta sitten taas naksahti. Loppulaukassa se oli hurjan hyvän tuntuinen. Pirita sanoi useaan kertaan, että "koita jaksaa istua" - Foxyn laukka pompottaa tosi paljon oudosta kohtaa, nimittäin hevosen ristiselän suunnasta. Jo satulaan noustessa tuntuu, kuin olisi hieman etukenossa. Lantiosta pitää siis joustaa, ja pitää oma kroppa silti jäntevänä. Pitkästä aikaa tuli ihan tietoisesti tunnin aikana mietittyä keskivartaloa ja vatsalihasten käyttöä - ehkä siksi, että niistä oli niin suuri apu.
Pienellä ympyrällä myös ravasimme hetken aikaa koottua ravia, suurensimme saman ravin säilyttäen suurelle ympyrälle ja pienensimme taas takaisin. Sitten pienellä ympyrällä uusi laukannosto, ja lopulta edelleen aika kootulla hevosella suurelle ympyrälle. Tästä siirryimme raviin, jossa hevosten annettiin venyttää alas pyöreälle pitkälle kaulalle.
Lopuksi Pirita kyseli tuntilaisten toiveita kesän ohjelmaksi. Opettajat kuulemma hieman vaihtuvat lomien mukaan, mutta tietokoneelle kunkin tunnin kohdalle merkitään aina, mitä milloinkin on tehty ja mitä halutaan tehdä. Ainakin tämä tunti oli taas tutun tehokas, joten toivottavasti sama meno jatkuu omalla tunnillani torstaina, mieluitenkin tietenkin Foxyn kanssa.
Sain onneksi hyvän tilaisuuden kehua ruunaa Piritalle, kun jo kävelimme tallin käytävällä kohti karsinaa. Pirita tuli vastaan ja kehui, että Foxy meni hyvin. Kiitin ja totesin, että ruuna on kyllä tosi mukava, ja on hyvää ensiapua Mirjan lähdön tuottamaan harmitukseen. Lisää tätä siis!
Mirjaa muuten ei ollut vielä siemennetty, kun kiima ei ollut ollut aivan kohdillaan. Pidetään edelleen peukkuja!
Pirita - r. Foxy
Hetkinen, ihan kuin olisin ollut tässä samassa tilanteessa ennenkin: kesäkauden ensimmäinen tunti, Pirita opettajana ja Foxy ratsuna... Aivan, tämän vuoden teematunnit alkoivat osaltani tunnin sisältöä lukuunottamatta täsmälleen samoin, kuin vuosi sitten.
Lomamatkani vuoksi olin vaihtanut kesäkuun viimeisen tuntini Primuslaisten blogiin kirjoittavan Iinan kanssa, joten tällä viikolla pääsen ratsastamaan kahdesti. Tunti oli omani lailla nimeltään "vaativa koulu", ja se kyllä näkyi Piritan opetuksessa. Hän vaati ratsastajilta tarkkuutta ja täsmällisyyttä niin, että hevoset kulkivat pyöreällä kaulalla ratsastajan haluamaa tietä ohjan ja pohkeen välissä.
Minä olin tietenkin aivan innoissani päästyäni vuoden (!) tauon jälkeen ihanan Foxyn selkään. Odotukset olivat kovat, koska nuori ruuna oli jo ensimmäisellä kerralla ollut niin hurjan mukava. Karsinassa Foxy on superkiltti ja uteliaan seurallinen, mistä pidän aivan erityisesti. Pinteleitä kääriessä se malttoi seistä paikoillaan kuin tatti, eikä juuri protestoinut kuntoonlaittoa muutoinkaan. Ratsastaja tosin olisi voinut olla vähän skarpimpi, sillä onnistuin käärimään paksut villapintelit liian löysälle. Pirita sai sitten purkaa viritelmäni ja laittaa ne kentällä uudestaan, jotta ihon ja patjojen väliin ei pääse hiekkaa - Foxylla kun ei enää käytetä suojia vaan pinteleitä isojen poltettujen liikaluiden vuoksi. Hieman nolotti, kun onhan tässä nyt ennenkin pinteleitä kääritty...
Tunnin päätehtävä oli avotaivutus. Siihen valmistauduttiin veryttelemällä suurella keskiympyrällä käynnissä oikeassa kierroksessa asettaen hevosia ensin ulos ja sitten sisään. Tarkoitus oli näin saada jäämään ulko-ohjaan tuki ja pohkeet läpi, koska jaloilla joutui huolehtimaan reitistä entistä tarkemmin asetuksen ollessa "väärään" suuntaan. Sitten reipasta kevyttä ravia ja harjoitusravia ympyrällä molempiin suuntiin. Suuntaa vaihdettiin vapaasti koko uralla, ja pyrittiin taas jättämään tuki vanhasta sisäohjasta uuteen ulko-ohjaan.
Alkulaukka tehtiin vasemalle, ja siinä Foxy vallan innostui. Sain tosissani jarrutella ja ohjata, että pysyimme muiden mukana ympyrällä. Käynti- ja ravipätkät olivat menneet kuitenkin mukavan rennosti, joten sain ruunan jonkinlaiseen kuosiin hetken oikeita apuja etsittyäni. Yllättäen taas vatsalihakset ja tiivis istunta olivat kaiken aa ja oo. Foxy on oikealta tyhjempi kuin vasemmalta, joten sinne koitettiin saada enemmän tuntumaa kaikissa askellajeissa.
Avotaivutuksia tehtiin vasempaan kierrokseen molemmilla pitkillä sivuilla siten, että aluksi tehtiin kymmenen metrin voltti. Tarkoitus oli keskittyä sisätakajalan aktivoimiseen, eikä pelkästään taivutukseen ja asetukseen. Opimme, että avotaivutus on kyllä kokoava liike, mutta sillä pystytään hyvin myös jumppaamaan hevosta, kun vaaditaan sitä vähän polkemaan alleen.
Minullehan avotaivutus on aina ollut jotenkin hirveän hankala liike, kun koortinaatiokykyni tuntuu aina loppuvan apuja annettaessa kesken. Primuksen maneesin isot peilit ovat kuitenkin auttaneet näkemään oikean taivutuksen, mutta nyt menimme ulkona, eikä peilejä ollut. Harjoittelu oli kuitenkin tuottanut tulosta, sillä käyntitaivutukset menivät Foxylla hyvin. Hieman sain olla tarkkana siitä, että käynti ei hiivu, mutta sisäpohkeella sain tempon ylläpidettyä.
Sitten sama ravissa. Pari kertaa Pirita huomautti liiallisesta sisäohjan käytöstä ja halusi tukea enemmän ulko-ohjaan. Hirveän helposti tuli vaan vedettyä ohjista eikä sen sijaan istuttua kunnolla alas satulaan. Piritan mukaan Foxy näytti ensin vähän siltä, ettei se ole täysin allani, ohjan ja pohkeen välissä. Meninkin sitten pari kertaa pitkän sivun ja muutaman ylimääräisen voltin ihan vaan reipasta harjoitusravia huomautellen myös ruunan takapäätä mukaan töihin. Tämän jälkeen se kääntyi pienelle voltille paremmin ja suoriutui taivutuksistakin helpommin ja paremmassa muodossa.
Laukkaa varten kokoonnuimme taas keskiympyrälle, oikeaan kierokseen. Kun laukka oli saatu jonkinlaiseen kuntoon isolla uralla, pienensimme ympyrää selvästi ja kokosimme hieman laukkaa. Foxyn kanssa ensin hetki keskusteltiin siitä, voiko niin kootusti ja hitaasti laukata, mutta sitten taas naksahti. Loppulaukassa se oli hurjan hyvän tuntuinen. Pirita sanoi useaan kertaan, että "koita jaksaa istua" - Foxyn laukka pompottaa tosi paljon oudosta kohtaa, nimittäin hevosen ristiselän suunnasta. Jo satulaan noustessa tuntuu, kuin olisi hieman etukenossa. Lantiosta pitää siis joustaa, ja pitää oma kroppa silti jäntevänä. Pitkästä aikaa tuli ihan tietoisesti tunnin aikana mietittyä keskivartaloa ja vatsalihasten käyttöä - ehkä siksi, että niistä oli niin suuri apu.
