25.11.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Sain jatkaa Lululla, ja kerrankin jatkoimme muutenkin suurin piirtein siitä, mihin viimeksi jäätiin. Yleensä se ei ikinä mene niin, mutta nyt pääsimme jo alussa todella hyvään yhteisymmärrykseen. Se toisaalta vähän yllätti, sillä lähdimme heti käynnissä tekemään pohkeenväistöjä uralla. Lulullehan käynti on aina vähän vaikeaa ja ihan erityisesti tunnin alussa, kun suuri tamma ei vielä ole ehtinyt saada lihaksia lämpimäksi. Nyt se kuitenkin käveli hyvinkin reippaasti ja pitkällä askeleella, ja myös väisti hämmästyttävän helposti molempiin suuntiin.
Ravissa sillä sitten olikin taas vauhti päällä. Koitin tehdä samoin kuin viimeksi, eli istua ravia tahdikkaammaksi ja letkeämmäksi julman kipityksen sijaan. Suoralla uralla se toimi aika hyvin, mutta pääty-ympyrällä oikeaan ajauduin vaikeuksiin. Vaikka olin saanut hyvin pohkeet läpi käyntiväistöissä, koitti Lulu hyvin voimakkaasti poikittaa ja työntää takaosaa ulos ympyrältä. Jouduin ihan tosissani jumppaamaan, jotta sain tamman kulkemaan haluamallani reitillä. Oikeastaan vasta laukassa se alkoi rentoutua, ja laukka rullasikin tosi kivasti, paljon kivemmin kuin viikkoa aiemmin. Sain myös itse paremman ja rennomman ja puristamattoman fiiliksen istuntaani, mikä varmasti edesauttoi Luluakin laukkaamaan pyöreämmin.
Jatkoimme kohti seuraavien rataharjoitusten A:10-ohjelmaa ja pohkeenväistöjä. Siinä ne tehdään uralta kohti keskihalkaisijaa, joten teimme tätä ensin käynnissä ja sitten ravissa molempiin suuntiin. Lulun kanssa aloitaminen ja lopettaminen pitää tehdä ihan erityisen huolella, ettei se vaan luisu väistöön ja väistöstä jollekin epämääräiselle suoralle uralle. Se kuitenkin väisti ihan hyvin, ehkä tällä kerralla oikealle hieman helpommin. Ristiaskeleet olivat riittävät, asetus löytyi suoralla uralla nopeasti, mutta vasemalle tempo olisi saanut olla kokonaisuudessaan hieman reippaampi. Maijun ohjeesta kiinnitin myös erityistä huomiota siihen, että kaikki askeleet olivat väistöissä saman kokoisia. Ravissa se oli helpompaa kuin käynnissä, mutta Lulu ei missään nimessä mutkitellut enää samoin kuin edellisellä viikolla.
Lopuksi, kun ravasimme keskiympyrällä, Lulu koitti hieman ottaa taas vasemmalta kiinni, nostaa päätä ja lähteä kipittämään, mutta sain sen aisoihin aika hyvin. Siihen tarvittiin paljon jalkoja, mutta onneksi nyt jo tällä Lulu-kokemuksella huomaan sen jo itsekin, että milloin meinaan unohtaa jalat ja käyttää vain pidätteitä.
Kokonaisuutena Lulu oli siis taas oikein super, ihan oma liikuttavan innokas oma itsensä.
J.K 1.1.2014 Pian tämän tunnin jälkeen Lulu myytiin takaisin sen entiselle omistajalle. Tamma pääsi siis tuttuun ja turvalliseen paikkaan viettämäään aktiivisia eläkepäiviä. Viimeisestä yhteisestä tunnistamme jäi hyvät muistot, niin kuin oikeastaan kaikista niistä lähes 30 yhteisestä tunnistamme. Lulu oli yksi opettavaisimmista hevosista koko ratsastusurallani, ellei opettavaisin. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen, että sain tutustua Luluun.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lulu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
maanantai 25. marraskuuta 2013
Homecoming Queen
18.11.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Lulu palasi reilu viikko sitten lomalta, ja ehdin jo pikkuisen toivoa sitä parille edelliselle tunnillenil. Nyt toive toteutui, ja se tuntui kuin kotiinpaluulta.
Lulu oli Borasin jälkeen kovin muhkean ja karvaisen oloinen - ja kurainen! Se oli käynyt tarhassa vähän nautiskelemassa, joten sain puunata sen korvista kavioihin ennen tuntia. Olipa muuten ihana puuhastella tamman kanssa, kun satuimme olemaan ainoa hiljaisesta ylätallista lähtenyt ratsukko.
Aloitimme käynnissä päätyvolteilla ja avotaivutuksilla pitkillä sivuilla. Vasemmalle sujui hyvin, mutta voi miten vaikeaa se taas olikaan oikeaan kierrokseen! Lulu hyvin herkästi heitti takapäätä ulos uralta ja koitti selviytyä taivutuksesta väistämällä. Sain huomauttaa ulkopohkeella useasti, ennen kuin avotaivutus alkoi sujua. Ravissa Lulusta aisti, että se oli ollut pitkään lomalla. Tamma oli kovin innokas, ja sain Maijulta ohjeeksi koittaa ratsastaa sitä hitaammaksi sekä kääntää takapäätä alas ja koittaa nostaa etupäätä ylös. Tässä vaiheessa muistin istu-matrani, eikä herkällä päällä olleella Lululla juuri muuta tarvittukaan. Vasemmassa kierroksessa koitin välttää yliasettamista ja varmistaa, ettei Lulu kaadu sisään. Oikeassa taas koitin vain saada asetuksen rehellisesti läpi ja estää ulkopohkeella takaosan luisumisen ulos.
Laukkasimme uralla todella pitkään. Saimme työstää laukkaa aika vapaasti vasemmassa kierroksessa. Lulun laukka ei ollut vielä niin kolmitahtista kuin se parhaimmillaan on, mutta sain tamman käyttämään hyvin takaosaansa. Se ei yhtään sukeltanut edestä, ja kulmatkin onnistuivat aika kivasti, kun ajattelin riittävästi suoruutta enkä pelkkää asetusta. Maijulle kuitenkin sanoin, että tuntui jotenkin vaikealta istua. En löydä hiljaista liikettä myötäävää asentoa näköjään enää muilla hevosilla kuin Borasilla... Laukan jälkeen ei ollut mitään ongelmia Lulun ravin kanssa.
Pienen paussin jälkeen jatkoimme avotaivutuksia siten, että siirryimme toisella pitkällä sivulla lamppurivin alle eli vajaat pari metriä uralta sisään. Ensin tultiin tämä reitti vain suoraan. Siinä Lulu valui taas kovin herkästi vasemmalle, ja vaikka käytin peiliä apuna, oli todella vaikeaa päästä vain suoraa linjaa. Toisen pitkän sivun keskellä tehtiin voltti, ja sitten tehtävään lisättiin itse taivutus irti laidasta olevalla pätkällä. Vasen pohje patisti minkä pystyi, mutta kyllä se aika monta toistoa otti, ennen kuin taivutus alkoi sujua. Kun keskityin käyttämään vasenta pohjetta, heitin vasemman ohjan helposti pois, mistä tietenkin seurasi vaan enemmän mutkittelua.
Olipa taas monta liikkuvaa osaa, jotka sain sykronoitua vasta laukkatehtävässä. Avotaivutus jätettiin silloin pois, ja suoralta nostettiin laukka ilman laidan tukea. Tässä Lulu ei enää liirannut, vaan teki pari hyvää nostoa ja kivat laukkavoltit toiselle sivulle. Tamma pysyi edelleen hyvin käsissä, eikä meidän tarvinnutkaan tulla tehtävää kovin montaa kertaa juuri kuumimisen välttämiseksi.
Lopuravissa Lulu yritti pari kertaa ottaa vähän tukea kuolaimesta, nostaa päätä ylös ja kiihdyttää, mutta istuminen ja jalkojen laittaminen kiinni kylkiin toimivat taas. Maijukin tykkäsi menostamme, ja minähän tunsin itseni ihan homecoming queeniksi, niin ihanaa oli päästä turvahevoseni selkään!
Maiju - t. Lulu
Lulu palasi reilu viikko sitten lomalta, ja ehdin jo pikkuisen toivoa sitä parille edelliselle tunnillenil. Nyt toive toteutui, ja se tuntui kuin kotiinpaluulta.
Lulu oli Borasin jälkeen kovin muhkean ja karvaisen oloinen - ja kurainen! Se oli käynyt tarhassa vähän nautiskelemassa, joten sain puunata sen korvista kavioihin ennen tuntia. Olipa muuten ihana puuhastella tamman kanssa, kun satuimme olemaan ainoa hiljaisesta ylätallista lähtenyt ratsukko.
Aloitimme käynnissä päätyvolteilla ja avotaivutuksilla pitkillä sivuilla. Vasemmalle sujui hyvin, mutta voi miten vaikeaa se taas olikaan oikeaan kierrokseen! Lulu hyvin herkästi heitti takapäätä ulos uralta ja koitti selviytyä taivutuksesta väistämällä. Sain huomauttaa ulkopohkeella useasti, ennen kuin avotaivutus alkoi sujua. Ravissa Lulusta aisti, että se oli ollut pitkään lomalla. Tamma oli kovin innokas, ja sain Maijulta ohjeeksi koittaa ratsastaa sitä hitaammaksi sekä kääntää takapäätä alas ja koittaa nostaa etupäätä ylös. Tässä vaiheessa muistin istu-matrani, eikä herkällä päällä olleella Lululla juuri muuta tarvittukaan. Vasemmassa kierroksessa koitin välttää yliasettamista ja varmistaa, ettei Lulu kaadu sisään. Oikeassa taas koitin vain saada asetuksen rehellisesti läpi ja estää ulkopohkeella takaosan luisumisen ulos.
Laukkasimme uralla todella pitkään. Saimme työstää laukkaa aika vapaasti vasemmassa kierroksessa. Lulun laukka ei ollut vielä niin kolmitahtista kuin se parhaimmillaan on, mutta sain tamman käyttämään hyvin takaosaansa. Se ei yhtään sukeltanut edestä, ja kulmatkin onnistuivat aika kivasti, kun ajattelin riittävästi suoruutta enkä pelkkää asetusta. Maijulle kuitenkin sanoin, että tuntui jotenkin vaikealta istua. En löydä hiljaista liikettä myötäävää asentoa näköjään enää muilla hevosilla kuin Borasilla... Laukan jälkeen ei ollut mitään ongelmia Lulun ravin kanssa.
Pienen paussin jälkeen jatkoimme avotaivutuksia siten, että siirryimme toisella pitkällä sivulla lamppurivin alle eli vajaat pari metriä uralta sisään. Ensin tultiin tämä reitti vain suoraan. Siinä Lulu valui taas kovin herkästi vasemmalle, ja vaikka käytin peiliä apuna, oli todella vaikeaa päästä vain suoraa linjaa. Toisen pitkän sivun keskellä tehtiin voltti, ja sitten tehtävään lisättiin itse taivutus irti laidasta olevalla pätkällä. Vasen pohje patisti minkä pystyi, mutta kyllä se aika monta toistoa otti, ennen kuin taivutus alkoi sujua. Kun keskityin käyttämään vasenta pohjetta, heitin vasemman ohjan helposti pois, mistä tietenkin seurasi vaan enemmän mutkittelua.
Olipa taas monta liikkuvaa osaa, jotka sain sykronoitua vasta laukkatehtävässä. Avotaivutus jätettiin silloin pois, ja suoralta nostettiin laukka ilman laidan tukea. Tässä Lulu ei enää liirannut, vaan teki pari hyvää nostoa ja kivat laukkavoltit toiselle sivulle. Tamma pysyi edelleen hyvin käsissä, eikä meidän tarvinnutkaan tulla tehtävää kovin montaa kertaa juuri kuumimisen välttämiseksi.
Lopuravissa Lulu yritti pari kertaa ottaa vähän tukea kuolaimesta, nostaa päätä ylös ja kiihdyttää, mutta istuminen ja jalkojen laittaminen kiinni kylkiin toimivat taas. Maijukin tykkäsi menostamme, ja minähän tunsin itseni ihan homecoming queeniksi, niin ihanaa oli päästä turvahevoseni selkään!
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Raami kuntoon
19.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Oli kovin kotoisa fiilis, kun istahdin taas Lulun selkään. Sen nappulat olen kutakuinkin jo löytänyt, joten pystyn pikku hiljaa alkaa hienosäätää. En enää hätkähdä sen ajoittaisista kiihdyttelyistä, vaan muistan hokea itselleni rennosta istunnasta, puolipidätteistä sekä kyljissä pysyvistä jaloista.
Tällä tunnilla suurimpana ongelmana olikin edelleen se liian pitkä ohja. En malttanut taaskaan ensi alkuun määritellä raamia riittävän päättäväisesti. Nostaessani mielellään hieman sukeltavassa muodossa kulkevaa Lulua tai vaikka vaan pyytäessäni sitä asettumaan ja taipumaan kunnolla haastavampaan oikeaan kierrokseen, Lulu protestoi painamalla vastaan ja heiluttamalla päätään. Maijun ohjeen mukaan koitin rahoittaa käteni niin, että tamma ei saa vedettyä itseään pitkäksi tai peräti pidemmälle ohjalle.
Alkutunnista Lulu olikin hieman epätasainen. Yleensä opettajat sanovat, että ratsastajat ovat liian helposti mukavuusalueella, eivätkä uskalla haastaa itseään, mutta osaavat ne hevosetkin. Lulusta selvästi huomaa, että se koittaa pysytellä itselleen edullisessa muodossa tai itse valitsemassaan tahdissa. Sitten, kun ratsastaja vaatii enemmän, seuraa protestointia. Lulu alkaa usein ikään kuin röhkiä ja äristä tuon ohjan nyppimisen lisäksi osoittaakseen, kuinka kovasti tässä jo töitä tehdään. Kun sen sitten saa vietyä kynnyksen yli, on tamma varsin rento ja tyytyväinen oloonsa.
Tunnin päätehtävänä oli pohkeenväistö ja tavoitteena pitää hevonen suorana. Ei tarvinnut edes miettiä niin kovasti asetusta, kunhan hevonen vain väisti suoraan ratsastajan haluamalla reitillä ja tempolla. Ratsastimme käynnissä molemmilta lyhyiltä sivuilta noin viisi metriä ennen kulmaa pitkän sivun suuntaisesti ja väistimme keskellä olevan tötsän kohdalta vasemmalle takaisin uralle. Väistö ei saanut olla liian jyrkkä, vaikka ura kuinka vetäisi hevosia puolensa. Etenkin lopussa hevoset tuppaavat itse lopettamaan väistön askelta liian aikaisin ja vaan luistavat uralle. Molempia jalkoja ja molempia ohjia siis tarvittiin taas.
Kun tämä sujui, jätettiin toiselta sivulta väistö pois ja toisen väistön jälkeen tehtiin laukannosto. Laukassa jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, jossa tehtiin laukassa voltti. Lulu karkasi ensimmäisessä nostossa avuiltani, koska en ollut valmis sen voimakkaaseen nostoon. Ympyrällä olen selvinnyt tästä kuin koira veräjästä, koska tilaa on ollut aina keräillä tamma takaisin. Nyt vastassa oli kulma, joten raamin määrittelystä tuli tässäkin avainasia. Ensimmäisen kerran jälkeen tarvittiin myös valtavasti tyyneyttä, koska Lulun mielestä väistön olisi voinut kiirehtiä suurinpiirtein kohtisuoraan uralle, jotta olisi päässyt nopeammin laukkaan.
Kun sain ohjat käteen ja käden vetämättä paikoilleen, teki Lulu kaksi superhyvää nostoa pysyen muodossa ja käyttäen takaosaansa. Se ei edes kiirehtinyt väistössä, vaan sain ratsastaa uralle asti. Sain samantien jatkaa laukkatyöskentelyä, ja kunnon raami auttoi siinäkin. Laukka oli heti taas paljon pyöreämpää, kun uskalstin ratsastaa määrittelemääni ohjastuntumaa vasten takaa eteen.
Hyvä laukkatyöskentely heijastui myös loppuraviin, jossa ensin pienennettiin hetki pääty-ympyrää. Kun tästä jatkettiin suurelle ympyrälle ja lopulta koko uralle, ei Lulu tällä kerralla karannutkaan mihinkään. Pitkälle ohjalle sitä ei voi loppuravissa oikein päästää, mutta rennoksi sen kyllä saa.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kulmikkaasti kulmiin
12.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tällä tunnilla jatkettiin samalla teemalla kuin edelliselläkin viikolla. Mitään kovin kummallisia kuvioita emme tehneet, vaan tärkeää perusratsastusta: kulmia ja siirtymisiä.
Tällä kerralla kulmiin ratsastamisesta saatiin astetta haastavampaa, kun Maiju oli pienentänyt uraa jokaiselta sivulta. Reitin määrittivät nyt neljä puomia, jotka olivat kunkin sivun keskellä. Näin ollen kulmissa ei ollut mitään, mikä olisi auttanut hevosta kääntymään. Kulman ratsastaminen jäi siis täysin ratsastajan harteille.
