Valtava Walter

13.12.2012 Primus Talli

Pirita - r. Walter

Piritakin taisi saada tarpeekseen minun ja Mikin taaperruksesta, joten ratsukseni oli vaihtunut valtava Walter. Suuri ruuna on mitä hellyttävin karsinassa, mutta ratsastettaessa saattaa välillä vähän ottaa kierroksia mitä kummallisimmista asisoita, kuten nyt vaikka maneesin oven avaamisesta. En ollut aiemmin mennyt Walterilla, joten muutoin en tiennyt yhtään mitä odottaa.

Aloitimme veryttelyn jälleen käynnissä tekemällä tällä kerralla suoraan muutamia askelia sulkuja pitkillä sivuilla. Muutaman askeleen selkeä ja reipas taivutus piti tehdä ainakin uran alussa, ja jos ehti, niin toisen kerran saman pitkän sivun aikana. Walter teki nämä yllättävän vaivattomasti, vaikka eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseksi pitikin sisäpohkeella aina säännöllisesti hieman huomauttaa. 

Ravi lähti ihan kivasti käytiin, mutta laukassa oli hieman haastavampaa. Walterin laukka tuntui hirveän hitaalta, ja koitin ratsastaa sitä vaan eteen. Lopputuloksena sain Piritalta käskyn ratsastaa ruunaa kokoon eikä vaan eteenpäin, koska silloin se vaan venähti pitkäksi lopputuloksen lainkaan parantumatta. Avainsanana oli laukassa ja oikeastaan koko tunnin ulko-ohjan puolipidäte. Minulla vaan oli taas jotenkin vaikea löytää sopiva ohjaspituutta, kun lyhyellä ohjalla Walter ei oikein päässyt pyöreäksi ja pidemmällä puolipidätteiden teko tuntui vaikealta...

Jatkoimme sulkua diagonaalilla, tällä kerralla vain vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun alussa taas muutamia metrejä avotaivutusta, josta sitten keskihalkaisijalle sulkutaivutuksessa. Koitin olla supertarkka apujen kanssa . Jossain vaiheessa sentään ymmärsin lakata miettimästä painoapuja, sillä huomasin kallistuvani koko ajan väärään suuntaan. Kun koitan istua vasemmalle, menen sellaiselle mutkalle, että vain oikea istuinluu osuu satulaan, jolloin paino onkin todellisuudessa oikealla - ja päin vastoin. Lopulta koitin istua vain suorassa, ja kas, johan alkoivat sulutkin onnistua. Walterille teki hyvää alun avotaivutuspätkä. Kun ruunan sai siinä oikein, teki se oikein sulunkin. Piritankin mukaan saimme muutaman hyvän sulun aikaiseksi.

Sulkujen välissä tehtiin ihan vaan ravia, syvälle kulmiin ratsastaen. Walter olikin yhtäkkiä aika vaikean tuntuinen, vaikka alussa ravi oli ollut hyvinkin sujuvaa ja helppoa. Liekö sitten yritin liikaa, mutta tasapainottaessani oikealta onnistuin lahjakkaasti ratsastamaan jopa kulmaan ulospäin asettuneella hevosella.... Lopun laukassa sain taas paremmin otetta Walteriin, minkä seurauksena kevyt ravi oli taas ihan hyvää. Piritan mukaan kaikki hevoset näyttivät oikein kivoilta. Walter olikin ihan kiva tuttavuus, mutta vielä ei ihan selvinnyt, mikä se loppujen lopuksi on hevosiaan.

Ehdin jo lähes huokaista helpotuksesta, kun Pirita komensi meidät kaartoon ja meni avaamaan maneesin ovea. Walteri ei nimittäin ollut vielä kikkaillut lainkaan, mutta onnistuihan se sitten viimeisen puolikkaan kierroksen aikana. Ohjat olivat jo pitkät, mutta sain jotenkin pomppivan ratsuni aisoihin ja pysyin vielä selässäkin. Ikinä ei ole maneesin ovea ennen avattu, ja taas...

