tiistai 15. joulukuuta 2015

Laukanvaihtoja ravin kautta

23.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kerran kurinpalautus Jardineron kanssa riitti, ja pääsin taas Akun selkään. Nyt ryhdyttiin tekemään harjoituksia, jotka valmistelevat laukanvaihtoihin askeleessa.

Tunti aloitettiin kuitenkin herkistelemällä hevosia pohkelle. Tämä tapahtui pohkeenväistöin uralta sisään. Maiju vaati kevyet avut ja todella selvät ristiaskeleet. Hevosten piti tulla nopeiksi ja kepeiksi, eikä käynnin tahti saanut muuttua väistössä. Välillä Maiju vähän avitti maasta, jotta ymmärtäisimme mitä haetaan. Aku väisti ja asettuikin aika kivasti molempiin suuntiin.

Ravia ja etenkin laukkaa tehtiin pitkät pätkät sekä keskiympyrällä että uralla. Sain taas taistella oikeassa kierroksessa, jotta Aku ei olisi oikonut. Etenkin laukassa se on aina alkutunnista todella vaikeaa, mutta sitkeällä asettamisella ja pienillä myötäämisillä paranee lopputunniksi. Maiju halusi huolelliset kulmat myös laukassa, joten oli vähän niin  kuin pakkokin koittaa tehdä töitä, koska muutoin urasta tuli ameeban muotoinen ruunan nojatessa sisäpohkeeseen. Laukan piti olla koottua ja hallittua, jotta myöhemmin sitten ne vaihdotkin onnistuisivat.

Tällä tunnilla vaihtoja tehtiin kuitenkin vielä ravin kautta. Tultiin oikeassa kierroksessa yksitellen siten, että nostettiin hyvissä ajoin pitkältä sivulta laukka, käännettiin keskihalkaisijalle, jossa tehtiin siirtyminen raviin, vasemman laukan valmistelu ja laukannosto, josta jatkettiin toiselle pitkälle sivulle ennen hallittua ravisiirtymistä. Tähän viimeiseen ravisiirtymiseen muuten Maiju kiinnitti erityistä huomiota: hevoset eivät tiedä, että nyt harjoitellaan laukanvaihtoa ravin kautta ja että siksi saa roiskaista viimeiseen siirtymisen takaisin raviin, mutta että sitten taas kun harjoitellaan ravisiirtymisiä,  pitääkin olla huolellinen...

Akun kanssa sain lähteä liikkelle hyvinkin ajoissa, jotta ehdin saada laukkaan laatua ennen käännöstä keskihalkaisijalle. Siinä ruuna mutkitteli minkä ehti, mutta muutamalla toistolla etenkin ravin laatu koheni ihan takapuolessa asti. Ravisiirtyminen ja laukannosto onnistuivat joka kerta, vaikka Aku olikin hieman vahva taas. Maiju sanoi, että mutkitteluun puututaan sitten seuraavalla kerralla. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että varsinkin siirtymiset ylöspäin onnistuivat hienosti ja hallitusti. Hoin koko tunnin itselleni siitä, etten saisi vetää vaan muistaisin myödätä ja istua satulassa syvällä. Se varmaankin auttoi, ja tunti oli kokonaisuutena paljon parempi kuin edellisviikon katastrofi.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Jardinero yllättää

19.11.2015 Primus Talli
Lotta - r. Jardinero

Toisella Lotan tunnilla listassa oli todellinen yllätyshevonen: Jardinero! Tämä andaluusi tekee nykyään paljon myös junnutunteja, ja sellaisella se oli ennen meidänkin tuntiamme. Katselin, miten hento tyttönen viiletti Hartsalla uralla kuin tyhjää vaan, vaikka minä muistin ruunan erittäin haastavaksi. Näiden andaluusien selässähän ei saa jännittää eikä pusertaa yhtään, käskeä saa mutta ei hätistellä, ohjan pitää olla tiukka kunnes peräänannossa höyhenenkevyt. Näin ollen ei liene sattumaa, että juuri viime maanantain tunnin jälkeen ratsastin juuri Jardinerolla.

Kerroin Lotalle, että  hevonen on minulle aika vieras, ja että minulla on tapana jäädä hätistelemään hitaita hevosia niille luonnottoman kovaan tempoon. Hartsan kanssa sellaisesta ei hyvää seuraa. Lotta auttoikin ihnasti ennen välikäyntiä minua hahmottamaan Jardineron käyntiä kävelemällä hetken vieressämme ja toimimalla raippana. Kylläpä sen oikean käynnin eron sitten huomasikin siihen, mitä Hartsa itsestään tarjosi.

Alkuravissakin oli hetken hakemista. Jotenkin tuntui, etten saanut ensin eteenpäinajavia apuja läpi haluamallani tavalla ollenkaan. Hartsa oli hieman liian hidas jatkuvasti. Sillä kuitenkin toimi sama lääke kuin Konstalla: jalat irti ja huomautus raipalla. Lotta muitutti, että Jardinero on erittäin hyvin verytelty edellisellä tunnilla, joten voi heti alkaa vaatia. Ja kun vaan sitkeästi vaati, niin johan alkoi ravi rullata! Tuntuma sai tosiaan aluksi olla hyvinkin tiukka eteenpäinpyrkimykseen nähden, mutta muuttui lähes olemattomaksi Jardineron myödätessä. Mahtava tunne, kun tällaisella tuntumalla hevonen imee ihan itsestään eteen!

Ravissa en huomannnut isoa puolieroa, mutta laukka meinasi taas yllättää. Muistin sitten kyllä aika nopeasti, että vasen laukka on Hartsalle vaikeampi, ja siinä nostossa jouduimmekin vähän keskustelemaan oikeasta askellajista. Mutta kertaneuvottelu riitti, ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia kumpaankaan suuntaan. Päin vastoin, lopussa ratsastettiin ihan sujuvasti pitkä pätkä ympyrän pienennystä ja suurennusta vasempaan kierrokseen siten, että samalla tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä.

Koska kisat olivat seuraavana päivänä, tehtiin paljon erilaisia ratsastusradan teitä ja lisäksi pohkeenväistöjä sekä uralla että uralta sisään. Näissähän Jardinero on aivan elementissään, ja saimmekin aika pian tulla pohkeenväistön sijasta diagonaalisulkua. Eipä sekään tuottanut ongelmia Hartsalle, joka tuntui vallan nauttivan päästessään näyttämään minulle miten hieno kouluhevonen onkaan.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Jardinerosta. Se oli toisaalta hyvin perushevonen, koska sillä ei ole mitään metkuja, mutta toisaalta niin kovin erilainen verrattuna perus puoliveriseen. Ehkä paras palaute oli se, kun käyntityöskentelyssä satui kävelemään väliaidoilla juuri, kun toisella uralla oli käyntiä pitkin ohjin. Maiju huomasi meidät ja sanoi, että näyttää hyvältä! Pidin myös kovasti näistä kahdesta Lotan tunnista, ja aloinkin taas haaveilla lisätuntien ostamisesta keväälle...

torstai 26. marraskuuta 2015

Nolottaa, kiukuttaa ja hävettää

16.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kuvittelin jatkavani Akun kanssa maanantaina siitä mihin torstaina jäätiin, mutta toteutus ontui pahan kerran. Tunnin teemana oli siirtymiset, ja nehän ovat Akulle ihan tosi paljon vaikeampia kuin vaikkapa nyt se vastalaukkakuvio heA10:stä. En ollut lainkaan tilanteen tasalla, vaan täysin epäreilusti hevosta kohtaan hermostuin, kun homma ei toiminutkaan heti samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Aku oli heti alkutunnista tosi vahvan tuntuinen. Sorruin sitten läpi koko tunnin vetämiseen, vaikka juuri torstaina olin päättänyt, että jatkossa myötään nopeammin. Kuvittelin kruisailevani tavallista pidemmillä jalustimillakin, mutta sitten en enää saanutkaan jalkoja riittävän lähelle Akua. Ruuna pääsi karkaamaan, koska en pystynyt käyttämään istuntaa apua kokoamisessa ja etupään keventämisessä.

Alkuveryttelyn ympyrällä en saanut Akua kunnolla asettumaan enkä taipumaan, kaikki siirtymiset tulivat viiveellä ja tuntui, että jos myötään sentinkin, niin ruuna karkaa maata kiertävälle radalle. Oikea noidankehä siis. Puolessa välissä tuntia älysin lyhentää jalustimia, ja sain sentään korjattua sen mitä korjattavissa enää oli. Teimme pysähdyksiä ravista pitkältä sivulta radan keskelle ja siirtymisiä takaisin raviin, ja yllättäen ne onnistuivat alkutuntiin nähden ihan kohtuullisesti.  Lopun laukassa palattiin kuitenkin epätoivon tielle, sillä en meinannut saada tasaisesti laukkaavaa Akua edes pääty-ympyrällä raviin!

Tunnin jälkeen nolotti, kiukutti ja hävetti. Olen minä jo sen verran kokenut ratsastaja, että näin avuttomasti pelkällä kädellä ei enää pitäisi ratsastaa. Jälkikäteen muistan tietenkin hyvin sen Piritan neuvon, että jos ei onnistu, niin kannattaa vaikka ottaa hetki lepokäyntiä väliin ja antaa sekä itselle että hevoselle aikaa miettiä mikä meni pieleen ja miten jatketaan. Ohjatulla ratsastustunnilla tämän on tietenkin vähän vaikeampaa, mutta edes jotain olisi silti voinut koitaa muuttaa omassa ratsastuksessaan!

perjantai 20. marraskuuta 2015

K.N. Special -pätkiä

12.11.2015 Primus Talli
Lotta - r. Aku

Ostin pari lisätuntia vanhasta torstairyhmästäni, jossa on vielä muutama tuttu ratsastajakin. Ryhmä vaikutti muutoinkin mukavalta ja tasaiselta ja siinä taitaisi vuoden vaihteen jälkeen olla tilaakin, mutta klo 17 on vaan kertakaikkiaan liian aikainen ajankohta. Töistä lähteminen tasan neljältä ja neljän ruuhkassa tallille luoviminen sekä koiran lenkkeilytyksen hoitaminen on pidemmän päälle liian stressaavaa.

Itse tunti oli onneksi kaikkea muuta kuin stressaava! Sain jatkaa ihanalla Akulla nyt myös Lotan opetuksessa. On todella hyödyllistä käydä välillä toisenkin opettajan valvovan katseen alla. Ainahan opettajat katsovat esimerkiksi istunnassa hieman eri asioita, mutta tarjoavat myös hieman erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin - tai sitten ne ohjeet alkaa sisäistää vasta siinä vaiheessa, kun toinenkin opettaja neuvoo tekemään samoin. Vähän näin kävi nyt, sillä Akun kanssa Lotta vahti tahtia erityisen tarkasti ja muistutti pidäte-myötäys-pohje-yhdistelmästä ja sen nopeudesta. Helposti vahvaksi tulevalle Akullahan ei parane jäädä yhtään vetämään tai kannattelemaan sen etuosaa, vaan pyrkiä ratsastamaan sitä kevyeksi edestä ja työskentelemään takaa.

