Voihan vastalaukka!

25.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante

Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.

Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.

Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!

Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.

Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.

Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!

Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...

Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.

KARMEAN vinossa!

16.6.2014 Primus Talli

Hanna - t. Diamante

Uusia tuttavuuksia tuli lisää oman ryhmän maanantaitunnilla, kun nyt opettajana oli Hanna. Häntä on kovasti kehuttu, joten odotukset olivat korkealla. Ei kyllä tarvinnut pettyä, sillä hän piti mielestäni erittäin hyvän tunnin vähän samalla ajatuksella kuin Lotta edellisellä viikolla, suoruuden tavoittelemisella. Minulla oli kunnia jatkaa ihanalla Diamantella, joten olin jo ennen ohjien keräämistä pelkkää hymyä.

Vähän kuitenkin jännitti mitä uusi opettaja ratsastuksessani näkee, jokainen kun katsoo ratsastajia niin eri silmällä. Kun aloitimme kevyessä ravissa asettamalla suoria hevosia pitkillä sivuilla sisään, oli Hannan ensimmäinen palaute meille selvä: "Sanna, Diamante on oikein hyvä, mutta sinä kyllä istut KARMEAN vinossa!" Olin pahasti kallellaan oikealle eli ulos, mikä ei lainkaan yllättänyt. Oikea jalkani on 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten liekö siitä johtuen olen ihan vinossa. Tästä on ihan mustaa valkoisella, koska Simo Simulaattori ei antanut armoa: paino valuu helposti enemmän oikealle istuinluulle ja vasen pohje irtoaa hevosen kyljestä. Hanna jaksoi kiitettävästi muistuttaa minua suoristumaan koko tunnin ajan. Olen koittanut myös miettiä sitä, voisiko jalustimia jotenkin säätämällä helpottaa tilannetta. Jos jalustimet ovat yhtä pitkät, oikea jalka nousee helposti vähän koukkuun ja vasen jalkaa haroo tyhjää, mikä saa minut kallistumaan oikealle...

Pelkästä asetuksesta jatkettiin pikku hiljaa avotaivutukseen, jonka jälkeen siirrettiin hevoset ulkopohkeella uralta sisään ja jatkettiin suoralla hevosella. Tämä tehtiin huolella kumpaankin suuntaan. Tavoitteena oli pitää hevonen rennolla pyöreällä kaulalla, eikä niinkään nyt koota.

Tunnin keskivaiheilla tehtiin takaosa- ja etuosakäännöksiä koko ajan uran sisäpuolella. Kokeneet hevoset eli Esa, Hasse, Wille ja Jardinero tekivät jokaiseen nurkkaan 90 asteen takaosakäännöksen, nuoriso-osasto eli Diamante ja Tarmo tekivät 90 asteen etuosakäännöksen. Se oli varsin vinkeää, sillä piti ensin tovi jos toinenkin miettiä, että mitenkäs se etuosakäännös taas tehdäänkään... Silloin joskus, kun suoritin ratsastusmerkkejä, B-merkin ohjelmassa oli etuosakäännökset suoraan tuomarin edessä. Sen koommin niitä ei ole enää käytettykään. Diamantekaan ei meinannut ensin millään ymmärtää, että mitä päätä pitää siirtää, mutta muutaman kerran jälkeen osasin antaa oikeat avut. Saimme keskittyä jouheviin siirtymisiin ennen ja jälkeen käännöksen sekä tahdin pitämiseen käännöksen aikana. Puolipidätteillä pidin huolta siitä, että etujalat eivät lähteneet liian suurelle tielle.

Laukannostoa varten siirrettiin sisäpohkeella hevoset uralle. Nuorten hevosten kanssa ei niinkään koottu, kokeneiden kanssa kylläkin. Nuorilla asetettiin myös pohkeet selvemmin laukannostoa silmälläpitäen. Laukassa tehtiin samaa harjoitusta: asetus, avotaivutus, suoristus, siirtyminen raviin. Diamantea oli pakko hieman nostaa korkeampaa muotoon, koska se alkoi selvästi vähän innostua laukkatehtävästä. Avotaivutus sai kuitenkin tamman taas keskittymään ratsastajaan ja kääntämään korvat tötteröhöröstä taakse.

Alan varmaan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä, mutta Diamante on kyllä ihana! Voisin pelkästään seurustella sen kanssa karsinassa vaikka kuinka kauan, tamma on niin loputtoman utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Selästä se on miellyttävän kevyt mutta silti ratsastettava, juuri sellainen josta pidän. Nimi on kyllä ollut tässä tapauksessa enne!

Timanttinen kesäkauden korkkaus

9.6.2014 Primus Talli
Marjo - t. Diamante

Kesäkausi alkoi kohdallani hymyssä suin, kun sain taas ratsastaa ihanalla Diamantella. Ennen tuntia kyllä jännitti, sillä olen päässyt kolmeksi viikoksi itseäni huomattavasti tasokkaampaan seuraan. Otan haasteen innolla vastaan ja tsemppaan itseni vähintäänkin pysymään pois muiden tieltä. Diamantella onnistumiset eivät jää ainakaan hevosesta kiinni, sillä muutama viikko sitten Kikka voitti sillä Laaksolla heA-tasoisen kansallisen kouluratsastusluokan.

Käsäkauteen lisäjännitystä tuo aina myös opettaja, sillä sitä ei tiedetä vielä kursseille ilmoittauduttaessa. Tänä vuonna alku oli ihan poikkeuksellisen reipas, sillä tunteja oli jopa neljä päällekkäin. Niinpä ainakin jonkin verran tulee vaihtelua viikoittain myös tuntien opettajiin, ja tällä kerralla meitä paimensi Marjo. En ollut koskaan aiemmin ollut Marjon tunnilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.

Marjo kysyi heti alkuun, että onko meillä jotain toiveita tunnin sisällön suhteen. Olisi ollut kiva, jos ryhmällemme olisi mietitty valmiiksi jonkin teema kolmen viikon ajaksi, mutta ehkä sitä olisi pitänyt osata itse toivoa. Nyt Marjo teetti meillä alkuun väistöjä ja kiemurauria käynnissä sekä kiemurauria kevyessä ravissa. Diamantelle jatkuva asettaminen ja taivuttaminen sopi  hyvin, koska sain sen heti keskittymään ratsastajaan. Marjo huomautti, että ravi saa olla tarmokasta siten, että tamma ei kulje matalana ja pitkänä ja vaan heittele etujalkojaan. Sitä saikin läpi tunnin ihan kunnolla koota puolipidättein, mutta kyllä se ravi sieltä jo alkoi aika kivasti löytyä. Ravin laadun paranemisen huomasi jo siitäkin, että alasistuminen ei tuntunut lainkaan niin hankalalta kuin edellisellä kerralla keväällä.

Laukka tehtiin pääosin ympyröillä, vain jonkin verran koko uralla ilman mitään sen kummempia temppuja. Se oli oikeastaan nyt ihan hyvä, kun sai keskittyä ihan perusratsastukseen. Diamante rullasi varsin mukavasti sekä ympyrällä että uralla, ja oli koko ajan hyvin keskittynyt työskentelyyn.

Lopputunti sujui taivutusväistöjen parissa: avotaivutusta pitkällä sivulla, ja toisen pitkän sivun alusta sulkutaivutusta diagonaalille. Diamantelle avot ovat helppoja, sulut myös, mutta siinä meinasi välillä tahti hieman hiipua. Kerta kerralta sulut alkoivat kuitenkin sujua paremmin, kun ymmärsin antaa Diamanten hoitaa väistön itse ilman, että minä koko ajan käsken ja puristan. Yksi apu alussa ja toinen lopussa, välissä kenties vain pieni muistutus eteenpäinmenosta. Haastavin osuus taivutuksissa oli kuitenkin lopulta se, kun Konsta pissasi kesken tunnin uralle, eikä hieno pikkutamma voinut mitenkään astua siihen märkään kohtaan...

Ymmärrän hyvin, miksi Kikka joskus jossain hevosesittelyssä sanoi, että kaikki, jotka ovat päässeet ratsastamaan Diamantella, vaan hymyilevät onnellisena. Olen täysin ihastunut tähän kuvankauniiseen tammaan, joka on paitsi ihana ratsastaa niin myös todella kiltti. Se tulee aina uteliaasti katsomaan ohikulkijaa karsinan oven yli, vastaanottaa mielellään rapsutuksia ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ja satuloinnin mukisematta. Kertakaikkiaan hurmaava hevonen!

Viritetty timantti

21.4.2014 Primus Talli

Maiju - t. Diamante

Hymyilin kilpaa lämpimän kevätauringon kanssa, kun Maiju oli pitänyt lupauksensa ja sain jatkaa ihanalla Diamantella. Edellinen tunti jäi välistä pääsiäisen hiihtolomareissun vuoksi, joten nyt puhkuin innosta päästä taas ratsastamaan. Diamante oli muuttanut Rehulasta alatallin puolelle, jossa se tuttuun tapaansa seuraili tallin elämää hyväntuulisena ja uteliaana. Se tuntuu jaksavan seurustella loputtomasti, ja suorastaan nuolee naamaa tutkiessaan märällä turvallaan kaiken. Diamantesta oikein huokuu kiltteys.

Lämpötila oli lähennellyt päivällä kahtakymmentä, joten molemmat ryhmät ratsastivat jo ulkona, me tuttuun tapaan laitumen päässä. Diamante oli heti alkukäynnissä kovin reippaan oloinen. Kun otin ohjat, se kuitenkin lyheni voimakkaasti ja alkoi vähän kerätä painetta ja hidastella. Teimme erilaisia kiemurauria pitkillä sivuilla oman valintamme mukaan. Tarkoituksena oli suoristaa hevosia ratsastamalla niitä heti molemmilla pohkeilla ja asettaen molempiin suuntiin. Kiemura sai olla yksi isompi tai vaikka kaksi ihan pientä parin metrin loivaa kiemuraa.

Kun saimme siirtyä raviin, nosti Diamante samantien laukan. Siinä vaiheessa Maiju kertoi, että minulla onkin nyt viritetty ratsu alla: Kikka oli käynyt pääsiäisenä Suomessa ja ratsastanut Diamantella. Kaikesta päätellen olin ensimmäinen ratsastaja tamman selässä Kikan jälkeen, ja sen kyllä huomasi. Diamante oli kovin vireä ja pörhisteli milloin millekin, ylivoimaisesti eniten naapuriuralla tuntia pitäneen Hannan kovaääniselle. Maiju antoi taas ohjeeksi keksiä tammalle paljon tekemistä ja huolehtia siitä, että se liikkuu reippaasti eteenpäin. Tarvittaessa sain ottaa vähän vetoapua muista tunnin hevosista ja oikaista väliaidoilla.

Olen vähän ylpeä siitä, että sain selätettyä orastavan jännitykseni hyvinkin nopeasti ja aloin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin. Pikku hiljaa Diamante rentoutui ja korvat pysyivät kääntyneenä ratsastajaan. Teimme kiemurauria myös ravissa, ja minä lisäsin sopiviin väleihin avotaivutuksia, voltteja ja ympyröitä. 

Ennen laukkaa mentiin hetki harjoitusravia alas istuen keskiympyrällä. Diamante ravasi hyvin, mutta minä uhkasin taas valua siihen tuoli-istuntaan. Diamanten satula on todella kevyt ja siivetön, eikä juuri tarjoa tukea jalalle, joten jalkakin luisuu helposti liian eteen. Tämä takakeno on kuitenkin ehdottomasti isoin ongelmani isoliikkeisillä hevosilla, eikä siitä voi kyllä satulaa syyttää...

Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.

Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.

Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.

Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.

Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.

Timantti pelasti päivän!

7.4.2014 Primus Talli
Maiju - t. Diamante

Voi onni ja ihanuus, miten ratsastusharrastus voi joskus pelastaa päivän! Erittäin ikävä työpäivä pyyhkiytyi mielestä täydellisesti, kun luin hevoslistaa: Diamante! En ollut edes uskaltanut uneksia tästä Kikan nuoresta, kuvankauniista tammasta, joka on käynyt tunneilla hyvin harvoin ja valikoidusti. Kovasukuinen oldenburg Diamante oli reilu vuosi sitten Primus Tallin hevosesittelyssä, jossa se upeilla liikkeillään ja nöyrällä työskentelyllään aiheutti spontaaneja ihastuksen huokaisuja.

Diamante asuu rehulaan rakennetuissa upouusissa bokseissa, joissa se muiden hevosten tavoin näytti silminnähden nauttivan olostaan. Maiju oli jättänyt hevoslistan oheen ohjeen, että taluttaisin tamman ulkokautta alatallin vesiboksiin harjattavaksi. Diamanten kanssa olimme heti samalla aaltopituudella - liekö johtunut sokeria täynnä olevasta taskustani vai tamman todella kiltistä luonteesta.

Meidän ryhmämme vuoro oli ratsastaa ulkona. Ilma oli aika viileä, mutta vielä alkutunnista saimme nauttia päivänvalostakin. Se varmasti helpotti hevosten sopeutumista taas pimeisiin kenttäolosuhteisiin, vaikka nytkin erityisesti hämärällä tallinpihalla liikkuvat ihmiset aiheuttivat aina välillä korvien höristelyä.

Aloitimme käynnissä molempiin suuntiin reilulla puolikkaalla kentällä tehden asetuksia sisään, kokoamisia ja voltteja. Diamante vaikutti aika rennolta, mutta voi taivas niitä sen liikkeitä! Aivan mahtavan isot ja upeat - käyntikin tuntui jo siltä, kuin olisi istunut laukassa!

Kevyt ravi mentiin pääosin valtavalla pääty-ympyrällä. Laukka tehtiin kahdessa osassa niin, että Diamante ja ensimmäistä kertaa ulkona ollut uusi Minet-tamma menivät ensin, sitten loput. Toiset olivat aina pienellä käyntivoltilla ympyrän keskellä, jotta laukkaajille jäi kunnolla tilaa työstää hevosia.

Laukan ja välikäynnin jälkeen tehtiin taas puolikkaita takaosakäänöksiä uran sisäpuolella olevalla suorakulmaisella uralla molempiin suuntiin ennen kokonaisia käännöksiä uralla. Diamanten kanssa kävi ensin vähän samoin kuin Borasinkin: valmistelin huolella, mutta sitten kun piti kääntää, niin mitään ei tapahtunutkaan. Koitin muistaa pitää painon sisällä, ja kun viimein rohkenin kääntää sisäohjalla reilusti, kääntyi Diamante todella hienosti.

Käännösten jälkeen mentiin aika pitkä pätkä harjoitusravia ja tehtiin kaikkiin kulmiin voltit. Koon sai määritellä sen mukaan, miltä hevonen tuntui. Hämmästyksekseni pystyin istumaan Diamanten ravissa ihan kohtuullisen näköisesti, mutta ei se helppoa ollut. Maiju varoitti minua taas valumasta takakenoon, minkä seurauksena kädetkin väkisin jäävät liian taakse. Koitin korjata itseäni pystympään ja käsiä selvästi etukaaren eteen. Jalustimet olivat vaan vähän lyhyet, mutta se oli ehkä näin ensimmäisillä ulkokerroilla hevosten pörhistellessä vaan hyvä asia. Lyhyistä jalustimista seurasi kuitenkin se, että polvilla oli vähän liian helppo tarrautua satulaan.

Ihan lopuksi laukattiin vielä pääty-ympyrällä. Yritettiin ensin mennä kaikki yhtä aikaa, mutta Diamante meinasi pistää ranttaliksi. Sain sitten muiden lopetettua laukata yksin, ja se sujuikin ihan hyvin. Ongelmat olivat ihan ratsastajan aiheuttamia, koska jostain syystä nostin laukan käynnistä. Maiju selitti hyvin, miten nosto käynnistä lisää painetta laukkaan. Kun nostin reippaasta ravista, siirtyminenkin oli ikään kuin vain liukuminen laukkaan.

Maiju oli ajatellut Diamantesta minulle nyt huhtikuun ratsua, ja otan kyllä mielelläni haasteen vastaan. Se oli aivan mahtavan ihana ja kaunis ja kiltti. Iästään huolimatta se tuntui aika kypsältä ratsulta, ja oli ihanan herkkä kaikille avuille. Raippa roikkui mukana toimettomana koko tunnin. Maijun mukaan ensimmäinen kertamme sujui hyvin, kunhan vaan ratsastaja ei ala hevosen ehdotellessa katsella niitä samoja mörköjä, joita ei loppujen lopuksi edes ole... En siis yhtään ihmettele, että tämä tamma saa ratsastajat näkemään tähtiä ja sydämiä!