keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Estejakson päätös kentällä

13.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Viimeinen estetunti olikin ulkona. Kaikki olimme varmoja, ettei tällaisia arkajalkahyppääjiä viedä ulos, etenkin kun emme olleet kouluakaan menneet vielä kentällä. Mutta kaikki hevoset käyttäytyivätkin vallan esimerkillisesti, vaikka jälkeenpäin selvisi, että esteet olivat vasta kolmatta päivää ulkona.

Ekkuun raitis ulkoilma vaikutti vain positiivisesti: sen laukkaan tuli juuri sopivasti omaa eteenpäinpyrkimystä. Paikoitellen ratsastajasta tuntui, että mentiin jo liiankin lujaa, mutta Maijun mielestä vauhti oli juuri sopiva.

Ihan ensimmäiseksi ikään kuin oikaisimme kulman ja tulimme ravissa puomeja lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle, jossa jatkettiin suoraan.

Suunnanmuutoksen jälkeen tultiin toiselta lyhyeltä sivulta kaarevalle linjalle laukassa. Ensimmäisenä oli maapuomi, jonka jälkeen pitkällä sivulla piti ottaa raviin ja ohjata sitten taas kohti lyhyttä sivua jo tuttujen ravipuomien yli. Tässä tehtävässä sain keskustella Ekun kanssa ihan kunnolla siitä, pitääkö pidätteitä noudattaa vai ei. Jouduimme tekemään ylimääräisen toistonkin, kun jarruja ei meinannut löytyä.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa, ja Maiju nosti ensimmäiset ravipuomit esteeksi. Edelleen piti päästä laukassa pitkälle sivulle ja siitä sitten kaarevalla linjalla kohti toista lyhyttä sivua maapuomin yli. Ekun kanssa ravipuomit sujuivat hyvin, ja taidettiin vain kerran tulla alas väärässä laukassa.

Lopuksi vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja tehtiin päätyyn iso ympyrä, jossa keskihalkaisijan kohdalla oli ensin pieni ristikko ja lopulta pysty. Tältä esteeltä jatkettiin kaarevalle linjalle, jonka ensimmäinen este oli pysty ja viimeinen este oli nyt okseri. Ekun iso laukka-askel ei meinannut ihan sopia, vaan se tuli aika lähelle. Annoin sen kuitenkin hoitaa linjan ihan itse, keskityin vaan myötäämään. Viimeisellä kerralla, kun okseri oli jo isompi, Maiju neuvoi vähän pidättämään kaarella, ja sitten askelkin osui jo paremmin.

Ekun kanssa oli kyllä todella kiva hypätä. Kertaakaan ei tullut sellainen tunne, että se kieltäisi tai edes mitenkään arpoisi hyppäämistä. Kun vaan annoin sille tilaa, se hoiti homman itsenäisesti. Vaikka esteet aina vähän jännittävätkin, niin etenkin tunnin jälkeen huomaa, miten kivaa onkaan ollut! Maiju osaa rakentaa kolmen tunnin estejakson niin, että aloitamme tosi alkeista, mutta lopulta jo okserikin menee ongelmitta. Toistoja tulee paljon, eikä kenenkään tarvitse odottaa omaa vuoroaan pitkään. Aika eri meininki kuin silloin 90-luvulla, jolloin estetunnit olivat kaksijakoiset: kaahottamista ja seisoskelemista...

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Lähestulkoon radalla!

6.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Estejakso jatkui Ekulla. Tälläkin kerralla aloitimme veryttelyn puomeilla kaarevalla uralla. Maiju laittoi melkein koko maneesin levyiselle ympyrälle yhden ainoan puomin, jota saimme tulla omassa tahdissa laukassa. Toistoja tuli monta, mikä oli erittäin hyvä asia. Sitä oppi turvallisesti vähän katsomaan ja ennakoimaan, että mistä hevonen astuu puomin yli ja millaisessa laukassa sen on hyvä liikkua. Ekkua koitin ratsastaa vähän reippaammaksi kuin edellisellä kerralla, mutta jotenkin se hitaampi vauhti vaan tuntuu turvallisemmalta... Ei auta, vaikka kuinka koittaa perustella, että hypyistä tulee parempia, kun laukkaakin on vähän enemmän.

