Vuoden 2018 yhteenveto

Syy oli eri, mutta kävi kuten vuotta aiemminkin: keväällä blogin kirjoittaminen jäi, vaikka ratsastus jatkui. Lupaavasti alkaneen kevätkauden jälkeen huomasin tammikuun lopulla olevani töissä Tukholmassa, joten säännölliset Primus-tunnit jäivät. Onnistuin onneksi myymään oman keskiviikkotuntini käytännössä koko Ruotsissa työskentelyni ajaksi, joten kevätkauden 2018 kävin ratsastamassa lähes joka viikonloppu jollain muulla tunnilla. Kesäkuussa muutin Ruotsiin, enkä loppuvuoden aikana käynyt hevosen selässä kuin kahdesti.

Alkuvuoden tunteihin sisältyi jälleen palon iloa ja onnistumisia, mutta ne peitti lopulta alleen suuri suru.

Yksi kevätkauden kohokohdista oli ilman muuta Kikka Suomion vetämä maastakäsittelykurssi. Olin jo pitkään katsellut kurssia, mutta viimein se sattui sopivaan ajankohtaan. Sain ilokseni kurssille Akun, joka ei ollut aiemmin ollut maastakäsiteltävänä. Se olikin välillä vähän ihmeissään, mutta oppi  nopeasti.
Kaksipäiväisellä kurssilla aloitettiin aina maasta, ja noin puolen tunnin työskentelyn jälkeen siirryttiin selkään. Ensimmäisenä päivänä aloitettiin aika rauhallisesti, eikä tehty selästä itsenäisesti paljoakaan, toisena päivänä sitten vaadittiin jo vähän enennän. Maasta käsin talutettiin käynnissä ja ravissa, peruutettiin ja väistätettiin taluttajan ympärillä. Kikka näytti tämän takaosan väistämisen Akun kanssa ja oikein mainitsi, miten paljon potentiaalia hevosessa on.
Harjoitusten ansiosta Akun käynnistä tuli superhyvä! Ruuna otti selvästi vähän kierroksia käsittelystä ja oli melkoisen virittynyt siinä vaiheessa, kun menin selkään. Kerrankin ehdin juuri miettiä, miten upea se laukka onkaan, kun hevonen läks... Aika rajalla mentiin siis, mutta kun onnistui, niin onnistui tosi hyvin.
Hurjan kivaw ja hyödyllistä, kunpa vastaavaan olisi aikaa aina ennen ratsastustuntia! Tällainen itselle tärkeän hevosen kanssa puuhastelu on melkeimpä parempaa kuin itse ratsastus.

Toinen kohokohta oli ilmanmuuta se, kun kenttäkausi avattiin. Satuin silloin olemaan koiranpentulomalla Suomessa ja pari viikkoa omalla tunnilla. Sain kunnian ratsastaa Akulla ensimmäisenä kentälle!

Vaikka ratsastin suurimman osan keväkaudenkin tunneistä Akulla, oli minulla myös pidempi Olivia-putki. Olivia oli todella erilainen eri suuntiin ja jäi helposti tyhjäksi oikealta purren kiinni vasempaan. Vasen käsi jäi siis helposti vetämään, ja siitähän ei tällaisen kuumahkon hevosen kanssa seurannut ikinä mitään hyvää. Välillä Olivialla oli Thiedeman-ohjat, mutta minä koin tamman helpommaksi ratsastaa ihan tavallisilla ohjilla, jolloin oli edes pientä toivoa saada se venyttämään kaulaa eteen ja alas virkkuukoukun sijasta.
Aluksi yhteistyömme oli aika haparoivaa, mutta parani kerta kerralta. Mieleen jäi erityisesti se kerta, kun Nuppu Oliviaa hieman pitkällä sivulla jarrutellessani sanoi, että anna mennä vaan, ei se sieltä uralta mihinkään lähde. Nauratti, sillä muistin sen kerran, kun kouluratsu Aku oli aivan vastaavassa kohdassa hypännyt väliaidan yli...

Muistan, miten kovasti aina odotin pääseväni tallille ja tapaavani Akun. Koska en ollut millään tunnilla vakituisesti, ei sitä luonnollisesti pystytty aina minulle jakamaan. Ihan erityisesti yhtenä viikonloppuna kummastutti, kun listassa kohdallani lukikin Fauna. Olin niin toivonut Akua, ja sitten sain kirjavan pikkuhevosen. Tiesinhän minä, että Fauna oli niin lasten kuin aikuistenkin suosikki, mutta olin muistaakseni ratsastanut sillä aiemmin vain kerran, jolloin se oli vielä kohtuullisen raaka (opettajatkin aina muistavat kertoa, miten tullessaan Fauna ei osannut laukata kuin toiseen suuntaan). Ja niinhän siinä kävi, että kun antoi mahdollisuuden, olin tunnilla yhtä hymyä. Hannan johdolla tehtiin neliön mallista uraa ja paljon kulmia, ja Faunallahan nämä kaikki onnistuivat kuin tanssi. Se oli suorastaan yksinkertainen ratsastaa verrattuna Akuun, jonkan kanssa sai keskittyä aina niin moneen muuhunkin asiaan.

Ratsastin Akulla viimeisen kerran 21.5.2018. Toki silloin en tiennyt sen kerran olevan viimeinen, ja kirjoitinkin ystävälleni tunnista tällaisen viestin:

Aku oli eilen aivan super! Maiju oli talvilomalla ja Eeva piti tunnin. Tehtiin siitä B:3-ohjelmasta pätkiä. Aloitettiin ihan vaan keskikäynnillä pitkin ohjin ja harjoiteltiin ohjien keräämistä. Aku lähti siitä tosi hyvin liikkeelle ja oli ravissa heti kiva. Vähän ympyrätyöskentelyä harjoitusravissa, haettiin oikeaa tempoa kullekin hevoselle. Sitten tultiin se laukkaympyrä-lävistäjä-kuvio yksitellen. Ekalla kerralla Aku jännittyi siirtymisessä, toka kerta hyvä. Ehdittiin tulla ympyrä myös toiseen suuntaan sekä nelikaarinen. Saatiin kivaa palautetta, jopa istuin hyvin, että aika nopeasti sen näkee kun vähän useammin ratsastaa... Ainoastaan se laukka pitäisi nyt saada mukavuusalueelta vähän vielä laadukkaammaksi, kun kerran kapasiteettia on!

Olin Suomessa lomailemassa kesämökillä, kun luin suru-uutisen Primus Tallin Facebook-sivulta: laidunkauden jälleen Aku oli lopetettu. Sen jalkavaivat olivat toistuneet liian monta kertaa, eikä syytä oltu lukuisista tutkimuksista huolimatta löydetty. Kun syytä ei tiedetä, on oikeaa hoitoa mahdotonta antaa. Ymmärsin päätöksen, mutta olin todella yllättynyt, sillä en tiennyt Akun tulleen uudestaan kipeäksi.

Laitoin siltä istumalta elokuun alun istuntakurssin myyntiin. Olin niin odottanut pääseväni ratsastamaan Akulla ennen kuin palaisin Tukholmaan, ja nyt tuntui mahdottomalta mennä edes tallille. En kuitenkaan saanut kurssia myytyä, joten menin lopulta itse.
Ensimmäisellä yrityksellä en pystynyt menemään edes sisälle talliin. Toisella kerran se onnistui, mutta kyyneleet silmissä. Ratsastin yhdellä uusista andaluuseista, valkoisella Farcolla, joka asui Akun vanhassa karsinassa ja jonka varusteet olivat Akun varusteiden paikoilla. Itkuhan siitä tuli.
Itse Eevan pitämästä kursissta en muista oikein mitään muuta kuin sen, miten Maiju tuli jälkimmäisen tunnin jälkeen kysymään, että millä mielellä olen nyt, kun Akua ei enää ole. Aloin sitten siinä keskellä maneesia Farcoa taluttaessani itkeä, eikä itkusta meinannut tulla loppua vielä karsinassakaan.

Vuoden 2018 ratsastukset jäivät siihen. Olin alun perin ajatellut, että etsin Tukholmasta ratsastuskoulun ja käyn vähintäänkin kokeilemassa, sillä olin kuullut niin paljon hyvää ruotsalaisesta opetuksesta. Akun kuoleman myötä katosi kuitenkin into ratsastaa ja olla yleensäkin tekemisissä hevosten kanssa. Ajattelin, että koska ei huvita, ei ole pakko, ja pidin suosiolla taukoa koko loppukomennuksen ajan.

Eilen illalla luin Facebookista, että Aku on nyt enkelihevonen.
Siitä on lähes kolme vuotta, kun ratsastin Akulla ensimmäisen kerran. Olin jo jonkin aikaa katsellut tätä kookasta punarautiasta ruunaa sillä silmällä, ja sitten yhtäkkiä sain sen kesken kankijakson. Muistan tuon tunnin jälkeen sanoneeni ratsastuksenopettajalleni, että en tiedä miltä tämä näyttää, mutta tuntuu tosi hyvälle. Oikealle. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme, joka kesti kymmeniä tunteja.

