Pikkuveljellä pihalla

17.4.2012 Primus Talli

Maiju - r. Foxy

Lauantaina jo huomasinkin, että Foxy on palannut lomalta - ja jipii, sain mennä sillä Maijun tiistaitunnilla! Olin vähän haaveillut siitä tai Dariososta tai Roopesta, joten hevosvalinta kelpasi vallan mainiosti.

Tunnin teemana olivat pysähdykset ja peruutukset. Aloitimme maneesissa käynnissä tekemällä pysähdyksiä ensin seinän vieressä uralla ja sitten radan poikki kääntäen. Maiju kyseli aina pysähdyksen tehneeltä, että tuntuuko siltä, että pysähdyksestä pääsisi helposti peruutukseen. Foxyn pysähdykset tuntuivat suuntautuvan koko ajan voimakkaasti taaksepäin, ja se alkoi jo pelkistä pysähdyksistä helposti ennakoida peruutusta. Tunne oli aika jännä, sillä vielä syyskaudella Foxylle peruutus oli liikkeistä vaikeimpia jäykän takapolven vuoksi.

Kevyt ravi tehtiin osin uralla ja osin pääty-ympyröillä, samoin laukka. Foxy liikkui eteen ravissa aika vaivattomasti, ja sain sen oikeassa kierroksessa hyvin tasapainoon. Siinä jo kuitenkin tunsin, että ruuna oli voimakkaasti kiinni vasemmalta. Vasen kierros osoittautuikin erittäin haastavaksi, etenkin laukassa. Sain tehdä ihan tosissani töitä pitääkseni Foxyn oikealla tiellä ja suorana. Se kovin mielellään olisi pienentänyt ympyrää ja pullauttanut kaulansa ulos. Niinpä ratsastin aika pitkässä muodossa, ja koitin vaan saada koipia vertymään ja ratsuani sitämyöten suoraksi. Laukka parani kohti loppua, mutta hyväksi asti ei ehtinyt.

Tiistaiaamuna oli vielä roiskinut räntää ja vähän myöhemmin vettä, mutta iltapäivästä alkoi kirkastua. Niinpä meidän tuntimme pääsi puolessa välissä haistelemaan aurinkoista kevätilmaa kentälle. Maiju ohjeisti pitämään ohjat siirtymisen aikana tuntumalla ja vielä kentälläkin sen verran tiukalla, että tarvittaessa saisimme hevoset nopeasti kontrolliin. 

Arvelin, että Foxy jos kuka saattaisi vähän loikkia, ja koitin muistaa tarjota sille koko ajan jotain tekemistä. Kun ruuna keskittyy ratsastajaan, se unohtaa ulkomaailman ja siellä vaanivat vaarat. Oikeassa kierroksessa Piritan antama vinkki oikean nivusen tuomisesta erityisen lähelle on toiminut hyvin, ja toimi nytkin. Foxy ei hötkyillyt ulkona lainkaan. 

Pystyimme tekemään käynnissä monta onnistunutta peruutusta. Aluksi ahnehdin vähän liikaa ja vaadin liian monta askelta taakse. Koska liike on edelleen haastava, alkoi Foxy helposti peruuttaa vinoon, mikäli askelmäärä kasvoi liiaksi. Kun tyydyin kolmeen neljään askeleeseen, se peruutti suoraan ja lähti vielä peruutuksesta suoraan eteenpäin.

Loppuravin teimme myös ulkona suurella ympyrällä, mutta palasimme sitten kaartoon maneesiin. Maijun mielestä Foxy oli mennyt hyvin. Se oli ihan ok, aika pitkä koko tunnin, ja tosiaankin vasemmalle laukassa erityisen vaikea. Toivottavasti kyse oli vaan lomanjälkeisestä kankeudesta, ja pienellä jumpalla ruuna taas vertyy. Muuten se liikkui aika kivasti, ja olen kovin tyytyväinen Foxyn keskittymiseen ulkona. On se vaan kertakaikkiaan niin sympaattinen tapaus!

Kohti laukanvaihtoja

10.2.2012 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Jatkoimme laukkateemaa tavoitteena päästä tekemään monen muun ryhmän tavoin laukanvaihtoja. Ratsukseni sain jälleen ihanan Foxyn. Ruuna kiskotteli taas kovasti takakoipiaan karsinassa, joten päätin (taas kerran) panostaa heti alusta riittävään eteenpäinpyrkimykseen vetreyttäkseni ratsuani. Sepäs oli vaan helpommin sanottu kuin tehty.

Alkukäynti tuntui hyvältä, molempiin suuntiin, sillä Foxy kulki rennosti pitkällä askeleella sen kummemmin patistelmatta. Ravi oikeaan sujui hyvin, vasempaan sai olla tarkempi tasapainottamisen kanssa. Vaihdoimme välillä ympyrää, ja aina uuteen suuntaan meinasi vauhti hiipua ja ratsu venähtää pitkäksi. Piti olla tarkkana ohjien kanssa, etten päästänyt niitä liian pitkiksi ja hevosen ryhtiä huonoksi.

