9.12.2013 Primus Talli
Maiju - r. Lasse
Maanantaitunnilla jatkoin Lassen kanssa, ja nyt jo paremmalla tunteella. Lasse oli vähän kärttyisen oloinen karsinassa, mutta lähti innolla töihin. On todella kiva ottaa tunnille hevonen, joka selvästi haluaa liikkua, ja liikkuukin sitten pyytämättä koko tunnin!
Lasse sai heti alussa tekemistä, kun käynnissä mentiin lyhyitä nopeita ja selviä pohkeenväistöä uran sisäpuolelta uralle. Sain Lassen väistämään ihan hyvin, mutta itselle oli vaikeaa malttaa päästää käsi rennoksi. Lasse ei missään vaiheessa nojannut ohjaan eikä sitä tarvinnut kannatella, mutta jäin jotenkin varmistelemaan sitä pään paikkaa kädellä. Valtaosan tunnista se kuitenkin kulki ihan oikein niskahihna korkeimpana kohtana.
Tehtiin alkutunnista aika pitkä laukkaveryttely vasemmalle. Se pohjusti tehtävää, joka oli taas A:10-kouluradasta. Siinä on täyskaarto laukassa, jonka jälkeen jatketaan vastalaukassa. Me teimme ensin niin, että täyskaarron jälkeen laukattiin vastalaukkaa vain pitkän sivun päähän, missä tehtiin siirtyminen raviin. Kun tämä onnistui, jatkettiin vastalaukkaa toiselle pitkälle sivulle pyöristäen pääty puoliympyräksi. Pitkällä sivullakaan ei ihan heti tehty ravisiirtymistä, vaan vastalaukkaa piti jatkaa selvästi yli puolenvälin. Sitten vasta sai tehdä hallitun siirtymisen harjoitusraviin ja jatkaa sitä päädyn yli.
Lassen kanssa ensimmäinen täyskaarto meni vähän plörinäksi. Kokosin liikaa enkä pitänyt laukkaa tarpeeksi aktiivisena, minkä seurauksena Lasse siirtyi itse raviin hieman liian aikaisin eli lähes heti uralle päästyämme. Seuraavalla kerralla tsemppasin, ja tehtävä onnistui hienosti. Maiju kehui meidän reittiämmekin, sillä osasin juuri sopivasti pyöristää vastalaukkapäädyn.
Toiseen suuntaan ei oltukaan laukattu vielä yhtään, ja voi miten vaikeaa laukka oikeaan Lassella olikaan! Olin jotenkin kuvitellut, että vasen on ruunan hankalampi suunta, mutta en mielestäni saanut laukkaa rullaamaan haluamallani tavalla edes pääty-ympyrällä valmistautuessani tehtävään. Se kuitenkin onnistui erinomaisesti, vaikka suunta tosiaan oli Maijunkin mukaan Lassen vaikeampi. Erityisesti mieltä lämmitti erään Lassella paljon ratsastaneen kommentti tunnin jälkeen: olin saanut kuulemma laukkatehtävän kokoamisen jälkeen aikaiseksi hienoa harjoitusravia, jossa hevonen kantoi itsensä ja ratsastajakin kuulemma istui kunnolla!
Ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli se, että olisin saanut olla vielä hieman päättäväisempi sen pelottavan kellopäädyn kanssa. Maijukin huomasi, että annoin Lasselle vähän periksi. Huomasin oikaisevani päädyssä aina lähes automaattisesti silloin, kun päätyyn ei pitänyt mennä tehtävän merkeissä. Silloin Lassellakin oli muuta ajateltavaa, mutta olisihan minun pitänyt osata sitä ajateltavaa tarjota muulloinkin. Nyt saan hieman sulatella tätä hienoa mutta omalla tavallaan vaativaa hevosta hetken, sillä seuraavaksi alkaa paljon pelätty estejakso...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lasse. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lasse. Näytä kaikki tekstit
maanantai 30. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Polle pelkää sapelihammastiikereitä
2.12.2013 Primus Talli
Maiju - r. Lasse
Odotin Lulua, sainkin Lassen, jota kutsuin välillä Mikiksi. Tunti jäi vähän keskikertaiseksi ja oli sellaista hakemista. Pirita kuitenkin joskus kehoitti, että kannattaa aina löytää jotain positiivista ja keskittyä siihen. Tunnin ehdottomasti paras asia oli se, että pysyin taas itse tyynenä ja riittävän päättäväisenä.