Nautin Akulla ratsastamisesta, sillä se oli laadukas, osaava, sopivasti temperamenttinen ja tarjosi onnistumisen tunteita kerta toisensa jälkeen. Vielä ratsastamistakin enemmän nautin Akun kanssa puuhailusta tallissa. Se oli utelias ja hellyydenkipeä ja osallistui turvallaan tutkien kaikkiin hoitotoimiin. Ennen ja jälkeen ratsastustunnin vierähti helposti toinen samanmoinen ihan vaan Akun kanssa jutellessa. Niitä hetkiä tulen kaipaamaan eniten.

Aku teki aina kaiken täysillä, ja ehkä juuri siksi sen jalat eivät enää kestäneet. Nyt sillä on hyvä olla, vaikka me ihmiset suremme.

Tämä ruuna oli minun aikuiselämäni tärkein hevonen. Kiitos Aku.

Kiva kuten aina, mutta...

17.1.2018 - Maiju - r. Aku

Aku oli ihana niin kuin aina, mutta nyt oli kyllä selvästi vähän hankalampi päivä. Itsellänikin oli varmasti vähän ylimääräistä  mielessä haastavien työkuvioiden vuoksi, vaikkei niitä hevosen selässä onneksi ehdi ajatellakaan, mutta ehkäpä sekin kuitenkin vähän aina vaikuttaa.

Aku oli heti alusta asti aika vahvan tuntuinen, ja vaikkei erityisemmin ollutkaan kiinni oikealla niin kuin silloin joskus, niin oli todella vaikeaa saada sitä rehellisesti asettumaan ja taipumaan oikealle sekä kuuntelemaan oikeaa pohjetta. Alku ei ehkä ollut paras mahdollinen Akulle, kun tehtiin aika pitkään käyntiä. Sillähän on vähän haastavaa löytää hyvä käynti, että milloin se on liian pitkää ja milloin liian koottua, koska sitten se helposti lipsahtaa siihen bravuuritemppuunsa eli espanjalaiseen käyntiin.

Meillä oli tötsät uran sisäpuolella, ja piti ratsastaa aina ihan suoraan niitä kohti. Kun etujalat hipoivat tötsää, tehtiin tiukka huolellinen kulma kohti seuraavaa. Ajatus oli tarkkailla hevosen sijasta enemmänkin omaa istuntaa, että miten pystyy kääntymään hevosen mukana ilman että istuinluut irtoavat tai muuten alkaa venkoilla. Minä huomasin, että helposti ulkoistuinluu irtosi, ellei oikein erityisesti keskittynyt siihen.
Tästä väistö uralle, pätkä ravia, suunnanmuutos puolirataleikkaa-tiellä ja sama toiseen kierrokseen.

Sitten jäätiin oikeaan kierrokseen ja ravattiin ja laukattiin keskiympyrällä aika tovi. Tässä oli tunnin isoimmat haasteet sen sisäpohkeen ja asetuksen läpisaamiseksi. Koska se sisäpohje ei ollut kunnolla läpi, Aku rykäisi tosi epätyylikkäästi laukkaan, kun nosto piti tehdä pidemmästä muodosta pitkällä ohjalla. Sain sitä kyllä siinä laukassa paremmaksi, mutta ei ollut lähimainkaan niin hyvä kuin viikko sitten.

Lopuksi tehtiin keskihalkaisijoita ensin ihan vaan käynnissä, sai kääntää kumpaan suuntaan vaan. Minä koitin jumpata avotaivutuksia pitkillä sivuilla, se auttoi vähän. Halkaisijallakin huomasi, että oikean pohkeen kanssa oli ongelmia, koska Aku mielellään valui oikealle - eikä se, että ulkopohje edelleen tuppasi irtoamaan kyljestä, varsinaisesti auttanut... Sitten sama ravissa.

Lopulta jäätiin vasempaan kierrokseen, ja parin ravissa tehdyn halkaisijan jälkeen tehtiin keskeltä tötsien välistä laukannosto. Tavoitteena oli nosto suoralla hevosella ja ratsastus huolellisesti samalla linjalla kohti kellon alla seisovaa Maijua ennen tarkkaa kulmaa.

Ensimmäisellä kerralla Aku jännittyi ja luisui ihan törkeästi oikealle. Sitten ratsataja alkoi ratsastaa, ja loput nostot tulivat ihan "sairaan hienosti" kuten Maiju sanoi. Aku pysyi koossa ja suorana ja teki hyvät nostot eikä luisunut minnekään. Maiju kysyikin, että tuntuuko hyvältä, johon vastasin, että tuntuu, mutta vaikeampaa on kuin viikko sitten.

Loppupalautteessa sanoin samaa, että Aku oli kiva kuten aina, mutta nyt tuli jostain syystä puoliero vähän esille, vaikka luulin että ollaan jo päästy siitä eroon. Lisäksi se jäi harmittamaan, että tuosta laukannostotehtävästä tuli kamala sähellys, koska me emme ryhmänä skarpanneet yhtään vuorojen kanssa: edellisen ollessa nostossa olisi seuraavan pitänyt jo kaartaa tehtävään ravissa. Sen sijaan se oli sitten sellaista sinkoilua hetken aikaa, vaikka Aku ei onneksi siihen yllättäen lähteänyt mukaan, vähän painetta vaan keräsi.

Takaisin 80-luvulle

10.1.2018 - Maiju - r. Aku

Seurasin jälleen Kiki Nybergin jälkimmäisen valmennustunnin, minkä jälkeen ehdin vielä kantaa vähän puomeja esteryhmälle ja seurata Eevankin koulutuntia, ennen kuin palasin talliin Akua puunaamaan. Viimein olin myös muistanut hankkia sokeripaloja, vaikka Aku kyllä lähes poikkeuksetta on oma hauska itsensä ilman mitään polettejakin.

Tunti aloitettiin vanhanaikaisilla etuosakäännöksillä! Maiju sanoi, että se on oikeasti hyvä liike, mutta sitä ei tule tehtyä enää, koska se on poistettu kaikista kouluohjelmista. Minä muistan aikanaan B-merkin kouluohjelmassa vääntäneeni näitä Sentulla juurikin tuomarin nenän edessä... Tehtiin useita käännöksiä molempiin suuntiin niin, että otettiin seis, asetus, kaksi askelta käyntiä ja siitä käännös. Hevoset piti herättää tekemään nopeita askeleita takajaloilla, eli tehtävä toimi sellaisena takaosan aktivoijana. Nopeaa pohjetta ja tarvittaessa naps naps raipalla. Aku oli vähän ihmeissään tästä ja venkoili aluksi minkä ehti!

Ravissa tultiin heti ympyrälle ja tehtiin "loppuveryttely" eli eteen alas, tosin loppuveryttelystä poiketen reippaassa tempossa. Minä olin heti innoissani, tämä on Akulle juuri hyvä tapa aloittaa! Se olikin ensimmäiset puoli tuntia ihan mahtavan hyvä. Teimme ympyrällä ravia ja laukkaa, laukassa vähän koottiin ja pienennettiin ympyräää. Ei saanut muoto muuttua kuitenkaan, eli piti olla edelleen siellä pyöreällä pitkällä kaulalla. Maiju seisoi kellon päädyssä nurkassa, ja kerran Aku vähän kiihdytti. Maiju sitten sanoikin, että nykyään Aku on tosi tarkka siitä mitä hän siellä nurkassa tekee. Minä tuskin huomasin, eikä Akukaan sen jälkeen onneksi.

Sitten tultiin käynnissä radan poikki ja tehtiin ravisiirtymisiä oikeaan kierrokseen, kun alkuveryttely tehtiin vasempaan. Oikea on Akulle vaikeampi, mutta on tässä varmaankin jotain opittu, kun en enää ajattele sitä selässä. Ei siis ole enää kamalaa puolieroakaan.

Aku teki siirtymiset hyvin. Sitten jäätiin raviin ja tehtiin keskihalkaisijan kohdalla siirtyminen laukkaan. Kun olimme ensimmäisen noston jälkeen käännytty pitkälle sivulle, Lordi yhtäkkiä ratsastajan komennettua sitä potkaisi napakasti maneesin laitaa. Seurauksena ainakin Aku ja Mimmi ottivat jalat alleen. Oli vaan huonoa tuuria, että juuri me satuimme olemaan Lordin perässä. No, hetki siinä sitten kasailtiin ja jatkettiin sen jälkeen tyynesti laukkaa ja tehtävää. Muutama minuutti meni ns. hukkaan, mutta olen todella tyytyväinen, että sain paketin uudestaan kasaan, ja lopputunti meni taas oikein hyvin. Onneksi olen ratsastanut Akulla jo sen verran paljon, että tiedän pärjääväni sen kanssa. Pitää vaan itse palautua ennen kuin voi vaatia sitä hevoselta! No, saatiin siis niitä laukannostojakin tehtyä hienosti niin, ettei Aku alkanut oikoa ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Maijukin myöhemmin sanoi, että kaikki tosi hienosti vaan jatkoi ratsastamista, vaikka tuli sellainen pikkukaaos.

Suuntaa vaihdettiin pari kertaa keskiravilla keskihalkaisijalla. Nämä olivat vähän hankalia. Aku oli kuitenkin niin viritetty, että tahdikkaan ravin säilyttäminen vs. karkaaminen holtittomaan raviin oli aika veteen piirretty viiva. Lisäykset jäivätkin vähän vaatimattomiksi.

