23.8.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Lulu oli aivan järkyttävän tahmea toko tunnin ajan. Vuodatin tuskan hikeä ja tein kaikkeni, mutta Piritakin sanoi lopulta, että tamma vaikutti tosi verkkaiselta. Hän ehdotti myös, että koska Lulu tulee niin hitaaksi pohkeelle ja mielummin vähän jännittyy raipasta (tai ei reagoi siihen lainkaan), kannattaisi kokeilla pieniä kannuksia. Eli ehkä sitten ensi kerralla saan ne ulkopohkeet läpi...
No, 13. syyskuuta meidän olisi tarkoitus ratsastaa B-merkin kouluohjelma, joten sitä silmälläpitäen teemme nyt sitten siihen valmistelevia harjoituksia. Tällä kerralla ohjelmassa oli kulmiinratsastusta ja käyntipohkeenväistö pitkällä sivulla.
Kulmiin keskityimme toki koko tunnin, mutta erityisesti alkuveryttelyssä. Kaatosateen jäljiltä kentän reunat olivat vähän pehmeät, joten uraa kavennettiin muutama metri molemmilta puolilta. Kääntyminen pitkälle sivulle tehtiin siis ilman aidan tukea, joten siihen sai ihan tosissaan keskittyä. Lulu varsinkin punkeaa niin helposti ulos eikä rehellisesti käännä etuosaansa.
Väistössä hevonen piti ratsastaa taas ensin huolella kulmaan, suoristaa, sitten asettaa ja väistättää puoleen väliin pitkää sivua. Meidän tahmeusohjelmamme tiivistyi väistöissä, kun Lulua oli liki mahdotonta saada astumaan kunnolla ristiin ja liikkumaan samanaikaisesti itsekseen eteenpäin. Vauhti löytyi luonnollisesti vasta sitten, kun loppulaukan jälken piti ravata rauhassa, ja silloin ratsastaja oli tainnut jo luovuttaa tämän tunnin osalta...
Tuntia ennen juutuin Tirliin juttelemaan ensin entisen tuntikaverini kanssa ja sitten myös Kikan. Kyselin ihan suoraan tallin uudistuksista ja annoin toivottavasti rakentavaa palautetta siitä, mikä minun mielestäni meni pieleen erityisesti meidän entisten perjantairatsastajien kanssa. Kikan vastauksista kävi selvästi ilmi, että tallilla ihan oikeasti mietitään, miten asioita tehdään. Näinkin suurella ratsastuskoululla kaikki asiakkaat eivät voi olla kaikesta samaa mieltä, eikä kai tarvitsekaan. En minäkään ole. Mutta silti niitä hyviä puolia on vielä niin paljon enemmän, että kuten Kikallekin sanoin, on minulla nyt kaksi tuntia yhden sijasta. Täällä nettimaailmassa näitä asioita on turha puida, vaan suosittelen lämpimästi suoraa juttutuokiota tallin edustajien kanssa. Minulle se ainakin jätti hyvän mielen.
perjantai 31. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
Tyylistä toiseen
20.8.2012 Primus Talli
Maiju - r. Ligero
Visiittini Mikin selkään jäi ainakin toistaiseksi yhden tunnin mittaiseksi, sillä ruuna on kuulemma ollut enemmän tai vähemmän vakituisesti eräällä toisella tuntilaisella, joka sattui viimeksi olemaan poissa. Minulle olikin laitettu hevonen aivan toisesta ääripäästä niin rakenteen, liikkeiden kuin vaaditun ratsastustyylin suhteen: Ligero.
Se oli edellisellä tunnilla ja näytti menevän varsin rennon näköisesti. Tämä andaluusihan on kuuluisa siitä, että jos vähänkin jännittää pakaroita tai reisiä, suuntautuu etenkin käynti vain ylös eikä lainkaan eteen. Toisaalta raskasrakenteisena Ligero vaatii kunnolla pohjetta, joten siinäpä yhtälöä kerrakseen. Minähän vallan ihastuin Ligeroon silloin pari vuotta sitten, kun menin sillä Maijun tunnilla kahdesti. Viime talvena taas en voinut ymmärtää, mitä olin ruunassa nähnyt, joten hieman ristiriitaisin tuntein kipusin tynnyrirunkoisen ratsuni selkään.