Ensin laukkasimme oikeaan, ja ehdin jo fiilistellä kerrankin itsekseen laukkaavaa Foxya. Sitten Pirita totesi, että Sannan hevonen on rento, mutta eteenpäinpyrkimystä ei ole riittävästi. Se siitä hyvänolontunteesta: olin jäänyt vaan istumaan ja antanut ruunan taas valahtaa pitkäksi. Oikeaan kierrokseen sain vielä sentään pakettia vähän kasaan, mutta vasen oli tuskien taivalta. Piritakin jo vähän hermostui, kun kukaan meistä ei laukannut kunnolla edes harjoituslaukkaa, vaan kaikki hiihtelivät ympyröillä miten sattuu. Eihän sellaisesta temposta voi alkaa kokoamaan saati tekemään mitään vaihtoja, kun moottori ei ole mukana.

Itse laukanvaihtoja emme vielä tällä tunnilla tehneet, vaan vain valmistelevia harjoituksia. Aloitimme tulemalla käynnissä pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle ja nostamalla siitä vastalaukan. Kierros oli vasen eli laukka oikea, Foxyn helpompi suunta siis. Tämä onnistui meiltä tosi hyvin, sillä Foxy nosti oikean laukan jokaisella kerralla. Sain yllättävän helposti pidettyä sen suorana nostossa ja myös koko pitkän sivun ajan, jonka päässä siirryimme raviin ja lyhyellä sivulla taas takaisin käyntiin. Pirita neuvoi ratsastamaan hieman rohkeammin vielä kohti siirtymistä ja edelleen ravissa, jotta siirtymisestä tulisi hieman sujuvampia. Välillä jätinkin noston väliin ja ravasin reippaasti toisen pitkän sivun nostaen ryhtiä. Lopulta nämäkin onnistuivat kivasti  niin, ettei Foxy ainakaan kovin pahasti noussut pois muodosta missään vaiheessa tehtävää.

Lukuisten nostojen jälkeen menimme kukin omalle kymmenen metrin voltillemme. Meitä ei ollut tunnilla kuin neljä, joten tilaa oli ruhtinaallisesti ja Piritan tarkka silmä tavoitti kaikki vielä normaaliakin paremmin. Tarkoituksena oli laukana voltilla vasenta laukkaa, ja siirtää laukasta käyntiin juuri kohdattaessa ura, käytännössä siis maneesin laitaa apuna käyttäen. 

Tähän tehtävään olimme Foxyn kanssa hyytyä. Tai no, hyydyimmekin. En saanut sitä millään laukkaamaan riittävän tarmokkaasti pienellä voltilla. Siirtymiset toki sujuivat käyntiin kuin tanssi, koska ruuna olisi mielellään kävellyt koko ajan. Miten ihmeessä pärjäämme Foxyn kanssa hienosti käynti- ja ravitehtävissä, mutta laukka on aina niin pirun hankalaa? Oma istuntapakettikin hajoaa aina täysin ja alan heilua ihan miten sattuu satulassa, heti nostoyrityksistä alkaen. Raivostuttavaa! Kyllä tulee kesän istuntakurssi taas tarpeeseen.

Saimme kuitenkin lopulta pari kohtuullista suoritusta aikaiseksi, ja pääsimme viimeiseen vaiheeseen: laukanvaihtoon käynnin kautta. Se tehtiin rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä keskellä maneesia. Olimme vuorossa kolmansina, ja edellisillä ratsukoilla ei siirtyminen ollut oikein onnistunut ilman raviaskelia ja tiessäkin oli toivomisen varaa. Minä päätin keskittyä ensin tien ratsastamiseen, mutta se päättyikin Foxy-loikkaan ja ratsastajan valahtamiseen kaulalle. Pirita oli nimittäin juuri viemässä laidan taakse juoksutusraippaa, ja Foxy parka varmaan kauhistui, että raippa oli tarkoitettu hänelle...

Uusi yritys, missä meillä suurin ongelma oli taas laukkaaminen. Saimmekin tehdä muutaman pääty-ympyrän Piritan valvovien silmien alla, ennen kuin Foxy oli edes joten kuten menossa eteenpäin eikä röhnöttänyt etupainoisena. Tie meni hyvin ja päätin, että tätähän emme moneen kertaan joudu tulemaan, ja pam - Foxy siirtyi taas suoraan käyntiin. Myös nosto oikealle onnistui, tosin käyntiaskelia taisi tulla pari liikaa. Tässä vaiheessa tuntia olin niin poikki, etten luultavasti olisi enää jaksanut tehtävää toiseen kertaan ratsastakaan... 

Oli siis todella tehokas tunti, joka kyllä jätti taas sopivasti hampaankoloon. Laukkateema jatkuu varmaankin vielä pari kertaa, mutta sitten olisi kyllä kiva päästä jatkamaan Foxylla ja kokeilla, pääsenkö enää ravissakaan fiilistelyvaiheeseen vai onko meistä tullut siinäkin tahmatassupari.

