tiistai 30. syyskuuta 2014

Keskilinjaa etsimässä

1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!

Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.

Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.

Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin  - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.

Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.

Näillä eväin siis A-merkkiradalle!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Voihan vastalaukka, ainakin osa 2

25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.

Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.

Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.

Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.

Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.

Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!