Viimeiseksi tultiin sitten vasemmassa kierroksessa laukassa keskihalkaisijalle, jossa käyntisiirtyminen. Nämä ovat aina olleet minulla ihan hepreaa, ja nytkin otti aikansa ennen kuin osasin käyttää koko kroppaa. Muutoin Aku otti aina pari raviaskelta ja tuli käyntiin kättä vasten. Lopulta kuitenkin tuli hyvä siirtyminen niin, että takaosa oli alla eikä Aku sukeltanut alas siirtymisessä. Laukka oli kuitenkin tosi hienoa!

Loppuveryttely tehtiin taas ympyrällä samoin kuin alussa, nyt oikeaan kierrokseen. Vähän oli vauhtia, mutta ihan hyvin pystyin taas antamaan pitkää ohjaa kootun laukan jälkeen.

Aku oli kokonaisuudessan ihan super, eikä se yksi kaaoshetki häirinnyt minun mielessäni kokonaisuutta lainkaan! Se oli ihan pelästymisen paikka, jos nyt jostain pitää pelästyä. Maijukin sanoi lopuksi, että Aku oli ollut tosi hyvä. Sanoi miettineensä, ette mitenköhän Aku siinä alkuveryttelyssä pysyy nahoissaan. Kerroin sitten, että minusta se oli tosi hyvä Akulle, parempi niin kuin sellainen"ohjat lyhyeksi ja pohkeella kasaan" -tyyli. Näin aloittaen Aku kestää sitten myöhemmän lyhentämisen, esim. laukassa, kuten tuo tehtävä sitä lopussa vaati. Ja silloin se kokoaakin tosi hyvin. Lopuksi oli vielä ihan pakko kiittää Maijua siitä, että saan ratsastaa Akulla, Aku on ihan paras!

Uusi vuosi, sama hevonen!

3.1.2018 - Maiju - r. Aku

Uusi vuosi, sama hevonen: Aku! Meidän ryhmäämme sen sijaan tuli kaksi uutta ratsastajaa, mutta porukka vaikuttaa tosi tasaiselta. Kauden aluksi Maiju ei nyt kysynytkään meidän toiveita, vaan ilmoitti suoraan, että tammikuu mennään perusratsastusteemalla istuntaharjoituksia unohtamatta, helmikuussa on kankijakso, ja sitten ohjelmaan otetaan laukanvaihdot.

Ennen tuntia useampikin ratsastaja tuli kertomaan minulle, miten Aku on riekkunut joulun välipäivinä ja uuden vuoden jälkeen. Aloin tietenkin heti miettiä, että onko se jaloista kipeä vai onko sen kunto vaan kohentunut... Maijun epäili, että Akun mielelle on vaan ollut liikaa vapaapäiviä! Akuhan on hevonen, joka vaatii päivittäisen liikunta-annoksensa, se ei kestä yksin karsinassa möllöttämistä. Ja jos se pääsee vähän riekkumaan, niin ratsastajat helposti jännittyvät itse ja alkavat vetää ohjista Akua liian tiukkaan pakettiin. Tällöin Aku jännittyy entistä enemmän, ja lumipalloefekti on valmis...

Aku oli ollut jo Kiki Nybergin tunnilla neljältä, ehkä se oli saanut siellä purettua ylimääräisen energia, koska mitään ongelmia ei tunnin aikana ollut. Toisaalta tunti oli myös varsin työntäyteinen, eli eipä siinä juuri aikaakaan mihinkään ylimääräisiin liikkeisiin jäänyt. Siinä ratsastajakaan ei todella ehdinyt miettiä mitään mahdollisia pöllöilyjä, joten aloitin ihan normaalisti ratsastaa vähän pidemmällä ohjalla Akua pyöreäksi.

Aloitettiin tekemällä pysähdyksiä käynnistä uralla sekä radan keskellä kohti peilejä niin, että pystyi itse tarkistamaan hevosen suoruuden. Kevyessä ravissa uralla piti laskea keskikirjaimesta viimeiseen kirjaimeen askeleet molemmilla puolilla ja tarkkailla näin, että tahti säilyy tallia kohti ratsastettaessa siinä missä tallilta poiskin. Sitten vähän lisättiin liikettä ja vähennettiin askel. Tätä tehtiin vasempaan, Akun helpompaan suuntaan, se siihen Aku olikin tosi hyvä.
Oikeaan kierrokseen tehtiin siten, että lyhyet sivut käveltiin ja pitkillä sivuilla tehtiin ravista kolmen askeleen käyntisiirtyminen kerran tai kahdestikin, jos vaan ehti. Maiju halusi siirtymiset teräviksi ja "ylämäkeen" ilman sukellusta eteen kättä vasten. Nämä tekevät Akulle hyvää ylöspäin, mutta alaspäin saa aina työskennellä ihan tosissaan, koska ruunasta tulee siinä helposti vahva.
Lisäksi minulla oli ongelmana koko tunnin ajan irtoava ulkopohje suunnasta riippumatta, jolloin Aku pääsi välillä puskemaan lapaa ulos. Sitten keskiympyrällä vasempaan tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä ja kokoamisia pienentämällä ympyrää. Aku oli näissä muutoin ihan super, mutta se lapa meinasi karata aina välillä...

Oikeaan kierrokseen tehtiin koko uralla laukka-käynti-siirtymisiä itsenäisesti. Nämä olivat tosi vaikeita! Nostot tulivat aika hyvin, mitä nyt välillä nousi väärä laukka - se ulkopohje! Mutta käyntiin siirtymisessä en meinannut millään keksiä, että pitääkö ottaa laukkaa vaan kolme askelta vai olisiko parempi laukata pitkään ja työstää ensin laukka kokoon. Lisäksi olisin tarvinnut parempaa ennakkosuunnitelaa siitä, missä sen siirtymisen teen. Lopulta sain keskityttyä sen verran, että tein kymmenen metrin voltteja ja siirryin käyntiin päin laitaa. Se oli hyvä ratkaisu, ja onnistuttiin lopulta myös "ylämäkisiirtymisessä". Aiemmin keskiympyrällä vasempaan onnistuikin tosi hyvin sen ainoan kerran kun laukasta käyntiin siirryttiin, eli kyllä se laukan työstäminen on varmaan Akun kanssa oikea tapa.

Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä kauden aloitis, ja Aku ihan superkiva! Minusta sillä oli energiaa juuri sopivasti: hieman enemmän kuin vähemmän. On kiva huomata, että se alkaa olla fyysisestikin kunnossa. Hyvällä tuulellahan Aku on käytännössä aina, enkä nykyään meinaa malttaa lähteä tallilta kotiin lainkaan, kun jään aina seurustelemaan sen kanssa...

Lisää töitä

13.12.2017 - Maiju - r. Aku

Akulla oli ensimmäistä kertaa paluunsa jälkeen ainakin näin keskiviikkoisin ohjelmassa enemmän töitä. Se oli meitä edeltävällä tunnilla taitavalla ratsastajalla ja näytti oikein kivalta. Suuhun oli vaihdettu kolmipala ja neopreenihuppu oli korvattu tavallisella. Tunnin pelottavimman hetken Akulle tarjosikin tällä kerralla äänien sijasta naapuriuralla aidan toisella puolella mennyt poni, jotka koitettiin taluttaa laukkaan Eeva-opettajan kannustamana. Aku oli aivan pöyristynyt moisesta ja meinasi ottaa hatkat!

Ohjelmassa oli takaosakäännöksiä. Maiju vaati Akulta aikamoisen koottua käyntiä ja nopeaa poljentaa. Käännökset onnistuivat hyvin ja paranivat käynnin parantuessa loppua kohti. Akuahan pitää koota aika taiten, koska se lipsahtaa helposti bravuuriinsa eli espanjalaiseen käyntiin.

Veryttelyssä tehtiin paljon siirtymisiä, ensin uran sisäpuolella käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia, joissa saa hyvin takaosaa alle. Aku peruuttikin ihan kivasti. Ympyrällä jatkettiin ravi-käynti-ravi-käynti-siirtymisin, eli vaan noin 10 askelta per askellaji ennen seuraavaa siirtymistä. Siirtymisethän ovat perinteisesti Akulle sellaisia, joissa se alkaa koota ja kantaa itseään. Tälläkin kerralla lopputuloksena Aku alkoi esittää sitä koottua helposti leijuvaa ravia, jota en ole pitkään aikaa edes yrittänyt ratsastaa, koska olen vaan työstänyt sitä pyöreäksi pidemmässä muodossa. Se on makeaa, mutta samalla on haastavaa saada Aku etenemään riittävästi samalla, koska liike jää niin helposti vain ylöspäin. Huomasin, että pidemmästä jalustimesta olisi ollut apua jalan saamiseksi kiinni kylkeen, mutta ilman kannuksia joudun tyytymään vähän lyhyempiin.

Aku alkoi lopussa hieman väsähtää, ja silloin se vaan pisti pään kenoon ja lisäsi vauhtia. Useimmiten tällaiset hetket tulivat sen jälkeen, kun se oli ollut tosi hyvä eli kantanut kunnolla itseään. Ilmeisesti sitten kuitenkin kunto vähän petti toisella peräkkäisellä tunnilla... Tuntimme jälkeen Maiju sanoi, että Aku meni hyvin, mutta tiedän, että me pystymme kyllä parempaankin.

Ihan paras tapa viettää Suomen 100-vuotissyntymäpäivää!

