2.5.2016 - Maiju - r. David
Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.
Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.
Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.
Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.
Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.
Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti