torstai 28. tammikuuta 2016

Kikan perustyöskentelytunti, 1/3

22.1.2016 - Kikka - r. Aku

Kikka käy Englannista kotitallillaan aina kolmen viikon välein, ja pitää silloin viikonlopun tehotunteja  ja erilaisia kursseja. Minä varasin kolme perustyöskenteytuntia, jotka ovat siis kolmen viikon välein ja joista tämä oli ensimmäinen.

Sain ilokseni ratsastaa Akulla, ja kaikilla muillakin neljällä ratsastajalla oli vakitunneilta tutut ratsut. Kikka sanoi heti alkuun, että hänellä kesti hetken ennen kuin hän keksi, miten Akua kuuluu ratsastaa. Hän sanoi opettaneensa sitä aivan liian kovassa tempossa, mutta silloin ruunasta tulee helposti etupainoinen. Hieman hitaampana se ehtii koota ja ottaa takajalkansakin mukaan. No, Kikan kova tempo on tietenkin aivan jotain muuta kuin se, mihin tällainen tavallinen tuntiratsastaja mukavuusalueellaan hevosen ratsastaa, mutta kyllä tunnilta tosiaan sai taas niitä uusia ajatuksia ja vähän toista näkökulmaa, mitä lähdin hakemaankin. Kerroin, että Akun kanssa puolet tunneista ovat olleet oikein hyviäkin, mutta puolet vähän haastavampia, kuten nyt vaikka viikon ensimmäinen tunti.

Tunnin alussa keskusteltiin hetki siitä, miten Kikka toivoisi tallilla ratsastaville hieman enemmän iloa tekemiseen. Hän näkee nykyään kaksi maailmaa, Englannissa ja kotitallillaan. Meillä täällä on korkealaatuiset hevoset ja taitavia ratsastajia, mutta tekeminen on vähän liian totista ja analysoiti Tirlissä loputonta. Pitäisi uskaltaa tehdä virheitä! Tämä ajattelutapa on samankaltainen kuin omani, vaikka en sen mukaisesti ihan vielä pysty aina toimimaankaan. Mottoni voisi olla "rohkeammin, virheitä tehden".

Sitten itse tuntiin. Oli onneksi hyvä päivä, minulla ja Akulla molemmilla varmaankin. Teimme ensin aika pitkään käyntiä, ja siinä Kikka komensi meidät vähän reippaampaan tempoon kuin mihin olen tottunut. Akun käynnistähän tulee helposti passimaista, joten olen varmaankin mennyt vähän toiseen ääripäähän koittaessani hillitä sitä. Käynnissä tehtiin muutamia lyhyitä pohkeenväistöjä uralta sisään ja takaisin ihan vain varmistaaksemme, että hevoset ovat kuulolla. Väistön ei tarvinnut olla pitkä eikä jyrkkä. Akulle tämä on helppoa.

Ravi lähti myös hyvin liikkeelle. Aku oli kiitos käyntityöskentelyn aika kivassa muodossa, mutta alkoi pian purra kiinni oikealta. Tähän liittyi tunnin suurin anti: myötää! Kikka sanoi, että aina kun tekisi mieli vetää, niin myötää. Sitten vasta voi ottaa, reilustikin, mutta jos ei ole mistä ottaa, ei ottamisesta ole mitään hyötyä. Ratsastimme hetken puolikkaassa maneesissa ja teimme molempiin päätyihin pääty-ympyrät, joita käytin hyväkseni tässä. Pyörin useammankin kierroksen ympyrällä peräkkäin, että sain Akun antamaan periksi oikealta. Ja aina, kun se alkoi käydä kovaksi, myötäsin, ja asetin sitten ihan kunnolla. Näin ruuna pikku hiljaa pehmeni, ja kun siirryimme käyttämään koko maneesia, oli se jo varsin hyvin taas käsissäni.