Pitkin ohjin Ligero käveli aika pitkällä askeleella, mutta heti jos ohjia koitti lyhentää liikaa, se alkoi teputtaa. Teimme alkuun voltteja ja pysähdyksiä käynnistä, joilla sain ruunan reagoimaan aika hyvin pohkeeseen. Ravissa jalkoja tarvittiin kuitenkin vielä kahta enemmän, sillä muutos siitä Ligeron itse tarjoamasta ravista Maijun patistelemaan kunnon raviin oli aikamoinen: ruunan kaula pyöristyi automaattisesti, selkä nousi ja askelkin venyi ihan eri tavalla. Ympyrällä myös laukkasimme vasempaan, ja yllätyksekseni sain Ligeron laukkaamaan oikein hienosti. Miksiköhän minulla oli sellainen kuva, että nämä andaluusit vaan jytistelevät menemään ja ovat koko ajan hilkulla tippua takaisin raville? Siitä ei ollut tietoakaan, vaan Ligero laukkasi ryhdikkäästi ja reippaasti pitkällä askeleella.
Maiju tarkkaili nyt ihan erityisen paljon myös meidän kaikkien istuntaa ja asentoa hevosen selässä. Minulta korjattiin heti alkuun - yllätys yllätys - alas valahtavat kädet ja tuijottelu hevosen niskaan. Ryhdikäs ja rento asento auttoi selvästi myös Ligeroa.
Välikäynnin jälkeen harjoittelimme pohkeenväistöä. Käänsimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle, jossa piti ensin ratsastaa suoralla hevosella suoraan. Sitten väistöä kohti uraa mutta ei uralle asti. Väistössä vaadittiin todella selvät ristiaskeleet, säilyvä tahti ja se, että ratsastaja istui suorassa eikä vääntäytynyt mutkalle. Ligero väisti hyvin heti sen jäkeen, kun Maiju korjasi oman kallistumiseni. Ilmeisesti koitin siirtää painoani oikeaan suuntaan niin voimakkaasti, että istuin lopulta ihan vinossa. Ligero nyt väistää ilman sen kummempia temppuja, joten ihan turhaan siellä vääntelehdin.
Kun väistöt oli saatu sujumaan molempiin suuntiin, teimme vielä laukannostoja ravista. Pitkän sivun loppuun kulmaan voltti, lyhyen sivun keskeltä laukannosto ja pitkän sivun keskelle suuri laukkavoltti. Ligero pääsääntöisesti nosti hyvin, mutta se oli selvästi hankalampi oikeaan kierrokseen. Asetusta oli vaikea saada läpi, eikä laukka rullannut itsestään niin kuin vasempaan.
Tunnin päätteeksi Maiju yllätyksekseni sanoi, että löysin hyvin yhteisen sävelen Ligeron kanssa. Ehkä sitten niin, vaikka itsestä tuntui, että olin lähinnä hissutellut koko tunnin ylipitkällä ohjalla. Ilmeisesti Ligero kuitenkin vaatii ihan eri tavalla herkkyyttä ja kuuntelua kuin perustuntihevonen. Tunnin jälkeen ei ollut kunnolla edes hiki, mutta jotenkin kummasti tuntui lonkissa ja nivusissa - olin ilmeisesti niin kovasti koittanut pitää jalat irti ja olla puristamatta ratsuni pyöreää runkoa. Heti tunnin jälkeen oli vähän mitäänsanomaton olo, mutta oikeastaan oli varsin avartavaa mennä näin erilaisella hevosella ja huomata, että sitä pystyy mukautumaan aikamoisiinkin muutoksiin ratsastustyylissä hevosen vaatimusten mukaan.
Mukavuusalueella
16.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Sain jatkaa Lululla. Koitin heti alkutunnista olla edelliskertaa tarkempana kulmissa, jotta saisin tamman asettumaan, taipumaan ja kuuntelemaan myös ulkopohjetta. Siitä muodostuikin tuntimme suurin kompastuskivi, sillä Lulu puski alusta loppuun asti voimakkaasti lapa edellä ulos, suunnasta riippumatta. Vielä aivan loppuravissakin Pirita sanoi, että joudun käyttämään ympyrällä liikaa ulkopohjetta, mikä tarkoittaa, ettei apu ole mennyt koko tunnin aikana kunnolla läpi.