Tehtiin  K.N. Specialista erinäisiä pätkiä. Aloitettiin käynnissä loivalla kiemuralla, ja samaa kiemuraa jatkettiin myös ravissa. Kiemura oli erinomainen harjoitus Akulle, koska se joutui taipumaan ja asettumaan heti molempiin suuntiin.
Kevyttä ravia mentiin myös ympyrällä, jossa sain aika hyvin reilun asetuksen läpi.
Laukkaa tehtiin aluksi ihan muutama kierros pääty-ympyrällä oikealle. Sitten siirryttiin laukannostoihin, jotka tehtiin aina seuraavan lyhyen sivun keskeltä ravista. Ensin Aku vähän venähti laukkaan, mutta kun Lotta neuvoi kokoamaan ravia voimakkaammin ennen nostoa, niin tuli ehkä yksi hienoimmista laukannostoista ikinä. Tuntui mahtavalta takapuolessa! Laukassa tehtiin myös heti alkutunnista muutama diagonaali ravisiirtymisellä uralle tultaessa. Sain Akun laukan heti aika mukavaksi, joten nämä diagonaalit onnistuivat yllättävän hyvin.

Lopputunti keskityttiin enimmäkseen siirtymisiin ja pysähdyksiin. Pysähdyksiä tehtiin ravista 1/4 pitkällä sivulla tötteröiden välissä, ja siitä jatkettiin suoraan takaisin raviin. Käyntisiirtymisiä kolmen askeleen ajaksi sai tehdä uralla omaan tahtiin. Siirtymiset eivät ole Akun vahvin laji, kun se osaa olla vähän sellainen kumimainen eikä lainkaan terävä, mutta käyntisiirtymiset sujuivat ihan hyvin ja pysähdyksetkin kohtuullisesti.

Tunnin suurin ongelma oli se, että en osannut myödätä. En riittävästi enkä riittävän nopeasti. Tämä näkyi välillä ikävästi Akun suun aukomisena, sillä kun ei ole turparemmiä lainkaan. Nivelissä oli nyt kiitos Maijun sentään stopparilliset ohjat, eli ne eivät enää luisuneet käsistä liian pitkiksi.

Kaiken kaikkiaan olin kyllä tyytyväinen tuntiin. Aku pysyi hyvin käsissä koko tunnin, eikä sillä ollut nyt mitään aikomuksia lähteä karkuun. Se ei myöskään tullut liian vahvaksi, vaikka varmaan parhaani teinkin liian hitaalla myötäämisellä. Tätä harjoitellaan lisää seuraavalla kerralla.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Joskus vaan kaikki onnistuu!

2.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Aku oli taas edeltävällä kankitunnilla. Se näytti todella vahvalta, vaikka selässä oli varsin taitava kuski. Hän ja Maiju sopivatkin alkuveryttelyn jälkeen yksissä tuumin, että Maiju hyppää lennossa hetkeksi selkään. Eipä ollut Maijullakaan ihan helppoa.  Hän työskenteli varmaan kymmenen minuuttia käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin, vaatien Akua kantamaan itse itsensä. Maiju on ammattilaisena ihailtavan nopea reagoimaan, ja etenkin käden liikkeestä on paljon opittavaa: kun hevonen nostaa pään ylös, ratsastajankin käsi nousee, eikä suinkaan päinvastoin. Lopputunnista Aku oli kuulemma kuin eri hevonen, ja myös minä pääsin nauttimaan tehdystä työstä.

Sain luvan jatkaa kankisuitsilla, vaikka meillä ei varsinaisesti ollut kankitunti. Teimme alkuveryttelyssä aika paljon käyntiä ja takaosakäännöksiä kaikkiin kulmiin. Aku oli tutusti helpompi vasempaan, ja siihen suuntaan Maiju neuvoikin minua keskittymään enemmän omaan istuntaan, painoon ja yläkropan kiertoon. Todella helposti paino lipsahtaa juuri sille puolelle, mille ei pitäisi... Myös ulko-ohjasta piti malttaa myödätä, muutoin ei kääntymiselle jäänyt tilaa. Käännökset kuitenkin onnistuivat vallan mainiosti.
Ravidiagonaalilla otettiin vähän lisäystä, se irtosi hyvin. Laukkaa työstettiin sekä ympyrällä että koko uralla, jälleen pian hallitusti kooten kohti vastalaukkatehtävää.

Tarkoituksena oli siis tulla vasemmasta kierroksesta heA:10:n vastalaukkakuvio: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta ja puoliympyrä vastalaukassa. Maiju jakoi tehtävät oman ja hevosen taitotason mukaan: kaksi teki heti koko tehtävän, kaksi vain täyskaarron vaihtoherkkien ja kuumenevien hevosten vuoksi, ja kaksi vain laukkavoltin. Me saimme Akun kanssa tehdä heti koko tehtävän, ja tavoistani poiketen onnistuin jo heti ensimmäisellä kerralla. Sain ennen tehtävää uralla tehdyssä laukkapätkässä hyvän tunteen ja kootun laukan, ja koitin tavoitella samaa fiilistä syvällä satulassa istuen myös tehtävään mennessä. Maiju neuvoi kokoamaan edelleen, ja Aku paranikin kerta kerralta. Tulimme tehtävän kolme tai neljä kertaa, eikä Aku kertaakaan pudonnut raville tai vaihtanut laukkaa. Laukkakin pysyi paketissa toistojen myötä aina vaan paremmin ja paremmin. Ainoastaan täyskaarron olisi pitänyt olla aavistuksen tiukempi, jotta olisimme päässeet paremmin kirjaimeen.

Olin oikein tyytyväinen tuntiin, ja Maijunkin mukaan meillä onnistui tänään kaikki. Sain hyvin verytellyn hevosen, ja onnistuin omilla taidoillani säilyttämään vireen läpi koko tunnin. Aku on kertakaikkisen ihana, tällä hetkellä ehdoton suosikkini! Se on jotenkin vaan niin takapuoleen sopiva ratsastettaessa ja karsinassa mitä ihanin halailija. En mainannut malttaa lähteä tunnin jälkeen kotiin ollenkaan, kun vaan juteltiin Akun kanssa karsinassa...
Piti oikein googlettaa lisätietoja Akusta, koska se puuttuu edelleen tallin hevosesittelysivulta. Löytyi mm. tämä hauska irrotteluvideo Virosta ennen Suomeen tuloa. Myös Aliisan blogista löytyy paljon juttuja ja hienoja kuvia Akusta sen Primus-ajalta.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Vaikeita vastalaukkoja

26.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Huh, miten paljon sai tehdä töitä tällä tunnilla, jonka aiheena oli vastalaukka! Kyllä oltiin Akun kanssa molemmat aivan hiestä märkiä tunnin päätteeksi, vaikka ihan täysin emme harjoituksissa onnistuneetkaan.

Tehtiin pikainen käynti- ja raviveryttely uralla, enemmän sitten ympyrällä. Ravissa mentiin aika pitkään ihan vaan ympyrällä selvää asetusta hakien. Laukkaa alettiin koota melkein heti alusta ensin ympyrällä ja sitten koko uralla. Uralla tehtiin diagonaaleja laukassa siten, että ravisiirtyminen sai tulla vasta aivan uralla. Tavoitteena oli kontrolloida laukkaa ja sitä, että hevoset eivät oma-aloitteisesti vaihda. Näin oli helpompi jatkaa itse vastalaukkatehtävään.

Vastalaukkoja ei sitten tehtykään enää tutusti pitkillä sivuilla, vaan reippaasti ympyrällä! Kokoonnuimme kaiki keskiympyrälle, ja aina pitkältä sivulta nostettiin käynnistä vastalaukka. Valmisteltaessa sai mennä muutaman metrin suoraan uraa pitkin ja samoin noston jälkeen sai alkaa kaartaa vähän rauhallisemmin. Hevoset tuli pitää aika suorana jo nostossa ja sen jälkeenkin, koska jos asetuksen myötä hevonen alkaa taivuttaa myös kaulaansa laukan puolelle, tuleekin johtavalle etujalalle ahdasta ja vaihto houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Piti myös muistaa pitää oma paino laukan puolella ja ulkojalka taaempana. Se on se, joka antaa eteenpäin vieviä apuja. Sisäjalan liiallinen käyttö voi sekin johtaa tahattomaan vaihtoon.

Ensin tehtiin oikeassa kierroksessa, eli uralta nostettiin vasen laukka. Aku taisi nostaa pyydetyn laukan jokaisella kerralla, mutta itse laukka oli aika haastavan ja nelitahtisen tuntuista ympyrän kaarella. Pysyimme kuitenkin muun porukan mukana myös siinä vaiheessa, kun tehtiin useita kierroksia vastalaukassa yhteen menoon. Siinähän se laukkakin sitten parani, kun oli jokaista askelta oikeasti ratsastettava.

Vasempaan kierroseen saimme alkuun ihan tosi hienoja pätkiä oikeassa laukassa, hevonen laukkasi kootusti ja tasaisessa muodossa. Ehdin jo ajatella, että nytpä tämä sujuu, mutta sitten kadotin ajoituksen aivan täysin. Aku ei ollut tarpeeksi terävä, vaan se nosti laukan parin sekunnin viiveellä pyynnöstäni sillä seurauksella, että aina nousi myötälaukka. En päässyt edes muiden mukaan tekemään koko ympyrää, vaan sain mennä yksikseni. Siinäkin jouduin ensin nostamaan laukan ympyrältä ulos tehdyltä voltilta. Jotenkin taas vaan hätäännyin ja aloin jännittää vaikeampaa tehtävää, ja sitten kaikki menikin ihan pipariksi. Toki lopulta viiletimme monta kierrosta ihan niin kuin pitkin, mutta olisihan se pitänyt alun alkaenkin onnistua...

Tämän seurauksena otteeni sitten herpaantui vielä niinkin, että Aku pääsi loppuravissa kerran loikkaamaan. Maiju vaati loppuun asti yrittämistä ja hevosten laittamista töihin, ja niinpä sitten Akukin oli lopputunnin taas oikein tosi hieno. Jäi kyllä ihan todenteolla harmittamaan epäonnistuminen jälkimmäisessä vastalaukkatehtävässä, kun siihen asti Aku oli tehnyt kaikki niin helposti ja hienosti.

torstai 5. marraskuuta 2015

Taas kerran: arkajalka

12.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kankijakso päättyi hetkeksi, mutta palaamme kuulemma vielä senkin aiheen pariin jokusen tunnin jälkeen. Välillä kuitenkin nivelsuitsilla ja edelleen he A:10:n koukeroita. Sain jatkaa Akulla, joka oli edeltävällä tunnilla. Se otti ulkona muutamat lähdöt laukassa, joten edellisen tunnin onnistumisesta huolimatta alkoi vähän jännittää.

Me ratsastimme maneesissa, ja Maiju sanoi heti, että tehdään Akun kanssa kaikki laukat tallin päädyssä ympyrällä. Näin sille tarjotaan kaikkein tutuin ja turvallisin paikka laukkatyöskentelyyn.