Lulun kanssa oli taas ensin keskityttävä siihen, että kunnon käynti löytyy. Oikeassa kierroksessa myös asetuksen läpisaaminen heti alkutunnista on tärkeää, sillä suunta on selvästi haastavampi. Vasempaan kierrokseen taas sujuu helpommin, jos keskittyy tamman suoruuteen. Lulu tykkää mielellään liirata takapäätä ulos, joten kun aidan tukea ei ollut, korostui kulmissa ulkopohkeen merkitys. Maiju kehoittikin minua ratsastamaan taas koko hevosen kroppaa.
Ravissa ennen kulmaa sai tehdä puolipidätteen ja asettaa sai vaikka puolet sivusta, kunhan oli vaan valmiina kulmassa. Silloin pyrittiin kuitenkin myötäämään ja olemaan vetämättä. Ravissa käännös meni helposti pitkäksi, ja hevoset myös pyrkivät automaattisesti liukumaan kohti uraa puomin jälkeen.
Ravissa tehtävää vaikeutettiin vielä lopuksi siten, että jokaisen puomin kohdalle piti tehdä muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Lulu oli tässä vaiheessa tullut jo aika tasaiseksi, ja aina vaan tasaisemmaksi sitä sain, kun Maijun ohjeiden mukaan aloi hieman nostaa sitä edestä ja saada takajalkoja paremmin mukaan. Nyt kun on näin paljon mennyt samalla hevosella, pystyy jo pikku hiljaa alkaa hienosäätää. Se on varsin kiva tunne, kun vähä vähältä löytyvät ne nappulat, joilla helposti eteen alas painuva Lulu alkaa nousta ryhdikkääksi.
Tällä tunnilla kiinnitin ihan erityistä huomiota siihen, että Lulu ei karkaisi käsistä kertaakaan. Koska laukkaa ei nytkään tehty juuri ennen kevyttä ravia, tehtäväni helpottui hieman. Laukkojen jälkeen ravi oli hienoa, mutta laukkaa en jostain syystä saanut nyt yhtä rullaavaksi kuin viimeksi. Taisin alitajuisesti jo valmistautua siirtymisiin, jotka kyllä onnistuivatkin hyvin. Loppupalautteessa Maijukin kehui ravia, mutta olisi halunnut enemmän laukkaa. Etenkin, kun ratsastimme koko uralla kulmia myös laukassa, sain Lulun laukastakin vähän... Noh, kulmikasta.
Viimeisenä tehtävänä olikin nyt voltit harjoitusravissa jokaisen puomin kohdalla. Lulu alkoi taas painua, kun annoin sen turhaan venyä pitkäksi. Tyydyin kuitenkin tähän, sillä se pysyi koko ajan hyvin rauhallisena. Suunnan vaihtamisen yhteydessä sanoin Maijullekin ihan ääneen, että nyt minä aion tehdä tämän jotenkin hallitusti. Niinpä sain luvan jatkaa samaa harjoitusta toiseenkin suuntaan ensin harjoitusravissa ja sitten hiljalleen keventäen. Onnistui!
Seuraava haaste Lulun kanssa onkin sitten se, että miten saisin näitä hyviä pätkiä yhdistettyä enemmän yhteen tuntiin...
Maiju - t. Lulu
Tällä tunnilla jatkettiin samalla teemalla kuin edelliselläkin viikolla. Mitään kovin kummallisia kuvioita emme tehneet, vaan tärkeää perusratsastusta: kulmia ja siirtymisiä.
Tällä kerralla kulmiin ratsastamisesta saatiin astetta haastavampaa, kun Maiju oli pienentänyt uraa jokaiselta sivulta. Reitin määrittivät nyt neljä puomia, jotka olivat kunkin sivun keskellä. Näin ollen kulmissa ei ollut mitään, mikä olisi auttanut hevosta kääntymään. Kulman ratsastaminen jäi siis täysin ratsastajan harteille.
Lulun kanssa oli taas ensin keskityttävä siihen, että kunnon käynti löytyy. Oikeassa kierroksessa myös asetuksen läpisaaminen heti alkutunnista on tärkeää, sillä suunta on selvästi haastavampi. Vasempaan kierrokseen taas sujuu helpommin, jos keskittyy tamman suoruuteen. Lulu tykkää mielellään liirata takapäätä ulos, joten kun aidan tukea ei ollut, korostui kulmissa ulkopohkeen merkitys. Maiju kehoittikin minua ratsastamaan taas koko hevosen kroppaa.
Ravissa ennen kulmaa sai tehdä puolipidätteen ja asettaa sai vaikka puolet sivusta, kunhan oli vaan valmiina kulmassa. Silloin pyrittiin kuitenkin myötäämään ja olemaan vetämättä. Ravissa käännös meni helposti pitkäksi, ja hevoset myös pyrkivät automaattisesti liukumaan kohti uraa puomin jälkeen.
Ravissa tehtävää vaikeutettiin vielä lopuksi siten, että jokaisen puomin kohdalle piti tehdä muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Lulu oli tässä vaiheessa tullut jo aika tasaiseksi, ja aina vaan tasaisemmaksi sitä sain, kun Maijun ohjeiden mukaan aloi hieman nostaa sitä edestä ja saada takajalkoja paremmin mukaan. Nyt kun on näin paljon mennyt samalla hevosella, pystyy jo pikku hiljaa alkaa hienosäätää. Se on varsin kiva tunne, kun vähä vähältä löytyvät ne nappulat, joilla helposti eteen alas painuva Lulu alkaa nousta ryhdikkääksi.
Tällä tunnilla kiinnitin ihan erityistä huomiota siihen, että Lulu ei karkaisi käsistä kertaakaan. Koska laukkaa ei nytkään tehty juuri ennen kevyttä ravia, tehtäväni helpottui hieman. Laukkojen jälkeen ravi oli hienoa, mutta laukkaa en jostain syystä saanut nyt yhtä rullaavaksi kuin viimeksi. Taisin alitajuisesti jo valmistautua siirtymisiin, jotka kyllä onnistuivatkin hyvin. Loppupalautteessa Maijukin kehui ravia, mutta olisi halunnut enemmän laukkaa. Etenkin, kun ratsastimme koko uralla kulmia myös laukassa, sain Lulun laukastakin vähän... Noh, kulmikasta.
Viimeisenä tehtävänä olikin nyt voltit harjoitusravissa jokaisen puomin kohdalla. Lulu alkoi taas painua, kun annoin sen turhaan venyä pitkäksi. Tyydyin kuitenkin tähän, sillä se pysyi koko ajan hyvin rauhallisena. Suunnan vaihtamisen yhteydessä sanoin Maijullekin ihan ääneen, että nyt minä aion tehdä tämän jotenkin hallitusti. Niinpä sain luvan jatkaa samaa harjoitusta toiseenkin suuntaan ensin harjoitusravissa ja sitten hiljalleen keventäen. Onnistui!
Seuraava haaste Lulun kanssa onkin sitten se, että miten saisin näitä hyviä pätkiä yhdistettyä enemmän yhteen tuntiin...
maanantai 12. elokuuta 2013
Tuttu ja turvallinen maanantai
6.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tämä(kin) syksy aloitettiin suru-uutisella: Mikki on poissa. Usean eri eläinlääkärin yrityksistä huolimatta vihoittelevaa takapolvea ei saatu kestämään. Varmasti parempi näin, mutta ikävä tätä persoonallista ja opettavaista hevosta kyllä tulee. Sen nimi olisi ilman muuta ollut syksyn toivelistallani, sillä vastaavaa itsensä haastamista ja onnistumisen tunnetta ei kovin usein muilla hevosilla koe. Kiitos Mikille ikimuistoisista hetkistä ja kiitos Primus Tallin väelle, joka uskoi minut Mikin selkään!
Syksy tuo muitakin muutoksia ratsastuskuvioihin, mutta tämä maanantairyhmämme on onneksi säilynyt ennallaan. Maiju oli jakanut kaikille enemmän tai vähemmän tutut ja turvalliset hevoset, joiden selässä oli hyvä aloittaa ratsastus tauon jälkeen. Myös tunnin ohjelma oli laadittu varsin huomaavaisesti pitkältä tauolta palanneille.
Aloitimme käynnissä ilman jalustimia tehden pysähdyksiä jokaisen sivun loppuun. Siitä ratsastettiin kulma lähes takaosakäännösmäisesti omasta katseesta, painosta ja hevosen asetuksesta ja tahdista huolehtien. Lulun kanssa sainkin taas hetken kaivella, että kunnon käynti löytyi. Ohjastuntuman kanssa joudun edelleen aina vähän tasapainoilemaan, kun tekisi mieli pitää tamma kunnolla käsissä, mutta toisaalta päästää se hieman vapaammin venyttämään kaulaansa käynnissä.
Kevyessä ravissa jatkoimme tehden siirtymisiä käyntiin jokaisen sivun lopussa. Kulman sai ratsastaa myös käynnissä, jos se tuntui helpommalta niin. Lulun ravi löytyi helpommin, mutta valtaosan kulmista ratsastin kyllä käynnissä. Vasemmassa kierroksessa kun oltiin, vaati hieman tavallistakin enemmän keskittymistä, että muistin olla turhaan johtamatta sisäkädellä ja sen sijaan tukea paljon ulkoa. Maiju kehotti myös tarkkailemaan sitä, että tuntuma ja edelleen Lulun muoto säilyy tasaisena.
Laukkaa tehtiin ensin keskiympyrällä ja siitä jatkettiin sitten koko uralle huolellisesti kulmiin ratsastaen. Hevoset eivät saaneet myöskään kiihdyttää, kun kaarevan uran sijasta aukenikin pitkä suora. Annan itselleni pisteet siitä, että uskalsin ratsastaa Lulun laukkaa heti alusta asti selkeän kolmitahtiseksi ja rullaavaksi. Lulu tekikin laukkatehtävät tosi hienosti, ja liekö kerrankin rohkean ratsastukseni ansiota, se ei edes kiihdytellyt laukan jälkeisillä lyhyillä ravipätkillä lainkaan.
Laukan jälkeen tehtiin vielä pitkästi ravityöskentelyä. Siirtymisiä tehtiin nyt siten, että ratsastettin molemmilta pitkiltä sivuilta suuri keskiympyrä, ja aina seuraavalla lyhyellä sivulla tarkan kulman jälkeen siirryttiin käyntiin. Siirtymisessä pyrittiin lopulta vain kolmeen käyntiaskeleeseen. Maiju varoitti minua päästämästä Lulua siirtymisessä takaisin raviin pitkäksi ja painamaan alas. Sen sijaan piti kuvitella ylämäkeen ratsastusta. Hoksasin aika nopeasti, että tammaa pitää hieman puolipidätteillä nostaa ja ratsastaa jaloilla ravia kohti kättä. Näin siirtymisistä tuli tarmokkaita.
Ehdimme tehdä töitä hyvän tovin, ja lopulta onnistuneesta siirtymisestä Maiju antoi aina luvan siirtyä kevyeen raviin. Ja sillä siunaaman hetkellä, kun lakkasin istumasta alas, Lulu singahti. En todellakaan osaa selittää, mitkä sähkövastukset takapuolessani menivät päälle, mutta loppuravista ei tahtunut tulla yhtään mitään. Jouduin kahteen eri otteeseen kävelemään hetken pitkin ohjin, ja sekin tuotti Lululle muiden ravatessa tuskaa. Ravaaminen ei onnistunut lainkaan, kun muut ravasivat. Vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo siirtyneet käyntiin, pystyin ottamaan ohjat ja ravaamaan pääty-ympyrällä erittäin lyhyellä hevosella. Olin hetkellisesti unohtaa jalkojen käytön, mutta kun muistin ohjata niillä hevosta, Lulu rauhoittui, ja pystyin hidastamaan ja päästämään pidempää ohjaa.
Lopun kiihdyttelystä huolimatta Lulu oli mennyt ihan kivasti. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että se oli hyvässä kontrollissa koko tunnin aivan vime minuutteihin asti, myös laukkaamisen jälkeen. Ravihan on meille aina ollut se helpoin askellaji, mutta tauosta huolimatta nyt myös käynti ja laukka tuntuivat löytyvän mukavasti.
Syksy tuo muitakin muutoksia ratsastuskuvioihin, mutta tämä maanantairyhmämme on onneksi säilynyt ennallaan. Maiju oli jakanut kaikille enemmän tai vähemmän tutut ja turvalliset hevoset, joiden selässä oli hyvä aloittaa ratsastus tauon jälkeen. Myös tunnin ohjelma oli laadittu varsin huomaavaisesti pitkältä tauolta palanneille.
Aloitimme käynnissä ilman jalustimia tehden pysähdyksiä jokaisen sivun loppuun. Siitä ratsastettiin kulma lähes takaosakäännösmäisesti omasta katseesta, painosta ja hevosen asetuksesta ja tahdista huolehtien. Lulun kanssa sainkin taas hetken kaivella, että kunnon käynti löytyi. Ohjastuntuman kanssa joudun edelleen aina vähän tasapainoilemaan, kun tekisi mieli pitää tamma kunnolla käsissä, mutta toisaalta päästää se hieman vapaammin venyttämään kaulaansa käynnissä.
Kevyessä ravissa jatkoimme tehden siirtymisiä käyntiin jokaisen sivun lopussa. Kulman sai ratsastaa myös käynnissä, jos se tuntui helpommalta niin. Lulun ravi löytyi helpommin, mutta valtaosan kulmista ratsastin kyllä käynnissä. Vasemmassa kierroksessa kun oltiin, vaati hieman tavallistakin enemmän keskittymistä, että muistin olla turhaan johtamatta sisäkädellä ja sen sijaan tukea paljon ulkoa. Maiju kehotti myös tarkkailemaan sitä, että tuntuma ja edelleen Lulun muoto säilyy tasaisena.
Laukkaa tehtiin ensin keskiympyrällä ja siitä jatkettiin sitten koko uralle huolellisesti kulmiin ratsastaen. Hevoset eivät saaneet myöskään kiihdyttää, kun kaarevan uran sijasta aukenikin pitkä suora. Annan itselleni pisteet siitä, että uskalsin ratsastaa Lulun laukkaa heti alusta asti selkeän kolmitahtiseksi ja rullaavaksi. Lulu tekikin laukkatehtävät tosi hienosti, ja liekö kerrankin rohkean ratsastukseni ansiota, se ei edes kiihdytellyt laukan jälkeisillä lyhyillä ravipätkillä lainkaan.
Laukan jälkeen tehtiin vielä pitkästi ravityöskentelyä. Siirtymisiä tehtiin nyt siten, että ratsastettin molemmilta pitkiltä sivuilta suuri keskiympyrä, ja aina seuraavalla lyhyellä sivulla tarkan kulman jälkeen siirryttiin käyntiin. Siirtymisessä pyrittiin lopulta vain kolmeen käyntiaskeleeseen. Maiju varoitti minua päästämästä Lulua siirtymisessä takaisin raviin pitkäksi ja painamaan alas. Sen sijaan piti kuvitella ylämäkeen ratsastusta. Hoksasin aika nopeasti, että tammaa pitää hieman puolipidätteillä nostaa ja ratsastaa jaloilla ravia kohti kättä. Näin siirtymisistä tuli tarmokkaita.
Ehdimme tehdä töitä hyvän tovin, ja lopulta onnistuneesta siirtymisestä Maiju antoi aina luvan siirtyä kevyeen raviin. Ja sillä siunaaman hetkellä, kun lakkasin istumasta alas, Lulu singahti. En todellakaan osaa selittää, mitkä sähkövastukset takapuolessani menivät päälle, mutta loppuravista ei tahtunut tulla yhtään mitään. Jouduin kahteen eri otteeseen kävelemään hetken pitkin ohjin, ja sekin tuotti Lululle muiden ravatessa tuskaa. Ravaaminen ei onnistunut lainkaan, kun muut ravasivat. Vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo siirtyneet käyntiin, pystyin ottamaan ohjat ja ravaamaan pääty-ympyrällä erittäin lyhyellä hevosella. Olin hetkellisesti unohtaa jalkojen käytön, mutta kun muistin ohjata niillä hevosta, Lulu rauhoittui, ja pystyin hidastamaan ja päästämään pidempää ohjaa.