Lasse on kyllä makea. Sillä on upeat joustavat liikkeet, ja se on varmasti hienoin ja pisimmälle koulutettu hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Mutta se ei ole helppo. Erityisesti sen taipumus painua kuolaiman alle on haastava. Käteni nousevat väkisinkin, vaikka niiden pitiäsi seurata hevosen päätä ihan samoin kuin silloin, kun pää nousee. Jalat toimivat paremmin ja se, että tarjoaa hevoselle jotain tekemistä. Maiju arveli, että ruunalla on aina aiemmin ollut miesratsastaja, joka on vaan käärinyt jalkansa hevosen ympärille ja ohjaillut sitä turvallisesti. Niinpä Lasselle pitää edelleenkin kertoa koko ajan, että ratsastaja hoitaa homman. Lassen ei tarvitse kuin seurailla ja tehdä niin kuin käsketään. Jos sen unohtaa hetkeksikin yksin, se alkaa keksiä omia kuvioitaan, eli lähinnä tuijottaa maneesin kellopäätyä. Sinnehän ei voi mennä yksin käynnissä, mutta ilmeisesti ravissa ja laukassa pääsee sapelihammastiikereitä karkuun...
Sain ohjeeksi tarkkailla Lassen korvia: ainakin toisen pitää olla kääntyneenä taaksepäin. Silloin ruuna ei ehdi miettiä omiaan, vaan keskittyy ratsastajaan. Jos siis korvat olivat hörössä, tein puolipidätteitä, napautin kevyesti pohkeilla (auttaa myös kuolaimen alle painumiseen), tein avoa, väistöä... Jos se alkoi tuijotella käynnissä, piti ratsu paukuttaa heti raviin. Siten päästiin eroon pelottavista paikoista. Ja nämä pari hetkeä olivat siis niitä, kun en alkanutkaan panikoida, vaan ratsastin päättäväisesti Lassen pois tilanteesta.
Vaikka Lasse ajoittain oli vähän turhan paljon kuolaimen takana, se ei kuitenkan painanut missään vaiheessa kädelle. Kun malttoi päästää vähän pidempää ohjaa ja työntä kättä eteen, niska nousi korkeammalle. Alkuveryttely oli tosiaan vähän tutustumista, mutta takaosakäännökset Lasse teki tietenkin ihan hyvin. Aloitettin ensin tekemällä vain kulmiin 90 asteen käännökset ja sitten lopulta kokonaiset 180 asteen käännökset molempiin suuntiin. Näitä hinkkasin tietenkin juuri siinä kellopäädyssä, mutta onneksi tehtävässä oli tarpeeksi myös Lasselle.
Lasse tuntui nyt jotenkin tasaisemmalta molempiin suuntiin, kun vertaan loppukesän rästituntiin. Silloin vasen kierros oli erityisen hankala. Toisaalta nyt ei tehty kuvioita juuri muuta kuin käynnissä, eli välttämättä puoliero ei tullut esiinkään niin selvästi. Upea hevonen Lasse kyllä on, ja näistä pienistä haasteista huolimatta jatkan oikein mielelläni sen kanssa.
Maiju - r. Lasse
Odotin Lulua, sainkin Lassen, jota kutsuin välillä Mikiksi. Tunti jäi vähän keskikertaiseksi ja oli sellaista hakemista. Pirita kuitenkin joskus kehoitti, että kannattaa aina löytää jotain positiivista ja keskittyä siihen. Tunnin ehdottomasti paras asia oli se, että pysyin taas itse tyynenä ja riittävän päättäväisenä.
