Oo Lu-luu!

20.4.2012 Primus Talli

Pirita - t. Lulu

Kevään estejakso oli ohi, ja palasin pitkästä aikaa omalle perjantaitunnilleni. Ennen tuntia ehdin pohtia, että olisiko nyt meidän vuoromme harjoitella kankisuitsilla ratsastamista, ja että olisiko Pirita jakanut minulle isoveljen vai pikkuveljen. Meitä ei ollut kuin neljä, ja kaikkien ratsut oli tosiaan laitettu enempi vähempi uusiksi. Tunnille tuli Peggy-poni sekä kolme uudempaa tulokasta: David, Lilly ja Lulu, joka on merkitty minulle. Olin kuullut, että tamma on varsinainen estetykki ja koulussa kamalan haastava. Lauantaina tunnin jälkeen Lulun ratsastaja valitteli sen lähteneen kovin helposti kiihdyttelemään, ja siitä huolimatta se oli onnistunut tuntumaan laiskalta. Great. Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla, mutta olin edelleen niin tyytyväinen kahteen edelliseen tuntiin, että lähdin avoimin mielin laittamaan Lulua kuntoon.

Se oli karsinassa todella kiltti luppakorva, ja oli maneesin oven avauduttua heti lähdössä töihin. Vasta kun Lulu kiipesi karsinasta käytävälle havahduin siihen, miten korkea sekin oli. Selästä käsin ensivaikutelma oli varsin petollinen: Lulu mennä huojahteli miten sattui, ja kuvailinkin ensimmäisiä askelia sanoilla "kapea kameli". Paljon enempää väärässä en olisi voinut olla!

Satulavöitä kiristettäessä kysyin Piritalta, mikä tamma oikein on naisiaan. Pirita kertoi, että se on tällä hetkellä heillä työharjoittelussa olleen henkilön omistuksessa, ja että hän on itse ratsastanut sillä aikoinaan paljon. Lulu on nyt 14-vuotias, alun perin Latviasta, mutta on ollut koko ikänsä Suomessa. Pirita kuvaili tammaa kokeneeksi ja hyvin osaavaksi. Se on kuulemma oikealta aika tyhjä, ja sain ohjeeksi huolehtia ratsuni suoruudesta etenkin vasempaan kierrokseen.

Aloitimme käyntityöskentelyllä, ja tavoistani poiketen otin heti liian tiukat ohjat. Kun Piritan neuvosta päästin ohjaa hieman pidemmäksi ja siirsin kättä eteenpäin (joka aika tehokkaasti tunnin aikana aina unohtui...), alkoi hevonen rentoutua ja askel pidentyä. Ja millainen askel siitä tulikaan! Eipä ollut Lulun liikkeillä enää mitään yhteistä kamelin kanssa, vaan takapuoleen asti aisti, että alla on taas aikamoinen pakkaus. Teimme päätyihin suuret ympyrät ja ratsastimme pitkillä sivuilla suoraan huolehtien tahdin säilymisestä tasaisena.

Ravissa jatkoimme samalla ajatuksella, ympyröitä ja suoraa uraa. Pääty-ympyröillä pystyi työskentelemään oikein erityisen hyvin, koska meitä ei ollut kuin kaksi per ympyrä. Oli todella nautittavaa, kun Lulu totteli ohjausta helposti, eikä ratsastettavasta tiestä tarvinnut keskustella: ulko-ohjan tuki ja jalat lähellä kylkiä. 

Rullaava laukka tuntui maatavoittavalta ja helpolta istua. Oli mukava havaita, että pystyn työstämään hevosta laukassakin, koska olen mennyt niin paljon "vaikealaukkaisilla" Mirjalla ja Foxylla. Laukan jälkeen oli havaittavissa pientä innostumista ja vauhdin kasvua, mutta koska siirryimme samantien käyntiin, ei tämä ehtinyt tulla ongelmaksi.