Lopun kiihdyttelystä huolimatta Lulu oli mennyt ihan kivasti. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että se oli hyvässä kontrollissa koko tunnin aivan vime minuutteihin asti, myös laukkaamisen jälkeen. Ravihan on meille aina ollut se helpoin askellaji, mutta tauosta huolimatta nyt myös käynti ja laukka tuntuivat löytyvän mukavasti.
torstai 27. kesäkuuta 2013
Pysähdyksiä laukasta ja laukanvaihtoja
17.6.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tuskin pääsin kauhistelemasta Maijulle Lulun edellispäivän riehakkuutta, kun hän jo ilmoitti, että tällä tunnilla tekisimme laukkatyöskentelyä: siirtymisiä laukasta käyntiin ja vaihtoja. Olin vaipua kentän hiekkaan epätoivosta. Pistin toivoni siihen, että Lulu olisi edes hieman rauhallisempi, koska se oli ollut aamupäivän laitumella rellestämässä. Olin sihen asti huolehtinut kolmena päivänä Lulun liikutuksesta yksin (kätevää muuten, kun kaikki kamat ovat omilta jäljiltä ja jalustimet heti oikean mittaiset), ja ilman laidunkavereiden kanssa riekkumista se olisi varmaankin tällä tunnilla singonnut maata kiertävälle radalle innostuksissaan.
Meitä oli vain neljä ja käytössä koko kenttä, sillä muut ryhmät olivat aiemmin päivällä tulleita sadekuuroja paossa maneesissa. Tilaa oli siis todella ruhtinaallisesti, ja teimmekin alkuveryttelyn tutuilla hevosilla aika itsenäisesti. En taaskaan meinannut uskaltaa laittaa Lulua liikkumaan rehellisesti, koska pelkäsin jo tulevaa laukkatyöskentelyä. Maiju onneksi patisti meidät seuraavaksi suurelle ympyrälle, jossa ratsastimme laukassa puoli kierrosta lisäten ja toisen puoli kierrosta kooten. Jokainen lihakseni oli töissä, mutta tässä harjoituksessa alkoi luottamus siihen löytyä, että tarvittaessa saan myös Lulun takaisin.
Pienen käyntipätkän jälkeen ryhdyimme tekemään laukkavoltteja siten, että viimeinen neljännes ratsastettiin päin aitaa ja tehtiin käyntisiirtyminen. Näitä ehti tehdä todella monta, ja vaikka kenttä on valtava, niin Maijun haukansilmät ehtivät kaikkialle. Lulun kanssa saimme paremmat siirtymiset vasempaan kierokseen, vaikka laukka rullasi paremmin oikealle. Siinä se kuitenkin sitkeästi otti raviaskeleen ennen käyntiä, kun taas toiseen kierrokseen malttoi koota takaosaa paremmin alle ja todella siirtyä suoraan laukasta käyntiin. Ettei olisi alkanut ratsastajan kunto vähän pettää...
Lopputunnista pääsimme jo vaihtamaan vähän laukkaa. Ratastimme oikeassa kierroksessa pitkää sivua lyhyelle sivulle, ja nurkkaan tehtiin voltti. Voltilta käännettiin keskihalkaisijalle, josta jatkettiin loivassa sulkutaivutuksessa kohti uraa. Uralla suoristettiin, ja sitten annettiin vaihtoavut: pidäte, siirto, vaihto.
Maiju kertoi ennen tehtävää, että näemme samalla kivasti miten eri tyyppiset hevoset tekevät vaihdon. Joukossa oli yksi konkari (Veksi), kaksi estepainotteista hevosta (Lulu ja Hasse), sekä yksi nuori hevonen, jolla vaihtojen opetteleminen on vielä vähän vaiheessa (Ekku). Maiju valitsema tapa tehdä vaihdot auttavat etenkin kokemattomia vaihtajia.
Minun ja Lulun ensimmäinen kerta meni plörinäksi, kun pidin tamman liian lyhyenä. Se ei päässyt enää edes laukkaamaan, joten tiputti sulussa raville. Seuraavalle kerralle lisäsin vähän poweria jo voltilla, ja pääsimme itse vaihtoon asti. Lulu teki sen erittäin kauniisti, mutta yhden raviaskeleen kautta. Pidätteeni oli myös kolmannella kerralla liian kova, ja vaihto tuli täsmälleen samoin. Viimeisellä yrityksellä sitten jo onnistuikin lennossa, tosin hieman myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, sillä en ollut edes tiennyt Lulun osaavan "kouluvaihtoja".
Lulu pysyi erinomaisesti käsissä laukkatehtävät, mutta loppuravi oli taas aikamoista tahtojen taistelua. Pyörin ympyräkahdeksikkoa ja lopulta pelkkää ympyrää Maijun ympärillä. Hän komensi sitkeästi keventämään hitaasti ja istumaan pystyssä, jotta Lulu ei saa vedettyä itseään pitkäksi ja minua mukaansa. Maiju sanoi hyvin, että Lulunkin kanssa pitää ennakoida, ja tehdä pidäte jo ennen kuin se koittaa kiihdyttää, ja muistaa myös myötäys. Toisaalta hän muistutti, että tehtävässä pitää myös uskaltaa ratsastaa rohkeasti, jotta hevonen alkaa liikkua koko kropan läpi. Ja kas, taas opettajan neuvot auttoivat!
Maiju - t. Lulu
Tuskin pääsin kauhistelemasta Maijulle Lulun edellispäivän riehakkuutta, kun hän jo ilmoitti, että tällä tunnilla tekisimme laukkatyöskentelyä: siirtymisiä laukasta käyntiin ja vaihtoja. Olin vaipua kentän hiekkaan epätoivosta. Pistin toivoni siihen, että Lulu olisi edes hieman rauhallisempi, koska se oli ollut aamupäivän laitumella rellestämässä. Olin sihen asti huolehtinut kolmena päivänä Lulun liikutuksesta yksin (kätevää muuten, kun kaikki kamat ovat omilta jäljiltä ja jalustimet heti oikean mittaiset), ja ilman laidunkavereiden kanssa riekkumista se olisi varmaankin tällä tunnilla singonnut maata kiertävälle radalle innostuksissaan.
Meitä oli vain neljä ja käytössä koko kenttä, sillä muut ryhmät olivat aiemmin päivällä tulleita sadekuuroja paossa maneesissa. Tilaa oli siis todella ruhtinaallisesti, ja teimmekin alkuveryttelyn tutuilla hevosilla aika itsenäisesti. En taaskaan meinannut uskaltaa laittaa Lulua liikkumaan rehellisesti, koska pelkäsin jo tulevaa laukkatyöskentelyä. Maiju onneksi patisti meidät seuraavaksi suurelle ympyrälle, jossa ratsastimme laukassa puoli kierrosta lisäten ja toisen puoli kierrosta kooten. Jokainen lihakseni oli töissä, mutta tässä harjoituksessa alkoi luottamus siihen löytyä, että tarvittaessa saan myös Lulun takaisin.
Pienen käyntipätkän jälkeen ryhdyimme tekemään laukkavoltteja siten, että viimeinen neljännes ratsastettiin päin aitaa ja tehtiin käyntisiirtyminen. Näitä ehti tehdä todella monta, ja vaikka kenttä on valtava, niin Maijun haukansilmät ehtivät kaikkialle. Lulun kanssa saimme paremmat siirtymiset vasempaan kierokseen, vaikka laukka rullasi paremmin oikealle. Siinä se kuitenkin sitkeästi otti raviaskeleen ennen käyntiä, kun taas toiseen kierrokseen malttoi koota takaosaa paremmin alle ja todella siirtyä suoraan laukasta käyntiin. Ettei olisi alkanut ratsastajan kunto vähän pettää...
Lopputunnista pääsimme jo vaihtamaan vähän laukkaa. Ratastimme oikeassa kierroksessa pitkää sivua lyhyelle sivulle, ja nurkkaan tehtiin voltti. Voltilta käännettiin keskihalkaisijalle, josta jatkettiin loivassa sulkutaivutuksessa kohti uraa. Uralla suoristettiin, ja sitten annettiin vaihtoavut: pidäte, siirto, vaihto.
Maiju kertoi ennen tehtävää, että näemme samalla kivasti miten eri tyyppiset hevoset tekevät vaihdon. Joukossa oli yksi konkari (Veksi), kaksi estepainotteista hevosta (Lulu ja Hasse), sekä yksi nuori hevonen, jolla vaihtojen opetteleminen on vielä vähän vaiheessa (Ekku). Maiju valitsema tapa tehdä vaihdot auttavat etenkin kokemattomia vaihtajia.
Minun ja Lulun ensimmäinen kerta meni plörinäksi, kun pidin tamman liian lyhyenä. Se ei päässyt enää edes laukkaamaan, joten tiputti sulussa raville. Seuraavalle kerralle lisäsin vähän poweria jo voltilla, ja pääsimme itse vaihtoon asti. Lulu teki sen erittäin kauniisti, mutta yhden raviaskeleen kautta. Pidätteeni oli myös kolmannella kerralla liian kova, ja vaihto tuli täsmälleen samoin. Viimeisellä yrityksellä sitten jo onnistuikin lennossa, tosin hieman myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, sillä en ollut edes tiennyt Lulun osaavan "kouluvaihtoja".
Lulu pysyi erinomaisesti käsissä laukkatehtävät, mutta loppuravi oli taas aikamoista tahtojen taistelua. Pyörin ympyräkahdeksikkoa ja lopulta pelkkää ympyrää Maijun ympärillä. Hän komensi sitkeästi keventämään hitaasti ja istumaan pystyssä, jotta Lulu ei saa vedettyä itseään pitkäksi ja minua mukaansa. Maiju sanoi hyvin, että Lulunkin kanssa pitää ennakoida, ja tehdä pidäte jo ennen kuin se koittaa kiihdyttää, ja muistaa myös myötäys. Toisaalta hän muistutti, että tehtävässä pitää myös uskaltaa ratsastaa rohkeasti, jotta hevonen alkaa liikkua koko kropan läpi. Ja kas, taas opettajan neuvot auttoivat!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Ilman jalustimia -istuntakurssi
15.-16.6.2013 Primus Talli
Pirita ja Lotta - t. Lulu
Tammikuussa ilman jalustimia ratsastettava kahden tunnin mittainen istuntakurssi tuntui oikein hyvältä ajatukselta, mutta kun kiipesin aurinkoisella ja tuulisella kentällä Lulun selkään, en ollutkaan asiasta enää niin varma...
No, alkuveryttelyn teimme aika nopeasti suurella pääty-ympyrällä vielä jalustimet jalassa kaikissa askellajeissa, mutta sitten Pirita käski nostamaan jalustimet kaulalle. Hän keräsi meidät kaikki puoliympyrään ja kävimme hetken läpi ilman jalustimia ratsastamisen hyviä ja huonoja puolia. Hyviksi laskimme ilman muuta sen, että hevosen selässä on tällöin pakko istua keskellä ja suorassa. Jalat asettuvat myös paremmin pitkiksi ja oikeille paikoilleen. Varjopuolena on kuitenkin se, että kun jalustimista ei saa tukea, sitä ryhdytään helposti tavoittelemaan tarrautumalla jaloilla satulaan ja jännittymällä. Pirita korosti myös keskivartalon vaikutusta siihen, että korsetti pysyy suorana: selkä ei saa olla notkolla eikä köyryssä.
Aloitimme ensin käynnissä, jossa Pirita katsoi ja korjasi meidän istuntaa tarpeen mukaan. Minulla suurimmat ongelmat liittyvät edelleen käsiin. Etenkin nyt, kun olen alkanut omilla turvahevosillani (kuten Lululla) ratsastaa ilman turvaliiviä, kyynerpäät irtoavat jatkuvasti kyljistä. Koska (hämmästyttävää kyllä) Piritan mielestä perusistuntani oli niin hyvin kasassa, hän käski minun keskittyä käsiin. Ratsastan helposti liian pitkällä ohjalla, jolloin kyynerpäät menevät lisäksi kylkilinjan taakse. Myös ohjasotteista tulee tällöin hitaita, koska joudun pitkän ohjan vuoksi tekemään liian suuria liikkeitä. Lululla, joka pitää pitää aika napakalla tuntumalla koko tunnin, tämä ongelma ei ehkä edes ole niin näkyvä kuin hitaammilla hevosilla ratsastaessani.
Teimme lähes neliön muotoisella kentän puolikkaalla varovaisesti siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Tavoitteena oli säilyttää istunta muuttumattomana siitä huolimatta, että askellaji vaihtui ja joutui antamaan erilaisia apuja. Juuri siksi siirtymiset ovat niin hyvää istuntaharjoittelua. Jokaisella sivulla piti tehdä vähintään yksi siirtyminen. Pikku hiljaa ravin osuutta sai lisätä sen mukaan, miltä tuntui.
Sitten tehtiin pysähdyksiä ensin käynnistä ja sitten ravista keskihalkaisijalla, jonne sai kääntää pitkältä sivulta omassa tahdissa. Lulun kanssa käynti-ravi-käynti oli helppoa, mutta pysähdykseen se meinasi ensin vähän hiipiä etenkin sitten, kun tiesi tehtävän. Sain ratsastaa tarmokasta ravia välillä keskihalkaisijan yli, ja sitten taas pysähtyä. Napakassa liikkeellelähdössä tarvittiin paljon vatsalihaksia.
Kaikki halusivat myös laukata ilman jalustimia, tosin tällä kerralla tehtiin vain nosto käynnistä ja laukkaympyrä yksitellen. Siinä välillä ehti kuitenkin hyvin harjoitella itsenäisesti myös ravia.
Lulu oli koko tunnin ihan supermukava, joten olin hyvillä mielin kun sain seuraavana päivänä jatkaa sillä. Pirita (ja Maiju) oli ratsastuskouluopettajien mestaruuskisoissa Ypäjällä, joten pääsin ensimmäistä kertaa uuden opettajan Lotan tunnille. Kaatosateesta johtuen menimme maneesissa, tosin vain puolikkaassa.
Lululla keitti jo heti alkutunnista, kun Lotta pyysikin minua ratsastamaan sen hieman pidemmälle kaulalle. Kaiken lisäksi teimme heti alkuun ympyrällä käynnissä ja ravissa harjoitusta, jossa nousimme suorille jaloille jalustimille. Ajatuksena oli löytää keskivartalo ja tasapaino työntämällä lantiota reilusti eteen. Lulun mielestä touhussa ei ollut mitään järkeä, joten se ratkaisi ongelman omalla tavallaan: lisäämällä vauhtia. Reagointimahdollisuudet olivat aika olemattomat, kun keikuin korkeuksissa lähes pitkin ohjin.
Sain tamman kuitenkin vielä kuosiin, ja selviydyimme oikeastaan aika hyvin itse tunnin tehtävistä ilman jalustimia. Ensin tehtiin uran sisäpuolella harjoitusravia, ja käyntisiirtymiset aina pitkän sivun loppuun. Pääosin askellajina oli kuitenkin laukka. Se nostettiin pitkän sivun alusta, tehtiin lyhyen sivun loppuun voltti, ja siitä siirtyminen suoraan käyntiin. Ensimmäisellä kerralla jäin liikaa kiinni, mutta Lotta antoi hyvän vinkin tarkkailla pidätteen kestoa. Otin käyttöön myös Lotan neuvoman Kaupin ratsastuskoulun Karon aikoinaan opettaman hengitystekniikan: ulospuhaltaessa hevonen siirtyy. Toiseen suuntaan tehtiin muutoin sama kuvio, mutta alkuunkin lisättiin voltti ja lopussa tehtiin pysähdys suoraan laukasta. Käytin häpeilemättä maneesin seinää apuna, mutta onnistuin kuin onnistuikin saamaan Lulun seisahtumaan joka kerta.
Laukkapainoteinen tunti lukuisine siirtymisineen sai kuitenkin Lulun innostumaan niin, että lopputunnista se karkasi tyystin käsistä. En muista, että se olisi koskaan ollut yhtä haastava, enkä saanut sitä millään rauhoittumaan. Tiputin raipan pois, ratsastin ympyrällä ja lopulta voltilla, mutta tamma vain paineli menemään. Heti kun vähänkin löysäsin ohjaa, se nosti laukan, ja samoin kävi käynnistä ohjia keräillessä.
Kurssin jälkimmäisestä tunnista jäi siis vähän ikävä sivumaku. Paljon kuitenkin ehdittiin tehdä, vaikka itse istuntaan ei konkreettisesti enää ihan niin paljon jälkimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettykään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella hyödyllistä mennä ilman jalustimia pitkästä aikaa, ja oli kiva huomata, että pystyi kuitenkin silti vielä suht normaalisti ratsastamaan. Ties vaikka jatkossa silloin tällöin normitunnillakin heittäisin jalustimet pois!
Teimme lähes neliön muotoisella kentän puolikkaalla varovaisesti siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Tavoitteena oli säilyttää istunta muuttumattomana siitä huolimatta, että askellaji vaihtui ja joutui antamaan erilaisia apuja. Juuri siksi siirtymiset ovat niin hyvää istuntaharjoittelua. Jokaisella sivulla piti tehdä vähintään yksi siirtyminen. Pikku hiljaa ravin osuutta sai lisätä sen mukaan, miltä tuntui.
Sitten tehtiin pysähdyksiä ensin käynnistä ja sitten ravista keskihalkaisijalla, jonne sai kääntää pitkältä sivulta omassa tahdissa. Lulun kanssa käynti-ravi-käynti oli helppoa, mutta pysähdykseen se meinasi ensin vähän hiipiä etenkin sitten, kun tiesi tehtävän. Sain ratsastaa tarmokasta ravia välillä keskihalkaisijan yli, ja sitten taas pysähtyä. Napakassa liikkeellelähdössä tarvittiin paljon vatsalihaksia.