Tällä tunnilla meillä oli ohjelmassa lähestulkoon rata, sillä aloitimme vinkeästi pitkältä sivulta täyskaarto-tiellä, jossa hypättiin ensin ravilähestymisellä este taksaisin kohti uraa. Uralla tarkistettiin laukka ja jatkettiin sarjalle toisen pitkän sivun sisäpuolelle. Sarjan jälkeen taas ensin suoraan, ja sitten ympyrä päätyyn, jotta tehtävä päättyy johonkin muuhun kuin epämääräiseen kaahottamiseen ja töks-siirtymiseen käyntiin. Lopulta tähän lisättiin laukkalähestyminen ja vielä sarjan jälkeen toisen pitkän sivun sisäpuolelle kavaletti. Eli lopulta onnistuimme tekemään laukassa neljän hypyn radan!

Ekku oli parempi kuin edellisellä viikolla, joskin edelleen esteen jälkeen oikean laukan saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Mutta se hyppäsi luotettavasti ja antoi ratsastajan keskittyä lähinnä ohjaamiseen. Sen verran kyllä edelleen jännitti, että onnistuin kerran törttöilemään Ekun aivan kanssaratsastajan reitille... Jännityksestä huolimatta hyppääminen on kyllä kivaakin, ja kivemmaksi muuttuu, kun muutaman peräkkäisen estetunnin ansiosta saa taas vähän tuntumaa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pehmeä lasku esteisiin

30.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Hui, estejakso alkoi! Ratsukseni Maiju oli valikoinut Ekku-ruunan, joka juuri esiintyi varsin edukseen tallin hevosesittelyillassa. Minähän hyppäsin Ekulla myös viime keväänä - jopa niitä maastoesteitä - joten tiesin selviytyväni sen kanssa.

Aloitimme tuttuun tapaan pehmeällä laskulla hakemalla oikeanlaista asentoa jo kevyessä ravissa: pieni pyllistys ja kädet eteen. Teimme myös kevennyksen vaihtoja sillä ajatuksella, että yläasento olisi jo samanlainen kuin kevyessä istunnassa, ja että voisimme jäädä sinne milloin vain. Laukassa etsittiin myös sopiva tempo estehyppelyihin.

Tällä kerralla ei jatkettukaan pitkän sivun sisäpuolella oleville puomeille, vaan puomit olivatkin nyt kaarevalla uralla. Niitä tultiin monta kertaa kevyessä ravissa siten, että kaikki saivat hyvän reitin keskelle puomeja. Vasta sitten siirryttiin suoralle uralle, ja tultiin tuttuun tapaan ravilähstymisellä pientä ristikkoa. Ravin piti olla lähestymisessä reipasta, sitten pieni pidäte ja selvä myötäys ristikolle, aivan kuten alun puomeillekin. Hypyn jälkeen laukkaa suoraan kohti peiliä, istuminen alas satulaan ja siitä ravin kautta käytiin lyhyellä sivulla. Sai myös tehdä ympyrän päätyyn, ja minä käytin sitä Ekun kanssa en niinkään hidastamiseen vaan päin vastoin laukan parantamiseen.

Sitten laukassa piti laskea taas kolme askelta ennen estettä ja jatkaa tällä kerralla laukkaa niin, että pystyi katsomaan tietä lävistäjällä olevalle seuraavalla esteelle. Sitä ei kuitenkaan menty kuin vasta toisella kerralla, jolloin tultiin laukassa sisäänkin. Siitä jatkettiin sitten lävistäjän pienelle ristikolle, jonka jälkeen piti koittaa päästä mahdollisimman kulmaan. Kulmassa vielä hallittu laukkaympyrä. Näin lopetettiin tehtävä aina johonkin muuhunkin kuin kaahottamiseen. Laskeminen meni suht oikein, mutta lävistäjän jälkeen oli vaikeaa saada Ekkua kulmaan ja oikeassa laukassa alas.