Pienellä ympyrällä myös ravasimme hetken aikaa koottua ravia, suurensimme saman ravin säilyttäen suurelle ympyrälle ja pienensimme taas takaisin. Sitten pienellä ympyrällä uusi laukannosto, ja lopulta edelleen aika kootulla hevosella suurelle ympyrälle. Tästä siirryimme raviin, jossa hevosten annettiin venyttää alas pyöreälle pitkälle kaulalle.
Lopuksi Pirita kyseli tuntilaisten toiveita kesän ohjelmaksi. Opettajat kuulemma hieman vaihtuvat lomien mukaan, mutta tietokoneelle kunkin tunnin kohdalle merkitään aina, mitä milloinkin on tehty ja mitä halutaan tehdä. Ainakin tämä tunti oli taas tutun tehokas, joten toivottavasti sama meno jatkuu omalla tunnillani torstaina, mieluitenkin tietenkin Foxyn kanssa.
Sain onneksi hyvän tilaisuuden kehua ruunaa Piritalle, kun jo kävelimme tallin käytävällä kohti karsinaa. Pirita tuli vastaan ja kehui, että Foxy meni hyvin. Kiitin ja totesin, että ruuna on kyllä tosi mukava, ja on hyvää ensiapua Mirjan lähdön tuottamaan harmitukseen. Lisää tätä siis!
Mirjaa muuten ei ollut vielä siemennetty, kun kiima ei ollut ollut aivan kohdillaan. Pidetään edelleen peukkuja!
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Jo joutui armas aika
3.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Eetu
Kaikki koulut päättyvät tänä viikonloppuna, niin myös Primus Tallin kevätkausi. Minun kohdallani se ei valitettavasti päättynyt niin iloisissa tunnelmissa kuin olisi voinut, sillä Mirjan karsina oli tyhä. Tamma oli siis lähtenyt varsalomalle, joten nyt edessä on uuden lempiratsun etsintä. Haaste on kova!
Viime kerralla puhutun mukaisesti tuntimme teemana olivat laukanvaihdot, ja niitä tein vanhan tutun Eetun kanssa. Vuosi sitten keväällä en kellään muulla mennytkään, mutta edellisestä kerrasta Eetun selässä ehti silti vierähtää melkein vuosi. Aluksi ihmettelin hieman hevosvalintaa laukanvaihtotunnille, mutta Eetu kuulemma osaa vaihtaa oikein hyvin. On ilmeisesti paljon hypänneenä oppinut.
Tunnin alku viivästyi jälleen hieman, varmaankin taas tuntimme jälkeen pidettyjen rataharjoitusten vuoksi. Lisäksi ennen meitä oli ylimääräinen rästitunti, joten hevosten haaliminen maneesiin kentältä, tallista ja maneesista vei hetken aikaa. Muut ratsukot olivat Emmy - Lila, Sacce - Lettu, Eki - Mikua tuurannut Cilla ja Walter - Outi sekä Kosmo - Ella. Ella kyllä antoi luvan käyttää Concordelle Sirkka-lempinimeä, mutta ehkä se on parempi totutella tähän oikeaan!
Aloitimme itsenäisellä veryttelyllä. Pirita kehoitti ennen kaikkea pitämään huolta, että hevonen on suora, kuten sen tulee vaihdonkin aikana olla. Kulmissa piti tottakai taivuttaa ja koko ajan huolehtia riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä. Eetun kanssa meninkin aika paljon uran sisäpuolella ja suht reipasta ravia, muistaen ruunan taipumuksen jäädä ravaamaan paikoilleen ja tulla sitämyöten aivan tyhjäksi edestä. Eetu tuntui aika kivalta kumpaankin suuntaan ja helpommin, kuin muistin.
Sitten meidät komennettiin kahdelle isolle ympyrälle, jossa ravattiin ja laukattiin oikeaan kierrokseen. Laukassa mentiin ensin aika reippaasti, mutta sitten pienennettiin selvästi ympyrää ja koitettiin samalla koota laukkaa. Tämä tuntui ensin aika vaikealta, mutta kun taas muisti ottaa jalat mukaan - sisäpohje omalle paikalleen ja ulkopohje hieman taakse - ja puolipidätteitä ulkoa, Eetukin myötäsi ja pienentäminen onnistui. Lopulta pyörittiin kolmen hevosen voimin kymmenen metrin voltilla, ja kyllähän sen hevosen kokoamisen tunsi aika ajoin takapuolessa.
