21.3.2016 - Maiju - r. Boras
Olipa kiva tunti! Boraskin oli aivan kuin eri hevonen viikon takaiseen verrattuna. En ehtinyt kävellä kuin ehkä puoli kierrosta, kun Maiju jo kehui hyvää käyntiä ja oikeaa pitkää ja matalaa muotoa. Boras todella käveli nyt, eikä tuntunut maneesin hiekkaan jumiutuneelta kuten viimeksi.
Alkuveryttely eli noin puolet tunnin tehokkaasta työskentelystä oli ihan perusratsastusta koko uralla ja ympyrällä. Mutta sitten Maiju laittoi pitkälle sivulle uran sisäpuolelle kolme ravipuomia. Niitä ennen lyhennettiin ravi todella lyhyeksi. Juuri ennen puomeja myödättiin ja päästettiin hevonen ponnistamaan kunnon ravia puomien yli. Ajattelin etukäteen, että Borasilla varmaan keittää heti, kun se vaan näkeekin puomeja, mutta se oli ravityöskentelyssä oikein kuuliainen. Ravi toki oli hieman reipasta aina puomien jälkeen, mutta se malttoi hyvin odottaa ja lyhentää ennen puomeja. Toisella puolella sain sitä jo aika kivasti matalampaan muotoon ja tasaiselle tuntumalle.
Ravitehtävä tultiin vain oikeassa kierroksessa, laukka tehtävää varten vaihdettiin suuntaa ja keräännyttiin keskiympyrälle. Maiju kasasi kolme puomia nyt pieneksi kasaksi hieman keskiympyrän sisäpuolelle. Tarkoitus oli laukata ihan tavallisesti keskiympyrällä ja kuin ohimennen vain ylittää puomikasa. Kasa oli kuitenkin Boriksen mielestä jo este, joten me teimme muutaman aika näyttävän leiskautuksen sen yli. Meitä ei ollut kuin neljä, mutta silti olisin tarvinnut hieman enemmän tilaa puomin jälkeen, jotta olisin saanut tilanteen täysin rauhoitettua. Boris alkoi sitten vähän padota aina ennen puomia, joten loppua kohti touhu meni vähän sähellykseksi. Siitäkin huolimatta oli tosi kivaa, ja vaikka Boras menee välillä vähän lujaa, se ei yhtään hirvitä.
Boras antaa myös aina tosi nätisti takaisin, vaikka välillä vähän kiihdyttäisikin. Niinpä loppuravi oli jälleen tasapainoista työskentelyä. Boras oli aivan rehellisesti ohjalla matalassa muodossa ja antoi minun ratsastaa sitä. Mahtava tunne!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Boras. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Boras. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Istu, hengitä, rento käsi - ja ratsasta eteen!
14.3.2016 - Nora - r. Boras
Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.
Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.
Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.
Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!
Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.
No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.
Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.
Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.
Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.
Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!
Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.
No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Mielenrauhaa
23.2.2015 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.
Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.
Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.
Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.
Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...
Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!
Maiju - r. Boras
Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.
Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.
Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.
Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.
Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...
Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Tahtojen taistelu
19.5.2014 Primus Talli
Anni - r. Boras
Maiju lomaili ja tunnin piti nykyään lauantaisin opettava aiemminkin jo sijaistanut Anni. Minä mittelin voimiani tutun Borasin kanssa, joka oli sitä mieltä, että laukka olisi ollut hyvä ratkaisu kaikkiin ongelmiin...
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
Ensin tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sitten pohkeenväistöjä takaosa uran sisäpuolella. Koitin kovasti ratsastaa Borasia jaloilla sinne kuuluisaan kujaan, napauttelin välillä reippaastikin pohkeella reaktion saamiseksi. Ruuna hannasi aika vahvasti vastaan, se oli etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykän oloinen. Ei olisi millään viitsinyt jumpata kroppaansa. Samoja väistöjä tultiin myös ravissa. Vaati paljon töitä, jotta Borasin etujalat pysyivät uralla ja takajalat väistivät. Väistämättä hevonen jännittyi, vaikka suoralla uralla sain sen mielestäni jo paremmin pidempään muotoon.
Annin jumppatunti teki kyllä hyvää. Olimme paljon keskiympyrällä, jossa tehtiin avotaivutusta ja suoristuksia sekä siirtymisiä, erityisesti käynnin ja ravin välillä. Boras koitti tosiaan velmuilla tarjoamalla laukkaa aina, kun tehtävä kävi sille vähän vaikeammaksi. Vasempaan kierrokseen avotaivutukset tekivät erityisen hyvää, koska siten ruunan sai ensin suoristettua oikealle reitille sisään punkemisen sijaan. Niinpä se pikku hiljaa kuitenkin alkoi taipua ja antaa ihan rehellisesti periksi. Aluksi en yrittänytkään istua alas, mutta lopputunnista harjoitusravi alas istuen sujui niin ympyrällä kuin koko urallakin. Pääsimme jopa kaiken laukkatyöskentelyn jälkeen mielestäni varsin hienosti pituushalkaisijan harjoitusravissa ilman jännittymistä tai ajatustakaan laukasta!
Laukassahan Boras oli taas kaikkein helpoin. Takaosa heittää edelleen helposti ulos etenkin oikeassa kierroksessa ja vasemmassa se mielellään pienentäisi ympyrää. Tällä tunnilla tavoitteenani olivat myös hallitut laukannostot, ja tavoitteeni myös saavutin. Boras nostaa laukan oikeastaan vain antamalla hieman tilaa edestä, avuksi tarvitaan korkeintaan pieni lantioliike. Jalat tulee olla lähellä, jotta se ei loikkaa hallitsemattomasti eteen. Niitä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan käyttää, peruslaukannostoavut ovat tälle hevoselle aivan ylimitoitetut. Pukkeja tai vauhdikkaita rykäisyjä ei nyt tullut lainkaan.
Anni sanoi useasti, että minun pitäisi saada koko hevonen enemmän mukaani. Tiedän jo, että alkuaikoijen Borasiin verrattuna nyky-Boras sietää ja vaatii paljon enemmän jalkaa, mutta se oli nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon edistystä tunnin aikana tapahtui ensin hevosen suoruudessa, sitten taipumisessa ja rentoutumisessa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyn nykyään ratsastamaan ainakin Borasia jo koko tunnin, vaikka alku olisikin epätavallisen hankalaa tai matkalla tulisi vastaan ongelmia. Tämä tunti osoitti, että se kannattaa, luovuttaminen ei.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Vauhdikkaita takaosakäännöksiä
31.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Liekö Sacen liukas satula saanut Maijun vaihtamaan ratsuani, ja palasin ihanan Borasin selkään. Se oli jo edellisellä tunnilla ja todella vauhdikkaalla päällä.
Alkuveryttely tehtiin koko maneesissa itsenäisesti niin, että Maiju määräsi suunnan ja askellajin ja toki kommentoi koko ajan. Meidän kohdallamme veryttely piti sisällään paljon voltteja ja rohkeampaa ratsastusta pidemmälle kaulalle. Erityisesti käynnissä koitin saada Borasia venyttämään sekä askeltaan että kaulaansa.
Laukat tein suosiolla vain ympyrällä, kun Boras oli jo ravisiirtymisissä valmiina laukkaan. Siten sainkin kyllä hyvät rauhalliset ja rennot laukat ja pääsin taas oikein nauttimaan.
Maiju - r. Boras
Liekö Sacen liukas satula saanut Maijun vaihtamaan ratsuani, ja palasin ihanan Borasin selkään. Se oli jo edellisellä tunnilla ja todella vauhdikkaalla päällä.
Alkuveryttely tehtiin koko maneesissa itsenäisesti niin, että Maiju määräsi suunnan ja askellajin ja toki kommentoi koko ajan. Meidän kohdallamme veryttely piti sisällään paljon voltteja ja rohkeampaa ratsastusta pidemmälle kaulalle. Erityisesti käynnissä koitin saada Borasia venyttämään sekä askeltaan että kaulaansa.
Laukat tein suosiolla vain ympyrällä, kun Boras oli jo ravisiirtymisissä valmiina laukkaan. Siten sainkin kyllä hyvät rauhalliset ja rennot laukat ja pääsin taas oikein nauttimaan.
Sulkutaivutukset jätettiin ainakin toistaiseksi, ja aloitettiinkin harjoitella takaosakäännöksiä. Niitä varten tultiin uran sisäpuolelle suorakulmaiselle uralle, jonka nurkissa oli tötteröt. Kaikissa nurkissa tehtiin sitten 90 asteen takaosakäännös. Lopulta mentiin koko uralla ja tehtiin kokonaiset käännökset. Sitten sama toiseen suuntaan.
Jos oli käynti vaikeaa Sacen kanssa, niin oli se Borasinkin. Sen saa kyllä jalalla aika hyvin kokoon, mutta asetus on aika haastavaa saada läpi. Boras koittaa kaikin tavoin vastustella kokoamista, kun olisi niin paljon helpompi vaan laukata... Ruuna kyllä taipuu jos jonkinlaiselle mutkalle, mutta myös kiemurtelee helposti. Maiju sanoi, että valmistelin käännökset huolella, mutta kun piti varsinaisesti kääntää, niin mitään ei tapahtunutkaan. Joudun taas palaamaan siihen teemaani: rohkeammin!
Positiivisena puolena mainittakoon, että sain aikaiseksi nyt parhaat harjoitusravit ikinä, kun välillä tehtiin ravia ympyrällä. Ihan lopuksi perus harjoitusravityöskentelyyn lisättiin myös kokoamisia aina keskihalkaisijan kohdalla. Ideana oli koota ravia ihan samalla tavalla ja ajatuksella kuin käyntiä ennen takaosakäännöksiä. Juuri ennen siirtymistä kevyeen raviin sai vähän jopa lisätä, jotta hevosten reaktiot myös näkyisivät, kun ratsastaja pyytää erilaisia tempoja.
Tunnilla puhuimme, miten kovin erilaisia hevoset ovat. Konsta, joka osaa kaikenmaailman kuviot, koittaa viimeiseen asti himmailla. Boras taas ei mitään muuta tekisikään kuin laukkaisi, mieluiten vielä esteiden yli ja lujaa. Maiju sanoi, että Borasin kaltaisille nopeille hevosille käynti on usein vaikeaa, saati sitten käynnin kokoaminen. Nämä tunnit Sacella ja Borasilla ovat taas jännällä tavalla osoittaneet, miten tässä harrastuksessa ei koskaan ole valmis; suurimmat ongelmat ovat olleet käynnin laadussa, vaikka äkkiä luulisi, että kyllähän nyt kaikki kävellä osaavat...
maanantai 3. helmikuuta 2014
Hyvällä otteella
27.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Luulimme, että laukanvaihtoteema vielä jatkuu, mutta teimmekin koko tunnin tehtäviä A:10-kouluratsastusohjelmasta. Olin jo etukäteen päättänyt niitä laukanvaihtoja silmälläpitäen, että ratsastan nyt alusta asti rohkeasti pohkeet läpi kumpaankin suuntaan. Maiju vielä auttoi tavoitteen täyttämisessä, sillä aloitimme veryttelyn tekemällä käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan.
Ihan ensin kuitenkin vain kävelimme ja laskimme ääneen käynnin tahtia. Tarkoituksena oli pitää sama tahti myös väistössä. Boras oli käynnissä aavistuksen kiireinen, joten koitin päästää sitä vähän pidemmälle ohjalle ja pidemmälle askeleelle. Väistö oikeaan oli lastenleikkiä, vasemmalle paljon haastavampaa. Reagoin kuitenkin tällä kerralla nopeasti, ja Maijunkin mielestä nopea pamautus väistättävällä pohkeella oli oikea tapa huomauttaa ratsulleni, että myös vasemmalle on takajalkojen astuttava ristiin.
Kevyttä ravia ja laukaa tehtiinkin nyt isolla keskiympyrällä. Siinä tavoitteenani oli ratsastaa Boras niin eteen ja alas pitkälle kaulalle kuin mahdollista. Se onkin varsinaista tasapainottelua, sillä vauhti alkaa helposti kasvaa jos muoto on pidempi. Laukkaa vuoroin koottiin ja vuoton ratsastettiin keskilaukkaa. Laukkaa jatkettiin sitten koko uralla siten, että tehtiin aina Maijun käskystä seuraavassa kirjaimessa siirtyminen raviin ja heti seuraavassa uusi laukannosto. Borasin kanssa siirtyminen alaspäin vaati huolellisen valmistelun ja aika tiukan kokoamisen. Vielä ennen käyntiin siirtymistä tulimme edelleen vasemmassa kierroksessa muutaman keskihalkaisijan laukassa. Boras tietenkin innostui tästä tiestä, mutta avotaivutusmaisesti ja ratsastajan paino vasemmalla saimme tien onnistumaan ilman ainuttakaan vaihtoa ja ihan hallitussa laukassa.
Käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohkeenväistöillä ravissa. Väistöt tehtiin vuoron perään kumpaankin suuntaan. Istuin vähintään kivasti onnistuneet väistöt harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla harjoittelin: koitin löytää lantioon enemmän joustoa, jolloin Borasin ei tarvitse olla niin koottu ja mennä vähän alitempoista ravia. Tässäkin pitäisi vaan löytää kompromissi, sillä kun mielestäni istun kaikkein rennoimmin, alkaa askel pidentyä vähän liikaakin. Luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä, että tuntiratsastajasta se normaali harjoitusravi tuntuu kovin reippaalta...