Ravi ja käynti sujuivat vielä ihan hyvin, mutta laukat otin vähän turhan varman päälle. Olimme jälleen koko maneesissa ja vain kaksi ratsukkoa per ympyrä, joten tilaa olisi ollut. Menin kuitenkin tiukalla ohjalla liian hitaasti ja kootusti, sellaista kunnon mummolaukkaa, ja jätin ajattelemattomuuttani Akulle aikaa keskittyä muuhunkin kuin laukkaamiseen. Pari kertaa Aku vähän kiihdytteli, mutta sain sen onneksi nopeasti kiinni. Lisähaastetta jarruttamiseen tuo Akun nivelsuitsien sileät nahkaohjat, jotka jo muutoinkin tuppaavat luistamaan käsistä. Maiju tuli lopulta seuraamaan laukkatyöskentelyämme lähietäisyydeltä ja patisti minut ja Akun kunnon laukkaan, vaikka ratsastaja koitti vastoin tapojaan piipittää, että vähän hirvittää... Tavoitteena oli saada Aku oikein hikiseksi, mistä tietää sen tehneen tunnin aikana töitä.

Päätehtävä oli kuitenkin tällä kerralla käynnissä, takaosakäännöksiä. Ne tehtiin siten, että käännyttiin pitkältä sivulta keskelle, jossa koottiin käynti ja tehtiin käännös. Ne Aku teki ihan hyvin. Oikealle se nyt on vaikeampi ihan missä tahansa tehtävässä, niin takaosakäännöksissäkin. Itse saan vaan olla hyvin tarkka siitä, että oma paino pysyy käännöksen puolella. Vääntäydyn liian helposti mutkalle, jolloin paino menee juuri sille väärälle puolelle.

Aivan lopussa palattiin vielä alkutunnin tutuille ympyröille laukkaamaan ja ravaamaan. Ehkä se sujui jo aavistuksen paremmin, vaikka edelleen olisin voinut ratsastaa rohkeasti eteen. Saatiin todistekin liiasta hissuttelusta, kun Aku vähän otti vauhtia maneesin oven kolahduksesta. Ei ollut vielä riittävästi joutunut ruuna hommiin, kun jaksoi noin arkipäiväisestä asiasta muka pelästyä... No, tunnin päätteeksi se kumminkin oli aivan läpimärkä. Akulla on vielä sellainen paksu pörröturkki, joten se työskennellessään kyllä hikoaakin helposti. Ei kuitenkaan ihan nappitunti, ja jo heti jälkikäteen alkoi taas kerran harmittaa oma arkailu. Eikö sitä jo luottaisi opettajaan, joka tuntee hevoset ja ratsastajat - etenkin, kun ihan oikeasti pidän Akusta todella paljon.

torstai 29. lokakuuta 2015

Vastalaukkoja ja voltteja ihanalla Akulla

5.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!

Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.

Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.

Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...

Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.

Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.

Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!

torstai 22. lokakuuta 2015

Kankitreenit jatkuvat

28.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.

Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.

Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.

Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.

Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli  miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.

Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!










torstai 8. lokakuuta 2015

Sauli, hiljainen hurmaava herrasmies

23.9.2015 Primus Talli
Anni - r. Sauli

Uuvahdin viikonlopun koiratouhuissa niin totaalisesti, että myös maanantain tuntini ja ostin tilalle kesiviikolta korvaavan tunnin. Menetin Maijun kankitunnin, mutta sain tilalle Annin kankitunnin kokeneessa ryhmässä. Tai no, tunti ei varsinaisesti ollut kankitunti...

Minulle oli  merkitty listassa Sauli. Se tuli keväällä tallille, eikä ole liiemmin otsikoissa ollut. Saulia ei ole nähty  hevosesittelyssä, enkä minä ollut nähnyt sitä edes kunnolla tunnilla, joskus ihan ohimennen vaan. Muistikuvat olivat hatarat, itsekseen laukkoja vaihtelevasta laiskasta pitkästä ruunasta...

Ennen tuntia oikeastaan kaikki sanoivat, että Sauli on tosi vaikea saada liikkumaan eteen. Eräs tunnilla vakituisesti ratsastava kertoi, että Sauli on tosi korkealle koulutettu ja tyypillinen osaava ratsu: se ei siedä puristusta lainkaan. Niinpä sitten otin samanlaisen lähestymistavan kuin Konstan kanssa. Heti alkukäynnissä pitkin ohjin irroitin jalat kyljistä ja huolehdin kevyillä raippamuistutuksilla siitä, että Sauli kävelee. Ja kuten Konstankin kanssa tämä toimi ja kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan. Sauli ei ollut mitenkään erityisen laiska, se nosti kaikki laukat oikein ensimmäisestä pyynnöstä, eikä vaihtanut pyytämättä kertaakaan. Tunnilla ei tehty erityisesti mitään, ja perusratsastus sopikin meille oikein hyvin.

Ajoittain oli hieman haasteita sopivan tuntuman löytämisessä. Sauli oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi eteen ja alas kuin koota ryhdikkäämmäksi, sillä silloin se helposti alkoi paitsi lyhentää askelta myös keriytyä liikaa aivan tyhjälle ohjalle. Tästä selvisi kyllä eteenratsastuksella ja antamalla hieman ohjaa, mutta sellaista tasaisuutta olisi vielä kaivannut lisää.

Erityisesti käynti oli haastavaa. Siinä ruuna jännittyi, eikä edes rennoksi ratsastaminen ollut itsestäänselvyys. Sen sijaan laukka oli helpoin askellaji, jossa askeleen säätäminenkin onnistui suht helposti. Kokoamista vaikeampaa oli kyllä saada Sauli pidemmille askeleille.

Kankisuitsilla Saulista koitetaan ilmeisesti kaivella sitä osaavaa ratsua, joka se vielä muutamaa vaatimustasoltaan helpompaa vuotta sitten oli. Sen kunto ja yleisilme on Primuksella kohonnut silmissä, ja karsinassahan se oli aivan todella kiltti. Piti sitten ihan ratsastusseuran keskusteluryhmässä kysyä, että mikäs tämä tällainen vaatimaton ja hiljainen hurmuri-Sauli oikein onkaan, Saulia kun ei nimittäin löydy vieäläkään tallin hevosesittelystä. Ruunan virallinen nimi on Charmeur III. Se on vuonna syntynyt Saksassa vuonna 2001 ja koulutettu vaativa B -tasolle asti: http://www.reunos.fi/files/hevoset/charmeur.html
Eipä ihme siis, että tuntui ajoittain niin laadukkaalta! Toivottavasti tämä meidän taipaleemme ei jää tähän yhteen kertaan.

torstai 24. syyskuuta 2015

Hömpötellen

14.9.2015 Primus Talli
Hanna - t. Mimmi

Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.

Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.

Oikeassa kierroksessa ravi oli  parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.

Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.

torstai 10. syyskuuta 2015

Hieno Mimmi, huono ratsastaja

7.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi

Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.

Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...

No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.

Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.

Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.

Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pikku esterata

31.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi

Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä  yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.

Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä  laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.

Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.

Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.

Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kuumailmapalloepisodi

24.8.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi

Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.

Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.

Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.

Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!

Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.

Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!

torstai 3. syyskuuta 2015

Ryhdikkäästi

10.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse

Jatkoin Hassella syyskauden toiselle tunnille. Tunsin oloni niin kotoisaksi, että jätin turvaliivinkin jo pois. Se kannatti, sillä pystyin paljon paremmin istumaan Hassen harjoitusravissa, kun sain selkäni suoraksi ilman kippuraan vetävää liiviä. Maiju jopa kysyi, että olenko tehnyt kesällä jotain erityistä, kun ryhti on niin hyvä! Sain muutoinkin kehuja harjoitusravissa istumisesta, mikä erityisesti Hassen harjoitusravin tietäen on varsin kannustavaa. Kuulemma rohkeasti istuin vaan alas ja annoin liikkeen viedä, enkä yrittänyt puristautua satulaan jännittämällä. Jälkikäteen kuulin eräältä kanssaratsastajalta, että Hasse yllättäen saattaa rentoutua hyvinkin pian, kun ratsastaja vaan jaksaa istua pahimman vaiheen yli alhaalla. Pitääpä muistaa kokeilla tätä seuraavalla kerralla, jos vielä Hassen selkään pääsen.

Tunnin teemana oli pohkeenväistöt. Niitä tehtiin käynnissä uralta sisään keskihalkaisijalle ensin osissa ja sitten yhtämittaisesti. Aluksi tärkeintä oli se, että ratsastaja määrittelee väistön alun ja lopun suoristaen välissä kohti lyhyttä sivua. Sillä ei ollut väliä, ehtiikö pätkittäin väistämään keskihalkaisijalle asti. Mutta sitten kun tehtiin yhtämittaista väistöä, piti ratsastajan valita päätepiste keskihalkaisijalta ja pyrkiä siihen määrätietoisesti. Hassen kanssa loiva väistö meni hyvin, se jopa kovin alkoi ennakoida kulmassa. Jyrkemmässä väistössä etenkin vasemmalle jouduin aika voimakkaasti käyttämään pohjetta, jotta sain kunnon ristiaskeleita aikaiseksi.

Läpi koko tunnin Hasse oli aika mukava oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on selvästi haastavampi, ja etenkin tässä kierroksessa tosi vaikea saada rehellisesti ratsastettua jalalla ohjaa vasten. Ajoittain onnistui jo ihan kivasti, mutta välillä ruuna jäi edestä aika tyhjäksi. Ohjakin kyllä meinasi olla vähän liian pitkä, koitin kai ratsastaa liikaa eteen ja alas tuen tarjoamisen sijaan. Kuumenemisesta huolimatta Hassenkin kanssa pitäisi vaan muistaa, että kaikki lähteen siitä jalasta. Varsinkin laukassa tämän huomasi hyvin, sillä ilman jalkaa Hasse laukkaa melkein paikallaan ylöspäin. Kun mennään reippaasti eteenpäin, alkaa muotokin pyöristyä ja hevonen rentoutua. Siihen fiilikseen sitten kun lisätään muutama Maijun kädenojennusjumppatuokio eli ratsastajan ryhdin korjaaminen, niin johan sitä välillä sai ihan nautiskellakin.

maanantai 24. elokuuta 2015

Melkein kuin Boris

3.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse

Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!

Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.

Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.

Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...

Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Super-Lady

22.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.

Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.

Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...

Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.

Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.

maanantai 3. elokuuta 2015

Kesä-Esa

15.6.2015 Primus Talli
Lotta - r. Esa

Työesteen vuoksi meni ensimmäinen helppo-A-kesätuntikin sivusuun. Lotta oli pitänyt sen edellisenkin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikein hyödyllistä päästä välillä toisenkin opettajan silmien alle. Ratsunani oli Assegai eli Esa, jo vuoden päivät Primuksella ollut jättiläisruuna. Sillä on kokoonsa nähden vaatimaton käynti ja ravi, josta tulee kiireessä helposti epäpuhdasta. Esa oli alkuun vähän jähmeän oloinen, joten sain ohjeeksi ratsastaa aika hitaassa tempossa. Ravi olisi kuitenkin saanut olla terävämpää.

Tehtiin aika itsenäistä alkuveryttelyä ja pitkiä diagonaaleja, sillä olimme kuuden ratsukon voimin koko maneesissa. Kahdella keskiympyrällä jatkoimme ravin työstämistä, Esan kanssa tavoitteena saada raviin laatua eli lähinnä tahtia. Laukassa vasempaan sitä oli helpompi työstää, laukka on ison hevosen laukkaa. Koko uralla himmailin laukkaa hieman turhaan, mutta en verran olin kuullut juttuja Esan kevätjuhlaliikkeistä...

