17.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Jatkoin Mirjalla viimeisellä tunnilla ennen joulua. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa oli taas erinomaisesti tila. Pirita oli viritellyt tunnille vähän joulutunnelmaa, sillä maneesissa soi taustalla joululaujuja.
Teimme aika vapaan alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa. Mirja oli alusta asti hankalamman tuntuinen kuin edellisellä viikolla, enkä saanut sitä vasempaan kierrokseen läpikotaisin rennoksi. Koitin ratsastaa sen ensin läpi oikealle, mutta sekin tuntui nyt vaikealta. En ehtinyt laukata kovin paljon enkä lainkaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen Mirja kuitenkin ravasi hetken hyvällä pitkällä askeleella myös vasempaan.
Aloitimme takaosan käännökset suoraan veryttelystä ilman vapaata käyntiä. Kokosimme siis hevoset välittömästi ja teimme puolikkaita käännöksiä kaikki yhtä aikaa puolen kierroksen välein vuoron perään molempiin suuntiin. Mirja teki käännökset yllättävän hyvin veryttelyn kankeuteen nähden.
Sitten Pirita sanoi, että tehdään vähän laukkaa ja otti meille ex tempore vähän haastavuutta harjoitukseen. Tarkoituksena oli tulla laukassa täyskaarto pitkän sivun päästä - siis kulmankatkaisu - ja jatkaa asetetulla hevosella uralle ja siellä pätkä vastalaukkaa ennen siirtymistä raviin. Pidätin hengitystäni ja toivoin, että aloitettaisiin edes oikeaan kierrokseen, mutta mitä vielä. Minä satuin kaiken lisäksi olemaan sopivalla kohdalla ja Pirita käski meidän tulla ensimmäisenä.
Mirjan laukka vasempaan ei toiminut lainkaan. Jouduin lyhentämään jalustimia, että sain tammaan edes jonkinlaisen kontaktin. Sitä piti ratsastaa hyvin voimakaasti istunnala ja jaloilla eteen tuntumaa vasten, että laukan sai jotenkuten rullaamaan. Koska tehtävä tultiin yksitellen, piti meidän työstää laukkaa odotellessamme itsenäisesti, ja jo siinä vaiheessa tuli tuska hiki. Kaarteessa Mirja sitten meinasi pudottaa väkisin raviin ja uralle tullessa vaihtaa. Istuntapakettini hyvyys kaikkosi taivaan tuuliin, kun koitin vaan saada laukan pysymään läpi tehtävän. Kyllä se pari kertaa sitten onnistuikin, vaikka mitään kaunista katsottavaa se ei varmasti ollut. Pirita kyllä sanoi, että tämä on Mirjan vaikeampi suunta, mutta eipä se paljon lämmittänyt, etenkin kun emme ehtineet tehdä vastaavaa kuviota oikealle lainkaan.
Oikealle laukkasimme hetken vapaasti, ja sitten vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla. Pari ratsukkoa sai tehdä vaihdon, ja siitäkin syntyi pieni soppa, kun yksi ratsu lähti käsistä. Mirjan kanssa keskityimme siihen, että vaihtoa ei tulisi. Lopuksi jälleen hidastimme lönköttelyksi ja päästimme hevoset pitkälle kaulalle eteen ja alas. Siinä Mirja oli ihan hyvä, vaikka sillä nyt vauhtia olikin selvästi enemmän kuin edellisellä viikolla.
Tunnista jäi siis paljon hampaankoloon ja nimenomaan oman herpaantumisen vuoksi. Hipsulla viimeistään tajusi istunnan ja jalkojenkäytön merkityksen, ja Mirjallakin ne ovat ihan ehdottomat tamman suoraan saamiseksi. Miksi se silti unohtuu niin helposti ja alkaa vaan heilua selässä epämääräisesti? No, takana olikin kolme hyvin onnistunutta tuntia, saa nähdä kaukanko tämä alamäki tällä kertaa kestää. Syyskautta on jäljellä vielä parin tunnin verran, jotka meidän perjantairyhmämme ratsastaa pyhien vuoksi vasta ensi vuoden puolella.
lauantai 18. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
Mirjan onnistunut lomaltapaluu
10.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Tiistain hyvä fiilis kantoi perjantaille ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin eri hevosen kanssa. Listassa ei ollutkaan Ritvaa vaan Mirja, tuttu tamma syksyn ensimmäiseltä tunnilta. Silloin kaikki loksahti kohdalleen, joten toiveet tunnin onnistumisesta olivat korkealla.