Laukannostoja

20.1.2012 Primus Talli
Pirita - r. Foxy


Edellisen tunnin hankaluuksista huolimatta lähdin heti perjantaina samalla konseptilla tallille uudestaan. Tällä kerralla vain löysäsin hieman chapsia, jotta jalka taipuisi vähän paremmin edes siihen ainoaan suuntaan, mihin se pystyy taipumaan. Helpotuksekseni Pirita oli jakanut minulle taas Foxyn, joten pääsin lastoineni tutun hevosen selkään.

Aloitimme veryttelyn tekemällä päätyihin suuren ympyrät, ei mitään voltteja vaan kunnolliset 20 metrin pääty-ympyrät. Suoralla mentiin siis suoraan, ympyrällä asetettiin ja taivutettiin. Lisäksi piti huolehtia siitä, että käynti oli energistä ja tahti säilyi tasaisena. Sitten sama ravissa.

Pirita oli ratsastanut Foxylla keskiviikkona ja kertoi, että se ei lopulta tuntunutkaan niin vinolta kuin miltä se näyttää. Hän oli tehnyt paljon vain suoria linjoja uran sisäpuolella kaikissa askellajeissa, mikä oli suoristanut myös ruunaa. Pirita kyllä tunnusti, että vasen kierros on Foxylla huomattavasti hankalampi kuin oikea.

Koitin jatkaa tällä ajatuksella, eli saada ruunan suoraksi. Etenkin käynnissä koitin vältellä uraa, jotta hevonen alkaisi kuunnella mihin minä haluan mennä. Kuten yleensäkin, vasta ravissa sain Foxyyn kunnon otteen. Tosin aloitimme vasemmalle, ja alku oli hieman hakemista. Pirita muistutti taas niistä oikealta tehtävistä puolipidätteistä, joilla tasapainotetaan hevosta. Oikeaan kierrokseen homma sitten taas natsahti kohdilleen, ja Foxy paineli kivaa helpooa ravia sopivassa alkutunnin muodossa ilman suurempia ponnisteluja. Sain luvan hieman välillä aina muistuttaa kevyesti sipaisemalla raipalla pohkeen taakse, etteivät ne takajalat saa unohtua matkasta.

Laukka oli nyt taas jotenkin tosi vaikeaa. En pystynyt edelleenkään vaikuttamaan jaloillani niin kuin olisin halunnut, ja huomasin vieläkin olevan hieman arka ratsastamaan kunnolla eteen. Aika helposti se yksi putoaminen näköjään takaraivoon jää... Foxyn laukka jäi helposti enemmän ylös suuntautuvaksi kuin reippaasti eteen. Pirita oli kuitenkin ihan tyytyväinen, joten ehkä se ei sitten näyttänyt niin kauhealta kuin miltä se tuntui.

Tunnin tehtänävä oli laukannostot suoralla uralla. Tulimme ensin käynnissä oikeassa kierroksessa uran sisäpuolella kohti Piritaa ja nostimme keskeltä pitkää sivua oikean laukan. Jouduin vielä aloittamaan aika lyhyellä varoitusajalla, mutta laukannostot onnistuivat nyt Foxyn kanssa tosi hyvin. Muistin sen maagisen sisäetujalan, ja kun vaan annoin avut oikeaan aikaan, nousi laukkakin täsmällisesti. Meidän haasteenamme oli oikeassa kierroksessa laukan rullaaminen, sillä Foxy olisi kovin mielellään tiputtanut takaisin käyntiin välittömästi kulman jälkeen. Se kuitenkin pysyi suorana koko pitkän sivun, mikä oli tavoitekin. Pidin ruunan hereillä tekemällä muutamia ravivoltteja oikeaan toisella pitkällä sivulla, ja niillä sain taas muotoakin kohotettua. Se taisi olla avainasemassa myös laukannostoissa.

Vaikeampaan vasempaan kierrokseen nostimmekin laukat sitten ravista, muutoin tehtävä säilyi samana. Tässä kierroksessa Foxy tuli väkisinkin vinoksi, ja kanttasi ensimmäisellä kerralla noston jälkeen voimakkaasti oikealle kohti uraa. Otin raipan samantien oikeaan käteen, ja sen jälkeen oli peilistä kiva itsekin seurata, miten suoraan lopulta pääsimme. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Foxy ei nostanut kertaakaan väärää laukaa, ja että se nosti laukan joka kerta kuin pyysin. Edelliseen, vähän vastaavanlaiseen tehtävään verrattuna siis huima parannus! Muoto ei kyllä ravinostoissa säilynyt, mutta en välittänyt siitä, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi itse tehtävän kannalta.

Loppuravissa Foxy venytti mahtavasti eteen alas, ja saimme siirtyä loppukäyntiin ennen muita. Pirita kehui, että lopun vinoudesta huolimatta Foxy oli ollut mukavan reippaan tuntuinen. Totesin jälleen, että on kyllä vaikea ratsastaa, kun ei tunne oikeaa kylkeä pohkeella lainkaan, joten siihen nähden tunti meni ihan hyvin. Jalassa ei edelleenkään tuntunut pahalta jälkeenpäin, joten ehkäpä ensi kerralla uskallan siirtyä jo hieman kevyempään tukeen ja takaisin normaaleihin varusteisiin.