6.12.2017 - Maiju - r. Aku

Koska itsenäisyyspäivä sattui keskiviikolle, oli tuntimme aikaistettu jo kello yhdeksi. Olipa mukava lähteä kotoa täysin kiireettömästi hiljaiselle tallille! Olimme sopineet etukäteen ryhmämme kanssa, että Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi pukeudumme siniseen ja valkoiseen. Klipattu ja tallin puolelle muuttanut naku-Akukin sai häntäänsä letin, jossa oli sininen ja valkoinen nauha!

Maiju oli rakentanut edellisen tunnin esteet kokonaan sinivalkoisista puomeista, joten hän tuntui arvostavan ryhmämme pukukoodia. Mikä olisikaan parempi tapa juhlia itsenäisyyttä kuin ratsastustunti! Maiju vaan harmitteli, kun kaikille ei riittänyt suomenhevosia... Pääsimme ryhmämme kanssa yhteiskuvaankin. Maiju joutui vähän aluksi auttamaan Akua, koska sen mielestä siniristilippueste oli vähintäänkin kyseenalainen.

Tunnilla jatkui vastalaukkateema. Vaikka edellisellä tunnilla kiemura oli ollut aika vaikea, pisti Maiju vieläkin lisää pökköä pesään: teimme lopulta kolmikaarista kiemuraa laukassa niin, että keskimmäinen kaarre tuli vastalaukassa. Tätä varten veryteltiin ensin ravissa niin, että tehtiin loivaa kiemuraa kummallakin pitkällä sivulla asetuksia ja taivutuksia liioitellen myös kulmissa. Maiju sanoi, että yleensä alkuveryttelyssä haetaan myös eteenpäinpyrkimystä, mutta tällä kerralla sai ihan tarkoituksella mennä vähän rauhallisemmin ja keskittyä vaan taivutteluun. Jumppa tekikin tosi hyvää Akulle! Keskiympyrällä työskennellessämmekin tein näitä liioiteltuja asetuksia aina, kun se vähän jännittyi. Ympyrällä myös ratsastettiin täysin suoralla hevosella asettaen välillä pitkänkin aikaa myös ulos.

Vastalaukkatehtävää tultiin molemmista suunnista samalla tavalla. Ensin ratsastettiin hyvin loiva, vain noin viiden metrin kiemura. Sitten tehtiin se virallinen loiva kiemura eli puoleen kenttään, kuten alussa ravissa. Jos tämä onnistui, ratsastettiin lopulta kokonainen kolmikaarinen kiemuraura laukassa.
Alkuveryttelyn jälkeen tuntui, että Aku oli jo vähän väsähtänyt. Maiju kuitenkin sanoi, että on vaan hyvä, että se joutuu tekemään sen yhden päivittäisen tuntinsa kunnolla. Laukkatehtävästä se sitten innostuikin sen verran, että väsymys unohtui. Lopulta kolmikaarinen oli helpompi, koska se jarrutti enemmän kuin loivempi. Yhtään vaihtoa ei tullut, mutta vasemassa kierroksessa minulta pääsi  kerran pieni "oijoi", kun Aku ehdi kysymään, että vaihdetaanko. Ei se kuitenkaan vaihtanut, eli onnistuin ilmeisesti olemaan riittävän selkeä apujeni kanssa.

Kun päästiin viimeiseltä kiemuralta uralle, oli Akun laukka niin kertakaikkisen mahtavan tuntuista, etten olisi malttanut millään lopettaa. Onneksi sain taas hoitaa Akun pois, ja tunnin jälkeen vierähtikin jälleen toinen mokoma ruunan kanssa puuhaillessa. Pitäähän sitä nyt tällaisella tätiratsastajallakin olla "hoitohevonen" edes kerran viikossa...

Kuva: Meri Ojala

Paljon onnea satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Voi onni ja ihanuus, Aku!

29.11.2017 - Maiju - r. Aku

Maiju kysyi satulavyötä kiristäessään, että vuodatinko onnenkyyneleitä hevoslistaa lukiessani. Myönsin, että vähän kyllä tuuletin, kun näin kohdallani salaa toivomani Akun nimen... Aku oli juoksutettu ja ensimmäisen kerran ratsastettu torstaina, ja perjantaista alkaen se on tehnyt yhden tunnin päivässä.

Aku asuu edelleen varastossa, josta hain sen hyvissä ajoin alatallin vesiboksiin puunattavaksi. Se on edelleen aikamoinen karvakasa ja selvästi halipulainen, joten oli tosi kiva kiireettömästi laitella se kuntoon. Aku oli tosi hyvällä tuulella, ihan oma itsensä, ja vaikutti tosi energiseltä. Vähän alkoi jo jännittää, että mitenköhän iloinen se oikein tunnilla onkaan... Ja osaammekohan me enää mitään? Keväällä oli kuitenkin niin monta niin hurjan hienoa hetkeä yhdessä Akun kanssa.

Vaan Akupa oli ihan oma itsensä, reipas toki, mutta käyttäytyi hienosti ja teki kaiken mitä osasin pyytää. Sillä oli uusi korvahuppu, jossa oli nyt neopreeniset korvasuojukset eli varmasti aiempaa kangasversiota eristävämmät. Ääniin se ei reagoinut lainkaan, ainoan pienen kauhistuksen hetken aiheutti kohti kävellyt Maiju pelottavan talikon kanssa. Yhtään ilolähtöäkään ei tullut, ei edes lopun vastalaukkatehtävässä. Ratsastin sitä edelleen sellaisessa rennossa matalammassa muodossa hieman pidemmällä ohjalla, ja Aku tuntui olevan siihen tyytyväinen.

Maiju kyllä rakensi tunnin meille tosi hyvin. Aloitettiin nimittäin pitkällä käyntiveryttelyllä jumppaamalla hevosia ihan kunnolla voltein ja avotaivutuksin. Pitkillä sivuilla sai tehdä molempia omaan tahtiin, eli jos tuli ongelmia taivutuksessa, sai tehdä voltin avuksi. Lyhyillä sivuilla koottiin käyntiä ja tehtiin pysähdys. Loman aikana Akun puoliero oli minusta pienentynyt, tai oikeastaan sellaista ei nyt ollut juuri lainkaan. Oikea pohje olisi kyllä saanut mennä paremmin läpi niin taivuttavana pohkeena oikeassa kierroksessa kuin lavan pullahtamista estävänä pohkeena vasemmassa kierroksessa.

Taivutusten välillä valmisteltiin vastalaukkaa pullealla keskiympyrällä siten, että ensin suoristettiin hevoset ja asetettiinkin sitten ulos. Tämä teki hyvää Akulle, oli pakko kuunnella niitä jalkojakin. Raviin koko uralla jäi vielä parantamisen varaa, koska oikeassa kierroksessa Aku kaatui sisäpohjetta vastaan eikä mennyt kunnolla kulmiin. Maiju neuvoi asettamaan ajoissa ja sitten itse kulmassa myötäämään ja käyttämään ulkopohjetta, jolla hevonen ikäänkuin ratsastetaan kulmasta ulos.

Lopuksi päästiin tekemään pareittain vastalaukkakuviota, jossa pitkän sivun päästä tultiin ensin täyskaarto oikealle. Ihan uralle asti ei tarvinnut ratsastaa, vaan täyskaarron jälkeen käännettiin hevonen vasemmalle kohti toista pitkää sivua radan poikki, jolloin tähän kohtaan tuli vastalaukkakaarre. Siitä käännettiin taas oikealle myötälaukan puolelle. Vastalaukkakaarretta sai tarvittaessa loiventaa, eikä toiselle pitkälle sivulle asti tarvinnut ratsastaa. Ensimmäisellä kerralla Aku rikkoi raville, koska en ymmärtänyt ylläpitää laukkaa vasemmalla eli ulkopohkeella. Kaksi seuraavaa kertaa onnistui ihan kohtuullisesti, vaikka olisivathan ne kaarteet voineet vähän kauniimpiakin olla ja Aku hieman rennompi.

Maijun mielestä Aku meni kuitenkin hyvin. Sain sanotuksi vain, että oli ihanaa saada ratsastaa Akulla, kun se vaan tuntuu jotenkin niin sopivalta. Oli tosi kiva, että Maiju oli jakanut sen juuri minulle. Ensi viikolla jatketaan samalla teemalla, toivottavasti minä jatkan samalla hevosellakin!

Tunnin jälkeen karvainen Aku oli vähän märkä, joten hoitelin sitä melkein toisen mokoman tunnin vesiboksissa. Akusta oli selvästi kivaa seurustella, mutta siitä näki, että se oli tunnin jälkeen aika väsynyt. Ei kai se ole ihmekään, kun on pari kuukautta vaan ollut. Toivon todella, että tämä ihana hevospersoona on nyt kunnossa ja jaksaa toimia turpaterapeuttinani jatkossakin!

Pitkästä aikaa Akulla

3.9.2017 - Hanna - r. Aku

Kyllä oli tällä ratsastajalla leveä hymy, kun luin sunnuntaiaamuna hevoslistaa tallilla: Aku! Vaihdoin syyskuun puolivälistä yhden tunnin tähän tuntiin tietämättä ryhmästä yhtään mitään. Siinä sattui tänä sunnuntaina olemaan kaksi muutakin sijaista, mutta se tuntui oikein kivalta porukalta. Lisäksi oli jälleen kerran erittäin hyvä jonkun toisenkin opettajan tunnilla, kaikki kun painottavat vähän eri asioita. Hannahan on erityisen tarkka ratsastajien istunnasta, ja minä sainkin läpi tunnin siitä huutia - ja aivan aiheesta!