Väistöjen jälkeen koottiin käyntiä ja tehtiin takaosakäännöksiä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Käänsimme katsomon puolen pitkältä sivulta radan poikki käännökseen. Borasille vasen suunta oli helpompi, oikea vaikeampi. Teinkin ensin vasempaan kulmissa neljäsosakäännöksiä, ja sain lopulta ihan kelvollisen 180 asteen käännöksenkin.
Lopuksi tultiin vielä keskihalkaisijaa laukassa oikeasta kierroksesta. Se oli Borasille nyt paljon helpompaa kuin tunnin alussa. Ratsastajan piti vaan tsempata jo pitkällä sivuilla, että sain ruunan kääntymään keskihalkaisijalle enkä lipsahtanut yli. Linjan pidimme hyvin, eli Boras ei varsinaisesti valunut mihinkään.
Loppuravi oli taas hienoa. Sitä tunnetta pitäisi pystyä saamaan heti alkutunnista. Maiju oli tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn ja siihen, miltä hevoset näyttivät. Vaikka olemme tehneet aika perusjuttuja koko pitkän syksyn, selvisimme kuulemma hyvin tällaisesta tunnista, jossa tapahtuu paljon ja pitää olla nopeasti valmis seuraavaan tehtävään. Boras oli nyt paljon paremmin minun mukanani siihen vähän vastaavanlaiseen joulunalustuntiin verrattuna. Maiju sanoikin, että minulla oli ollut ratsuuni nyt hyvä ote heti alusta alkaen. On se Boras vaan ihan huipputyyppi!
Maiju - r. Boras
Luulimme, että laukanvaihtoteema vielä jatkuu, mutta teimmekin koko tunnin tehtäviä A:10-kouluratsastusohjelmasta. Olin jo etukäteen päättänyt niitä laukanvaihtoja silmälläpitäen, että ratsastan nyt alusta asti rohkeasti pohkeet läpi kumpaankin suuntaan. Maiju vielä auttoi tavoitteen täyttämisessä, sillä aloitimme veryttelyn tekemällä käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan.
Ihan ensin kuitenkin vain kävelimme ja laskimme ääneen käynnin tahtia. Tarkoituksena oli pitää sama tahti myös väistössä. Boras oli käynnissä aavistuksen kiireinen, joten koitin päästää sitä vähän pidemmälle ohjalle ja pidemmälle askeleelle. Väistö oikeaan oli lastenleikkiä, vasemmalle paljon haastavampaa. Reagoin kuitenkin tällä kerralla nopeasti, ja Maijunkin mielestä nopea pamautus väistättävällä pohkeella oli oikea tapa huomauttaa ratsulleni, että myös vasemmalle on takajalkojen astuttava ristiin.
Kevyttä ravia ja laukaa tehtiinkin nyt isolla keskiympyrällä. Siinä tavoitteenani oli ratsastaa Boras niin eteen ja alas pitkälle kaulalle kuin mahdollista. Se onkin varsinaista tasapainottelua, sillä vauhti alkaa helposti kasvaa jos muoto on pidempi. Laukkaa vuoroin koottiin ja vuoton ratsastettiin keskilaukkaa. Laukkaa jatkettiin sitten koko uralla siten, että tehtiin aina Maijun käskystä seuraavassa kirjaimessa siirtyminen raviin ja heti seuraavassa uusi laukannosto. Borasin kanssa siirtyminen alaspäin vaati huolellisen valmistelun ja aika tiukan kokoamisen. Vielä ennen käyntiin siirtymistä tulimme edelleen vasemmassa kierroksessa muutaman keskihalkaisijan laukassa. Boras tietenkin innostui tästä tiestä, mutta avotaivutusmaisesti ja ratsastajan paino vasemmalla saimme tien onnistumaan ilman ainuttakaan vaihtoa ja ihan hallitussa laukassa.
Käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohkeenväistöillä ravissa. Väistöt tehtiin vuoron perään kumpaankin suuntaan. Istuin vähintään kivasti onnistuneet väistöt harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla harjoittelin: koitin löytää lantioon enemmän joustoa, jolloin Borasin ei tarvitse olla niin koottu ja mennä vähän alitempoista ravia. Tässäkin pitäisi vaan löytää kompromissi, sillä kun mielestäni istun kaikkein rennoimmin, alkaa askel pidentyä vähän liikaakin. Luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä, että tuntiratsastajasta se normaali harjoitusravi tuntuu kovin reippaalta...
Väistöjen jälkeen koottiin käyntiä ja tehtiin takaosakäännöksiä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Käänsimme katsomon puolen pitkältä sivulta radan poikki käännökseen. Borasille vasen suunta oli helpompi, oikea vaikeampi. Teinkin ensin vasempaan kulmissa neljäsosakäännöksiä, ja sain lopulta ihan kelvollisen 180 asteen käännöksenkin.
Lopuksi tultiin vielä keskihalkaisijaa laukassa oikeasta kierroksesta. Se oli Borasille nyt paljon helpompaa kuin tunnin alussa. Ratsastajan piti vaan tsempata jo pitkällä sivuilla, että sain ruunan kääntymään keskihalkaisijalle enkä lipsahtanut yli. Linjan pidimme hyvin, eli Boras ei varsinaisesti valunut mihinkään.
Loppuravi oli taas hienoa. Sitä tunnetta pitäisi pystyä saamaan heti alkutunnista. Maiju oli tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn ja siihen, miltä hevoset näyttivät. Vaikka olemme tehneet aika perusjuttuja koko pitkän syksyn, selvisimme kuulemma hyvin tällaisesta tunnista, jossa tapahtuu paljon ja pitää olla nopeasti valmis seuraavaan tehtävään. Boras oli nyt paljon paremmin minun mukanani siihen vähän vastaavanlaiseen joulunalustuntiin verrattuna. Maiju sanoikin, että minulla oli ollut ratsuuni nyt hyvä ote heti alusta alkaen. On se Boras vaan ihan huipputyyppi!
torstai 23. tammikuuta 2014
Toinen kerta toden sanoo
20.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Sain jatkaa Borasin kanssa, joka taas vähän näytti hapanta naamaa nostaessani satulaa selkään. Muutoin Boras on karsinassa edelleen ihan huippuhauska osallistuja.
Ruunalla ei ainakaan iltapäivän puolella ollut ohjelmassa muita tunteja, mikä näkyi alkuveryttelyssä käynnissä ja ravissa tehdyissä täyskaarroissa aikamoisena virkeytenä. En saanut Borasia rentoutumaan lainkaan siten, mihin olen jo tottunut. Käynnissä vielä sujui jotenkuten, mutta ravi oli aivan liian jännittynyttä. Liike ei suuntautunut riittävästi eteen, vaan Boras vain pompahteli epätasaisesti kaikista asetus- ja taivutusyrityksistäni huolimatta.
Epäonnistunut alku sai minut jo piipittämään Maijulle, että jos Borasilla keittää laukanvaihdoissa, jätän sitten jonkun väliin tai teen välissä jotain muuta. Tarkoituksena oli tulla täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta keskelle, jatkaa vastalaukkaa viimeiseen kirjaimeen ja tehdä siinä vaihto. Maiju sanoi, että jos ruuna kovin ennakoi, voin vaikka tehdä täyskaarron sijaan voltin ja tulla lopputehtävän ravissa. Näin jälkikäteen suorastaan nolottaa moinen itseluottamuksen puute, sillä lopulta Boras teki vaihdot paljon paremmin ja ennen kaikkea hallitummin kuin viikkoa aiemmin.
Halusin tulla tehtävän ensimmäisenä, jotta Boras ei odottaessaan suotta kuumuisi. Aloitimme oikeasta vasempaan, ja siinä suurimmaksi haasteeksi osoittautui itse täyskaarto. Alkuveryttelyn puutteet näkyivät erityisen hyvin, kun Boras liirasi paljon kymmenen metrin voltinpuolikasta suuremmalle uralle vasten vasenta pohjettani. Teinkin sitten ihan rauhassa muutaman voltin siihen kirjaimeen, ja tulin tehtävän vasta, kun sain tiestä edes joten kuten kelvollisen. Boras tietenkin alkoi nykiä uraa lähestyessämme ja teki vaihdon pyytämättä.
Tarvitsen näköjään taas sen yhden epäonnistuneen suorituksen ennen kuin muistan, että minä ihan oikeasti osaan jo ainakin vähän ratsastaa Borasilla. Toisella kerran istuin, kokosin laukkaa, rentoutin kättä, kokosin, rentoutin... Jouduin vieläkin tekemään voltin tai kaksi, mutta sain vaihdon vasta uralla silloin kuin pyysin. Boras ei juurikaan kiihdyttänyt tai lainkaan lähtenyt lapasesta, vaan jatkoi ihan hallittua laukkaa.
Se riitti tähän suuntaan,vasemmasta oikeaan selvisimme kerralla. Maiju kehoitti kaikki olemaan päättäväisiä eikä luovuttamaan ja antamaan hevosille periksi, jos ne yrittävät kiihdyttää tai vaihtaa ennen aikojaan. Näin myös tein, sillä sain täyskaarron onnistumaan kerrasta ja Borasin vaihtamaan vasta uralla. Se koitti vähän nykiä lähestyessämme uraa, mutta antoi periksi kun ratsastaja ei antanutkaan periksi.
Edelliskertaa hallitummassa menossamme avaimena oli varmasti ratsastajan löytyneen päättäväisyyden lisäksi se, että nyt en vaan kävellyt muiden suorittaessa tehtävää. Tein paljon etenkin pohkeenväistöä, jotta sain pohkeita edes vähän läpi. Kun Borasilla oli tekemistä, se ei kuumentunut yhtään, vaikka pari hevosta laukkasi koko ajan. Se ei kunnolla edes reagoinut siihenkään, kun naapuriuralla yksi hevonen vähän pyrähti. Loppuravi oli huikean tuntuista, vaikka ihan aavistuksen olisi saanut vielä tulla rauhallisemmaksi.
Tunnin opetuksena oli taas kerran se, että pitäisi olla rohkeampi eikä etukäteen maalailla kauhukuvia. Luultavasti alkuveryttelykin meni pieleen siksi, että jännitin tulevaa tehtävää. Boras on hieno hevonen, ja nyt olisi jo muistettava heti alusta, että sitä saa ja pitää ratsastaa. Ei tarvitse antaa aluksi ohjjia hevoselle ja alkaa töihin vasta sitten, kun on kerran mennyt jo pieleen.
Maiju - r. Boras
Sain jatkaa Borasin kanssa, joka taas vähän näytti hapanta naamaa nostaessani satulaa selkään. Muutoin Boras on karsinassa edelleen ihan huippuhauska osallistuja.
Ruunalla ei ainakaan iltapäivän puolella ollut ohjelmassa muita tunteja, mikä näkyi alkuveryttelyssä käynnissä ja ravissa tehdyissä täyskaarroissa aikamoisena virkeytenä. En saanut Borasia rentoutumaan lainkaan siten, mihin olen jo tottunut. Käynnissä vielä sujui jotenkuten, mutta ravi oli aivan liian jännittynyttä. Liike ei suuntautunut riittävästi eteen, vaan Boras vain pompahteli epätasaisesti kaikista asetus- ja taivutusyrityksistäni huolimatta.
Epäonnistunut alku sai minut jo piipittämään Maijulle, että jos Borasilla keittää laukanvaihdoissa, jätän sitten jonkun väliin tai teen välissä jotain muuta. Tarkoituksena oli tulla täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta keskelle, jatkaa vastalaukkaa viimeiseen kirjaimeen ja tehdä siinä vaihto. Maiju sanoi, että jos ruuna kovin ennakoi, voin vaikka tehdä täyskaarron sijaan voltin ja tulla lopputehtävän ravissa. Näin jälkikäteen suorastaan nolottaa moinen itseluottamuksen puute, sillä lopulta Boras teki vaihdot paljon paremmin ja ennen kaikkea hallitummin kuin viikkoa aiemmin.
Halusin tulla tehtävän ensimmäisenä, jotta Boras ei odottaessaan suotta kuumuisi. Aloitimme oikeasta vasempaan, ja siinä suurimmaksi haasteeksi osoittautui itse täyskaarto. Alkuveryttelyn puutteet näkyivät erityisen hyvin, kun Boras liirasi paljon kymmenen metrin voltinpuolikasta suuremmalle uralle vasten vasenta pohjettani. Teinkin sitten ihan rauhassa muutaman voltin siihen kirjaimeen, ja tulin tehtävän vasta, kun sain tiestä edes joten kuten kelvollisen. Boras tietenkin alkoi nykiä uraa lähestyessämme ja teki vaihdon pyytämättä.
Tarvitsen näköjään taas sen yhden epäonnistuneen suorituksen ennen kuin muistan, että minä ihan oikeasti osaan jo ainakin vähän ratsastaa Borasilla. Toisella kerran istuin, kokosin laukkaa, rentoutin kättä, kokosin, rentoutin... Jouduin vieläkin tekemään voltin tai kaksi, mutta sain vaihdon vasta uralla silloin kuin pyysin. Boras ei juurikaan kiihdyttänyt tai lainkaan lähtenyt lapasesta, vaan jatkoi ihan hallittua laukkaa.
Se riitti tähän suuntaan,vasemmasta oikeaan selvisimme kerralla. Maiju kehoitti kaikki olemaan päättäväisiä eikä luovuttamaan ja antamaan hevosille periksi, jos ne yrittävät kiihdyttää tai vaihtaa ennen aikojaan. Näin myös tein, sillä sain täyskaarron onnistumaan kerrasta ja Borasin vaihtamaan vasta uralla. Se koitti vähän nykiä lähestyessämme uraa, mutta antoi periksi kun ratsastaja ei antanutkaan periksi.
Edelliskertaa hallitummassa menossamme avaimena oli varmasti ratsastajan löytyneen päättäväisyyden lisäksi se, että nyt en vaan kävellyt muiden suorittaessa tehtävää. Tein paljon etenkin pohkeenväistöä, jotta sain pohkeita edes vähän läpi. Kun Borasilla oli tekemistä, se ei kuumentunut yhtään, vaikka pari hevosta laukkasi koko ajan. Se ei kunnolla edes reagoinut siihenkään, kun naapuriuralla yksi hevonen vähän pyrähti. Loppuravi oli huikean tuntuista, vaikka ihan aavistuksen olisi saanut vielä tulla rauhallisemmaksi.
Tunnin opetuksena oli taas kerran se, että pitäisi olla rohkeampi eikä etukäteen maalailla kauhukuvia. Luultavasti alkuveryttelykin meni pieleen siksi, että jännitin tulevaa tehtävää. Boras on hieno hevonen, ja nyt olisi jo muistettava heti alusta, että sitä saa ja pitää ratsastaa. Ei tarvitse antaa aluksi ohjjia hevoselle ja alkaa töihin vasta sitten, kun on kerran mennyt jo pieleen.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Siistii, laukanvaihtoja!
13.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
No nyt minä pääsin mantantainakin Borasin kyytiin - ja aikamoinen kyyti olikin! Laukanvaihtotunnille Sacce tosin olisi varmasti ollut vähän turvallisempi vaihtoehto... Maiju muisti, että oli jakanut Borasia minulle lauantaisin, ja olin kyllä tosi iloinen, että yhteistyömme jatkuu vaikka lauantaitunnit loppuivatkin. Tämä olikin ensimmäinen tunti Borasilla Maijun ohjauksessa.
Veryttely aloitettiin käynnissä ratsastamalla toinen pitkä sivu metri uran sisäpuolella ja toisen pitkän sivun keskelle voltti. Aloitin taas vähän turhan varovasti enkä muistanut, että Borasia voi jo ratsastaa ihan kunnolla. Maiju neuvoi asettamaan selvästi, ja nyt koitin ottaa käyttöön myös se myötäämisen heti, kun hevonen jo kääntyy. Ravissa jatkoimme muutoin samoin, mutta voltti sai olla nyt hieman suurempi, kun kerran vasta veryttelimme. Jännä, että nyt Maijukin huomautti siitä, että en valahtaisi keventäessäni satulan takaosalle! Silloin tuuppaan hevosta, eikä se Borasin kaltaisella hevosella ole oikein tarpeellista.
Teimme ravissa myös muutaman siirtymisen käyntiin ja taas raviin. Maiju antoi hyvän vinkin siitä, miten siirtymisissä kannattaa käytää hyväksi kaarevaa uraa. Silloin voi asettaa ja taivuttaa Borasia ennen siirtymistä ja läpi koko siirtymisen. Kun tein tehtävän voltilla, pysyi Boras koko ajan mukavan rentona eikä kiirehtinyt kumpaankaan suuntaan.
Sitten siirryttiin ravaamaan pääty-ympyröille. Boras on selvästi oppinut, että pääty-ympyrälle ryhmittyminen tarkoittaa laukkaa. Tarkoituksena oli istua alas, mutta minä päätin keventää suosiolla koko ajan, koska Boras jännittyi välitömästi istuessani harjoitusraviin ja nosti laukan. Kevennyksellä sain rytmitettyä ravia paremmin. Innostunessaan Boras olisi vaan tunkenut ympyrältä sisään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että jalkani eivät olleet riittävän lähellä, jolloin suorastaan tarjosin ruunalle mahdollisuuden kiemurteluun.
Itse laukkatyöskentelyhän on Borasilla aina nautinto. Se laukkaa mielellään, ja sitä pystyy laukassa helposti työstämään. Ensimmäinen voimakas laukannosto aina yllättää, mutta seuraavilla muistan jo taas istua syvällä satulassa ja pitää tasaisen ohjastuntuman sekä asetuksen. Näin ensimmäiset askeleet eivät ole valtavia vaan hallittuja. Ensimmäinen ravisiirtyminenkin meni pieleen, kun en pitänyt sitä asetusta läpi siirtymisen. Huolellinen valmistelu, laukan kokoaminen ja asetus takasivat sen, että ravi oli heti varsin maltillista.
Laukanvaihdot tehtiin lävistäjällä. Nostimme kellopäädyssä pääty-ympyrällä laukan, jota sai työstää ihan rauhassa muutaman kierroksen ajan. Sitten tultiin diagonaali, jonka keskelle tehtiin vaihto. Boras oli aivan hiilenä, kun edestä lähti hevosia tehtävään, mutta sain paketin heti kasaan, kun vain sain laukata.
Ensimmäisellä kerralla ruuna lähti ihan lapasesta. Se tuli lävistäjän vaihtoon asti rauhassa ja tasaisella tahdilla, mutta vaihdon jälkeen ampaisi uralle kuin tykin suusta. En ollut varautunut näin ilmavaan vaihtoon, joten Boras sai vedettyä minut etukenoon ja ryysättyä päätyyn, jossa sain sen kuitenkin nopeasti järjestykseen. Toisella kerralla tuli oikein hieno vaihto, kun jo ympyrällä laskin tasaista tahtia ja keskityin istumaan korostetun suorassa ja pitämään kädet paikoillaan. Kolmas kerta tähän vasemmasta oikeaan oli jo liikaa, silloin keitti ihan kunnolla.
Vasemmasta oikeaan tehtiin vaihto vain kerran. Ratsastettiin kaikki uralla ja tultiin siitä osastossa diagonaalille. Ehdin uralla työstää Borasin laukan aika kivaksi ja kootuksi, joten itse vaihtokin onnistui hyvin. Se oli itse asiassa vaihdoista paras, tai ainakaan Boras ei lennähtänyt mihinkään, vaan jatkoi mukavaa laukkaa läpi kulman.
Hieman se kuitenkin kuumeni tehtävästä, joten loppuravissa sain ensin vähän jarrutella. Maiju sanoi, että Borasilla pidäte lähtee kantapäästä: jalat pitkäksi alas ja hevonen jalkojen väliin - siis ihan samoin kuin Lululla. Pian ruuna olikin taas ravaamassa minun kanssani, sain sitä jopa vähän hitaammaksi. Lopulta se oli oikein mukavan rento ja eteni itse tasaisella vauhdilla.
Borasilla oli selvästi tosi siistiä, kun sai tehdä vaihtoja. Se käveli lopputunnin korvat hörössä ihan sen näköisenä, että tätä voisi tehdä toistekin!
Maiju - r. Boras
No nyt minä pääsin mantantainakin Borasin kyytiin - ja aikamoinen kyyti olikin! Laukanvaihtotunnille Sacce tosin olisi varmasti ollut vähän turvallisempi vaihtoehto... Maiju muisti, että oli jakanut Borasia minulle lauantaisin, ja olin kyllä tosi iloinen, että yhteistyömme jatkuu vaikka lauantaitunnit loppuivatkin. Tämä olikin ensimmäinen tunti Borasilla Maijun ohjauksessa.
Veryttely aloitettiin käynnissä ratsastamalla toinen pitkä sivu metri uran sisäpuolella ja toisen pitkän sivun keskelle voltti. Aloitin taas vähän turhan varovasti enkä muistanut, että Borasia voi jo ratsastaa ihan kunnolla. Maiju neuvoi asettamaan selvästi, ja nyt koitin ottaa käyttöön myös se myötäämisen heti, kun hevonen jo kääntyy. Ravissa jatkoimme muutoin samoin, mutta voltti sai olla nyt hieman suurempi, kun kerran vasta veryttelimme. Jännä, että nyt Maijukin huomautti siitä, että en valahtaisi keventäessäni satulan takaosalle! Silloin tuuppaan hevosta, eikä se Borasin kaltaisella hevosella ole oikein tarpeellista.
Teimme ravissa myös muutaman siirtymisen käyntiin ja taas raviin. Maiju antoi hyvän vinkin siitä, miten siirtymisissä kannattaa käytää hyväksi kaarevaa uraa. Silloin voi asettaa ja taivuttaa Borasia ennen siirtymistä ja läpi koko siirtymisen. Kun tein tehtävän voltilla, pysyi Boras koko ajan mukavan rentona eikä kiirehtinyt kumpaankaan suuntaan.
Sitten siirryttiin ravaamaan pääty-ympyröille. Boras on selvästi oppinut, että pääty-ympyrälle ryhmittyminen tarkoittaa laukkaa. Tarkoituksena oli istua alas, mutta minä päätin keventää suosiolla koko ajan, koska Boras jännittyi välitömästi istuessani harjoitusraviin ja nosti laukan. Kevennyksellä sain rytmitettyä ravia paremmin. Innostunessaan Boras olisi vaan tunkenut ympyrältä sisään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että jalkani eivät olleet riittävän lähellä, jolloin suorastaan tarjosin ruunalle mahdollisuuden kiemurteluun.
Itse laukkatyöskentelyhän on Borasilla aina nautinto. Se laukkaa mielellään, ja sitä pystyy laukassa helposti työstämään. Ensimmäinen voimakas laukannosto aina yllättää, mutta seuraavilla muistan jo taas istua syvällä satulassa ja pitää tasaisen ohjastuntuman sekä asetuksen. Näin ensimmäiset askeleet eivät ole valtavia vaan hallittuja. Ensimmäinen ravisiirtyminenkin meni pieleen, kun en pitänyt sitä asetusta läpi siirtymisen. Huolellinen valmistelu, laukan kokoaminen ja asetus takasivat sen, että ravi oli heti varsin maltillista.
Laukanvaihdot tehtiin lävistäjällä. Nostimme kellopäädyssä pääty-ympyrällä laukan, jota sai työstää ihan rauhassa muutaman kierroksen ajan. Sitten tultiin diagonaali, jonka keskelle tehtiin vaihto. Boras oli aivan hiilenä, kun edestä lähti hevosia tehtävään, mutta sain paketin heti kasaan, kun vain sain laukata.
Ensimmäisellä kerralla ruuna lähti ihan lapasesta. Se tuli lävistäjän vaihtoon asti rauhassa ja tasaisella tahdilla, mutta vaihdon jälkeen ampaisi uralle kuin tykin suusta. En ollut varautunut näin ilmavaan vaihtoon, joten Boras sai vedettyä minut etukenoon ja ryysättyä päätyyn, jossa sain sen kuitenkin nopeasti järjestykseen. Toisella kerralla tuli oikein hieno vaihto, kun jo ympyrällä laskin tasaista tahtia ja keskityin istumaan korostetun suorassa ja pitämään kädet paikoillaan. Kolmas kerta tähän vasemmasta oikeaan oli jo liikaa, silloin keitti ihan kunnolla.
Vasemmasta oikeaan tehtiin vaihto vain kerran. Ratsastettiin kaikki uralla ja tultiin siitä osastossa diagonaalille. Ehdin uralla työstää Borasin laukan aika kivaksi ja kootuksi, joten itse vaihtokin onnistui hyvin. Se oli itse asiassa vaihdoista paras, tai ainakaan Boras ei lennähtänyt mihinkään, vaan jatkoi mukavaa laukkaa läpi kulman.
Hieman se kuitenkin kuumeni tehtävästä, joten loppuravissa sain ensin vähän jarrutella. Maiju sanoi, että Borasilla pidäte lähtee kantapäästä: jalat pitkäksi alas ja hevonen jalkojen väliin - siis ihan samoin kuin Lululla. Pian ruuna olikin taas ravaamassa minun kanssani, sain sitä jopa vähän hitaammaksi. Lopulta se oli oikein mukavan rento ja eteni itse tasaisella vauhdilla.
Borasilla oli selvästi tosi siistiä, kun sai tehdä vaihtoja. Se käveli lopputunnin korvat hörössä ihan sen näköisenä, että tätä voisi tehdä toistekin!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Rohkeammin!
28.12.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Jos tämä Piritan ohjauksessa ratsastamani kolme ja puoli kautta pitäisi tiivistää yhteen ainoaan sanaan, olisi se "rohkeammin". Tuo sana kertoo ehkä parhaiten sen, missä eniten olen kehittynyt, mutta missä toisaalta on vielä paljon parannettavaa. "Rohkeammin" oli myös tämän viimeisen Piritan pitämän tunnin loppupalaute minulle ja Borasille.
Olen aiemminkin kirjoittanut, miten Piritan oppilaaksi siirtyminen ikään kuin aloitti ratsastusharrastukseni alusta. Olin junnannut paikoillani löytämättä sitä punaista lankaa oikeastaan siitä asti, kun Heiskasen Hanna lopetti opettamisen Kaupin Ratsastuskoululla. Pirita palautti minut taas perusasioiden ääreen ja vei sitten selvästi pois mukavuusalueeltani eli niiden isojen, laiskahkojen ruunien parista. Erilaisten temppujen sijasta keskityttiin ensin enemmän istuntaan ja koko hevosen hallintaan. Vaikeusastetta sai helposti lisää hevosvalinnoilla, ja Pirita tutustuttikin minut myös muutamaan unohtumattomaan hevosystävään: Mirjaan, Foxyyn ja Luluun.