Lululla oli kiima, ja se keskittyi välillä enemmän hirnumiseen kuin työntekoon. Mutta ratsastajan kai olisi pitänyt tarjota tammalle sen verran tekemistä, ettei se olisi ehtinyt miettiä muuta. No, suurella pääty-ympyrällä sain Luluun ihan hyvän otteen, ja etenkin laukassa pystyn työstämään sitä aika kivasti. Tämä on tietenkin Mirjan ja Foxyn jäljiltä ihan mukavaa oman ratsastuksen edistymisen kannalta.
Tehtävänä tunnilla oli suorat linjat radan poikki ja keskihalkaisijan kohdalla ensin pysähdys ja peruutus ravisiirtymisineen sekä sitten lopuksi laukannosto ravista. Hevosen tuli olla suora linjan alusta loppuun. Pysähdyksessä piti odottaa, että hevonen seisoo rauhassa ja mielellään myös myötää, ja sitten 4-6 askeleen peruutuksesta piti päästä suoraan takaisin raviin.
Koska ulkoavut olivat edelleen hukassa, aloitin tehtävän varmistamalla, että Lulu kuuntelee ulkopohjetta edes tämän tehtävän ajan. Napautin ihan kunnolla ja sitten tein kulman takaosakäännösmäisesti ja vielä väistätinkin pätkän. Johan toimi.
Edellisen viikon siirtymisharjoitusten tuloksena Lulu teki oikein hienoja pysähdyksiä, ja myös peruutukset onnistuivat ihan kivasti. Raviin lähtö oli hieman hidasta ja tahmeaa, vaikka miten koitin auttaa raipalla. Laukannostot taas saivat aikaan pientä juoksemista, mutta tällä tunnilla sain Lulun aisoihin paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Pitää vaan hokea itselle, että istunta ja vatsalihakset, istunta ja vatsalihakset, älä vedä... Plussaksi lasken myös sen, että suora linja kentän poikki säilyi hyvin.
Lopuksi pääty-ympyrällä tein töitä ihan tosissani, jotta sain tamman rauhoittumaan. Kaikki energia tosin meni oman keskivartalon hallintaan, joten Lulu alkoi taas kantata ulos. Mutta vaikka teimme muutaman laukka-ravi-siirtymisen, ei mitään kovin hallitsematonta kiihdyttelyä esiintynyt. Huomasin, että Lulu pitää pitää aika lyhyellä ohjalla tässä vaiheessa tuntia, eikä sitä tosiaankaan voi ratsastaa reilusti eteen alas, ettei se häviä maata kiertävälle radalle.
Vielä tässä vaiheessa olin aika tyytyväinen tuntiin, mutta sitten loppupalautteessa Pirita kysyi, että oliko minulta vähän veto pois. Piritan mukaan olin jäänyt mukavuusalueelleni, ja viimeinen puristus puuttui. Päivä oli kyllä yksi kesän kuumimmista, mutta yleensä lämpö ei kyllä vaikuta minuun muuta kuin positiivisesti. Piritan palautteen ansiosta aloin miettiä, että tosiaan, saan Lulun nyt aika helposti jo siihen asti, mitä tunnilla esitimme. Siihen ei vaan pitäisi enää tyytyä, vaan vaatia itseltä ja sitä myöten myös hevoselta enemmän. Vain niinhän sitä voi harrastuksessa kehittyä - onneksi on opettaja, joka aina välillä vähän herättelee hyvänolon tunteeseen tuudittautunutta ratsastajaa. Eli voi pahus, ei se sitten mennytkään ihan niin hyvin, kuin olisi voinut mennä!
Pirita - t. Lulu
Sain jatkaa Lululla. Koitin heti alkutunnista olla edelliskertaa tarkempana kulmissa, jotta saisin tamman asettumaan, taipumaan ja kuuntelemaan myös ulkopohjetta. Siitä muodostuikin tuntimme suurin kompastuskivi, sillä Lulu puski alusta loppuun asti voimakkaasti lapa edellä ulos, suunnasta riippumatta. Vielä aivan loppuravissakin Pirita sanoi, että joudun käyttämään ympyrällä liikaa ulkopohjetta, mikä tarkoittaa, ettei apu ole mennyt koko tunnin aikana kunnolla läpi.
Lululla oli kiima, ja se keskittyi välillä enemmän hirnumiseen kuin työntekoon. Mutta ratsastajan kai olisi pitänyt tarjota tammalle sen verran tekemistä, ettei se olisi ehtinyt miettiä muuta. No, suurella pääty-ympyrällä sain Luluun ihan hyvän otteen, ja etenkin laukassa pystyn työstämään sitä aika kivasti. Tämä on tietenkin Mirjan ja Foxyn jäljiltä ihan mukavaa oman ratsastuksen edistymisen kannalta.
Tehtävänä tunnilla oli suorat linjat radan poikki ja keskihalkaisijan kohdalla ensin pysähdys ja peruutus ravisiirtymisineen sekä sitten lopuksi laukannosto ravista. Hevosen tuli olla suora linjan alusta loppuun. Pysähdyksessä piti odottaa, että hevonen seisoo rauhassa ja mielellään myös myötää, ja sitten 4-6 askeleen peruutuksesta piti päästä suoraan takaisin raviin.
Koska ulkoavut olivat edelleen hukassa, aloitin tehtävän varmistamalla, että Lulu kuuntelee ulkopohjetta edes tämän tehtävän ajan. Napautin ihan kunnolla ja sitten tein kulman takaosakäännösmäisesti ja vielä väistätinkin pätkän. Johan toimi.
Edellisen viikon siirtymisharjoitusten tuloksena Lulu teki oikein hienoja pysähdyksiä, ja myös peruutukset onnistuivat ihan kivasti. Raviin lähtö oli hieman hidasta ja tahmeaa, vaikka miten koitin auttaa raipalla. Laukannostot taas saivat aikaan pientä juoksemista, mutta tällä tunnilla sain Lulun aisoihin paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Pitää vaan hokea itselle, että istunta ja vatsalihakset, istunta ja vatsalihakset, älä vedä... Plussaksi lasken myös sen, että suora linja kentän poikki säilyi hyvin.
Lopuksi pääty-ympyrällä tein töitä ihan tosissani, jotta sain tamman rauhoittumaan. Kaikki energia tosin meni oman keskivartalon hallintaan, joten Lulu alkoi taas kantata ulos. Mutta vaikka teimme muutaman laukka-ravi-siirtymisen, ei mitään kovin hallitsematonta kiihdyttelyä esiintynyt. Huomasin, että Lulu pitää pitää aika lyhyellä ohjalla tässä vaiheessa tuntia, eikä sitä tosiaankaan voi ratsastaa reilusti eteen alas, ettei se häviä maata kiertävälle radalle.
Vielä tässä vaiheessa olin aika tyytyväinen tuntiin, mutta sitten loppupalautteessa Pirita kysyi, että oliko minulta vähän veto pois. Piritan mukaan olin jäänyt mukavuusalueelleni, ja viimeinen puristus puuttui. Päivä oli kyllä yksi kesän kuumimmista, mutta yleensä lämpö ei kyllä vaikuta minuun muuta kuin positiivisesti. Piritan palautteen ansiosta aloin miettiä, että tosiaan, saan Lulun nyt aika helposti jo siihen asti, mitä tunnilla esitimme. Siihen ei vaan pitäisi enää tyytyä, vaan vaatia itseltä ja sitä myöten myös hevoselta enemmän. Vain niinhän sitä voi harrastuksessa kehittyä - onneksi on opettaja, joka aina välillä vähän herättelee hyvänolon tunteeseen tuudittautunutta ratsastajaa. Eli voi pahus, ei se sitten mennytkään ihan niin hyvin, kuin olisi voinut mennä!
torstai 16. elokuuta 2012
Hiulihei!
13.8.2012 Primus Talli
Maiju - r. Mikki
Edellisen viikon lievän epäonnistumisen jälkeen meinasi polvet pettää hevoslistaa lukiessa: Mikki! Ei todellakaan siis mitään pehmeää laskua enää, sillä Mikki (Midtnight) on vaativien luokkien kouluratsu ja kuulemma vaativa myös ratsastaa. Ruunalla on hyvin passimainen käynti, ja jos siltä vaatii liikaa käynnissä, siltä palaa hermo. Toisaalta se ei Maijun mukaan myöskään voi ymmärtää sitä, että selässä vaan vähän hipelletään, joten Mikkiä pitää uskaltaa silti ratsastaa.