Kaikki halusivat myös laukata ilman jalustimia, tosin tällä kerralla tehtiin vain nosto käynnistä ja laukkaympyrä yksitellen. Siinä välillä ehti kuitenkin hyvin harjoitella itsenäisesti myös ravia.
Lulu oli koko tunnin ihan supermukava, joten olin hyvillä mielin kun sain seuraavana päivänä jatkaa sillä. Pirita (ja Maiju) oli ratsastuskouluopettajien mestaruuskisoissa Ypäjällä, joten pääsin ensimmäistä kertaa uuden opettajan Lotan tunnille. Kaatosateesta johtuen menimme maneesissa, tosin vain puolikkaassa.
Lululla keitti jo heti alkutunnista, kun Lotta pyysikin minua ratsastamaan sen hieman pidemmälle kaulalle. Kaiken lisäksi teimme heti alkuun ympyrällä käynnissä ja ravissa harjoitusta, jossa nousimme suorille jaloille jalustimille. Ajatuksena oli löytää keskivartalo ja tasapaino työntämällä lantiota reilusti eteen. Lulun mielestä touhussa ei ollut mitään järkeä, joten se ratkaisi ongelman omalla tavallaan: lisäämällä vauhtia. Reagointimahdollisuudet olivat aika olemattomat, kun keikuin korkeuksissa lähes pitkin ohjin.
Sain tamman kuitenkin vielä kuosiin, ja selviydyimme oikeastaan aika hyvin itse tunnin tehtävistä ilman jalustimia. Ensin tehtiin uran sisäpuolella harjoitusravia, ja käyntisiirtymiset aina pitkän sivun loppuun. Pääosin askellajina oli kuitenkin laukka. Se nostettiin pitkän sivun alusta, tehtiin lyhyen sivun loppuun voltti, ja siitä siirtyminen suoraan käyntiin. Ensimmäisellä kerralla jäin liikaa kiinni, mutta Lotta antoi hyvän vinkin tarkkailla pidätteen kestoa. Otin käyttöön myös Lotan neuvoman Kaupin ratsastuskoulun Karon aikoinaan opettaman hengitystekniikan: ulospuhaltaessa hevonen siirtyy. Toiseen suuntaan tehtiin muutoin sama kuvio, mutta alkuunkin lisättiin voltti ja lopussa tehtiin pysähdys suoraan laukasta. Käytin häpeilemättä maneesin seinää apuna, mutta onnistuin kuin onnistuikin saamaan Lulun seisahtumaan joka kerta.
Laukkapainoteinen tunti lukuisine siirtymisineen sai kuitenkin Lulun innostumaan niin, että lopputunnista se karkasi tyystin käsistä. En muista, että se olisi koskaan ollut yhtä haastava, enkä saanut sitä millään rauhoittumaan. Tiputin raipan pois, ratsastin ympyrällä ja lopulta voltilla, mutta tamma vain paineli menemään. Heti kun vähänkin löysäsin ohjaa, se nosti laukan, ja samoin kävi käynnistä ohjia keräillessä.
Kurssin jälkimmäisestä tunnista jäi siis vähän ikävä sivumaku. Paljon kuitenkin ehdittiin tehdä, vaikka itse istuntaan ei konkreettisesti enää ihan niin paljon jälkimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettykään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella hyödyllistä mennä ilman jalustimia pitkästä aikaa, ja oli kiva huomata, että pystyi kuitenkin silti vielä suht normaalisti ratsastamaan. Ties vaikka jatkossa silloin tällöin normitunnillakin heittäisin jalustimet pois!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Väistöjä ravissa
3.6.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Kevätkausi päättyi ja kesäkausi alkoi, mutta tunnilla aikaisempaa ajankohtaa lukuunottamatta paljon muuta ei sitten muuttunutkaan. Vaativan kesätunnin piti Maiju, minä jatkoin Lululla, ja yksi ratsastajakin oli maanantain ryhmästä. Alunperin hyvin nopeasti täyttynyt tunti olikin peruutusten myötä vajaa, eikä meitä ollut kuin neljä.
Maiju pisti tuulemaan, ja tuntui, että vaatimustaso tosiaan nousi kevätkauden tunneista. Koska päällekkäisiä ryhmiä on kesäkaudella kolme, menimme me maneesissa noin 60 m x 20 m kokoisella uralla. Maiju laittoi meidät heti alusta alkaen töihin, ensin käynnissä ja sitten ravissa ja laukassa.
Väistöteema jatkui kuin Maijun ja Piritan yhteisestä sopimuksesta - tosin vaikeusastetta lisättiin taas. Käynnissä käänsimme molemmilta lyhyiltä sivuilta keskihalkaisijalle, mistä väistimme kohti pitkää sivua. Toisella puolella väistö tehtiin suoraan uralle asti, mutta toisella ensin vain puoleen väliin. Sitten piti tehdä selvä suoristus ja jatkaa hetki kohti lyhyttä sivua, ennen kuin pohkeenväistö taas jatkui uralle asti. Ajatuksena oli saada selvät ristiaskeleet ensimmäisestä käskystä eikä niin, että hevonen vain valuu väistöön ja ennen kaikkea niin, ettei se vain valu takaisin uralle.
Lulu aloitti ensimmäisen väistö hyvin, mutta lopettamisen kanssa sai olla tarkkana. Kun sen sai menemään kesken väistön suoraan, olikin sitten uuden väistön aloittaminen ensin hieman haastavaa. Lulu on kyllä siitä ihana tamma, että se yrittää ja tekee kaiken koko ajan täysillä. Kun vaan itse antoi selvät avut, ei tässäkään kuviossa tarvinnut montaa kertaa taistella.
Ravissa jätettiin yhtenäinen väistö kokonaan tekemättä ja tultiin vain väistö kahdessa osassa. Suunta oli Lulun hankalampi eli oikea, mutta harjoittelu tuotti tulosta. Etenkin väistön aloitukset onnistuivat hyvin, samoin ensimmäisen väistön lopetus. Kaikkein eniten sain ravissa kiinnittää huomiota jälkimmäisen väistön lopetukseen, jotta Lulun ravi säilyi loppuun asti tarmokkaana ja ristiaskeleet selvinä. Toisella pitkällä sivulla sain nyt ravissakin muutaman kerran Lululla sen ihanan kevyen täydellisen peräänannon tunteen, kun ymmärsin ratsastaa hevosta vasemmassa kierroksessa tarkasti suoraksi.
Lulu pysyi taas käsissä ihan suhteellisen hyvin, ainoastaan aivan lopussa meinaa aina kunto pettää - ja silloin niitä vatsalihaksia ja hallittua hidasta kevennystä juuri kaikkein eniten tarvittaisiin. Tunti oli hurjan tehokas, joten odotukset kesän muilta tunneilta ovat korkealla!
Maiju - t. Lulu
Kevätkausi päättyi ja kesäkausi alkoi, mutta tunnilla aikaisempaa ajankohtaa lukuunottamatta paljon muuta ei sitten muuttunutkaan. Vaativan kesätunnin piti Maiju, minä jatkoin Lululla, ja yksi ratsastajakin oli maanantain ryhmästä. Alunperin hyvin nopeasti täyttynyt tunti olikin peruutusten myötä vajaa, eikä meitä ollut kuin neljä.
Maiju pisti tuulemaan, ja tuntui, että vaatimustaso tosiaan nousi kevätkauden tunneista. Koska päällekkäisiä ryhmiä on kesäkaudella kolme, menimme me maneesissa noin 60 m x 20 m kokoisella uralla. Maiju laittoi meidät heti alusta alkaen töihin, ensin käynnissä ja sitten ravissa ja laukassa.
Väistöteema jatkui kuin Maijun ja Piritan yhteisestä sopimuksesta - tosin vaikeusastetta lisättiin taas. Käynnissä käänsimme molemmilta lyhyiltä sivuilta keskihalkaisijalle, mistä väistimme kohti pitkää sivua. Toisella puolella väistö tehtiin suoraan uralle asti, mutta toisella ensin vain puoleen väliin. Sitten piti tehdä selvä suoristus ja jatkaa hetki kohti lyhyttä sivua, ennen kuin pohkeenväistö taas jatkui uralle asti. Ajatuksena oli saada selvät ristiaskeleet ensimmäisestä käskystä eikä niin, että hevonen vain valuu väistöön ja ennen kaikkea niin, ettei se vain valu takaisin uralle.
Lulu aloitti ensimmäisen väistö hyvin, mutta lopettamisen kanssa sai olla tarkkana. Kun sen sai menemään kesken väistön suoraan, olikin sitten uuden väistön aloittaminen ensin hieman haastavaa. Lulu on kyllä siitä ihana tamma, että se yrittää ja tekee kaiken koko ajan täysillä. Kun vaan itse antoi selvät avut, ei tässäkään kuviossa tarvinnut montaa kertaa taistella.
Ravissa jätettiin yhtenäinen väistö kokonaan tekemättä ja tultiin vain väistö kahdessa osassa. Suunta oli Lulun hankalampi eli oikea, mutta harjoittelu tuotti tulosta. Etenkin väistön aloitukset onnistuivat hyvin, samoin ensimmäisen väistön lopetus. Kaikkein eniten sain ravissa kiinnittää huomiota jälkimmäisen väistön lopetukseen, jotta Lulun ravi säilyi loppuun asti tarmokkaana ja ristiaskeleet selvinä. Toisella pitkällä sivulla sain nyt ravissakin muutaman kerran Lululla sen ihanan kevyen täydellisen peräänannon tunteen, kun ymmärsin ratsastaa hevosta vasemmassa kierroksessa tarkasti suoraksi.
Lulu pysyi taas käsissä ihan suhteellisen hyvin, ainoastaan aivan lopussa meinaa aina kunto pettää - ja silloin niitä vatsalihaksia ja hallittua hidasta kevennystä juuri kaikkein eniten tarvittaisiin. Tunti oli hurjan tehokas, joten odotukset kesän muilta tunneilta ovat korkealla!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Väistöjä ja laukannostoja
30.5.2013 Primus Talli
Tunnelmat olivat siis puolin ja toisin hieman haikeat, mutta siitä huolimatta tunti oli tosi tehokas. Mitään uutta ja ihmeellistä ei luonnollisestikaan enää aloitettu, mutta eipä aina tarvitsekaan. Minulle riittää Lulun kanssa alkuveryttelyssä pitkän käyntiaskeleen tavoitteleminen, kunnon kulmiinratsastus sekä käynnissä että ravissa lapojen ulospuskemisen estämiseksi ja lopulta rohkea ratsastaminen kohti kolmitahtista laukkaa. Tiedän jo aika hyvin, mihin Lulun kanssa pitäisi pyrkiä, mutta sen toteuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelemista. Alkuveryttelyn onnistuminen kuitenkin näyttää pitkälti suunnan sen suhteen, miten hyvin tamma pysyy käsissä lopputunnista itse tehtävässä, etenkin jos tehtävään sisältyy laukkaa, kuten nyt.
Käänsimme käynnissä keskihalkaisijalle, josta väistimme aika jyrkästi kohti uraa. Hevosten piti olla suoria, niiden piti säilyttää käynnin tahti ja eteenpäinpyrkimys sekä tietenkin astua selvästi ristiin. Suoristus tehtiin ennen uraa kahden tötsän väliin, mistä jatkettiin käyntiä kohti lyhyttä sivua. Suoristamisen jälkeen tehtiin laukannosto, ja laukattiin suoraan lyhyelle sivulle ja siitä uraa pitkin.
Lulun kanssa onnistuimme väistöissä mielestäni oikein hyvin, olihan niitä kahdella viikon aiemmalla tunnilla jo harjoiteltukin. Laukannostoissa sisäkäteni meinasi tuottaa ongelmia, kun jäin turhaan kiinni ohjaan, jolloin Lulu vähän jännittyi ja nousi pois pyöreältä kaulalta. Pirita käski pitämään ohjan melkein löysänä tai ainakin myötäämään reilusti ja sen sijaan mielummin ottamaan ulko-ohjalla puolipidätteitä. Näillä ohjeilla laukannostot paranivat huomattavasti. Tosin mitä enemmän nostoja teimme, sitä selvemmin Lulu itse ymmärsi, mitä väistön jälkeen tapahtuu. Sainkin lopulta keskittyä lähinnä siihen, että laukka nousee vasta minun avuistani eikä askeltakaan aiemmin.
Ihan lopussa taas oma kunto oli pettää, eli Lulu pääsi ajoittain hieman kiihdyttämään. Muutoin yhteistyömme oli tamman kanssa sillä tasolla, jolla sen nyt reilun 20 tunnin jälkeen vähintään pitää jo ollakin. Päälimmäiseksi tunnista jäi kuitenkin mieleen niin opettajan kuin oppilaidenkin silmiin tulleet kyyneleet, kun seisoimme kaarrossa viimeistä kertaa tällä kokoonpanolla.
Pirita - t. Lulu
Pääsin tosi helpolla Lulun kuntoonlaitossa, kun kaikki tavarat olivat täsmälleen niillä paikoilla, joille ne edellisenä iltana tamman viimeisenä ratsastajana olin laittanut. Jalustimetkin olivat vielä oikean mittaiset.
Kentällä tunti alkoi pienellä juhlallisuudella, kun reilun 20 ratsastajan porukka kiitti Piritaa elämyslahjalla menneistä tunneista ja toivotti onnea uusien haasteiden parissa. Piritahan siirtyy syksystä alkaen vain viikonloppuopettajaksi, ja sen myötä tämä tunti oli myös minulle viimeinen tässä ryhmässä.
Tunnelmat olivat siis puolin ja toisin hieman haikeat, mutta siitä huolimatta tunti oli tosi tehokas. Mitään uutta ja ihmeellistä ei luonnollisestikaan enää aloitettu, mutta eipä aina tarvitsekaan. Minulle riittää Lulun kanssa alkuveryttelyssä pitkän käyntiaskeleen tavoitteleminen, kunnon kulmiinratsastus sekä käynnissä että ravissa lapojen ulospuskemisen estämiseksi ja lopulta rohkea ratsastaminen kohti kolmitahtista laukkaa. Tiedän jo aika hyvin, mihin Lulun kanssa pitäisi pyrkiä, mutta sen toteuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelemista. Alkuveryttelyn onnistuminen kuitenkin näyttää pitkälti suunnan sen suhteen, miten hyvin tamma pysyy käsissä lopputunnista itse tehtävässä, etenkin jos tehtävään sisältyy laukkaa, kuten nyt.
Käänsimme käynnissä keskihalkaisijalle, josta väistimme aika jyrkästi kohti uraa. Hevosten piti olla suoria, niiden piti säilyttää käynnin tahti ja eteenpäinpyrkimys sekä tietenkin astua selvästi ristiin. Suoristus tehtiin ennen uraa kahden tötsän väliin, mistä jatkettiin käyntiä kohti lyhyttä sivua. Suoristamisen jälkeen tehtiin laukannosto, ja laukattiin suoraan lyhyelle sivulle ja siitä uraa pitkin.
Lulun kanssa onnistuimme väistöissä mielestäni oikein hyvin, olihan niitä kahdella viikon aiemmalla tunnilla jo harjoiteltukin. Laukannostoissa sisäkäteni meinasi tuottaa ongelmia, kun jäin turhaan kiinni ohjaan, jolloin Lulu vähän jännittyi ja nousi pois pyöreältä kaulalta. Pirita käski pitämään ohjan melkein löysänä tai ainakin myötäämään reilusti ja sen sijaan mielummin ottamaan ulko-ohjalla puolipidätteitä. Näillä ohjeilla laukannostot paranivat huomattavasti. Tosin mitä enemmän nostoja teimme, sitä selvemmin Lulu itse ymmärsi, mitä väistön jälkeen tapahtuu. Sainkin lopulta keskittyä lähinnä siihen, että laukka nousee vasta minun avuistani eikä askeltakaan aiemmin.
Ihan lopussa taas oma kunto oli pettää, eli Lulu pääsi ajoittain hieman kiihdyttämään. Muutoin yhteistyömme oli tamman kanssa sillä tasolla, jolla sen nyt reilun 20 tunnin jälkeen vähintään pitää jo ollakin. Päälimmäiseksi tunnista jäi kuitenkin mieleen niin opettajan kuin oppilaidenkin silmiin tulleet kyyneleet, kun seisoimme kaarrossa viimeistä kertaa tällä kokoonpanolla.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Väistöjä rästillä
29.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Tunnin alkajaisiksi nauroin väliaitoja pois korjaavalle Maijulle, että vaikka ne Lulun innostuksesta päätellen olivat esteitä, sain minä tarpeekseni hyppelystä taas hetkeksi. Pirita siinä vieressä taas hämmästeli, kun kuuli minun olleen oikealla estetunnilla, etten siis vaan uskalla hypätä hänen kanssaan. Ehkäpä minä jatkossa uskallankin, Piritan ryhmät ovat vaan aina olleet niin kokeneita hyppääjiä täynnä....
