Kevätkauden yhteenveto

Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.

Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.

Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.

Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.

Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.

Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.

Työvoitto!

7.9.2016 - Anni - r. Fellini

Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.

Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.

Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.

Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!

Tahti ja tasaisuus hukassa

31.8.2016 - Anni - r. Fellini

Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.

Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!

Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.

...ja taas Fellini, heti neljän ja puolen vuoden jälkeen!

24.8.2016 - Anni - r. Fellini

Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.

Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.

Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.

Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.

Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!

Italialaistunnelmissa

3.2.2012 Primus Talli

Anni - r. Fellini

Näyttää uhkaavasti siltä, että Foxy-putki on poikki ja minulle etsitään uutta ratsua. Listasta löytyi nimittäin nyt kokonaan uusi tuttavuus, Fellini, jonka tietenkin ristin heti uudestaan kuuluisan italialaisen elokuvaohjaajan mukaan Fredericoksi. Nimestään huolimatta ruunalla ei ole mitään tekemistä Italian kanssa, sillä se on syntynyt vajaat kuusi vuotta sitten Virossa. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että juhlimme Fellinin kanssa vuosien karttumista samana päivänä!

Fellini on sen verran tuore tulokas tallilla, etten edes muistanut, miltä se näyttää. Karsinasta löytyi kohtalaisen kookas ja jämerärakenteinen klipattu ja sitä myöten sitten loimeen kääritty hevonen, joka oli pötkötti olkipatjalla unisen näköisenä. En meinannut saada sitä ylös millään! Karsinakäyttäytymiseltään tässä Fredericossa oli hyvin paljon samaa kuin Foxyssa. Sekin lutrasi juomakupillaan, minkä jälkeen kasteli ratsastushousuni. Pipa lähti päästä heti, kun kumarruin sopivasti, ja raipan nupista meinasi tulla entinen ruunan hampaissa. Varusteiden pukeminen kävi siis varsin helposti muun seurustelun lomassa.

Pirita oli sairastunut, ja meillä oli sijaisena Anni. Aloitimme veryttelyn kuten edellisillä tunneilla tekemällä pääty-ympyrät ja ratsastamalla muutoin suoraan. Kysyin hieman käyttöohjeita Petralta, joka meni loppiaisen diskotanssitunnilla Fellinillä, josta tuli kuulemma heti hänen suosikkinsa. Avainasemassa olisi kuulemma riittävä eteenpäinpyrkimys, sillä sen jälkeen ruuna olisi mukavan kevyt.

Alkuveryttelyn raviosuus oli kuitenkin tästä hyvästä neuvosta huolimatta meillä vähän tahmeaa. Kävi kuten aina käy uuden hevosen kanssa: en uskalla heti ratsastaa riittävän rohkeasti. Jää kuulostelemaan hevosen reaktioita pohkeeseen, raippaan ja ohjasotteisiin. Fellini kyllä ravasi, mutta oli liikkeisään vähän niin kuin hidastettu. Minulla oli vaikeuksia pitää riittävän tasaista ja tiukkaa ohjastuntumaa, jota vasten olisi pitänyt ratsastaa pohkeella paljon tarmokkaammin. Ruuna tuntui myös vielä vähän honkkelilta ja ajoittain tasapainottomalta.

Vasta keskiympyrällä tehdyssä laukassa sain ruunaan paremman otteen. Sillä oli todella kiva laukka, jota pystyi heti työstämään. Suuntienkaan välillä en huomannut suurta eroa.

Pirita oli ilmeisesti jättänyt Annille jonkinlaiset nuotit, sillä tarkoituksena oli jatkaa laukannostoja ravista. Anni antoi meille ohjeeksi tulla pituushalkaisijalle ja nostaa keskeltä laukka. Päätimme kuitenkin yksissä tuumin testata ensin nostoja käynnistä, sillä ilman seinän tukea hevosen pitäminen suorana ja oikean laukan nostaminen tuntui riittävältä haasteelta siinä vaiheessa tuntia. Päätös oli oikea, sillä tehtävä osoittautui monelle hevoselle yllättävänkin vaikeaksi. Saimme avustaa oikean laukan löytymistä sillä, että väistätimme aavistuksen ennen nostoa.

Meillä suurin ongelma ensimmäisellä kerralla oli se, että Fellini ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, jolloin laukan sijasta se siirtyikin vaan raviin. Siinä vaiheessa päätin alkaa ratsastaa hieman rohkeammin, ja kas: kaikki sujuikin sen jälkeen paljon helpommin. Ruuna irrotti tiukan otteensa kuolaimesta vasemmalta, niska nousi ja pyöristyi, ja takaosa alkoi työskennellä. Muistuttelin välillä raipalla koskettamalla kevyesti pohkeen taakse, ja koitin samalla istua tiiviisti. Kun vielä älysin pitää silmällä sitä sisäetujalkaa, alkoi Fellini nostaa oikean laukan täsmällisesti. 

Teimme tehtävää ensin useaan kertaan vasempan kierrokseen, sitten oikeaan, ja lopulta niin, että vaihdoimme suuntaa parin onnistuneen noston jälkeen. Tuli siten testattua, että laukka nousee ratsastajan avuista eikä opitun kuvion mukaisesti. Viimeiseksi teimme vielä parit nostot ravista uralta.

Olin positiivisesti yllättynyt Fellinin laukasta, kun taas ravi oli vielä todella vaikeaa. Ruunalla ei selvästikään ollut riittävästi eteenpäinpyrkimystä, enkä saanut sitä oikein minkäänlaiseen muotoon ravissa. Itse tehtävä kuitenkin onnistui hyvin, joten siihen pitänee olla tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää uskaltaa olla tarmokkaampi ja kertoa ratsulle, että nyt ihan oikeasti mennään eikä meinata. Se kuulemma on vähän sellainen, ettei välttämättä pistä kaikkea peliin ellei ole tarvis. Lopputunnista oli selvästi havaittavissa myös väsymyksen merkkejä, kun Fellini jaksoi  kulkea kauniisti aina vain pari askelta kerrallaan. 

Kaikenkaikkiaan Fellini oli oikein kiva. Tulisikohan siitä minulle uusi vakiratsu?

r. Fellini