Aku palautettiin tarhasta karsinaan sopivasti ennen tuntia. Se oli nautiskellut ja hieman kurainen, mutta mikäpä sitä puunatessa. Puunasin jopa sellaisella hartaudella, että melkein tuli kiire tunnille.

Alun käynnissä ja kevyessä ravissa Aku tuntui tosi hyvälle. Päästiin rennosti liikkelle molemmat, ja ruuna liikkui reippaasti ihan itsekseen. Hanna kiinnitti heti alussa huomiota oikeaan ohjaspituuten vähän samoin, kuin sillon kesällä omalla vakitunnillani. Kevättalven demoratsastuksen jälkeen olen ratsastanut Akua puoli stopparia pidemmällä ohjalla ja avoimemmassa muodossa, mikä on ollut avain onnistumisiin, ja toimi nytkin.

Maneesiin oli rajattu pitkä koulurata, jolla ratsastimme. Suuntaa vaihdettiin sopivasti rataharjoitusta ajatellen B:3-ohjelman nelikaarisella kiemurauralla muutamaankin otteeseen. Kiemuralla Aku innostui aivan yhtäkkiä ja kiihdytteli niin, että hyvä kun kyydissä pysyin. Ilmeisesti raippani oli hipaissut kylkeä väärässä kohdassa vahingossa, ja Hanna pyysi minua jättämään sen pois. Raippaa en tunnilla kyllä missään vaiheessa olisi tarvinnutkaan, sen verran virtaa Akussa oli!

Sillä oli selvästi kivaa, mutta ratsastajaan tämä vaikutti niin, että vetäydyin selässä ihan ihmeelliseen myttyyn, josta Hanna joutui siis jatkuvasti huomauttamaan. Korjasin kuulemma aina hyvin kun hän muistutti, mutta käperryin uudestaan hetken päästä. Kyllä nolotti, kun yleensä vielä pystyin istumaan Akulla omaan tasooni nähden ihan hyvin, kiitos pidempien jalustimien, joita kannusten kanssa käytän. Lopputunnista Hanna oikein sanoi, että hevonen näyttää ihan hyvältä, älä siitä huolehdi, mutta istunta...  Kaarrossa Hanna vielä demonstroi, mitä tapahtuu, jos Aku kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Kun istuin könöttäen eteenpäin, lensin tietenkin kaulalle Hannan kiskaistessa ohjista. Istuinluilla ryhdikkäänä vatsalihakset tiukkoina kiskaisu ei saanut minua hievahtamaankaan.

Tunnilla tehtiin aika paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia, mikä ehkä vielä kiihdytti Akua entisestään. Näitä tultiin niin, että muutos tapahtui aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Siis kaksi väli koottua ravia, kaksi lisäten, tai kaksi ravia, kaksi laukkaa, tai kaksi väliä harjoituslaukkaa, kaksi lisäten. Laukkalisäyksissä loppui kyllä vähän ratsastajan kantti, koska en mitenkään ehtinyt siinä seuraavassa kahdessa välissä ottamaan virkeää Akua taas takaisin kiinni... Jostain kumman syystä puolirata leikkaa ja pitkän sivun loppuun vastalaukassa taas onnistui molempiin suuntiin kohtuu  hyvin. Oikeasta vasempaan Aku hieman jännittyi, eikä siirtyminen raviin ollut järin kaunis. Vasemmasta oikeaan oli oikeastaan tosi hyvä, mutta Aku putosi raviin pikkaisen liian nopeasti. Korjasin tämän vastalaukalla pitkällä sivulla, jossa ei ollut vaikeuksia.

Kannukset olivat raipan tavoin tällä tunnilla ihan turhat. Aku ei kuitenkaan pirteydestään huolimatta tehnyt tuona sunnuntaina kuin tämän yhden tunnin, joten sain rauhassa hoitaa sen poiskin. Pesin ja ja puunasin sitä lopulta tunnin... Olenko koskaan aiemmin sanonut, että sen kanssa on vaan niin kovin kiva puuhailla?! Tästä tunnista jäi myös paljon hampaankoloon kadotetun istunnan vuoksi. Ajattelinkin, että kunhan koiraharrastushommat vähän rauhoittuvat, niin loppusyksystä haluan ehdottomasti muutamalle Hannan tunnille oikaistavaksi - tai Eevan, nekin ovat nimittäin olleet tosi kivoja.

Kevätkauden yhteenveto

Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.

Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.

Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.

Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.

Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.

Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.

Paluu maan pinnalle

11.1.2017 - Lotta - r. Aku

Olin tallille saapuessani vielä aivan innoissani viikonlopun kurssista, ja odotin jännityksellä hevosjakoa. Akuhan siellä listassa oli, jee!

Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia, ja ehdin hädin tuskin istuutua, kun Lotta tuli kertomaan terveisiä Kikalta, että meillä oli Akun kanssa kuulemma mennyt hienosti viikonloppuna. Kiitin ja kerroin, että oli varmaan elämäni paras ratsastustunti, etten luultavasti ole koskaan ratsastanut niin hyvin, ja että Aku oli ihan superhieno. Naurahdin kyllä perään, että toivottavasti tänään ei mene ihan pieleen...

Aku oli karsinassa vähän väsyneen oloinen. Tämä oli lasten tutustumiskurssin ensimmäinen tunti, joten tallissa oli paljon ihmisiä ja hälinää. Tunnin aikana Aku otti myös selvästi vähän kierroksia viereisen uran poneista ja taluttajista ja pienistä ratsastajista ja katsomosta täynnä vanhempia.

Koitin silti muistaa viikonlopun opit ja lähteä reippaalla temmolla eteen. Lotan mielestä menin kuitenkin liian lujaa. Ymmärrän sen, että Aku vajoaa helposti liian kovasta temmossa etupainoiseksi, Lotan hyvin sanoin "kaikki vauhti menee eteen". Ehkä siis menin jo jopa liian lujaa, mutta joka tapauksessa hämmennyin tästä sen verran, että vajosin sitten ainakin ajoittain takaisin siihen hissutteluun. Tällöinhän Aku ei liiku rehellisesti eteen vaan enemmänkin ylös ja jännittyy helposti.

Harmittaa edelleenkin, ettei onnistuttu, vaikka jälkikäteen pitäisi kai olla tyytyväinen hyvästä käyntityöstä ja -väistöistä sekä oikein hyvästä vasemmasta laukasta, eikä käynti-ravi-siirtymisetkään ihan pieleen menneet. Vaikeassa oikeassa kierroksessa laukka-käynti-siirtymiset ei onnistuneet lainkaan, ja paikoin ravi oli tosi epätasaista, kun ei sitä tempoa ollut riittävästi.

Kaiken lisäksi yöllä heräsin yhtäkkiä, että apua, Akun suojat jäi harjaamatta, kunnes muistin, että se poikkeuksellisesti jäikin tunnille. Kummallista miten tuntuu siltä että tunti jäi ihan kesken, kun ei saanutkaan hoitaa hevosta yöpuulle

Ajattelin ennen tuntia, että kun vaan vähän aikaa ravaan Akun kanssa kunnolla, niin homma alkaa taas toimia itsestään. Mutta eihän se hevosten kanssa koskaan näin mene. Lottakin sitten sanoi, että ei tainnut nyt olla ihan yhtä hyvä päivä kuin viikonloppuna. Suorastaan hävetti, kun Kikka oli oikein meitä kehunut, ja sitten esitämmekin jotain tällaista, vaikka oikein lupasin yrittää jatkossa ratsastaa Akun yhtä hienosti kuin kurssilla...

Oivallus Kikan kurssilla

7.-8.1.2017 - Kikka - r. Aku

Kikka käy Englannista pitämässä valmennustunteja ja -kursseja noin kolmen viikon välein. Erityisesti nyt keväällä tarjonta on todella monipuolista. Suosittu "tempo, tahti, rytmi" -kurssi teemalla perusasiat kunniaan on ollut ohjelmistossa jo yli vuoden, mutta vasta nyt ajankohta natsasi.

Sain jälleen ratsastaa Kikan tunnilla Akulla, mikä on tosi kiva, se tuo näihin harvakseltaan toistuviin tunteihin kivaa jatkuvuutta. Vähän tietenkin myös jännitti, joskus kun meillä Akun kanssa sujuu paremmin ja joskus taas on vähän enemmän haasteita. Tänä viikonloppuna ratsastin kuitenkin paremmin kuin varmaan ikinä aiemmin, ja myös Aku oli parempi kuin koskaan aiemmin. Sunnuntain toisen tunnin jälkeen olimme molemmat aivan puhki, Aku pukkasi valkoista vaahtoa vielä tallissakin.

Aloitimme lauantaina keskustelemalla temposta, tahdista ja rytmistä, jotta kaikki osallistujat ymmärtäisivät käsitteet. Minulle musiikista oli vähällä tulla ammatti, joten sinällään tempo, tahti ja rytmi ovat tuttuja, mutta Kikka osasi hienosti siirtää ne ratsastusmaailmaan. Tempohan on synonyymi vauhdille, tahti ja rytmi on sitten jotain mitä tapahtuu tempon sisällä. Kun hevoselle löydetään sopiva tempo, sen on helpompi päästä hyvään tahtiin. Rytmiä voi taas ajatella vähän pidemmän ajan käsitteenä kuin vain muutaman askeleen sisällä. Esim. esteradalla hevosella voi olla hyvä tempo ja tahti, mutta rytmi saattaa puuttua.

