24.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalle. Näytä kaikki tekstit
tiistai 2. joulukuuta 2014
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Viimeiset 15 minuuttia
15.4.2013 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Jatkoin Kallella nyt jo vähän paremmalla mielellä. Edellinen kerta ei ollutkaan ollut katastrofi, mutta parannettavaa vielä oli ja paljon. Kallekin oli perjantaina hevosesittelyssä, ja sillä ratsastaneen Marjon mukaan raippa toimii eteenpäin ajavana apuna paremmin kuin kannukset. Hän lisäksi sanoi, että Kallen kanssa ei saa luovuttaa: jos se ei ala liikkua ensimmäisestä käskystä, ei saa luovuttaa ja tyytyä siihen mitä hevonen itse tarjoaa.
Tunnilla meitä ei ollut kuin neljä, ja aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöllä keskihalkaisijalta suoristaen viisi metriä ennen uraa kohti lyhyttä sivua. Perjantaina Marjo ja Kikka hyvin demosivat, miten Kallelle väistöt ovat helppoja: mitä jyrkempi sen paremmaksi käynti tulee. Näissä ei tosiaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin saada Kalle ensin kulkemaan suoraan keskihalkaisijalla, niin paljon se alkoi ennakoida väistöjä.
Alkuravi tehtiin osin suurella keskiympyrällä, jossa minä sain keskittyä Kallen kanssa eteenpäinpyrkimykseen. Muut vaihtelivat kevyen ravin ja harjoitusravin välillä, mutta minä tein siirtymisiä muutamaksi askeleeksi laukkaan. Niiden tarkoituksena oli herätellä ruunaa kuuntelemaan ratsastajan apuja. Laukan jälkeen ravi on aina myös parhaimmillaan. Nostoissa sorruin useasti heittämään ohjat pois, jolloin ennestään pitkä Kalle venähti entistä pidemmäksi, eikä ainakaan nostanut terävää laukkaa. Tämä hitaalla hevosella ohjien tiukalla tuntumalla pitäminen on yksi niistä virheistä, jotka jo tiedostan, mutta joita en aina tosipaikan tullen osaakaan korjata. Sitten kun osaan, saan avutkin paljon paremmin läpi ja tässä se laukkakin alkoi nousta terävämmin. Tarvitseehan se hevonen tuen, jota vasten sitä vauhtia ratsastan!
Alkuveryttelyn jälkeen oli jo aivan sippi. Maijukin nauroi, että nyt se Kalle alkaa liikkua, ja Sannakin jo punoittaa! Tällä(kään) tunnilla Maiju ei päästänyt meitä helpolla, vaan teimme välikäynnin jälkeen kaikennäköisiä kuvioita todella monipuolisesti, rataharjoituksia silmälläpitäen. Samaa pohkeenväistökuviota tulimme monta kertaa myös ravissa. Diagonaalilla teimme lisäyksiä ja toisaalta myös kolmen askeleen käyntisiirtymisiä. Laukan nostimme yksitellen käynnistä lyhyen sivun keskeltä, josta jatkoimme kymmenen metrin laukkavoltille pitkän sivun keskelle ja edelleen laukassa lyhyelle sivulle asti.
Monipuoliset tehtävät pitivät paitsi ratsastajat myös hevoset hereillä, kun yhteen tehtävään ei jääty junnaamaan pitkäksi aikaa. Tuli taas mieleen se kerta, kun perjantaina kerran Piritan kanssa teimme erilaisia tehtäviä ja ratsastusradan teitä koko tunnin ajan. Menin silloin ihanalla Mirjalla, joka nautti tunnista suunnattomasti. Kallestakin huomasi, että mitä pidemmälle tunti meni, sitä paremmin se alkoi liikkua. Viimeiseen varttiin olen tyytyväinen, sillä Kalle teki laukkavolttitehtävän hienosti: nosti napakasti laukan (muistin pitää sen tuntuman!), rullasi läpi voltin ja vielä ravisiirtymiseen asti. Ensimmäisestä voltista tuli jopa hieman liian pieni. Laukan jälkeinen loppuravi oli kovin letkeää, ja Maiju jopa sanoi, etten halua yhtään sen lujempaa tempoa. Halusin sen sijaan venytellä selkää, minkä Kalle mielellään tekikin.
Parempaan siis mentiin, mutta en vieläkään täysin osannut ratsastaa Kallea liikkumaan itsestään. Viimeisten 15 minuutin tunne on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä Kalle on oikeasti aika hieno hevonen. Kikkakin sanoi hevosesittelyssä, että kyllä hän sen edelleen ostaisi!
Maiju - r. Kalle
Jatkoin Kallella nyt jo vähän paremmalla mielellä. Edellinen kerta ei ollutkaan ollut katastrofi, mutta parannettavaa vielä oli ja paljon. Kallekin oli perjantaina hevosesittelyssä, ja sillä ratsastaneen Marjon mukaan raippa toimii eteenpäin ajavana apuna paremmin kuin kannukset. Hän lisäksi sanoi, että Kallen kanssa ei saa luovuttaa: jos se ei ala liikkua ensimmäisestä käskystä, ei saa luovuttaa ja tyytyä siihen mitä hevonen itse tarjoaa.
Tunnilla meitä ei ollut kuin neljä, ja aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöllä keskihalkaisijalta suoristaen viisi metriä ennen uraa kohti lyhyttä sivua. Perjantaina Marjo ja Kikka hyvin demosivat, miten Kallelle väistöt ovat helppoja: mitä jyrkempi sen paremmaksi käynti tulee. Näissä ei tosiaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin saada Kalle ensin kulkemaan suoraan keskihalkaisijalla, niin paljon se alkoi ennakoida väistöjä.
Alkuravi tehtiin osin suurella keskiympyrällä, jossa minä sain keskittyä Kallen kanssa eteenpäinpyrkimykseen. Muut vaihtelivat kevyen ravin ja harjoitusravin välillä, mutta minä tein siirtymisiä muutamaksi askeleeksi laukkaan. Niiden tarkoituksena oli herätellä ruunaa kuuntelemaan ratsastajan apuja. Laukan jälkeen ravi on aina myös parhaimmillaan. Nostoissa sorruin useasti heittämään ohjat pois, jolloin ennestään pitkä Kalle venähti entistä pidemmäksi, eikä ainakaan nostanut terävää laukkaa. Tämä hitaalla hevosella ohjien tiukalla tuntumalla pitäminen on yksi niistä virheistä, jotka jo tiedostan, mutta joita en aina tosipaikan tullen osaakaan korjata. Sitten kun osaan, saan avutkin paljon paremmin läpi ja tässä se laukkakin alkoi nousta terävämmin. Tarvitseehan se hevonen tuen, jota vasten sitä vauhtia ratsastan!
Alkuveryttelyn jälkeen oli jo aivan sippi. Maijukin nauroi, että nyt se Kalle alkaa liikkua, ja Sannakin jo punoittaa! Tällä(kään) tunnilla Maiju ei päästänyt meitä helpolla, vaan teimme välikäynnin jälkeen kaikennäköisiä kuvioita todella monipuolisesti, rataharjoituksia silmälläpitäen. Samaa pohkeenväistökuviota tulimme monta kertaa myös ravissa. Diagonaalilla teimme lisäyksiä ja toisaalta myös kolmen askeleen käyntisiirtymisiä. Laukan nostimme yksitellen käynnistä lyhyen sivun keskeltä, josta jatkoimme kymmenen metrin laukkavoltille pitkän sivun keskelle ja edelleen laukassa lyhyelle sivulle asti.
Monipuoliset tehtävät pitivät paitsi ratsastajat myös hevoset hereillä, kun yhteen tehtävään ei jääty junnaamaan pitkäksi aikaa. Tuli taas mieleen se kerta, kun perjantaina kerran Piritan kanssa teimme erilaisia tehtäviä ja ratsastusradan teitä koko tunnin ajan. Menin silloin ihanalla Mirjalla, joka nautti tunnista suunnattomasti. Kallestakin huomasi, että mitä pidemmälle tunti meni, sitä paremmin se alkoi liikkua. Viimeiseen varttiin olen tyytyväinen, sillä Kalle teki laukkavolttitehtävän hienosti: nosti napakasti laukan (muistin pitää sen tuntuman!), rullasi läpi voltin ja vielä ravisiirtymiseen asti. Ensimmäisestä voltista tuli jopa hieman liian pieni. Laukan jälkeinen loppuravi oli kovin letkeää, ja Maiju jopa sanoi, etten halua yhtään sen lujempaa tempoa. Halusin sen sijaan venytellä selkää, minkä Kalle mielellään tekikin.
Parempaan siis mentiin, mutta en vieläkään täysin osannut ratsastaa Kallea liikkumaan itsestään. Viimeisten 15 minuutin tunne on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä Kalle on oikeasti aika hieno hevonen. Kikkakin sanoi hevosesittelyssä, että kyllä hän sen edelleen ostaisi!
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Kameli-Kalevi
8.4.2013 Primus Talli
Kisojen lähestyessä teimme kuvioita A-merkin kouluradasta. Aloitimme vastalaukannostoilla pitkän sivun alusta. Vastalaukkaa jatkettiin pitkän sivun loppuun, jossa siirryttiin raviin ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti. Sitten taas käyntiin, käynnissä huolellinen kulma ja valmistelut uuteen nostoon. Kallen kanssa tämä sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikka oikeaan kierrokseen meinasi tulla muutamaan otteeseen myötälaukka. Se johtui tutusta tavastani heittää ohjat pois, jolloin hevonen pääsi pitkäksi nostamaan juuri sen laukan kuin itse halusi. Kun Maijun ohjeen mukaan otin Kallen paremmin pakettiin, nousi laukka hyvin ja sitä pystyi myös kokoamaan tehtävän aikana. Sitä kautta sitten siirtyminenkin ja kulman ratsastaminen helpottui. Minua Maiju kehoitti myös ratsastamaan Kallea reippaasti eteen heti ensimmäisestä raviaskeleesta ja näin hyödyntää laukasta saatu energia voltilla, koska muutoin ruuna jää hitaaksi koko lopputehtävän ajaksi.
Laukkojen jälkeen tulimme vielä muutaman kerran käyntipohkeenväistöä keskihalkaisijalta kohti molempia pitkiä sivuja, ja suoristimme kouluohjelman mukaisesti kohti lyhyttä sivua noin viiden metrin väistön jälkeen. Tunnillamme olleella Mikillä alkoi tässä vaiheessa vähän keittää, joten emme sitten tehneet tätä ravissa lainkaan. Käyntiväistöjen välissä otin kuitenkin aina hieman ravia, koska pelkästään jo siirtymiset pitävät Kallen paremmin hereillä kuin jatkua käynnin junnaaminen. Siinä sain muotoa myös mukavasti nostettua, ja väistöt Kalle teki oikein hienosti.
Lopulta meillä ei ollut Kallen kanssa mitään suurempia ongelmia tunnin aikana. Itselle ei vaan jää koskaan kovin hyvä olo siitä, jos hevosta joutuu koko tunnin jatkuvasti patistamaan eteenpäin. Ehkä ei olisi edes tarvinnut, mutta joudun Kallen kanssa helposti samanlaiseen tilaan kuin Myssylläkin: tuntuu siltä, kuin koko ajan pitäisi mennä reippaammin ja reippaammin...
Maiju - r. Kalle
Harvoin tulee jo hevoslistaa lukiessa niin voipunut olo kuin maanantaina. Maiju oli sekoittanut hevospakan lähes kokonaan, ja minulle oli merkitty Kalle. Sehän on mitä upein ja osaavin ruuna, mutta voi mahdoton miten vaikea sitä on saada liikkumaan rehellisesti eteen! Lisäksi kun on kerran heittänyt sitä yrittäessään voltin ja venäyttänyt nivelsiteet, niin ihan ensimmäinen ajatus ei ollut hirveä innostus.
Mutta virittelin kannukset kenkiin ja astelin maneesiin katsomaan, kuinka Kalle edellisellä tunnilla vertyi. Sen ratsastaja on mennyt Kallella paljon, ja hän sanoi tunnin päätteeksi, ettei nyt ollut saanut esiin ihan sitä kaikkein parasta Kallea. Minä koitin pitää kirkkaana mielessäni alatallin tiskipöydällä olevan upean kuvan Kikasta ja ryhdikkäästä Kallesta kouluradalla: sitä kohti!
Eikä se Kalle sitten ollutkaan niin kauhea mitä odotin. En ehkä taaskaan ihan täysillä vielä uskaltanut ratsastaa, kun tämä oli taas pitkästä aikaa ensimmäinen kerta ruunan selässä. Koitin läpi tunnin tuupata Kallea töihin ja pois sen omalta mukavuusalueelta eli siitä pyöreästä pitkästä muodosta. Kalle koitti tietenkin protestoida sekä eteenpäinmenoa kokoamista lähinnä viskelemällä päätään, mutta mielestäni sain aikaiseksi ihan kivoja pätkiä etenkin ravissa ja laukassa.
Käyntihän on Kallen vaikein askellaji, koska siitä tulee heti kamelin passikäyntiä kun kerää ohjat käteen. Iso ruuna vaan huojatelee puolelta toiselle. Jos se on kunnolla koottu, käynti paranee kun jokaisen jalan joutuu asettelemaan erikseen, mutta ensin Kalle pitäisi tietenkin saada liikkumaan.
Alkuveryttely tehtiin ympyröillä niitä suurentaen ja pienentäen sekä käynnissä että ravissa. Vasempaan kierrokseen Kalle protestoi hyvin voimakkaasti poikittamalla, kun vaadin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle. Ilmeisesti sen vasemman takajalan ottaminen rungon alle alkoi jo vaatia töitä...
Laukassa Kalle tietenkin kivoimmillaan, siinä sen saa liikkeelle ja pystyy parhaiten kokoamaan.
Alkuveryttely tehtiin ympyröillä niitä suurentaen ja pienentäen sekä käynnissä että ravissa. Vasempaan kierrokseen Kalle protestoi hyvin voimakkaasti poikittamalla, kun vaadin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle. Ilmeisesti sen vasemman takajalan ottaminen rungon alle alkoi jo vaatia töitä...
Laukassa Kalle tietenkin kivoimmillaan, siinä sen saa liikkeelle ja pystyy parhaiten kokoamaan.
Kisojen lähestyessä teimme kuvioita A-merkin kouluradasta. Aloitimme vastalaukannostoilla pitkän sivun alusta. Vastalaukkaa jatkettiin pitkän sivun loppuun, jossa siirryttiin raviin ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti. Sitten taas käyntiin, käynnissä huolellinen kulma ja valmistelut uuteen nostoon. Kallen kanssa tämä sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikka oikeaan kierrokseen meinasi tulla muutamaan otteeseen myötälaukka. Se johtui tutusta tavastani heittää ohjat pois, jolloin hevonen pääsi pitkäksi nostamaan juuri sen laukan kuin itse halusi. Kun Maijun ohjeen mukaan otin Kallen paremmin pakettiin, nousi laukka hyvin ja sitä pystyi myös kokoamaan tehtävän aikana. Sitä kautta sitten siirtyminenkin ja kulman ratsastaminen helpottui. Minua Maiju kehoitti myös ratsastamaan Kallea reippaasti eteen heti ensimmäisestä raviaskeleesta ja näin hyödyntää laukasta saatu energia voltilla, koska muutoin ruuna jää hitaaksi koko lopputehtävän ajaksi.
Laukkojen jälkeen tulimme vielä muutaman kerran käyntipohkeenväistöä keskihalkaisijalta kohti molempia pitkiä sivuja, ja suoristimme kouluohjelman mukaisesti kohti lyhyttä sivua noin viiden metrin väistön jälkeen. Tunnillamme olleella Mikillä alkoi tässä vaiheessa vähän keittää, joten emme sitten tehneet tätä ravissa lainkaan. Käyntiväistöjen välissä otin kuitenkin aina hieman ravia, koska pelkästään jo siirtymiset pitävät Kallen paremmin hereillä kuin jatkua käynnin junnaaminen. Siinä sain muotoa myös mukavasti nostettua, ja väistöt Kalle teki oikein hienosti.
Lopulta meillä ei ollut Kallen kanssa mitään suurempia ongelmia tunnin aikana. Itselle ei vaan jää koskaan kovin hyvä olo siitä, jos hevosta joutuu koko tunnin jatkuvasti patistamaan eteenpäin. Ehkä ei olisi edes tarvinnut, mutta joudun Kallen kanssa helposti samanlaiseen tilaan kuin Myssylläkin: tuntuu siltä, kuin koko ajan pitäisi mennä reippaammin ja reippaammin...
tiistai 6. marraskuuta 2012
Paluu Kallen selkään
29.10.2012 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Ei ollutkaan listassa lomalle lähtenyttä Lassia eikä sen puoleen Harryakaan. Siellä oli Kalle, jolla en ollut mennyt sitten sen surullisen kuuluisan voltin. Hieman hirvitti, mutta tuntikavereiden rohkaisevien sanojen saattelemana päätin unohtaa koko jutun ja varustauduin raipan lisäksi myös kannuksilla. Niitä ruuna kuulemma sietää paremmin kuin raippaa.
Sain myös toisen hyvän vinkin Kallen virittämiseksi: sen käynti pitäisi pitää aika lyhyenä, koska pitkäksi päästessään alkaa lähes passata. Siltähän se selkäänkin tuntuu, ruuna ojentelee jalkojaan ja huojahtelee kuin kameli.
Meillä ei ollut tällä kerralla mitään erityistä teemaa, vaan Maiju pistin meidät ihan kunnolla töihin vähän totutusta poikkeavalla tavalla. Alkuveryttely tehtiin kuitenkin vielä kutakuinkin normaalisti, mutta sitten Maiju alkoi käskyttää meitä erilaisiin tehtäviin hyvinkin nopealla tempolla. "Kymmenen metrin käyntivoltti seuraavasta kirjaimesta!" "Takaosakäännös seuraavan kirjaimen kohdalla!" "Koko rata leikkaa B:stä keskiravissa Kalle kärkenä!" "Avotaivutusta ravissa seuraava pitkä sivu!" "Pitkä sivu keskilaukkaa kevyessä istunnassa!"
Vaadittiin siis täydellistä hereilläoloa ja nopeita reaktioita koko tunnin ajan. Kallelle tämä oikeastaan sopi, eikä meillä sitten lopulta mitään suurempia vaikeuksia ollutkaan. Maiju kehotti rohkeasti nostamaan muotoa, eikä tyytymään sellaiseen pitkään rentoon muotoon, jota ruuna itse helposti tarjoaa. Niinpä se sitten välillä olikin aivan höyhenenkevyt, mutta taisi loppua ratsastajalta taidot ja kunto kesken... Maijun mielestä Kalle näytti hyvältä, mutta takapuoleen se tuntui ajoittain edelleen hitaalta. Lääkkeeksi tähän sain rivakat eteenratsastuspätkät keventäen, ja sitten taas itse tehtävässä alasistuen.
Ratsastukseni ei kyllä varmasti ollut kaunista katsottavaa, sillä arkailin raipan kanssa ja käytin sen sijaan kannuksia. Toisaalta pienemmällä avulla sain näin Kallen kantamaan itseään paremmin ja esim. laukkaympyrällä sisätakajalan hommiin.
Paljastin vasta loppupalautteen aikana, että edellinen kokemus Kallesta oli ollut vähän huono. Maiju kertoi myös lentäneensä Kallelta jo silloin Oittaalla, kun ruuna oli tehnyt nopean pukin suoraan pysähdyksestä Maijun hieman muistuttaessa sitä ripeästä eteenpäinlähtemisestä. Tästä tunnista ei kuitenkaan jäänyt huonoja muistoja, vaikka nuo oikeasti hyvät pätkät jäivätkin vielä liian lyhyiksi. En kuitenkaan ollut muiden tukkeena, vaan sain ruunan liikkumaan ja tekemään kaikki tehtävät. Tällainen vähän erilainen tunti oli kivaa vaihtelua, kun samaa liikettä ei voinut jäädä hieromaan vaan palikat oli saatava kerralla kohdalleen. Ja hevosetkin tuntuivat tykkäävän nopeatemposesta ohjelmasta, joten lisää tällaisia aina silloin tällöin!
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Voihan voltti!
6.1.2012 Primus Talli
Anni - r. Kalle
Otin sitten oikein kunnon volttilähdön uuteen ratsastusvuoteen, kun putosin hevosen selästä ensimmäistä kertaa Primus-urani aikana!
Kuvittelin saavani jatkaa Foxylla, koska se oli ollut niin hyvä viikkoa aiemmin. Pirita oli edelleen lomalla, ja Anni tai toisella uralla opettanut Anne olikin jakanut minulle Kallen. Kalle oli tallissa, Foxy tunnilla, josta se jatkoi tällä kerralla Annen ryhmässä. Harmitti vietävästi, mutta toisaalta vähän kutkutti päästä uudelleen Kallen selkään. Olin mennyt sillä ennen tätä tuntia vain kerran, lähes puolitoista vuotta sitten Maijun pitämällä rästitunnilla.
Selkään kivutessani Anni sanoi, että nyt saan ainakin ratsastaa koko tunnin, sen verran jähmeämpi Kalle on kuin Foxy. Ajattelin sitten tietenkin keskittyä vain siihen, että olen napakka heti alkuunsa. Ilmeisesti lähestymistapa oli vähän väärä, ja Kallelle olisikin pitänyt antaa erityisen paljon aikaa vertyä. Hyökkäsin sen kimppuun luultavasti liian agressiivisesti ja vaadin enemmän kuin mihin se siinä vaiheessa tuntia pystyi.
Aloitimme veryttelyn laukassa, koska edellisellä viikolla erityisesti Miku oli sitä toivonut. Ajattelin sen tekevän hyvää myös Kallelle, jota ratsastin vain eteen aika reippaasti muusta sen kummemmin välittämättä. Ensivaikutelma upean näköisestä ruunasta oli kuitenkin tahmea, eikä tuo tunne kadonnut koko tunnin aikana kuin hetkittäin.
Meillä oli nimittäin alkuveryttelyssä oikea perjantaidisko, kun siirryimme pääty-ympyröiltä isolle keskiympyrälle. Velillä ei pysynyt takapuoli maassa lainkaan ja se teki pieniä spurtteja. Mikki säesti sinkoilemalla mukana. Ja kun minä hermostuin siihen, että Kalle ei reagoinut mihinkään - ei pohkeisiin, ei raippaan - ajattelin huomauttaa raipalla sen verran, että ruuna edes heilauttaa korviaan. Korvien sijasta heilahtikin täysin yllättäen takapuoli, ja minä lensin kuin leppäkeihäs kaulalle ja siitä maahan. Tavoilleni uskollisena tipahdin jaloilleni, tai lähinnä oikealle jalalleni, josta sitten mätkähdin Kallen jatkaessa yhä liikettä maneesin multiin. Jostain selkärangasta tuli myös se, etten meinannut millään päästää irti ohjista, en vaikka sekä Anni että Anne selvästi niin käskivät tehdä. Ajatus oli vaan se, etten voi päästää Kallea juoksemaan maneesiin, kun siellä on toistakymmentä muutakin ratsukkoa. No, kun viimein sitten päästin irti, pysähtyi ruuna samantien kiltisti seisomaan.
Kiipesin takaisin selkään ja koitimme jatkaa tuntia normaalisti. Epämääräinen sinkoilu jatkui välillä, muutoin Kalle kulki kuin täi tervassa. Tulin tietenkin vähän araksi raipan käytölle tuon episodin jälkeen, joten pieniä välähdyksiä lukuunottamatta tuntui kuin olisimme tarponeet liisterissä. Ympyrällä ravailun lisäksi tulimme myös raviväistöjä. Kalle väisti ihan ok, mutta eteenpäinpyrkimystä ei löytynyt tässäkään liikkeessä.
Oikeastaan vasta tunnin lopulla Kalle alkoi liikkua edes sen verran, että pystyin hieman nostamaan sen pitkää muotoa. Olin pitänyt kaiken muun hyvän lisäksi varmaan vähän liian lyhyitä ohjia, eikä Kalle ollut aiemmin päässyt rentoutumaan. Hetkittäin se siis kulki ihan kivasti ja rennon oloisesti itsestään, mutta silloinkin se tuntui paljon tahmeammalta kuin Foxy. Tässä sen taas näkee, miten hyödyllistä on mennä samalla ratsulla hieman pidempään. Samalla se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaihtaminen toiseen on entistä vaikeampaa!
Pystyin ratsastamaan tunnin loppuun ihan normaalisti, kun putoaminen ei tuntunut aiheuttaneen suurempia vammoja. Tunnin jälkeen alkoi hieman aristanut oikea nilkka vaivata oikein kunnolla, ja kotona se oli jo aikalailla turvoksissa. Nähtäväksi jää, tuleeko tässä pidempikin tauko ratsastuksesta - toivottavasti ei.
tiistai 24. elokuuta 2010
Liitelyä laukassa
23.8.2010 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Ratsastin viime tipassa perumani syyskauden avaustunnin rästituntina sunnuntain ryhmässä, jonka piti Maiju. Meitä oli maneesissa vaatimattomasti 12 ratsukkoa... Tallin käytäntö olla rajoittamatta rästituntien oppilasmääriä kyllä selvästi ohjaa tuntien vaihtoon tai myymiseen, jos itse ei pääse paikalle.