Kevätkauden toiseksi viimeisellä rästillä piti olla täydet 12 ratsukkoa, mutta lopulta meitä oli vain yhdeksän. Sellaisen määrän Pirita hanskaa leikiten, joten tunti oli ihan täysipainoinen. Eihän rästeillä koskaan mitään ihmeellisiä kuvioita tehdä, mutta ihan perusratsastuksestakin saa paljon irti.
Alkuveryttely tehtiin ulkona ensin koko kentällä käynnissä, sitten ympyröillä ravissa ja laukassa. Välikäynnin aikana kävi kuitenkin selväksi, että pari hevosista ei pystynyt keskittymään työskentelyyn lainkaan, niin paljon itikoita auringon laskiessa kentällä pörräsi. Lulua ne eivät onneksi haitanneet lainkaan, vaan sain tehdä aika itsenäisen veryttelyn.
Maneesissa otimme heti ohjat ja ryhdyimme tekemään molemmista päistä keskihalkaisijalta pohkeenväistöjä kohti uraa. Väistö aloitettiin vasta selvän suoraan ratsastuksen jälkeen, ja Pirita halusi selvät ristiaskeleet selvästi suoralla hevosella. Tarvittaessa väistöä sai porrastaa, eli ratsastaa välillä hetki suoraan ja väistättää vasta sitten uralle asti.
Ennen suunnanmuutosta laukkasimme ympyröillä vasemmalle, ja siinä taas meillä Lulun kanssa homma nitkahti. Se alkoi laukata sitä ihanaa pyöreää laukkaa ja tuli edestä aivan höyhenenkevyeksi. Vielä riittää tavoiteltavaa tamman kanssa, kun tätä täydellisen myötäämisen tunnetta en ole toistaiseksi saavuttanut kuin laukassa.
Väistöissä Lululla suurimpana haasteena on tasainen eteenpäinpyrkimys, sillä käynnin käynnistyminen on sille vaikeaa. Tammaa ei tarvitse kyllä muistuttaa asiasta kuin pari kertaa. Hienot ristiaskeleet Lulu tekee suht helposti, eikä tässä sen toispuoleisuus näy niin selvästi kuin taivutusväistöissä.
Sen verran tehtiin töitä, että juoksemisongelmaan edes loppuravissa en juurikaan törmännyt. Tai sitten päin vastoin: päästiin sen verran helpolla, että oma kunto ja sitämyöten istunta piti aivan loppuun asti...
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Takaosan käännökset jatkuvat
23.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Pirita - t. Lulu
Vaikka viime kerran ratsuni ei ollut Piritan alkuperäisen
suunnitelman mukainen, jatkoin tälläkin kerralla Lululla. Mikäs siinä, tamma on
edelleen yksi ehdottomista suosikeistani Primuksella, vaikka se on kaikkea
muuta kuin sellainen, josta perinteisesti pidän. Lulu on kuitenkin niin
opettavainen, että ratsastan sillä todella mielelläni.
Otin sen jälleen tallista, joten tiesin odottaa taas pientä
höyryämistä. Käynnistä sain nyt kiinni heti paljon paremmin kuin viikkoa
aiemmin. Osasin myödätä reilummin ja antaa Lulun tasapainottaa itseään hieman pidemmällä
kaulalla. Siitä sain aikaiseksi myös ihan kivaa ravia, vaikka Piritan mukaa
kaikki hieman himmailimme suotta. Minunkin pitäisi nyt jo ymmärtää toteuttaa
paremmin sitä läpi kropan ratsastamista, sillä siten Lulun saa paljon nopeammin
vetreäksi ja lämpimäksi. Suunnan muuttuessa laukan jälkeen uutena mutta toivottavasti
tilapäisenä ongelmana olivat levottomat käteni, jotka Lulun kiihdytellessä
eivät ankkuroituneetkaan tasaiseksi tuntumaksi vaan heiluivat miten sattuu
tamman nykimisen tahdissa.
Olen oikein tyytyväinen Lulun alkulaukkaan, joka alkoi
jälleen muistuttaa kunnon kolmitahtista laukkaa. Oikeastaan myös lopputunnin laukat
onnistuvat hyvin, ja se olikin tällä kerralla selvästi helpoin askellajimme. Pystyin
asettamaan ja aktivoimaan ulkoa ilman, että paketti hajosi.
Jatkoimme takaosan käännöksiä. Kokosimme käyntiä uralla, ja
teimme siitä käännöksiä vuoden perään kumpaankin suuntaan. Lulun puoliero oli
selvä käännöksissäkin, sillä vasemmalle kääntyminen oli täyttä tuskaa. Ensin en
tajunnut lyhentää askelta riittävästi, ja sitten kun lyhensin, meinasi moottori
sammua käännöksessä. Oikealle Lulu polki paljon tarmokkaammin. Edelleen Pirita
joutuu kuitenkin joka kerta muistuttamaan, että takaosan käännöksessä hevosta käännetään
sisäohjalla, ei johdeta. Kun muistin kääntää oikein, unohtuivat jalat helposti
kokonaan, jolloin Lulu lähes pysähtyi.
Pirita katsoi kaikilta käännökset myös yksitellen siten,
että tulimme keskihalkaisijalle, jossa teimme ensin käännöksen vasemmalle ja
sitten oikealle. Jouduin auttamaan aika paljon raipalla vasemmalle, kun taas
oikealle sujui helpommin. Tehtävän aikana sai tehdä itsenäisesti ravia, ja
siinä koetin vain tehdä hallittuja voltteja pitääkseni höyryävän Lulun
aisoissa.
Lopuksi kokoonnuimme pääty-ympyrälle harjoitusraviin
tarkoituksena koota ravia. Askelpituuden piti lyhentyä ja takajalkojen alkaa
polkea kunnolla rungon alle. Tämä oli hieman haastavaa Lululla, joka olisi
mieluiten vain laukannut. Piti todella käyttää kaikkia mahdollisia apuja
jaloista istunnan kautta pidätteisiin ja raippaan, jotta sain aktivoitua tamman
takaosaa. Lopulta kuitenkin onnistuimme ihan hyvin, mutta kun sai taas
pidentää, meinasi Lulu singota maatakiertävälle radalle. Olipa helpostus, kun
siitä sai taas nostaa laukan!
Loppuravissa sitten teinkin vain isoa kahdeksikkoa, koska
etenkin vasemmalle Lulu olisi mielellään pistellyt menemään sellaista vauhtia
ettei paremmasta väliä. Tunti oli siis hieman kahtiajakoinen. Laukka oli hyvää,
samoin käännökset oikealle ja kokoaminen, mutta raviosuuksissa ja käännöksissä
vasemmalle oli haasteita.
Kuriositeettina mainittakoon, että tämän tunnin myöstä Lulusta tuli hevonen, jolla olen saanut eniten ratsataa Primuksella. Ihanalla Mirjalla ehdin ratsastaa 17 kertaa, kun tämä oli 18. kerta Lulun selässä. Ja jatkoa toivottavasti vielä seuraa!
Kuriositeettina mainittakoon, että tämän tunnin myöstä Lulusta tuli hevonen, jolla olen saanut eniten ratsataa Primuksella. Ihanalla Mirjalla ehdin ratsastaa 17 kertaa, kun tämä oli 18. kerta Lulun selässä. Ja jatkoa toivottavasti vielä seuraa!
torstai 23. toukokuuta 2013
Uusinta
16.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Tullessamme hevosten kanssa kentälle Pirita hämmästeli ääneen, että olimmeko me tuntilaiset tehneet jotain hevosvaihtoja. Minä nimittäin talutinkin Lulua, vaikka Pirita oli edellisenä päivänä jakanut minulle viime viikon ratsuni Tinon, joka taas nyt oli toisella tunnillamme ratsastavalla. Muutokset hevosjakoon oli kuitenkin tehnyt Maiju, ja arvelin Piritalle ratsuvalintani johtuvan maanantain haasteellisesta tunnista Lululla.
Uusinta oli paljon onnistuneempi. Lulu pysyi koko tunnin käsissä, ja pystyin kokoamaan itseäni taas sen verran, että kun ongelmia oli tulossa, osasin ottaa omat jalkani mukaan työskentelyyn. Tamma ei antanut niin rehellisesti periksi kuin lopulta maanantaina, mutta kokonaisuutena tunti oli paljon tasaisempi.
Alkuveryttelyssä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa huolelliset kulmat. Uralle tulleet lantakasat väistelin itsenäisesti pohkeenväistöllä uralta sisään ja takaisin. Tarkoituksena oli siis saada molemmat pohkeet läpi ja varmistaa, että Lulu on suora. Lulu käveli aluksi liian hitaasti, ja Pirita neuvoi myötäämään paremmin kädellä. Loppupalautteessa Pirita sanoikin, että Lulun käynti on tosi hyvä, mutta sitä on vaikea käynnistää. Lulu jotenkin jäkittää helposti kaulasta, jolloin se ei pysty tasapainottamaan itseään pitkän ja rennon käynnin vaatimalla tavalla.
Kevyttä ravia ja laukkaa menimme pääosin suurella ympyrällä, ja siinä Lulusta tulikin aika kiva. Sain jopa ratsastaa sitä hieman eteen, etenkin laukassa, jotta siitä olisi tullut pyöreämpää ja jotta tamma olisi käyttänyt itseään läpi koko kropan. Se on vaan jännä, miten alitajuisesti sitä koittaa pitää Lulun niin käsissä, että sitten siitä tuleekin jo liian hidas.
Tunti oli lopulta aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme takaosan käännöksiä. Pirita rakensi meille uran sisäpuolelle toisen uran, jossa ratsastettiin aina reilusti kulmassa ovan tötsän ohi ja käännettiin sitten neljäsosakäännös uudelle sivulle. Varsinkin pitkillä sivuilla sai mennä keskikäyntiä, mutta aina ennen kulmaa koottiin. Lululle käännökset tuntuivat olevan helpompia vasemmalle, mutta käynnin kanssa sai kyllä tehdä töitä molempiin suuntiin. Lisäksi Lulunkin kanssa oli ajoittain huolimaton lopetusapujen kanssa, jolloin käännös lipsahti helposti yli. Pienemmältä uralta siirryttiin välillä koko uralle, jossa tehtiin ensin hieman irroittelevaa ravia ja sitten käynnin kokoaminen ja 180 asteen käännös.
Lululla oli edelleen paljon energiaa, jota se sitten aina välillä koitti väkisin purkaa. Tamma on kyllä paljon mukavampi, kun sen saa tunnilta. Silloin on pahimmat höyryt päästelty ja isot lihakset lämpiminä. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen, että olen oppinut hallitsemaan Lulun läpi koko tunnin. Aina välillä se vielä karkaa, mutta kun vaan palautan itseni ensin järjestykseen, osaan ratsastaa Lulun takaisin hallintaan. Myös loppulaukan jälkeen!
Pirita - t. Lulu
Tullessamme hevosten kanssa kentälle Pirita hämmästeli ääneen, että olimmeko me tuntilaiset tehneet jotain hevosvaihtoja. Minä nimittäin talutinkin Lulua, vaikka Pirita oli edellisenä päivänä jakanut minulle viime viikon ratsuni Tinon, joka taas nyt oli toisella tunnillamme ratsastavalla. Muutokset hevosjakoon oli kuitenkin tehnyt Maiju, ja arvelin Piritalle ratsuvalintani johtuvan maanantain haasteellisesta tunnista Lululla.
Uusinta oli paljon onnistuneempi. Lulu pysyi koko tunnin käsissä, ja pystyin kokoamaan itseäni taas sen verran, että kun ongelmia oli tulossa, osasin ottaa omat jalkani mukaan työskentelyyn. Tamma ei antanut niin rehellisesti periksi kuin lopulta maanantaina, mutta kokonaisuutena tunti oli paljon tasaisempi.
Alkuveryttelyssä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa huolelliset kulmat. Uralle tulleet lantakasat väistelin itsenäisesti pohkeenväistöllä uralta sisään ja takaisin. Tarkoituksena oli siis saada molemmat pohkeet läpi ja varmistaa, että Lulu on suora. Lulu käveli aluksi liian hitaasti, ja Pirita neuvoi myötäämään paremmin kädellä. Loppupalautteessa Pirita sanoikin, että Lulun käynti on tosi hyvä, mutta sitä on vaikea käynnistää. Lulu jotenkin jäkittää helposti kaulasta, jolloin se ei pysty tasapainottamaan itseään pitkän ja rennon käynnin vaatimalla tavalla.
Kevyttä ravia ja laukkaa menimme pääosin suurella ympyrällä, ja siinä Lulusta tulikin aika kiva. Sain jopa ratsastaa sitä hieman eteen, etenkin laukassa, jotta siitä olisi tullut pyöreämpää ja jotta tamma olisi käyttänyt itseään läpi koko kropan. Se on vaan jännä, miten alitajuisesti sitä koittaa pitää Lulun niin käsissä, että sitten siitä tuleekin jo liian hidas.
Tunti oli lopulta aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme takaosan käännöksiä. Pirita rakensi meille uran sisäpuolelle toisen uran, jossa ratsastettiin aina reilusti kulmassa ovan tötsän ohi ja käännettiin sitten neljäsosakäännös uudelle sivulle. Varsinkin pitkillä sivuilla sai mennä keskikäyntiä, mutta aina ennen kulmaa koottiin. Lululle käännökset tuntuivat olevan helpompia vasemmalle, mutta käynnin kanssa sai kyllä tehdä töitä molempiin suuntiin. Lisäksi Lulunkin kanssa oli ajoittain huolimaton lopetusapujen kanssa, jolloin käännös lipsahti helposti yli. Pienemmältä uralta siirryttiin välillä koko uralle, jossa tehtiin ensin hieman irroittelevaa ravia ja sitten käynnin kokoaminen ja 180 asteen käännös.
Lululla oli edelleen paljon energiaa, jota se sitten aina välillä koitti väkisin purkaa. Tamma on kyllä paljon mukavampi, kun sen saa tunnilta. Silloin on pahimmat höyryt päästelty ja isot lihakset lämpiminä. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen, että olen oppinut hallitsemaan Lulun läpi koko tunnin. Aina välillä se vielä karkaa, mutta kun vaan palautan itseni ensin järjestykseen, osaan ratsastaa Lulun takaisin hallintaan. Myös loppulaukan jälkeen!
perjantai 17. toukokuuta 2013
Vaikeimman kautta voittoon
13.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Lulu näytti tänään itsestään aivan uusia puolia. Se oli kuin painekattila, josta aina välillä pihahti höyryä ulos. Maneesissa yleensä niin järkevälle ja mitään kaihtamattomalle Lululle riitti etenkin ovipäädyssä pienikin rasahdus tekosyyksi ottaa jalat alle. Erityisesti se tuntui kiukuttavan, kun alkuveryttelyssä hitaammat Jardinero ja Kalle saivat tehdä pitkillä sivuilla laukannostoja. Lulun mielestä se oli selvästi epäreilua, että joku toinen sai tehdä enemmän töitä ja mennä lujempaa.
Niinpä meidän alkuveryttelyämme ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata sanalla tasainen tai harmoninen. Minulla oli täysi työ saada tamma kulmiin, kääntymään ja edes pysymään siinä askellajissa kuin halusin. No, ihan aluksi toki teimme avotaivutuksia käynnissä, ja niissä sain aika kivasti jumpattu Lulua etenkin haastavampaan oikeaan suuntaan. Ravissa Lulu jännittyi, ja asettuminen oikealle oli haastavaa. Laukassa koitin kyllä nyt ratsastaa reippaammin, jotta saisin Lulun kuuntelemaan minun käskyjäni ja käyttämään koko isoa kroppaansa, mutta vaikeaa se oli. Ja vaikka kuinka koitin hokea itselleni jaloista, ryhdistä ja puolipidätteistä, alkoi pari edellistä kertaa hyvin kasassa ollut istuntani rakoilla pahasti. Alkuveryttely oli siis meidän tasoomme nähden aikamoinen katastrofi.
Välikäynnin aikana koitin kasata itseäni sulkutaivutustehtävää varten. Tällä kerralla teimme sik-sak-sulkua uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Toisella pitkällä sivulla otin lyhyitä hallittuja ravipätkiä jo käynnin aikana, voltteja ja siirtymisiä, jotta sain Lulun taas kuuntelemaan itseäni. Taivutus vasemmalle onnistui jälleen hyvin. Nyt kun tiesin oikean suunnan vaikeammaksi, käytin heti alussa raippaa pohkeen tukena saadakseni selvän liikkeen sivulle. Maiju kehoitti myös valmistelemaan liikkeen paremmin suoristuksen jälkeen pätkällä avotaivutusta, sillä Lulu lähti helposti takaosa edellä kohti uraa. Yllättäen ravissa onnistuikin paremmin. Sain luultavasti eteenpäinmenon kanavoitua taivutukseen, ja olin lopulta ihan tyytyväinen myös sulkutaivutukseen oikealle.
