21.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Omalla perjantaitunnilla sain jatkaa Foxy-symppiksellä. Myös meidän ryhmämme oli edellisellä viikolla tehnyt sulkutaivutuksia, joten tunnin teema jatkoi siitä.
Jo edeltävällä tunnilla Pirita oli vaatinut ihan tosissaan ratsastajia uskaltamaan ratsastaa hevoset reippaiksi niin, että ne liikkuvat itsestään omalla moottorilla. Päätin sitten, että tänään Foxy ainakin liikkuisi! Aloitin päämäärään pyrkimisen jo alun vapaassa käynnissä, missä en antanut ruunan yhtään laiskotella. Se kantoi raviin asti, missä Pirita kehoitti aika pian ympyröille siirryttyämme minua tekemään puolipidätteitä ja saman tien hieman muistuttamaan jaloilla - siis tasapainottamaan nuorta hevosta. Näiden pienten apujen vaikutus oli ilmeinen, sillä Foxyn menosta toden totta tuli tasaisempaa ja hieman ryhdikkäämpää. Ja koska se oli alkutunnin liikkunut reippaasti, onnistui oikean laukan nostokin käynnistä sen kuuluistan ulkotakajalan liike huomioiden varsin helposti.
Sitten aloitimme sulkutaivutukset, ensin oikeaan. Luulin, että Foxylle liike olisi vielä vaikea, mutta se suoriutuikin taivutuksista helposti. Käyntikin pysyi yllä suuremmitta vaikeuksitta, kun sain sen pitkän sivun alkuun tehdyllä voltilla ensin vetreäksi. Omalla painoavulla oli suuri merkitys, sillä jo pelkkä taivutuksen puolella istuminen tuntui vievän ruunaa oikeaan suuntaan.
Taivutusten jälkeen siirryimme raviin ja vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa -tiellä lisäten. Foxy rikkoi alkutunnin tapaan laukalle, koska annoin sen taas mennä liian pitkänä ja liian heikolla ohjastuntumalla. Pirita sitten ottikin meidät erityistarkkailuun ja vaati, ettei ruuna saa röhnöttää edessä alhaalla käsiäni vasten. Vasta Piritan pienen äänenkorotuksen jälkeen ymmärsin, miten sen oikein pitäisi kulkea, sillä Foxy ei varsinaisesti ole tuntunut nojaavan ohjiin. Syynä tähän on ollut se, että olen antanut ohjien valua liian pitkäksi, jolloin hevonenkin on valunut pitkäksi. Kun siitä muodosta koittaa lyhentää ohjaa, alkaa ratsu väistämättä roikkua vastaan.
Parin kierroksen ajan sain aina välillä radikaalisti lyhentää Foxyn ravia miniaskeleiksi, huomautella pohkeilla ja raipalla ja puolipidätteillä. Sitten kun ruuna ryhdistäytyi, piti hellätä käsillä ja jättää tuntuma kevyeksi ja antaa enemmän tilaa eteenpäin liikkumiselle. Muutos oli merkittävä, ja vasta silloin oikeastaan tajusin, miten Foxyn pitäisi liikkua. Olen tosiaankin antanut sen olla aivan liian pitkä työskentelyvaiheessa, eikä silloin pelkkä ohjien kerääminen enää auta.
Ravipätkän jälkeen teimme sulut vasempaan kierrokseen, ja aina kun piti tasata etäisyyksiä, otin itsekseni pieniä ravipätkiä kootakseni Foxya. Suluissa ei ollut vasempaankaan vaikeuksia, itse asiassa Foxylla kierrosten välinen ero oli todella pieni. Piritan mukaan kokonaisuutena onnistuimme paremmin vasemmalle.
Lopuksi ravasimme hetken pääty-ympyrällä vasempaan, ja Pirita sanoi Foxyn näyttävän heti paremmalta. Laukkakin sujui ihan ok, vaikka etenkin vasempaan kierrokseen pitää oman istunnan kanssa olla todella tarkka. Kun uskaltaa mennä isoon laukkaan mukaan, ruuna renoutuu ja laukkaa hidatelematta. Jos taas itse alkaa jännittää, niin se saattaa jopa rikkoa raville.