Tallin kesäohjelmakin muuten julkaisiin jo pari viikkoa sitten. Viime vuodesta viisastuneena päätin olla liikkeellä samantien, ja varasin itselleni heti kesän alkuun viiden päivän istuntakurssin sekä heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti viikoittaisen vaativan koulutunnin. Osa kursseista ja kesätunneista tulikin täyteen parissa päivässä. Hieman jäi harmittamaan se, etten ilmoittautunut vielä kankikurssillekin. Olin ajatellut vähän viikonloppuna pidettävää kahden tunnin mittaista kanget tutuksi -kurssia, mutta kun Pirita kuuli minun ratsastaneen kankisuitsilla - viimeksi Kaupun Ratsastuskoululla varmaan 15 vuotta sitten Anuskalla - suositteli hän mielummin kunnon kurssia. Niiden suhteen olin kuitenkin auttamatta myöhässä, eli ei auta kuin kytätä peruutuspaikkoja.

Kausi päätökseen tanssahdellen

30.12.2011 Primus Talli

Anni - r. Foxy

Syyskauden viimeinen tunti oli uuden vuoden aatonaattona normaalisti. Pirita oli kuitenkin vielä joululomalla, joten opettajana oli muutamalta aiemmaltakin tunnilta tuttu Anni. Sain parin kerran tauosta huolimatta jatkaa Foxylla, joka oli poikkeuksellisesti edellisellä tunnilla.

Olen tosiaan mennyt Foxylla syyskauden aikana reilut kymmenen kertaa, ja vain kerran aiemmin olen saanut sen tunnilta. Siinäkin on puolensa, koska verrytellyllä hevosella pääsee heti alusta asti vaatimaan eri tavalla kuin tallista otetulla. Pidän kuitenkin puuhastelusta tallissa, ja etenkin osallistuvaisen Foxyn kanssa se on suorastaan hauskaa. Myös hevosen hoitaminen tunnin jälkeen on mielestäni iso osa ratsastusharrastusta, ja siksi onkin ollut kiva kun Foxy on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tullut tuntimme jälkeen sisälle.

Mutta nyt se oli siis edellisellä tunnilla, ja menikin varsin kivan näköisesti. Oli oikeastaan varsin hyödyllistä seurata sen menoa kerran myös katsojan ominaisuudessa kaikessa rauhassa ja kuunnella, millaisia neuvoja opettaja ratsastajalle antoi. Enimmäkseen ohjeet kuulostivat kovin tutuilta, eli Anni kehotti kokoamaan ruunaa ja  ratsastamaan sitä ryhdikkäämmäksi. Juttelinkin ratsastajan kanssa tuntiemme välissä, että Foxyn kanssa niin kovin helposti tyytyy sellaiseen pitkään letkeään rentoon muotoon, mistä se hyvin helposti valahtaa röhnöttämään etupainoiseksi.

Pääsinkin nyt sitten kokoamaan Foxya heti alkukäynnistä alkaen. Koitin ottaa niitä puolipidätteitä etenkin oikealta, jonne ruuna helposti kaatuu, ja samalla muistuttelin napakoilla lyhyillä pohjeavuilla. Vaikka aloitimme käynnissä tehden pientä avoja ja diagonaalilla kerran sulkuakin, otin aina välillä pieniä ravipätkiä muistuttaakseni Foxya siitä, että takajalkojenkin olisi kiva seurata mukana. Avossa piti etenkin vasemmassa kierroksessa olla taas supertarkka siitä, että hevonen ei pungennut oikea lapa edellä.

Ravia varten kokoonnuimme isolle pääty-ympyrälle kaikki kuusi, ja kevensimme siinä. Välillä teimme ympyrän vaihdon niin, että suoristettaessa myös koottiin ravia selvästi puolipidättein ja istunnalla. Foxy oli hyvin kuulolla, ja jo edelliselläkin tunnilla tehty ympyrän vaihto sopi sille hyvin. Ruunan piti koko ajan seurata ratsastajaa, että kumpaan kierrokseen mennään, ja suunnan vaihtuessa sain hyvin uuden ulko-ohjan jäämään tuelle. Annin mielestä vaikutin hevoseen hyvin jalat lähellä kylkiä, ja sain sen ryhdikkääksi. Foxy tuntuikin tosi kivalta, ja myös oikea laukka sujui oikein hyvin ilman, että ruuna rojahti eteen ja alas. Koko ajan piti kyllä ratsastajaa, eikä puolipidätteitä saanut unohtaa hetkeksikään.