Mirjan kanssa opin ajattelemaan ensin hevosen liikettä, vertymistä, suoruutta, ja sitten vasta myötäämistä, pyöreyttä ja peräänantoa. Tamma oli tässä suhteessa hyvin opettavainen, koska suurena se ei lämmennyt kovin nopeasti. Sitä ei voinut alkaa heti koota, vaan vasta kärsivällinen työ tämän upean ja sittemmin siitokseen siirtyneen tamman kanssa toi toivotun tuloksen.
Foxy oli toista maata. Se oli tullessaan vain viisivuotias, enkä ollut koskaan ratsastanut aiemmin niin nuorella hevosella. Sille piti opettaa tasapainoa ja osoittaa, että ratsastaja kyllä huolehtii sen turvallisuudesta. Koska ruuna oli tallissa kuin lempeä ja seurankipeä lemmikkikoira, en osannut pelätä sen aina välillä ratsastettaessa tekemiä äkkikäännöksiä. Valitettavasti yhteinen taipaleemme loppui aivan liian pian, kun Foxyn takapolvet eivät kestäneet rasitusta.
Hevostyhjiötä täyttämään saapui kuitenkin Lulu, joka ensi kuulemalta oli sellainen tamma, että minulla ja sillä ei pitänyt olla mitään yhteistä. Jotain Pirita kuitenkin ymmärsi, kun laittoi minut suuren tamman selkään. Lulusta tuli paras kumppamini lähes 30 tunnin ajaksi, turvaratsuni. Huomasin, että pystyn pikku hiljaa tiedostamaan virheeni ja lopulta myös korjaamaan ainakin osan niistä. Piritan ja Lulun ja viime kaudella myös Maijun opastuksella lopulta ymmärsin, että reippaillakin hevosilla voi ratsastaa jännittämättä, kun muistaa pitää jalat lähellä. Lulu kyllä kertoi heti, jos unohdin.
Kun Lulu siirtyi viettämään aktiivisia eläkepäiviään entiseen kotiinsa, oli ovi auki Borasille. Se on hevonen, jonka kanssa en olisi vielä muutama vuosi sitten ikinä uskonut pärjääväni, saati pitäväni siitä. Mutta niin oli mukavuusalueeni laajentunut, että tällainen herkkä ja kuuma urheiluhevonen osoittautui juuri sopivaksi haasteeksi.
Tällä viimeisellä Piritan pitämällä tunnilla emme luonnollisestikaan aloittaneet enää mitään uuutta, vaan teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Pirita ei määritellyt aloituspistettä, vaan vain lopetuspisteen. Se tarkoitti sitä, että saimme itse päättää miten loivan tai jyrkän väistön teemme ja määritellä itse aloituspisteen.
Aloitimme oikealle, ja meillä Borasin kanssa oli heti vaikeuksia. Se pisti hanttiin aivan samoin kuin edelliselläkin tunnilla, mutta nyt Pirita käski minun rohkeasti komentaa ruunaa väistättävällä pohkeella. Ja todentotta: se hädin tuskin reagoi, vaikka napautin todella selvästi vasemalla jalalla. Sain tehdä sen muutamaan otteeseen, ennen kuin pääsimme yksimielisyyteen ristiaskeleista. Sitten väistö jo sujuikin ilman, että piti koko ajan muistuttaa, vaan lähes pelkät aloitus- ja lopetusavut riittivät. Vasemmalle oli taas huomattavasti helpompaa. Vaikeus tuli lähinnä siitä, kun koitin tehdä erilaisia väistöjä: loiva oli hankalampaa, koska silloin tarvittiin enemmän liikettä eteen.
Boras oli koko tunnin hieman tavanomaista jännittyneempi, oikeastaan oli ollut jo karsinasta asti. Ensimmäistä kertaa se seisoi takapuoli ovella, kun tulin varusteiden kanssa laittamaan sitä kuntoon. Laukan se nosti käynnistä hirvittävällä loikalla, ja pudisteli mennessään kaulaansa. Loppuravissa pienet pidätteet eivät nyt oikein tehonneet, ja Piritakin käski minun ottaa kerralla kunnolla, ettei vaan tule jatkuvaa vetoa suuhun. Ei Boras taaskaan missään vaiheessa käsistä ollut lähtemässä, mutta rentous oli ajoittain hakusessa.
Vaikka olen siis mielestäni oppinut näiden erilaisten hevosten myötä paljon rohkeammaksi ratsastajaksi, jää rohkeus edelleen yhdeksi tavoitteekseni. Borasin kanssa nyt esimerkiksi olen huomannut, että siitä on tullut paljon ratsastettavampi. Se toki on edelleen kovin herkkä ja eteenpäinpyrkivä, mutta ei tietenkään tee mitään pyytämättä. Nopeitakin hevosia pitää ratsastaa etenkin kun nyt tiedän, että siitä ei seuraa mitään katastrofia, vaikka vauhti vähän kiihtyisikin. Pirita sanoi, että Borasin kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että sitä pitääkin alkaa ratsastaa.
Toivottavasti saan siihen vielä mahdollisuuden, vaikka nämä lauantaitunnit nyt tältä erää päättyivätkin. Jatkan hyvillä mielen Primuksella ja hurjasti opettajana kehittyneen Maijun opastuksessa supermukavassa maanantairyhmässämme. Piritaa kiitän läpimpästi näistä erittäin antoisista ja opettavaisista vuosista ja toivotan kaikkea hyvää uusien haasteiden parissa!
Pirita - r. Boras
Jos tämä Piritan ohjauksessa ratsastamani kolme ja puoli kautta pitäisi tiivistää yhteen ainoaan sanaan, olisi se "rohkeammin". Tuo sana kertoo ehkä parhaiten sen, missä eniten olen kehittynyt, mutta missä toisaalta on vielä paljon parannettavaa. "Rohkeammin" oli myös tämän viimeisen Piritan pitämän tunnin loppupalaute minulle ja Borasille.
Olen aiemminkin kirjoittanut, miten Piritan oppilaaksi siirtyminen ikään kuin aloitti ratsastusharrastukseni alusta. Olin junnannut paikoillani löytämättä sitä punaista lankaa oikeastaan siitä asti, kun Heiskasen Hanna lopetti opettamisen Kaupin Ratsastuskoululla. Pirita palautti minut taas perusasioiden ääreen ja vei sitten selvästi pois mukavuusalueeltani eli niiden isojen, laiskahkojen ruunien parista. Erilaisten temppujen sijasta keskityttiin ensin enemmän istuntaan ja koko hevosen hallintaan. Vaikeusastetta sai helposti lisää hevosvalinnoilla, ja Pirita tutustuttikin minut myös muutamaan unohtumattomaan hevosystävään: Mirjaan, Foxyyn ja Luluun.
Mirjan kanssa opin ajattelemaan ensin hevosen liikettä, vertymistä, suoruutta, ja sitten vasta myötäämistä, pyöreyttä ja peräänantoa. Tamma oli tässä suhteessa hyvin opettavainen, koska suurena se ei lämmennyt kovin nopeasti. Sitä ei voinut alkaa heti koota, vaan vasta kärsivällinen työ tämän upean ja sittemmin siitokseen siirtyneen tamman kanssa toi toivotun tuloksen.
Foxy oli toista maata. Se oli tullessaan vain viisivuotias, enkä ollut koskaan ratsastanut aiemmin niin nuorella hevosella. Sille piti opettaa tasapainoa ja osoittaa, että ratsastaja kyllä huolehtii sen turvallisuudesta. Koska ruuna oli tallissa kuin lempeä ja seurankipeä lemmikkikoira, en osannut pelätä sen aina välillä ratsastettaessa tekemiä äkkikäännöksiä. Valitettavasti yhteinen taipaleemme loppui aivan liian pian, kun Foxyn takapolvet eivät kestäneet rasitusta.
Hevostyhjiötä täyttämään saapui kuitenkin Lulu, joka ensi kuulemalta oli sellainen tamma, että minulla ja sillä ei pitänyt olla mitään yhteistä. Jotain Pirita kuitenkin ymmärsi, kun laittoi minut suuren tamman selkään. Lulusta tuli paras kumppamini lähes 30 tunnin ajaksi, turvaratsuni. Huomasin, että pystyn pikku hiljaa tiedostamaan virheeni ja lopulta myös korjaamaan ainakin osan niistä. Piritan ja Lulun ja viime kaudella myös Maijun opastuksella lopulta ymmärsin, että reippaillakin hevosilla voi ratsastaa jännittämättä, kun muistaa pitää jalat lähellä. Lulu kyllä kertoi heti, jos unohdin.
Kun Lulu siirtyi viettämään aktiivisia eläkepäiviään entiseen kotiinsa, oli ovi auki Borasille. Se on hevonen, jonka kanssa en olisi vielä muutama vuosi sitten ikinä uskonut pärjääväni, saati pitäväni siitä. Mutta niin oli mukavuusalueeni laajentunut, että tällainen herkkä ja kuuma urheiluhevonen osoittautui juuri sopivaksi haasteeksi.
Tällä viimeisellä Piritan pitämällä tunnilla emme luonnollisestikaan aloittaneet enää mitään uuutta, vaan teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Pirita ei määritellyt aloituspistettä, vaan vain lopetuspisteen. Se tarkoitti sitä, että saimme itse päättää miten loivan tai jyrkän väistön teemme ja määritellä itse aloituspisteen.
Aloitimme oikealle, ja meillä Borasin kanssa oli heti vaikeuksia. Se pisti hanttiin aivan samoin kuin edelliselläkin tunnilla, mutta nyt Pirita käski minun rohkeasti komentaa ruunaa väistättävällä pohkeella. Ja todentotta: se hädin tuskin reagoi, vaikka napautin todella selvästi vasemalla jalalla. Sain tehdä sen muutamaan otteeseen, ennen kuin pääsimme yksimielisyyteen ristiaskeleista. Sitten väistö jo sujuikin ilman, että piti koko ajan muistuttaa, vaan lähes pelkät aloitus- ja lopetusavut riittivät. Vasemmalle oli taas huomattavasti helpompaa. Vaikeus tuli lähinnä siitä, kun koitin tehdä erilaisia väistöjä: loiva oli hankalampaa, koska silloin tarvittiin enemmän liikettä eteen.
Boras oli koko tunnin hieman tavanomaista jännittyneempi, oikeastaan oli ollut jo karsinasta asti. Ensimmäistä kertaa se seisoi takapuoli ovella, kun tulin varusteiden kanssa laittamaan sitä kuntoon. Laukan se nosti käynnistä hirvittävällä loikalla, ja pudisteli mennessään kaulaansa. Loppuravissa pienet pidätteet eivät nyt oikein tehonneet, ja Piritakin käski minun ottaa kerralla kunnolla, ettei vaan tule jatkuvaa vetoa suuhun. Ei Boras taaskaan missään vaiheessa käsistä ollut lähtemässä, mutta rentous oli ajoittain hakusessa.
Vaikka olen siis mielestäni oppinut näiden erilaisten hevosten myötä paljon rohkeammaksi ratsastajaksi, jää rohkeus edelleen yhdeksi tavoitteekseni. Borasin kanssa nyt esimerkiksi olen huomannut, että siitä on tullut paljon ratsastettavampi. Se toki on edelleen kovin herkkä ja eteenpäinpyrkivä, mutta ei tietenkään tee mitään pyytämättä. Nopeitakin hevosia pitää ratsastaa etenkin kun nyt tiedän, että siitä ei seuraa mitään katastrofia, vaikka vauhti vähän kiihtyisikin. Pirita sanoi, että Borasin kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että sitä pitääkin alkaa ratsastaa.
Toivottavasti saan siihen vielä mahdollisuuden, vaikka nämä lauantaitunnit nyt tältä erää päättyivätkin. Jatkan hyvillä mielen Primuksella ja hurjasti opettajana kehittyneen Maijun opastuksessa supermukavassa maanantairyhmässämme. Piritaa kiitän läpimpästi näistä erittäin antoisista ja opettavaisista vuosista ja toivotan kaikkea hyvää uusien haasteiden parissa!
maanantai 30. joulukuuta 2013
Reippahasti käypi askeleet...
21.12.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Tunnin teema oli jouluisa "reippahasti käypi askeleet, Borasin hommat on niin kiireiset". Tuntimme oli juuri ennen tallin joulujuhlaa, minkä vuoksi naapuriuralla vilisti ponien estevalmennuksessa jos jonkinnäköistä menijää, kuten Michael Jackson sekä Tom ja Jerry. Juhlaan osallistuvien hevosten harjoissa kimaltelivat kuusenkoristeet, ja maneesissa soi joulumusiikki. Juhla toi selvästi pientä jännitystä ilmaan, sillä maneesissa oli koko ajan aikamoinen trafiikki. Tämä kaikki meinasi olla vähän liikaa Borasille, etenkin kun tehtävämme oli vielä sellainen, joka yleensä innostaa hevosia. Tai oikeastaan mitään yhtä tehtäää ei ollut, vaan teimme Piritan käskyistä erilaisia ratsastusradan teitä ja liikkeitä eri askellajeissa vähän niin kuin radanomaisesti.