Itsensä ylittämistä

10.12.2012 Primus Talloi

Maiju - r. Lukas

Minähän en hyppää. Maahan kaivetut puomit ovat ok, mutta varsinaisista estejaksoista olen yleensä luopunut suosiolla ne aloittavat puomitunnit mukaanlukien. Viime keväänä sattui työtapaturma, kun osallistuin Veetillä puomitunnille, mutta se olikin lopulta ihan hauskaa. Tällä kerralla tarkoitukseni oli kuitenkin myydä molemmat loppuvuoden maanantaitunnit, joilla oli ohjelmassa esteitä.

Vaan kuinkas kävikään: eivät menneet kaupaksi. Yleensähän Primuksen pörssissä tunnit menevät kuumille kiville, mutta jostain syystä nyt ei kukaan käynyt syöttiin. Lopulta myönsin itselleni, että olen jo hetken aikaa miettinyt, pitäisikö hyppäämistä sittenkin kokeilla vielä joskus. Se joskus oli sitten nyt, kun enhän minä hyvää tuntia voinut käyttämättäkään jättää. Kirjoitin Maijulle, että tulen tunnille itse, mutta tarvitsen jonkun todellisen turvahevosen.

Varsinaista kammoa esteitä kohtaan minulla ei ole. En vaan ole koskaan kokenut saavani hyppytunneista irti mitään. Silloin joskus tuntien sisältö oli lähinnä se, että alkuveryttelyssä väisteltiin esteitä kasaavaa opettajaa, ja sitten kaahotettiin rakennettu rata muutamia kertoja. Loppuaika tunnista koitettiin pysyä pois muiden tieltä ja jännitettiin omaa vuoroa odoteltaessa. Siinä ei ollut tietoakaan mistään ponnistuspaikan katsomisesta, eteenpäinpyrkimyksestä tai laukka-askeleen pituuden säätämisestä. Yleensä esteiden yli vaan roiskaistiin ja koitettiin ohjata kuumuva hevonen suht oikeaan suuntaan.

Primuksella seuraan mielelläni myös muiden tunteja, ja estetunteja olen huomannut katsovani ihan eri silmällä kuin aiemmin. Yleensä estejakso alkaa puomitunnilla, jolla haetaan ensin kevyttä istuntaa, tasapainoa ja tahtia ilman mitään isompia haasteita. Niin meikin teimme nyt, minä Lukaksella. Alkuveryttelyssä jo kevensimme hieman etunojassa, ikään kuin lievästi pyllistäen. Sitten Maiju pisti meidät todelliseen rääkkiin, kun piti ensin olla ylhäällä kaksi askelta ja alhaalla vain yksi, ja sitten ravata kierrostolkulla kokonaan kevyessä istunnassa. Tai siltä se ainakin tuntui, sillä oudokseltaan pohkeissa kyllä poltteli!

Laukassa kevyessä istunnassa oleminen on jotenkin helpompaa, luontevampaakin. Niin laukassa kuin ravissakin koitimme hieman antaa hevosille tilaa pitkillä sivuilla työntämällä käsiä reilusti eteenpäin kohti hevosen korvia.

Tehtävistä ensimmäisenä olivat simppelit ravipuomit hieman pitkän sivun sisäpuolella uran suuntaisesti, ensin keventäen ja sitten kevyessä istunnassa. Aina puomien jälkeen istuttiin pehmeästi alas ja tehtiin pysähdys. Sitten puomit vaihdettiin laukkapuomeiksi, jotka tultiin kevyessä istunnassa, jälleen tehtävän jälkeen lyhyellä sivulla pysähtyen. Maiju nosti muutaman puomin yksitellen toisesta päästä maasta irti sen verran, että hevoset joutuivat pikku hiljaa nostelemaan koipiaan hieman enemmän, ja askeleista tuli hieman erilaisia. 