Jäimme välikäynnin jälkeen maneesin keskelle varatulle uralle. Teimme käynnin kokoamisia ja takaosakäännöksiä, ensin puolikkaita radan poikki ja sitten kokonaisia. Esalle nämä eivät olleet kovin vaikeita. Vaikeus tuli vastaan sitten, kun siirryttiin raviin ja siitä laukkatehtävään. Lotta vaati tarkan kulman ja sitten keskeltä lyhyttä sivua napakan oikean laukannoston. Siitä jatkettiin taas tarkat kulmat tehden toiselle lyhyelle sivulle, jossa siirtyminen takaisin raviin. Esa oli aivan liian löysä, nosto oli hidas ja laukka löntystelyä. Saimme lopulta kaikki huutia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä, ja jouduimme välillä tekemään ylimääräisen pätkän laukkatyöskentelyä saadaksemme askellajiin jotain tolkkua. Sitten palasimme alkuperäiseen tehtävään, joka onnistuikin jo paremmin. Esan kanssa kyllä tarvittiin useampi toisto edelleen.

Loppuravissa tavoitin sen tunteen, mihin olin koko tunnin ajan Esan kanssa pyrkinyt. Lottakin sanoi, että nyt olisi kiva jatkaa työskentelyä. Muuten meni hyvin, mutta käsiini saan kuulemma kiinnittää paljon huomiota - tällä tunnilla ne alkoivat taas valua ja nyrkit kääntyä vaakatasoon... Loppupalautteessa hän totesi myös, että olen ratsastanut jo niin kauan, että voisin heti alusta olla hieman rohkeampi. Selitin taas, miten olen uuden hevosen kanssa aluksi turhan varovainen, mutta Lotan mielestä voisin hyvin kokeilla nopeammin ja rohkeammin eri apuja, kun kerran opettaja sanoo hevosen olevan ihan perusratsastettava. Että näinpä hyvin sitä sitten olen saanut toteutettua sitä rohkeammin-teemaani, viimeisen puolentoistavuoden aikana!

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Puomityöskentelytunti

9.6.2015 Primus Talli
Maiju - r. Veron

Lyhyen kesäkauden avasi osaltani aivan uuden tyyppinen tunti, pyomityöskentely. Monet huippukouluratsastajat käyttävät maapuomeja apuna ja vaihteluna harjoitellessaan, ja Primuksella on nyt otettu vastaavanlaiset harjoitukset tuntiohjelmaan. Puomeja käytetään tässä mm. hevosen kokoamiseen ja askeleen pituuden säätelyyn. Ajattelin puomityöskentelyn olevan kivaa vaihtelua peruskouluratsastukseen ja lisäksi ajattelin sen helpottavan myös tulevilla estetunneilla.

Minulla oli itselleni aivan uusi ratsu, viimeksi hevosesittelyssä Lotan ratsuna esiintynyt Veron. Se on jo kokeneempi ruuna, osaava ja todellinen herrasmies sekä karsinassa että kentällä. Veron oli kokonaisuudessaan oikein mukava, vaikka tapani mukaan olin hieman liian hellä tunnin alussa. Veron ravasi vähän liian hitaasti ja antoi mielellään päästä minun kannateltavakseni. Kun Maiju käski ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastaa, ravista tuli tahdikasta ja ruuna lyheni ja keveni höyheneksi.

Pitkin ohjin haettiin käyntiin reipas tempo ja ylitettiin suuntaa vaihdettaesa muutama puomi. Hevoset tulivat heti tarkkaavaisemmiksi jaloistaan, kun ne jätettiin selviämään puomeista ihan yksin. Alkuveryttelyssä vaihdeltiin käynnissä ravin tempoa. Pitkillä sivuila piti mennä reippaampaa ravia ja kulmissa ja lyhyillä sivuilla kootumpaa. Ympyrällä keskityttiin vain asetuksen ratsastamiseen sekä ravissa että laukassa. Veronin oli tässä vaiheessa aika kiva, vaikka se alussa olikin ollut aika vahvan tuntuinen lisäyksen jälkeen etenkin kulmissa. Koitin kovasti varoa jäämästä kiinni ja ratsastaa ruunaa kevyemmäksi edestä.

Välikäynnin jälkeen tultiin radan poikki keskellä kenttää olevia puomeja ravissa. Maiju halusi, että ennen puomeja tehdään selvä puolipidäte ja ikään kuin autetaan hevosta kokoamaan jalkojaan, ja sitten puomeilla myödätään. Ravin ennen puolipidätettä piti olla reipasta, jotta oli jotain mistä ottaa. Veron oli ensin aivan liian löysä ja tuli puomeilla vain liian hitaaksi. Huristelin sitten muutaman kerran pitkät sivut niin lujaa kuin ruunasta lähti, mikä Maijunkin mukaan oli oikea ratkaisu. Tämän jälkeen alkoi Veroninkin kaviot nousta ja kokoamisen tunsi selkään. Vasemmassa kierroksessa Veron oli vahvempi ja vaati useampia toistoja.

Laukkatehtävä tultiin myös vasempaan. Ratsastettiin ravissa rata pituusuuntaan leikkaa, jossa keskellä olevien kahden puomin välissä tehtiin laukannosto. Lyhyellä sivulla käännettiin vasemalle ja rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä puomien yli. Ensimmäisellä kerralla en ollut ihan riittävän selkeä apuineni, joten laukannostosta ja laukasta tuli vähän vetelä. Toisella kerralla olin terävämpi, jolloin myös Veronille vaikea vasen laukka rullasi paremmin ja puomitkin sujuivat kolistelematta.

Tunti oli kivaa vaihtelua tasaiseen kouluratsastukseen, aivan kuten odotinkin. Harmi vaan, että tämä jäi työkiireiden vuoksi lopulta ainoaksi kesäkauden puomitunnikseni. Toivottavasti syksyllä näitä on mukana myös ihan tavallisilla koulutunneilla.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kevätkauden päätös

1.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.

Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.

Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.

Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.

Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

He A:10

25.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.

Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.

Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.

Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.

Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty  nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Mikä laukka Ladylla!

18.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Keväästä huolimatta sää oli varsin syksyinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Olisin ollut valmis ratsastamaan ulkona pienessä sateessakin, kun siellä on enemmän tilaa Ladylle, mutta eipä sitä nyt tällä tunnilla juuri enää väliaidat häirinneetkään. Emme kyllä tehneet kovin paljon töitä koko uralla, mutta joka tapauksessa tämä oli selvästi tasaisin näistä kevään yhteisistä tunneistamme.

Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja käyntisiirtymisillä ravista. Maiju neuvoi, että Ladyn kanssa kannattaa käytää pohjetta napakasti ja sitten irroittaa jalka kokonaan. Näihän ratsastan Konstaa, ja tuntui toimivan Ladyllakin. Sen liikkeelle lähdöt paranivat huomattavasti, kun ratsastaja lakkasi käskyn jälkeen puristamasta. Veikkaampa, että toimisi hevosella kuin hevosella...

Pikku hiljaa jäätiin raviin ja tultiin isolle keskiympyrälle. Koitin saada Ladya pehmeämmäksi ja asettumaan rehellisesti, mutta se oli edelleen kovin vaikeaa. Aika pian siirryimme laukkatyöskentelyyn, jossa jatkettiin edellisen viikon teemalla.
Ensin ympyrällä selviä eteenlähetyksiä ja selviä kokoamisia, sekä ratsastajat että hevoset joutuivat jumppaamaan ihan tosissaan. Ympyrältä jatkettiin koko uralle, jossa tehtiin osastoissa täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukkaa päädyt toki pyöristäen.

En ensin tajunnut, että vastalaukkaa piti jatkaa kouluradan kuviota pidemmälle, mutta sain Ladyn helposti nostamaan vastalaukan uudestaan. Useamman vastalaukkakierroksen jälkeen siirryimme raviin, nostimme myötälaukan ja palasimme hetkeksi ympyrälle työstämään laukkaa. Sitten taas koko uralle ja uuteen täyskaartoon. Toistimme tätä muutamia kertoja, kunnes sekä hevoset että ratsastajat puuskuttivat. Molemmat saivat kaipaamansa tauon, kun välissä käveltiin pitkin ohjin kierroksen verran, mutta sitten jatkettiin samalla tehtävällä.

Ja silloin naksahti: Lady oli etenkin vasempaan - siis siihen vaikeaan suuntaan - ihan taivaallisen tuntuinen! Se oli aivan kevyt edestä, pyöreä ja laukkaasi takaosa alla. En ole ikinä ennen ratsastanut sillä sellaista laukkaa, ja etenkin kun vastalaukkakaarteessa vähän muistutti vielä lisää eteenpäinpyrkimyksestä, se suorastaan tanssi. Sanomattakin selvää, että laukan jälkeinen ravi oli sellaista, että siitä voisi jo kouluradalle lähteäkin. Olipa mahtava tunne!

Valitettavasti lepokäynnin jälkeen en enää tavoittanut samaa fiilistä. Taisi oma kunto loppua taas, ja sille asialla pitää kesän aikana tehdä jotain. Lopputunti vietettiin raviohjelman parissa tehden ensin muutamat lävistäjät keskiravissa. Ladylta ei irronnut ensin millään, ennen kuin Maiju napakasti pyysi minua ottamaan hevosesta otteen ja vähän keräämään siihen painetta kulmassa.
Raviväistöissä Lady auttamatta jännittyi. Se astui kohtuullisesti ristiin, mutta jostain syystä jäin aivan liikaa ohjalla kiinni. Harmitti, että se tunnin keskivaiheen hieno ravi hukkui, siitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan myös väistöjä ja keskiravia.

Seuraavalla kerralla olisi sitten tarkoitus ratsastaa rata. Emme kyllä Ladyn kanssa ole ihan vielä radan vaatimalla tasolla, joten katsotaan harjoittelemmeko me vaan osia siitä. Joka tapauksessa tämä tunti osoitti, että kyllä me sinnekin tasolle vielä ihanan Ladyn kanssa voimme päästä. Ehkä sitten syksyllä?

maanantai 25. toukokuuta 2015

Voittajafiilis!

11.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Maiju kysyi satulavyötä kiristettäessä, että miten on mennyt. Kerroin sitten, ettei ihan hirveä itsetunnonkohotus se edellinenkään tunti ollut... Mutta nyt rinnakkainen tunti ei enää hypännyt, joten väliaidat olivat kentällä Ladylle astetta pienempi pelote. Sain kerrottua sille heti käynnissä, että nyt ei enää temppuilla vaan mennään sinne minne minä sanon. Ja kas, kun oli alussa jämäkkä, se kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan.