Lasse on kyllä makea. Sillä on upeat joustavat liikkeet, ja se on varmasti hienoin ja pisimmälle koulutettu hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Mutta se ei ole helppo. Erityisesti sen taipumus painua kuolaiman alle on haastava. Käteni nousevat väkisinkin, vaikka niiden pitiäsi seurata hevosen päätä ihan samoin kuin silloin, kun pää nousee. Jalat toimivat paremmin ja se, että tarjoaa hevoselle jotain tekemistä. Maiju arveli, että ruunalla on aina aiemmin ollut miesratsastaja, joka on vaan käärinyt jalkansa hevosen ympärille ja ohjaillut sitä turvallisesti. Niinpä Lasselle pitää edelleenkin kertoa koko ajan, että ratsastaja hoitaa homman. Lassen ei tarvitse kuin seurailla ja tehdä niin kuin käsketään. Jos sen unohtaa hetkeksikin yksin, se alkaa keksiä omia kuvioitaan, eli lähinnä tuijottaa maneesin kellopäätyä. Sinnehän ei voi mennä yksin käynnissä, mutta ilmeisesti ravissa ja laukassa pääsee sapelihammastiikereitä karkuun...
Sain ohjeeksi tarkkailla Lassen korvia: ainakin toisen pitää olla kääntyneenä taaksepäin. Silloin ruuna ei ehdi miettiä omiaan, vaan keskittyy ratsastajaan. Jos siis korvat olivat hörössä, tein puolipidätteitä, napautin kevyesti pohkeilla (auttaa myös kuolaimen alle painumiseen), tein avoa, väistöä... Jos se alkoi tuijotella käynnissä, piti ratsu paukuttaa heti raviin. Siten päästiin eroon pelottavista paikoista. Ja nämä pari hetkeä olivat siis niitä, kun en alkanutkaan panikoida, vaan ratsastin päättäväisesti Lassen pois tilanteesta.
Vaikka Lasse ajoittain oli vähän turhan paljon kuolaimen takana, se ei kuitenkan painanut missään vaiheessa kädelle. Kun malttoi päästää vähän pidempää ohjaa ja työntä kättä eteen, niska nousi korkeammalle. Alkuveryttely oli tosiaan vähän tutustumista, mutta takaosakäännökset Lasse teki tietenkin ihan hyvin. Aloitettin ensin tekemällä vain kulmiin 90 asteen käännökset ja sitten lopulta kokonaiset 180 asteen käännökset molempiin suuntiin. Näitä hinkkasin tietenkin juuri siinä kellopäädyssä, mutta onneksi tehtävässä oli tarpeeksi myös Lasselle.
Lasse tuntui nyt jotenkin tasaisemmalta molempiin suuntiin, kun vertaan loppukesän rästituntiin. Silloin vasen kierros oli erityisen hankala. Toisaalta nyt ei tehty kuvioita juuri muuta kuin käynnissä, eli välttämättä puoliero ei tullut esiinkään niin selvästi. Upea hevonen Lasse kyllä on, ja näistä pienistä haasteista huolimatta jatkan oikein mielelläni sen kanssa.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Mahdottoman makea, osa 2
28.9.2013 Primus Talli
Pirita - r. Lasse
"Jaha, Sanna jatkaakin vielä", totesi Pirita, kun vaihdoin totaalisen toisen tyyppiseen ratsuun rästitunnille. Todellinen estetykki vaihtui todelliseen koulutykkiin. Lazanto eli Lasse on erittäin korkealle koulutettu tanskalainen ratsu, joka odottelee Primuksella uuden omistajan löytymistä. Sillä välin se on tehnyt tunteja ja käynyt Maijun kanssa Kottasin kouluvalmennuksissa. Lassen nykyinen omistaja kertoi, että viimeksi tämä pari on harjoitellut sarjavaihtoja, eli mistään ihan tavallisesta tuntiratsusta ei tälläkään kerralla ole kyse. Tunsin olevani etuoikeutettu, kun sain kokeilla Lassea.
Muuten hyvä, mutta tunti Borasin kanssa oli vähän verottanut voimia. Lassen kanssa pitää olla tarkkana, että tarjoaa ruunalle koko ajan jotain tekemistä. Sen korvien pitää olla kääntyneinä ratsastajaan päin, sen pitää kuunnella mitä ratsastaja haluaa. Lassella on taipumus painua kuolaimen alle, johon sain ohjeeksi nopean pohkeen. Se pitää muutoinkin saada liikkumaan kunnolla läpi koko kropan, sillä Piritan mukaan se on jo vähän oppinut sluibailemaan tunneilla.