Tämä tehtävä tultiin molemmista suunnista, ja sitten siihen yhdistettiin lävistäjällä oleva pieni ristikko. Puomien jälkeen siirryttiin kuitenkin lyhyellä sivulla raviin ja ristikko tultiin ravissa ennen seuraavan lyhyen sivun pysähdystä. Laukka tietenkin korjattiin tarvittaessa. Ikään kuin vaivihkaa Maiju lisäsi tehtävään palasia niin, että seuraavaksi jatkoimme toiselle pitkälle sivulle laukassa, jossa oli yksi yksittäinen kavaletti. Lopuksi ristikolta poistettiin maapuomi, ja koko tehtävä tultiin pienenä ratana laukassa, tosin ensimmäisen puomisarjan viimeisenä oli nyt pieni pysty. Radankin päätteeksi tehtiin vielä pysähdys, jotta loppu olisi helpotuksen huokauksen sijaan kontrolloitu niin ratsastajan kuin hevosenkin osalta.

Ja kas kummaa, turvahevonen Lukas vei minut yli paitsi puomeista myös noista muutamasta kai jo ihan esteeksikin luokiteltavasta! Maiju oli ajatellut, että arvostan mielummin hieman eteenpäinratsastettavaa hevosta kuin pidätettävää, ja oli siinä kyllä aivan oikeassa. Parempaa hevosta ei varmaan olisi voinut tällaiselle esteistä vuosien taukoa pitäneelle valitakaan. Maijukin oli oikea turvaopettaja, kehui ja kannusti kaikkia sekä laati tehtävät sellaisiksi, että ei yhtään hirvittänyt.

Meillä oli muutenkin sujuva tunti, ketään ei jouduttu odottamaan ja kaikki tulivat reippaasti omalla vuorollaan. Ehdimme tehdä todella monta erilaista tehtävää ja toistoa, eikä sitä ennen niin tutuksi käynyttä odottelua ollut juuri lainkaan. Taidan mennä ensi viikollakin, kun Maiju pyhästi lupasi, että ihan samanlaisilla tehtävillä jatketaan.

Voihan wc-ankka!

6.12.2012 Primus Talli
Pirita - r. Mikki

Ilmeisesti edellinen viikko ei ollut täydellinen katastrofi, koska sain jatkaa Mikillä. Mikäs siinä, nyt ajattelin olevani jo vähän paremmin perillä tuosta sympaattisesta ruunasta. Valitettavasti olin väärässä, ja maanantaina alkanut alamäki sen kuin jatkui.

Aloitimme veryttelyn suoraan pääty-ympyröillä käynnissä ja kevyessä ravissa. Mikki oli tuhannen mutkalla, kaula kenossa oikealla ja takapää tunki sisään vasemmalle. Mitä enemmän komensin, sitä enemmän ruuna protestoi, mikä tarkoitti kiukkuista hännänheiluttelua ja pientä pukittelua. Käynnissä pitää vielä ainakin alkuun tyytyä vähän hitaampaan tempoon, jotta Mikki ei lopullisesti sotkeennu koipiinsa, mutta ravissa sitä saisi jo pyytää ihan reilusti eteen. Vaan eipä oikein onnistunut sekään aluksi, vaan tuloksena oli lisää pukittelua. Pirita kyllä sanoi, että Mikki vaan kyselee että onko pakko jos ei tahdo, mutta ilmeisesti se olin minä joka en tahtonut tarpeeksi. Piritakin meinasi jo hermostua, kun Mikki muistutti välillä enemmän wc-ankkaa kuin vaativa-b-tasoista kouluratsua.

Sulkutaivutukset jatkuivat tunnin teemana, eli ohjelmassa oli vaan lisää käyntiä. Siirryimme uralta diagonaalille tekien ensin pitkän sivun alkuun hieman avotaivutusta, josta jatkettiin taivutuksen ja apujen ollessa kohdallaan kohti keskihalkaisijaa sulkutaivutuksessa oikeaan kierrokseen. Taivutuksemme eivät varmasti olleet kovin kaunista katsottavaa, vaikka ainakin jokusen ihan kelvollisen pätkän saimmekin aikaiseksi.