Alkuverryttelyssä Boras oli vielä oma itsensä. Siitä on tosiaan tullut selvästi ratsastettavampi, ja osasin nyt jo pyytää ravia enemmän eteen ylöspäin liikkumisen sijasta pitämällä jalat koko ajan lähellä. Laukka on aina helpointa, rentoa, eikä Boras kiihdy laukasta lainkaan. Nostoissa vaan saa olla tarkkana, sillä ruuna helposti ennakoi - taitaa tosiaan ymmärtää opettajan käskyt!
Ehdimme tehdä ainakin ravipohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ravilisäyksiä diagonaalilla, pysähdyksiä ravista, lisättyä käyntiä, koottua käyntiä, takaosakäännöksiä, laukkaa ja siirtymisen diagonaalin keskellä raviin. Olisimme ryhmänä saaneet olla hieman tarkempia etäisyyksistä, niin olisimme pystyneet tekemään vieläkin enemmän. Nyt Pirita joutui hieman aina odottamaan, että saimme etäisyydet tasatuksi.
Tällaiset tunnit ovat välillä hurjan kivoja, kun ei ole aikaa hinkata mitään yksityiskohtia, vaan pitää olla koko ajan valmis seuraavaan tehtävään. Piritakin muistutti, että kulloisekin askellajin pitää olla sellainen, että siitä pystyy tekemään vaikka pysähdyksen tai sitten jonkun tietyn liikkeen. Esimerkiksi ravista piti olla valmis pysähtymään tai nostamaan laukka, käynnistä siirtymään lisättyyn käyntiin tai kokoamaan ja tekemään takaosakäännös.
Boras hieman hannasi väistöissä vastaan - Piritan mukaan se alkaa oppia jo vähän luistamaan... Vasemmalle sujui paremmin kuin oikealle. Takaosakäännökset onnistuivat mielestäni hyvin molempiin suuntiin. Ravilisäykset olisivat ehkä saaneet olla vähän rohkeammat, mutta ratsastajan kantti alkoi pettää loppua kohti. Tällä tunnilla menin enimmäkseen kevyttä ravia, koska siinä saan paremmin omalla kevennykselläni rytmitettyä tahtia, tarvittaessa rauhallisemmaksi. Laukka oli taas hyvää, ja teimme jopa hienon siirtymisen raviin I:ssä. Jäin kuitenkin fiilistelemään hallittua siirtymistä ja Piritan kehuja, joten lopputie menikin ihan penkin alle Borasin punkiessa ravissa uralle ennen aikojaan.
Mitä pidemmälle tunti siis eteni, sitä enemmän oli maneesissa hulinaa ja sitä hermostuneemmaksi ja kiireisemmäksi Boras tuli. Katsomoon se oli kuitenkin näyttänyt edelleen rennolta, joten ehkä sitten kuitenkin sain taas hengitettyä ja istuttua riittävästi.
Tunnin jälkeen lämminhenkisessä joulujuhlassa oli vähän haikeatkin tunnelmat, kun muualle opettamaan siirtyvää Piritaa muistettiin puhein ja lahjoin. Meidänkin tuntimme antoi pienen paketin punkinkonttiin kiitokseksi tästä syyskaudesta. Joulun jälkeen on sitten viimeinen Piritan tunti Primuksella tällä erää.
Pirita - r. Boras
Tunnin teema oli jouluisa "reippahasti käypi askeleet, Borasin hommat on niin kiireiset". Tuntimme oli juuri ennen tallin joulujuhlaa, minkä vuoksi naapuriuralla vilisti ponien estevalmennuksessa jos jonkinnäköistä menijää, kuten Michael Jackson sekä Tom ja Jerry. Juhlaan osallistuvien hevosten harjoissa kimaltelivat kuusenkoristeet, ja maneesissa soi joulumusiikki. Juhla toi selvästi pientä jännitystä ilmaan, sillä maneesissa oli koko ajan aikamoinen trafiikki. Tämä kaikki meinasi olla vähän liikaa Borasille, etenkin kun tehtävämme oli vielä sellainen, joka yleensä innostaa hevosia. Tai oikeastaan mitään yhtä tehtäää ei ollut, vaan teimme Piritan käskyistä erilaisia ratsastusradan teitä ja liikkeitä eri askellajeissa vähän niin kuin radanomaisesti.
Alkuverryttelyssä Boras oli vielä oma itsensä. Siitä on tosiaan tullut selvästi ratsastettavampi, ja osasin nyt jo pyytää ravia enemmän eteen ylöspäin liikkumisen sijasta pitämällä jalat koko ajan lähellä. Laukka on aina helpointa, rentoa, eikä Boras kiihdy laukasta lainkaan. Nostoissa vaan saa olla tarkkana, sillä ruuna helposti ennakoi - taitaa tosiaan ymmärtää opettajan käskyt!
Ehdimme tehdä ainakin ravipohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ravilisäyksiä diagonaalilla, pysähdyksiä ravista, lisättyä käyntiä, koottua käyntiä, takaosakäännöksiä, laukkaa ja siirtymisen diagonaalin keskellä raviin. Olisimme ryhmänä saaneet olla hieman tarkempia etäisyyksistä, niin olisimme pystyneet tekemään vieläkin enemmän. Nyt Pirita joutui hieman aina odottamaan, että saimme etäisyydet tasatuksi.
Tällaiset tunnit ovat välillä hurjan kivoja, kun ei ole aikaa hinkata mitään yksityiskohtia, vaan pitää olla koko ajan valmis seuraavaan tehtävään. Piritakin muistutti, että kulloisekin askellajin pitää olla sellainen, että siitä pystyy tekemään vaikka pysähdyksen tai sitten jonkun tietyn liikkeen. Esimerkiksi ravista piti olla valmis pysähtymään tai nostamaan laukka, käynnistä siirtymään lisättyyn käyntiin tai kokoamaan ja tekemään takaosakäännös.
Boras hieman hannasi väistöissä vastaan - Piritan mukaan se alkaa oppia jo vähän luistamaan... Vasemmalle sujui paremmin kuin oikealle. Takaosakäännökset onnistuivat mielestäni hyvin molempiin suuntiin. Ravilisäykset olisivat ehkä saaneet olla vähän rohkeammat, mutta ratsastajan kantti alkoi pettää loppua kohti. Tällä tunnilla menin enimmäkseen kevyttä ravia, koska siinä saan paremmin omalla kevennykselläni rytmitettyä tahtia, tarvittaessa rauhallisemmaksi. Laukka oli taas hyvää, ja teimme jopa hienon siirtymisen raviin I:ssä. Jäin kuitenkin fiilistelemään hallittua siirtymistä ja Piritan kehuja, joten lopputie menikin ihan penkin alle Borasin punkiessa ravissa uralle ennen aikojaan.
Mitä pidemmälle tunti siis eteni, sitä enemmän oli maneesissa hulinaa ja sitä hermostuneemmaksi ja kiireisemmäksi Boras tuli. Katsomoon se oli kuitenkin näyttänyt edelleen rennolta, joten ehkä sitten kuitenkin sain taas hengitettyä ja istuttua riittävästi.
Tunnin jälkeen lämminhenkisessä joulujuhlassa oli vähän haikeatkin tunnelmat, kun muualle opettamaan siirtyvää Piritaa muistettiin puhein ja lahjoin. Meidänkin tuntimme antoi pienen paketin punkinkonttiin kiitokseksi tästä syyskaudesta. Joulun jälkeen on sitten viimeinen Piritan tunti Primuksella tällä erää.
torstai 19. joulukuuta 2013
Diagonaalisulkuja ravissa
7.12.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Olin normaalia paria tuntia aikaisemmassa, sillä lähdin illalla laivalla koiranäyttelyyn Tukholmaan. Tunti oli hyvin samantasoinen kuin omani, ja ohjelmakin oli ihan sama: diagonaalisulut jatkuivat. Etukäteen vähän hirvitti, miten Boras pysyy aisoissa, mutta se oli nyt koko tunnin superhieno ja aivan rauhallinen. Edellisen kerran jännittyneisyydestä ei ollut tietoakaan!
Alkuveryttelyn teimme osin uralla, osin pääty-ympyröillä. Boras oli alkuun jopa vähän liian hidas, tai oikeammin vähän liian lyhyillä askelilla. Vasta kun Pirita pyysi ratsastamaan raviaskeleeseen vähän pituutta ja joustoa, Boras alkoi liikkua ja samalla myös rentoutua sellaisen sille tyypillisen leijailevan askelluksen sijaan. Silloin huomasin myös, että ruunaa voikin myös ratsastaa ilman, että mitään sen kummempaa tapahtuu. Se kesti hyvin pidätteet ja pohkeet, kun ei vaan itse ollut liian nopea; piti siis muistaa edelleen istua syvällä satulassa, hengittää ja pitää rennot kädet silloin, kun ei tehnyt puolipidätteitä.
Laukka ympyrällä oli taas sellaista nautiskelua, jota olisin voinut jatkaa tunnin loppuun asti. Onneksi kuitenkin meillä oli muutakin ohjelmaa eli niitä sulkuja. Teimme ensin molempiin suuntiin sulut käynnissä. Lähdimme ratsastamaan Kikan suosimaan harjoitusta, jossa pitkän sivun alusta otetaan suora linja kohti määränpäätä, joka tässä tapauksessa oli kahden tötsän väli pituushalkaisijan loppupäässä. Ensin ratsastettiin siis suoralla hevosella muutama metri, ennen kuin käännettiin voltille. Voltti ei tullut uralle, vaan sille suoralle linjalle, jolle palatessa jätettiin hevonen asettuneeksi ja taipuneeksi. Tästä jatkettiin sulkua tötsien väliin asti.
Boras teki käynnissä vasempaan hieman vaivalloisemin kuin oikeaan, jonne sujui jo aika mainiosti. Piritakin sanoi, että Borasille sulut eivät ole vaikeita, vaan vaikeus tulee siitä, että miten saa muun ratsastettavuuden pysymään hallinnassa. Minä vähän pelkäsin, että Boras ottaa ravisuluista hirveät kierrokset, mutta eipäs ottanutkaan. Ilmeisesti sen kaikki keskittyminen tarvittiin itse tehtävään, vaikka ravissa ehdittiinkin tehdä vain helpompaan suuntaan eli oikeaan.
Olin tunnin jälkeen ihan onneni kukkuloilla, sillä Boras oli jotenkin ihan erityisen makea. Se on selvästi alkanut rentoutua ja malttaa keskittyä muuhunkin kuin menemään lujaa. Tällöin se on mahdottoman miellyttävä ratsastaa, tasainen, kevyt ja vastaanottavainen. Toki ihan superherkkä edelleen, eli esimerkiksi kaikki ylimääräiset heilahtelut satulassa saavat varmasti aikaiseksi jonkinlaisen reaktion - ratsastajalta tarvitaan siis sekä hyvää mielen- että kehonhallintaa!
Pirita - r. Boras
Olin normaalia paria tuntia aikaisemmassa, sillä lähdin illalla laivalla koiranäyttelyyn Tukholmaan. Tunti oli hyvin samantasoinen kuin omani, ja ohjelmakin oli ihan sama: diagonaalisulut jatkuivat. Etukäteen vähän hirvitti, miten Boras pysyy aisoissa, mutta se oli nyt koko tunnin superhieno ja aivan rauhallinen. Edellisen kerran jännittyneisyydestä ei ollut tietoakaan!
Alkuveryttelyn teimme osin uralla, osin pääty-ympyröillä. Boras oli alkuun jopa vähän liian hidas, tai oikeammin vähän liian lyhyillä askelilla. Vasta kun Pirita pyysi ratsastamaan raviaskeleeseen vähän pituutta ja joustoa, Boras alkoi liikkua ja samalla myös rentoutua sellaisen sille tyypillisen leijailevan askelluksen sijaan. Silloin huomasin myös, että ruunaa voikin myös ratsastaa ilman, että mitään sen kummempaa tapahtuu. Se kesti hyvin pidätteet ja pohkeet, kun ei vaan itse ollut liian nopea; piti siis muistaa edelleen istua syvällä satulassa, hengittää ja pitää rennot kädet silloin, kun ei tehnyt puolipidätteitä.
Laukka ympyrällä oli taas sellaista nautiskelua, jota olisin voinut jatkaa tunnin loppuun asti. Onneksi kuitenkin meillä oli muutakin ohjelmaa eli niitä sulkuja. Teimme ensin molempiin suuntiin sulut käynnissä. Lähdimme ratsastamaan Kikan suosimaan harjoitusta, jossa pitkän sivun alusta otetaan suora linja kohti määränpäätä, joka tässä tapauksessa oli kahden tötsän väli pituushalkaisijan loppupäässä. Ensin ratsastettiin siis suoralla hevosella muutama metri, ennen kuin käännettiin voltille. Voltti ei tullut uralle, vaan sille suoralle linjalle, jolle palatessa jätettiin hevonen asettuneeksi ja taipuneeksi. Tästä jatkettiin sulkua tötsien väliin asti.
Boras teki käynnissä vasempaan hieman vaivalloisemin kuin oikeaan, jonne sujui jo aika mainiosti. Piritakin sanoi, että Borasille sulut eivät ole vaikeita, vaan vaikeus tulee siitä, että miten saa muun ratsastettavuuden pysymään hallinnassa. Minä vähän pelkäsin, että Boras ottaa ravisuluista hirveät kierrokset, mutta eipäs ottanutkaan. Ilmeisesti sen kaikki keskittyminen tarvittiin itse tehtävään, vaikka ravissa ehdittiinkin tehdä vain helpompaan suuntaan eli oikeaan.