Lassen liikkeet ovat suuret mutta pehmeät. Päätin vanhasta kokemuksesta laittaa mielummin hieman liian lyhyet kuin pitkät jalustimet, jotta saisin jalan pidettyä paremmin lähellä ja annettua selkeät nopeat avut. Rästitunnillamme oli kymmenen ratsukkoa, joten luonnollisesti ihan niin paljon neuvoja ei opettaja ehdi antaa kuin kuuden ratsukon tunnilla. Pääsin kuitenkin Lassen kanssa ihan hyvin liikkeelle - jotain on selvästi oppinut kuuntelemalla ja katselemallakin! Koitin keskittyä ravissa lähinnä siihen, että ruuna liikkuisi ja että se ei painuisi kuolaimen alle. Lassen saikin ravissa ryhdistäytymään aika helposti sillä napakalla pohkeella. Laukassa suurella ympyrällä jouduin ensimmäisen kerran ongelmiin. Pirita neuvoi istumaan syvällä satulassa takajalkojen päällä jalat lähellä hevosta ja nostamaan ihan kirjaimellisesti Lassen pää ylös. Ratsastin voimakkaasti siis ohjaa vasten nostamalla kädet todlela ylös niin, että Lassekin nosti päänsä. Sitten rentoutuminen ja laukan ylläpito jaloilla sekä käden palautus oikeaan paikkaan, niin johan Lassekin laukkasi loppuajan oikein.
Ratsastajien tasoerot on kyllä hienosti huomioitu aina hevosjaossa: edistyneemmät saavat haastetta haastavampien ratsujen kanssa, kun taas kokemattomammat saavat selkeät hevoset. Näin kaikki voivat tehdä samaa tehtävää, joka tänään oli tällaiselle tunnille hyvin sopiva voltti. Lassella on todella selvä puoliero, ja voltitkin olivat todella paljon haastavampia vasempaan kierrokseen. Siinä pääsinkin Piritan erikoiskäsittelyyn, kun päästin Lassen helpolla tekemällä liian suuria voltteja. Pienemmät eivät sitten enää onnistuneetkaan niin kovin helposti, enkä meinannut saada riittävästi tehoa voimattomaan ulkopohkeeseeni ruunan kääntämiseksi. Kun sain hetken pyörimisen jälkeen Lasselle perille reitin ja reippaamman tahdin, niin seuraavat voltit onnistuivatkin jo paljon paremmin. Oikeaan kierrokseen sujui helposti, eikä ravikaan hyytynyt. Jälkikäteen taas videolta katsottuna kyllä totesin, että tempo tuntuu selkään aina kovemmalta kuin miltä se näyttää. Tämä on hyvä muistaa oikeastaan niin Borasin kaltaisten reippaiden kuin Lassen kaltaisten hitaiden hevosten kanssa. Jalkani olivat kyllä liian edessä Lassellakin....
Lopuksi ei enää laukattukaan vaan käveltiin vain pieni lenkki tarhojen ja tallin ympäri kaartoon suoraan tallin eteen. Lassen omistaja oli ollut katsomassa tuntia ja oli sitä mieltä, että olin ihan hyvin löytänyt oikeat nappulat. Se oli tietenkin kiva kuulla, ja uuden hevosen kanssa tällainen rästitunti oli oikeastaan ihan hyvä tapa aloittaa yhteistyö. Omaan tekemiseen ehtii paremmin keskittyä, kun tehtävät eivät ole niin kummoisia.
Pirita - r. Lasse
"Jaha, Sanna jatkaakin vielä", totesi Pirita, kun vaihdoin totaalisen toisen tyyppiseen ratsuun rästitunnille. Todellinen estetykki vaihtui todelliseen koulutykkiin. Lazanto eli Lasse on erittäin korkealle koulutettu tanskalainen ratsu, joka odottelee Primuksella uuden omistajan löytymistä. Sillä välin se on tehnyt tunteja ja käynyt Maijun kanssa Kottasin kouluvalmennuksissa. Lassen nykyinen omistaja kertoi, että viimeksi tämä pari on harjoitellut sarjavaihtoja, eli mistään ihan tavallisesta tuntiratsusta ei tälläkään kerralla ole kyse. Tunsin olevani etuoikeutettu, kun sain kokeilla Lassea.