Sitten käveltiin hetki vapaasti ja kokoonnuttiin toiseen päätyyn, jossa kerrattiin laukanvaihtoa. Piti muistaa riittävä eteenpäinpyrkimys. Yksittäisissä vaihdoissa hevosen ei tarvitse olla niin koottu kuin sarjavaihdoissa, mutta suora sen pitää olla ja pystyä laukkaamaan asetettuna laukan suuntaan. Ratsastajan jalat ovat ensin kuten alkuveryttelyn voltilla, ja vaihtoapuna on sitten vanhan sisäpohkeen siirtäminen taakse uudeksi ulkopohkeeksi. Sitten mietittiin itse vaihdon tekemistä kolmeen laskien. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella vaihtoavut ja kolmosella vaihto. Yksinkertaista - tai sitten ei! Pirita lupasikin auttaa meitä laskemaan ja antamaan avut oikealla hetkellä. Asetuksesta ja taivutuksesta uuteen suuntaan tai painon vaihdosta ei tarvinnut vieä huolehtia, muistamista oli muutoinkin paljon.
Vaihdot teimme yksitellen niin, että tulimme voltille toiseen päätyyn, josta teimme puolirata leikkaa kohti uraa. Uralle tultaessa sitten vaihdettiin laukka. Eetu vaihtoi joka kerta, mutta hieman hitaasti: ensin vaihtui etupää ja askeleen parin jälkeen takapää. Selkään en tätä tuntenut, enkä saanut asiaa korjattua vaikka kuinka pamautin vaihtopohkeella. Sen ainoan kerran, kun Eetu ilmeisesti vaihtoi täsmällisesti, se ennakoi, enkä ehtinyt antaa apuja lainkaan... Piritan mukaan Eetu oli hieman liian pitkä, toisin sanoen se ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, vaan takaosa oli jo lähtöjäänkin hieman jäljessä. Enempää emme kuitenkaan tehtävää hieroneet, vaan jatkamme harjoituksia syksyllä.
Sacce ja Eki tekivät vaihdot suvereenisti, ja myös muut onnistuivat hienosti vähintään muutaman kerran jälkeen. Eetua ei varmasti ole syyttäminen meidän haparoinnista, ennemminkin ratsastajan korvien väliä. On se kumma, kun heti, kun pitäisi tehdä jotain yksin opettajan silmien alla, alkaa pulssi kohota ja tuskanhiki nousta pintaan! Ihan yhtä lailla se Pirita meitä yksitellen katsoo, vaikka tekisimme jotain tehtävää yhtä aikaa. Mistäköhän saisi edes sen verran kilpailuviettiä, ettei pakka hajoaisi heti käsiin, kun tullaan jokin tehtävä yksitellen? Itsenäinen valmistautuminenkin on sellaista sähellystä, että siitä ei varmasti ole mitään iloa. Pah.
Tunnin päätteeksi Pirita kyseli vielä ajatuksia omasta ratsastuksesta kevätkauden päätteeksi. Äkkiseltään en osannut sanoa muuta, kuin kertoa miten kävi pianonsoittoharrastukselleni. Olin soittanut samalla opettajalla 15 vuotta, ennen kuin vihdoin sain aikaiseksi vaihtaa uudelle opettajalle. Silloin innostui ja tuntui, kuin olisi aloittanut koko harrastuksen alusta uudelleen, ja samoin on käynyt ratsastusharrastukselle Espooseen muuton ja etenkin Piritan ryhmään vaihdon jälkeen. Että asioita voi tehdä näinkin, eri tavalla, ja edistyäkin vielä!
Pirita sanoi, että minun sellainen koko hevosen ratsastaminen on parantunut selvästi. Missään nimessä kuulemma käteni ei ole ollut kova, mutta nyt olen oppinut ottamaan mukaan jalkoja ja kroppaa. Mirjan hän otti tästä esimerkiksi, ja tamma on kyllä ollut hyvä opettaja. Siitä on heti huomannut, jos on koittanut vaan ratsastaa käsillä ilman eteenpäinpyrkimystä ja omaa jäntevyyttä. Sanoinkin, että toivottavasti löytyy tilalle joku yhtä mieluisa rastu, johon Pirita totesi, että eiköhän. Saa nähdä, mitä meidän varallemme on syksyksi suunniteltu. Ainakin se kevään KN Specialin ratsastaminen unohtui, ja ehkä hyvä niin...