Ruunahan on aivan kertakaikkisen hurmaavan näköinen paksun otsatukkansa alta kurkkiessaan, ja oli karsinassakin oikein kiltti. Kun sain sovitettua kaikki kuusi suojaa oikeisiin paikkoihin Mikin jaloissa, kävelimme rauhassa kentälle, jossa hyppäsin selkään. Ja voi mahdoton miten valtavan suuri ruuna oli! Tai oikeastaan se ei tuntunut varsinaisesti korkealta, mutta sen pää tuntui pitkin ohjin kävellessä olevan ainakin kahden metrin päässä käsistäni. Mikki liikkui reippaasti itsekseen, joten ei kun avoimin mielin uuden haasteen kimppuun.
Maiju neuvoi ottamaan heti alussa ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan Mikkiä rohkeasti jalat lähellä. Aloitimme heti käynnissä tekemällä voltin kulmaan ennen pitkää sivua ja sen jälkeen tekemällä pohkeenväistöä uralta sisään jokusen metrin. Sitten suoristus ja pysähdys, josta suoraan kohti lyhyttä sivua. Minä vähän hätäilin alkuun käynnin kanssa, mutta Maiju käski vaan rauhoittaa tahtia niin, että tunnen selvästi kaikki neljä jalkaa. Mikki tuntui menevän tosi hitaasti, mutta se selvästi rentoutui, kun ei tarvinnut niin kovin nopeasti miettiä mihin jalkansa asettaa. Volteilla ja suunnan muutoksen yhteydessä tehdyn ravipätkän aikana aloin saada juonesta kiinni. Kun olimme väistättäneet molempiin suuntiin, ravasimme ja laukkasimme suurella pääty-ympyrällä. Taas kerran kun piti asetuksen, ulko-ohjan ja molemmat jalat töissä, alkoi homma toimia.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme kuten torstaina: kevyttä ravia ja pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymiset mahdollisimman vähin ohjeavuin. Lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltti, jonka avulla myös tasattiin aina tarvittaessa välimatkoja. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, siirryttiin harjoitusraviin. Mikin ravi on aika isoa, mutta oli alkutuntiin verrattuna paljon helpompaa istua, kun ruuna kulki suht oikeinpäin.
Lopulta jätettiinkin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin pitkän sivun alusta laukka, tehtiin päätyyn iso voltti laukassa ja siirryyttiin seuraavalla pitkällä sivulla takaisin raviin, jossa tehtiin toiselle lyhyelle sivulle taas iso voltti. Mikin laukka on aika ihanan tuntuista, tosin Maijun mukaan ratsuni oli vähän turhan pitkä. Koitin komentaa sitä pohkeella samaan aikaan puolipidätteitä tehden, mutta Mikki ei millään meinannut alkaa kantaa itseään - kunnes sitten jälleen kerran hoksasin, että vatsa- ja reisilihaksia käyttämällä pääsee paljon helpommin haluttuun lopputulokseen... Tunne oli kyllä aika makea, kun hevosen selkä oikein nousi laukan pyöristyessä.
Tunnin päätteeksi totesin Maijulle, että taisin vähän tykästyä Mikkiin. Se oli jotenkin hyvin minun tyyppinen hevonen, sellainen, jota saa ja pitää ratsastaa, mutta joka sitten todella palkitsee työnteon. Ehkä Mikillä oli hyvä päivä, mutta joka tapauksessa se oli oikein yhteistyöhaluisella tuulella, vaikka auringon laskiessa kentällä parveilleet ötökät sitä etenkin pysähdyksissä vähän kiusasivatkin. Olisipa kiva päästä ruunan kyytiin toisenkin kerran.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme kuten torstaina: kevyttä ravia ja pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymiset mahdollisimman vähin ohjeavuin. Lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltti, jonka avulla myös tasattiin aina tarvittaessa välimatkoja. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, siirryttiin harjoitusraviin. Mikin ravi on aika isoa, mutta oli alkutuntiin verrattuna paljon helpompaa istua, kun ruuna kulki suht oikeinpäin.
Lopulta jätettiinkin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin pitkän sivun alusta laukka, tehtiin päätyyn iso voltti laukassa ja siirryyttiin seuraavalla pitkällä sivulla takaisin raviin, jossa tehtiin toiselle lyhyelle sivulle taas iso voltti. Mikin laukka on aika ihanan tuntuista, tosin Maijun mukaan ratsuni oli vähän turhan pitkä. Koitin komentaa sitä pohkeella samaan aikaan puolipidätteitä tehden, mutta Mikki ei millään meinannut alkaa kantaa itseään - kunnes sitten jälleen kerran hoksasin, että vatsa- ja reisilihaksia käyttämällä pääsee paljon helpommin haluttuun lopputulokseen... Tunne oli kyllä aika makea, kun hevosen selkä oikein nousi laukan pyöristyessä.