Olin tunnin jälkeen ihan onneni kukkuloilla, sillä Boras oli jotenkin ihan erityisen makea. Se on selvästi alkanut rentoutua ja malttaa keskittyä muuhunkin kuin menemään lujaa. Tällöin se on mahdottoman miellyttävä ratsastaa, tasainen, kevyt ja vastaanottavainen. Toki ihan superherkkä edelleen, eli esimerkiksi kaikki ylimääräiset heilahtelut satulassa saavat varmasti aikaiseksi jonkinlaisen reaktion - ratsastajalta tarvitaan siis sekä hyvää mielen- että kehonhallintaa!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Diagonaalisulkuja
30.11.2013 Primus Talli
Johanna - r. Boras
Pirita oli jälleen koulutuksessa, joten sijaisena oli tuttuun tapaan Johanna. Hänellä oli taas tarkat ohjeet siitä, mitä meidän pitäisi tunnilla tehdä: sulkutaivutuksia diagonaalilla. Viimeksi, kun en ollut paikalla, niitä oli kuulemma tehty uralla.
Se niin paljon kehumani joogaolo oli nyt hieman vaikeampi saavuttaa, sillä Boras oli karsinassa normaalista poiketen hieman ärtynyt. Arvelin, että juuri klipattu turkki kutisi tai jotenkin muuten oli vähän eri tuntuinen, sillä ruuna vähän irvisteli jo loimea pois ottaessani. Satulan palaset sain koottua selkään ihan hyvin, mutta vyötä kiristäessäni jouduin laittamaan sen kiinni. Ei Boras missään nimessä koittanut purra tai potkia, mutta vähän tavoistaan poiketen pyöri karsinassa. Muutoin se oli oma utelias ja seurustelevainen oma itsensä.
Joka tapauksessa sain sitten tietenkin päähäni, että se on myös selästä käsin hieman säpäkämpi. No niin se kyllä olikin, mutta en tiedä johtuiko se vaan ratsastajasta, jonka mielenhallinnan saavuttamiseen meni tällä kerralla hieman aikaa. Johannakin sanoi loppupalautteessa, että sain hyvin rauhoitettua mieleni, minkä jälkeen homma toimi. Itse asiassa Johanna tuntui hyvinkin tyytyväiseltä, sillä Boras oli hänen silmäänsä sopivan rauhallisen oloinen koko tunnin. Se varmaan näyttikin siltä, mutta mielestäni sain kyllä tehdä vähän enemmän töitä kuin esimerkiksi edellisellä kerralla.
Pohkeet ratsastettiin läpi heti aluksi käynnissä tekemällä pohkeenväistöt molempiin suuntiin uralta keskihalkaisijalle. Väistöä ei saanut tehdä yhdessä osassa, vaan vähintään kolmessa siten, että väliin tehtiin selvä suoristus. Ensin sai väistää loivemmin, sitten piti jo vaatia selvempiä ristiaskeleita.
Ravissa ja laukassa mentiin pitkään uralla tehden pitkien sivujen alkuun ensimmäiseen kirjaimeen voltit. Minusta tuntui, että olin koko ajan jonkun tiellä, sillä kirjaimeen tehty voltti vei tilaa myös lyhyeltä sivulta. Suuntaa vaihdettaessa tultiin koko rata leikkaa, ja se onnistui hyvin kun siirsin Borasin raviin jo I:ssä. Sen jälkeen saimmekin sitten aikaiseksi läheltä piti -tilanteen, kun menimme vähän turhan läheltä diagonaalilla olevaa toista ratsukkoa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta molempia ratsastajia kyllä harmitti, että vielä pitää päästää tuollaisia tilanteita yleensäkään sattumaan.
Pohkeet ratsastettiin läpi heti aluksi käynnissä tekemällä pohkeenväistöt molempiin suuntiin uralta keskihalkaisijalle. Väistöä ei saanut tehdä yhdessä osassa, vaan vähintään kolmessa siten, että väliin tehtiin selvä suoristus. Ensin sai väistää loivemmin, sitten piti jo vaatia selvempiä ristiaskeleita.
Ravissa ja laukassa mentiin pitkään uralla tehden pitkien sivujen alkuun ensimmäiseen kirjaimeen voltit. Minusta tuntui, että olin koko ajan jonkun tiellä, sillä kirjaimeen tehty voltti vei tilaa myös lyhyeltä sivulta. Suuntaa vaihdettaessa tultiin koko rata leikkaa, ja se onnistui hyvin kun siirsin Borasin raviin jo I:ssä. Sen jälkeen saimmekin sitten aikaiseksi läheltä piti -tilanteen, kun menimme vähän turhan läheltä diagonaalilla olevaa toista ratsukkoa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta molempia ratsastajia kyllä harmitti, että vielä pitää päästää tuollaisia tilanteita yleensäkään sattumaan.
Sulut tehtiin käynnissä molempiin suuntiin samalla reitillä kuin alun pohkeenväistöt. Vasemmalle oli vaikeampaa, mutta silti jostain syystä oikeassa kierroksessa vängersin itseni pahemmalle mutkalle: kädet menivät väkisin samalle puolelle säkää, ja paino valui herkästi ulos, vaikka koitin istua sisällä... Lopulta Boras kuitenkin teki sulut ihan hyvin, mutta hieman jännittyneesti. Loppuravissa pääsin jo antamaan pidempää ohjaa, vaikka se sitten aina välillä täytyykin jarrutella takaisin hitaampaan raviin.
torstai 21. marraskuuta 2013
Istu, hengitä, rennot kädet
16.11.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Vähiin käy ennen kuin loppuu, Piritan pitämät tunnit nimittäin. Hän siirtyy uusiin haasteisiin vuodenvaihteessa, eikä jatka opettajana enää Primuksella. Koska uutta opettajaa ei pystytty kertomaan ennen kevään vakiovuorojen varausmaksujen eräpäivää, jätin lauantaitunnin kokonaan pois. Jään siis ehkä entistä aktiivisemmaksi tuntipörssin käyttäjäksi, tai sitten tyydyn taas vain yhteen viikkotuntiin. Aika näyttää.
Vielä kuitenkin sain nautiskella koko rahan edestä, kun minulle oli jaettu taas Boras. Se on kerrassaan mainio tyyppi kaikin tavoin. Borasin kanssa on kiva puuhastella karsinassa, ja sen selässä tavoitan tyyneyden, jota en osaa selittää tai tavoittaa muilla hevosilla. Vaikka se vähän pomppisi tai kiihtyisi, ei yhtään hirvitä enkä tee mitään paniikkiratkaisuja, istun vaan ja odotan, että tilanne rauhoittuu. Borasin kanssa olen lanseerannut itselleni ratsastusmoton, joka toimii: istu, hengitä, rennot kädet. Istu hiljaa ja syvällä satulassa hevosen takajalkojen päällä, muista hengittää rauhallisesti, äläkä vedä ohjista vaan pidä käsi vain paikoillaan. Yksinkertaista.
Käynnissä koitin ratsastaa Borasin rennoksi ja mahdollisimman alas. Tämä oli ruunalle päivän kolmas tunti, ja ainakin edellisellä se oli kuulemma ollut hyvin rauhallinen. Huomasin aika nopeasti, että sitä sai suorastaan ratsastaa eteen. Liekö hieman rauhallisemmasta temmosta johtunut, mutta vasen pohje tuntui olevan oikeastaan koko tunnin ihan erityisen vaikea saada rehellisesti läpi. Vasemmassa kierroksessa Boras oikoisi mielellään kulmia ja pienentäisi ympyröitä, kun taas oikeassa se heittäisi mielellään takaosaansa ulos vasten ulkopohjetta.
Ravi uralla ja keskiympyrällä oli helpompaa. Pystyin molempiin suuntiin suurentamaan ja pienentämään ympyrää sen mukaan, miten tarvitsimme lisätilaa. Boras ravasi letkeästi ja maatavoittavasti omalla moottorillaan. Oman istunnan kanssa pitää vaan olla todella tarkka ja jäntevä keskivartalosta sekä keventää tasaisesti, koska jos pienestikin horjahtaa, ragoi Boras heti tarjoamalla jotain. Usein se jotain on laukka tai ainakin reippaampi ravi.
Laukkaa varten jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle vasemmassa käynnissä. Kun Pirita sanoi, että valmistellaan laukkaa, niin Boras oli jo menossa. Pirita nauroi, että ei kai se nyt ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta siltä se kyllä vaikutti. Hevonen takaisin käyntiin ja rennoksi ja sitten puolen kierroksen päästä rauhallinen nosto. Aiemmin ja jollain muulla hevosella olisin vaan jysäyttänyt heti laukkaan, mutta nyt maltoin rauhoittaa tilanteen ja antaa muiden odottaa. Laukka vasempaa oli muutoin ihan hyvää, mutta vasenta pohjetta vasten pyrkiminen korostui. Jouduin tekemään hartiavoimin töitä, että sain ruunan edes kutakuinkin oikealle reitille etenkin kansoitetun katsomon puolella.
Tunnin päätehtävänä oli takaosan käännökset. Aloitimme lyhentämällä ja kokoamalla käyntiä ja kääntämällä sitten omatoimisesti aina pitkältä sivulta 90 astetta radan poikki. Näitä käännöksiä ehti tekemään useampia, ennen kuin teimme 180 asteen käännökset uralla yhtä aikaa. Sama harjoitus toistettiin myös toiseen suuntaan. Borasin hermo piti hyvin, ja se kääntyikin molempiin suuntiin varsin näppärästi. Valmistelu oli vasempaan vaikeampaa, sillä se alkoi ennakoida ja kääntyä vasten sisäpohjetta. Näistä selvittiin helposti sillä, että ongelmien ilmaantuessa jatkettiinkin vaan suoraan ja tehtiin vaikka yksi huolellinen kulma käännöksen sijasta.
Välissä tehtiin pienet pätkän ravia. Kevensin pääosin, sillä en halunnut mahdollisesti rikkoa saavuttamaamme rentoutta. Keskitytään harjoitusravin työstämiseen sitten ihan erikseen, vaikka Borasin ravi ei kyllä olekaan mitenkään erityisen pahaa istua.
Lopuksi vielä laukattiin pääty-ympyröillä oikeaan. Tällä kerralla Pirita pyysi meitä vain siirtymään "siihen nopeampaan askellajiin", ja saimmekin Borasin kanssa aikaiseksi ihan kunnollisen ja rauhallisen noston. Myös laukka oikeaan oli kertakaikkiaan mainiota, Piritakin sanoi että suorastaan superhyvää. Minä vain istuin, hengitin ja pidin rennon käden - sekä nautin.
Pirita sanoi lopuksi, että Boras on alkanut hengittää tunneilla. Hän uskoo, että sille on nyt löydetty sellaiset ratsastajat, jotka saavat ruunan rentoutumaan. Boras on ainakin saanut minut rentoutumaan, ja sitä tunnetta koitan tavoitella myös muilla hevosilla, vaikka niiden moottorit eivät aivan yhtä voimakkaita ihan itsestään olisikaan.
Pirita - r. Boras
Vähiin käy ennen kuin loppuu, Piritan pitämät tunnit nimittäin. Hän siirtyy uusiin haasteisiin vuodenvaihteessa, eikä jatka opettajana enää Primuksella. Koska uutta opettajaa ei pystytty kertomaan ennen kevään vakiovuorojen varausmaksujen eräpäivää, jätin lauantaitunnin kokonaan pois. Jään siis ehkä entistä aktiivisemmaksi tuntipörssin käyttäjäksi, tai sitten tyydyn taas vain yhteen viikkotuntiin. Aika näyttää.
Vielä kuitenkin sain nautiskella koko rahan edestä, kun minulle oli jaettu taas Boras. Se on kerrassaan mainio tyyppi kaikin tavoin. Borasin kanssa on kiva puuhastella karsinassa, ja sen selässä tavoitan tyyneyden, jota en osaa selittää tai tavoittaa muilla hevosilla. Vaikka se vähän pomppisi tai kiihtyisi, ei yhtään hirvitä enkä tee mitään paniikkiratkaisuja, istun vaan ja odotan, että tilanne rauhoittuu. Borasin kanssa olen lanseerannut itselleni ratsastusmoton, joka toimii: istu, hengitä, rennot kädet. Istu hiljaa ja syvällä satulassa hevosen takajalkojen päällä, muista hengittää rauhallisesti, äläkä vedä ohjista vaan pidä käsi vain paikoillaan. Yksinkertaista.
Käynnissä koitin ratsastaa Borasin rennoksi ja mahdollisimman alas. Tämä oli ruunalle päivän kolmas tunti, ja ainakin edellisellä se oli kuulemma ollut hyvin rauhallinen. Huomasin aika nopeasti, että sitä sai suorastaan ratsastaa eteen. Liekö hieman rauhallisemmasta temmosta johtunut, mutta vasen pohje tuntui olevan oikeastaan koko tunnin ihan erityisen vaikea saada rehellisesti läpi. Vasemmassa kierroksessa Boras oikoisi mielellään kulmia ja pienentäisi ympyröitä, kun taas oikeassa se heittäisi mielellään takaosaansa ulos vasten ulkopohjetta.