Alkuveryttelyssä tehtiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pehmeä siirtyminen käyntiin ja tarmokas siirtyminen takaa eteen raviin. Ravissa Lady tuntui jo paljon tasaisemmalta, mutta edelleen ollaan aika kaukana syksyn ravifiiliksistä. Maiju oli tarkkana ja vaati kaikilta kunnon asetuksen ja ulko-ohjan tuen, kaula ei saanut taipua liikaa, vaikka hevonen asettui ja taipui.
Laukkaa tehtiin tosi pitkään oikeaan kierrokseen. Vähän leikiteltiin, välillä lyhennettiin ja välillä lähetettiin hevoset oikein tosi reippaasti eteen. Tämä teki Ladylle hyvää, sen laukka paranee aina mitä enemmän sitä mennään. Ravissa siirryttiin sitten puomein kentän toiselle reunalle rajatulle kouluradan kokoiselle alueelle ratsastamaan vielä hyvät syvät kulmat. Lady hieman jännitti taas väliaidoilla, mutta sain ohjeeksi tehdä avotaivutusta myös suorilla. Se tepsi hienosti, ja saimme hyviä kulmiakin aikaiseksi.

Olin etukäteen jo vähän aavistellut ja kauhistellut, että harjoitellaan ihan varmasti heA:10:n laukkaohjelmaa. Siinä on aikamoinen laukkakuvio: puoliympyrä keskilaukkaa, josta täyskaartoon ja puoliympyrä vastalaukkaa. Maiju huomioi ihanasti meidät Ladyn kanssa, ja komensi muut seisomaan radan ulkopuolelle. Lady sai siis tehdä kuvion ensin niin, että muut vain seisoivat, eivät edes kävelleet. Näin kukaan ei tullut sitä päin missään vaiheessa, ja minäkin sain keskittyä vain tehtävän ratsastamiseen.
Suunta oli meille hankalampi eli vasen, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vaan kuinkas kävikään: Lady teki tehtävän kahdesti ihan ilman ongelmia! Keskilaukka nyt oli kovin vaatimatonta, mutta täyskaarto vastalaukkoineen onnistui tämän hetkiseen tasoomme nähden hyvin.

Kun muut tekivät yksitellen samaa kuviota, saimme kävellä puomien ulkopuolella. Koitin tehdä niitä takaosakäännöksiä, jotka edelleen tuntuivat vähän jäykähköiltä. Pääasiallisesti pyrin pitämään Ladyn rauhassa ja mahdollisimman rentona, vaikka viereisiä uria olikin ikään kuin kaksi ja omalla pikku-uralla vielä aikamoista kääntyilyä.

Tunnin jälkeen oli kyllä voittajafiilis. En olisi kahden edellisen tunnin jälkeen ikinä uskonut, että pystyn ratsastamaan Ladylla tuon laukkakuvion! Mutta Lady olikin jo karsinassa selvästi rauhallisempi ja rennompi. Se on päässyt työrytmiin kiinni ja saa purkaa energiaansa oikeisiin töihin, mikä tekee sille selvästi hyvää. Maijunkin mielestä onnistuimme, olin riittävän päättäväinen ja osasin hyödyntää avotaivutusta hankalissa paikoissa. Nyt oli taas kivaa!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Aavistuksen paremmin

4.5.2015 Primus Talli
t. Lady

Maiju oli lomalla ja meillä oli sijainen, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Maiju oli kuitenkin nuotittanut meidän tunnin, josta tulikin sisällöltään hyvä kertaustunti kahdelle edelliselle: teimme ravipohkeenväistöjä ja takaosakäännöskuviota. Sanoin opettajalle heti alussa, että edellinen tunti Ladylla oli ollut katastrofi, ja ettei ratsastajan itseluottamus ole parhaimmillaan. Ratsastimme tällä kerralla ulkona, mutta viereisellä uralla hypättiin edelleen.

Lady oli aavistuksen parempi, ehkä ratsastajakin, mutta kokonaisuudessaan ei edelleenkään ollut kehumista. Helpotin tehtäviä itsenäisesti hieman läpi tunnin esim. kääntämällä hyvissä ajoin kentän poikki väliaitojen päässä. Ravissa keskityin vain eteenpäinmenoon koittaen saada Ladyn hengästymään ja hikoilemaan, mutta edelleen se jäi pohkeen taakse. Laukkaa olisi saanut tehdä koko uralla, mutta minä tein vain ympyrän kerrallaan ja senkin laitumen päässä.

Huono eteenpäinpyrkimys näkyi väistöissä, joissa Lady jännittyi. Sain sen kuitenkin lopulta väistämään ihan ok, etenkin vasemmalle. Väistöt jäivät kyllä vähän lyhyiksi, kun en voinut ratsastaa kovin pitkään suoraan kohti väliaitojen takana hyppääviä ratsukoita.

Takaosakäännökset eivät sujuneet juurikaan paremmin kuin edellisellä viikolla. Lady kyllä kääntyi, mutta oli kovin jäykän oloinen pehmeän asettumisen ja taipumisen sijaan. Laukannosto kohti toista uraa tuntui siinä tehtävässä ihan turhalta taistelulta, joten siirryin aina vain reippaaseen raviin kääntäen ympyrälle.

Opettaja sanoikin lopuksi, että ihan hyvin olin helpottanut Ladyn elämää. Omasta mielestäni olin itse liian jännittynyt ja jo valmiiksi alistunut edellisen tunnin vuoksi, vaikka pitäisihän sitä antaa uudella tunnilla uusi mahdollisuus molemmille. Lady oli kuitenkin tehnyt taas jo viikon enemmän tunteja. Siitä huolimatta aika kaukaiselta tuntui tämän tunnin jälkeen heA:10-radan ratsastus Ladylla...

torstai 7. toukokuuta 2015

Sairaan huonosti!

27.4.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Luulin, että Mimmistä tulisi minulle koulurataratsu, mutta nyt sainkin Ladyn. Ladyllahan ratsastin syksyllä A-merkin, ja tykästyin kovasti tammaan. Sittemmin se on kärsinyt vähän jalkavaivoista, ja oli nyt tehnyt reilun viikon ajan tunteja vain kerran päivässä. Viikkoa aiemmin tunnillamme se vaikutti kovin säikyltä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Alkukäynti sujui ihan hyvin. Koitin muistella Kikan kurssia ja lähettää Ladyn heti rehellisesti pohkeesta eteen. Lady kuuntelee kyllä pohjetta ja raippaa hyvin, mutta vaikutus ei kestä kuin pari askelta. Pyydettäessä pitäisi olla vahvempi tuntuma suuhun ja ennen kaikkea vakaampi istunta, että tamma ei vain hyppää eteenpäin.

Käynnissä tehtiin tunnin teeman mukaisesti heti takaosakäännösmäiset kulmat. Oli hankalaa. Lady oli koko ajan jännittyneen oloinen, enkä saanut asetustakaan rehellisesti läpi. Käännökset se teki kuin puupökkelö juurikaan taipumatta. Ratsastaja hankaloitti tilannetta entisestään jännittymällä Ladyn seuraksi ja luiskauttamalla painon aina ulkopuolelle sisäpuolen sijaan.

Kun saimme luvan siirtyä raviin, oli juuri tulossa kellopäädystä pitkän sivun alussa. Maiju oli juuri opastamassa, miten minun pitää heti ensimmäisellä kerralla saada Ladyn väliaidoille, kun Lady jo loikkasi. Lause jäi kesken, Lady jäi pomppimaan paikoilleen. Ympyrätyöskentely kellon alla sentään sujui sekä ravissa että laukassa kohtuullisesti ja säikkymättä, vaikka Lady ei edelleenkään ollut rehellisesti pohkeen edessä. Koko uralla laukkaamisesta ei tullut mitään, ravistakin vain osittain. En saanut Ladya millään riittävästi eteen, vaikka hyvin tiedän, että se on ratkaisu näihin ongelmiin. Maijukin sanoi, että kun tamma hikoilee ja hengästyy, se ei ehdi pelätä.

Takaosakäännöksista tulikin sitten ihan täysi katastrofi. Ladyn ja Mimmin olon helpottamiseksi heA:10:n tehtävä siirrettiin kellon alle. Käynnissä radan poikki, takaosakäännös vasemmalle, toinen takaosakäännös oikealle ja vasemman laukannosto. Tehtävä tultiin yksitellen, ja sillä aikaa muut saivat harjoitella takaosakäännöksiä toisessa päässä uraa.

Tuloksena oli Ladyn mielestä sekasorto. Se oli kauhuissaan, kun naapuriuralla aitojen takana puomit kolisivat ja hevoset hyppäsivät suoraan kohti meidän uraa, ja kun meidän uralla kaikki kääntyilivät minne sattui ja joku suhasi laukkaakin siellä seassa. Lopulta ratsastajakin taisi luovuttaa, kun mihin tahansa koitin tammaa kääntää, se jännittyi ja liike suuntautui vain ylös. Takaosakäännökset itse tehtävässä olivat samanlaisia pökkelöitä kuin tunnin alussa, laukannosto ei kunnolla onnistunut saati laukkaaminen viereistä uraa kohti.

Paljon huonommin siis ei enää olisi voinut sujua. Todella tehokas pudotus maanpinnalle edellisen tunnin jälkeen! Harmittaa oma huono ratsastukseni etenkin siksi, että jätin jo valmiiksi hermostuneen Ladyn ihan yksin pelkojensa kanssa. Tosi reilua.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sairaan hienosti!

20.4.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi

Ajattelin, että estejakson jälkeen Maiju sekoittaa hevospakan kokonaan, mutta minulla olikin tuttu Mimmi. Eikä siinä mitään, tämä tamma on oikea laaturatsu, vaikkakin sen mielestä vastaantulevat hevoset tai lantasaavi voivatkin olla välillä vähän pelottavia. Tämän tunnin ratsastimme ulkona kentällä, ja vaikka viereisellä uralla hypättiin ja vaikka yksi kauris jopa uskaltautui aitojen välistä laitumelta kentän puolelle, Mimmi käyttäytyi mallikelpoisesti. Niinpä sain keskityttyä itse tehtävään, joka oli heA:10:n pohkeenväistöt.

Veryttelyn aloitimme itsenäisellä veryttelyllä käynnissä ja ravissa. Koska Mimmin käynti on niin suurta ja helposti passimaista, aloitin tekemällä kulmiin voltit ja huolehtimalla riittävän hitaasta temposta. Tämä tarjosi sopivasti tekemistä Mimmille kuitenkin niin, että se ehti vielä asetella jalkansa maahan oikeassa järjestyksessä. Asetusta ja taivutustakaan ei varmaan koskaan käytä alkuveryttelyssä liikaa.

Raviin saimme heti tosi kivan rennon letkeän rytmin. Mimmi tuntui hurjan kivalta, eikä se juurikaan ollut kiinni oikeassa ohjassakaan. Suurella keskiympyrällä sain työskenneltyä helposti myös alas istuen ja ravin tempoa muutellen, kun etäisyyksien kanssa oli jälleen kerran vähän säätämistä. Myös laukka rullasi kevyesti, joten tästä oli hyvä lähteä väistöihin.

Maiju oli rajannut meille puomeilla kouluradan levyisen alueen. Ratsastimme ensin muutaman kerran vain pelkän diagonaalin. Sitten teimme pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle siten, että käänsimme edelleen kuin diagonaalille. Kun hevonen oli suoraan diagonaalin suuntainen, väistätimme takaosaa sisään. Tällainen valmistelu auttaa oikean linjan löytämisessä ja hevosen saamisessa irti uralta. Matka uralta keskihalkaisijallekaan ei tunnu niin pitkältä, kun alkua helpotetaan näin. Mimmin kanssa tämä tapa oli jotenkin silmiäavaavan hyvä, ja saatiin kivoja väistöjä aikaiseksi sekä käynnissä että myöhemmin ravissa. Tuntui helpolta.

