14.9.2015 Primus Talli
Hanna - t. Mimmi
Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.
Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.
Oikeassa kierroksessa ravi oli parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai
koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.
Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.
torstai 24. syyskuuta 2015
torstai 10. syyskuuta 2015
Hieno Mimmi, huono ratsastaja
7.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Pikku esterata
31.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.
Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.
Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.
Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!
Maiju - r. Ibi
Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.
Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.
Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.
Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!
perjantai 4. syyskuuta 2015
Kuumailmapalloepisodi
24.8.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
torstai 3. syyskuuta 2015
Ryhdikkäästi
10.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Jatkoin Hassella syyskauden toiselle tunnille. Tunsin oloni niin kotoisaksi, että jätin turvaliivinkin jo pois. Se kannatti, sillä pystyin paljon paremmin istumaan Hassen harjoitusravissa, kun sain selkäni suoraksi ilman kippuraan vetävää liiviä. Maiju jopa kysyi, että olenko tehnyt kesällä jotain erityistä, kun ryhti on niin hyvä! Sain muutoinkin kehuja harjoitusravissa istumisesta, mikä erityisesti Hassen harjoitusravin tietäen on varsin kannustavaa. Kuulemma rohkeasti istuin vaan alas ja annoin liikkeen viedä, enkä yrittänyt puristautua satulaan jännittämällä. Jälkikäteen kuulin eräältä kanssaratsastajalta, että Hasse yllättäen saattaa rentoutua hyvinkin pian, kun ratsastaja vaan jaksaa istua pahimman vaiheen yli alhaalla. Pitääpä muistaa kokeilla tätä seuraavalla kerralla, jos vielä Hassen selkään pääsen.
Tunnin teemana oli pohkeenväistöt. Niitä tehtiin käynnissä uralta sisään keskihalkaisijalle ensin osissa ja sitten yhtämittaisesti. Aluksi tärkeintä oli se, että ratsastaja määrittelee väistön alun ja lopun suoristaen välissä kohti lyhyttä sivua. Sillä ei ollut väliä, ehtiikö pätkittäin väistämään keskihalkaisijalle asti. Mutta sitten kun tehtiin yhtämittaista väistöä, piti ratsastajan valita päätepiste keskihalkaisijalta ja pyrkiä siihen määrätietoisesti. Hassen kanssa loiva väistö meni hyvin, se jopa kovin alkoi ennakoida kulmassa. Jyrkemmässä väistössä etenkin vasemmalle jouduin aika voimakkaasti käyttämään pohjetta, jotta sain kunnon ristiaskeleita aikaiseksi.
Läpi koko tunnin Hasse oli aika mukava oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on selvästi haastavampi, ja etenkin tässä kierroksessa tosi vaikea saada rehellisesti ratsastettua jalalla ohjaa vasten. Ajoittain onnistui jo ihan kivasti, mutta välillä ruuna jäi edestä aika tyhjäksi. Ohjakin kyllä meinasi olla vähän liian pitkä, koitin kai ratsastaa liikaa eteen ja alas tuen tarjoamisen sijaan. Kuumenemisesta huolimatta Hassenkin kanssa pitäisi vaan muistaa, että kaikki lähteen siitä jalasta. Varsinkin laukassa tämän huomasi hyvin, sillä ilman jalkaa Hasse laukkaa melkein paikallaan ylöspäin. Kun mennään reippaasti eteenpäin, alkaa muotokin pyöristyä ja hevonen rentoutua. Siihen fiilikseen sitten kun lisätään muutama Maijun kädenojennusjumppatuokio eli ratsastajan ryhdin korjaaminen, niin johan sitä välillä sai ihan nautiskellakin.
Maiju - r. Hasse
Jatkoin Hassella syyskauden toiselle tunnille. Tunsin oloni niin kotoisaksi, että jätin turvaliivinkin jo pois. Se kannatti, sillä pystyin paljon paremmin istumaan Hassen harjoitusravissa, kun sain selkäni suoraksi ilman kippuraan vetävää liiviä. Maiju jopa kysyi, että olenko tehnyt kesällä jotain erityistä, kun ryhti on niin hyvä! Sain muutoinkin kehuja harjoitusravissa istumisesta, mikä erityisesti Hassen harjoitusravin tietäen on varsin kannustavaa. Kuulemma rohkeasti istuin vaan alas ja annoin liikkeen viedä, enkä yrittänyt puristautua satulaan jännittämällä. Jälkikäteen kuulin eräältä kanssaratsastajalta, että Hasse yllättäen saattaa rentoutua hyvinkin pian, kun ratsastaja vaan jaksaa istua pahimman vaiheen yli alhaalla. Pitääpä muistaa kokeilla tätä seuraavalla kerralla, jos vielä Hassen selkään pääsen.
Tunnin teemana oli pohkeenväistöt. Niitä tehtiin käynnissä uralta sisään keskihalkaisijalle ensin osissa ja sitten yhtämittaisesti. Aluksi tärkeintä oli se, että ratsastaja määrittelee väistön alun ja lopun suoristaen välissä kohti lyhyttä sivua. Sillä ei ollut väliä, ehtiikö pätkittäin väistämään keskihalkaisijalle asti. Mutta sitten kun tehtiin yhtämittaista väistöä, piti ratsastajan valita päätepiste keskihalkaisijalta ja pyrkiä siihen määrätietoisesti. Hassen kanssa loiva väistö meni hyvin, se jopa kovin alkoi ennakoida kulmassa. Jyrkemmässä väistössä etenkin vasemmalle jouduin aika voimakkaasti käyttämään pohjetta, jotta sain kunnon ristiaskeleita aikaiseksi.
Läpi koko tunnin Hasse oli aika mukava oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on selvästi haastavampi, ja etenkin tässä kierroksessa tosi vaikea saada rehellisesti ratsastettua jalalla ohjaa vasten. Ajoittain onnistui jo ihan kivasti, mutta välillä ruuna jäi edestä aika tyhjäksi. Ohjakin kyllä meinasi olla vähän liian pitkä, koitin kai ratsastaa liikaa eteen ja alas tuen tarjoamisen sijaan. Kuumenemisesta huolimatta Hassenkin kanssa pitäisi vaan muistaa, että kaikki lähteen siitä jalasta. Varsinkin laukassa tämän huomasi hyvin, sillä ilman jalkaa Hasse laukkaa melkein paikallaan ylöspäin. Kun mennään reippaasti eteenpäin, alkaa muotokin pyöristyä ja hevonen rentoutua. Siihen fiilikseen sitten kun lisätään muutama Maijun kädenojennusjumppatuokio eli ratsastajan ryhdin korjaaminen, niin johan sitä välillä sai ihan nautiskellakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)