Ravi uralla ja keskiympyrällä oli helpompaa. Pystyin molempiin suuntiin suurentamaan ja pienentämään ympyrää sen mukaan, miten tarvitsimme lisätilaa. Boras ravasi letkeästi ja maatavoittavasti omalla moottorillaan. Oman istunnan kanssa pitää vaan olla todella tarkka ja jäntevä keskivartalosta sekä keventää tasaisesti, koska jos pienestikin horjahtaa, ragoi Boras heti tarjoamalla jotain. Usein se jotain on laukka tai ainakin reippaampi ravi.
Laukkaa varten jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle vasemmassa käynnissä. Kun Pirita sanoi, että valmistellaan laukkaa, niin Boras oli jo menossa. Pirita nauroi, että ei kai se nyt ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta siltä se kyllä vaikutti. Hevonen takaisin käyntiin ja rennoksi ja sitten puolen kierroksen päästä rauhallinen nosto. Aiemmin ja jollain muulla hevosella olisin vaan jysäyttänyt heti laukkaan, mutta nyt maltoin rauhoittaa tilanteen ja antaa muiden odottaa. Laukka vasempaa oli muutoin ihan hyvää, mutta vasenta pohjetta vasten pyrkiminen korostui. Jouduin tekemään hartiavoimin töitä, että sain ruunan edes kutakuinkin oikealle reitille etenkin kansoitetun katsomon puolella.
Tunnin päätehtävänä oli takaosan käännökset. Aloitimme lyhentämällä ja kokoamalla käyntiä ja kääntämällä sitten omatoimisesti aina pitkältä sivulta 90 astetta radan poikki. Näitä käännöksiä ehti tekemään useampia, ennen kuin teimme 180 asteen käännökset uralla yhtä aikaa. Sama harjoitus toistettiin myös toiseen suuntaan. Borasin hermo piti hyvin, ja se kääntyikin molempiin suuntiin varsin näppärästi. Valmistelu oli vasempaan vaikeampaa, sillä se alkoi ennakoida ja kääntyä vasten sisäpohjetta. Näistä selvittiin helposti sillä, että ongelmien ilmaantuessa jatkettiinkin vaan suoraan ja tehtiin vaikka yksi huolellinen kulma käännöksen sijasta.
Välissä tehtiin pienet pätkän ravia. Kevensin pääosin, sillä en halunnut mahdollisesti rikkoa saavuttamaamme rentoutta. Keskitytään harjoitusravin työstämiseen sitten ihan erikseen, vaikka Borasin ravi ei kyllä olekaan mitenkään erityisen pahaa istua.
Lopuksi vielä laukattiin pääty-ympyröillä oikeaan. Tällä kerralla Pirita pyysi meitä vain siirtymään "siihen nopeampaan askellajiin", ja saimmekin Borasin kanssa aikaiseksi ihan kunnollisen ja rauhallisen noston. Myös laukka oikeaan oli kertakaikkiaan mainiota, Piritakin sanoi että suorastaan superhyvää. Minä vain istuin, hengitin ja pidin rennon käden - sekä nautin.
Pirita sanoi lopuksi, että Boras on alkanut hengittää tunneilla. Hän uskoo, että sille on nyt löydetty sellaiset ratsastajat, jotka saavat ruunan rentoutumaan. Boras on ainakin saanut minut rentoutumaan, ja sitä tunnetta koitan tavoitella myös muilla hevosilla, vaikka niiden moottorit eivät aivan yhtä voimakkaita ihan itsestään olisikaan.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Kyllä me teille keskilaukat näytetään!
12.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Sain jatkaa jo yhdeksi suosikiseni nousseella Borasilla. Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tykkään mennä Borasin kaltaisella hevosella, olisin pitänyt häntä vähintäänkin järkensä menettäneenä. Minähän pidän suurista ja eteenpäinratsastettavista raskaammista hevosista! Mutta sitten tuli Lulu, josta on tullut jo minun turvahevoseni. Borasin myötä olen päässyt harjoittelemaan vielä ihan eri tavalla eteenpäinpyrkivän ja kuumuvan hevosen ratsastamista - ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä.
Alkuveryttelyssä en nyt saavuttanut aivan samanlaista tyyneyttä ja tasaisuutta kuin edellisellä kerralla. Uskalsin toisaalta ratsastaa hieman voimakkaammin Borasta etenkin vasemmalta. Se punkeaa lapa edellä takapäätä ulos oikeassa kierroksessa, ja vasemmassa oikoo mielellään samaa vasenta pohjetta vastaan. Koitin hakea sellaista pohjeen voimakkuutta, jolla saan juuri sopivan reaktion aikaiseksi. Boras on niin herkkä, että se saattaa ihan hyvin tulkita sisäpohkeen napautuksen laukannostoavuksi. Oman haasteensa alkuveryttelyyn toi tällä tunnilla myös se, että emme nyt menneet ympyrällä vaan koko uraa. Minä toki tein voltteja ja ympyröitä jatkuvasti, ohjeen mukaan joka sivun keskelle.
Vastalaukkaa teimme tällä kerralla vain oikeassa kierroksessa siten, että tulimme laitumen puolella pitkällä sivulla ensin huolellisen kulman jälkeen pienen matkan suoraan. Siitä loivasti uran sisäpuolella olevien tötsien väliin, josta suoristus pitkän sivun suuntaisesti kohti lyhyttä sivua. Pirita pyysi meitä erityisesti keskittymään hevosen kontrollointiin ja tarkkailemaan, miten se pyrkii käyttäytymään ja miten se korjataan. Tarkoitus oli ikään kuin vähän jo hienosäätää, löytää juuri omalle hevoselle juuri ne oikeat nappulat.
Minä tein ensin turhan tiukan tien uralta tötsien väliin, jolloin tehtävästi tuli Borasille hieman liian vaikea. Kun sain reitin loivemmaksi, se teki todella hienosti. Minä olin suorastaan pakahtua ylpeydestä, kun muistin jokaisella kerralla ihan itse myödätä sisäohjasta kaarteessa lyhyelle sivulle! Tehtävän onnistuminen edellytti taas hyvin maltillista omaa istuntaa syvällä satulassa. Pirita sanoi taas, että itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, vaikka hevonen vähän kuumuisikin. No, nyt tässä tehtävässä Boras ei kyllä oikeastaan kuumunut. Päädyin kaiken lisäksi vielä sellaisen ratkaisuun, että tein töitä tehtävien välillä vain laukassa. Siinä se tykkää työskennellä ja saan sen laukassa kaikkein parhaiten rennoksi.
Vasemmassa kierroksessa koitimme sitten käyttää niitä toivottavasti löytyneitä nappuloita, kun pitkä sivun piti ratsastaa keskilaukassa. Pirita totesi, että keskilaukkaa tehdään aivan liian harvoin, eivätkä ratsastajat tahdo uskaltaa vaikuttaa hevoseen riittävästi. Minä sain ensimmäisellä kerralla kokeilla tosi varovaisesti lisäystä. Boraksen kohdalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se lisäisi. Niinpä, kun Pirita oli tyytymätön muiden hevosten keskilaukkaan, pyysi hän meitä näyttämään, millaista keskilaukka oikein on. No, sehän ei suurempia tuskia tuottanut - päin vastoin, apuni olivat vähän liiankin voimakkaat kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Me lennähdeltiin kolme pitkää sivua keskilaukkaa, ja vaikka Boras menee lujaa, saa sen kuitenkin hämmästyttävän helposti aina kiinni. Boras kyllä hieman kuumeni keskilaukoista, mutta rahoittui ensin ravissa ympyrällä ja sitten kentän keskelle seisomaan, kun muut tekivät tehtävän vuorollaan. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan keskilaukkaa Borasilla vielä uudestaan, jotta osaisin paremmin suhteuttaa apuni tällaiselle supernopeasti reagoivalla hevoselle.
Pirita - r. Boras
Sain jatkaa jo yhdeksi suosikiseni nousseella Borasilla. Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tykkään mennä Borasin kaltaisella hevosella, olisin pitänyt häntä vähintäänkin järkensä menettäneenä. Minähän pidän suurista ja eteenpäinratsastettavista raskaammista hevosista! Mutta sitten tuli Lulu, josta on tullut jo minun turvahevoseni. Borasin myötä olen päässyt harjoittelemaan vielä ihan eri tavalla eteenpäinpyrkivän ja kuumuvan hevosen ratsastamista - ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä.
Alkuveryttelyssä en nyt saavuttanut aivan samanlaista tyyneyttä ja tasaisuutta kuin edellisellä kerralla. Uskalsin toisaalta ratsastaa hieman voimakkaammin Borasta etenkin vasemmalta. Se punkeaa lapa edellä takapäätä ulos oikeassa kierroksessa, ja vasemmassa oikoo mielellään samaa vasenta pohjetta vastaan. Koitin hakea sellaista pohjeen voimakkuutta, jolla saan juuri sopivan reaktion aikaiseksi. Boras on niin herkkä, että se saattaa ihan hyvin tulkita sisäpohkeen napautuksen laukannostoavuksi. Oman haasteensa alkuveryttelyyn toi tällä tunnilla myös se, että emme nyt menneet ympyrällä vaan koko uraa. Minä toki tein voltteja ja ympyröitä jatkuvasti, ohjeen mukaan joka sivun keskelle.
Vastalaukkaa teimme tällä kerralla vain oikeassa kierroksessa siten, että tulimme laitumen puolella pitkällä sivulla ensin huolellisen kulman jälkeen pienen matkan suoraan. Siitä loivasti uran sisäpuolella olevien tötsien väliin, josta suoristus pitkän sivun suuntaisesti kohti lyhyttä sivua. Pirita pyysi meitä erityisesti keskittymään hevosen kontrollointiin ja tarkkailemaan, miten se pyrkii käyttäytymään ja miten se korjataan. Tarkoitus oli ikään kuin vähän jo hienosäätää, löytää juuri omalle hevoselle juuri ne oikeat nappulat.
Minä tein ensin turhan tiukan tien uralta tötsien väliin, jolloin tehtävästi tuli Borasille hieman liian vaikea. Kun sain reitin loivemmaksi, se teki todella hienosti. Minä olin suorastaan pakahtua ylpeydestä, kun muistin jokaisella kerralla ihan itse myödätä sisäohjasta kaarteessa lyhyelle sivulle! Tehtävän onnistuminen edellytti taas hyvin maltillista omaa istuntaa syvällä satulassa. Pirita sanoi taas, että itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, vaikka hevonen vähän kuumuisikin. No, nyt tässä tehtävässä Boras ei kyllä oikeastaan kuumunut. Päädyin kaiken lisäksi vielä sellaisen ratkaisuun, että tein töitä tehtävien välillä vain laukassa. Siinä se tykkää työskennellä ja saan sen laukassa kaikkein parhaiten rennoksi.
Vasemmassa kierroksessa koitimme sitten käyttää niitä toivottavasti löytyneitä nappuloita, kun pitkä sivun piti ratsastaa keskilaukassa. Pirita totesi, että keskilaukkaa tehdään aivan liian harvoin, eivätkä ratsastajat tahdo uskaltaa vaikuttaa hevoseen riittävästi. Minä sain ensimmäisellä kerralla kokeilla tosi varovaisesti lisäystä. Boraksen kohdalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se lisäisi. Niinpä, kun Pirita oli tyytymätön muiden hevosten keskilaukkaan, pyysi hän meitä näyttämään, millaista keskilaukka oikein on. No, sehän ei suurempia tuskia tuottanut - päin vastoin, apuni olivat vähän liiankin voimakkaat kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Me lennähdeltiin kolme pitkää sivua keskilaukkaa, ja vaikka Boras menee lujaa, saa sen kuitenkin hämmästyttävän helposti aina kiinni. Boras kyllä hieman kuumeni keskilaukoista, mutta rahoittui ensin ravissa ympyrällä ja sitten kentän keskelle seisomaan, kun muut tekivät tehtävän vuorollaan. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan keskilaukkaa Borasilla vielä uudestaan, jotta osaisin paremmin suhteuttaa apuni tällaiselle supernopeasti reagoivalla hevoselle.
torstai 3. lokakuuta 2013
Mahdottoman makea, osa 1
28.9.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Yleisön pyynnöstä lempinimen Boris saanut ruuna ei enää minun suussani taivu mihinkään, joten kulkekoon virallisella nimellään vastedeskin. Ja hyvin kulkikin, vaikka ensin taas vähän jännitti, että noinkohan osaan vielä toisenkin kerran ratsastaa näin haastavalla hevosella.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Hyvin ratsastettu!
31.8.2013 Primus Tallia
Pirita - r. Boras
Kummallisia nämä etiäiset, mutta vaikka olinkin varautunut Tinoon, niin minulla oli ihan sellainen tunne, että josko sittenkin menisin jommalla kummalla niistä uusista hevosista. Olin kuullut, että keskiviikkona tallille oli saapunut kaksi uutta ratsua, 12-vuotias ja 5-vuotias. Edellisen illan syyskauden avajaisissa Kikka oli kertonut niiden olevan kokeiltavana ja ajan näyttävän, että jäävätkö.
