keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tekemisen meininkiä

28.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini

No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.

Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.

Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.

Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.

Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.

Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Voihan vastalaukka!

25.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante

Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.

Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.

Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!

Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.

Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.

Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!

Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...

Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.