Vapaan käyntipäitkän jälkeen jatkoimme (muistaakseni...) avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnisssä. Nyt muistin jo pitää sen ulkopohkeenkin aika edessä, ettei lapa pungennut edellä. Laukkaa teimme pääty-ympyröillä, joilta välillä jatkoimme suoraan koko uralle. Menemme aika paljon laukkaa vain ympyröillä, mikä on tietenkin hevosen oikein päin saamiseksi erittäin hyödyllistä, mutta välillä on kiva kokeilla, kantaako tehty työ myös suoralla uralla. No nyt kantoi aika kivasti oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan Foxy oli taas kovin vino.

Ruuna oli edelleen aika ryhdikäs ja hyvin kuulolla, mutta kun aloin vaatimaan suoruutta suoralla uralla, meni siltä hermo. Ratsastin Annin ohjeen mukaisesti avotaivutusmaisesti, jolloin Foxyn takaosa automaattisesti painuu uralle ja se joutuu taipumaan ja asettumaan hankalaan vasempaan kierrokseen. Koska ruuna oli vielä hyvin koottu, pyysin selvästi liikaa, ja tuloksena oli kovaa protestointia pienen tanssahtelun muodossa. Koska Foxy ei meinannut millään laantua, saivat muut jo lopettaa laukkatyöskentelyn. Me jatkoimme vielä hetken laukkaa keskiympyrällä, enkä antanut periksi ennen kuin Foxy antoi. Anni totesikin, että ruuna alkaa olla nyt jo sen ikäinen (täytti vuodenvaihteessa seitsemän), että sen pitää jo välillä jaksaa kantaa itseään pidempiäkin aikoja.

Loppuravissa sitten vaan venyteltiin molempiin suuntiin. Tallissa Foxy meni heti piehtaroimaan, kun sain sen riisuttua. Ruuna oli aivan hikinen, joten se oli todella joutunut tekemään töitä. Tunti oli oikein hyvä, etenkin kun vielä lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että myös vasempaan kierrokseen voi laukata suorana asetuksessa. Tämän tunnin perusteella myös siitä, että hevonen oli verytelty ennen omaa vuoroa, oli selvästi apua. En usko, että olisin päässyt noin hyvää laukkatyöskentelyyn vain yhden tunnin päätteeksi.

Syyskausi paketoitiin tämän tunnin myötä, mutta uusi alkaa jo heti seuraavalla viikolla. Sen verran nämä tehokkaat tunnit ovat taas innostaneet, että pistin tuntipörssiin ilmoituksen. Etsin itselleni toista ryhmää kevätkaudeksi siten, että ratsaisin joka toinen viikko kaksi kertaa. Löysin lähes sen mitä etsi ja vielä varsin hauskasti siltä Maijun tunnilta, jolla Primus-taipaleeni aloitin. Tunnit ovat jakautuneet hieman epäsäännöllisesti pitkin kevätkautta, mutta eipä tuo haittaa. Pääasia, että pääsee vähän säännöllisemmin hevosen selkään, ja kiva on saada taas myös Maijun kommentteja ratsastuksestani.

Väistöt jatkuvat

9.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Talvimyrsky ei tuntunut hienossa eristetyssä maneesissa, joten pääsimme jatkamaan edellisviikon pohkeenväistöteemaa Foxyn kanssa. Alkuverkat tehtiin nyt aivan päinvastoin kuin viime viikolla eli varsin kontrolloidusti kahdella pääty-ympyrällä  heti pienen käyntipätkän jälkeen. Ympyrällä aivan ensin tavoitteena oli "maailman hienoin ympyrä", sitten vasta kaikki muu. Piti siis käydä uralla lyhyen sivun keskipisteessä sekä pitkillä sivuilla. Kahta ympyrää erotti keskellä maneesia puomi, joten saimme tien suht nopeasti kuntoon.

Foxy ravasi taas ihan kivasti, ilman suurempia ponnisteluita. Vähän muistutin välillä, että sain sitä aavistuksen reippaammaksi. Laukan nostimme oikeasta käynnistä, ja aika pian jatkoimme uraa pitkin tehden lopulta koko rata leikkaa ja keskellä siirtyminen raviin. Sitten ravia toiseen päätyy ja sieltä taas täsmällinen nosto vasempaan laukaan ja takaisin ympyröille ja raviin.

Kun piti vaihtaa ravissa ympyröitä, osui vetovastuu minulle. En ollut koskaan varsinaisesti ajatellut, miten suuntaa vaihdetaan, mutta tulipahan sekin nyt sitten selväksi. Onnistuin nimittäin ensin vetämään oman ympyräni porukan väärältä puolelta vastaantulevaa liikennettä. Hetken kuluttua sentään jo onnistui Piritan ohjeiden mukaan oikein.

Teimme laukkaa ympyrällä oikeaan kierrokseen todella pitkään. Siinä alkoi jo päässä huipata, mutta onneksi tekemistä riitti koko ajan. Koitin saada Foxya laukkaamaan tasaisella tempolla ja sopivan rennossa alkutunnin muodossa. Suuren ympyrän muodon pitäminenkään ei ollut ensin aivan yksinkertaista, koska ruunalla on taipumusta kaatua vasten oikeaa pohjetta. Onneksi on se ulko-ohja - kun vaan muistaisi käyttää sitä...

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohjeenväistöä, nyt sik-sakina vasemmassa kierroksessa. Ensin käynnissä pitkän sivun alusta noin viisi metriä uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Väistöjen piti mahtua ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin, ja hevoselle piti antaa selvät merkit siitä koska väistetään ja koska mennään suoraan. Tavoitteena oli helppo ja vaivaton väistö käynnissä, jotta sama onnistuisi myös ravissa.

Ravissa saimme työstää hevosia itsenäisesti, ja Pirita aina huikkasi kuka voi tulla väistön seuraavaksi. Foxy alkoi jännästi ennakoida pitkän sivun alussa väistöä, ja sitten kun aina ei mentykään, oli seuraavalla kerralla vähän muistuttelemista. Isoliikkeisellä hevosella sai olla myös tarkkana, että puolikkaassa maneesissa ehti tehdä molemmat väistöt ja vielä suoristaakin siinä välissä. Kaikenkaikkiaan Foxy teki taas tosi kivasti ja oli kovin tyytyväinen siihen. Piritaltakaan ei tullut oikein mitään moitteita sitten, kun sain ruunan ajoissa uralle.

Aivan lopuksi laukkasimme pitkän pätkän vasempaan kierrokseen. Foxy esitti nyt ehkä parasta vasenta laukaa mitä olemme tässä syksyn kuluessa menneet. Maltoi istua ison liikkeen mukana ja tehdä niitä puolipidätteitä sieltä oikealta. Pirita kehui, että työstän laukkaa hyvin. Foxy ei ollut ehkä aivan niin ryhdikkäässä muodossa kuin olisin halunnut, mutta se laukkasi eteenpäin ja taipui. 

Tunnin päätteeksi ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas, kun oli päässyt kunnolla vertymään. Harmikseni se jäi vielä rästitunnille, joten en päässyt tällä kerralla rapsuttelemaan sitä harjalla otsasta ja leuan alta palkinnoksi.

Mirjasta muuten sellaisia uutisia, että se on edelleen tiine eikä tule enää takaisin Primukselle. Harmittaa tietenkin yhden suosikkini menetys, mutta Mirjalle tämä on varmasti paras ratkaisu.

Tauolta takaisin tunnille

2.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Ratsastustaukoa tulikin sitten kokonaista kolme viikkoa, kun en monista yrityksistä huolimatta onnistunut ostamaan tuntipörssistä korvaavaa tuntia omien estetuntien tilalle. Laitoin jopa täsmäilmoituksen, jossa halusin ostaa Piritan koulutunnin, mutta ei tärpännyt. No, nyt pääsin taas tutulle omalle tunnille ja tutun (voi kun voisikin sanoa myös oman!) Foxyn selkään.

Alku oli tosin hieman hankala, kun en meinannut löytää ruunaa mistään. Kävelin luonnollisesti alatalliin, mutta karsinassa olikin joku ihan muu polle. Kävin läpi kaikki nimikyltit sen kummemmin hevosia katsomatta, eikä missään lukenut Foxy. Lopulta se löytyi Jardineron karsinasta ylätallista. Pirita nauroikin, että se oli testi, että tunnistaako lempihevosensa!

Aloitimme veryttelyn itsenäisesti. Tein paljon ympyröitä molempiin suuntiin, samoin ravissa. Foxy oli hieman enemmän kiinni vasemmalta, mutta se tuntui paljon paremmalta kuin kolme viikkoa aiemmin. Syykin selvisi heti alkutunnista, kun Pirita kertoi ruunan olleen pari viikkoa lomalla, juuri sopivasti oman taukoni ajan siis. Pirita oli myös itse ratsastanut sillä aamusta, eli se oli ilmeisestikin ihan vasta juuri palannut töihin.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä vasempaan, ja se oli kyllä edelleen aika vaikeaa. Foxylle on selvästi hankala laukata ennen kuin se on kunnolla vertynyt, ja etenkin tuo vasen kierros on aina ollut haastavampi. Mutta siinähän tuo vertyi, joten vapaan käyntipätkän jälkeen oltiin heti täydessä iskussa!

Tehtävänä oli pohkeenväistö. Tulimme väistöä ensin käynnissä niin, että käänsimme lyhyen sivun keskelä keskihalkaisijalle, josta ensimmäisten kirjainten välistä väistätimme uralle viimeisen kirjaimen kohdalle. Hevosen piti olla suora ja vain asettunut, ja ratsastajan piti istua suorassa. Pirita oli tarkka näistä ja siitä, että väistö alkoi täsmälleen oikeasta kohdasta ja päättyi täsmälleen oikeaan kohtaan. Pystyimme tarkkailemaan omaa suoritustamme lähes koko väistön ajan maneesin peileistä, mikä helpotti oikean tunteen löytämistä huomattavasti.
Foxy väisti ihan näppärästi, kunhan ensimmäisellä  kerralla kerroin sille selvästi, että nyt ei venkoilla. Minun piti vähän tsempata, sillä koitin istua niin rennosti, että lopulta menin hieman liikaa liikkeeseen mukaan. Ne vatsalihakset...