Kun tunnin lopuksi vielä laukkasimme vapaasti uralla - käytössä oli koko tunnin ajan ollut n. 60 x 20 m maneesista - meinasi Lulu taas lähteä käsistä. Nyt olin kuitenkin jo varautunut. Tiputin raipan pois ja keskityin vain istumaan. Maiju pyysi tarkkailemaan hevosten suoruutta pitkällä sivulla peilistä, sillä ne mielellään laukkaavat takaosa hieman sisällä. En välittänyt Lulun pyrähdyksistä, vaan sain sen lopulta kuulolle takaosaa uralle suoristaessa. Viimein tamma myötäsi ihan rehellisesti ja tuli ihanan kevyeksi. Sanoin Maijullekin vauhdissa, että no nyt se löytyi. Tunnin päätteeksi Maijukin vaan totesi, että tänään kesti vähän kauemmin kuin viimeksi. No niin kesti, noin 50 minuuttia, mutta onneksi palat lopulta loksahtivat kohdalleen.
Maiju - t. Lulu
Lulu näytti tänään itsestään aivan uusia puolia. Se oli kuin painekattila, josta aina välillä pihahti höyryä ulos. Maneesissa yleensä niin järkevälle ja mitään kaihtamattomalle Lululle riitti etenkin ovipäädyssä pienikin rasahdus tekosyyksi ottaa jalat alle. Erityisesti se tuntui kiukuttavan, kun alkuveryttelyssä hitaammat Jardinero ja Kalle saivat tehdä pitkillä sivuilla laukannostoja. Lulun mielestä se oli selvästi epäreilua, että joku toinen sai tehdä enemmän töitä ja mennä lujempaa.
Niinpä meidän alkuveryttelyämme ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata sanalla tasainen tai harmoninen. Minulla oli täysi työ saada tamma kulmiin, kääntymään ja edes pysymään siinä askellajissa kuin halusin. No, ihan aluksi toki teimme avotaivutuksia käynnissä, ja niissä sain aika kivasti jumpattu Lulua etenkin haastavampaan oikeaan suuntaan. Ravissa Lulu jännittyi, ja asettuminen oikealle oli haastavaa. Laukassa koitin kyllä nyt ratsastaa reippaammin, jotta saisin Lulun kuuntelemaan minun käskyjäni ja käyttämään koko isoa kroppaansa, mutta vaikeaa se oli. Ja vaikka kuinka koitin hokea itselleni jaloista, ryhdistä ja puolipidätteistä, alkoi pari edellistä kertaa hyvin kasassa ollut istuntani rakoilla pahasti. Alkuveryttely oli siis meidän tasoomme nähden aikamoinen katastrofi.
Välikäynnin aikana koitin kasata itseäni sulkutaivutustehtävää varten. Tällä kerralla teimme sik-sak-sulkua uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Toisella pitkällä sivulla otin lyhyitä hallittuja ravipätkiä jo käynnin aikana, voltteja ja siirtymisiä, jotta sain Lulun taas kuuntelemaan itseäni. Taivutus vasemmalle onnistui jälleen hyvin. Nyt kun tiesin oikean suunnan vaikeammaksi, käytin heti alussa raippaa pohkeen tukena saadakseni selvän liikkeen sivulle. Maiju kehoitti myös valmistelemaan liikkeen paremmin suoristuksen jälkeen pätkällä avotaivutusta, sillä Lulu lähti helposti takaosa edellä kohti uraa. Yllättäen ravissa onnistuikin paremmin. Sain luultavasti eteenpäinmenon kanavoitua taivutukseen, ja olin lopulta ihan tyytyväinen myös sulkutaivutukseen oikealle.
Kun tunnin lopuksi vielä laukkasimme vapaasti uralla - käytössä oli koko tunnin ajan ollut n. 60 x 20 m maneesista - meinasi Lulu taas lähteä käsistä. Nyt olin kuitenkin jo varautunut. Tiputin raipan pois ja keskityin vain istumaan. Maiju pyysi tarkkailemaan hevosten suoruutta pitkällä sivulla peilistä, sillä ne mielellään laukkaavat takaosa hieman sisällä. En välittänyt Lulun pyrähdyksistä, vaan sain sen lopulta kuulolle takaosaa uralle suoristaessa. Viimein tamma myötäsi ihan rehellisesti ja tuli ihanan kevyeksi. Sanoin Maijullekin vauhdissa, että no nyt se löytyi. Tunnin päätteeksi Maijukin vaan totesi, että tänään kesti vähän kauemmin kuin viimeksi. No niin kesti, noin 50 minuuttia, mutta onneksi palat lopulta loksahtivat kohdalleen.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Selvä puoliero
6.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Nyt oli hymy leveä jo ennen tuntia, sillä sain jatkaa Lululla. Odotukset olivat korkealla, koska kaksi viikkoa aiemmin Lulu oli ollut niin superhieno. Tällä kerralla otin sen kuitenkin tallista, joten tiesin varautua haastavampaan tuntiin.
Lulu on suuri ja lihaksikas tamma, joka tekee kaiken täysillä. Se ei itse ymmärrä lainkaan, että tallista tultaessa olisi hyvä ensin vähän rauhallisesti verytellä. Lululla on vauhti ja yritys tapissa samantien, vaikka se ei mitenkään ehdi lämmetä niin nopeasti.
En siis varinaisesti pudonnut korkealta, sillä tiesin Lulun olevan mukavampi pitkän veryttelyn jälkeen. Otin kuitenkin tamman höyryämisen vuoksi ehkä vähän turhan varman päälle, enkä noudattanut koiramaailmasta tutuksi tullutta ajatusta: jos menee pieleen, niin mitä sitten. Pakkohan virheitä on saada esiin, että niitä voidaan korjata! Varovaisuuteni näkyi lähinnä laukkatyöskentelyssä, missä Lulu jäi hitaaksi ja nelitahtiseksi edelliskerran keinuvan laukan sijaan. Lukkiuduin ajatukseen, että Lulu pitää pitää mielummin hitaana ja helposti takaisin saatavana kuin sellaisena, joka tuntuu lähtevän käsistä.
Alkuveryttelyssä teimme päätyihin voltteja ja pitkille sivuille lyhyitä nopeita väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Lululle nämä ovat sikäli hyviä, että tulee heti kontrolloitua molempien pohkeiden läpimeno, sillä tammahan liiraa mielellään ulos varsinkin oikeassa kierroksessa. Laukka tehtiin suuren suurella pääty-ympyrällä, ja se tosiaan jäi meidän osaltamme vähän sellaiseksi hissutteluksi ja turhan jännittyneeksi. Jouduin paljon enemmän keskittymään omaan istuntaani ja siihen, että sain Lulun edes hieman asettumaan oikealle.
Tunnin päätehtävän jumppa teki Lululle hyvää: ratsastimme sulkutaivutuksia käynnissä diagonaalilla unohtamatta lyhyen sivun voltteja. Oikealle oli todella hankalaa. Lululle käynti ei muutoinkaan ole se rullaavin askellaji, ja se tuppaa hidastumaan entisestään kun pitää vielä vääntäytyä mutkalle. Lyhyen sivun keskelle ratsastettu voltti auttoi, etenkin taivutuksen alussa Lulun kanssa sai ihan tosissaan vääntää kaviota siitä, mikä osa kropasta menee ja minne. Vasempaan ei sitten ollut minkäänlaisia ongelmia. Käynnin tahti ei muuttunut, ja tamma taipui ja astui selvästi ristiin. En muistanutkaan, että Lululla on näin selvä ero puolten välillä!
Tunnin päätteeksi Maijukin totesi, että Lulun toispuoleisuus kävi tässä tehtävässä selvästi ilmi. Muutoinhan Lulu teki kaiken loppumattomalla tarmolla, mutta samanlaista harmoniaa kuin edellisellä kerralla emme nyt saavuttaneet. Liekö raitis ulkoilma saanut vielä yhden lisäpykälän Lulun vaihteistoon..?
Maiju - t. Lulu
Nyt oli hymy leveä jo ennen tuntia, sillä sain jatkaa Lululla. Odotukset olivat korkealla, koska kaksi viikkoa aiemmin Lulu oli ollut niin superhieno. Tällä kerralla otin sen kuitenkin tallista, joten tiesin varautua haastavampaan tuntiin.
Lulu on suuri ja lihaksikas tamma, joka tekee kaiken täysillä. Se ei itse ymmärrä lainkaan, että tallista tultaessa olisi hyvä ensin vähän rauhallisesti verytellä. Lululla on vauhti ja yritys tapissa samantien, vaikka se ei mitenkään ehdi lämmetä niin nopeasti.
En siis varinaisesti pudonnut korkealta, sillä tiesin Lulun olevan mukavampi pitkän veryttelyn jälkeen. Otin kuitenkin tamman höyryämisen vuoksi ehkä vähän turhan varman päälle, enkä noudattanut koiramaailmasta tutuksi tullutta ajatusta: jos menee pieleen, niin mitä sitten. Pakkohan virheitä on saada esiin, että niitä voidaan korjata! Varovaisuuteni näkyi lähinnä laukkatyöskentelyssä, missä Lulu jäi hitaaksi ja nelitahtiseksi edelliskerran keinuvan laukan sijaan. Lukkiuduin ajatukseen, että Lulu pitää pitää mielummin hitaana ja helposti takaisin saatavana kuin sellaisena, joka tuntuu lähtevän käsistä.
Alkuveryttelyssä teimme päätyihin voltteja ja pitkille sivuille lyhyitä nopeita väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Lululle nämä ovat sikäli hyviä, että tulee heti kontrolloitua molempien pohkeiden läpimeno, sillä tammahan liiraa mielellään ulos varsinkin oikeassa kierroksessa. Laukka tehtiin suuren suurella pääty-ympyrällä, ja se tosiaan jäi meidän osaltamme vähän sellaiseksi hissutteluksi ja turhan jännittyneeksi. Jouduin paljon enemmän keskittymään omaan istuntaani ja siihen, että sain Lulun edes hieman asettumaan oikealle.
Tunnin päätehtävän jumppa teki Lululle hyvää: ratsastimme sulkutaivutuksia käynnissä diagonaalilla unohtamatta lyhyen sivun voltteja. Oikealle oli todella hankalaa. Lululle käynti ei muutoinkaan ole se rullaavin askellaji, ja se tuppaa hidastumaan entisestään kun pitää vielä vääntäytyä mutkalle. Lyhyen sivun keskelle ratsastettu voltti auttoi, etenkin taivutuksen alussa Lulun kanssa sai ihan tosissaan vääntää kaviota siitä, mikä osa kropasta menee ja minne. Vasempaan ei sitten ollut minkäänlaisia ongelmia. Käynnin tahti ei muuttunut, ja tamma taipui ja astui selvästi ristiin. En muistanutkaan, että Lululla on näin selvä ero puolten välillä!
Tunnin päätteeksi Maijukin totesi, että Lulun toispuoleisuus kävi tässä tehtävässä selvästi ilmi. Muutoinhan Lulu teki kaiken loppumattomalla tarmolla, mutta samanlaista harmoniaa kuin edellisellä kerralla emme nyt saavuttaneet. Liekö raitis ulkoilma saanut vielä yhden lisäpykälän Lulun vaihteistoon..?
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Kotiinpaluu
22.4.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Voi onnea ja ihanuutta, kun hevoslistassa kohdallani luki Lulu! Olin jo ajatellut, että noinkohan olen Lulu-kiintiöni jo käyttänyt, mutta onneksi Maiju oli jostain keksinyt jakaa tamman minulle. Aiemminhan olen ratsastanut sillä vain Piritan tunneilla.
Lupaschuk oli edellisellä tunnilla, joka pidettiin jo ulkona. Meidän vuoromme oli kuitenkin olla maneesissa, mutta mikäs siellä oli ollessa, kun käytössä oli koko ura. Kun kiipesin Lulun selkään, tuntui kuin olisin palannut kotiin. Niin tutulta se tuntui!
Yhteistyömmekin lähti heti hyvin liikkeelle. Maiju muistutti, että vaikka muutoin Lulu on reipas, niin käynnissä se mielellään jarruttelee, koska käynti on sille vaikeaa. Sain siis tehtäväkseni huolehtia riittävästä käynnistä. Jo siinä kävi ilmi, että Lulu ei edelleenkään käänny mihinkään ilman jalkoja, etenkään ilman ulkopohjetta. Oikeaan se on hankalampi, sekä asettumaan että taipumaan.
Saimme verytellä itsenäisesti koko maneesissa. Maiju toki antoi koko ajan ohjeita, mutta saimme itse valita suunnan, tiet ja askellajin käynnin ja ravin välillä. Olen yleensä aivan onneton itsenäisessä työskentelyssä, mutta Lulun kanssa onneksi tiesin mitä tehdä: paljon voltteja, ympyröitä ja kiemuroita, vähän suoraa uraa. Tein myös muutamia väistöjä pohjeapujen läpisaannin vahvistamiseksi.
Alkulaukkaa mentiin vielä ympyröillä vasempaan, ja siinä Lulu yllätti: sen laukasta alkoi kuoriutua ihan oikeaa kolmitahtista keinuvaa laukkaa! Tamma pysyi hyvin käsissä, eikä se juossut lainkaan takaisin raviin siirryttäessä. Hoin koko ajan itselleni "jalat, jalat, jalat", ja kevyttä mutta selvää tuntumaa vasten ratsastaen emme joutuneet minkäänlaisiin ongelmiin.
Varsinaisena tehtävänä ratsastimme pitkän sivun alkuun voltin ja siitä sitten avotaivutusta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toisella pitkällä sivulla sai kuvioida itse käynnissä tai ravissa. Minä tein Lulun kanssa voltteja sekä pitkälle sivulle että lyheltä sivulta ulos, sillä taivutuksissa käytettiin hieman lyhennettyä uraa. Tällaisella yllättävällä kuviolla sai ovipäätyä lähetyttäessä innostuvan Lulun keskittymään mukavasti ratsastajaan.
Väistöjä ei tehtykään ensin kuin toiseen suuntaan. Kokoonnuimme ennen suunnan muutosta vielä suurelle pääty-ympyrälle, josta nostettiin halllitusti laukka. Kun kaikilla rullasi ympyrällä, teimme vapaata laukkatyöskentelyä koko maneesissa. Lululla oli selvästi jotain ovipäätyä vastaan, sillä vauhdin hillitseminen oli siellä aina hieman haastavampaa kuin muualla. Pystyin kuitenkin laukkaamaan ihan niitä teitä kuin itse halusin, eikä ylimääräisiä voltteja tai ympyröitä tarvittu tamman hidastamiseksi lainkaan. Kun siirryimme laukasta takaisin raviin, Maiju neuvoi minua vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä, jos Lulu "koittaa mennä sitä l-kirjaimella alkavaa askellajia". Tällä pienellä kikalla Lulu unohti juoksemisen ennen kuin ehti aloittakaan, ja sain sen nopeasti taas ihan kontrolloituun raviin.
Oikealle teimme avotaivutuksia myös ravissa. Sain vaatia Lululta ihan kunnon taivutusta ja olla tarkkana siitä, ettei se seilaa vaan pysyy suoralla uralla. Lulu olisi kovin mielellään väistänyt takajaloilla, mutta maneesin mahtavat peilit auttoivat oikean taivutusasteen ja reitin löytämisessä. Näistä taivutuksista siirryttiinkin sitten jo suoraan eteen-alas-loppuraviin.
Maijun palaute sai jo ennestään hymyilevän ratsastajan hymyilemään vieläkin leveämmin: "Lulu oli super!" No niin oli, ja hämmästyttävän tasainen. Lulu kun on sellainen hevonen, joka tekee täysillä tai sitten ei lainkaan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että harjoittelun tuloksena osasin nyt vihdoin ihan itse korjata itsenäni, kun tiedostin tutun virheen: sain siis jalat kiinni kylkiin silloin kun niitä tarvittiin.
Varsinaisena tehtävänä ratsastimme pitkän sivun alkuun voltin ja siitä sitten avotaivutusta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toisella pitkällä sivulla sai kuvioida itse käynnissä tai ravissa. Minä tein Lulun kanssa voltteja sekä pitkälle sivulle että lyheltä sivulta ulos, sillä taivutuksissa käytettiin hieman lyhennettyä uraa. Tällaisella yllättävällä kuviolla sai ovipäätyä lähetyttäessä innostuvan Lulun keskittymään mukavasti ratsastajaan.
Väistöjä ei tehtykään ensin kuin toiseen suuntaan. Kokoonnuimme ennen suunnan muutosta vielä suurelle pääty-ympyrälle, josta nostettiin halllitusti laukka. Kun kaikilla rullasi ympyrällä, teimme vapaata laukkatyöskentelyä koko maneesissa. Lululla oli selvästi jotain ovipäätyä vastaan, sillä vauhdin hillitseminen oli siellä aina hieman haastavampaa kuin muualla. Pystyin kuitenkin laukkaamaan ihan niitä teitä kuin itse halusin, eikä ylimääräisiä voltteja tai ympyröitä tarvittu tamman hidastamiseksi lainkaan. Kun siirryimme laukasta takaisin raviin, Maiju neuvoi minua vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä, jos Lulu "koittaa mennä sitä l-kirjaimella alkavaa askellajia". Tällä pienellä kikalla Lulu unohti juoksemisen ennen kuin ehti aloittakaan, ja sain sen nopeasti taas ihan kontrolloituun raviin.