Tunnin päätteeksi totesin Maijulle, että taisin vähän tykästyä Mikkiin. Se oli jotenkin hyvin minun tyyppinen hevonen, sellainen, jota saa ja pitää ratsastaa, mutta joka sitten todella palkitsee työnteon. Ehkä Mikillä oli hyvä päivä, mutta joka tapauksessa se oli oikein yhteistyöhaluisella tuulella, vaikka auringon laskiessa kentällä parveilleet ötökät sitä etenkin pysähdyksissä vähän kiusasivatkin. Olisipa kiva päästä ruunan kyytiin toisenkin kerran.
tiistai 14. elokuuta 2012
Jotain tuttua, jotain uutta
9.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Syyskauden ensimmäisellä Piritan tunnilla jatkoin sujuvasti siitä, mihin kevätkauden viimeisellä tunnilla jäin: pääsin Lulun tuttuun kyytiin. Se oli maanantain kaudenaloituksen jälkeen pieni helpotus, sillä pystyin hieman enemmän keskittymään nyt omaan itseeni uuden hevosen opettelun sijaan.
Sain juonesta aika nopeasti kiinni käynnissä, jossa aloitimme tekemällä vapaasti pysähdyksiä uralla. Muutoin etenevässä käynnissä piti ratsastaa huolelliset kulmat. Minua Pirita neuvoi asettamaan ajoissa sisäpohkeen ympärille ja kääntämään sitten myös koko hevosen etuosaa ulkoavuilla. Muutoin Lulu punkeaa ulkolavan helposti ulos. Suurella ympyrällä alkuravissa ja laukassa ulkoavuilla oli myös erittäin suuri merkitys, jotta sain Lulun haluamalleni reitille ja asettumaan rehellisesti.
Päivän teemana oli muutenkin siirtymiset, jotka sopivat Lululle erinonmaisesti: tunnin alussa sen saa sopivasti hereille ja tunnin lopussa sopivasti kuulolle, kun se innostuksissaan vaan juoksisi. Jatkoimme edelleen kevyessä ravissa niin, että jokaisen sivun keskellä tuli kuusi askelta käyntiä, ei enempää eikä vähempää. Ajatuksena oli siirtyä käyntiin lopulta pelkällä istunnalla ilman voimakasta pidätettä ohjilla. Pirita varoitti, että Lululla saattaa joutua tämän eteen tekemään hieman töitä, mutta tamma oli alusta asti hienosti kuulolla. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, jatkettiin samaa harjoitusravissa.
Ravista laukkaan siirtymiset teimme pääty-ymyrällä aina tietyssä kohdassa ympyrää. Tässä vaiheessa Lululla alkoi keittää, kun se olisi mielellään vaan laukannut. Nostot onnistuivat oikeista kohdista, mutta hevonen oli kovin jännitynyt. Itse laukassa ei ollut ongelmia.
Loppuravissa en sitten tosiaankaan päässyt helpolla, sillä Lulun vaudin hillitsemiseksi sain käyttää kaikki loput voimani. Unohdin aluksi pitää pohkeet lähellä hevosta ja ratsastin taas vaan ohjalla. Pirita huomauttikin, että annan Lululle ristiriitaisia merkkejä, kun jalkani ovat irti. Kun keräsin itseni lähelle hevosta, sain Lulun ihan kohtuullisesti järjestykseen. Kovin pitkälle ohjalle sitä ei tarvinnut päästää, ettei se olisi taas alkanut kiihdyttää.