Aloitimme käynnissä etsimällä omalle hevosellemme sopivaa tempoa ja tasaista tahtia. Akusta Kikka sanoi, että hän tuppaa ohjeistamaan sen aina vähän liian reippaaksi, jolloin käynnin laatu kärsii. Hän sanoi katsovansa, millaisen tempon minä valitsen, kun olen sillä sen verran paljon ratsastanut. Aika tarkkana sai olla kulmissa, ettei Aku hyytynyt. Kikka auttoi jokaista laskemalla ääneen tahtia 1-2-3-4, siitä huomasi, jos hevonen hidasteli tai ei kävellyt tasaisesti.

Ravin temposta Kikka sanoi, että aika helposti ratsastetaan hevoset hieman alitemmossa. Primuksella on paljon urheiluhevosia, joiden luontainen tempo olisi aika reipas. Ratsastajan oppimisen kannalta kuitenkin usein valitaan sellainen tempo, jossa ratsastaja pystyy istumaan ja vaikuttamaan hevoseen eikä etenkään ala pelätä liian kovassa vauhdissa. Tällä kurssilla ratsastajia kuitenkin haastettiin valitsemaan tempo hevosen mukaan, ja niinpä minäkin sain pistää pykälän lisää vauhtia Akuun. Tämä osoittautui kurssin kirkkaasti suurimmaksi oivallukseksi, sillä oikean tempon myötä tuntui tulevan kaikki muu lähes sivutuotteena.

Lauantaina muutettiin askelpituutta ravissa pitkillä sivuilla. Ensin harjoitusravia, ja jokaisen piti laskea pitkälle sivulle tullut askelmäärä. Sitten lähes keskiravia, jotta saatiin vähennettyä askeleita. Lopuksi kootumpaa ravia, jotta saatiin lisättyä askeleita. Tempon ja tahdin ei kuulunut muuttua missään vaiheessa. Laskiessa askeleita tajusi selvästi, miten isoja muutosten pitää olla: pitkällä sivulla sai kamalan äherryksen seurauksena juuri ja juuri askeleen tai kahden muutoksia... No, kokoamisen seurauksena Akun ravista tuli kuitenkin aikaa kivaa taas.

Laukkaa tehtiin lauantaina vain vasemmalle ympyrällä. Siinäkin lisättiin pykälä Akun tempoon. Ympyrällä Aku oli selvästi aina oven kohdalla vähän lähtökuopissa, kun reippaasta temposta johtuen kavioista lensi maneesin pohjaa metalliporttiin, joka rapisi. Opettavaisinta laukkatyöskentelyssä olikin ajatus, jonka Kikka esitti Akun sinkoilusta. Kikka sanoi, että Aku oikeastaan vähän itse lietsoo ratsastajaa jäämään liian hitaaseen tempoon ja vetämään, koska jos se vähän sinkoaa, ratsastaja hidastaa ja vetää, Aku jännittyy, ja sinkoaa helpommin uudestaan... Noidankehä siis. Niinpä Kikka kehotti sinkoamisen jälkeen ratsastamaan jalalla eteen ja pidätteen jälkeen heti myötäämään selvästi, jolloin ikään kuin kerrotaan hevoselle, että täällä ollaan, ei tarvitse lähteä mihinkään, tekemistä riittää, keskity töihin ja rentoudu.

Sunnuntaina sain Akun tunnilta, jossa se ratsastajan mukaan oli ollut vähän jännittynyt. Minunkin käteen se tuntui hieman vahvalta aluksi. Mutta kun päästiin ravaamaan palaset vaan loksahtelivat kohdalleen, kun muistin heti alusta reippaamman temmon. Vasemmassa kierroksessa Aku oli  niin hyvä, että Kikkakin sanoi, kuinka saan ratsastukseeni kokonaan uuden ulottuvuuden hevosen liikkuessa siten. Eli kun hevonen liikkuu rehellisesti omassa tempossaan, pystytään alkaa lisämään temppuja. Niitä ei toki tällä kurssilla vielä liiemmin tehty, vaan keskittyttiin tosiaan niihin perusasioihin.

Sunnuntaina laskettiin askelia laukassa, ympyrällä. Ensin harjoituslaukassa, sitten taas pidennettiin askelta ja lyhennettiin askelta. Muutoksen aikaansaaminen oli ehkä vielä vaikeampaa etenkin askeleen pidennyksen osalta kuin ravissa. Laukkatyö oli oikea maratonlaukka, ja se olisi meiltä voinut sujua paremminkin, vaikka suuntana olikin vaikeampi oikea. Saatiin kuitenkin jatkuvasti tasainen määrä laukka-askeleita yhtä ympyrän kierrosta kohti, joten ilmeisesti tempo pysyi vakiona ja reitti samana.

Pitkä laukka varmasti myös edesauttoi sitä, että kun jälleen ravattiin, Aku oli aivan supermahtava! Kikka oli jo lauantaina selkään kivutessani hämmästellyt, miten hienoa ravia Aku oli edellisenä päivänä kokoamistunnilla esittänyt, siis sitä sen melkein passage-ravia. Silloin nauroin, että pienen sellaisen hetken voimalla jaksaa aina seuraavaan ratsastustuntiin. Nyt sunnuntaina Kikka uhkasi vielä Akun mukanaan Englantiin! Kikan mukaan Aku oikein huokaisi, kun sai mennä omaa isoa raviaan eikä ratsastaja häirinnyt. Kieltämättä sekin ravi tuntui aika hienolta! Helpolta, rennolta, myös oikeaan kierrokseen. Minä sitten tottakai sanoi, että Akua ei saa vielä minnekään, vaan pitää laittaa lappu toimistoon, että Sanna saa ratsastaa Akulla aina!

Tunnilla tehtiin myös pohkeenväistöjäkin neljäsosalinjalta ulos uralle. Kikka kertoi, että joskus joku ryhmä oli ollut aivan varma, ettei tämä ole edes mahdollista niin, että tempo säilyy, mutta kyllä se vaan on. Aku oli tässäkin ihan tosi hieno, keskittyi töihin. Lisäksi käynnissä tehtiin kokoamisia sen jälkeen, kun Kikka oli ensin varsin osuvasti havainnollistanut, miten usein käy opettajan pyytäessä koottua käyntiä. Yleensä siis tempo hidastuu ja askeleen pidentyvät, kun tempon pitäisi pysyä samana ja askelten lyhentyä. Akuhan esittää tosi helposti kootessa espanjalaista käyntiä, eikä Kikkakaan tiennyt yhtään miksi sellaisen on ruunalle joskus opetettu ja millä avuilla se ratsastetaan. Nyt kuitenkin vältyimme tältä kokonaan.

Tunnin päätteeksi Kikka kysyi vielä kaikilta, olimmeko saaneet jotain oivalluksia ja mitä otamme mukaamme muille ratsastustunneille. Minun oivallukseni oli ilman muuta tuo riittävän reipas tempo. Mitään muuta en kokenut tehneeni eri tavalla kuin millään muullakaan tunnilla, vaikka tietenkin se, että Kikka on kentän keskellä, tuo aina vähän ylimääräistä tsemppiä omaan tekemiseen. Olen jo jonkin aikaa FilmMe-videoidenkin perusteella katsellut, miten hitaalta oma tempo aina näyttää. Tällä kurssilla sain erinomaisen opetuksen siitä, miten pienestä voi olla moni asia kiinni.

Laukanvaihtoja, osa 1

14.12.2017 - Anni - r. Aku

Kuten edellisellä tunnilla oli puhetta, aloitimme nyt laukanvaihdot. Yllätyksekseni sain Akun, vaikka luulin, ettei se oikein vielä osaa vaihtaa. Minähän olen yhden tunnin sillä tehnyt vaihtoja noin vuosi sitten, mutta silloin jouduimme kuvioimaan aina vähän omiamme ja vaihdot tuppasivat tulemaan selvästi myöhässä.

Aluksi veryteltiin avotaivutuksin paitsi pitkillä sivuilla myös keskihalkaisijalla. Sepäs olikin vaikeaa, kun ei ollut seinää tukena! Aku oli kuitenkin näissä oikein hieno, mikä näin jälkikäteenkin vähän hämmästyttää, koska muistan avotaivutusten olleen tosi vaikeita meille vielä vuosi sitten.

Ravissa ja laukassa työskenneltiin suurella keskiympyrällä. Laukkaa tehtiin pitkään ja pyrittiin kokoamaan vaihtoja silmälläpitäen. Ne alkoivatkin jo vähän jännittää, sillä laukka olisi tosiaankin voinut sujua paremmin. Aku otti vähän kierroksia takana puuskuttavasta hevosesta ja jännittyi, sen verran herkkä se on äänille.