Oikealle teimme avotaivutuksia myös ravissa. Sain vaatia Lululta ihan kunnon taivutusta ja olla tarkkana siitä, ettei se seilaa vaan pysyy suoralla uralla. Lulu olisi kovin mielellään väistänyt takajaloilla, mutta maneesin mahtavat peilit auttoivat oikean taivutusasteen ja reitin löytämisessä. Näistä taivutuksista siirryttiinkin sitten jo suoraan eteen-alas-loppuraviin.
Maijun palaute sai jo ennestään hymyilevän ratsastajan hymyilemään vieläkin leveämmin: "Lulu oli super!" No niin oli, ja hämmästyttävän tasainen. Lulu kun on sellainen hevonen, joka tekee täysillä tai sitten ei lainkaan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että harjoittelun tuloksena osasin nyt vihdoin ihan itse korjata itsenäni, kun tiedostin tutun virheen: sain siis jalat kiinni kylkiin silloin kun niitä tarvittiin.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Pikku hiljaa...
18.10.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Tämän viikon hevosjaossa ei todellakaan ollut mitään valittamista, sillä Pirita palautti minut torstaina Lulun selkään. Meitä ei ollut kuin kolme vakituntilaista ja lisäksi yksi muu ratsastaja, joten kankijakson aloitusta siirrettiin vielä kerran viikolla. Tällä kerralla jatkoimme vastalaukkoja ja teimme lisäksi avotaivutuksia käynnissä.
Lulu, ja oikeastaan kaikki muutkin hevoset, olivat alun taivutuksissa jotenkin todella hitaita. Taisimme kaikki sortua siihen vanhaan tuttuun hieromiseen sen sijaan, että olisimme komentaneet hevoset kerralla kunnolla eteenpäin. Minulla oli kannukset, mutta ne olivat valuneet niin alas, että Pirita käski lopulta nostamaan niitä, jotta niistä olisi jotain hyötyä. Ja kun Lulu sitten ymmärsi, että ihan oikeasti myös taipunena voi kävellä eteenpäin, alkoi homma taas toimia.
Tai no, alkuravissa emme esittäneet mitään ihmeitä, ja laukassakin meinasin välillä unohtaa ulkoavut. Sen seurauksena Lulu käyttää tilaisuuden välittömästi hyödyksi ja puskee lapa edellä ulos. Veryttely kuitenkin tuotti tulosta siinä vaiheessa, kun pääsimme vastalaukkatehtävään. Tulimme molemmilla pitkillä sivuilla uran sisäpuolella, ja ensin vain asetimme ulos käynnin tempon ja tahdin säilyttäen. Sitten kun tämä onnistui, nostimme asetuksesta vastalaukan. Ennen lyhyttä sivua piti tehdä sujuva siirtyminen raviin ja ravata kulman läpi oikeaan suuntaan asettaen ja taivuttaen ennen pehmeää käyntiin siirtymistä.
Lulu nosti kaikki laukat juuri niin kuin pyysin. Itse asiassa niistä tuli mielestäni varsin teräviä, kiitos alun avotaivutusharjoituksen, jossa pohkeet olivat kuin olivatkin menneet läpi. Haastavinta meille oli ehdottomasti hallittu siirtyminen raviin ja ravaaminen kulman läpi ennen käyntisiirtymistä. Tällä kerralla en kuitenkaan hermostunut, vaikka Lulu selvästi kuumusi. Viimeinen kerta oli jo hyvinkin hallittu, kun vaan maltoin pilkkoa tehtävää mielessäni riitävän moneen palaseen ja keskittyä niihin yksi kerrallaan. Onnistuin lopultakin olemaan vetämättä siirtymisessä ja käyttämään istuntaa, etenkin jalkoja, sen sijaan.
Tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että loppuravi oli harvinaisen hillittyä. Jos Lulu alkoi kiihdyttää, sain sen hidastamaan reilulla pidätteellä ulko-ohjasta ilman, että se nosti turvan kattoon ja katosi alta. Ravista tuli aika makean tuntuista, kun tamma oli aivan kevyt. Piritakin sanoi lopuksi, että nyt alkavat oikeat nappulat pikku hiljaa löytyä. Hän totesi myös, että istuntani on parantunut huomattavasti, kun käytän nyt jalkojani. Totesin siihen, että Lulu on kyllä siinä suhteessa juuri oikea hevonen minulle, koska se ei kertakaikkiaan käänny, jos jalat eivät ole mukana. Piritakin nauroi, että joskus tuntuu että Lulu menee suoraan vaikka seinästä läpi!
Ensi torstaina jatkamme avotaivutusten ja vastalaukkojen parissa, mutta kolmen seuraavan viikon ajan kankisuitsilla.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Juokse sinä humma, osa 2
13.9.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Tämä toinen rata Lululla ei ollut ehkä aivan samanlainen katastrofi kuin se keväällä ratsastettu helppo B:0. Osasin jotenkin suhtautua koko rataan rennommin sopivalla ei tällä ole mitään merkitystä -asenteella, enkä stressannut suorituksesta lainkaan niin paljon kuin olisin voinut etukäteen odottaa.
Alkuveryttely tehtiin maneesissa niin, että kolmella ratsukolla on käytössä kouluradan kokoinen alue. Aloitimme väistöillä vaatien reilut ristiaskeleet. Sitten ravissa keventäen radan teitä ja muutama temponlisäys diagonaalilla. Laukassa jokunen nosto. Temponlisäyksiä en kauheasti tehnyt, koska en halunnut Lulun kuumuvan pitelemättömäksi heti alkuunsa. Lulu oli ok, mutta ei tullut niin keveäksi kuin pari viikkoa aiemmin. Se taas johtui varmasti siitä, että radan ratsastuksen vuoksi oma olo oli jotenkin voimaton.
Minä sain mennä radan toisena. Se oli jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä starttipaikka, koska ehdin kävellä pitkän rahoittavan käynnin ja sitten nopeasti kerätä tamman avuille. Radan alkuosuus sujui mielestän iihan hyvin, ja ennen kaikkea onnistuin itse säilymään tyynenä. Jälkeenpäin videolta katsoen Lulu oli aivan liian hidas, ja näytti ravaavan kunnolla vasta laukkojen välissä eli vasta sitten, kun se minusta jo juoksi. Piritakin oli kirjannut paperiin, että alkuosuus oli alitempoinen.
Kuvittelin myös tehneeni hyvät väistöt, mutta molemmissa olisi saanut olla selvemmät ristiaskeleet. Tuli siis todistettua Pirita muistutus siitä, että jos veryttelyssä ei vähän ikäänkuin liioittele, niin radalla joutuu pulaan. Väistöjen välissä kaarto radan poikki onnistui hyvin.
Minä sain mennä radan toisena. Se oli jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä starttipaikka, koska ehdin kävellä pitkän rahoittavan käynnin ja sitten nopeasti kerätä tamman avuille. Radan alkuosuus sujui mielestän iihan hyvin, ja ennen kaikkea onnistuin itse säilymään tyynenä. Jälkeenpäin videolta katsoen Lulu oli aivan liian hidas, ja näytti ravaavan kunnolla vasta laukkojen välissä eli vasta sitten, kun se minusta jo juoksi. Piritakin oli kirjannut paperiin, että alkuosuus oli alitempoinen.
Kuvittelin myös tehneeni hyvät väistöt, mutta molemmissa olisi saanut olla selvemmät ristiaskeleet. Tuli siis todistettua Pirita muistutus siitä, että jos veryttelyssä ei vähän ikäänkuin liioittele, niin radalla joutuu pulaan. Väistöjen välissä kaarto radan poikki onnistui hyvin.
Parhaat pisteet saimme taas yhdestä laukkaosiosta, keskiympyrästä. Diagonaaleilla ja siirtymisissä taas lukee melkein joka kohdassa kommenttina, että "jännittyy" tai "kättä vasten". Viimeisen temponlisäyksen tein silläkin uhalla, että loppu menee pipariksi, ja menihän se. En ehtinyt millään kääntää Lulua keskihalkaisijalle, joten emme päässeet linjalle. Myös lopun pysähdys meni pitkäksi.
Mielestäni Lulu oli nyt radan alkupuoliskon käsissä paremmin kuin keväällä. Radan jälkeen kävi kuitenkin taas täsmälleen samoin, eli olin niin hervoton, etten saanut tammaan enää mitään kohtaktia. Käynnissä vähän väistättelin ja ravasin pienen hetken, mutta se meni aikamoiseksi juoksemiseksi. Vaikka radalla onnistuin olemaan rauhallinen ja eleetön, en enää pystynyt tsemppaamaan ja keskittymään senkään vertaa lopun itsenäisessä osuudessa.
No, seuraavaksi alkaa sitten kolmen tunnin estejakso, jonka olen luonnollisesti myynyt eteenpäin. Sitten onkin kiva nähdä, saanko vielä jatkaa Lululla vai löydänkö altani uuden ratsun.
Tässä vielä pisteemme ja Piritan kommentit. Viimeinen kohta oli jäänyt kaikilta arvostelematta, joten ne pisteet saamme ehkä myöhemmin.
1. 6 suora, tarmokkaammin ravissa
2. 6 saisi ravata paremmin eteen
3. 6 saisi ravata paremmin eteen
4. 5,5 kiemurtelee, jännittyy
5. 5 venyy pitkäksi
6. 5 jännittyy alussa, selvemmät ristiaskeleet
7. 6,5 täsmällinen siirtyminen
8. 5 kättä vasten
9. 5 eteenpäinpyrkimys hiipuu, selvemmät ristiaskeleet
10. 6,5
11. 7,5
12. 5 jännittyy, tippuu raville
13. 5,5 juoksee ravissa, jännittyy laukannostossa
14. 5 jännittyy, ryntää
15. 5 ei linjalla, jännittyy
1. 6,5
2. 6
3. 6,5
4. 6
5.
(Yhteiskommentti näihin kaikkiin:) "Alkurata oli hieman alitempoinen, uskalla ratsastaa rohkeammin eteenpäin. Siististi ratsastettu."
Yhteensä 134,5/220 (230)
Mielestäni Lulu oli nyt radan alkupuoliskon käsissä paremmin kuin keväällä. Radan jälkeen kävi kuitenkin taas täsmälleen samoin, eli olin niin hervoton, etten saanut tammaan enää mitään kohtaktia. Käynnissä vähän väistättelin ja ravasin pienen hetken, mutta se meni aikamoiseksi juoksemiseksi. Vaikka radalla onnistuin olemaan rauhallinen ja eleetön, en enää pystynyt tsemppaamaan ja keskittymään senkään vertaa lopun itsenäisessä osuudessa.
No, seuraavaksi alkaa sitten kolmen tunnin estejakso, jonka olen luonnollisesti myynyt eteenpäin. Sitten onkin kiva nähdä, saanko vielä jatkaa Lululla vai löydänkö altani uuden ratsun.
Tässä vielä pisteemme ja Piritan kommentit. Viimeinen kohta oli jäänyt kaikilta arvostelematta, joten ne pisteet saamme ehkä myöhemmin.
1. 6 suora, tarmokkaammin ravissa
2. 6 saisi ravata paremmin eteen
3. 6 saisi ravata paremmin eteen
4. 5,5 kiemurtelee, jännittyy
5. 5 venyy pitkäksi
6. 5 jännittyy alussa, selvemmät ristiaskeleet
7. 6,5 täsmällinen siirtyminen
8. 5 kättä vasten
9. 5 eteenpäinpyrkimys hiipuu, selvemmät ristiaskeleet
10. 6,5
11. 7,5
12. 5 jännittyy, tippuu raville
13. 5,5 juoksee ravissa, jännittyy laukannostossa
14. 5 jännittyy, ryntää
15. 5 ei linjalla, jännittyy
1. 6,5
2. 6
3. 6,5
4. 6
5.
(Yhteiskommentti näihin kaikkiin:) "Alkurata oli hieman alitempoinen, uskalla ratsastaa rohkeammin eteenpäin. Siististi ratsastettu."
Yhteensä 134,5/220 (230)
maanantai 17. syyskuuta 2012
Ei niin hyvä päivä
6.9.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Viimeisellä tunnilla ennen radan ratsastusta menimme tietenkin ohjelman laukkaosuutta. Koska kaikilla oli tutut hevoset ja olimme jo ratsastaneet aiemmilla tunneilla niillä radan muita tehtäviä, käski Pirita meidän verytellä itsenäisesti ja vapaasti. Edellisen tunnin hyvä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa. Minä en vaan osaa ratsastaa ilman, että joku kertoo mitä tehdään.
Koitin kuitenkin aloittaa samoin kuin ohjatustikin: eteenpäinpyrkivällä käynnillä ja kunnon kulmilla. Väliin vähän voltteja ja sitten sama ravissa. Viimeksi kaikki loksahti kohdalleen laukassa, nyt Lulu lähinnä levisi siinä vaiheessa. En saanut siihen samanlaista kevyttä tuntumaan kuin edellisellä tunnilla, vaan se suorastaan nojasi hieman ohjaan. Koska en saanut sitä laukassa kunnolla avuille, tamma vielä kaiken lisäksi alkoi kiihdytellä jo heti alkutunnista.
Pirita rajasi meille kentältä kouluradan koikoisen alueen puomeilla, ja jäljelle jääneellä kaistaleella saimme jatkaa itsenäistä ratsastusta. B-merkin laukaohjelman tulimme yksitellen ensin oikealle ja sitten vasemalle. Oikeaan kierrokseen nosto käynnistä ja laukkaympyrä sujuivat muuten hyvin, mutta Lulu ei laukannut riittävän isolla askeleella. Jarruttelin sitä luultavasti jotenkin alitajuisesti, koska tiesin meille tulevan vaikeuksia koko rata leikkaa -tien jälkeisessä siirtymisessä. Hermostuin Lulun juoksemiseen ravissa ja kiskaisin, millä ei luonnollisestikaan ollut mitään vaikutusta. Pirita kärsivällisesti selitti, että en voi tehdä radallakaan noin suurta pidätettä, vaan on vaan koitettava istua, käyttää hyväksi seinä ja kulma. No, kentällä ei ollut seinää vaan pelkkä puomi, mutta heti kun ratsastin Lulun kulmaan ja siitä suoraan voltille, juokseminen loppui. Tietenkin.
Vasempaan kierrokseen tehtävä oli lähes ylivoimainen, tai oikeastaan vain sen loppu, jossa temponlisäyksestä laukassa piti päästä hallittuun raviin. Ensin en meinannut uskaltaa lisätä riittävästi, ja sitten kun uskalsin, loppuivat taas keinot siirtymisessä. Kun Pirita käski olla vetämättä ja kääntää voltille, tuli Lulu taas omaksi mukavaksi itsekseen.
Sain tuon tehtävän pariin kertaan myös videolla, kun ratsastusta harrastava työkaverini oli katselemassa tuntia. Kumma kyllä, suorituksemme ei lopulta näyttänytkään aivan niin kauhealta kuin miltä se tuntui. No, ratsastaja toki könötti satulassa kummallisessa lysyssä leuka edessä, ja Lulun takapuoli heilahti laukannostossa ympyrältä ulos varmaan metrin, mutta...
Loppuravi Lulun kanssa oli jälleen aivan huippu. Sen jälkeen purkauduin Piritalle siitä, miten on todella raivostuttavaa, kun kaikki osaaminen häviää heti, kun pitäisi tehdä jotain itsenäisesti tai yksin, niin sanotusti numerolappu rinnassa. Se on aika turhauttavaa, kun tietää mitä osaa, mutta ei vaan saa sitä irti. En siis erityisemmin odota radan ratsastusta, vaikka toisaalta onkin erittäin hyödyllistä välillä tehdä useita tehtäviä peräkkäin niin, että ei ehdi tehdä mitään korjaavia liikkeitä sinne väliin. Pohdin, että ehkä sitä tottuisi, jos vaan sitkeästi laittaisi itsensä epämiellyttäviin tilanteisiin. Pirita oli samaa mieltä, mutta toteisi sitten varsin hyvin, että toisaalta, pitääkö sitä aikuisen ihmisen välttämättä niin tehdä jos ei halua. Päätin, että ei tarvitse, mutta ehkä minä yhdestä radasta kaudessa sentään selviän.
Pirita - t. Lulu
Viimeisellä tunnilla ennen radan ratsastusta menimme tietenkin ohjelman laukkaosuutta. Koska kaikilla oli tutut hevoset ja olimme jo ratsastaneet aiemmilla tunneilla niillä radan muita tehtäviä, käski Pirita meidän verytellä itsenäisesti ja vapaasti. Edellisen tunnin hyvä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa. Minä en vaan osaa ratsastaa ilman, että joku kertoo mitä tehdään.