Tunnin päätehtävänä oli vanha tuttu: pitkällä sivulla avotaivutus, lyhyellä sulku. Ratsukolle ei siis tarjoultu paljon lepohetkiä, ja se näkyi kyllä sitten lopputuloksessakin positiivisesti. Itselleni avotaivutus on edelleen yksi vaikeimpia liikkeitä, koska joudun todella paljon keskittymään omiin apuihini saadakseni hevosen oikealle reitille. Sulkutaivutus on kaikin puolin loogisempi, ja se meni meillä heti alusta Lulun kanssa oikein hyvin. Ajoittain poikitin hieman liikaa, mutta kun taivutus oli lievempi, pysyi reipas käyntikin paremmin yllä. Avotaivutuksessa sen sijaan aluksi Lulu hidasti, taivutti vain kaulaa ja kulki sitkeästi uralla taipumatta kunnolla. Pirita antoi luvan huomauttaa raipalla niin kauan, että Lulu todellakin tajuaa, että sen pitää kävellä myös taipuneena. Ja kas, tämän jälkeen avotaivutuksetkin onnistuivat hyvin. On se kumma, miten sitä aina tarvitsee opettajan muistutuksen eteenpäinpyrkimyksen tärkeydestä!

Oikeaan kierrokseen tehdyn loppulaukan jälkeen Lululle tuli oikeastaan ensimmäisen kerran liikaa vauhtia. Jäin hetkeksi ympyrälle, jossa Pirita ohjeisti hidastamaan kevennyksen täysin eri tahtiin kuin mitä Lulu ravaa. Lisäksi sain pidättää ihan kunnolla, siis lähes vetää, niin pitkään, että tamma kuunteli. Pidäte tosiaan meni läpi kuin napin painalluksesta sitten, kun ratsuni sitä suvaitsi kuunnella. Kun sitten malttoi myödätä kädellä ja olla hiljaa, jatkui ravi ihan sopivana loppuravina.

Lulu on aika herkkä sekä suusta että kyljistä, ja Piritan mukaan siinä mielessä tammamainen, että se saattaa olla reagoimatta pohkeeseen ja sitten yhtäkkiä reagoida yli. Siksi olin hyvin hämmästynyt, että minulla ja Lululla synkkasi. Piritakin sanoi, että onnistuin Lulun kanssa hyvin! Minä kun olen aina pitänyt itsenäni paremmin sellaisten isojen ja vähän jähmeiden hevosten ratsastajana. Näiden herkempien ja etenkin juoksemaan taipuvaisten kanssa tuppaa keinot loppumaan kesken ja tunti päätyä aina siihen, että vedän. Ehkä se oli tämä vieraan hevosen tuoma ensimmäisen tunnin varovaisuus, joka olikin nyt juuri oikea ote tähän tammaan. Tiedä häntä, mutta minulla ei olisi mitään sitä vastaan, vaikka pääsisin Lulun selkään toisenkin kerran!

Pikkuveljellä pihalla

17.4.2012 Primus Talli

Maiju - r. Foxy

Lauantaina jo huomasinkin, että Foxy on palannut lomalta - ja jipii, sain mennä sillä Maijun tiistaitunnilla! Olin vähän haaveillut siitä tai Dariososta tai Roopesta, joten hevosvalinta kelpasi vallan mainiosti.

Tunnin teemana olivat pysähdykset ja peruutukset. Aloitimme maneesissa käynnissä tekemällä pysähdyksiä ensin seinän vieressä uralla ja sitten radan poikki kääntäen. Maiju kyseli aina pysähdyksen tehneeltä, että tuntuuko siltä, että pysähdyksestä pääsisi helposti peruutukseen. Foxyn pysähdykset tuntuivat suuntautuvan koko ajan voimakkaasti taaksepäin, ja se alkoi jo pelkistä pysähdyksistä helposti ennakoida peruutusta. Tunne oli aika jännä, sillä vielä syyskaudella Foxylle peruutus oli liikkeistä vaikeimpia jäykän takapolven vuoksi.

Kevyt ravi tehtiin osin uralla ja osin pääty-ympyröillä, samoin laukka. Foxy liikkui eteen ravissa aika vaivattomasti, ja sain sen oikeassa kierroksessa hyvin tasapainoon. Siinä jo kuitenkin tunsin, että ruuna oli voimakkaasti kiinni vasemmalta. Vasen kierros osoittautuikin erittäin haastavaksi, etenkin laukassa. Sain tehdä ihan tosissani töitä pitääkseni Foxyn oikealla tiellä ja suorana. Se kovin mielellään olisi pienentänyt ympyrää ja pullauttanut kaulansa ulos. Niinpä ratsastin aika pitkässä muodossa, ja koitin vaan saada koipia vertymään ja ratsuani sitämyöten suoraksi. Laukka parani kohti loppua, mutta hyväksi asti ei ehtinyt.