Teimme väistön ensin oikealle käynnissä ja sitten ravissa. Foxy väisti ravissa melkein paremmin kuin käynnissä. Sain helposti nostettua sitä vähän ryhdikkäämmäksi ilman, että se makasi ohjilla. Väistössä vasemmalle ei olut käynnissä vaikeuksia, mutta ravissa Foxy ennakoi uralle palaamista ensimmäisellä kerralla heittäytyen viime metrit, että Pirita kehoitti seuraavalla kerralla lopettamaan väistön hieman aiemmin ja jatkamaan suoraan. Näin sain ruunan kuuntelemaan apujani siitä, koska mennään suoraan ja koska väistetään.

Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan huippu, ja sitä oli ilo tehdä Foxylla: viimeinkin pääsin oikein kunnolla ravityöskentelyyn sen kanssa! Ruuna oli kevyt, liikkui hyvin ja kuunteli mitä halusin. Pirita totesi, että loma on tehnyt Foxylle hyvää, ja olin samaa mieltä. Se ei ollut lainkaan niin vinon tuntuinen kuin edellisellä kerralla. Ihanaa, että ratsastuskoululla on mahdolista päästää tärkeimmät resurssinsa hetken hengähdystauolle toisaalle myös kesken kiivaimman ratsastuskauden!

Loman tarpeessa?

11.11.2011 Primus Talli

Sara - r. Foxy

Viimeiselle sulkutaivutustunnille olin saanut edelleen Foxyn. Odotin, että pääsisimme viimein kokeilemaan taivutuksia myös ravissa, mutta toisin kävi. Pirita oli poissa ja sijaisena kuulemma Sara-niminen nuori nainen.

Saimme verytellä aika itsenäisesti maneesissa ympyröitä ja voltteja tehden. Tarkoituksena oli saada hevoset niin eteenpäinpyrkiviksi, ettei niitä tarvitsisi joka askeleella käskeä. Foxy tuntui käynnissä aika mukavalta, vaikka olikin taas nostellut takakoipiaan karsinassa edellisviikon tapaan. Ravissa se oli etenkin alkuun jälleen kiinni vasemmalta ja poikitti herkästi. Ravityöskentely jäi aika lyhyeksi, vaikka tulimmekin hetkeksi suurelle keskiympyrälle. Siinä kuitenkin pääasiassa laukattiin. Laukka nostettiin käynnistä, ja sitä pyrittiin heti sekä lyhentämään että pidentämään. Siirtymisiä tehtiin sekä raviin että suoraan käyntiin. Ensin mentiin vasemmalle, ja se oli Foxylle todella vaikeaa. Asetuksen ja rennon muodon saaminen oli työn ja tuskan takana, eikä oikein onnistunutkaan. Suunnavaihdoksen jälkeen ruuna oli kuitenkin jo vertynyt sen verran, että oikeaan kierrokseen onnistuimme oikein hyvin. Laukka lyheni ja piteni, kun muistin käyttää sitä sisäjalan nivusta tukena.

Sulkutaivutuksia jatkoimme kuten kahtena edellisenäkin kertana. Ensin muutama kerta pitkällä sivulla ja sitten diagonaalilla, kuitenkin edelleen käynnissä. Foxy teki molempiin suuntiin hyvin. Ajoittain se meinasi hieman taipua kaulasta liikaa, ja uralla sain varoa liiallista poikitusta. Eteenpäinpyrkimys etenkin pitkällä sivulla säilyi mielestäni nyt todella hyvin. Taivutusten välissä tein itsenäisesti ravityöskentelyä, ja oikeaan Foxy oli tosi kiva. Sarakin kehui, että ravi näyttää hyvältä. Ruuna oli kevyt ja kulki sinne minne halusin. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, ja kunnollisen voltin aikaansaamiseksi jouduin tekemään ihan tosissani töitä. Aika loppui hieman kesken, kun ravityöskentely nyt ei kuitenkaan ollut se pääasia tällä tunnilla.

Lopuksi ratsastimme taas hevoset hitaiksi ja pyöreiksi. Foxy tuntui hieman tavallista jäykemmältä, ja tämän sanoin myös sen seuraavalla ratsastajalle. Hän oli mennyt Foxylla paljon kesällä ja sanoi, että nyt syksyn mittaan se on tuntunut tulevan aina vaan vinommaksi ja vinommaksi. Olisikohan nuori ruuna loman tarpeessa?

Jäin hetkeksi seuraamaan rästituntia, ja Foxyn ratsastaja tuntui valittelevan hevosen outoutta myös tuntia pitäneelle Annelle. Annelta sain siinä sivussa muutaman hyvän muistutuksen taas siitä, miten tärkeä oikeassakin kierroksesssa tasapainottaminen ulko-ohjan puolipidätteillä on. Foxy kuulemma alkaa helposti nojaamaan sisään niin, että oikea kylki valuu alemmas kuin vasen, vaikka oikea kierros onkin sille helpompi. Toivottavasti pääsen vielä kokeilemaan näitäkin neuvoja käytännössä, sillä seuraavat kaksi viikkoa olen omalta tunniltani evakossa estepätkän vuoksi.