Aivan lopuksi laukkasimme vielä ympyröillä oikeaan. Mikki vastusti todella vahvasti sisäpohjetta ja koitti pienentää ympyrää minkä ehti. Sain paukuttaa sisäpohkeella todenteolla, ennen kuin sain ruunan oikealle reitille. Kaupanpäälliseksi tuli kyllä se pyöreä muotokin, mutta siinä vaiheessa tuntia se oli laiha lohtu.

Tunti oli todella turhauttava. Tiedän, että saan kyllä Mikin kulkemaan oikein päin, ainakin syksyllä sain. Tiedän, miten hieno ja osaava hevonen se on. Koitin tehdä kaikkeni, mutta ei vaan onnistunut. Kuvittelin olevani nyt jämäkämpi kuin viikkoa aiemmin, mutta taisi lopulta hermostuminen omaan saamattomuuteen viedä loputkin voimat. Ei taida kerta eikä kaksi nyt riittääkään tämän hevosen kanssa...

Tulee tauko tarpeeseen...

3.12.2012 Primus Talli

Maiju - r. Roope

Ekku vaihtui kuvankauniiseen monen suosikkiin, pitkäsääriseen Roope-ruunaan, jolla olin mennyt vain pari yksittäistä kertaa aiemmin. Ennen tuntia oli kuitenkin sellainen olo, että enköhän minä nyt Roopen kanssa saa jonkinlaisen onnistumisen, kun muutamat edelliset tunnit on taas kuljettu vähän alamaissa.

Vaan toisin kävi. Roope otti kyllä heti turhat luulot pois. Kävi vähän niin kuin Mikin kanssa ja monta kertaa aiemminkin: en uskaltanut taaskaan pyytää heti alkutunnista riittävästi. Lopputuloksena oli koko tunnin kestävä taistelu siitä, pitääkö mennä kunnolla eteenpäin ja pitääkö asettua ja taipua rehellisesti. Maiju loppupalautteessa sanoikin hyvin, että Roopea kun komentaa, se kokeilee ensin kaksi kertaa että onko pakko, ja vasta kolmannella alkaa toimia. Ja kun se toimii, on se täysin kevyt. Sitä tunnetta en valitettavasti saanut kokea kuin aivan loppuravissa.

Muistin Roopen vähän ketterämmäksi, mutta se olikin jotenkin jännästi toispuoleinen. Ravissa vasen suunta tuntui paljon vaikeammalta, kun taas laukassa oikea kierros tuotti tuskaa. Tunnin teemana olivat pohkeenväistöt, ja nekin sujuivat käynnissä helpommin vasemmalle ja ravissa oikealle.

Alkuveryttelyssä laukkasimme aika pitkään ympyröillä vasempaan. Maiju koitti saada minua herättämään Roope siten, että aina puoli kierrosta kokosin laukkaa ja sitten yhdestä napakasta avusta puoli kierrosta mentiin keskilaukkaa. Tässä todellakin huomasi sen, miten Roope kyseli ensin parilla kierroksella, että ihan tosissasi nyt olet sen keskilaukan kanssa, mutta herkistyi sitten lopulta hieman.

Väistöt tehtiin ensin käynnissä niin, että käännyttiin lyhyeltä sivulta pitkän sivun ja keskihalkaisijaan puoleen väliin ja väistettiin siitä uralle. Tavoitteena oli siis saada kohtuullisen jyrkkä väistö selvillä ristiaskelilla. Erityistä huomiota piti kiinnittää siihen, että hevonen oli suora väistön aikana. Varsinkaan takapäätä ei saanut päästää johtamaan liikettä.

Roope teki käyntiväistöt oikeaan tuskallisesti, mutta kun tarpeeksi huomauttelin, onnistuivat ne jotenkin kummallisesti ravissa paremmin. Vasempaan taas ajattelin jo pääseväni fiilistelemään kunnon menosta, kun käynnissä väistö onnistui todella helposti. Ravi olikin sitten taas ihan toinen juttu, ja touhu meni aikamoiseksi taisteluksi.