Oikeastaan koko tunti tuntui helpolta. Mimmi oli rennon oloinen, se selvästi viihtyy paremmin ulkona kuin ahtaassa maneesissa seinien sisäpuolella. Maijukin sanoi loppupalauteessaan, että Mimmi meni sairaan hienosti. Sairaan hienolta se tuntuikin! Olipa kiva paluu estejakson jälkeen kouluratsastuksen pariin, vaikka tuo valittu rata kulostaakin aika haastavalta...

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Estejakson päätös kentällä

13.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Viimeinen estetunti olikin ulkona. Kaikki olimme varmoja, ettei tällaisia arkajalkahyppääjiä viedä ulos, etenkin kun emme olleet kouluakaan menneet vielä kentällä. Mutta kaikki hevoset käyttäytyivätkin vallan esimerkillisesti, vaikka jälkeenpäin selvisi, että esteet olivat vasta kolmatta päivää ulkona.

Ekkuun raitis ulkoilma vaikutti vain positiivisesti: sen laukkaan tuli juuri sopivasti omaa eteenpäinpyrkimystä. Paikoitellen ratsastajasta tuntui, että mentiin jo liiankin lujaa, mutta Maijun mielestä vauhti oli juuri sopiva.

Ihan ensimmäiseksi ikään kuin oikaisimme kulman ja tulimme ravissa puomeja lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle, jossa jatkettiin suoraan.

Suunnanmuutoksen jälkeen tultiin toiselta lyhyeltä sivulta kaarevalle linjalle laukassa. Ensimmäisenä oli maapuomi, jonka jälkeen pitkällä sivulla piti ottaa raviin ja ohjata sitten taas kohti lyhyttä sivua jo tuttujen ravipuomien yli. Tässä tehtävässä sain keskustella Ekun kanssa ihan kunnolla siitä, pitääkö pidätteitä noudattaa vai ei. Jouduimme tekemään ylimääräisen toistonkin, kun jarruja ei meinannut löytyä.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa, ja Maiju nosti ensimmäiset ravipuomit esteeksi. Edelleen piti päästä laukassa pitkälle sivulle ja siitä sitten kaarevalla linjalla kohti toista lyhyttä sivua maapuomin yli. Ekun kanssa ravipuomit sujuivat hyvin, ja taidettiin vain kerran tulla alas väärässä laukassa.

Lopuksi vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja tehtiin päätyyn iso ympyrä, jossa keskihalkaisijan kohdalla oli ensin pieni ristikko ja lopulta pysty. Tältä esteeltä jatkettiin kaarevalle linjalle, jonka ensimmäinen este oli pysty ja viimeinen este oli nyt okseri. Ekun iso laukka-askel ei meinannut ihan sopia, vaan se tuli aika lähelle. Annoin sen kuitenkin hoitaa linjan ihan itse, keskityin vaan myötäämään. Viimeisellä kerralla, kun okseri oli jo isompi, Maiju neuvoi vähän pidättämään kaarella, ja sitten askelkin osui jo paremmin.

Ekun kanssa oli kyllä todella kiva hypätä. Kertaakaan ei tullut sellainen tunne, että se kieltäisi tai edes mitenkään arpoisi hyppäämistä. Kun vaan annoin sille tilaa, se hoiti homman itsenäisesti. Vaikka esteet aina vähän jännittävätkin, niin etenkin tunnin jälkeen huomaa, miten kivaa onkaan ollut! Maiju osaa rakentaa kolmen tunnin estejakson niin, että aloitamme tosi alkeista, mutta lopulta jo okserikin menee ongelmitta. Toistoja tulee paljon, eikä kenenkään tarvitse odottaa omaa vuoroaan pitkään. Aika eri meininki kuin silloin 90-luvulla, jolloin estetunnit olivat kaksijakoiset: kaahottamista ja seisoskelemista...

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Lähestulkoon radalla!

6.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Estejakso jatkui Ekulla. Tälläkin kerralla aloitimme veryttelyn puomeilla kaarevalla uralla. Maiju laittoi melkein koko maneesin levyiselle ympyrälle yhden ainoan puomin, jota saimme tulla omassa tahdissa laukassa. Toistoja tuli monta, mikä oli erittäin hyvä asia. Sitä oppi turvallisesti vähän katsomaan ja ennakoimaan, että mistä hevonen astuu puomin yli ja millaisessa laukassa sen on hyvä liikkua. Ekkua koitin ratsastaa vähän reippaammaksi kuin edellisellä kerralla, mutta jotenkin se hitaampi vauhti vaan tuntuu turvallisemmalta... Ei auta, vaikka kuinka koittaa perustella, että hypyistä tulee parempia, kun laukkaakin on vähän enemmän.

Tällä tunnilla meillä oli ohjelmassa lähestulkoon rata, sillä aloitimme vinkeästi pitkältä sivulta täyskaarto-tiellä, jossa hypättiin ensin ravilähestymisellä este taksaisin kohti uraa. Uralla tarkistettiin laukka ja jatkettiin sarjalle toisen pitkän sivun sisäpuolelle. Sarjan jälkeen taas ensin suoraan, ja sitten ympyrä päätyyn, jotta tehtävä päättyy johonkin muuhun kuin epämääräiseen kaahottamiseen ja töks-siirtymiseen käyntiin. Lopulta tähän lisättiin laukkalähestyminen ja vielä sarjan jälkeen toisen pitkän sivun sisäpuolelle kavaletti. Eli lopulta onnistuimme tekemään laukassa neljän hypyn radan!

Ekku oli parempi kuin edellisellä viikolla, joskin edelleen esteen jälkeen oikean laukan saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Mutta se hyppäsi luotettavasti ja antoi ratsastajan keskittyä lähinnä ohjaamiseen. Sen verran kyllä edelleen jännitti, että onnistuin kerran törttöilemään Ekun aivan kanssaratsastajan reitille... Jännityksestä huolimatta hyppääminen on kyllä kivaakin, ja kivemmaksi muuttuu, kun muutaman peräkkäisen estetunnin ansiosta saa taas vähän tuntumaa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pehmeä lasku esteisiin

30.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Hui, estejakso alkoi! Ratsukseni Maiju oli valikoinut Ekku-ruunan, joka juuri esiintyi varsin edukseen tallin hevosesittelyillassa. Minähän hyppäsin Ekulla myös viime keväänä - jopa niitä maastoesteitä - joten tiesin selviytyväni sen kanssa.

Aloitimme tuttuun tapaan pehmeällä laskulla hakemalla oikeanlaista asentoa jo kevyessä ravissa: pieni pyllistys ja kädet eteen. Teimme myös kevennyksen vaihtoja sillä ajatuksella, että yläasento olisi jo samanlainen kuin kevyessä istunnassa, ja että voisimme jäädä sinne milloin vain. Laukassa etsittiin myös sopiva tempo estehyppelyihin.

Tällä kerralla ei jatkettukaan pitkän sivun sisäpuolella oleville puomeille, vaan puomit olivatkin nyt kaarevalla uralla. Niitä tultiin monta kertaa kevyessä ravissa siten, että kaikki saivat hyvän reitin keskelle puomeja. Vasta sitten siirryttiin suoralle uralle, ja tultiin tuttuun tapaan ravilähstymisellä pientä ristikkoa. Ravin piti olla lähestymisessä reipasta, sitten pieni pidäte ja selvä myötäys ristikolle, aivan kuten alun puomeillekin. Hypyn jälkeen laukkaa suoraan kohti peiliä, istuminen alas satulaan ja siitä ravin kautta käytiin lyhyellä sivulla. Sai myös tehdä ympyrän päätyyn, ja minä käytin sitä Ekun kanssa en niinkään hidastamiseen vaan päin vastoin laukan parantamiseen.

Sitten laukassa piti laskea taas kolme askelta ennen estettä ja jatkaa tällä kerralla laukkaa niin, että pystyi katsomaan tietä lävistäjällä olevalle seuraavalla esteelle. Sitä ei kuitenkaan menty kuin vasta toisella kerralla, jolloin tultiin laukassa sisäänkin. Siitä jatkettiin sitten lävistäjän pienelle ristikolle, jonka jälkeen piti koittaa päästä mahdollisimman kulmaan. Kulmassa vielä hallittu laukkaympyrä. Näin lopetettiin tehtävä aina johonkin muuhunkin kuin kaahottamiseen. Laskeminen meni suht oikein, mutta lävistäjän jälkeen oli vaikeaa saada Ekkua kulmaan ja oikeassa laukassa alas.

Ekku oli kuitenkin taas hyvä turvaratsu ensimmäiselle estekerralle, vaikka se jäikin vähän hitaaksi. Hypyistä tulisi paljon helpompia, kun olisi laukan tempoa vähän enemmän. Ja aivan kuten kaikki arvelimmekin, tällainen kouluryhmän estehyppely osoittautui jälleen kerran hauskaksi vaihteluksi. Toiveemme siitä, että esteitä mentäsiin nyt jo keskellä kautta eikä vasta ihan kauden viimeisillä tunneilla, osoittautui myös hyväksi ratkaisuksi. Tämä kivasti katkaisee kauden, kun tehdään välillä jotain ihan muuta. Tuntuu sitten taas kouluratsastus entistäkin kivemmalta!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Halinallella

23.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. David

Salainen tai oikeastaan jo puolijulkinen toiveeni toteutui, kun ratsastin elämäni kolmatta kertaa Davidilla. David on suursuosikkini Foxyn ja Primuksella myös olleen Darioson veli, näillä kaikilla on sama isä. Dariosolla en ehtinyt ratsastaa kuin pari kertaa, Foxyllä sitäkin enemmän. Aiemmin olin sitä mieltä, että David muistuttaa enemmän Dariosoa, mutta kyllä siitä Foxynkin piirteitä löytyy.

Kaikkein ihaninta Davidissa on sen luonne, ja siinä se on samanlainen kuin Foxy. Voiko enää ihanampaa olla? Davidin kanssa voisi viettää tunnin vain halaillen karsinassa. Ja kun koittaa aika lähteä töihin, se on aina yhtä hyväntuulinen ja innoissaan. Davidilta sujuu niin koulu kuin esteetkin, sillä voi ratsastaa kangilla ja se on tuonut tuntiratsastajien mestaruuskilpailuista mitalejakin. Todellinen terapiahevonen ja tuntiratsuna varmasti kullankallis!

Maiju oli piirtänyt meille ilmoitustaululle ihanan sarjakuvan pohkeenväistöstä, avotaivutuksesta ja sulkutaivutuksesta. Ilmeisesti meillä oli ollut edellisellä kerralla hankaluuksia oivaltaa sitä, milloin väistetään ja milloin taivutetaan ja mihin suuntaan ja miten monella uralla hevonen kulkee. Tunnin teema oli edelleen sulkutaivutukset, joihin siirryttiin asteittain asetuksen, pohkeenväistön ja avotaivutuksen kautta.