Tunnin päätteeksi saimme hidastaa ja taas päästää hevoset eteen alas pyöreälle kaulalle ja pitkälle ohjalle, ja se me nyt ainakin Foxyn kanssa jo osataan...
tiistai 25. lokakuuta 2011
Varovaisesti
13.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Ligero
Koiraharrastus sotki taas hevosharrastusta sen verran, että päädyin Piritan tunnille päivää normaalia aikaisemmin. Ratsuksi minulle oli jaettu Ligero, johon olin kovasti ihastunut Maijun tunneilla keväällä 2010. Muistin, että andalusialainen ruuna on todella herkkä istunnalle ja jää helposti polkemaan paikoilleen etenemisen sijaan. Olisinkin kaivannut vähän apuja veryttelyyn, mutta Piritalle tuli jokin viivästys ja saimme aloittaa keskenämme. Sen vinkin kyllä sain, että Ligeron kanssa on hyvä keskittyä hakemaan sitä käsien oikeaa paikkaa, ja ihme kyllä en ihan kauhean montaa huomautusta siihen asiaan tunnin aikana saanutkaan.
Koitin saada Ligeron käynnissä eteen, mutta se tuntui todella tahmealta. Mitä enemmän otti ohjaa, sitä enemmän ruunan askel lyheni. Ravi onnistui hieman paremmin, mutta vasta laukassa tunsin, että se oikeasti vastasi apuihini ja venytti hieman askeltaan.
Osaavalla ryhmällä oli käytössä koko maneesi, kun Johannan tunti meni vielä ulkona. Niinpä saimme tehtäväksi sekä avo- että sulkutaivutuksen käynnissä. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin käynnissä avotaivutusta. Keskelle uraa tehtiin toinen voltti, jolta jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa.
Pirita halusi, että ratsut taivutuksesta huolimatta liikkuvat rehellisesti eteen, ja tässä vaiheessa meinasi tulla Ligeron kanssa hiki. Avot ja sulut se tekee varmaan vaikka ilman ratsastajaa, mutta tahdin säilyminen olikin sitten jo toinen juttu. Ruuna oli juuri tullut lomalta, joten liekö siksi se oli tavanomaista tahmeampi, mutta sain koko ajan huomautuksia eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Aloitimme vasempaan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Pirita sai valettua ratsastajaan sen verran ryhtiä, että saimme lopulta aikaiseksi pari ihan tahdikasta taivutusta. Oikeaan Ligero liikkui helpommin, mutta ei vieläkään itsestään eikä mielestäni tarpeeksi. Taas vasta lopun ympyröillä tehdyissä laukoissa sain ruunaan vähän eloa.
Loppupalautteessa Pirita sanoi, että Ligero oli mennyt ihan hyvin, mutta että olin ratsastanut sitä vähän turhan varovaisesti. Jostain syystä en vaan uskalla ainakaan ensimmäisellä kerralla uudella hevosella ratsastaessani vaatia tarpeeksi, vaan hissuttelen ja tyydyn siihen, mitä kohtuullisella patistelulla saan. Räväkän tsempin saan päälle vasta sitten, kun hevonen on jo tutumpi ja tiedän, miten se mihinkin käskyyn reagoi. Siksi onkin hyödyllistä mennä ainakin muutamia kertoja aina samalla hevosella, mutta toisaalta tuntuu turhalta tuhlata sitä ensimmäistäkään tuntia...
Pirita - r. Ligero
Koiraharrastus sotki taas hevosharrastusta sen verran, että päädyin Piritan tunnille päivää normaalia aikaisemmin. Ratsuksi minulle oli jaettu Ligero, johon olin kovasti ihastunut Maijun tunneilla keväällä 2010. Muistin, että andalusialainen ruuna on todella herkkä istunnalle ja jää helposti polkemaan paikoilleen etenemisen sijaan. Olisinkin kaivannut vähän apuja veryttelyyn, mutta Piritalle tuli jokin viivästys ja saimme aloittaa keskenämme. Sen vinkin kyllä sain, että Ligeron kanssa on hyvä keskittyä hakemaan sitä käsien oikeaa paikkaa, ja ihme kyllä en ihan kauhean montaa huomautusta siihen asiaan tunnin aikana saanutkaan.
Koitin saada Ligeron käynnissä eteen, mutta se tuntui todella tahmealta. Mitä enemmän otti ohjaa, sitä enemmän ruunan askel lyheni. Ravi onnistui hieman paremmin, mutta vasta laukassa tunsin, että se oikeasti vastasi apuihini ja venytti hieman askeltaan.