Harvoin tulee kesken tunnin sellainen olotila, että tekisi mieli lyödä hanskat naulaan samantien, mutta nyt kyllä tuli. En saanut oikein mitään kontaktia Roopeen, ja kadotin kaiken osaamiseni heiluen selässä täysin vailla mitään jäntevyyttä ja kontrollia ratsuuni. Etenkin monta tuntia suht oikealla paikalla olleet kädet huitelivat nyt aivan miten sattuu: välillä liian ylhäällä, välillä liian alhaalla, levällään, nyrkit vaakatasossa... Tästä tunnista jäi kyllä paljon hampaankoloon, mutta ajattelin palata asiaan levänneenä joulutaon jälkeen. Kaksi seuraavaa tuntia kun ovat puomi- ja estetunteja ja sitten pyhien takia maanantairyhmiltä jää vuoden kaksi viimeistä viikkoa väliin.

Hieno mutta vaikea

29.11.2012 Primus Talli

Pirita - r. Mikki

Ilmeisesti Piritakin huomasi epävarmuuteni Ekun kanssa, ja oli vaihtanut minulle uuden ratsun. Mitenkään helpompaan suuntaan ei kyllä menty, sillä kohdallani listassa luki Mikki. Olin mennyt ruunalla vain kerran aiemmin aivan alkukaudesta, joten käytännössä aloitin sen kanssa ihan alusta. Mikki on ollut usein maanantaitunnillamme, jossa sillä paljon mennyt taitava ratsastaja saa sen kulkemaan tosi hienon näköisesti. Tiesin siis, miltä Mikin pitäisi näyttää, mutta etenkin alkutunti meni taas arkaillessa. Tästä sanoin lopuksi Piritallekin, jonka mielestä ratsastan jo rohkeammin ja reagoin jo vähän nopeammin kuin aiemmin.

Mikin kanssa se ei vaan aivan riittänyt. Teimme kokonaisuudessaan hyvin paljon käyntiä, mikä on Mikille kaikkein vaikeinta. Piritalta sain aluksi ohjeeksi ratsastaa Mikki selvästi ohjan ja pohkeen väliin, mutta otin nyt sitten vaihteeksi liian lyhyet ohjat. Vasen kierros oli todella paljon pahempi kuin oikea, ja tunnin jälkeen oman turhautumisen huomasi kipeytyneestä vasemman käden hauiksesta... Oikeaankin sain Mikin liikkumaan oikein päin vain ajoittain. Etenkin laukassa - sitten kun sen saa rullaamaan kunnolla - ruunan työstäminen on kaikkein helpointa. En vaan ensin meinannut millään ymmärtää, miten paljon poweria Mikin liikkeellesaaminen vaatiikaan.

Pari ratsastajaa tästäkin ryhmästä oli menossa koulurataharjoituksiin, joten yhtenä teemana oli tarkat ratsastusradan tiet, etenkin kulmat. Pirita vaati tiukasti jokaisessa kulmassa asetuksen ja taivutuksen syvään kulmaan pääsemiseksi. Kulmia apuna käyttäen sainkin Mikkiin jonkinlaista kontaktia etenkin oikeaan kierrokseen.

Sulkutaivutusteemaa aloitimme niin, että pitkän sivun alkuun sai tehdä voltin, josta jäätiin taivutukseen. Taas hevosten piti marssia kunnolla eteenpäin taivutuksesta huolimatta, ja Pirita rohkaisi ongelmien ilmaantuessa tekemään rohkeasti isojakin korjausliikkeita, kunhan vaan tulisi jokin reaktio. Koska tästä tunnista on kulunut jo tovi, en millään muista teimmekö taivutuksia vain oikealle, mutta ainakin siihen suuntaan Mikki meni ihan kivasti. Mistään syvästä rennosta muodosta ei ollut tietoakaan, mutta kyllä se parani tunnin mittaan. Osasin mielestäni vaatia juuri oikean verran käyntiä, jotta ruuna ei sotkeutuisi koipiinsa.

Laukkaa teimme vinkeästi koko uralla siten, että piti nimenomaan mennä koko uraa eikä pyöriä ympyröillä. Ajatuksena oli ratsastaa edelleen huolellisesti kulmat, joiden eteen Mikillä saikin vasemmassa kierroksessa tehdä töitä ihan tosissaan.