Vaihdot tehtiin lävistäjällä. Anni kävi ensin läpi vaihtoavut ja korosti ulkopohjetta vaihtavana apuna, kun aiemmin on ehkä enemmän painotettu molempien pohkeiden paikan siirtämistä. Tämä pieni muutos ajatusmaailmassa osoittautui minulle hyvin toimivaksi! Ensimmäinen kerta meni pieleen - kuten niin usein... Arkailin liikaa, mutta koska Aku ei sitten karannutkaan maata kiertävälle radalle, olin rohkeampi jatkossa. Saatiin vasemmasta oikeaan kaksi kelvollista vaihtoa, tosin takaosa tuli askeleen jäljessä. Oikeasta vasempaan oli sikäli vaikeampaa, että en oikein saanut oikeaa laukkaa pyörimään. Saimme kuitenkin yhden kelvollisen ja yhden oikein hyvän yhtäaikaisen vaihdon, joten tähän lopetettiin. Kokonaisuudessaan vaihdot menivät odotuksiin nähden hyvin, ja etenkin Akun laukkaan vasemmassa kierroksessa vaihdoissa olin tosi tyytyväinen.

Aku alkoi vähän kerätä kierroksia ja tuli vahvaksi jo vaihtojen aikana, vaikka pysyikin ongelmitta hallinnassa. Viimeinen vartti ravityöskentelyä olikin sitten vähän haastavaa, vaikka toki sain energiaa sitten lopulta kanavoitua Akun hyvään raviinkin. Ensi viikolla tätä lisää!

Kankijumppaa, osa 2

7.12.2016 - Anni - r. Aku

Pääsin kerrankin lähtemään tallille suoraan töistä, joten ehdin seurata pari omaani edeltävää tuntia. Aku oli niistä ensimmäisellä, PC-valmennustunnilla. Oli todella hyödyllistä seurata jonkun toisen ratsastusta ja kuulla opettajan antamat ohjeet. Helposti näki, että ratsastalla oli välillä ihan samoja ongelmia kuin minulla, toisin sanoen liian pitkät ohjat ja liian vähän terävyyttä, jolloin Akun liike jää enemmän paikallaan kuin eteenpäin. Lopputunnista nähtiin vielä vähän orastavaa sinkoilua, johon Akukin koitti osallistua. Hienosti kuitenkin kaikki ratsastajat saivat hevosensa takaisin järjestykseen.

Aku ei siis taaskaan ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan, mutta oli jälleen aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Sen kanssa on sitten ilo puuhastella! Maneesissa lisäsin varustukseemme Annin luvalla vielä kannuksetkin, ja viritin jalustimet melkeinpä liian pitkiksi. Anni nauroikin, että luulemmeko me, että pitkät jalustimet tekevät kouluratsastajan. Yleensä tällaisilla paljon jalkaa tarvitsevilla hevosilla pidän jalustimet melkeinpä liian lyhyinä, että saan pohkeet lähelle, mutta nyt kannusten kanssa ajattelin kokeilla toisenlaista lähesymistapaa. Ja sehän toimi!

Aku oli koko tunnin oikein kiva. Tuntui, ettei kannusta tarvinnut juuri edes käyttää, kun Aku jo ryhdistäytyi. Sen oikein tuntee selkään, kun ruuna alkaa koota itseään ja kevenee edestä. Kuten Marjo lauantain rästitunnilla sanoi, Aku osaa olla ihan höyhenenkevyt. Silloin se myös kantaa itsensä ja ravaa sitä ihanaa ravia. Siinä se vaan jää vielä vähän liian paikoilleen, eli pitäisi saada liikettä enemmän eteen kuin ylös.

Tehtiin alkuverkkaa ensin ihan vaan käynnissä ja sitten ympyrällä ravissa ja laukassa, mukaan lukien siirtymisiä etenkin kootun käynnin ja ravin välillä. Tämä on Akulle aina hyvä liike: paketin saa pysymään kasassa, kun on ihan oikeasti pakko ratsastaa joka askel, ettei muoto katoa siirtymisissä. Suuntaa vaihdettiin ympyrän vaihdolla ja muutamilla keskihalkaisijoilla, kun kisat ovat taas tulevana viikonloppuna.

Päivän päätehtävä olikin kisojen vuoksi juuri takaosan käännökset. Akun kanssa nämä onnistuivat suht kivasti. Sain käyntiä koottua ja käännettyä ruunaa, lopussa olisi saanut vaan olla tarkempi sen suhteen, että käännös ei ala ruuvata vaan loppuu 180 asteen kohdalla täsmällisesti.

Rästitunnin haasteet

3.12.2016 - Marjo - r. Aku

Lomamatkan jäljiltä oli yksi rästi ratsastamatta, ja joulukiireiden aikaanhan se sitten tietenkin jäi. Valitsin lauantain aamutunnin keskiviikon lepakkovuoron sijaan. Varmasti se olikin parempi ratkaisu, mutta noin yleisesti ottaen näin aikainen ratsastustunti ei selvästikään sovi minulle. Vaikka yleensä olen töissäkin parhaimmillani heti aamusta, tämä fyysinen ponnistelu tuntui nyt kyllä kovin vaikealta! Marjollekin vastasin loppupalautteeseen, että taisi ratsastaja olla vielä vähän unessa, kun ei näin vaikeaa ole ollut pitkään aikaan.

Rästi oli täynnä, eli maneesissa viiletti 12 eri tasoista ratsukkoa. Marjo kyllä piti homman hyvin näpeissään. Aloitettiin ensin käyntivolteilla, joita tehtiin pitkillä sivuilla useita. Ravia ja laukkaa toiseen suuntaan mentiin vain kolmella ympyrällä. Aku oli käynnissä hyvä, mutta ravissa meinasi tulla epätoivo, en saanut sitä antamaan periksi en sitten niin millään! Marjo sanoi, että Aku osaa olla höyhenenkevyt, mutta se pitää saada paljon terävämmäksi. Käynnissä tämä onnistui parhaiten, ravissa ei juuri lainkaan... Marjo kyllä koitti oikeassa kierroksessa saada minua hellittämään sisäohjasta ja käyttämään jalkaa enemmän ja nopeammin, jonka seurauksena Aku jopa nosti kerran laukan, mutta vaikutus ei valitettavasti säilynyt kovin pitkään.

Kolmikaarisella kiemurauralla saatiin ehkä parhaimmat pätkät, hämmästyttävää kyllä. Jopa suunnan muutokset onnistuivat kohtuullisesti suht rennolla hevosella. Ilmeisesti joudun vähän väkisinkin käyttämään jalkaa tällaisessa tehtävässä enemmän kuin mitä vaikkapa ympyrällä luonnostaan. Laukka tämän jälkeen jäi kyllä sitten taas vähän hitaaksi, eikä rullannut kunnolla.

Marjo sanoikin lopuksi, että saatiin ihan hyviä pätkiä, mutta terävyyttä saisi olla paljon lisää. Siihen pyritään siis seuraavalla kerralla! Tunnin haasteet pyyhkiytyivät kyllä mielestä aika nopeasti, kun jälkikäteen taas vähän seurusteltiin Akun kanssa karsinassa. Se on kuin suuri koira, utelias ja osallistuu kaikkin toimenpiteisiin katselemalla ja puhaltelemalla kuumaa ilmaa sieraimistaan, ja yrittää jatkuvasti nuolla pipoani. Ihana!

Kankijumppaa, osa 1

30.11.2016 - Anni - r. Aku

Meillä alkoi kankijakso ja sain riemukseni jatkaa Akulla. Ruuna ei ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan Kikin PC-valmennustunnin jälkeen, mutta oli silti aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Väkisinkin siinä hurjat joulunajan työkiireet unohtuvat, kun pääsee seurustelemaan Akun kanssa!

Koska osalla oli kanget ensimmäistä kertaa ikinä, jumpattiin alkuksi aika pitkään käynnissä. Meillehän se sopi ihan hyvin, koska tehtiin tosi monipuolisesti voltteja ja sekä avoja että sulkuja kumpaankin suuntaan. Aivan niin sujuvasti  Aku ei taipunut kuin heti sairaslomansa jälkeen, mutta aika mukavasti silti kuitenkin onnistuttiin.

Ravissa ja etenkin laukassa oikeaan Aku tuntui jopa jotenkin vähän väsyneeltä aluksi, ehkä se ei vaan ollut vielä aivan vertynyt. Toki edelleen jumpattiin aika paljon, pienennettiin ja suurennettiin ympyrää sekä koottiin ja tehtiin siirtymisiä kaikkien askellajien välillä. Hevosille ei juuri lepotaukoja tässä suotu.

Pienen välikäynnin jälkeen vaihdettiin suuntaan ja Anni komensi kaikkia pitämään ohjat paremmin käsissä. Etenkin siirtymissä koko ryhmällä oli vähän taipumus päästää hevoset helposti pitkiksi, jolloin edellisessä askellajissa tehty työ valui käsien kautta hukkaan. Minäkin otin sitten yhtä stopparia lyhyemmät ohjat, ja johan alkoi homma toimia! Satiin varmaan pisimmät pätkät ikinä sellaista hyvää ravia, jossa Aku on kevyt edestä ja kantaa itsensä. Ravi olisi tosin voinut olla vähän enemmän eteenpäin ja Aku oli ehkä vähän turhan ryhdikkäässä muodossa. Koitin aavistuksen siirtää kättä eteen, mutta aika nopeasti paketti silloin hajoaa.