Tiistaiaamuna oli vielä roiskinut räntää ja vähän myöhemmin vettä, mutta iltapäivästä alkoi kirkastua. Niinpä meidän tuntimme pääsi puolessa välissä haistelemaan aurinkoista kevätilmaa kentälle. Maiju ohjeisti pitämään ohjat siirtymisen aikana tuntumalla ja vielä kentälläkin sen verran tiukalla, että tarvittaessa saisimme hevoset nopeasti kontrolliin. 

Arvelin, että Foxy jos kuka saattaisi vähän loikkia, ja koitin muistaa tarjota sille koko ajan jotain tekemistä. Kun ruuna keskittyy ratsastajaan, se unohtaa ulkomaailman ja siellä vaanivat vaarat. Oikeassa kierroksessa Piritan antama vinkki oikean nivusen tuomisesta erityisen lähelle on toiminut hyvin, ja toimi nytkin. Foxy ei hötkyillyt ulkona lainkaan. 

Pystyimme tekemään käynnissä monta onnistunutta peruutusta. Aluksi ahnehdin vähän liikaa ja vaadin liian monta askelta taakse. Koska liike on edelleen haastava, alkoi Foxy helposti peruuttaa vinoon, mikäli askelmäärä kasvoi liiaksi. Kun tyydyin kolmeen neljään askeleeseen, se peruutti suoraan ja lähti vielä peruutuksesta suoraan eteenpäin.

Loppuravin teimme myös ulkona suurella ympyrällä, mutta palasimme sitten kaartoon maneesiin. Maijun mielestä Foxy oli mennyt hyvin. Se oli ihan ok, aika pitkä koko tunnin, ja tosiaankin vasemmalle laukassa erityisen vaikea. Toivottavasti kyse oli vaan lomanjälkeisestä kankeudesta, ja pienellä jumpalla ruuna taas vertyy. Muuten se liikkui aika kivasti, ja olen kovin tyytyväinen Foxyn keskittymiseen ulkona. On se vaan kertakaikkiaan niin sympaattinen tapaus!

Syystuulia

Pääsäisen aikaan tupsahti sähköpostiin tallilta tiedote, joka koski jo syyskautta. Tähän asti hevosilla ei ole ollut yhtä yhteistä vapaapäivää, vaan tunteja on ollut kaikkina viikonpäivinä, ja hevosten vapaapäivät on sovitettu sinne työskentelyn lomaan. Syyskauden alusta asiaan tulee muutos.

Ymmärrän täysin tallin rauhoittamisen yhdeksi päiväksi kokonaan ulkopuoliselta hälyltä. Hevosten hyvinvointi on meille ratsastajillekin ensiarvoisen tärkeää, ja Primuksella jos missä pidetään tuntiratsuista hyvää huolta. Viimeksi sain tästä erinomaisen esimerkin kuuntelemalla viime lauantaina pari tuntia Kikka Suomiota ratsastusseura Primuksen organisoimassa hevostaitoiltapäivässä. Se, mikä tässä nyt kiukuttaakin, on tosiasia, että hevosten vapaapäiväksi valikoitui perjantai. Maailman paras ratsastuspäivä!

Minulle tuntiratsastajana täysipainoinen hevosharrastus koostuu useasta eri elementistä, jotka ovat kaikki tärkeitä. Tallin ilmapiirin pitää olla hyvä, tallille on oltava kiva mennä ja sieltä tultaessa on oltava hyvällä tuulella. Tässä mukavalla ja tasoltaan samankaltaisella ryhmällä on iso rooli.
Hevosten pitää olla riittävän korkeatasoisia, jotta tunneilla pystyy keskittymään myös omaan kehittymiseen, ei pelkästään hevosen eteenpäinviemiseen. Ja jotta pystyy kehittymään, on oppilaan ja opettajan välisen kemian oltava kohdallaan, yhden tyyli kun sopii yhdelle ja toisen toiselle.

Nämä kaikki ovat natsanneet Primuksen nykyisessä Piritan pitämässä perjantairyhmässäni paremmin kuin hyvin, ja siitä olen ollut valmis jo vähän maksamaankin - ja olen jatkossakin. (Fiiliksistäni Primukselle siirtymisen jälkeen voi lukea tarkemmin toisaalla tässä blogissa.) Tunnilla olen nollannut menneen työviikon ja aloittanut viikonlopusta nauttimisen.
Nyt ryhmämme on onneksi kokonaisuudessaan siirtynyt toiseen ajankohtaan, eli siitä ei näillä  näkymin tarvitse luopua. Mutta ajankohtia ei ymmärrettävästi ollut valittavana kovin montaa, joten jouduimme maanantain yövuoroon kello yhdeksäksi illalla. Opettajasta ei vielä ole mitään tietoa, ja kaiken lisäksi hintoihin tulee todella tuntuva korotus. 