Minun ratsuni Boras oli se kokeneempi ja hyppäsi jo taitavan ratsastajan kanssa edellisellä tunnilla. Katselin menoa hetken aikaa, ja hain sitten turvaliivin autosta... Boras oli sporttisen näköinen rautias ruuna, jolla vauhtia riitti. Se ei varsinaisesti sinkoillut mihinkään, mutta meni l-u-j-a-a. Ratsastajalla oli vaikeuksia saada sitä siirtymään laukasta raviin, ja siinä vaiheessa kun otettiin kunnon jarrut käyttöön, totesin, että on ehkä parempi olla muodostamatta enää enempää mielikuvia ennen omaa tuntia.
Pirita auttoi minut selkään, kun ruuna ei meinannut malttaa millään seistä paikoillaan. Pirita kertoi sen antavan nyt itsestään vähän väärän kuvan, sillä Boras on oikeasti ihan kunnolla koulutettu ja osaava ruuna. Minulta hän kysyi, että olenko mennyt Hassella, joten ilmeisesti näissä kahdessa on jotain samaa.
Toden totta, kun otin ohjat käteen, sai reitin määritellä askeleen tarkkuudella, aivan kuten Hassellakin. Muutoin Boras vaan mutkitteli. Sain ohjeeksi pitää alapohkeen koko ajan lähellä ja myös käyttää sitä pohjetta rohkeasti tarvittaessa. Ruunalla oli pieni taipumus keriä itseään hieman liian lyhyeksi edestä, joten nyt tuli harjoiteltua käden pitämistä etukaaren edessä ja aavistuksenomaista myötäämistä. Itse tsemppasin itseäni koko ajan istumaan syvällä satulassa, jotta en missään vaiheessa antaisi Borasin vetää ylävartaloani etukenoon ja painoa päkiöille. Vatsalihaksilla sain myös pidettyä käteni paikoillaan, vaikka tehtävän käydessä vähän työläämmäksi Boras koitti vetää itseään pidemmäksi.
Pirita aiheellisesti jossain vaiheessa tuntia kysyi myös, että muistanko hengittää - pitää myöntää, välillä meinasi unohtua. Borasin kanssa oli oltava hereillä joka sekunti, ratsastettava joka sekunti, koska muutoin se olisi harhaillut omiaan ja täysillä.
Tunnin tehtävä oli kuin meitä varten suunniteltu: voltit jokaiselle sivulle ja tarpeen vaatiessa useampi ja useamminkin. Aloitimme käynnissä, jossa sain rauhassa tutustua uuteen ratsuuni, ja voltit hillitsivät menoa juuri sopivasti. Käynnissä Boras lennähti kyllä pari kertaa hipsutteluraviin, kun en muistanut tarjota sille riittävää tuntumaa edestä. Raviin sain keskiympyrällä siirtyä ensimmäisenä, ja kun se sujui, muut seurasivat vasta sitten perässä. Jokaisella askeleella sain tehdä puolipidätteitä, istua syvään, pitää jalat lähellä. Ravi oli maatavoittavaa, rentoa.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme ravissa - kevensin suosiolla - voltteja. Kääntämisessä tarvittiin joka ikinen apu, mitä keksin, mutta pikku hiljaa sain aloitettua voltit oikeista kohtista ja tehtyä niistä oikean kokoisia. Ravikin pysyi hyvin tahdissa.
Vasta sitten kokoonnuimme kahdelle pääty-ympyrälle laukkaamaan. Sain tarvittaessa vaihtaa heti paikkaa ja tehdä ylimääräisiä voltteja, koska kääntämällä vauhdin sai paljon paremmin aisoihin kuin vetämällä. Kääntämisessä Pirita neuvoi käyttämään erikoista ohjasotetta eli painamaan myös ulkokäsi sään sisäpuolelle, jolloin ulko-ohja painautui Borasin kaulaan ja toimi kääntävänä apuna. Laukka oli isoa, mutta siinä pystyi hyvin istumaan. Sain jopa maininnan hyvästä istunnasta!
Laukan jälkeen jatkoimme volttitehtävää ravissa toiseen suuntaan. Nyt Pirita pisti minut istumaan muutamien volttien ajaksi alas, eikä hämmästyksekseni Boras jännittynytkään. Volteilla en havainnnut mitään suurta puolieroa, mutta pääty-ympyrällä oikeaan ruuna änkesi kyllä todella vahvasti ulkopohjetta vastaan. Sainkin laukata oikeaan yksin suuren pääty-ympyrän sisällä. Tässä kierroksessa jouduin tehdä hieman töitä, että sain hallitun siirtymisen raviin. Kun muut laukkasivat, koitin työstää ulkopohjetta paremmin läpi käynnissä.
Loppuravissa ei ollut ongelmia. Boras ravasi samaa rennon letkeää mutta etenevää ravia, eli se ei mitenkään erityisesti kerännyt kierroksia mistään tehtävästä tai askellajista. Se vaan oli kokonaisuudessaan kovin eteenpäinpyrkivä.
Pirita sanoi loppupalautteessa, että hyvin ratsastettu. Opettajan kehut lämmittävät mieltä vieläkin. Pirita vähän pelkäsi, että Boras saa jatkossa pelottavan maineen, kun siitä puhutaan, että se menee lujaa. Hän muistutti, että Boras on vain juuri sellainen urheiluhevonen, josta edellisen päivän avajaisissa oli ratsastuskouluoppilaiden urapolun yhteydessä puhuttu.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, etä pystyin koko ajan olemaan minulle haastavan hevosen kanssa tyynesti tilanteen tasalla. Toteutin etukäteen suunnittelemani tavan ratsastaa hätääntymättä missään vaiheessa. Ja ennen kaikkea: en missään vaiheessa sortunut vetämään, vaan kädet pysyivät kutakuinkin tasaisesti paikoillaan. Tunnin jälkeen olin aivan loppu, mutta vasta silloin oikeastaan ymmärsin, että Boras oli lopulta aika kiva hevonen. En tiedä miten pärjäisin sen kanssa jossain toisessa tehtävässä, mutta ainakin olen valmis kokeilemaan.
Tallissa Boras oli oikein kiltti ja antoi nätisti käsitellä itseään lainkaan hyörimättä. Se oli vähintään yhtä hikinen kuin ratsastaja, mutta ainakaan vielä lauantaina en saanut sitä edes herkkujen voimalla suostuteltua vesiboksiin. Ruuna oli hupaisan näköinen, kun se huojui kaikki neljä kaviota yhdessä kasassa sentin kynnyksen reunalla ja kurkotteli herkkuja. Lopulta pesin sen sienellä karsinassa.
Pirita - r. Boras
Kummallisia nämä etiäiset, mutta vaikka olinkin varautunut Tinoon, niin minulla oli ihan sellainen tunne, että josko sittenkin menisin jommalla kummalla niistä uusista hevosista. Olin kuullut, että keskiviikkona tallille oli saapunut kaksi uutta ratsua, 12-vuotias ja 5-vuotias. Edellisen illan syyskauden avajaisissa Kikka oli kertonut niiden olevan kokeiltavana ja ajan näyttävän, että jäävätkö.
Minun ratsuni Boras oli se kokeneempi ja hyppäsi jo taitavan ratsastajan kanssa edellisellä tunnilla. Katselin menoa hetken aikaa, ja hain sitten turvaliivin autosta... Boras oli sporttisen näköinen rautias ruuna, jolla vauhtia riitti. Se ei varsinaisesti sinkoillut mihinkään, mutta meni l-u-j-a-a. Ratsastajalla oli vaikeuksia saada sitä siirtymään laukasta raviin, ja siinä vaiheessa kun otettiin kunnon jarrut käyttöön, totesin, että on ehkä parempi olla muodostamatta enää enempää mielikuvia ennen omaa tuntia.
Pirita auttoi minut selkään, kun ruuna ei meinannut malttaa millään seistä paikoillaan. Pirita kertoi sen antavan nyt itsestään vähän väärän kuvan, sillä Boras on oikeasti ihan kunnolla koulutettu ja osaava ruuna. Minulta hän kysyi, että olenko mennyt Hassella, joten ilmeisesti näissä kahdessa on jotain samaa.
Toden totta, kun otin ohjat käteen, sai reitin määritellä askeleen tarkkuudella, aivan kuten Hassellakin. Muutoin Boras vaan mutkitteli. Sain ohjeeksi pitää alapohkeen koko ajan lähellä ja myös käyttää sitä pohjetta rohkeasti tarvittaessa. Ruunalla oli pieni taipumus keriä itseään hieman liian lyhyeksi edestä, joten nyt tuli harjoiteltua käden pitämistä etukaaren edessä ja aavistuksenomaista myötäämistä. Itse tsemppasin itseäni koko ajan istumaan syvällä satulassa, jotta en missään vaiheessa antaisi Borasin vetää ylävartaloani etukenoon ja painoa päkiöille. Vatsalihaksilla sain myös pidettyä käteni paikoillaan, vaikka tehtävän käydessä vähän työläämmäksi Boras koitti vetää itseään pidemmäksi.
Pirita aiheellisesti jossain vaiheessa tuntia kysyi myös, että muistanko hengittää - pitää myöntää, välillä meinasi unohtua. Borasin kanssa oli oltava hereillä joka sekunti, ratsastettava joka sekunti, koska muutoin se olisi harhaillut omiaan ja täysillä.
Tunnin tehtävä oli kuin meitä varten suunniteltu: voltit jokaiselle sivulle ja tarpeen vaatiessa useampi ja useamminkin. Aloitimme käynnissä, jossa sain rauhassa tutustua uuteen ratsuuni, ja voltit hillitsivät menoa juuri sopivasti. Käynnissä Boras lennähti kyllä pari kertaa hipsutteluraviin, kun en muistanut tarjota sille riittävää tuntumaa edestä. Raviin sain keskiympyrällä siirtyä ensimmäisenä, ja kun se sujui, muut seurasivat vasta sitten perässä. Jokaisella askeleella sain tehdä puolipidätteitä, istua syvään, pitää jalat lähellä. Ravi oli maatavoittavaa, rentoa.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme ravissa - kevensin suosiolla - voltteja. Kääntämisessä tarvittiin joka ikinen apu, mitä keksin, mutta pikku hiljaa sain aloitettua voltit oikeista kohtista ja tehtyä niistä oikean kokoisia. Ravikin pysyi hyvin tahdissa.
Vasta sitten kokoonnuimme kahdelle pääty-ympyrälle laukkaamaan. Sain tarvittaessa vaihtaa heti paikkaa ja tehdä ylimääräisiä voltteja, koska kääntämällä vauhdin sai paljon paremmin aisoihin kuin vetämällä. Kääntämisessä Pirita neuvoi käyttämään erikoista ohjasotetta eli painamaan myös ulkokäsi sään sisäpuolelle, jolloin ulko-ohja painautui Borasin kaulaan ja toimi kääntävänä apuna. Laukka oli isoa, mutta siinä pystyi hyvin istumaan. Sain jopa maininnan hyvästä istunnasta!
Laukan jälkeen jatkoimme volttitehtävää ravissa toiseen suuntaan. Nyt Pirita pisti minut istumaan muutamien volttien ajaksi alas, eikä hämmästyksekseni Boras jännittynytkään. Volteilla en havainnnut mitään suurta puolieroa, mutta pääty-ympyrällä oikeaan ruuna änkesi kyllä todella vahvasti ulkopohjetta vastaan. Sainkin laukata oikeaan yksin suuren pääty-ympyrän sisällä. Tässä kierroksessa jouduin tehdä hieman töitä, että sain hallitun siirtymisen raviin. Kun muut laukkasivat, koitin työstää ulkopohjetta paremmin läpi käynnissä.
Loppuravissa ei ollut ongelmia. Boras ravasi samaa rennon letkeää mutta etenevää ravia, eli se ei mitenkään erityisesti kerännyt kierroksia mistään tehtävästä tai askellajista. Se vaan oli kokonaisuudessaan kovin eteenpäinpyrkivä.
Pirita sanoi loppupalautteessa, että hyvin ratsastettu. Opettajan kehut lämmittävät mieltä vieläkin. Pirita vähän pelkäsi, että Boras saa jatkossa pelottavan maineen, kun siitä puhutaan, että se menee lujaa. Hän muistutti, että Boras on vain juuri sellainen urheiluhevonen, josta edellisen päivän avajaisissa oli ratsastuskouluoppilaiden urapolun yhteydessä puhuttu.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, etä pystyin koko ajan olemaan minulle haastavan hevosen kanssa tyynesti tilanteen tasalla. Toteutin etukäteen suunnittelemani tavan ratsastaa hätääntymättä missään vaiheessa. Ja ennen kaikkea: en missään vaiheessa sortunut vetämään, vaan kädet pysyivät kutakuinkin tasaisesti paikoillaan. Tunnin jälkeen olin aivan loppu, mutta vasta silloin oikeastaan ymmärsin, että Boras oli lopulta aika kiva hevonen. En tiedä miten pärjäisin sen kanssa jossain toisessa tehtävässä, mutta ainakin olen valmis kokeilemaan.
Tallissa Boras oli oikein kiltti ja antoi nätisti käsitellä itseään lainkaan hyörimättä. Se oli vähintään yhtä hikinen kuin ratsastaja, mutta ainakaan vielä lauantaina en saanut sitä edes herkkujen voimalla suostuteltua vesiboksiin. Ruuna oli hupaisan näköinen, kun se huojui kaikki neljä kaviota yhdessä kasassa sentin kynnyksen reunalla ja kurkotteli herkkuja. Lopulta pesin sen sienellä karsinassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)