Osaavalla ryhmällä oli käytössä koko maneesi, kun Johannan tunti meni vielä ulkona. Niinpä saimme tehtäväksi sekä avo- että sulkutaivutuksen käynnissä. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin käynnissä avotaivutusta. Keskelle uraa tehtiin toinen voltti, jolta jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa.
Pirita halusi, että ratsut taivutuksesta huolimatta liikkuvat rehellisesti eteen, ja tässä vaiheessa meinasi tulla Ligeron kanssa hiki. Avot ja sulut se tekee varmaan vaikka ilman ratsastajaa, mutta tahdin säilyminen olikin sitten jo toinen juttu. Ruuna oli juuri tullut lomalta, joten liekö siksi se oli tavanomaista tahmeampi, mutta sain koko ajan huomautuksia eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Aloitimme vasempaan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Pirita sai valettua ratsastajaan sen verran ryhtiä, että saimme lopulta aikaiseksi pari ihan tahdikasta taivutusta. Oikeaan Ligero liikkui helpommin, mutta ei vieläkään itsestään eikä mielestäni tarpeeksi. Taas vasta lopun ympyröillä tehdyissä laukoissa sain ruunaan vähän eloa.
Loppupalautteessa Pirita sanoi, että Ligero oli mennyt ihan hyvin, mutta että olin ratsastanut sitä vähän turhan varovaisesti. Jostain syystä en vaan uskalla ainakaan ensimmäisellä kerralla uudella hevosella ratsastaessani vaatia tarpeeksi, vaan hissuttelen ja tyydyn siihen, mitä kohtuullisella patistelulla saan. Räväkän tsempin saan päälle vasta sitten, kun hevonen on jo tutumpi ja tiedän, miten se mihinkin käskyyn reagoi. Siksi onkin hyödyllistä mennä ainakin muutamia kertoja aina samalla hevosella, mutta toisaalta tuntuu turhalta tuhlata sitä ensimmäistäkään tuntia...
torstai 13. lokakuuta 2011
Ihmeellinen ulkotakajalka
7.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Syysmyrskyisenä perjantaina sain jatkaa Foxylla. Ulkona tuuli niin, että maneesissakin kuuli kohinan, ja tunnin aikana ryöpsähti katolle vielä oikea kunnon rankkasade. Hevoset eivät olleet moisesta menosta moksiskaan, joten sisällä saimme aikaiseksi täysipainoisen tunnin.
Aloitimme veryttelyn käynnissä vapaasti. Minä tein Foxyn kanssa paljon voltteja ja ympyröitä, ja koitin saada sitä paremmin eteen kuin viimeksi. Yritin myös muistaa pitää kädet oikeassa kohdassa ja ohjan oikean mittaisena. Käyntityöskentelyn ajan se vielä onnistuikin. Kevyessa ravissa saan Foxyn yleensä vasta oikein kunnolla hyvin avuille, niin nytkin. Mutta kun siirryimme laukkaamaan ympyröille, alkoivat taas vaikeudet. Etenkin vasempaan kierrokseen oma koortinaationi on niin heikkoa, että sain taas käskyn lyhentää ohjaa ruunan venyessä ja vanuessa. Seurauksena on hidas laukka, joka ei meinaa pysyä yllä. Vasta kun sain taas kädet kohdalleen ja itseni istumaan syvälle satulaan vatsalihakset tiukkoina, alkoi laukkakin rullata.
Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä oikeaan kierrokseen, jossa tulimme pitkällä sivulla avotaivutusta. Hevonen piti saada ohjan ja pohjeen väliin, kävelemään taivutuksesta huolimatta reippaasti ja lopulta suoristumaan ennen kulmaa. Foxy teki tämän aika helposti, vaikka minulle avotaivutus onkin yksi hankalimmista liikkeistä. Pienessä ravipätkässä taivutusten jälkeen saimme valita kevennämmekö vai istummeko alas, ja minä istuin rohkeasti heti alas. Piritan mukaan Foxy kantoi nyt paremmin itsensä, ja se tuntuikin käteen kevyemmältä.
Oikeaan kierrokseen tulimme pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle. Teimme jonkin matkaa avotaivutusta, minkä jälkeen piti suoristaa, sitten asettaa ja nostaa tötsien välistä vasen laukka. Kun seinän tuki hävisi, Foxy poikitti ensimmäisellä kerralla aivan liikaa. Sitten aloin löytää sopivat avut ja taivutus onnistui kohtuullisesti. Suoristaminenkin oli yllättävän hankalaa, ja pari kertaa peilistä näkyi aikalailla kiemurteleva ratsukko. Sen seurauksena nousi muutamalla kerralla väärä laukka, minkä vuoksi ruuna painoi kohti uraa. Onnistuimme kuitenkin lopulta joitain kertoja, kun en ahnehtinut liikaa taivutusta vaan maltoi valmistella tehtävän ajoissa. Hankalaksi homman teki se, että liian pitkäänkään ei voinut odottaa, koska sitten avotaivutuksen tuoma apu nostoa ajatellen oli jo menetetty.
Toiseen suuntaan jätimme avotaivutuksen pois, ja ratsastimmekin nyt vain suoraan selvästi pitkän sivun uran sisäpuolella. Piritan kohdalla nostimme sitten asetetulla hevosella oikean laukan. Ensimmäisellä kerralla Foxy kyllä nosti, mutta tuntui tulevan kovin viiveellä. Pirita sitten neuvoi, että voimme halutessamme tarkkailla peilistä ulkotakajalkaa, ja antaa avut silloin, kun se on ilmassa. Tämä toimi Foxylla loistavasti, ja saimme aikaiseksi monta hyvää nostoa. Laukkakin pyöri nyt jo paljon paremmin kuin alkutunnista.
Kun kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä kunnialla, Pirita kyseli kumpi tapa oli ollut helpompi: oliko avotaivutuksesta hyötyä vai oliko helpompi nostaa pelkän suoraan ratsastuksen jälkeen. Meille Foxyn kanssa jälkimmäinen tapa oli helpompi, mutta uskoisin että vasempaankin nostot olisivat olleet parempia, mikäli olisi osannut tarkkailla sitä ulkotakajalkaa jo silloin.
Lopuksi tulimme vielä laukkaamaan ja sitten ravaamaan pääty-ympyröille ensin harjoitusravissa ja lopulta kevyessä ravissa. Foxy oli tässä vaiheessa tosi mainio, liikkui hyvin ja pysyi kevyenä. Pirita tuntui tyytyväiseltä ja sanoi, että Foxy oli ollut kuuliainen tänään.
Aika pian saimme luvan päästää hevosia pidemmälle ohjalle ja hidastamaan ravia. Olin jo ehtinyt ratsastaa Foxyn pitkälle kaulalle, kun Pirita pyysikin minua vielä istumaan alas ja kokoamaan hevosta uudelleen. Naapuriuralta Pirita huhuili Anne-opettajan katsomaan Foxya, kun muut jo saivat jatkaa koko uralla. Foxy jaksoi vielä hyvin tehdä töitä, ja Pirita sanoikin ylimääräisten ympyröiden olleen pelkästään positiivista.
Jälkeenpäin pari tuntilaistakin tulivat sanomaan, että Foxy oli näyttänyt hyvältä. Se oli ajoittain tuntunutkin superkivalta, mutta toisaalta töitä sai tehdä enemmän kuin jokunen tunti aiemmin. Nostoissa muotokin häviää, kun alan varmaan itse jännittämään niin. Opimme kuitenkin koko ajan lisää, ja seuraavaksi olisikin kiva päästä kokeilmaan vaikkapa noita laukannostoja uudestaan.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Vaikeita voltteja vasempaan
30.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Silloin joskus ratsastusharrastuksen alkuaikoina oli tärkeää, että sai ratsastaa haluamallaan hevosella. Ennen tuntia tungeksittiin toimistoon ja kilvan esitettiin opettajalle toiveita päivän ratsuksi. Sittemmin olen kaikkein mieluiten ratsastanut sillä hevosella, jonka opettaja on minulle antanut. Uskon, että nykyään varsin pätevät ammattilaiset jakavat hevoset niin, että tunnin työskentelystä juuri sen tietyn hevosen kanssa on hyötyä minulle ratsastajana.
Primuksella on tapana aina kauden alussa monistaa Tirli-kahvilaan kaavakkeita, joilla voi esittää toiveita paitsi tuntien sisällöstä myös toivoa tiettyjä ratsuja. Tänä syksynä en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmoitin, että Mirjan ja nyt myös Allin lähdettyä yksi ainoa suosikkini on Foxy. Tiedä sitten oliko palautteesta hyötyä, mutta sain jatkaa tuolla persoonallisella ruunalla.
Ulkona oli aivan uskomattoman upea ilma siihen nähden, että elettiin syyskuun viimeistä päivää: lämpötila oli kahdenkymmenen asteen parammala puolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menimme kuitenkin kovan tuulen vuoksi maneesiin, joka oli kokonaan käytössämme.
Veryttely aloitettiin tällä kerralla käynnissä tehden voltteja. Teema oli jatkoa edellisen viikon tunnille, jolloin ryhmämme väänsi 12 metrin laukkavoltteja. Hevonen piti valmistella voltille huolellisesti asettamalla, ja voltille piti ajatella ikään kuin neljä tolppaa neljäsosavoltin välein, jolloin hevosta piti uudelleen kääntää. Sisäpohje toimi tolppana, ulkoavuilla käännettiin ja huolehdittiin tiestä sekä siitä, että käynti ei missään vaiheessa hidastunut.
Foxy teki käynnissä voltit ihan hyvin. Sain mielestäni sitä paremmin tuntumalle, eikä pää heilunut enää niin paljon ylös ja alas. Pirita käski vielä huolehtimaan, että turpa säilyy sivusuunnassa suorassa eikä ruuna käännä päätä vinoon.
Ravissa jakaannuimme kolmelle isolle ympyrälle. Pirita käski meitä uskaltamaan ratsastaa hevosia reippaasti eteen niin, että ne liikkuisivat itsekseen ja ilman joka askeleella tarvittavia eteenpäinajavia apuja. Foxy ravasi etenkin oikeaan kierrokseen oikein hyvin, ja sain Piritalta jo luvan vaihdella vähän askelpituutta sekä lyhyempään että pidempään.
Vasemmassa tuli sitten vaikeuksia. Foxy ei meinannut kääntyä, jolloin ajauduin vaistomaisesti johtamaan sisäohjalla hyvin voimakkaasti. Tämä ei ruunalla voimi, vaan pitää ottaa ulkoavut käyttöön. Laukassa oli vielä vaikeampaa, mutta kun muistin ne kirotut vatsalihakset, ulkopohkeen ja rennon ohjastuntuman, saimme lopulta kehuja hyvästä laukasta.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen jatkoimme voltteja koko maneesissa ravissa alkaen vasemmasta kierroksesta. Sorruin uuteen perisyntiini: liian pitkällä hevosella ratsastamiseen. Ratsastan alkuveryttelyn yleensä rennolla pyöreällä kaulalla, mutta opettaja joutuu nykyään lähes poikkeuksetta kehottamaan minua varsinaisen työskentelyn alettua lyhentämään ohjaa sekä kokoamaan ja aktivoimaan hevosta. Raami on siis liian pitkä, ja sitä Pirita käski minun tälläkin tunnilla aina välillä katsoa peilistä. Ei saa päästää hevosta valahtamaan, kun on työskentely kesken!
Voltit vasemalle ravissa olivat vaikeita. Käytin edelleen liikaa ohjaa sisältä, ja Foxy liikkui tahmeasti. Koitin koota ja aktivoida, mutta tyydyin liian helposti kannattelemaan kohonnutta niskaa. Käsien paikkakin tuotti tuskaa, kun liian pitkien ohjien vuoksi nyrkit ajautuivat liian lähelle vatsaa. Kyn lyhensin ohjaa, jäin herkästi vetämään vastaan ja kyynerpäät irtosivat kyljistä. Jouduin lopulta tekemään tehtävää kevyessä ravissa, että sain ensin itseni ja sitten hevosen oikeaan asentoon.
Suunnanmuutoksen jälkeen aloin taas päästä hommasta jyvälle. Patistin Foxyn heti kunnolla eteen, ja muutaman onnistuneen voltin jälkeen istuin takaisin harjoitusraviin. Oma koordinaationi toimii selvästi paremmin oikeaan kierrokseen, jolloin sain ulkoavut kuulolle, kädet oikeaan paikkaan ja hevosen edestä kevyeksi. Isoliikkeinen ruuna taipui volteille tämän jälkeen oikein hyvin.
Laukat teimme taas ympyröillä. Foxy nosti laukan käynnistä todella hyvin ja sain sen pidettyä pienellä aktivoinnilla edelleen koossa ja silti reippaassa laukassa.