Uskon, että en ole ainoa perjantairatsastaja, joka on nyt vähän ymmällään siitä, mitä syyskausi tuo tullessaan. En tiedä, pystynkö ratsastamaan täysipainoisesti siihen aikaan, kun pitäisi olla jo menossa nukkumaan seuraavan aamun herätystä varten. Käytänkö jatkosssa työviikon ratsastustunnista toipumiseen? Iltaunisena en olisi ikinä itse varannut tuntia moiseen ajankohtaan. Entä opettajat, menevätkö heidänkin työvuoronsa aivan uusiksi, kun kahdelta opettajalta putoaa yhden päivän tunnit kokonaan pois? Silloin muutos koskisi vielä suurempaa osaa ratsastajista kuin nyt. Tallilla on kyllä paljon järjesteltävää, kun lisäksi kaikki hevosryhmät ovat jatkossa kuuden ratsukon ryhmiä, ja juniori-ikäiset poni- ja hevosratsastajat erotellaan omiksi ryhmikseen.

Ja ettei kukaan nyt kuvittele, että hämmästelen vaan täällä blogissa, niin tehdään selväksi, että nämä puhtaasti itsekkäät ajatukseni olen tuonut julki myös tallille, ja niihin on tallilta käsin hyvässä hengessä myös reagoitu. Tallin seinällä olleen tiedotteen mukaan pitäisi toukokuun lopussa olla syyskaudesta lisää kerrottavaa.

Ihana isoveli

14.4.2012 Primus Talli

Pirita - r. Darioso

Olin rästimässä ensimmäisen estetunnin (vielä toistaiseksi) ihanan rauhallisessa lauantaiaamussa. Vähän arvelutti, mitä pienen tauon jälkeen ratsastuksesta tulee, kun minulle oli merkitty Foxyn kaksi vuotta vanhempi puoliveli, valtavan kokoinen rautias Darioso. Olin mennyt sillä vain kerran aiemmin, lähes vuosi sitten kesäkuussa, ja silloin en löytänyt oikeita nappuloita millään. Takapää jäi matkasta ja päädyin ratsastamaan vain käsilläni. Silloin hieman ihmettelin, miksi Dariososta yleisesti pidetään niin paljon. Vaan enpä ihmettele enää.

Otin heti alusta alkaen määrätietoisen asenteen: myös vapaassa käynnissä piti kävellä eteenpäin. Kun otimme ohjat tuntumalle, pidin suuren ruunan hieman pidempänä, mutta silti pyöreällä kaulalla, ja vaadin edelleen kunnon eteenpäinpyrkimyksen käyttämällä napakasti pohkeita ja rauhoittumalla sitten itse. Aluksi käynti meinasi mennä lyhyeksi kipitykseksi, mutta myötäämällä lantiolla sain askelpituuden ja tempon kohdalleen. Piritan mukaan käynti oli hyvä.

Ravissa jäimme heti suurille ympyröille, ja jatkoin samalla tyylillä. Darioso sai vertyä rauhassa, mutta pyöreällä kaulalla piti olla ja eteenpäin piti mennä. Viime aikaiset takkuamiseni huomioiden tunnin kohokohta taisi olla se, kun Pirita kerran sanoi, että ei tarvitse mennä yhtään lujempaa! Laukkaveryttely tehtiin ympyröillä oikeaan, ja Darioson laukka oli kyllä huomattavasti kypsempää kuin pikkuveljensä. Etenkin ravissa pystyin pikku hiljaa alkaa nostaa muotoa, mikä onnistui etenkin vasemmassa kierroksessa helposti tekemällä puolipidätteitä jalat lähellä. Itselleni yleensä vaikeampi vasen kierros oli Darioson kanssa nyt kaiken kaikkiaankin helpompi.

Koska meillä oli koko maneesi käytössä, pystyimme varsin hyvin tekemään monipuolisia tehtäviä. Jatkoimme koottua käyntiä, joka ei saanut hidastua vaan askelpiduuten piti vaan lyhentyä asetuksen säilyessä sisään. Sopivan kirjaimen kohdalta tehtiin käännös takaosan ympäri. Sitten taas hetki keskikäyntiä, kokoaminen ja uusi käännös. Välillä reipasta harjoitusravia, ei koottua. 