Ekku oli kuitenkin taas hyvä turvaratsu ensimmäiselle estekerralle, vaikka se jäikin vähän hitaaksi. Hypyistä tulisi paljon helpompia, kun olisi laukan tempoa vähän enemmän. Ja aivan kuten kaikki arvelimmekin, tällainen kouluryhmän estehyppely osoittautui jälleen kerran hauskaksi vaihteluksi. Toiveemme siitä, että esteitä mentäsiin nyt jo keskellä kautta eikä vasta ihan kauden viimeisillä tunneilla, osoittautui myös hyväksi ratkaisuksi. Tämä kivasti katkaisee kauden, kun tehdään välillä jotain ihan muuta. Tuntuu sitten taas kouluratsastus entistäkin kivemmalta!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Halinallella

23.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. David

Salainen tai oikeastaan jo puolijulkinen toiveeni toteutui, kun ratsastin elämäni kolmatta kertaa Davidilla. David on suursuosikkini Foxyn ja Primuksella myös olleen Darioson veli, näillä kaikilla on sama isä. Dariosolla en ehtinyt ratsastaa kuin pari kertaa, Foxyllä sitäkin enemmän. Aiemmin olin sitä mieltä, että David muistuttaa enemmän Dariosoa, mutta kyllä siitä Foxynkin piirteitä löytyy.

Kaikkein ihaninta Davidissa on sen luonne, ja siinä se on samanlainen kuin Foxy. Voiko enää ihanampaa olla? Davidin kanssa voisi viettää tunnin vain halaillen karsinassa. Ja kun koittaa aika lähteä töihin, se on aina yhtä hyväntuulinen ja innoissaan. Davidilta sujuu niin koulu kuin esteetkin, sillä voi ratsastaa kangilla ja se on tuonut tuntiratsastajien mestaruuskilpailuista mitalejakin. Todellinen terapiahevonen ja tuntiratsuna varmasti kullankallis!

Maiju oli piirtänyt meille ilmoitustaululle ihanan sarjakuvan pohkeenväistöstä, avotaivutuksesta ja sulkutaivutuksesta. Ilmeisesti meillä oli ollut edellisellä kerralla hankaluuksia oivaltaa sitä, milloin väistetään ja milloin taivutetaan ja mihin suuntaan ja miten monella uralla hevonen kulkee. Tunnin teema oli edelleen sulkutaivutukset, joihin siirryttiin asteittain asetuksen, pohkeenväistön ja avotaivutuksen kautta.

Asetuksia haettiin rauhassa loivalla kiemurauralla myös ravissa sekä ihan vaan pitkillä sivuilla. Kun asetus suoralla hevosella onnistui, sai tehdä väistöä uralta sisään. David on iso ja pitkä hevonen, joten sille täytyy todella selvästi kertoa mihin mennään ja miten. Suoraan meneminen ei välttämättä ole aina kovin yksinkertaista, mutta tämä tehtävä alkoi sujua aika kivasti. Vaikeinta oli pitää käynti rauhallisena, ja myös kiemuroilla sai olla aika tarkkana, ettei ravi mennyt kipittämiseksi.

Alkulaukka tehtiin itsenäisesti. Olin jo vähän unohtanut Davidin poikittavan helposti nostoissa, ja olinkin hetken ihan ymmälläni, että mitä tapahtuu - ei nimittäin tapahtunut mitään! David vaan siirsi takapuolta milloin mihinkin ja kiihdytti ravia. Nappasin sitä sitten raipalla suht selvästi kertoen, ettei moinen peli vetele, ja olin samalla lentää tantereeseen massiivisen pukin seurauksena. Laukka kuitenkin nousi ja pysyin kyydissä, ja sen jälkeen onnistui laukannostotkin koko lopputunnin ajan kuin tyhjää vaan. Sen verran kierroksia ruuna otti, että kovin hallittua meno ei ollut. David nojasi ohjaan ja sisäpohkeeseen, mutta annoinkin sen sitten mennä vähän pidempänä ja vaan verrytellä itseään.

Sulkutaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin tutulla tavalla: voltti, valmistelu muutamalla askeleella avotaivutusta, sulkutaivutus diagonaalilla. Sujui ihan kohtalaisesti molempiin suuntiin, ei loistavasti muttei huonostikaan. Huolellinen valmistelu auttoi, koska David olisi mielellään ennakoinut suoraan kulmasta diagonaalille. Ison ja pitkän hevosen taivuttaminen vie aikansa, ja David olisikin varmasti parhaimillaan juostuaan jo yhden tunnin.

Mutta lopun laukka oli ihan erilaista kuin alussa, hallittua ja koottua. Maijukin kysyi, että tuntuuko nyt hyvältä. Vähän jouduin vielä mielestäni liikaa jarruttelemaan, ja olisin halunnut ruunasta notkeamman, mutta tunnin aikana tehty työ kyllä näkyi. Ei siis koko tunnin kestäävää flowta tällä kertaa, mutta lupaavia pätkiä. Harmi, että tämän tunnin jälkeen alkoi estejakso, mutta toivottavsti pääsen sen jälkeen jatkamaan ihanalla Davidilla!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Asetus - voltti - avotaivutus - sulkutaivutus

16.3.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi

Oli kiva jatkaa Mimmillä, ja nyt palattiin taas sulkutaivutusteemaan. Käynnissä tehtiin kuitenkin ensin omaan tahtiin voltteja, ensin 10 metrin ja sitten sai tehdä pienempiäkin. Samalla piti tunnustella käyntiä, että tahti säilyy niin uralla kuin voltillakin. Omalle hevoselle sopiva käynnin tempo piti itse löytää kokeilemalla. Mimmillä on valtava käynti, sen kanssa ei saa ahnehtia.

Sitten lisättiin vaikeusastetta ja käyntipohkeenväistöt uralla siten, että takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Edelleen sai jarrutella, jotta tahti säilyi ja poikitus pysyi kontrollissa. Vähän olisin kaivannut pohjeavun tehostamiseksi raippaa, mutta olin jättänyt sen pois. Jotenkin ajattelin, että herkän Mimmin kanssa sitä ei tarvitse, että se on vaan tiellä nissä sen omissa kuvioissa.

Alkuravi sujui muutoin hyvin, mutta Mimmi olisi Maijun mukaan pitänyt saada pidemmälle kaulalle. Kieltämättä se helposti lyhenee vähän liikaa, mutta toisaalta se oli niin paljon luotettavamman tuntuinen ollessaan enemmän käsissä kootumpana. Tehtiin loivaa kiemurauraa molemmille pitkille sivuille eli jumpattiin hevosia asettaen ja taivuttaen.

Laukasta uhkasi muodostua alun löysäilyn myötä katastrofi. Kun Maiju käski meidän nostaa keskiympyrällä laukan, noin joka toinen hevonen ei nostanutkaan - Mimmi mukaanluettuna. Siinä vaiheessa nappasin maneesin laidalta ensimmäisen vastaantulleen raipan, joka sattui olemaan lyhyt esteraippa. Se kuitenkin riitti, ja seuraava nosto jo onnistuikin. Laukassa saimme kaikki ratsastaa aika reippaasti eteen keskilaukkaan, josta sitten hieman koottiin. Tämän jälkeen jumpattiin vielä hevosia pienentämällä ympyrää ja väistättämällä sitten siitä ulos.

Lopputunti hierottiin sulkutaivutuksia diagonaalilla. Olen viimeinkin sisäistänyt asteittaisen valmistelun. Ensin asetus, sitten avotaivutusta pari askelta ja lopulta sulkutaivutukseen sivulle. Aiemmin tämä on tuntunut jotenkin liian monimutkaiselta etenkin avotaivutuksen osalta, mutta jotenkin nyt ehdin rauhassa tehdä kaiken. Muistaakseni sulkutaivutuksissa ei ollut suurempia ongelmia.

Ilmeisesti edelliskerta antoi sen verran itseluottamusta, että tällä tunnilla en enää oikeastaan edes ajatellut Mimmin mahdollisia poukkoiluja. Tunti oli sen verran työntäyteinen, ettei meille kummallekaan jäänyt aikaa mihinkään ylimääräiseen. Mimmi oli kaikin puolin oikein kiva, mutta vieläkin selvemmin voisin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin.