Vähemmän on enemmän

19.11.2012 Primus Talli

Maiju - r. Ligero

Otsikko on suora lainaus Maijun loppupalautteesta minulle ja Ligerolle. Olin juuri selittänyt, miten koitin koko tunnin keskittyä vain siihen, että olen itse rento takapuolesta ja reisistä enkä purista lainkaan, ja miten päätin olla välittämättä Ligeron pään asennosta vaan pyrkiä vain rentoon eteenpäinpyrkimykseen jännittyneiden töpöaskelien sijaan. Tällä tunnilla se toimi, ja Maiju osuvasti tiivisti, että Ligero kyllä opettaa miten vähemmän on enemmän.

Kankijakso oli maanantaitunnilla vain Maijun loman mittainen, ja minun visiittini Hartsan selkään jäi tällä erää yhteen kertaan. Nyt tunnilla teemana oli pysähdys ja peruutus, ja aloitimme pysähdyksillä heti alkukäynnissä. Pysähdyksiä sai tehdä sekä uralla että pitkältä sivulta kentän keskelle kääntäen. Hevosten piti pysähtyä suoraan, seistä rauhallisesti ja lähteä sitten tarmokkaasti liikkeelle. Ligero pysähtyi ensin hieman jalat haralleen, mutta sai juonen päästä kiinni nopeasti. Se ei tarvinnut pysähtyäkseen käytännössä lainkaan pidätteitä ohjasta, vaan pelkkä reisien puristaminen riitti. Liikkeelle lähdettäessä annoin napakat pohjeavut ja koitin sitten parhaani mukaan olla rentona satulassa jalat lähellä kylkiä hieromatta.

Ravissa rentona ja hiljaa istuminen oli hankalampaa. Piti ihan keskittyä siihen, että jalat putoavat rentoina alas, mutta eivät toisaalta heilu holtittomasti Ligeron kyljillä. Laukassa Maiju koitti saada minut ratsastamaan Ligeroa vähän ryhdikkäämmäksi mielikuvalla, jossa nostan alapohkeella Ligeroa ylöspäin.

Peruutuksia teimme ensin uralla, jolloin saimme tukea hevosen suorana pitämiseen maneesin seinästä. Käynnistä ensin rauhallinen pysähdys, sitten kuuden askeleen peruutus ja siitä samantien ilman pysähdystä tahdikkaaseen käyntiin. Jostain lihasmuistin syövereistä löysin vuonna 1999 Nokian Ratsastuskoulun leirillä opitun tavan käyttää istuntaa myös peruutuksissa - muistan silloin peruuttaneeni suomenhevostammalla kymmeniä metrejä pitkin ohjin. Ja voi että miten mainiosti se toimi Ligeron kanssa! Ruuna peruutti käytännössä pitkin ohjin aivan suoraan niin kauan, kunnes käskin istunnalla taas eteenpäin.

Välillä ravasimme ja teimme päätyihin voltit, jotta hevoset eivät kokisi peruutksia rangaistukseksi vaan tekisivät niitä iloisin mielin. Ligerosta peruutukset olivat ilmeisen huippuja, sillä se tarjosi peruuttamista helposti heti pysähdyksen jälkeen. Niinpä seuraavassa tehtävässä, jossa käänsimme pitkältä sivulta keskelle kenttää pysähdykseen ja neljän askeleen peruutukseen, sain kahdella kertaa kolmesta joko vain pysähtyä tai useimmiten vielä ravata läpi. Ligero pysähtyi aina kuin seinään, ja alkoi ennakoida pysähdyksiä heti uralta käännettäessä.
Kerran satuimme olemaan juuri Maijun edessä, kun Ligero meinasi tarjota pysähdystä itse. Komensin sitten jaloilla ja kevyellä raipan kosketuksella ruunaa eteenpäin, jolloin Ligero esitti kerrassaan upeita raviaskelia. Nauroinkin Maijulle hänen kehuessa tuntimme kohokohtaa ja Ligeron kuulollaoloa, että vielä kun tietäisi miten sellaisia askeleita saisi koko tunnin!

Itsellä oli vähän sellainen olo, että tulikohan ratsastettua liian pitkillä ohjilla koko tunti. Ligero kuitenkin oli nyt varsin miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja herkkä, joten tämä oli selvästi paras näistä kolmesta sillä menemästäni tunnista - ehkä se loogisin andaluusi on sittenkin Ligero... Sen liikkeet ovat niin mahtavan tasaiset, että omaan istuntaan ja rentouteen pystyi ihan todenteolla keskittymään, mikä sitten kantoi hedelmää. Loppulaukassa Ligero esitti vielä ihan omat kuvionsa, kun se hieman innostui koko rata leikkaa -tiestä ja veti pienen pukkilaukkashown. Selkään pukit eivät juurikaan edes tunnu, joten tästä se sai lähinnä vaan sopivasti lisää virtaa liikkeeseen. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, josko saisin Ligeroa vielä vähän ryhdikkäämmäksikin, ja vaikka muutamia upeita raviaskeleita lisää...

Tasapaksua menoa

1.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Ligero

Hurmaava Harry pantiin kiertoon, ja minä palasin Ligeron selkään. Meitä oli vain viisi, ja aloitimme taas peilailemalla itseämme - haimme siis sitä edellisellä viikolla harjoiteltua hyvää istuntaa. Ohjat keräsimme pikku hiljaa, mikä sopi Ligerolle hyvin. Se alkaa niin kovin helposti vaan teputtaa ja jännittyy, jos vaan nappaa ohjat käteen ja hevosen lyhyeksi. 

Teimme ensin käynnissä lyhyiden sivujen keskelle kymmenen metrin voltit ja pitkien sivujen keskelle pysähdykset. Kevyessä ravissa volttia hieman suurennettiin, ja pysähdysten sijasta tehtiin muutamia askelia käynnissä. Maiju vaati tarkkaa ratsastamista koko tehtävässä. Hän kyseli aina voltilla olevalta, että onko voltti oikean kokoinen. Samoin siirtyminen käyntiin, käynti ja siirtyminen raviin piti suorittaa yhtenä liikkeenä. Käyntiin siirtyminen sai olla pehmeän liukuva, kävellä piti niin kauan että tahti oli tasainen ja siirtymisen raviin tuli olla täsmällinen. Ligeron kanssa jouduin todella keskittymään siihen, että se ei töksähtänyt käyntiin eikä jäänyt lyhyille hätäisille askelille. Sain tässä vaiheessa aika hyvin kiinni siitä, millaisen istunnan missäkin vaihetta tehtävää ruuna vaatii. Sillä kun ei saa lainkaan puristaa, vaan myödätä reilusti lantiolla askeleen pidentämiseksi ja silti pitää napakat pohkeet lähellä.

Tunnillamme oli hauskasti hyvin erityyppisiä hevosia: isoja tai ainakin isoliikkeisiä (Kalle, Harry, Bella) ja lyhytaskelisia (Attila, Ligero). Jakaannuimme askelpituuden mukaan ympyröillekin laukkaa varten. Ligero oli siinä oikein hyvä, vieläpä vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Sain sen laukkaamaan ryhdikkäänä ja pitkällä askeleella ihan itsekseen, kevyenä. 

Lopputunti mentiin selvästi pätkiä kouluohjelmasta. Ensin tehtiin diagonaalin keskellä siirtyminen ravista käyntiin, kolme askelta käyntiä ja siirtyminen takaisin raviin. Tämä tarkoitti sitä, että suunta vaihtui koko ajan, ja meillä tuntui olevan lähes ylivoimaista ymmärtää, että kuka väistää ja ketä. Maijulla meinasi ihan oikeutetusti palaa pinna, ja jouduimme välillä ratsastamaan pelkkää diagonaalia ja harjoittelemaan väistämissääntöjä... Ligeron kanssa pystyin sen tasaisessa kyydissä keskittymään taas ihan hyvin saamaan itseni suoraan, mutta käyntipätkä osoittautui taas hankalaksi. Loppua kohti sain ruunan rentoutumaan nopeammin ja tekemään pidempiä askelia.

Aivan viimeiseksi nostimme vielä laukan lyhyen sivun keskeltä ja teimme pitkän sivun keskelle kymmenen metrin voltin vasemmassa kierroksessa. Ligero kääntyi niin näppärästi, että molemmilla kerroilla meidän volttimme jäi vähän pieneksi. Lisäksi ensimmäisellä yrittämällä käänsin liian jyrkästi, jolloin laukan tahti muuttui. Allekirjoitan siis edelleen sen, että volttikin on yllättävän vaikea liike!

Kun Maiju tunnin lopuksi kysyi, miltä Ligero tuntui, en oikein tiennyt mitä vastata. Jostain syystä en osaa yhtään itse arvioida, koska se kulkee kunnolla ja koska ei. En saa sen kanssa oikein minkäänlaisia elämyksiä, en hyviä enkä huonoja. Ligero on hieno hevonen ja harmaan otsatukkansa alta kurkistellessaan myös todella hurmaava, mutta meidän yhteistyömme on jotenkin mitäänsanomattoman tasapaksua. Siitä huolimatta välillä on todella hyödyllistä mennä myös näin erilaisella ratsulla, joka on paljon anteeksiantamattomampi istunnan suhteen kuin moni muu. Ehkä siksi minä sen taas sainkin.

Tyylistä toiseen

20.8.2012 Primus Talli

Maiju - r. Ligero

Visiittini  Mikin selkään jäi ainakin toistaiseksi yhden tunnin mittaiseksi, sillä ruuna on kuulemma ollut enemmän tai vähemmän vakituisesti eräällä toisella tuntilaisella, joka sattui viimeksi olemaan poissa. Minulle olikin laitettu hevonen aivan toisesta ääripäästä niin rakenteen, liikkeiden kuin vaaditun ratsastustyylin suhteen: Ligero.

Se oli edellisellä tunnilla ja näytti menevän varsin rennon näköisesti. Tämä andaluusihan on kuuluisa siitä, että jos vähänkin jännittää pakaroita tai reisiä, suuntautuu etenkin käynti vain ylös eikä lainkaan eteen. Toisaalta raskasrakenteisena Ligero vaatii kunnolla pohjetta, joten siinäpä yhtälöä kerrakseen. Minähän vallan ihastuin Ligeroon silloin pari vuotta sitten, kun menin sillä Maijun tunnilla kahdesti. Viime talvena taas en voinut ymmärtää, mitä olin ruunassa nähnyt, joten hieman ristiriitaisin tuntein kipusin tynnyrirunkoisen ratsuni selkään.

Pitkin ohjin Ligero käveli aika pitkällä askeleella, mutta heti jos ohjia koitti lyhentää liikaa, se alkoi teputtaa. Teimme alkuun voltteja ja pysähdyksiä käynnistä, joilla sain ruunan reagoimaan aika hyvin pohkeeseen. Ravissa jalkoja tarvittiin kuitenkin vielä kahta enemmän, sillä muutos siitä Ligeron itse tarjoamasta ravista Maijun patistelemaan kunnon raviin oli aikamoinen: ruunan kaula pyöristyi automaattisesti, selkä nousi ja askelkin venyi ihan eri tavalla. Ympyrällä myös laukkasimme vasempaan, ja yllätyksekseni sain Ligeron laukkaamaan oikein hienosti. Miksiköhän minulla oli sellainen kuva, että nämä andaluusit vaan jytistelevät menemään ja ovat koko ajan hilkulla tippua takaisin raville? Siitä ei ollut tietoakaan, vaan Ligero laukkasi ryhdikkäästi ja reippaasti pitkällä askeleella. 

Maiju tarkkaili nyt ihan erityisen paljon myös meidän kaikkien istuntaa ja asentoa hevosen selässä. Minulta korjattiin heti alkuun - yllätys yllätys - alas valahtavat kädet ja tuijottelu hevosen niskaan. Ryhdikäs ja rento asento auttoi selvästi myös Ligeroa.

Välikäynnin jälkeen harjoittelimme pohkeenväistöä. Käänsimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle, jossa piti ensin ratsastaa suoralla hevosella suoraan. Sitten väistöä kohti uraa mutta ei uralle asti. Väistössä vaadittiin todella selvät ristiaskeleet, säilyvä tahti ja se, että ratsastaja istui suorassa eikä vääntäytynyt mutkalle. Ligero väisti hyvin heti sen jäkeen, kun Maiju korjasi oman kallistumiseni. Ilmeisesti koitin siirtää painoani oikeaan suuntaan niin voimakkaasti, että istuin lopulta ihan vinossa. Ligero nyt väistää ilman sen kummempia temppuja, joten ihan turhaan siellä vääntelehdin.

Kun väistöt oli saatu sujumaan molempiin suuntiin, teimme vielä laukannostoja ravista. Pitkän sivun loppuun kulmaan voltti, lyhyen sivun keskeltä laukannosto ja pitkän sivun keskelle suuri laukkavoltti. Ligero pääsääntöisesti nosti hyvin, mutta se oli selvästi hankalampi oikeaan kierrokseen. Asetusta oli vaikea saada läpi, eikä laukka rullannut itsestään niin kuin vasempaan.

Tunnin päätteeksi Maiju yllätyksekseni sanoi, että löysin hyvin yhteisen sävelen Ligeron kanssa. Ehkä sitten niin, vaikka itsestä tuntui, että olin lähinnä hissutellut koko tunnin ylipitkällä ohjalla. Ilmeisesti Ligero kuitenkin vaatii ihan eri tavalla herkkyyttä ja kuuntelua kuin perustuntihevonen. Tunnin jälkeen ei ollut kunnolla edes hiki, mutta jotenkin kummasti tuntui lonkissa ja nivusissa - olin ilmeisesti niin kovasti koittanut pitää jalat irti ja olla puristamatta ratsuni pyöreää runkoa. Heti tunnin  jälkeen oli vähän mitäänsanomaton olo, mutta oikeastaan oli varsin avartavaa mennä näin erilaisella hevosella ja huomata, että sitä pystyy mukautumaan aikamoisiinkin muutoksiin ratsastustyylissä hevosen vaatimusten mukaan.

Varovaisesti

13.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Ligero

Koiraharrastus sotki taas hevosharrastusta sen verran, että päädyin Piritan tunnille päivää normaalia aikaisemmin. Ratsuksi minulle oli jaettu Ligero, johon olin kovasti ihastunut Maijun tunneilla keväällä 2010. Muistin, että andalusialainen ruuna on todella herkkä istunnalle ja jää helposti polkemaan paikoilleen etenemisen sijaan. Olisinkin kaivannut vähän apuja veryttelyyn, mutta Piritalle tuli jokin viivästys ja saimme aloittaa keskenämme. Sen vinkin kyllä sain, että Ligeron kanssa on hyvä keskittyä hakemaan sitä käsien oikeaa paikkaa, ja ihme kyllä en ihan kauhean montaa huomautusta siihen asiaan tunnin aikana saanutkaan.

Koitin saada Ligeron käynnissä eteen, mutta se tuntui todella tahmealta. Mitä enemmän otti ohjaa, sitä enemmän ruunan askel lyheni. Ravi onnistui hieman paremmin, mutta vasta laukassa tunsin, että se oikeasti vastasi apuihini ja venytti hieman askeltaan.

Osaavalla ryhmällä oli käytössä koko maneesi, kun Johannan tunti meni vielä ulkona. Niinpä saimme tehtäväksi sekä avo- että sulkutaivutuksen käynnissä. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin käynnissä avotaivutusta. Keskelle uraa tehtiin toinen voltti, jolta jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa.