Darioso oli hyvin kuulolla käynnissä, ja teki hienoja takaosakäännöksiä. Se ei hidastellut, ruuvannut, eikä peruuttanut. Nyt muistin sen viimeksi ongelmanani ollen sisäkäden: sitä saa ihan oikeasti tässä liikkeessä käyttää, koska se on se pääapu. Ravissa Pirita neuvoi minua istumaan vähän pystymmässä ja jopa hieman keinotekoisesti menemään mukaan raviin. Darioson ravi on suureksi hevoseksi aika tasaista, eikä sen selkä liiku juuri lainkaan. Itse myötäämällä ravista tuli heti paremman tuntuista, joustavampaa.

Ravipätkän jälkeen tehtävään lisättiin sulkutaivutus uralle, koska käännöksen jälkeen on helposti hieman uran sisäpuolella. Kun uralle jatkettiin näin, ei käännöksellä juuri aikaansaatua asetusta ja taivutusta heti väännetty vastakkaiseen suuntaan, kun sulkua ajatellen hevonen oli oikein päin.

Sitten yhtäkkiä Pirita sanoikin, että laukannosta NYT! Tarkoituksena oli testata, olimmeko saaneet hevoset todella ohjan ja pohkeen väliin kokoamisilla, käännöksillä ja taivutuksilla. Aika hyvin näytti kaikilta onnistuvan. Tätä testasimme molempiin kierroksiin, ja kylläpä olikin ihana laukata isolla hevosella koko maneesissa!

Varsinainen laukkatyöskentely tehtiin vasempaan kierrokseen siten, että suurilla ympyröillä piti puolet ympyrästä mennä harjoituslaukkaa ja puolet keskilaukkaa. Ero näiden välillä piti olla selvä. Koska oikein kukaan ei uskaltanut lisätä tarpeeksi, siirryimme koko maneesiin, jossa tilaa oli enemmän ja suoraa millä mennä. Homma uhkasi kuitenkin lipsua kaahottamisen puolelle, joten lopulta meidät koottiin pääty-ympyrälle, josta teimme yksitellen puolet pitkästä sivusta harjoituslaukkaa ja puolet keskilaukkaa. Siinä ynpyrällä pyöriessä Darioso oli aivan supermahtavan tuntuinen, kevyt, ja jatkoi samaa tahtia kuuliaisesti myös uralla. Menohaluja oli sen verran, että keskilaukka onnistui kohtuullisesti, ja sain sen vielä hallitusti takaisinkin.

Vaikeinta tunnissa olikin yllättäen lopun eteen alas -ratsastus. Darioso oli tässä huomattavasi hankalampi kuin veljensä, joka venyttää mielellään kaulaansa tunnin jälkeen. Vauhdin sentään sain aisoihin hidastamalla kevennystä itse. 

Teimme niin aktiivisesti töitä tasaan asti, ettei Pirita ehtinyt antaa minulle palautetta tunnista lainkaan. Hän teki sen kuitenkin myöhemmin, kun menin katsomaan seuraavaa tuntia. Olimme molemmat samaa mieltä: Darioso oli mennyt hyvin, ja lukuisista tunneista Foxylla oli varmasti ollut apua. Darioso jäi tunnille, ja sen ratsastajallekin Pirita vielä totesi, että nyt on hyvä käyttää hyödyksi se, että ruuna on edellisellä tunnilla liikkunut hyvin läpi koko kropan. Jee! Palasin siis omalle tasolleni ainakin tämän yhden tunnin ajaksi.

Hui kauhistus, esteitä!

30.3.2012 Primus Talli

Pirita - r. Veeti

No, eiväthän ne nyt oikeasti mitään esteitä olleet, vaan ihan tavallisia maapuomeja. Silti tällaiselle koulutuupparille, jonka edellisestä kevyestä istunnasta kulunutta aikaa lasketaan vuosissa, tuli kylmä hiki hevoslistaa luettaessa. Ihan selvästi siinä luki, että puomitunti! Kaiken lisäksi minulle oli merkitty aivan uusi tuttavuus, jo monessa tallin ratsastajassa ihastusta herättänyt isokokoinen virolaisruuna Veeti.

Veeti loikoili karsinassaan raukean näköisenä, ja kun se pungersi itsensä pystyyn ymmärsin, miten valtava se oikein onkaan. Estesatulan vyökin tuntui kilometrin mittaiselta! Selästä käsin ruuna tuntui aika helpolta istua, vaikka pienen estesatulan vuoksi olo oli alkuun hutera. Niin äkkiä sitä tottuu Primuksen ihaniin koulupenkkeihin!