Kaiken kaikkiaan tunti oli meiltä ihan hyvää tekemistä. Olen kaivannut vähän kevyempää tuntumaa etenkin niiden kahden ensimmäisen sairasloman jälkeisen tunnin kokemusten jälkeen, mutta Anni muistutti, että Aku on luonnostaan aika vahva. Samaahan se Kikkakin sanoi silloin joskus, että kunhan tuntuma on tasainen ja hevonen rento ja tyytyväinen, se tuntuma voi olla vahvakin. Aku kevenee kyllä, kun vaan pitää ohjat kädessä ja nostaa jalalla, mutta sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Perusratsastusta

23.11.2016 - Anni - r. Aku

Tästä tunnista muistiinpanot olivat jääneet varsin vähäisiksi. Palasin kuitenkin hevosen selkään ensimmäistä kertaa kärsittyäni taas vanhasta vitsauksestani, asentohuimauksesta. Ehkä vähän pidempikin tauko olisi ollut paikallaan, mutta enhän minä malttanut. Varoitin kuitenkin Annia etukäteen, että jos kupsahdan yhtäkkiä maahan, niin se johtuu huimauksesta. Hyvinhän siinä sitten lopulta kävi, vaikka kieltämättä aluksi vähän epävakaalta tuntuikin.

Näin Akun PC-valmennuksessa, jossa se näytti taas aika hankalalta. Ei se ilmaiseksi mitään nytkään antanut. Töitä sai tehdä, mutta saimme ihan hyviä pätkiä. Tunnilla tehtiin ihan perusratsastusta, voltteja, avotaivutusta ja hieman kokoamista. Seuraavat kaksi kertaa ratsastamme kankisuitsilla, toivottavasti saan jatkaa Akulla!

Aku is lost!

2.11.2016 - Anni - r. Aku

Voi rähmä! Anni varoitti ennen tuntia, että Aku oli ollut tiistaina illalla vahva, ja niinpä se sitten oli keskiviikkonakin. Se mahdottoman kevyt Aku oli kadonnut ja tilalle oli tullut tutun taisteleva Aku. Mutta Aku kuin Aku, ihana!

Tehtiin pitkä veryttely pääty-ympyrällä siten, että avoimella sivulla tehtiin avotaivutusta. Aku teki tämän käynnissä aika kivasti, mutta ravissa ei meinannut onnistua ei sitten niin millään! Otettiin onneksi paljon siirtymisiä ravinja käynnin välillä, joten ehdin aina siinä välissä palauttaa järjestyksen ruunaan. Ravissa paketti levisi aivan totaalisesti, lapa työntyi ulos ja kaula taipui sisään. Laukka oli taas ravia parempaa, vaikka siinäkin Aku kyllä oli selvästi vahvempi kuin kahdella edellisellä tunnilla.

Lopputunnista tultiin myös keskihalkaisijaa ja tehtiin siirtymisiä kootun käynnin ja kootun ravin välillä. Tässä vaiheessa ratsastaja oli sen verran jo sisuuntunut, että otti ohjat käteen ja laittoi jalat kiinni, jonka jälkeen Aku totesi, että kai se on parempi totella. Niinpä saatiin ihan tosi hienoja siirtymisiä ja ravipätkiä, joissa Aku kunnolla kantoi itsensä. Sitä pitää vaan todella paljon jalalla ikään kuin nostaa, että takaosa alkaa työskennellä ja etuosa kevenee.

Lopun onnistuminen jätti hyvän mielen alkutunnin haasteiden jälkeen. Vähän kyllä mietityttää, että miksi muutos Akussa oli niin suuri sairasloman jälkeiseen pariin ensimmäiseen viikkoon verrattuna...

Mahtavaa!

26.10.2016 - Anni - r. Aku

Sanoin viime tunnin päätteeksi, että jatkaisin mielelläni Akulla tai Bellalla, ja ilokseni sain Akun toiselle peräkkäisille tunnillle. Aloitimme taas rauhallisella seurustelulla karsinassa, kun harjailin jo yhdellä tunnilla hionneen ruunan satulointikuntoon. Aku on kyllä niin mainio, se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaasti, eikä sen karsinakäyttäytymisessä ole missään vaiheessa moitteen sijaan.

Meinasi tulla vähän kiire tunnille, kun yksi suojista oli yllättäen teillä tietymättömillä. Ehdittiin kuitenkin, ja päätin ottaa tälle tunnille FilmMe-rannekkeen. Olisi tietenkin ollut kiva muistaa painaa sitä nappulaa alkutunnistakin, mutta muutamia ihan kivoja pätkiä sentään sain silti nauhalle.

Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä koko maneesin pitkillä sivuilla. Väistöt tehtiin uralta sisään ja takaisin, lyhyinä ja selvin suoristuksin välissä. Akun kanssa sai olla tarkkana, ettei takapää alkanut johtaa, mutta muutoin se kyllä väisti vaivattomasti molempiin suuntiin. Akun käyntihän on helposti vähän passimaisen hiihtelevää, mutta Kikan opein huolehdin nyt aika reippaasta käynnistä heti alusta asti. Näin se ei hiipunut väistöissäkään.

Työskentelimme lähes koko lopputunnin jälleen ympyrällä, meitä ei ollutkaan kuin viisi. Teimme ensin molempiin suuntiin selviä johtavia ohjasotteita eli liioitelluita asetuksia sisään, nämä sopivat hyvin Akulle. Sitten toistuvasti ympyrän pienennystä ja suurennusta ravissa ja laukassa. Aku oli oikeaan kierrokseen ihan superhieno, ja tietenkin juuri tämä pätkä jäi videoimatta. Vasempaankin onnistuimme aika kivasti, sen onneksi sain nauhalle. Jälkikäteen katsottuna tempo olisi kokonaisuudessaan saanut olla vähän reippaampi, mutta Aku näytää aika mukavan rennolta.

Aivan lopuksi tehtiin vielä puoli ympyrää keskiravia ja puoli ympyrää harjoitusravia. Paketti oli ihan hilkulla levitä tässä vaiheessa, joten videolta tuskin havaitsee mitään lisäyksiä. Töitä kuitenkin tehtiin koko ajan niin, että kootussa ravissa alkoi homma taas toimia: Aku esitti jälleen sitä parasta raviaan, jota se ei Annin mukaan ihan kauhean kauaa jaksa, kun kantaa itsensä niin hienosti silloin.

Tunnin jälkeen oli kyllä taas ihan mahtava fiilis. Aku on vaan niin mahtava kaikin puolin! Lisäksi nyt sairaslomansa jälkeen se on ollut hurjan kevyt eikä lainkaan vahva edestä. Videolta löytyy monta kehityskohdetta, mutta iloitaan onnistumisista: Aku oli läpi tunnin hyvin rento, ja kun meinasi tulla ongelmia, onnistuin ratkaisemaan ne ratsastamalla muutaman askeleen aikana.

Aku is back!

19.10.2016 - Anni - r. Aku

Voi onnen päivää, Aku oli matkani aikana palannut sairaslomaltaan töihin! Marjo kuulemma jakaa nykyään hevoset, ja vaikka en ole ollut Marjon tunnilla kuin kerran, ei hän olisi voinut mitenkään osata valita minulle mieluisampaa ratsua. Vaikka illat ovat jo pilkkosen pimeitä ja lämpötilakin lähentelee nollaa, ratsasti meidän ryhmämme kentällä. Eipä sitä tunnin aikana taaskaan ehtinyt kylmä tulla, vaikka talliin kävellessä huomasi, että vähän varpaita ja reisiä nipisteli.

Aloitimme tunnin tekemällä pitkillä sivuilla avo- ja vastataivutuksia. Ensin avoa, siitä siis vaihto sulkutaivutukseen ja taas takaisin avotaivutukseen ilman, että hevosta suoristettiin välillä. Aku oli hämmentävän notkea ja teki nämä molempiin suuntiin todella hienosti. Minusta sen käyntikin oli aika kivaa eikä niin passimaista kuin aiemmin.

Ravia ja laukkaa mentiin pääosin suurella ympyrällä. Ravi lähti hyvän käyntityöskentelyn jälkeen hienosti liikkeelle, mutta aika pian Aku jännittyi enkä oikein saanut sitä ravissa rentoutumaan. Laukassa se oli selvästi parempi, mutta keräsi vähän kierroksia takana liian lähelle tulleesta hevosesta sekä hämärää rinnettä kävelleestä ihmisestä, joten otimme parit pienet lähdöt. Näissä ei ollut mitään sen kummempaa, sain Akun kiinni samantien, kun osaan näihin jo vähän varautua. Ensimmäisessä tunne oli jännä, kun tiesin viisi sekuntia ennen Akun spurttia, että kohta mennään. Lopulta se laukkasikin melkein paikoillaan, ja Anni nauroi, että ainakin tuli takaosa alle!

Jumppasimme hevosia ympyrällä käynnissä ja ravissa siten, että keskiympyrää vähän pienennettiin, jotta pitkille sivuille saatiin mahdutettua pienet voltit ympyrältä ulos. Vaikka Aku oli taipunut niin hienosti alkukäynnissä, oli tämä jatkuva asetuksen ja taivutuksen vaihto sille selvästi hankalampaa. Ravissa tein vielä sen virheen, että otin ravista liikaa tempoa pois, jolloin Aku jälleen jännittyi aivan suotta. Jumppaaminen kuitenkin  kannatti, sillä se Akun mahtava ravi löytyi lopputunnista taas hetkittäin. Siellä pienelläkin hetkellä kyllä jaksaa taas seuraavaan kertaan!

Kikan perustyöskentelytunti 3/3

4.3.2016 - Kikka - r. Aku

Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.

Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.

Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.

Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.

Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.