Lopuksi Pirita toivoi, ettemme olisi aivan koko kesää ratsastamatta. No, seuraava tuntini on jo maanantaina ja sitten neljänä peräkkäisenä torstaina. Muillakin taisi olla jos jonkinnäkäöistä teematuntia ja -kurssia varattuna, joten ihan kylmiltään emme elokuussa perjantaitunnillemme palaa.
Pirita - r. Eetu
Kaikki koulut päättyvät tänä viikonloppuna, niin myös Primus Tallin kevätkausi. Minun kohdallani se ei valitettavasti päättynyt niin iloisissa tunnelmissa kuin olisi voinut, sillä Mirjan karsina oli tyhä. Tamma oli siis lähtenyt varsalomalle, joten nyt edessä on uuden lempiratsun etsintä. Haaste on kova!
Viime kerralla puhutun mukaisesti tuntimme teemana olivat laukanvaihdot, ja niitä tein vanhan tutun Eetun kanssa. Vuosi sitten keväällä en kellään muulla mennytkään, mutta edellisestä kerrasta Eetun selässä ehti silti vierähtää melkein vuosi. Aluksi ihmettelin hieman hevosvalintaa laukanvaihtotunnille, mutta Eetu kuulemma osaa vaihtaa oikein hyvin. On ilmeisesti paljon hypänneenä oppinut.
Tunnin alku viivästyi jälleen hieman, varmaankin taas tuntimme jälkeen pidettyjen rataharjoitusten vuoksi. Lisäksi ennen meitä oli ylimääräinen rästitunti, joten hevosten haaliminen maneesiin kentältä, tallista ja maneesista vei hetken aikaa. Muut ratsukot olivat Emmy - Lila, Sacce - Lettu, Eki - Mikua tuurannut Cilla ja Walter - Outi sekä Kosmo - Ella. Ella kyllä antoi luvan käyttää Concordelle Sirkka-lempinimeä, mutta ehkä se on parempi totutella tähän oikeaan!
Aloitimme itsenäisellä veryttelyllä. Pirita kehoitti ennen kaikkea pitämään huolta, että hevonen on suora, kuten sen tulee vaihdonkin aikana olla. Kulmissa piti tottakai taivuttaa ja koko ajan huolehtia riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä. Eetun kanssa meninkin aika paljon uran sisäpuolella ja suht reipasta ravia, muistaen ruunan taipumuksen jäädä ravaamaan paikoilleen ja tulla sitämyöten aivan tyhjäksi edestä. Eetu tuntui aika kivalta kumpaankin suuntaan ja helpommin, kuin muistin.
Sitten meidät komennettiin kahdelle isolle ympyrälle, jossa ravattiin ja laukattiin oikeaan kierrokseen. Laukassa mentiin ensin aika reippaasti, mutta sitten pienennettiin selvästi ympyrää ja koitettiin samalla koota laukkaa. Tämä tuntui ensin aika vaikealta, mutta kun taas muisti ottaa jalat mukaan - sisäpohje omalle paikalleen ja ulkopohje hieman taakse - ja puolipidätteitä ulkoa, Eetukin myötäsi ja pienentäminen onnistui. Lopulta pyörittiin kolmen hevosen voimin kymmenen metrin voltilla, ja kyllähän sen hevosen kokoamisen tunsi aika ajoin takapuolessa.
Sitten käveltiin hetki vapaasti ja kokoonnuttiin toiseen päätyyn, jossa kerrattiin laukanvaihtoa. Piti muistaa riittävä eteenpäinpyrkimys. Yksittäisissä vaihdoissa hevosen ei tarvitse olla niin koottu kuin sarjavaihdoissa, mutta suora sen pitää olla ja pystyä laukkaamaan asetettuna laukan suuntaan. Ratsastajan jalat ovat ensin kuten alkuveryttelyn voltilla, ja vaihtoapuna on sitten vanhan sisäpohkeen siirtäminen taakse uudeksi ulkopohkeeksi. Sitten mietittiin itse vaihdon tekemistä kolmeen laskien. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella vaihtoavut ja kolmosella vaihto. Yksinkertaista - tai sitten ei! Pirita lupasikin auttaa meitä laskemaan ja antamaan avut oikealla hetkellä. Asetuksesta ja taivutuksesta uuteen suuntaan tai painon vaihdosta ei tarvinnut vieä huolehtia, muistamista oli muutoinkin paljon.
