5.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!
Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.
Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.
Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...
Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.
Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.
Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!
torstai 29. lokakuuta 2015
torstai 22. lokakuuta 2015
Kankitreenit jatkuvat
28.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
torstai 8. lokakuuta 2015
Sauli, hiljainen hurmaava herrasmies
23.9.2015 Primus Talli
Anni - r. Sauli
Uuvahdin viikonlopun koiratouhuissa niin totaalisesti, että myös maanantain tuntini ja ostin tilalle kesiviikolta korvaavan tunnin. Menetin Maijun kankitunnin, mutta sain tilalle Annin kankitunnin kokeneessa ryhmässä. Tai no, tunti ei varsinaisesti ollut kankitunti...
Minulle oli merkitty listassa Sauli. Se tuli keväällä tallille, eikä ole liiemmin otsikoissa ollut. Saulia ei ole nähty hevosesittelyssä, enkä minä ollut nähnyt sitä edes kunnolla tunnilla, joskus ihan ohimennen vaan. Muistikuvat olivat hatarat, itsekseen laukkoja vaihtelevasta laiskasta pitkästä ruunasta...
Ennen tuntia oikeastaan kaikki sanoivat, että Sauli on tosi vaikea saada liikkumaan eteen. Eräs tunnilla vakituisesti ratsastava kertoi, että Sauli on tosi korkealle koulutettu ja tyypillinen osaava ratsu: se ei siedä puristusta lainkaan. Niinpä sitten otin samanlaisen lähestymistavan kuin Konstan kanssa. Heti alkukäynnissä pitkin ohjin irroitin jalat kyljistä ja huolehdin kevyillä raippamuistutuksilla siitä, että Sauli kävelee. Ja kuten Konstankin kanssa tämä toimi ja kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan. Sauli ei ollut mitenkään erityisen laiska, se nosti kaikki laukat oikein ensimmäisestä pyynnöstä, eikä vaihtanut pyytämättä kertaakaan. Tunnilla ei tehty erityisesti mitään, ja perusratsastus sopikin meille oikein hyvin.
Ajoittain oli hieman haasteita sopivan tuntuman löytämisessä. Sauli oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi eteen ja alas kuin koota ryhdikkäämmäksi, sillä silloin se helposti alkoi paitsi lyhentää askelta myös keriytyä liikaa aivan tyhjälle ohjalle. Tästä selvisi kyllä eteenratsastuksella ja antamalla hieman ohjaa, mutta sellaista tasaisuutta olisi vielä kaivannut lisää.
Erityisesti käynti oli haastavaa. Siinä ruuna jännittyi, eikä edes rennoksi ratsastaminen ollut itsestäänselvyys. Sen sijaan laukka oli helpoin askellaji, jossa askeleen säätäminenkin onnistui suht helposti. Kokoamista vaikeampaa oli kyllä saada Sauli pidemmille askeleille.
Kankisuitsilla Saulista koitetaan ilmeisesti kaivella sitä osaavaa ratsua, joka se vielä muutamaa vaatimustasoltaan helpompaa vuotta sitten oli. Sen kunto ja yleisilme on Primuksella kohonnut silmissä, ja karsinassahan se oli aivan todella kiltti. Piti sitten ihan ratsastusseuran keskusteluryhmässä kysyä, että mikäs tämä tällainen vaatimaton ja hiljainen hurmuri-Sauli oikein onkaan, Saulia kun ei nimittäin löydy vieäläkään tallin hevosesittelystä. Ruunan virallinen nimi on Charmeur III. Se on vuonna syntynyt Saksassa vuonna 2001 ja koulutettu vaativa B -tasolle asti: http://www.reunos.fi/files/hevoset/charmeur.html
Eipä ihme siis, että tuntui ajoittain niin laadukkaalta! Toivottavasti tämä meidän taipaleemme ei jää tähän yhteen kertaan.
Anni - r. Sauli
Uuvahdin viikonlopun koiratouhuissa niin totaalisesti, että myös maanantain tuntini ja ostin tilalle kesiviikolta korvaavan tunnin. Menetin Maijun kankitunnin, mutta sain tilalle Annin kankitunnin kokeneessa ryhmässä. Tai no, tunti ei varsinaisesti ollut kankitunti...
Minulle oli merkitty listassa Sauli. Se tuli keväällä tallille, eikä ole liiemmin otsikoissa ollut. Saulia ei ole nähty hevosesittelyssä, enkä minä ollut nähnyt sitä edes kunnolla tunnilla, joskus ihan ohimennen vaan. Muistikuvat olivat hatarat, itsekseen laukkoja vaihtelevasta laiskasta pitkästä ruunasta...
Ennen tuntia oikeastaan kaikki sanoivat, että Sauli on tosi vaikea saada liikkumaan eteen. Eräs tunnilla vakituisesti ratsastava kertoi, että Sauli on tosi korkealle koulutettu ja tyypillinen osaava ratsu: se ei siedä puristusta lainkaan. Niinpä sitten otin samanlaisen lähestymistavan kuin Konstan kanssa. Heti alkukäynnissä pitkin ohjin irroitin jalat kyljistä ja huolehdin kevyillä raippamuistutuksilla siitä, että Sauli kävelee. Ja kuten Konstankin kanssa tämä toimi ja kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan. Sauli ei ollut mitenkään erityisen laiska, se nosti kaikki laukat oikein ensimmäisestä pyynnöstä, eikä vaihtanut pyytämättä kertaakaan. Tunnilla ei tehty erityisesti mitään, ja perusratsastus sopikin meille oikein hyvin.
Ajoittain oli hieman haasteita sopivan tuntuman löytämisessä. Sauli oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi eteen ja alas kuin koota ryhdikkäämmäksi, sillä silloin se helposti alkoi paitsi lyhentää askelta myös keriytyä liikaa aivan tyhjälle ohjalle. Tästä selvisi kyllä eteenratsastuksella ja antamalla hieman ohjaa, mutta sellaista tasaisuutta olisi vielä kaivannut lisää.
Erityisesti käynti oli haastavaa. Siinä ruuna jännittyi, eikä edes rennoksi ratsastaminen ollut itsestäänselvyys. Sen sijaan laukka oli helpoin askellaji, jossa askeleen säätäminenkin onnistui suht helposti. Kokoamista vaikeampaa oli kyllä saada Sauli pidemmille askeleille.
Kankisuitsilla Saulista koitetaan ilmeisesti kaivella sitä osaavaa ratsua, joka se vielä muutamaa vaatimustasoltaan helpompaa vuotta sitten oli. Sen kunto ja yleisilme on Primuksella kohonnut silmissä, ja karsinassahan se oli aivan todella kiltti. Piti sitten ihan ratsastusseuran keskusteluryhmässä kysyä, että mikäs tämä tällainen vaatimaton ja hiljainen hurmuri-Sauli oikein onkaan, Saulia kun ei nimittäin löydy vieäläkään tallin hevosesittelystä. Ruunan virallinen nimi on Charmeur III. Se on vuonna syntynyt Saksassa vuonna 2001 ja koulutettu vaativa B -tasolle asti: http://www.reunos.fi/files/hevoset/charmeur.html
Eipä ihme siis, että tuntui ajoittain niin laadukkaalta! Toivottavasti tämä meidän taipaleemme ei jää tähän yhteen kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)