Hurjasta osallistujamäärästä huolimatta tunti sujui lopulta aika mainiosti, vaikka erityisesti minulle pieni lisätila ei olisi pahitteeksi ollutkaan. Sain nimittäin ratsukseni Kallen (Chrevi's Combardo, jota Sukupostin kuvissa ratsastaa ruunan kouluttanut Kikka Suomio), jota olin koko kevään salaa ihaillut. Raamikas tumma ruuna on aika pitkänomainen, ja sillä on upeat lennokkaat ja joustavat liikkeet. Se on kuitenkin näyttänyt aika hankalalta ratsastettavalta, ja tallin kotisivuilla mainostetaan kokeneempien ratsastajien hevoseksi.
Kalle oli jo edellisellä tunnilla, jossa Maiju koitti saada siihen vauhtia "juoksuttamalla" ruunaa pääty-ympyrällä raipan avulla. Tästä viisastuneena päätin taas keskittyä vain ja ainoastaan eteenpäinpyrkimykseen sekä siihen, että se on suoralla suora. Aluksi mentiinkin pelkkää käyntiä aika vapaasti pysähdyksiä tehden. Nämä olivat Kallelle hyviä, sillä liikkeellelähtojen avulla sain moottoria käyntiin ja takaosaa terävämmäksi. Ravikin tuntui aika kivalta, mutta Maiju kehottikin lyhentämään selvästi ohjaa. Kallella ratsastaja ei kuulemma saa tyytyä siihen, että hevonen liikkuu reippaasti mutta on pitkä. Tästä meillä olikin ruunan kanssa tunnin aikana hieman erimielisyyksiä, sillä heti tuntuman tiukentuessa jalkoja vaadittiin kahta kauheammin.
Lopuksi saatiin verytellä laukannostoja tehden, ja voi mahdoton miten upea Kallen laukka olikaan! Meidän oli tarkoitus oikeastaan koko tunnin ajan mennä hieman uran sisäpuolella, jotta juuri kunnostettuun maneesiin ei heti tulisi kauheita uria. Kalle liiteli varsin vaivattomasti uran sisäpuolella aivan luotisuoraan, josta Maijukin kehui. Myös eteenpäinpyrkimys ja muoto oli helpompi saavuttaa laukassa.
Varsinaisen työskentelyn aloitimme pääty-ympyröillä ja pitkällä sivulla tehtävillä käynnin lyhentämisillä, jossa jalkani lähes väkisin alkoivat nousta pitkin hevosen kylkiä... Sitten sama ravissa, paitsi että pitkällä sivulla siirryttiinkin vain muutamaksi askeleeksi käyntiin. Lopulta jätettiin käyntisiirtymiset pois ja sen sijaan lyhennettiin ravia. Tämä onnistui Kallella hienosti, etenkin kun Maiju kehotti vielä hieman naputtelemaan raipalla lyhennysvaiheessa takaosan saamiseksi entistä paremmin alle. Lopuksi nostettiin laukka suoraan lyhennyksestä, ja Kalle teki täsmälliset nostot ja laukkasi alkutunnin malliin.
Kalle ei siis ollut ollenkaan niin hankala kuin olin kuvitellut, mutta haastava toki. Mitä olen muiden kommentteja ruunasta seurannut, niin maneesissa se tahmailee helpommin kuin ulkona, joten siihen nähden saan ainakin olla tyytyväinen. Jos nyt en ole tämän vajaan vuoden primustelun aikana mitään muuta oppinut, niin ainakin sen, että kaikki lähteen eteenpäinpyrkimyksestä. Nämä kaksi syyskauden tuntia ovat osoittaneet, että kun moottori toimii, niin loppu sujuu melkein kuin itsestään. Kallen kanssa kyllä vaadittaisiin vielä parempaa jalkojenkäyttöä sekä vatsalihaksia, jotta raipalla ei tarvitsisi muistuttaa niin usein. Maijun mukaan sain Kallen kuitenkin kivasti hereille ja teräväksi, mikä ruunan kanssa on se suurin haaste. Mutta koska meitä oli nyt niin monta, niin kommentit jäivät muutoin aika vähiin - toivottavasti siis tämä kerta Kallella ei jäänyt ainoaksi!
Maiju - r. Kalle
Ratsastin viime tipassa perumani syyskauden avaustunnin rästituntina sunnuntain ryhmässä, jonka piti Maiju. Meitä oli maneesissa vaatimattomasti 12 ratsukkoa... Tallin käytäntö olla rajoittamatta rästituntien oppilasmääriä kyllä selvästi ohjaa tuntien vaihtoon tai myymiseen, jos itse ei pääse paikalle.