Vaihdot teimme yksitellen niin, että tulimme voltille toiseen päätyyn, josta teimme puolirata leikkaa kohti uraa. Uralle tultaessa sitten vaihdettiin laukka. Eetu vaihtoi joka kerta, mutta hieman hitaasti: ensin vaihtui etupää ja askeleen parin jälkeen takapää. Selkään en tätä tuntenut, enkä saanut asiaa korjattua vaikka kuinka pamautin vaihtopohkeella. Sen ainoan kerran, kun Eetu ilmeisesti vaihtoi täsmällisesti, se ennakoi, enkä ehtinyt antaa apuja lainkaan... Piritan mukaan Eetu oli hieman liian pitkä, toisin sanoen se ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, vaan takaosa oli jo lähtöjäänkin hieman jäljessä. Enempää emme kuitenkaan tehtävää hieroneet, vaan jatkamme harjoituksia syksyllä.
Sacce ja Eki tekivät vaihdot suvereenisti, ja myös muut onnistuivat hienosti vähintään muutaman kerran jälkeen. Eetua ei varmasti ole syyttäminen meidän haparoinnista, ennemminkin ratsastajan korvien väliä. On se kumma, kun heti, kun pitäisi tehdä jotain yksin opettajan silmien alla, alkaa pulssi kohota ja tuskanhiki nousta pintaan! Ihan yhtä lailla se Pirita meitä yksitellen katsoo, vaikka tekisimme jotain tehtävää yhtä aikaa. Mistäköhän saisi edes sen verran kilpailuviettiä, ettei pakka hajoaisi heti käsiin, kun tullaan jokin tehtävä yksitellen? Itsenäinen valmistautuminenkin on sellaista sähellystä, että siitä ei varmasti ole mitään iloa. Pah.
Tunnin päätteeksi Pirita kyseli vielä ajatuksia omasta ratsastuksesta kevätkauden päätteeksi. Äkkiseltään en osannut sanoa muuta, kuin kertoa miten kävi pianonsoittoharrastukselleni. Olin soittanut samalla opettajalla 15 vuotta, ennen kuin vihdoin sain aikaiseksi vaihtaa uudelle opettajalle. Silloin innostui ja tuntui, kuin olisi aloittanut koko harrastuksen alusta uudelleen, ja samoin on käynyt ratsastusharrastukselle Espooseen muuton ja etenkin Piritan ryhmään vaihdon jälkeen. Että asioita voi tehdä näinkin, eri tavalla, ja edistyäkin vielä!
Pirita sanoi, että minun sellainen koko hevosen ratsastaminen on parantunut selvästi. Missään nimessä kuulemma käteni ei ole ollut kova, mutta nyt olen oppinut ottamaan mukaan jalkoja ja kroppaa. Mirjan hän otti tästä esimerkiksi, ja tamma on kyllä ollut hyvä opettaja. Siitä on heti huomannut, jos on koittanut vaan ratsastaa käsillä ilman eteenpäinpyrkimystä ja omaa jäntevyyttä. Sanoinkin, että toivottavasti löytyy tilalle joku yhtä mieluisa rastu, johon Pirita totesi, että eiköhän. Saa nähdä, mitä meidän varallemme on syksyksi suunniteltu. Ainakin se kevään KN Specialin ratsastaminen unohtui, ja ehkä hyvä niin...
Lopuksi Pirita toivoi, ettemme olisi aivan koko kesää ratsastamatta. No, seuraava tuntini on jo maanantaina ja sitten neljänä peräkkäisenä torstaina. Muillakin taisi olla jos jonkinnäkäöistä teematuntia ja -kurssia varattuna, joten ihan kylmiltään emme elokuussa perjantaitunnillemme palaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)