Edellisellä viikolla ryhmämme oli aloitellut takaosakäännöksiä - tai takaosan käännöksiä, niin kuin Pirita niitä kutsuu. Silloin oli tehty veryttelyksi ympyrän pienennystä ja suurennusta ennen neljäsosakäännöksiä. Nyt aloitimme 2/3-maneesissa kolmikaarisella kiemurauralla keventäen. Parin kamelimaisen huojahteleva askeleen jälkeen sain ison Mirjan mukavasti kuulolle käynnissä, ja ravissa onnistuin säilyttämään tuon tunteen. Se meni hämmästyttävän helposti pitkällä pyöreällä kaulalla rentoa ravia, eikä muoto kohonnut edes kiemuralla suuntaa vaihdettaessa. Pirita käski vaan pitää omien käsien liikkeet pehmeinä ja tekemään huolella suoristuksen ja asetuksen uuteen suuntaan jättäen tuen ulos.
Laukat teimme oikeaan kierrokseen pääty-ympyröillä. Laukannostossa piti olla tosi huolellilen, ettei ravi alkanut suunnata ylös ja hevonen poikittaa, mutta isompia ongelmia ei ollut. Laukassa uskalsin lopulta ratsastaa riittävästi eteen, jolloin laukka pyöri ja hevonen selvästi vertyi entisestään.
Ennen käännöksiä kertasimme vielä liikkeen palikat: koottu käynti, asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, sisäohja kääntää, ulko-ohja jarruttaa tarvittaessa, sisäpohje huolehtii (etenkin sisätakajalan) kaasusta ja ulkopohje estää takaosaa liikkumasta sivulle. Ei mikään kovin yksinkertainen liike, vaikka käynnissä tehdäänkin. Pirita kertoi, että liikettä voi suoraan verrata laukkapiruettiin, ja jotkut jopa kutsuvat sitä käyntipiruetiksi.
Teimme hetken vapaasti neljäsosakäännöksiä harjoitellen omaa apujenkäyttöä ja hevosen kokoamista. Pirita vaati, että käynti oli tarmokasta eikä vaan hidastunut jalkojen alkaessa laahata. Sitten tulimme pitkää sivua pitkin kohti Piritaa, kokosimme käyntiä ja teimme 180 asteen käännöksen ensin oikeaan, sitten vasempaan. Ensin meinasi olla vaikeaa uskaltaa kääntää rohkeasti sisäohjasta, kun viime aikoina on niin keskittynyt ulko-ohjan tukeen. Olin myös alkuun hieman liian hidas, koska kääntäminen ja hellittäminen piti tehdä joka askeleella. Kun sain itseni järjestykseen, Mirja teki pari hienoa käännöstä, Pirtan sanoin viimeinen oikealle oli "superhyvä". Vasempaan meni hämmästyttävää kyllä lähes yhtä hyvin, vaikkakin sain käännöksiin todellista puhtia vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Se kuitenkin riitti, ja sain vapaasti valita suunnan, johon työstän laukkaa.
Valitsin oikean, koska jotenkin muistin ihan oikein, että Mirja on todella hankala vasempaan. Oikeaan suuntaankin sain hetken ensin pyöriä ympyrällä ennen kuin löysin taas riittävän tempon. Sen jälkeen Mirja meni hienosti sekä suoraan että ympyrällä, ja Piritakin kehui laukkaa. Laukkasimme aika pitkään, ja mikäs siellä oli ollessa Mirjan keinutellessa suht vaivattomasti ja rennosti eteenpäin. Loppuravissa saimme päästää hevoset pitkälle pyöreällä kaulalle eteen alas ja venyttää kunnolla kuitenkin tuntuma säilyttäen. Sitten myös hidastettiin ravia taas sellaiseksi lönköttelyksi, mikä onnistui Mirjan kanssa huomattavasti helpommin kuin Hipsun tai Ritvan.
Loppukäynnissä Pirita kyseli, miltä Mirja oli tuntunut. Pirita keroi, että tamma oli ollut melkein kuukauden lomalla, kun se oli alkanut voimakkaasti väistää ja poikittaa vasempaan etenkin laukannostoissa. Sen jälkeen Mirja on kuulemma ollut aika hyvä, ja siltä se kyllä tuntuikin. Ei ollut lainkaan niin työläs kuin syksyllä, jolloin se oli alkuun varsinainen rautakanki. Kyllä nytkin sain laukassa pari pientä pukkia, kun muistutin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta kaikenkaikkiaan Mirja oli hyvin rento koko tunnin ajan. Pirita sanoi, että jos hänellä olisi oma talli ja paljon rahaa, astuttaisi hän Mirjan jollain tosi kuuluisalla orilla, niin hieno tamma se on. Samaa mieltä, ainakin tämän tunnin perusteella!
Pirita - t. Mirja
Tiistain hyvä fiilis kantoi perjantaille ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin eri hevosen kanssa. Listassa ei ollutkaan Ritvaa vaan Mirja, tuttu tamma syksyn ensimmäiseltä tunnilta. Silloin kaikki loksahti kohdalleen, joten toiveet tunnin onnistumisesta olivat korkealla.
Edellisellä viikolla ryhmämme oli aloitellut takaosakäännöksiä - tai takaosan käännöksiä, niin kuin Pirita niitä kutsuu. Silloin oli tehty veryttelyksi ympyrän pienennystä ja suurennusta ennen neljäsosakäännöksiä. Nyt aloitimme 2/3-maneesissa kolmikaarisella kiemurauralla keventäen. Parin kamelimaisen huojahteleva askeleen jälkeen sain ison Mirjan mukavasti kuulolle käynnissä, ja ravissa onnistuin säilyttämään tuon tunteen. Se meni hämmästyttävän helposti pitkällä pyöreällä kaulalla rentoa ravia, eikä muoto kohonnut edes kiemuralla suuntaa vaihdettaessa. Pirita käski vaan pitää omien käsien liikkeet pehmeinä ja tekemään huolella suoristuksen ja asetuksen uuteen suuntaan jättäen tuen ulos.
Laukat teimme oikeaan kierrokseen pääty-ympyröillä. Laukannostossa piti olla tosi huolellilen, ettei ravi alkanut suunnata ylös ja hevonen poikittaa, mutta isompia ongelmia ei ollut. Laukassa uskalsin lopulta ratsastaa riittävästi eteen, jolloin laukka pyöri ja hevonen selvästi vertyi entisestään.
Ennen käännöksiä kertasimme vielä liikkeen palikat: koottu käynti, asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, sisäohja kääntää, ulko-ohja jarruttaa tarvittaessa, sisäpohje huolehtii (etenkin sisätakajalan) kaasusta ja ulkopohje estää takaosaa liikkumasta sivulle. Ei mikään kovin yksinkertainen liike, vaikka käynnissä tehdäänkin. Pirita kertoi, että liikettä voi suoraan verrata laukkapiruettiin, ja jotkut jopa kutsuvat sitä käyntipiruetiksi.
Teimme hetken vapaasti neljäsosakäännöksiä harjoitellen omaa apujenkäyttöä ja hevosen kokoamista. Pirita vaati, että käynti oli tarmokasta eikä vaan hidastunut jalkojen alkaessa laahata. Sitten tulimme pitkää sivua pitkin kohti Piritaa, kokosimme käyntiä ja teimme 180 asteen käännöksen ensin oikeaan, sitten vasempaan. Ensin meinasi olla vaikeaa uskaltaa kääntää rohkeasti sisäohjasta, kun viime aikoina on niin keskittynyt ulko-ohjan tukeen. Olin myös alkuun hieman liian hidas, koska kääntäminen ja hellittäminen piti tehdä joka askeleella. Kun sain itseni järjestykseen, Mirja teki pari hienoa käännöstä, Pirtan sanoin viimeinen oikealle oli "superhyvä". Vasempaan meni hämmästyttävää kyllä lähes yhtä hyvin, vaikkakin sain käännöksiin todellista puhtia vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Se kuitenkin riitti, ja sain vapaasti valita suunnan, johon työstän laukkaa.
Valitsin oikean, koska jotenkin muistin ihan oikein, että Mirja on todella hankala vasempaan. Oikeaan suuntaankin sain hetken ensin pyöriä ympyrällä ennen kuin löysin taas riittävän tempon. Sen jälkeen Mirja meni hienosti sekä suoraan että ympyrällä, ja Piritakin kehui laukkaa. Laukkasimme aika pitkään, ja mikäs siellä oli ollessa Mirjan keinutellessa suht vaivattomasti ja rennosti eteenpäin. Loppuravissa saimme päästää hevoset pitkälle pyöreällä kaulalle eteen alas ja venyttää kunnolla kuitenkin tuntuma säilyttäen. Sitten myös hidastettiin ravia taas sellaiseksi lönköttelyksi, mikä onnistui Mirjan kanssa huomattavasti helpommin kuin Hipsun tai Ritvan.
Loppukäynnissä Pirita kyseli, miltä Mirja oli tuntunut. Pirita keroi, että tamma oli ollut melkein kuukauden lomalla, kun se oli alkanut voimakkaasti väistää ja poikittaa vasempaan etenkin laukannostoissa. Sen jälkeen Mirja on kuulemma ollut aika hyvä, ja siltä se kyllä tuntuikin. Ei ollut lainkaan niin työläs kuin syksyllä, jolloin se oli alkuun varsinainen rautakanki. Kyllä nytkin sain laukassa pari pientä pukkia, kun muistutin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta kaikenkaikkiaan Mirja oli hyvin rento koko tunnin ajan. Pirita sanoi, että jos hänellä olisi oma talli ja paljon rahaa, astuttaisi hän Mirjan jollain tosi kuuluisalla orilla, niin hieno tamma se on. Samaa mieltä, ainakin tämän tunnin perusteella!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Höyhenenkevyt Hipsu
7.12.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)