Olin tuntiin lopun pienestä taistelusta huolimatta kuitenkin oikein tyytyväinen, sillä sain taas ratsastuksen juonesta kiinni kesätauon jälkeen. Uusi ryhmäkin tuntui oikein mukavalta tervetulotoivotuksineen, vaikka tunti onkin minulle turhan aikainen ja aiheuttaa hieman ylimääräisiä järjestelyitä töissä. Pirita kyseli tunnin päätteeksi, että mitä haluaisimme kauden aikana tehdä. Nyt sitten seuraavaksi harjoitellaan taas jotain rataa, kun vielä pystyy menemään ulkona. Radan ratsastuksen jälkeen tulee estejakso, ja sen jälkeen kankijakso.
torstai 9. elokuuta 2012
Veljessä vara
6.8.2012 Primus Talli
Maiju - r. David
Niin, veljessä oli vara tällä kerralla, mutta ei ainakaan ensimmäisen kerran perusteella parempi.
Syyskauden kynnyksellä tallin nettisivuilta löytyi odotettu mutta pelätty tieto: Foxy on myyty. Minulta lähti siis jo toinen suosikkihevonen "alta", mutta näin on varmasti Foxyn kannalta parempi. Toivottavasti se kestää kevyemmässä käytössä uudella omistajallaan, luonnehan sillä on ihan täysi kymppi!
Foxylla en siis voi enää ratsastaa, mutta tallille jäi sen kaksi isoveljä: Darioso ja uudempi tulokas, mutta samaa vuosikertaa edustava SG David. Jälkimmäinen oli jaettu minulle syyskauden ensimmäiselle tunnilleni. Huomaan yhtäkkiä ratsastavani ainakin nyt alkukaudesta kahdesti viikossa, kun sain lunastaa entiseltä ryhmäläiseltäni hänen paikkansa maanantai-illassa, tuore hevosenomistaja kun on.
Varoittelin Maijua etukäteen, että olen ollut ratsastamatta juhannuksesta asti. Vielä kun hevonen oli täysin uusi tuttavuus, osasin odottaa ensimmäisestä tunnista hieman hapuilevaa. Sitähän se sitten olikin. Paikoitellen saimme Davidin kanssa aikaiseksi ihan kivoja pätkiä, mutta tuntia leimasi ratsastajan arkuus ja etenkin hitaus. En uskaltanut vaatia osaavalta ruunalta heti riittävästi, enkä toisaalta pystynyt reagoimaan sen ajoittain hieman haahuilevaan liikkeeseen riittävän nopeasti. Kaiken kukkuraksi sain Maijulta useita huomautuksia käsien paikasta ja nyrkkien asennosta, joten tuntui vähän niin kuin olisi taas kerran aloittanut alusta koko ratsastuksen!
Teimme aluksi pitkillä sivuilla pohkeenväistöä kahdessa osassa niin, että välillä piti ehtiä suoristaa. Väistössä oli huolehdittava riittävästä poikituksesta sekä siitä, ettei käynti hidastunut. David väisti helposti vähän, mutta Maijun patistaessa parempaan, saikin kunnon poikituksen eteen tehdä jo vähän töitä.
Kevyessä ravissa suurella ympyrällä keskityimme asettamiseen: käsi ei saanut suuntautua ulos eikä alas vaan napaa kohti, eikä asetus myöskään tarkoita sitä, että ohjasta vedetään. Tässä sain Davidin kovin helposti kovin vahvaksi, ja ajoittain se jopa vähän juoksi. Vasempaan kierrokseen onnistuimme paremmin.
Ehdimme harjoitella myös laukannostoa käynnistä. Lyhyen sivun keskellä tehtiin suuri voltti ja tasattiin etäisyyksiä. Pitkälle sivulle käännettiin selvästi uran sisäpuolelle, ja pitkän sivun keskeltä nostettiin suoralla hevosella laukka. Lyhyen sivun keskellä siirtyminen raviin ja kulmaan vielä ravivoltti ennen käyntiin siirtymistä toisen pitkän sivun keskellä. David tuli tässä tehtävässä aika mukavan tuntuiseksi, joskin se ensin poikitti ja mutkitteli voimakaasti nostossa. Kun ymmärsin pienentää apujani ja pitää hevosen edestä suorana, se parani huomattavasti.
Loppuravi on aikamoista kaahotusta heti, kun koitin antaa pidempää ohjaa. Lyhyemmällä ohjalla David oli sen tuntuinen, että siitä olisi voinut olla kivakin jatkaa... Kaikenkaikkiaan se muistutti huomattavasti enemmän Dariosoa kuin Foxya - tosin en ole mennyt Dariosolla kuin kaksi tuntia, joten vertailukohtaa ei hurjasti ole. Samanlaista sielujen sympatiaa en vielä Davidin kanssa kokenut kuin mitä Foxyn, vaikka Davidkin oli karsinassa kovin kiltti, ei tosin yhtä seurallinen kuin pikkuveljensä.