Taivutusten välissä ja lopussa kun saimme hetken aina ravata, niin vaihtelin harjoitusravin ja kevyen ravin välillä. Kun sain Mikin volteilla kuosiin, pääsi hetkittäin taas fiilistelemään sen miellyttävästä ravista. Välillä oli vaan pakko keventää ja ratsastaa siten moottoria käyntiin ja ruunaa rennommaksi.

Sanoisin, että Mikki oli nyt kyllä huomattavasti vaikeampi kuin silloin syksyllä, jolloin menin sillä yhden tunnin ulkona. En lainkaan muista, että sillä olisi ollut noin suurta eroa puolien välillä. Silloin vielä teimme pääosan ravi-laukka-tehtävästä vasempaan kierrokseen, ja juuri silloin sain Mikin varsin kivaksi. Se on kyllä hieno ja palkitseva hevonen, mutta taitaa vaatia useamman kerran, että pääsee siitä kunnolla jyvälle.

Uusintayritys

26.11.2012 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Varsin hupaisasti myös Maiju oli jakanut minulle Ekun maanantaitunnille. Pääsin siis heti jatkamaan nuorella ruunalla ja koittamaan, löytyisikö se tasaisempi ohjastuntuma.

Eikä se aivan löytynyt, mutta parempaan päin sentään mentiin. Maijukin joutui huomauttamaan liian pitkistä ohjista, ja kun vaan uskalstin ratsastaa rohkeasti jaloilla lyhyempää ohjaa vastaan, Ekku toimi ajoittain jo ihan kohtuullisen hyvin. Tyhjiä hetkiä oli vähemmän kuin torstaina, ja Maijun mukaan nimenomaan ajoittainen tyhjyys on ollut Ekun ongelma, josta se nyt on pääsemässä eroon.

Parhaiten onnistuimme silloin, kun ei pitänyt tehdä mitään kovin erityistä tehtävää, siis suorilla urilla, volteilla ja ympyröillä. Yksi ryhmästämme oli menossa tallin kouluratsastuksen mestaruuskilpailuihin, joten teimme aika nopeatempoisesti osia A-merkin kouluohjelmasta. Ne olivat meille Ekun kanssa vielä aika haastavia.

Pohkeenväistö keskihalkaisijalta kohti uraa, suoristus ja ratsastus kohti lyhyttä sivua sujui molempiin suuntiin käynnissä hyvin, mutta ravissa tuskin lainkaan. Ekku alkoi jännittyä, mistä seurasi ratsastajan jännittyminen, mistä seurasi vauhdin kiihtyminen... Maiju kehoitti tekemään voltteja ja kertomaan Ekulle selvästi, mitä haluan sen tekevän myös itse väistöjen välillä. Näin sainkin sen kuulolle, mutta oikeastaan vain niiden väistöjen välissä.

Kääntö radan poikki, pysähdys keskihalkaisijalla ja peruutus sekä siirtyminen raviin oli meillekin riittävän suoraviivainen tehtävä, eikä se tuottanut ongelmia. Sen sijaan vastalaukan nosto pitkän sivun alusta osoittautui   vaikeaksi. Ekku nosti uralta vain myötälaukkaa, joten saimme lopulta tehdä pitkällä sivulla loivan kiemurauran ja nostaa laukan kaarteessa oikealle.

Raviväistöjä lukuunottamatta kokonaisuus Ekun kanssa oli tasapainoisempi kuin edellisellä tunnilla. Sain sen etenkin alkuveryttelyssä tukeutumaan ohjaan paremmin. Ekulle teki hyvää myös alun pitkä veryttely laukassa, kun puolet ympyrästä piti ratsastaa keskilaukkaa. En kuitenkaan edelleenkään koe aivan päässeeni Ekun kanssa aivan samalle aaltopituudelle tai saaneeni sellaista ahaa-ilmiötä siitä, miten Ekkua pitäisi ratsastaa.