Koitin kuitenkin aloittaa samoin kuin ohjatustikin: eteenpäinpyrkivällä käynnillä ja kunnon kulmilla. Väliin vähän voltteja ja sitten sama ravissa. Viimeksi kaikki loksahti kohdalleen laukassa, nyt Lulu lähinnä levisi siinä vaiheessa. En saanut siihen samanlaista kevyttä tuntumaan kuin edellisellä tunnilla, vaan se suorastaan nojasi hieman ohjaan. Koska en saanut sitä laukassa kunnolla avuille, tamma vielä kaiken lisäksi alkoi kiihdytellä jo heti alkutunnista.
Pirita rajasi meille kentältä kouluradan koikoisen alueen puomeilla, ja jäljelle jääneellä kaistaleella saimme jatkaa itsenäistä ratsastusta. B-merkin laukaohjelman tulimme yksitellen ensin oikealle ja sitten vasemalle. Oikeaan kierrokseen nosto käynnistä ja laukkaympyrä sujuivat muuten hyvin, mutta Lulu ei laukannut riittävän isolla askeleella. Jarruttelin sitä luultavasti jotenkin alitajuisesti, koska tiesin meille tulevan vaikeuksia koko rata leikkaa -tien jälkeisessä siirtymisessä. Hermostuin Lulun juoksemiseen ravissa ja kiskaisin, millä ei luonnollisestikaan ollut mitään vaikutusta. Pirita kärsivällisesti selitti, että en voi tehdä radallakaan noin suurta pidätettä, vaan on vaan koitettava istua, käyttää hyväksi seinä ja kulma. No, kentällä ei ollut seinää vaan pelkkä puomi, mutta heti kun ratsastin Lulun kulmaan ja siitä suoraan voltille, juokseminen loppui. Tietenkin.
Vasempaan kierrokseen tehtävä oli lähes ylivoimainen, tai oikeastaan vain sen loppu, jossa temponlisäyksestä laukassa piti päästä hallittuun raviin. Ensin en meinannut uskaltaa lisätä riittävästi, ja sitten kun uskalsin, loppuivat taas keinot siirtymisessä. Kun Pirita käski olla vetämättä ja kääntää voltille, tuli Lulu taas omaksi mukavaksi itsekseen.
Sain tuon tehtävän pariin kertaan myös videolla, kun ratsastusta harrastava työkaverini oli katselemassa tuntia. Kumma kyllä, suorituksemme ei lopulta näyttänytkään aivan niin kauhealta kuin miltä se tuntui. No, ratsastaja toki könötti satulassa kummallisessa lysyssä leuka edessä, ja Lulun takapuoli heilahti laukannostossa ympyrältä ulos varmaan metrin, mutta...
Loppuravi Lulun kanssa oli jälleen aivan huippu. Sen jälkeen purkauduin Piritalle siitä, miten on todella raivostuttavaa, kun kaikki osaaminen häviää heti, kun pitäisi tehdä jotain itsenäisesti tai yksin, niin sanotusti numerolappu rinnassa. Se on aika turhauttavaa, kun tietää mitä osaa, mutta ei vaan saa sitä irti. En siis erityisemmin odota radan ratsastusta, vaikka toisaalta onkin erittäin hyödyllistä välillä tehdä useita tehtäviä peräkkäin niin, että ei ehdi tehdä mitään korjaavia liikkeitä sinne väliin. Pohdin, että ehkä sitä tottuisi, jos vaan sitkeästi laittaisi itsensä epämiellyttäviin tilanteisiin. Pirita oli samaa mieltä, mutta toteisi sitten varsin hyvin, että toisaalta, pitääkö sitä aikuisen ihmisen välttämättä niin tehdä jos ei halua. Päätin, että ei tarvitse, mutta ehkä minä yhdestä radasta kaudessa sentään selviän.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Pienestä kiinni
30.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Joskus se on pienestä kiinni, tällä kerralla noin sentistä. Pistin siis Lululle pienet pallopäiset kannukset, ja voi miten helpoksi kaikki tulikaan! Olen varma, että kannuksilla oli myös psykologinen vaikutus. En ole käyttänyt niitä todella moneen vuoteen, joten nyt tuli takuulla tsempattua jalan asennon kanssa ihan eri tavalla, kun koko ajan pelkäsi tökkivänsä hevosta vahingossa.
Käynnissä jo huomasi eron, kun ei tarvinnut taistella kulmiinratsastuksen kanssa. Ravissakin ulkopohje meni läpi kerrasta, ja laukassa riemu vasta repesikin. Lulu oli aivan rento, ryhdikäs ja laukkasi puhtaasti kolmitahtista laukkaa kädelle höyhenenkevyenä. Piritakin kysyi, että huomaanko eron, kun nyt jalkani ovat oikeassa paikassa koko ajan lähellä hevosta ja hevonen todella pohkeen ja ohjan välissä. Koko ajan piti kuitenkin tehdä töitä, mutta työnteko oli vain sellaista muistuttelua, ei loputonta junnaamista pohkeilla ja pään nostamista käsillä.
Jatkoimme harjoittelua kohti radan ratsastusta volteilla. Sanonpahan taas, että miten voi niin yksinkertainen ja lähes ensimmäisenä opittava asia olla niinkin monimutkainen! Aluksi taisimme kaikki tehdä vähän liian suuria voltteja, kun molempien lyhyiden sivujen keskelle piti ratsastaa kymmenen metrin voltti. Kentällä mittasuhteet helposti hämärtyvät, kun leveyttä on se 30 metriä. Korjaus oli kuitenkin helppo, ja Lulukin taipui pienelle pyöreälle voltille suht helposti niin, että tahti säilyi eikä se lumpsahtanut lavasta ulos.
Laukassa homma olikin jo astetta vaikeampi. Ensinnäkin laukannostossa saa olla todella tarkka, jos se tehdään suoralta uralta. Saan Lulun todella helposti nostamaan väärän laukan, ellen valmistele huolella puolipidättein ja asettamalla. Lisäksi se alkaa helposti ennakoida, kun näkee muiden jo laukkaavan, jolloin ravista tulee jännittynyttä ja nostosta hankalampaa.
Laukkavoltti tehtiin oikealle, ja Lulu koitti kovasti vetää päätä eteen, ratsastajaa irti satulasta, ja luiskahtaa ulos. Keräilin hetken laukkaa suoralla uralla, ja kun sain hevosen taas kokoon, alkoi homma toimia. Jotenkin meinasin jäädä neuvottomaksi, vaikka ihan yhtä hyvinhän sitä voi uralla ratsastaa laukkaa kokoon kuin ympyrälläkin...
Lopun kiihdyttelytkin hallitsin kohtuullisesti. Vähän meinasi alkaa jo oma kunto loppua, mutta Pirita kannusti vielä olemaan yhtä napakka kuin mitä olin koko tunnin ollut. Sen verran sentään olen jo oppinut, että Lululle riittää tempon hidastaminen, kovin pitkälle ohjalle sitä ei pysty heti ratsastamaan.
Edellisen Lulu-tunnin äherryksen jälkeen olin todella tyytyväinen, ja niin oli Piritakin, koko ryhmäämme. Hän oli jo tunnin aikana pariin otteeseen sanonut, miten hienolta kaikki hevoset näyttävät. Yhteinen loppupalaute kaikille kuudelle ratsukolle puhukoon puolestaan: "Ei mulla muuta kuin että ne meni kaikki tosi hyvin"!
Pirita - t. Lulu
Joskus se on pienestä kiinni, tällä kerralla noin sentistä. Pistin siis Lululle pienet pallopäiset kannukset, ja voi miten helpoksi kaikki tulikaan! Olen varma, että kannuksilla oli myös psykologinen vaikutus. En ole käyttänyt niitä todella moneen vuoteen, joten nyt tuli takuulla tsempattua jalan asennon kanssa ihan eri tavalla, kun koko ajan pelkäsi tökkivänsä hevosta vahingossa.
Käynnissä jo huomasi eron, kun ei tarvinnut taistella kulmiinratsastuksen kanssa. Ravissakin ulkopohje meni läpi kerrasta, ja laukassa riemu vasta repesikin. Lulu oli aivan rento, ryhdikäs ja laukkasi puhtaasti kolmitahtista laukkaa kädelle höyhenenkevyenä. Piritakin kysyi, että huomaanko eron, kun nyt jalkani ovat oikeassa paikassa koko ajan lähellä hevosta ja hevonen todella pohkeen ja ohjan välissä. Koko ajan piti kuitenkin tehdä töitä, mutta työnteko oli vain sellaista muistuttelua, ei loputonta junnaamista pohkeilla ja pään nostamista käsillä.
Jatkoimme harjoittelua kohti radan ratsastusta volteilla. Sanonpahan taas, että miten voi niin yksinkertainen ja lähes ensimmäisenä opittava asia olla niinkin monimutkainen! Aluksi taisimme kaikki tehdä vähän liian suuria voltteja, kun molempien lyhyiden sivujen keskelle piti ratsastaa kymmenen metrin voltti. Kentällä mittasuhteet helposti hämärtyvät, kun leveyttä on se 30 metriä. Korjaus oli kuitenkin helppo, ja Lulukin taipui pienelle pyöreälle voltille suht helposti niin, että tahti säilyi eikä se lumpsahtanut lavasta ulos.
Laukassa homma olikin jo astetta vaikeampi. Ensinnäkin laukannostossa saa olla todella tarkka, jos se tehdään suoralta uralta. Saan Lulun todella helposti nostamaan väärän laukan, ellen valmistele huolella puolipidättein ja asettamalla. Lisäksi se alkaa helposti ennakoida, kun näkee muiden jo laukkaavan, jolloin ravista tulee jännittynyttä ja nostosta hankalampaa.
Laukkavoltti tehtiin oikealle, ja Lulu koitti kovasti vetää päätä eteen, ratsastajaa irti satulasta, ja luiskahtaa ulos. Keräilin hetken laukkaa suoralla uralla, ja kun sain hevosen taas kokoon, alkoi homma toimia. Jotenkin meinasin jäädä neuvottomaksi, vaikka ihan yhtä hyvinhän sitä voi uralla ratsastaa laukkaa kokoon kuin ympyrälläkin...
Lopun kiihdyttelytkin hallitsin kohtuullisesti. Vähän meinasi alkaa jo oma kunto loppua, mutta Pirita kannusti vielä olemaan yhtä napakka kuin mitä olin koko tunnin ollut. Sen verran sentään olen jo oppinut, että Lululle riittää tempon hidastaminen, kovin pitkälle ohjalle sitä ei pysty heti ratsastamaan.
Edellisen Lulu-tunnin äherryksen jälkeen olin todella tyytyväinen, ja niin oli Piritakin, koko ryhmäämme. Hän oli jo tunnin aikana pariin otteeseen sanonut, miten hienolta kaikki hevoset näyttävät. Yhteinen loppupalaute kaikille kuudelle ratsukolle puhukoon puolestaan: "Ei mulla muuta kuin että ne meni kaikki tosi hyvin"!
perjantai 31. elokuuta 2012
Ehkä sitten ensi kerralla...
23.8.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Lulu oli aivan järkyttävän tahmea toko tunnin ajan. Vuodatin tuskan hikeä ja tein kaikkeni, mutta Piritakin sanoi lopulta, että tamma vaikutti tosi verkkaiselta. Hän ehdotti myös, että koska Lulu tulee niin hitaaksi pohkeelle ja mielummin vähän jännittyy raipasta (tai ei reagoi siihen lainkaan), kannattaisi kokeilla pieniä kannuksia. Eli ehkä sitten ensi kerralla saan ne ulkopohkeet läpi...
No, 13. syyskuuta meidän olisi tarkoitus ratsastaa B-merkin kouluohjelma, joten sitä silmälläpitäen teemme nyt sitten siihen valmistelevia harjoituksia. Tällä kerralla ohjelmassa oli kulmiinratsastusta ja käyntipohkeenväistö pitkällä sivulla.
Kulmiin keskityimme toki koko tunnin, mutta erityisesti alkuveryttelyssä. Kaatosateen jäljiltä kentän reunat olivat vähän pehmeät, joten uraa kavennettiin muutama metri molemmilta puolilta. Kääntyminen pitkälle sivulle tehtiin siis ilman aidan tukea, joten siihen sai ihan tosissaan keskittyä. Lulu varsinkin punkeaa niin helposti ulos eikä rehellisesti käännä etuosaansa.
Väistössä hevonen piti ratsastaa taas ensin huolella kulmaan, suoristaa, sitten asettaa ja väistättää puoleen väliin pitkää sivua. Meidän tahmeusohjelmamme tiivistyi väistöissä, kun Lulua oli liki mahdotonta saada astumaan kunnolla ristiin ja liikkumaan samanaikaisesti itsekseen eteenpäin. Vauhti löytyi luonnollisesti vasta sitten, kun loppulaukan jälken piti ravata rauhassa, ja silloin ratsastaja oli tainnut jo luovuttaa tämän tunnin osalta...
Tuntia ennen juutuin Tirliin juttelemaan ensin entisen tuntikaverini kanssa ja sitten myös Kikan. Kyselin ihan suoraan tallin uudistuksista ja annoin toivottavasti rakentavaa palautetta siitä, mikä minun mielestäni meni pieleen erityisesti meidän entisten perjantairatsastajien kanssa. Kikan vastauksista kävi selvästi ilmi, että tallilla ihan oikeasti mietitään, miten asioita tehdään. Näinkin suurella ratsastuskoululla kaikki asiakkaat eivät voi olla kaikesta samaa mieltä, eikä kai tarvitsekaan. En minäkään ole. Mutta silti niitä hyviä puolia on vielä niin paljon enemmän, että kuten Kikallekin sanoin, on minulla nyt kaksi tuntia yhden sijasta. Täällä nettimaailmassa näitä asioita on turha puida, vaan suosittelen lämpimästi suoraa juttutuokiota tallin edustajien kanssa. Minulle se ainakin jätti hyvän mielen.
Pirita - t. Lulu
Lulu oli aivan järkyttävän tahmea toko tunnin ajan. Vuodatin tuskan hikeä ja tein kaikkeni, mutta Piritakin sanoi lopulta, että tamma vaikutti tosi verkkaiselta. Hän ehdotti myös, että koska Lulu tulee niin hitaaksi pohkeelle ja mielummin vähän jännittyy raipasta (tai ei reagoi siihen lainkaan), kannattaisi kokeilla pieniä kannuksia. Eli ehkä sitten ensi kerralla saan ne ulkopohkeet läpi...
No, 13. syyskuuta meidän olisi tarkoitus ratsastaa B-merkin kouluohjelma, joten sitä silmälläpitäen teemme nyt sitten siihen valmistelevia harjoituksia. Tällä kerralla ohjelmassa oli kulmiinratsastusta ja käyntipohkeenväistö pitkällä sivulla.
Kulmiin keskityimme toki koko tunnin, mutta erityisesti alkuveryttelyssä. Kaatosateen jäljiltä kentän reunat olivat vähän pehmeät, joten uraa kavennettiin muutama metri molemmilta puolilta. Kääntyminen pitkälle sivulle tehtiin siis ilman aidan tukea, joten siihen sai ihan tosissaan keskittyä. Lulu varsinkin punkeaa niin helposti ulos eikä rehellisesti käännä etuosaansa.
Väistössä hevonen piti ratsastaa taas ensin huolella kulmaan, suoristaa, sitten asettaa ja väistättää puoleen väliin pitkää sivua. Meidän tahmeusohjelmamme tiivistyi väistöissä, kun Lulua oli liki mahdotonta saada astumaan kunnolla ristiin ja liikkumaan samanaikaisesti itsekseen eteenpäin. Vauhti löytyi luonnollisesti vasta sitten, kun loppulaukan jälken piti ravata rauhassa, ja silloin ratsastaja oli tainnut jo luovuttaa tämän tunnin osalta...
Tuntia ennen juutuin Tirliin juttelemaan ensin entisen tuntikaverini kanssa ja sitten myös Kikan. Kyselin ihan suoraan tallin uudistuksista ja annoin toivottavasti rakentavaa palautetta siitä, mikä minun mielestäni meni pieleen erityisesti meidän entisten perjantairatsastajien kanssa. Kikan vastauksista kävi selvästi ilmi, että tallilla ihan oikeasti mietitään, miten asioita tehdään. Näinkin suurella ratsastuskoululla kaikki asiakkaat eivät voi olla kaikesta samaa mieltä, eikä kai tarvitsekaan. En minäkään ole. Mutta silti niitä hyviä puolia on vielä niin paljon enemmän, että kuten Kikallekin sanoin, on minulla nyt kaksi tuntia yhden sijasta. Täällä nettimaailmassa näitä asioita on turha puida, vaan suosittelen lämpimästi suoraa juttutuokiota tallin edustajien kanssa. Minulle se ainakin jätti hyvän mielen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)