Pirita halusi, että ratsut taivutuksesta huolimatta liikkuvat rehellisesti eteen, ja tässä vaiheessa meinasi tulla Ligeron kanssa hiki. Avot ja sulut se tekee varmaan vaikka ilman ratsastajaa, mutta tahdin säilyminen olikin sitten jo toinen juttu. Ruuna oli juuri tullut lomalta, joten liekö siksi se oli tavanomaista tahmeampi, mutta sain koko ajan huomautuksia eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Aloitimme vasempaan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Pirita sai valettua ratsastajaan sen verran ryhtiä, että saimme lopulta aikaiseksi pari ihan tahdikasta taivutusta. Oikeaan Ligero liikkui helpommin, mutta ei vieläkään itsestään eikä mielestäni tarpeeksi. Taas vasta lopun ympyröillä tehdyissä laukoissa sain ruunaan vähän eloa.

Loppupalautteessa Pirita sanoi, että Ligero oli mennyt ihan hyvin, mutta että olin ratsastanut sitä vähän turhan varovaisesti. Jostain syystä en vaan uskalla ainakaan ensimmäisellä kerralla uudella hevosella ratsastaessani vaatia tarpeeksi, vaan hissuttelen ja tyydyn siihen, mitä kohtuullisella patistelulla saan. Räväkän tsempin saan päälle vasta sitten, kun hevonen on jo tutumpi ja tiedän, miten se mihinkin käskyyn reagoi. Siksi onkin hyödyllistä mennä ainakin muutamia kertoja aina samalla hevosella, mutta toisaalta tuntuu turhalta tuhlata sitä ensimmäistäkään tuntia...

Vastaanotetaan kasa euroja

9.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Ligero

Haluaisiko joku lahjoittaa mulle kasan euroja ja muutaman lisätunnin vuorokauteen? Olisi nimittäin yksi aikas kiva ruuna, jonka voisin ostaa...

Sain siis jatkaa Ligerolla Maijun pitämällä tunnilla, jolla oli yhteensä vain neljä ratsukkoa. Alkuveryttely tehtiin itsenäisesti, ravissa ja pääty-ympyrällä laukassa.

Sen jälkeen aloitettiin heti työskentely käynnissä ja tehtiin voltit joka kulmaan. Sitten sama kevyessä ravissa. Hevosen piti taipua, kummankin pään piti kulkea samaa uraa eikä luistaa ulos, ja voltin piti olla pyöreä. Meillä löytyi tahti nyt jo huomattavasti helpommin, etenkin sen jälkeen kun Ligero pelästyi Maijun vaaleanpunaista talikkoa, jolla opettajat lähes hysteerisesti puhdistavat koko ajan lantaa maneesista. Pieni singahdus herätti mukavasti molempia osapuolia, vaikka sen jälkeen jouduinkin hieman taistelemaan aina talikon kohdalla.

Seuraavaksi tehtiin pitkillä sivuilla pohkeenväistöä siten, että takaosa oli uran sisäpuolella. Ligerolla ei ollut tässä tehtävässä mitään vaikeuksia, vaan se teki käsittämättömän pienillä avuilla väistöt molempiin suuntiin hyvässä tahdissa. Sitten puolessa välissä uraa siirryttiinkin raviin suoraan väistöstä ja jatkettiin väistöä edelleen pitkä sivu loppuun asti. Ensimmäisellä kerralla ei meinannut ravi nousta, mutta pienen muistutuksen jälkeen onglemia ei enää ollut. Toiseen suuntaan väistö tehtiinkin ensin ravissa ja siirryttiin puolessa välissä pitkää sivua käyntiin väistöä jatkaen. Meillä meinasi ensin tulla vähän liikaa poikitusta, mutta se oli helposti korjattavissa.
Varsin kokoavan väistön jälkeen venyteltiin pääty-ympyröillä siten, että aina neljäsosaympyrä ravattiin ja neljäsosaympyrä laukattiin, ja tempo oli koko ajan aika reipas ja siirtymiset sulavia. Ligero vaati muutaman kierroksen venymiseen, mutta hämmästyttävän hyvin pystyi näinkin nopeasti tekemään siirtymisiä, koska laukkaa ei ehtinyt tehdä kuin pari askelta.