Pitkät suorat saavat Akun aina vähän innostumaan, joten sain tarvittaessa luvan kääntää myös maneesin poikki. Ratsastimme lyhyeltä sivulta viisi metriä uran sisäpuolelle, josta väistätimme takaisin uralle. Aku teki nämä hienosti etenkin vasemmassa kierroksessa. Ravin tempo oli hieman reippaampaa kuin mihin olen tottunut, mutta Aku pysyi hyvin kuulolla, kun pystyin tarjoamaan sille koko ajan tekemistä.

Sitten jäätiin kahdelle isolle ympyrälle ja laukattiin, laukattiin ja laukattiin. Mentiin Akun vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen, ja sainkin ihan rauhassa työstää laukkaa samoin kuin ravia aiemmin.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen tehtiin sukutaivutuksia diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Akun kanssa vasemmalle onnistuimme ihan hyvin siihen nähden, että sen oikea kylki on jäykkä ja venyy heikommin kuin vasen. Käyntikin säilyi muuttumattomana. Oikealle sulkutaivutus oli suorastaan helppoa.

Lopuksi Kikka laittoi meidät vielä istumaan kunnolla alas ja työskentelemään ravissa hetken. Minä jatkoin samoin kuin alkutunnista myödäten ja pidättäen. Sieltähän sitä sitten saatiin taas siitä liihoitteluraviakin, mutta eipä tainnut edelleen puoliflunssainen kunto kestää ravin ylläpitämiseksi kovin kauaa. Siihen oli kuitenkin kiva lopettaa. Kikkakin sanoi, että kivasti meni. Maijukin kyseli tallissa miten oli mennyt, ja kehuin sitten tietenkin miten kovasi Akusta pidän. Meillä on kuulemma ollut hyviä treenejä maanantaisin, joita toivon tietenkin vielä monta lisää! Kikan ja toivottavasti myös Akun kanssa treenit jatkuvat taas kolmen viikon päästä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ei ehkä ihan niin hyvä

18.1.2016 - Maiju - r. Aku

Onnistuneen edellistunnin vuoksi odotukset olivat tietenkin kovat, mutta eihän hevosten kanssa pysty ikinä aloittamaan siitä mihin viikko sitten jäi. Lisäksi tuntuu, että jos on ratsastajalla päiviä niin on hevosillakin, ainakin Akulla!

Aloitimme tällä kerralla käynnissä volttityöskentelyllä. Teimme itsenäisesti voltteja oikeassa kierroksessa jokaiseen kirjaimeen, näissä Aku tuntui tosi hyvältä. Kuvittelin saaneeni sen irtonaiseksi oikealta ja tukeutumaan jo vähän vasempaankin, mutta tunne katosi täysin ravissa. Siinä piti tehdä voltit lyhyiden sivujen keskelle, ja niillä sainkin aina hetkittäin Akun hyväksi, etenkin jos otin muutaman ylimääräisen kierroksen. Oli kuitenkin tosi vaikean tuntuista, ei oikein tullut sellaista rentoa hyvää pätkää lainkaan.

Avotaivutuksiin valmisteltiin myös volteilla. Pitkän sivun alkuun siis tehtiin voltti, josta jatkettiin avotaivutuksessa uralla. Oikeaan kierrokseen sujui hyvin, mutta vasen oli taas vaikeampi. Avotaivutuksessa vasemmalle Akun jäykempi oikea kylki joutuisi venymään, joten eihän tätä tietenkään voi ihan kerrasta hevoselta vaatiakaan. Tulee helposti vaan liikaa kaulan taivutusta, jolloin oikea lapa puskee ulos, jolloin ei enää mennäkään mitään avoa muistuttavaakaan...

Laukka on kuitenkin tällä hetkellä meille vaikein askellaji. Akulla on hieno iso laukka, mutta minä en rohkene ratsastaa sitä kaikkea ulos. Etenkin, jos mennään koko uraa, alkaa Aku niin kovin helposti kiihdyttää ja tulla vahvaksi suoran auetessa. Otan sitten varman päälle ja kokoan vähän tarpeettomasti, jolloin laukasta tulee sellaista keinuhevoslaukkaa. Maiju sanoikin, että ei se mitään jos tulee virhe, mutta että pitäisi aina kokeilla. Paranihan se siitä toki, mutta on sitä parempaakin esitetty.