Asetuksia haettiin rauhassa loivalla kiemurauralla myös ravissa sekä ihan vaan pitkillä sivuilla. Kun asetus suoralla hevosella onnistui, sai tehdä väistöä uralta sisään. David on iso ja pitkä hevonen, joten sille täytyy todella selvästi kertoa mihin mennään ja miten. Suoraan meneminen ei välttämättä ole aina kovin yksinkertaista, mutta tämä tehtävä alkoi sujua aika kivasti. Vaikeinta oli pitää käynti rauhallisena, ja myös kiemuroilla sai olla aika tarkkana, ettei ravi mennyt kipittämiseksi.

Alkulaukka tehtiin itsenäisesti. Olin jo vähän unohtanut Davidin poikittavan helposti nostoissa, ja olinkin hetken ihan ymmälläni, että mitä tapahtuu - ei nimittäin tapahtunut mitään! David vaan siirsi takapuolta milloin mihinkin ja kiihdytti ravia. Nappasin sitä sitten raipalla suht selvästi kertoen, ettei moinen peli vetele, ja olin samalla lentää tantereeseen massiivisen pukin seurauksena. Laukka kuitenkin nousi ja pysyin kyydissä, ja sen jälkeen onnistui laukannostotkin koko lopputunnin ajan kuin tyhjää vaan. Sen verran kierroksia ruuna otti, että kovin hallittua meno ei ollut. David nojasi ohjaan ja sisäpohkeeseen, mutta annoinkin sen sitten mennä vähän pidempänä ja vaan verrytellä itseään.

Sulkutaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin tutulla tavalla: voltti, valmistelu muutamalla askeleella avotaivutusta, sulkutaivutus diagonaalilla. Sujui ihan kohtalaisesti molempiin suuntiin, ei loistavasti muttei huonostikaan. Huolellinen valmistelu auttoi, koska David olisi mielellään ennakoinut suoraan kulmasta diagonaalille. Ison ja pitkän hevosen taivuttaminen vie aikansa, ja David olisikin varmasti parhaimillaan juostuaan jo yhden tunnin.

Mutta lopun laukka oli ihan erilaista kuin alussa, hallittua ja koottua. Maijukin kysyi, että tuntuuko nyt hyvältä. Vähän jouduin vielä mielestäni liikaa jarruttelemaan, ja olisin halunnut ruunasta notkeamman, mutta tunnin aikana tehty työ kyllä näkyi. Ei siis koko tunnin kestäävää flowta tällä kertaa, mutta lupaavia pätkiä. Harmi, että tämän tunnin jälkeen alkoi estejakso, mutta toivottavsti pääsen sen jälkeen jatkamaan ihanalla Davidilla!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Asetus - voltti - avotaivutus - sulkutaivutus

16.3.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi

Oli kiva jatkaa Mimmillä, ja nyt palattiin taas sulkutaivutusteemaan. Käynnissä tehtiin kuitenkin ensin omaan tahtiin voltteja, ensin 10 metrin ja sitten sai tehdä pienempiäkin. Samalla piti tunnustella käyntiä, että tahti säilyy niin uralla kuin voltillakin. Omalle hevoselle sopiva käynnin tempo piti itse löytää kokeilemalla. Mimmillä on valtava käynti, sen kanssa ei saa ahnehtia.

Sitten lisättiin vaikeusastetta ja käyntipohkeenväistöt uralla siten, että takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Edelleen sai jarrutella, jotta tahti säilyi ja poikitus pysyi kontrollissa. Vähän olisin kaivannut pohjeavun tehostamiseksi raippaa, mutta olin jättänyt sen pois. Jotenkin ajattelin, että herkän Mimmin kanssa sitä ei tarvitse, että se on vaan tiellä nissä sen omissa kuvioissa.

Alkuravi sujui muutoin hyvin, mutta Mimmi olisi Maijun mukaan pitänyt saada pidemmälle kaulalle. Kieltämättä se helposti lyhenee vähän liikaa, mutta toisaalta se oli niin paljon luotettavamman tuntuinen ollessaan enemmän käsissä kootumpana. Tehtiin loivaa kiemurauraa molemmille pitkille sivuille eli jumpattiin hevosia asettaen ja taivuttaen.

Laukasta uhkasi muodostua alun löysäilyn myötä katastrofi. Kun Maiju käski meidän nostaa keskiympyrällä laukan, noin joka toinen hevonen ei nostanutkaan - Mimmi mukaanluettuna. Siinä vaiheessa nappasin maneesin laidalta ensimmäisen vastaantulleen raipan, joka sattui olemaan lyhyt esteraippa. Se kuitenkin riitti, ja seuraava nosto jo onnistuikin. Laukassa saimme kaikki ratsastaa aika reippaasti eteen keskilaukkaan, josta sitten hieman koottiin. Tämän jälkeen jumpattiin vielä hevosia pienentämällä ympyrää ja väistättämällä sitten siitä ulos.

Lopputunti hierottiin sulkutaivutuksia diagonaalilla. Olen viimeinkin sisäistänyt asteittaisen valmistelun. Ensin asetus, sitten avotaivutusta pari askelta ja lopulta sulkutaivutukseen sivulle. Aiemmin tämä on tuntunut jotenkin liian monimutkaiselta etenkin avotaivutuksen osalta, mutta jotenkin nyt ehdin rauhassa tehdä kaiken. Muistaakseni sulkutaivutuksissa ei ollut suurempia ongelmia.

Ilmeisesti edelliskerta antoi sen verran itseluottamusta, että tällä tunnilla en enää oikeastaan edes ajatellut Mimmin mahdollisia poukkoiluja. Tunti oli sen verran työntäyteinen, ettei meille kummallekaan jäänyt aikaa mihinkään ylimääräiseen. Mimmi oli kaikin puolin oikein kiva, mutta vieläkin selvemmin voisin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Turhaa jännittämistä ja hermoilua

9.3.2015 Primus Talli
Anni - t. Mimmi

Maiju oli flunssan kourissa, joten meillä oli sijaisena tuttu Anni. Minulle oli jaettu Mimmi, joten juurikaan ei edellistunnista helpottanut. No, minulla ja Mimmillä oli takana kaksi tuntia, yksi huono ja yksi oikein hyvä. En vielä oikein luota Mimmiin - tai en vielä aivan saa sitä luottamaan minuun - joten käperryin taas turvaliiviini. Vähän myös jännitti se, miten sijainen osaa huomioida Mimmin erityistarpeet, mutta Anni klaarasi tilanteen hienosti.

Tunti oli tuttuun tapaan työntäyteinen, minkä seurauksena Mimmikään ei ehtinyt pelätä. Aloitimme pohjeenväistöillä uralta sisään ja takaisin. Mimmi oli yllätyksekseni aika kiinni oikeassa ohjassa ja vastaavasti tyhjä vasemmalta, mikä vaikeutti asetusten läpisaamista oikeastaan molempiin suuntiin. Niinpä jouduin aina ennen väistöä ratsastamaan verrattain pitkään suoraan ja valmistelmaan, ennen kuin pyysin väistöaskelia. Ne olisivat videolta katsottuna saaneet olla paljon selvemmät, mutta hei, ainakin se asetus oli läpi...

https://youtu.be/qz0rQUUG7Bw

Ravia ja laukkaa tehtiin molempiin suuntiin pääosin pääty-ympyrällä. Tuli paljon siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin raviin. Anni halusi hevoset pyöreiksi ja työskentelemään takaa eteen myös nostoissa. Mimmi pääsi vähän nostossa venähtämään, yleisesti ottaen selvisimme tästä hyvin. Etukäteen oli eniten jännittänyt juuri laukkaa, sillä siinä Mimmi tuntuu olevan kaikista herkin ympäristön kolahduksille ja vastaantulevalle liikenteelle.

Anni huomautti aiheellisesti, että Mimmi menee mielellään vähän pitkänä ja etupainoisena etujalkojaan heitelleen, ja sitä olisi hyvä hieman koota ja nostaa. Tämä oli erinomainen huomio, sillä se sai ratsastajan ottamaan narut kunnolla käteen ja alkamaan ratsastaa. Mimmistä tuli heti paljon hallittavampi ja luotettavamman tuntuinen, kun olin lähempänä sitä myös jalalla. Videolla Mimmi näyttää ensin pitkältä ja hitaalta, mutta paranee oikeaan kierrokseen. Minulla näköjään on edelleen paha ongelma kyynärpäiden paikan kanssa, vaikka nyrkit sentään näyttävät pysyvät suht hyvin siellä missä pitääkin.

https://youtu.be/Ayu4MT2FyKY
https://youtu.be/8vR1_a6MmCk

Lopputunnista tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä keskilinjalta. Ensin pieni väistö oikealle, sitten pidempi väistö vasemmalle keskilinjan yli, ja lopuksi pieni väistö oikealle takaisin keskilinjalle. Siten sama toiseen suuntaan. Kiirettä piti asetusten kanssa, ja olisin kipeästi tarvinnut raipan, jonka hermostuksissani jätin talliin. Mimmiä saa kuitenkin ratsastaa jalalla aika selvästikin, vaikka se samanaikaisesti tuntuu niin kovin herkkikseltä.

Taas kerran pitää todeta, että tein tunnista itselleni paljon vaikeamman, kuin mitä olisi ollut tarpeen. Mimmi on hieno, eikä se edes yrittänyt tehdä mitään, kun sille tarjosi jatkuvasti muuta ajateltavaa.

Videot: Merja Kolehmainen

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kaikkea muuta kuin mielenrauhaa

2.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi

Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun en jatkanutkaan Borasilla. Olin myös vähän kummissani, että mistäs  minulle nyt Ibi oli löytynyt. Kun siinä ennen tuntia juteltiin, ei kukaan muistanut nähneensä koko ruunaa tunneilla pitkään aikaan. Siinäpäse syy sitten: Ibi oli palannut edellisen viikon lopulla lomalta ja tehnyt vain tunnin päivässä. Meidän tunnin jälkeen Maiju totesi, että Ibi taitaa olla valmis kahteen tuntiin per päivä...

Minulle oli jäänyt päälle Kikan kurssista se reipas alkukäynti, mutta siivitinkin Ibin vaan liian nopeaan tempoon. Se ei ehtinyt kantaa itseään eikä asetella jalkojaan, joten sain ohjeeksi hidastaa selvästi ja tehdä selvääkin selvempiä puolipidätteitä. Ibillä on taipumus jäädä vähän nojaamaan etupainoisena ohjaan ja roikkua edessä alhaalla. Luonnostaan se ei ole kovin ryhdikäs, mutta kyllä Ibiä koottua saa.

Teimme ensin käynnissä paljon voltteja. Sitten ei lähdettykään vaan ravaamaan, vaan mentiin joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Pyrittiin pehmeään käyntisiirtymiseen ja napakkaan ravisiirtymiseen. Ibille tämä tehtävä teki todella hyvää, koska sen oli pakko kuunnella ratsastajan käskyjä. Kirjainvälit ovat muuten aika lyhyet, kun joka kirjaimessa pitäisi tapahtua jotain!