Jäimme poikkeuksellisesti tallipäätyyn, jonne Pirita oli jo asetellut puomeja. Veryttely tehtiin tunnin teemaa silmällä pitäen, ja puomiharjoitusten tarkoituksena oli palauttaa taas vähän mieliin mm. kevyttä istuntaa, lähestymistä esteelle ja esteratsastukseen sopivaa tempoa. Siispä heti alussa hetken perusravityöskentelyn jälkeen piti keventää neljä raviaskelta ja sitten nousta neljäksi askeleeksi kevyeen istuntaan. Veeti lompsotteli tasaisesti eteenpäin, joten pystyin hyvin keskittymään pelkästään oikean istunnan muistelemiseen. Koin jotenkin hankalaksi käyttää pohkeita kevyessä istunnassa, vaikka juuri siten kai hevosen paremmin saisi liikkumaan kuin vain alhaalta tuuppaamalla...

Veryttelyn päätteeksi viipotimme vielä muutaman kierroksen laukassa kevyessä istunnassa ennen varsinaisen puomityöskentelyn aloittamista. Ensin tulimme toisella pitkällä sivulla olleet kolme puomia ravissa keventäen. Ennen puomia piti muistaa tehdä puolipidäte, jonka tarkoituksena oli auttaa hevosta pääsemään lähelle puomia. Sitten vaan tasaisella tahdilla yli puomeista, keskeltä. Veeti veti vähän vasemmalle kohti uraa, mutta pelkkä raipan vaihto ulkokäteen auttoi. 

Sitten sama niin, että ennen puomeja noustiin kevyeen istuntaan, askellajina yhä ravi. Kun tämä sujui, vaihdoimme suuntaa ja siirryimme laukkatyöskentelyyn.

Aloitimme kahdella puomilla, jotka olivat suht kaukana toisistaan. Lähestyminen piti ratsastaa huolella, jotta pääsi lyhyeltä sivulta kääntymään keskelle puomia. Laukka piti ylläpitää tasaisena toiselle puomille ja sen jälkeen. Veeti totteli kovin kuuliaisesti, mutta meinasi ensimmäisellä kerralla hyytyä puomien välissä. Kun hieman tsemppasin sitä, oli ajoittain havaittavissa jo pientä innostusta puomeja kohtaan!

Suunnanmuutoksen jälkeen palasimme kolmen puomin kimppuun, jotka tultiin nyt siis laukassa. Veeti tuli ensimmäisellä kerralla vähän vetelästi. Pirita totesikin, että se ei ole nyt lainkaan edessä, ja kehotti hieman aktivoimaan raipalla. Seuraavalla kerralla kulma imaisi vauhtia, ja komensin ruunaa juuri ennen puomia. Tahtihan siinä sotkeentui, ja Pirita aiheellisesti huomautti, että niin lähellä "estettä" ei voi enää tehdään niin radikaalia muutosta. 

Tämän jälkeen aloitin valmistautumiseni omaan vuorooni hieman aiemmin, ja aktivoin Veetiä jo käynnissä. Lisäksi Pirita vähän pidensi puomivälejä isolaukkaisille Veetille ja Fellinille, ja sen jälkeen pääsimmekin puomit pariin kertaan oikein sujuvasti.
Loppuravi oli Veetiltä varsin tarmokasta, ja se oli kauniisti kuolaimella hyvin kevyenä. Puomit olivat sen mielestä selvästi kivoja!

Suureksi hämmästyksekseni Pirita kehui kevyttä istuntaani, ja totesi minun selvinneen puomesta hyvin. Hän oli kyllä selvästi miettinyt jakaessaan minulle Veetin, niin kotoisa se oli heti ensi metreistä lähtien, oikea turvapolle! Tämän tunnin jälkeen en lainkaan hämmästele sitä laajaa ihailijajoukkoa, jonka Veeti on Primuksella kerännyt. Tunnista jäi todella hyvä mieli, ja hetken jopa harkitsin esteiden kokeilemista monen vuoden tauon jälkeen. Onneksi lopullista päätöstä ei tarvinnut tehdä, sillä varsinainen estejakso alkoi sopivasti lomamatkani aikana. Takaisin omalle tunnilleni palaan siis taas parin viikon päästä, jolloin estekerrat ovat tältä keväältä ohi.

Tunnin päätteeksi kävimme vielä nauttimassa hetken ulkoilmasta, kun kiersimme tallin kävellen. Ihanaa, kohta päästään taas ulos ratsastamaan!