Loppuravissa piti selvästi pudottaa vaatimustasoa, laskea hevoset pidempään raamiin ja hidastaa ravin tempoa. Foxylla tämäkin onnistui helposti. Se on kyllä niin mainio: tekee rehellisesti heti, kun vaan osaan pyytää oikeita asioita. Siitä, että Pirita on itse ratsastaa ja kilpailee Foxylla, on iso apu. Hän osaa antaa hyvinkin tarkkoja neuvoja, jos ajaudun ongelmiin. Kun korjaan ohjeiden mukaan, Foxy reagoi välittömästi oikein.
Kun siirryimme käyntiin, Pirita käski meidän kävellä rauhallisesti kierroksen verran ja miettiä tunnilta yhden parantamista vaativan seikan ja kaksi onnistunutta asiaa. Hänen mukaansa me suomalaiset olemme hieman turhan pessimistisiä. Aina ei tunnin päätteeksi tarvitsekaan olla sellainen olo, että nyt kaikki meni aivan putkeen. Huonot hetket ja epäonnistumiset pitää vain pystyä käsittelemään ja unohtamaan sitten. Ja jokaisesti tunnista löytyy varmaan aina myös jotain positiivista.
Minun korjattava asiani oli ehdottomasti käsien paikka. Onnistumiseksi luokittelin käsien paikan korjaamisen oikeaan kierrokseen, sitä myöten onnistuneet voltit sekä lopun hyvän laukkatyöskentelyn. Toivottavasti tunnin jälkimmäisen puolikkaan tsemppaamiseni jätti tunnista sellaisen kuvan Piritan silmiin, että pääsen jatkamaan Foxylla edelleen.
Pirita - r. Foxy
Silloin joskus ratsastusharrastuksen alkuaikoina oli tärkeää, että sai ratsastaa haluamallaan hevosella. Ennen tuntia tungeksittiin toimistoon ja kilvan esitettiin opettajalle toiveita päivän ratsuksi. Sittemmin olen kaikkein mieluiten ratsastanut sillä hevosella, jonka opettaja on minulle antanut. Uskon, että nykyään varsin pätevät ammattilaiset jakavat hevoset niin, että tunnin työskentelystä juuri sen tietyn hevosen kanssa on hyötyä minulle ratsastajana.
Primuksella on tapana aina kauden alussa monistaa Tirli-kahvilaan kaavakkeita, joilla voi esittää toiveita paitsi tuntien sisällöstä myös toivoa tiettyjä ratsuja. Tänä syksynä en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmoitin, että Mirjan ja nyt myös Allin lähdettyä yksi ainoa suosikkini on Foxy. Tiedä sitten oliko palautteesta hyötyä, mutta sain jatkaa tuolla persoonallisella ruunalla.
Ulkona oli aivan uskomattoman upea ilma siihen nähden, että elettiin syyskuun viimeistä päivää: lämpötila oli kahdenkymmenen asteen parammala puolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menimme kuitenkin kovan tuulen vuoksi maneesiin, joka oli kokonaan käytössämme.
Veryttely aloitettiin tällä kerralla käynnissä tehden voltteja. Teema oli jatkoa edellisen viikon tunnille, jolloin ryhmämme väänsi 12 metrin laukkavoltteja. Hevonen piti valmistella voltille huolellisesti asettamalla, ja voltille piti ajatella ikään kuin neljä tolppaa neljäsosavoltin välein, jolloin hevosta piti uudelleen kääntää. Sisäpohje toimi tolppana, ulkoavuilla käännettiin ja huolehdittiin tiestä sekä siitä, että käynti ei missään vaiheessa hidastunut.
Foxy teki käynnissä voltit ihan hyvin. Sain mielestäni sitä paremmin tuntumalle, eikä pää heilunut enää niin paljon ylös ja alas. Pirita käski vielä huolehtimaan, että turpa säilyy sivusuunnassa suorassa eikä ruuna käännä päätä vinoon.
Ravissa jakaannuimme kolmelle isolle ympyrälle. Pirita käski meitä uskaltamaan ratsastaa hevosia reippaasti eteen niin, että ne liikkuisivat itsekseen ja ilman joka askeleella tarvittavia eteenpäinajavia apuja. Foxy ravasi etenkin oikeaan kierrokseen oikein hyvin, ja sain Piritalta jo luvan vaihdella vähän askelpituutta sekä lyhyempään että pidempään.