Laukkaa varten kokoonnuttiin keskiympyrälle. Pitkään aikaan ei olekaan ollut sellainen olo, että hevonen ei ole yhtään käsissä, mutta Ibin kanssa oli heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien. Eikä siihen sitten kauaa mennytkään, kun se kuumeni ja koiti lähteä omille teilleen. Jokusen kerran se kääntyi ympyrältä sisään ikään kuin voltille, mutta siitä matka sitten taas jatkui. Maiju laukkuutti meitä todella pitkään, jotta hevoset rauhoittuisivat eivätkä oppisi siihen, että sinkoilemalla pääsee työnteosta. Siinä kysyttiin kyllä tältä ratsastajalta henkistä kanttia ja sen kevään teeman (rohkeammin) täytäntöönpanoa!

Jälkikäteen on taas helppo analysoida, että olisin päässytä vähemmällä, jos en olisi koittanut jarruttaa Ibiä ihan niin hitaaseen laukkaan. Olisi pitänyt päästää se menemään vähän enemmän, muistaa hellittää enemmän, koska kuten Maijukin sanoi, pidätteistä tulee merkityksettömiä jos ei välillä myötää. Huomaan myös, että mitä jännempi tilanne, sitä herkemmin takapuoli jännittyy ja sitä vaikeampi on istua syvällä satulassa. Koitin kehottaa itseäni rentoutumaan ja istumaan syvällä satulassa, mutta se oli lopulta helpommin sanottu kuin tehty. Toinen selkeä virhe, jonka tällaisissa tilanteissa tunnistan, on käsien nouseminen. Kun hevonen poukkoilee, kädet nousevat, vaikka parempi olisi vaan pitää ne rauhassa omalla paikallaan.

Selvisimme kuitenkin välikäyntiin ja sulkutaivutuksiin. Niitä tehtiin siten, että pitkän uran alkuun ratsastettiin voltti, josta jatkettiin sulkua uraa pitkin. Ibi teki nämä lopulta yllättävänkin helposti ja hyvin. Myös diagonaalipätkä, jotka kokeiltiin, oli ihan kelvollinen. Aika tarkasti sai pitää molemmat pohkeet lähellä ja muistaa ne vauhtia hidastavat puolipidätteet tässäkin.

Lopun laukan vasempaan sain tehdä pääty-ympyrällä, vaikka muut laukkasivat koko uraa. Se oli hyvä ratkaisu, sillä parin volttilähdön jälkeen Ibi alkoi rentoutua ja oli lopulta ihan säädyllisen oloinen ja näköinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Maijun loppupalaute lämmitti: olin kuulemma ratsastanut rohkeasti ja rauhallisesti.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Mielenrauhaa

23.2.2015 Primus Talli
Maiju - r. Boras

Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.

Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.

Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.

Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.

Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...

Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kikan kouluratsastuskurssi

20.-21.2.2015 Primus Talli
Kikka - r. Konsta

Vuodenvaihteessa tallin kotisivuilla ilmoitettiin, että parhaillaan Englannissa valmentautuva Kikka Suomio pitää kouluratsastuskurssin kotitallillaan tammikuussa. Arvatenkin kurssi tuli täyteen hujauksessa, eikä parin päivän miettimisajalla päässyt kuin varasijalle. Kurssipäiviä löytyi kovan kysynnän myötä kuitenkin lisää, joten minäkin pääsin mukaan nyt helmikuussa. Maiju oli jakanut minulle Konstan, jonka otin innolla vastaan. Kikka on itse ratsastanut Konstalla jonkin verran ruunan tullessa Primukselle, joten sain sen kanssa todellisia täsmäohjeita läpi koko kurssin.

Tällä kurssilla ryhmiä oli kaksi, ja minä ratsastin jälkimmäisessä. Olimme katsomassa ensimmäistä ryhmää, joka aloitti hieman veltosti. Kikasta tuntui, että hän on innostuneempi kurssista kuin ratsastajat. Siitäkös saimme oikein kunnon tsempin päälle, ja meidän ryhmämme hevoset suorastaan liisivät heti vapaasta alkukäynnistä alkaen. Konstan kanssa otin tavoitteeksi mennä ns. täysiä, eli toivoin saavani mahdollisimman vähän huomautuksia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä. Ensimmäisellä tunnilla tavoite täyttyi yli odotusten, toisella olimme molemmat jo hieman väsyneitä.

Perjantain tunti oli varmasti parasta, mitä olen pitkään aikaan millään hevosella saavuttanut. Se, että laitoin Konstan kävelemään heti ensi askeleista, ratkaisi koko lopputunnin suunnan. Sain heti käynnissä kehuja siitä, että Konsta kävelee hyvin, vaikka se on koko joukon tahmein. Myös ratsastaja onnistui tällä kerralla istumaan ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja lantio liikettä mukaillen. Mutta niinhän se on, että mitä paremmin hevonen kulkee, sitä paremmin itsekin istuu, ikuinen noidankehä...

Ravissa Konsta suorastaan liihotteli. Oikeaan sain ohjeeksi pitää pidemmän asetuksen ja ratsastaa voimakkaasti jaloilla, ja sitten myödätä hevosen lopulta myödätessä. Vasempaan taas piti olla nopeampi asetuksen ja myötäämisen kanssa, sen verran puolieroa Konstallakin on.

Laukka tehtiin ympyröillä vasempaan, ja siitä tulikin aikamoinen leikki. Konsta on oppinut, että se saa mennä hitaasti ja pitkänä, jos se aina enemmän laukkaa pyydettäessä vaihtaa, minkä jälkeen ratsastajat antavatkin sen sitten jo pudota raville. Kikka vaati, että Konsta ei saa nyt ravata, joten ympyrällä meidän tehtävämme meni kutakuinkin näin: minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen... Lopulta ruuna anoi periksi, päästi asetuksen läpi ja laukkasi reippaasti itsensä kantaen.

Laukan jälkeisessä ravissa Kikka jo vähän varoitti, että Konsta alkaa näyttää siltä, että se on itseään vähän täynnä. Niin saattaa käydä, jos hevoset viritetään ihan äärimmille, ja Konsta oli kyllä aikamoisen viritetty. Se ei kuitenkaan lopulta keksinyt kumpanakaan päivänä mitään temppuja, mitä nyt lauantaina vähän väisteli katsomossa seisoen videokuvaavaa miestä.

Reippaan alkuveryttelyn jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä. Ryhmämme neljä ratsukkoa sai käyttää koko maneesia, ja väistö tehtiin pitkän sivun alusta sisään. Väistöä jatkettiin vain viitisen metriä, jonka jälkeen suoristettiin. Uran sisäpuolella jatkettiin suoraan niin kauan, että itsekin pystyi peilistä tarkistamaan, että hevonen on todella suora. Sitten väistö takaisin uralle. Kun tämä sujui, sai tehdä useamman väistön edestakaisin. Konstalle tämä oli lastenleikkiä. Välillä kyllä hieman naputtelin raipalla, jotta tahti pysyi yllä ja saatiin siitä huolimatta riittävät ristiaskeleet. Kikan mielestä väistömme olivat "mallikasta menoa".

Lopun laukka oikeaan oli helpompi kuin alun vasen, eikä vaihtoja tullut. Muistin jopa edelleen pitää sen asetuksen pidempään.

Samalla asenteella lähdettiin lauantain tunnille, mutta meno oli aavistuksen tahmeampaa. Konsta kyllä edelleen liikkui tavallista paremmin, mutta jouduin tekemään sen eteen enemmän töitä. Sorruin jopa vähän jatkuvaan pyytämiseen asian kerralla selväksi tekemisen sijaan. Alkutunnin laukka vasempaan oli jopa aika tuskaista, vaikka se ei ilmeisesti kovin pahalta näyttänyt. Kikka kuitenkin sanoi, että laukka kehittyi aika pitkän ja intensiivisen ympyrätyöskentelyn jälkeen.



Käynnissä jatkettiin jo alkukäynnissä tehtyjä kymmenen metrin voltteja. Nyt niihin kuitenkin lisättiin avotaivutuspätkä. Voltilla ei luonnollisestikaan saanut lainkaan oikoa, ja lisäksi Kikka oli alusta asti hyvin tarkka siitä, että käynti säily samanlaisena riippumatta siitä, missä kohdassa tehtävää oltiin. Avotaivutukset tehtiin aika itsenäisesti, ja niitä sai jatkaa niin kauan kuin oli tyytyväinen lopputulokseen. Sen jälkeen siirryttiin edellispäivän tapaan pohkeenväistöihin. Minä jäin vähän turhan pitkäksi aikaa fiilistelemään, kun kerrankin minulle itselleni jostain syystä todella vaikea liike sujui niin helposti. Kikka kuitenkin komensi meidät taivutuksista väistöihin, kun homma oli niin helppoa. Hän kertoi, että yleensä tunneilla ratsastetaan paljon samaa tehtävää samaan kierrokseen, jotta kaikki saavat onnistuneita suorituksia ja rutiinia tekemiseen. Omissa harjoituksissaan hän kuitenkin saattaa vaihtaa kierrosta useinkin, jolloin tehtävästä tulee hevoselle mielekkäämpi. Se saattaa auttaa vireyden ylläpitämisessä, ja monta kertaa hevoset tekevät vaikeamman suunnan paremmin saatuaan ensin helpon suunnan läpi.

Lopussa laukattiin ensin ympyröillä vasempaan ja sitten koko uralla tehden voltteja. Nyt Konstan laukka oli kerrassaan hienoa, ja sen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia ympyrällä, volteilla tai koko urallakaan. Selvittiin jopa vaihdoitta, joten olisikohan edellisen päivän jumppatuokio vielä ollut muistissa Konstan korvien välissä...

Kurssin päätteeksi herkuttelimme Tirlissä palautekeskustelun parissa. Suoran palautteen ratsastuksesta Kikka oli antanut jo maneesissa, joten jutustelu liikkui enemmän yleisellä tasolla. Pohdimme, mikä tekee kustakin hyvän ratsastajan, ja minkä jokainen valitsee kevätkauden tavoitteekseen, jota toteuttaa riippumatta ratsusta, opettajasta tai tunnin tasosta.

Minä valitsin edelleen rohkeamman ratsastuksen ja sitä kautta asioiden viemisen loppuun asti. Kikka sanoi, että on varmasti sopiva teema minulle. Hyvä esimerkki oli perjantain vasen laukka tai lauantain avotaivutusten aloitus. Silloin reagoin ihan oikein Konstan laiskaan sisätakajalkaan, mutta en uskaltanut pyytää ihan loppuun asti ennen Kikan puuttumista asiaan. Itse kuitenkin on jo niin kauan ratsastanut, että ainakin silloin tällöin tuntee, että nyt pitäisi pyytää enemmän, vähemmän tai eri tavalla. Pitäisi olla rohkeutta myös toteuttaa se, eikä vaan odottaa niin kauan, että opettaja huomauttaa asiasta.

Kaikenkaikkiaan kurssi oli aivan huippu. Jos jotain olisin saanut toivoa lisää, niin hieman henkilökohtaisemman otteen lopun keskusteluun. Jokaiselle olisi voinut vaikka ehdottaa sen oman valinnan lisäksi yhtä opettajan huomaamaa kohdetta, johon kiinnittää huomiota. Tällaisenaankin olisin valmis toiseen samanlaiseen settiin vaikka vielä keväällä. Mahtavaa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan tällaisiakin mahdollisuuksia, ja että niihin voi osallistua Konstan kaltaisilla hevosilla.

lauantain kuvat: Anna de Torres