Tunnista ei jäänyt oikein minkäänlaista fiilistä. Aku ei missään nimessä ollut huono, ja etenkin voltteihin ja avotaivutuksiin oikealle olin todella tyytyväinen. Mutta kun on mennyt paremminkin, niin eihän sitä ihan tyytyväinen voi kokonaisuuteen olla. Loppua kohti kuitenkin parani, joten iloitaan siitä, että alku- ja lopputunnin välillä oli sentään jotain eroa tasaisuudessa. Ei siis niin hyvä kuin viimeksi, mutta ei huonokaan. Alkaa ruokahalu jo nousta tämän hevosen kanssa!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kauden avaustunti

11.1.2016 - Maiju - r. Aku

Kauden ensimmäinen tunti jäi päällekkäisen menon vuoksi väliin, joten korkkasin kevään 2016 vasta nyt. Hevosrintamalle ei (onneksi) kuulunut mitään uutta, mutta meidän ryhmämme oli tuulettunut senkin edestä. Syyskauden ryhmästä ei ollut lisäkseni jäljellä kuin yksi ratsastaja, ja saimme seuraksemme neljä uutta. Näistä kaksi on yksityishevosten ratsastajia, joten pääsimme ainakin kovaan seuraan, hyvä niin!

Maiju kyseli ja kirjoitti oikein muistiin mitä haluaisimme kevätkaudella tehdä. Aloitamme taivutusväistöillä, ja kauden tavoitteena on päästä tekemään siksak-sulkuja. Lisäksi toiveissa vilahti kankijaksoa ja Kikan kursseilta tuttua "tempo, tahti, rytmi" -teemaa. Esteistä emme oikein kukaan välitä, mutta saattaapa joku puomikoulutunti eksyä joukkoon.

Sitten vaan tuumasta toimeen ja taivutusväistöjen kimppuun! Aloitimme Akulle ihan valtavan hyödyllisellä harjoituksella, nimittäin käyntityöskentelyllä ympyrällä ja ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella nopein väistöin. Teimme tätä samaa myös ravissa, ja lopputuloksena oli myös oikealta varsin irtonainen ja vasemmassakin tuntuva Aku.

Alkutunnin ravissa sain kyllä taas jo koottua Akua, mutta ravi jäi hieman liian liihoittelevaksi, lähes passagemaiseksi. Sitä oli aika vaikea saada etenemään niin, että Aku pysyisi kevyenä edestä. Vaihtoehdot olivat melkein se liihoitteluravi tai sitten romahdus etupainoiseksi ja kiihdyttely eteen. Varsinaista tasapainoiua siis! Ravissa istuminenkin tulee yleensä jotenkin helpommaksi, kun hevonen ravaa ns. oikein, mutta Akun ravi on niin makean mahtavaa, että kyllä saa laittaa vatsalihaksia töihin ja lantiota liikkeelle.

Avotaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla siten, että tehtiin ensin voltti pitkän sivun alkuun, josta jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Voltista oli edelleen todella paljon hyötyä meille, ja koitin ajatella voltin jälkeen vielä toista, jolloin taivutuksesta tuli alusta asti sopiva. Taivutukset onnistuivatkin hämmästyttävän hyvin molempiin suuntiin, vaikka Akulla onkin niin selvä puoliero ja vaikka ratsastan mielestä avotaivutus on yksi haastavimmista liikkeistä ikinä.

Kun taivutusten jälkeen vielä ravattiin hetki, löysin ehkä tähän mennessä Akun parhaan ravin. Se eteni, mutta polki takaa eteen ja oli edestä kevyt. Ravin myötä löytyi istuntaankin jäntevyyttä, enkä meinannut millään malttaa lopettaa. Hyvä kauden aloitus, tästä on kiva jatkaa!

torstai 21. tammikuuta 2016

Humputtelutunti

28.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kinkunsulattelutunnin pääasiallinen tavoite oli pysyä Akun selässä. Pakkaset olivat vihdoin saapuneet, joten tämä tuotti pientä tuskaa jo alkukäynnissä: Akulla oli kovasti virtaa ja mm. kellon päädyn toisessa kulmassa ollut lantasaavi aiheutti pörhistelyä. Lisäksi flunssani ei vaan meinannut helpottaa, joten nenäliinan kaivaminen hihasta oli myös olevinaan kovin pelottavaa. Hauska ruuna!

Koska tunti oli ryhmämme viimeinen sillä kokoonpanolla, saimme toivoa aihetta. Viimekertaisten väistöjen sijasta tehtiinkin nyt avotaivutuksia uralla sekä käynnissä että ravissa.

Akullehan käynti on vähän haasteellista, kun siitä tulee niin helposti passimaista. Käyntiin pitäisi saada terävyyttä, etenkin takajalkoihin. Askelpituus ei Akulla ole tällöin kovin kummoinen, vaan pikemminkin käyntiä pitää koota.
Akulla on myös aika suuri puoliero. Se on oikeassa ohjassa helposti vähän kiinni, kun taas vasen löpsähtää helposti täysin tyhjäksi.

Näistä lähtökohdista saimme avotaivutuksista kuitenkin ihan kelvollisia - käynnissä. Hieman piti varoa, että kaula ei taivu liikaa, etenkin vasemmassa kierroksessa, mutta aika hyvin sain peilistä näkymään kolme jalkaa ja vieläpä niin, että takajalat eivät väistäneet ulos uralta.
Ravissa tahti olikin sitten ihan toinen. Avotaivutukset olivat todella haastavia ja menivät melkoiseksi räpellykseksi. Eräs Akulla myös paljon mennyt kanssaratsastaja jakoi tuskani ja kertoi itsenäisellä tunnilla saaneensa onnistumisia siten, että siirtyy taivutuksessa käynnistä raviin. Pitää laittaa korvan taakse tämä vinkki, josko vaikka olisi toteutettavissa ihan tunnillakin, kun seuraavan kerran mennää avotaivutuksia.

Kaiken kaikkiaan tämä tunti oli minulla ja Akulla vähän sellainen humputtelutunti, että mitään suuria elämyksiä ei tullut eikä muistoja jäänyt. Mutta hei, tavoitehan täyttyi, kun pysyin selässä!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kaikenlaista voi näköjään koulutunnillakin sattua!

21.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Laukanvaihtoharjoitukset jäivätkin osaltani kertaan, sillä onnistuin sairastumaan flunssaan työmatkalla. Jouluviikolla harjoiteltiinkin jo väistöjä sekä käynnissä että ravissa. Meillä Akun kanssa tunti sujui tosi kaksijakoisesti, kuten Maijukin loppupalautteessaan totesi.

Alkuveryttelyssä mentiin aika paljon ympyrällä, ja siinä sain kaivettua Akusta esiin sitä makeaa ravia. Pitää vaan rohkeasti uskaltaa kutitella raipalla ja samanaikaisesti olla hereillä oman istunnan kanssa, jotta kutittelusta ei seuraa vain eteenpäinpyrkimystä. Tavoitteena tällä on siis saada Aku ottamaan takajalkoja mukaan ja nousemaan edestä vähän ylös. Kun Aku oikeasti ravaa, se vaatii istunnalta ihan tosi paljon, toisaalta mukautumista liikkeeseen ja toisaalta jäntevyyttä etenkin sieltä vatsalihaksista. Ajoittain ravi oli jo vähän liikankin koottua, passagemaista, jolloin Aku vaan jää liihottelemaan melkein paikalleen. Isoimmat mehut ratsastajasta menivät jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mikä sitten lopputunnista kostautui.

Väistöjä tehtiin käynnissä uralta keskihalkaisijalle. Nämä ovat Akulle aika helppoja, saan sen ihan kohtuu hyvin ensin asettumaan uralla ja siitä sitten säpäkästi väistämään. Kumma kyllä väistöissä en huomaa suurta puolieroa, vaan molemmat suunnat ovat yhtä helppoja.

Raviväistöt olivat sitten jo huomattavasti haastavampia. En jaksanut enää pusertaa Akusta laadukasta ravia, minkä seurauksena se väistöissä jännittyi ja lähti helposti vaan juoksemaan. Pitää selvästi aloittaa kuntokuuri, että saa tästä hienosta hevosesta enemmän irti!

Muut olivat saaneet jo oman osuutensa valmiiksi, kun meidän piti tulla vielä kerran. Vasemmassa kierroksessa väistimme kohti keskihalkaisijaa, kun Aku kompastui ja lensi kirjaimellisesti turvalleen. Luulin, että se johtui pissaläikän pehmittämästä pohjasta, mutta Maiju kävi vielä erikseen katsomassa, eikä tämä ollut syynä. Osan otan ilman muuta omaan piikkiini, koska ravi oli luokatonta. Joka tapauksessa Akun koivet menivät sen verran solmuun, että minä katselin maneesin maata muutaman kymmenen sentin päästä Akun selästä. Pysyin vielä kyydissä, kun se ponnisteli pystyyn. Vauhtia oli kuitenkin sen verran, että epätasapainossa Aku ei enää mahtunutkaan kääntymään vasemmalle uraa seuraten, vaan ratkaisi ongelman hyppämäällä lantasaavin yli naapuriuran puolelle. Hypyn pysyin kyydissä, mutta sitten muksahdin alas.

Onneksi toisella uralla ei ollut ketään kohdalla, sillä siellä oli laukanvaihtotunti, ja suurin osa hevosista käveli tai oli seisahtuneena. Sain kyllä Akun pysähtymään kutakuinkin samalla kun putosin, eikä se lähtenyt edes humppaamaan minnekään. Polvi ja sääri otti vähän osumaa, mutta muuten ei käynyt kuinkaan. Muut sanoivat, että putosin selälleni, ja että selässä ja niskassa tuntuu varmasti myöhemmin - niin kuin tuntuikin. Mutta Akun kanssa käytän turvaliiviä, ja uskon, että siitä oli nyt oikeasti hyötyä.

Lopulta oikeastaan vain nauratti, kun löysin itseni maasta toiselta uralta. Akukin taisi olla vähän hämmästynyt. Palasimme sitten omalle puolellemme ja jatkoimme vielä vähän laukkatyöskentelyä. Sain jopa ihan kelvollisen terävän laukannoston lopulta aikaiseksi, kun olin hetken koonnut itseäni. Tuntia ei ollut varmaan viittäkään minuuttia jäljellä, mutta olihan se hyvä päästä vielä selkään ja tekemään jotain. Kaikenlaista voi näköjään sattua!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Vaihtoja - tai ainakin kaksi vaihtoa

7.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Sitten päästiin itse asiaan! Alkuveryttely tehtiin samoin kuin edeltävilläkin tunneilla eli väistöin. Laukkatyöskentely oli aika pitkä ja siihen sisältyi laukan- ja vastalaukannostoja, laukan kokoamista ja temponvaihteluita, koska vaihdoissa pitää olla riittävästi myös eteenpäinpyrkimystä, jotta on mistä puolipidätteen ottaa ennen vaihtoa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota suoruuteen, koska vaihdossa hevosen pitää olla suora.

Huolellisesti Maiju kertasi meidän kanssa jälleen avut ja niiden ajoituksen eli laukkapohkeiden paikan vaihdon, puolipidättee ja itse vaihtokäskyn. Meillä oli aika eri tyyppisiä hevosia tunnilla: pari kokenutta koulukonkaria, sitten pari estehevosta, joille vaihto on vähän erilainen ja ei välttämättä niin huolellinen liike, ja sitten yksi kokemattomampi vaihtaja eli Aku. Maiju nauroikin, että Aku saattaa vähän innostua vaihdoista, mutta ei se kuulemma tee mitään sellaista mitä en olisi jo nähnyt. Oli oman suorituksen ohella tosi mielenkiintoista seurata, miten nämä erilaiset hevoset suoriutuivat vaihdoista.

Käytäntöön vaihdot pantiin tällä kerralla diagonaalilla. Osa vaihtoi hienosti, osa jopa oma-aloitteisesti, ja osalle sitten jouduttiin vähän muokkaamaan tehtävää. Aku oli näistä toinen. Tulimme täyskaarron laukassa, josta sulkutaivutusmaisesti kohti pitkää sivua, uralla suoristus ja vaihto. Saimme molemmista suunnista tällä taktiikalla kaksi kutakuinkin onnistunutta vaihtoa, lisäksi pari vähän heikompaa. En ihan alussa ymmärtänyt, miten selvästi vaihtopohkeet pitää antaa. Pelkkä siirtäminen ja pieni huomautus ei todellakaan auttanut, vaan  niillä piti kunnolla napauttaa. Vähän meni aina pitkäksi, mutta vaihtoja ne silti olivat.

Plussapuolelle lasken myös sen, että Aku pysyi hyvin käsissä ja laukka oli suht laadukasta. Tästä seuraa suoraan se miinuspuolikin, eli otin jälleen kerran ehkä vähän turhan varman päälle, enkä antanut Akulle tarpeeksi tilaa laukata vaihtoon. Harjoitukset jatkukoot!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vastalaukkoja ja vaikeita keskihalkaisijoita

30.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Laukanvaihtoharjoitukset jatkuivat kutakuinkin edellisen tunnin tapaan. Edelleen siis tähdättiin vaihtoon ravin kautta, mutta valmistelu tehtiin vielä viime kertaakin huolellisemmin.

Aloitimme taas tutuilla pohkeenväistöillä. Aku oli tässä tosi hyvä: se asettui, väisti pienestä avusta molempiin suuntiin ja astui selvästi ristiin. Pystyin aloittamaan ja lopettamaan väistön juuri silloin kun halusin. Huippua!

Alkuravi ja -laukka tehtiin suunnilleen samoin kuin edelliselläkin tunnilla, mutta sitten ei jatkettukaan suoraan vaihtoihin vaan tehtiinkin vastalaukannostoja. Pitkän sivun alussa nostettiin siis vastalaukka, jota jatkettiin pitkän sivuun loppuun. Siellä tehtiin hallittu siirtyminen raviin, ja lyhyen sivun keskelle ratsastettiin vielä ravivoltti. Hevosille haluttiin kertoa, että tehtävä ei lopu vastalaukannostoon, vaan vasta kunnon siirtymiseen ravista takaisin käyntiin. Siinä voltilla oli myös aikaa kerätä taas paketti kasaan, jos siirtymisen jälkeen ravin tempossa tai tahdissa oli vähän sanomista.

Akun kanssa nämä vastalaukannostot onnistuivat nyt hyvin. Saimme täsmällisiä nostoja "ylämäkeen" eli takaosa alla. Laukka pysyi varsinkin oikeaan kierrokseen hyvin hallussa, vasemmassa Aku oli vähän vahvemman tuntuinen. Pystyin istumaan syvällä satulassa ja pitämään hevosen suorana. Edelleen huippua!

Liekö vastalaukat hieman innostaneet ruunaa, sillä kun tehtävä vaihtui keskihalkaisijaan laukassa, alkoi ratsastajalla olla tekemistä. Tultiin pelkkää keskihalkaisijaa aika monta kertaa molemmissa kierroksissa erikseen, jotta saatiin hevosia suoristettua. Aku alkoi kuumentua etenkin pitkän sivun alussa niin, että vauhti kiihtyi ja kunnollisen kulman ratsastamisesta tuli hieman hankalaa. Maiju sanoikin tunnin päätteeksi, että Akun kanssa pitää vaan todella paljon ennakoida, koska hevonenkin alkaa ennakoida. Se oppii, että kohta käännytään pitkälle sivulle ja siinähän sai viime kierroksellakin mennä lujempaa... Eli ei riitä, että alkaa ratsastaa vasta pitkän sivun alussa, vaan jo selvästi aiemmin.

Sen verran sain laukkaan kuitenkin tolkkua, että kun lopuksi tultiin kerran molemmista suunnista vaihdot ravin kautta, ne yllättäen onnistuivatkin oikein hyvin. Ihan jees, tästä oli hyvä jatkaa kohti laukanvaihtoja askeleessa.