Muuten hyvä, mutta tunti Borasin kanssa oli vähän verottanut voimia. Lassen kanssa pitää olla tarkkana, että tarjoaa ruunalle koko ajan jotain tekemistä. Sen korvien pitää olla kääntyneinä ratsastajaan päin, sen pitää kuunnella mitä ratsastaja haluaa. Lassella on taipumus painua kuolaimen alle, johon sain ohjeeksi nopean pohkeen. Se pitää muutoinkin saada liikkumaan kunnolla läpi koko kropan, sillä Piritan mukaan se on jo vähän oppinut sluibailemaan tunneilla.
Lassen liikkeet ovat suuret mutta pehmeät. Päätin vanhasta kokemuksesta laittaa mielummin hieman liian lyhyet kuin pitkät jalustimet, jotta saisin jalan pidettyä paremmin lähellä ja annettua selkeät nopeat avut. Rästitunnillamme oli kymmenen ratsukkoa, joten luonnollisesti ihan niin paljon neuvoja ei opettaja ehdi antaa kuin kuuden ratsukon tunnilla. Pääsin kuitenkin Lassen kanssa ihan hyvin liikkeelle - jotain on selvästi oppinut kuuntelemalla ja katselemallakin! Koitin keskittyä ravissa lähinnä siihen, että ruuna liikkuisi ja että se ei painuisi kuolaimen alle. Lassen saikin ravissa ryhdistäytymään aika helposti sillä napakalla pohkeella. Laukassa suurella ympyrällä jouduin ensimmäisen kerran ongelmiin. Pirita neuvoi istumaan syvällä satulassa takajalkojen päällä jalat lähellä hevosta ja nostamaan ihan kirjaimellisesti Lassen pää ylös. Ratsastin voimakkaasti siis ohjaa vasten nostamalla kädet todlela ylös niin, että Lassekin nosti päänsä. Sitten rentoutuminen ja laukan ylläpito jaloilla sekä käden palautus oikeaan paikkaan, niin johan Lassekin laukkasi loppuajan oikein.
Ratsastajien tasoerot on kyllä hienosti huomioitu aina hevosjaossa: edistyneemmät saavat haastetta haastavampien ratsujen kanssa, kun taas kokemattomammat saavat selkeät hevoset. Näin kaikki voivat tehdä samaa tehtävää, joka tänään oli tällaiselle tunnille hyvin sopiva voltti. Lassella on todella selvä puoliero, ja voltitkin olivat todella paljon haastavampia vasempaan kierrokseen. Siinä pääsinkin Piritan erikoiskäsittelyyn, kun päästin Lassen helpolla tekemällä liian suuria voltteja. Pienemmät eivät sitten enää onnistuneetkaan niin kovin helposti, enkä meinannut saada riittävästi tehoa voimattomaan ulkopohkeeseeni ruunan kääntämiseksi. Kun sain hetken pyörimisen jälkeen Lasselle perille reitin ja reippaamman tahdin, niin seuraavat voltit onnistuivatkin jo paljon paremmin. Oikeaan kierrokseen sujui helposti, eikä ravikaan hyytynyt. Jälkikäteen taas videolta katsottuna kyllä totesin, että tempo tuntuu selkään aina kovemmalta kuin miltä se näyttää. Tämä on hyvä muistaa oikeastaan niin Borasin kaltaisten reippaiden kuin Lassen kaltaisten hitaiden hevosten kanssa. Jalkani olivat kyllä liian edessä Lassellakin....
Lopuksi ei enää laukattukaan vaan käveltiin vain pieni lenkki tarhojen ja tallin ympäri kaartoon suoraan tallin eteen. Lassen omistaja oli ollut katsomassa tuntia ja oli sitä mieltä, että olin ihan hyvin löytänyt oikeat nappulat. Se oli tietenkin kiva kuulla, ja uuden hevosen kanssa tällainen rästitunti oli oikeastaan ihan hyvä tapa aloittaa yhteistyö. Omaan tekemiseen ehtii paremmin keskittyä, kun tehtävät eivät ole niin kummoisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)