Ligero oli siis taas aivan kertakaikkisen ihana! Se on juuri sellainen hevonen josta pidän: raamikas ja ratsastettava. Maiju tykkäsi kovasti meidän väistöistä, ja sanoi tunnin jälkeen Ligeron tehneen ne kuin kello. Siltä se kyllä tuntuikin! Ligeron kanssa kaikki, mikä on mennyt heikommin, on johtunut ratsastajan jännittyneestä istunnasta. Toivottavasti vielä ainakin sen kolmannen tunnin saan mennä ruunalla, yritin nimittäin Maijulle vähän vihjailla, ettei mun kenelläkään muulla tarvitsisi enää mennäkään... Lisäsin muuten tuonne loppuun muutaman kuvankin Ligerosta.

Lopuksi pieni valituksen sana. Vaikka ehdimmekin tehdä tunnin aikana yhtä ja toista, oli tehokas työskentelyaika nyt ensimmäistä kertaa lyhyt. Katsoin oikein kellosta, että aloitimme veryttelyn vasta varttia yli ja lopetimme viittä vaille. Eli vain 40 minuuttia siis tehtiin hommia, 20 minuuttia meni pitkin ohjin kävellessä ja odotellessa lähinnä sitä, että opettajat saavat kakkakikkareet talteen. Hyvähän se on maneesi pitää siistinä, mutta jos se alkaa häiritä tuntien pitoa, niin meinaan kyllä puuttua asiaan.

Oih ja voih, aim in laav!

2.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Ligero

Oih ja voih, aim in laav!

Tallilla alkoi maaliskuun alusta uusien tilojen myötä uusi kausi, ja minäkin siirryin nyt omalle tunnilleni tiistaille. Saapuessani talliin suorastaan hämmästyin, kun Marellen karsinassa oli joku ihan vieras ihminen. Hämmästys oli hetken päästä moninverroin suurempi, kun tavasin hevoslistaa satulahuoneessa. Minulle oli laitettu Ligero, andalusialainen vuonna 2002 syntynyt kimo ruuna, joka on koulun "parempien ratsastajien hevosen" maineessa.

Ligero löytyi pötköttämässä karsinassaan, ja taas oli vaikeuksia saada ratsua ylös. Eiköhän tuo kerro hyvistä oloista, kun kaikki vaan makoilevat tyytyväisenä oljillaan. Ruuna ei ollut kovin korkea, mutta sitäkin raamikkaampi. Kaula oli mahtavan voimakas, selkä leveä ja kyljet pyöreät. Harmaan otsatukan alta kurkisteleva Ligero on kerrassaan hurmaavan näköinen!

Odotukset olivat korkealla, mutta ohjien keräämisen jälkeen iski pieni epätoivo. Ligeroa oli nimittäin todella vaikea saada kulkemaan tasaisella tahdilla. Onneksi kerrankin ratsastajalla välähti: jalat piti rentouttaa takapuolesta polviin asti, ja johan löytyi pidempi askel töksähtelyn sijaan. Sen jälkeen ruuna tekikin kaiken suurinpirtein juuri niin kuin vain osasin pyytää.

Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti kevyessä ravissa, osittain pääty-ympyrällä ja myös laukassa.
Tunnin päätehtävä oli kahdeksikko siten, että ympyrän vaihtuessa mentiin 3-4 askelta täysin suoralla hevosella. Harjoitus tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi siten, että lenkki oikeaan laukattiin ja vasempaan ravattiin, laukannosto tehtiin suoralla hevosella. Ligero suoristui ongelmitta, sen laukannostot olivat hyvin vaivattomia, ja sekä ravissa että laukassa oli superhelppo istua. Olen aina tykännyt isoista ja raamikkaista hevosista, joita saa kunnolla ratsastaa, ja Ligero on juuri sellainen.

Maijukin tuntui olevan tyytyväinen työskentelyymme, vaikka tunti itsessään ei ollutkaan niin tehokkaan tuntuinen kuin Piritan pitämät. Tallin rauhallinen ilmapiirikin oli hieman hektisempi, kun samaan aikaan oli kaksi tuntia, toinen vieläpä iso junnuponiryhmä. Ligero oli kuitenkin niin upea, että mikään ei pystynyt latistamaan hyvää fiilistä.

Ruuna Ligero - voiko tätä muka vastustaa?

Ligero ♥