Kevätkauden yhteenveto

Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.

Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.

Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.

Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.

Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.

Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.

Putki poikki

8.2.2016 - Maiju - r. Iiro

Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.

Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.

Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.

Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.

Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.