Maiju - r. David
Niin, veljessä oli vara tällä kerralla, mutta ei ainakaan ensimmäisen kerran perusteella parempi.
Syyskauden kynnyksellä tallin nettisivuilta löytyi odotettu mutta pelätty tieto: Foxy on myyty. Minulta lähti siis jo toinen suosikkihevonen "alta", mutta näin on varmasti Foxyn kannalta parempi. Toivottavasti se kestää kevyemmässä käytössä uudella omistajallaan, luonnehan sillä on ihan täysi kymppi!
Foxylla en siis voi enää ratsastaa, mutta tallille jäi sen kaksi isoveljä: Darioso ja uudempi tulokas, mutta samaa vuosikertaa edustava SG David. Jälkimmäinen oli jaettu minulle syyskauden ensimmäiselle tunnilleni. Huomaan yhtäkkiä ratsastavani ainakin nyt alkukaudesta kahdesti viikossa, kun sain lunastaa entiseltä ryhmäläiseltäni hänen paikkansa maanantai-illassa, tuore hevosenomistaja kun on.
Varoittelin Maijua etukäteen, että olen ollut ratsastamatta juhannuksesta asti. Vielä kun hevonen oli täysin uusi tuttavuus, osasin odottaa ensimmäisestä tunnista hieman hapuilevaa. Sitähän se sitten olikin. Paikoitellen saimme Davidin kanssa aikaiseksi ihan kivoja pätkiä, mutta tuntia leimasi ratsastajan arkuus ja etenkin hitaus. En uskaltanut vaatia osaavalta ruunalta heti riittävästi, enkä toisaalta pystynyt reagoimaan sen ajoittain hieman haahuilevaan liikkeeseen riittävän nopeasti. Kaiken kukkuraksi sain Maijulta useita huomautuksia käsien paikasta ja nyrkkien asennosta, joten tuntui vähän niin kuin olisi taas kerran aloittanut alusta koko ratsastuksen!
Teimme aluksi pitkillä sivuilla pohkeenväistöä kahdessa osassa niin, että välillä piti ehtiä suoristaa. Väistössä oli huolehdittava riittävästä poikituksesta sekä siitä, ettei käynti hidastunut. David väisti helposti vähän, mutta Maijun patistaessa parempaan, saikin kunnon poikituksen eteen tehdä jo vähän töitä.
Kevyessä ravissa suurella ympyrällä keskityimme asettamiseen: käsi ei saanut suuntautua ulos eikä alas vaan napaa kohti, eikä asetus myöskään tarkoita sitä, että ohjasta vedetään. Tässä sain Davidin kovin helposti kovin vahvaksi, ja ajoittain se jopa vähän juoksi. Vasempaan kierrokseen onnistuimme paremmin.
Ehdimme harjoitella myös laukannostoa käynnistä. Lyhyen sivun keskellä tehtiin suuri voltti ja tasattiin etäisyyksiä. Pitkälle sivulle käännettiin selvästi uran sisäpuolelle, ja pitkän sivun keskeltä nostettiin suoralla hevosella laukka. Lyhyen sivun keskellä siirtyminen raviin ja kulmaan vielä ravivoltti ennen käyntiin siirtymistä toisen pitkän sivun keskellä. David tuli tässä tehtävässä aika mukavan tuntuiseksi, joskin se ensin poikitti ja mutkitteli voimakaasti nostossa. Kun ymmärsin pienentää apujani ja pitää hevosen edestä suorana, se parani huomattavasti.
Loppuravi on aikamoista kaahotusta heti, kun koitin antaa pidempää ohjaa. Lyhyemmällä ohjalla David oli sen tuntuinen, että siitä olisi voinut olla kivakin jatkaa... Kaikenkaikkiaan se muistutti huomattavasti enemmän Dariosoa kuin Foxya - tosin en ole mennyt Dariosolla kuin kaksi tuntia, joten vertailukohtaa ei hurjasti ole. Samanlaista sielujen sympatiaa en vielä Davidin kanssa kokenut kuin mitä Foxyn, vaikka Davidkin oli karsinassa kovin kiltti, ei tosin yhtä seurallinen kuin pikkuveljensä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)