Hurjasta osallistujamäärästä huolimatta tunti sujui lopulta aika mainiosti, vaikka erityisesti minulle pieni lisätila ei olisi pahitteeksi ollutkaan. Sain nimittäin ratsukseni Kallen (Chrevi's Combardo, jota Sukupostin kuvissa ratsastaa ruunan kouluttanut Kikka Suomio), jota olin koko kevään salaa ihaillut. Raamikas tumma ruuna on aika pitkänomainen, ja sillä on upeat lennokkaat ja joustavat liikkeet. Se on kuitenkin näyttänyt aika hankalalta ratsastettavalta, ja tallin kotisivuilla mainostetaan kokeneempien ratsastajien hevoseksi.
Kalle oli jo edellisellä tunnilla, jossa Maiju koitti saada siihen vauhtia "juoksuttamalla" ruunaa pääty-ympyrällä raipan avulla. Tästä viisastuneena päätin taas keskittyä vain ja ainoastaan eteenpäinpyrkimykseen sekä siihen, että se on suoralla suora. Aluksi mentiinkin pelkkää käyntiä aika vapaasti pysähdyksiä tehden. Nämä olivat Kallelle hyviä, sillä liikkeellelähtojen avulla sain moottoria käyntiin ja takaosaa terävämmäksi. Ravikin tuntui aika kivalta, mutta Maiju kehottikin lyhentämään selvästi ohjaa. Kallella ratsastaja ei kuulemma saa tyytyä siihen, että hevonen liikkuu reippaasti mutta on pitkä. Tästä meillä olikin ruunan kanssa tunnin aikana hieman erimielisyyksiä, sillä heti tuntuman tiukentuessa jalkoja vaadittiin kahta kauheammin.
Lopuksi saatiin verytellä laukannostoja tehden, ja voi mahdoton miten upea Kallen laukka olikaan! Meidän oli tarkoitus oikeastaan koko tunnin ajan mennä hieman uran sisäpuolella, jotta juuri kunnostettuun maneesiin ei heti tulisi kauheita uria. Kalle liiteli varsin vaivattomasti uran sisäpuolella aivan luotisuoraan, josta Maijukin kehui. Myös eteenpäinpyrkimys ja muoto oli helpompi saavuttaa laukassa.
Varsinaisen työskentelyn aloitimme pääty-ympyröillä ja pitkällä sivulla tehtävillä käynnin lyhentämisillä, jossa jalkani lähes väkisin alkoivat nousta pitkin hevosen kylkiä... Sitten sama ravissa, paitsi että pitkällä sivulla siirryttiinkin vain muutamaksi askeleeksi käyntiin. Lopulta jätettiin käyntisiirtymiset pois ja sen sijaan lyhennettiin ravia. Tämä onnistui Kallella hienosti, etenkin kun Maiju kehotti vielä hieman naputtelemaan raipalla lyhennysvaiheessa takaosan saamiseksi entistä paremmin alle. Lopuksi nostettiin laukka suoraan lyhennyksestä, ja Kalle teki täsmälliset nostot ja laukkasi alkutunnin malliin.
Kalle ei siis ollut ollenkaan niin hankala kuin olin kuvitellut, mutta haastava toki. Mitä olen muiden kommentteja ruunasta seurannut, niin maneesissa se tahmailee helpommin kuin ulkona, joten siihen nähden saan ainakin olla tyytyväinen. Jos nyt en ole tämän vajaan vuoden primustelun aikana mitään muuta oppinut, niin ainakin sen, että kaikki lähteen eteenpäinpyrkimyksestä. Nämä kaksi syyskauden tuntia ovat osoittaneet, että kun moottori toimii, niin loppu sujuu melkein kuin itsestään. Kallen kanssa kyllä vaadittaisiin vielä parempaa jalkojenkäyttöä sekä vatsalihaksia, jotta raipalla ei tarvitsisi muistuttaa niin usein. Maijun mukaan sain Kallen kuitenkin kivasti hereille ja teräväksi, mikä ruunan kanssa on se suurin haaste. Mutta koska meitä oli nyt niin monta, niin kommentit jäivät muutoin aika vähiin - toivottavasti siis tämä kerta Kallella ei jäänyt ainoaksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)