Vasemmassa tuli sitten vaikeuksia. Foxy ei meinannut kääntyä, jolloin ajauduin vaistomaisesti johtamaan sisäohjalla hyvin voimakkaasti. Tämä ei ruunalla voimi, vaan pitää ottaa ulkoavut käyttöön. Laukassa oli vielä vaikeampaa, mutta kun muistin ne kirotut vatsalihakset, ulkopohkeen ja rennon ohjastuntuman, saimme lopulta kehuja hyvästä laukasta.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen jatkoimme voltteja koko maneesissa ravissa alkaen vasemmasta kierroksesta. Sorruin uuteen perisyntiini: liian pitkällä hevosella ratsastamiseen. Ratsastan alkuveryttelyn yleensä rennolla pyöreällä kaulalla, mutta opettaja joutuu nykyään lähes poikkeuksetta kehottamaan minua varsinaisen työskentelyn alettua lyhentämään ohjaa sekä kokoamaan ja aktivoimaan hevosta. Raami on siis liian pitkä, ja sitä Pirita käski minun tälläkin tunnilla aina välillä katsoa peilistä. Ei saa päästää hevosta valahtamaan, kun on työskentely kesken!
Voltit vasemalle ravissa olivat vaikeita. Käytin edelleen liikaa ohjaa sisältä, ja Foxy liikkui tahmeasti. Koitin koota ja aktivoida, mutta tyydyin liian helposti kannattelemaan kohonnutta niskaa. Käsien paikkakin tuotti tuskaa, kun liian pitkien ohjien vuoksi nyrkit ajautuivat liian lähelle vatsaa. Kyn lyhensin ohjaa, jäin herkästi vetämään vastaan ja kyynerpäät irtosivat kyljistä. Jouduin lopulta tekemään tehtävää kevyessä ravissa, että sain ensin itseni ja sitten hevosen oikeaan asentoon.
Suunnanmuutoksen jälkeen aloin taas päästä hommasta jyvälle. Patistin Foxyn heti kunnolla eteen, ja muutaman onnistuneen voltin jälkeen istuin takaisin harjoitusraviin. Oma koordinaationi toimii selvästi paremmin oikeaan kierrokseen, jolloin sain ulkoavut kuulolle, kädet oikeaan paikkaan ja hevosen edestä kevyeksi. Isoliikkeinen ruuna taipui volteille tämän jälkeen oikein hyvin.
Laukat teimme taas ympyröillä. Foxy nosti laukan käynnistä todella hyvin ja sain sen pidettyä pienellä aktivoinnilla edelleen koossa ja silti reippaassa laukassa.
Loppuravissa piti selvästi pudottaa vaatimustasoa, laskea hevoset pidempään raamiin ja hidastaa ravin tempoa. Foxylla tämäkin onnistui helposti. Se on kyllä niin mainio: tekee rehellisesti heti, kun vaan osaan pyytää oikeita asioita. Siitä, että Pirita on itse ratsastaa ja kilpailee Foxylla, on iso apu. Hän osaa antaa hyvinkin tarkkoja neuvoja, jos ajaudun ongelmiin. Kun korjaan ohjeiden mukaan, Foxy reagoi välittömästi oikein.
Kun siirryimme käyntiin, Pirita käski meidän kävellä rauhallisesti kierroksen verran ja miettiä tunnilta yhden parantamista vaativan seikan ja kaksi onnistunutta asiaa. Hänen mukaansa me suomalaiset olemme hieman turhan pessimistisiä. Aina ei tunnin päätteeksi tarvitsekaan olla sellainen olo, että nyt kaikki meni aivan putkeen. Huonot hetket ja epäonnistumiset pitää vain pystyä käsittelemään ja unohtamaan sitten. Ja jokaisesti tunnista löytyy varmaan aina myös jotain positiivista.
Minun korjattava asiani oli ehdottomasti käsien paikka. Onnistumiseksi luokittelin käsien paikan korjaamisen oikeaan kierrokseen, sitä myöten onnistuneet voltit sekä lopun hyvän laukkatyöskentelyn. Toivottavasti tunnin jälkimmäisen puolikkaan tsemppaamiseni jätti tunnista sellaisen kuvan Piritan silmiin, että pääsen jatkamaan Foxylla edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)