Perjantaipyrähtelyt

4.11.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta käsittämättömän lämmin sää senkuin jatkui. Tallillakin oli huomattu, että syksyn pimeys poislukien keli oli kuin kesällä. Toinen ryhmä ratsasti siis erinomaisesti valaistulla kentällä ja toinen maneesissa. Meidän ryhmämme sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta kymmenasteisessa marraskuun illassa.

Foxy nuokkui karsinassa, kun menin harjaamaan sitä. Tavoistaan poiketen se oikeastaan vain seisoi, eikä ollut yhtään niin osallistuvainen kuin yleensä. Haistoin ongelmia, kun pinteleitä etujalkoihin kääriessäni ruuna jatkuvasti nosteli ja venytteli takajalkojaan. Foxyllahan on ollut vähän ongelmia polviensa kanssa, ja siksi se aina välillä jumppaa itsekseen. Etenkin karsinasta lähdettäessä se oikoo koipiaan aina antautumuksella.

Alkuveryttely tehtiin samoin kuin viime tunnilla, siis lyhyitä pätkiä loivaa sulkua käynnissä uralla. Näissä Foxyn kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisesti kiinni vasemmassa ohjassa. Taivutukset ja etenkin ennen niitä tehdyt voltit vetreyttivät kuitenkin kummasti, mutta sain etenkin vasempaan kierrokseen tehdä tavallista enemmän töitä saadakseni ruunan kulkemaan voltilla oikein.

Ravasimme taivutusten välillä pienen pätkän ja lopulta oikeaan suurilla pääty-ympyröillä. Outo tunne käsissä jatkui, enkä saanut Foxya millään reagoimaan pohkeeseen haluamallani tavalla. Laukatessa ruuna sitten pyrähti pari kertaa, eli teki jo tutuksi tulleen loikan oikealle. Pirita komensi meidät käytiin ympyrän sisäpuolelle, ja saimme laukata yksin sitten kun muut olivat jo siirtyneet käyntiin. Ensin kierros ravia, sitten muutama kierros laukkaa. Ja se laukka olikin sitten parasta laukkaa, mitä Foxy on minun kanssani esittänyt. Ruuna oli selvästi herännyt pienestä temppuilustaan, ja avainasemassa oli myös Piritan neuvo pitää oikea nivunen lähellä kylkeä. Foxy kuulemma yleensä loikkaa juurikin oikealle, joten pitämällä koko jalan lähellä hevosta sain estettyä moiset aikeet. Laukka oli lopulta hyvin etenevää ja mikä parasta: ruuna pysyi lyhyenä!

Jatkoimme edelliskerran tehtävää, siis pitkän sivun alusta avotaivutusta ja siitä sitten digonaalille sulkutaivutuksessa. Kentän ihanan iso ura mahdollisti sen, että pystyimme ravaamaan toisen pitkän sivun ja tekemään siellä itsenäisesti voltteja. Foxy suoritui avoista ja suluista oikein hyvin, etenkin sitten kun ratsastaja muisti tahdin ja tempon säilyttämiseksi pitää sisäpohkeen lähellä ja vielä käyttää sitä. Ravipätkillä pystyin kivasti kokoamaan ruunaa, ja sen mieli säilyi pirteänä askellajinvaihdoksissa. Pirteys näkyi myös suunnanmuutoksen yhteydessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukkapätkässä, jossa Foxy pyrähti juuri, kun olimme siirtymässä jo takaisin raviin...

Tunnin päätteeksi saimme vielä ratsastaa vapaasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin hevosia eteen alas pyöreälle kaulalle. Foxy venytteli tyytyväisenä, eikä enää muistanut kenkkuillakaan. Pirita sanoi, että Foxy meni hyvin. Itsekin olin lopulta oikein tyytyväinen paitsi sulkuihin myös siihen, että nyt ruuna pysyi työskentelyvaiheen lyhyenä ja ryhdikkäänä. Myös laukkatyöskentely onnistui, heti niiden alun pyrähtelyjen jälkeen.

Jatkamme sulkuja vielä ensi kerralla, ehkäpä ravissa. Sitten onkin kahden viikon estejakso, minkä vuoksi joudun tekemään erityisjärjestelyitä; esteet kun ovat minun mielestäni juuri sopivan korkuisia silloin, kun puomit ovat maassa.

Sulkutaivutuksia diagonaalilla

28.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Minä jatkoin Foxylla ja tunnillamme jatkoimme sulkutaivutuksia. Foxy oli yllättäen jo edellisellä tunnilla, jolla mentiin puomeja. Se näytti pitävän touhusta, koikkelehti korvat hörössä isoilla loikilla maassakin makaavien puomien yli. Veryttely oli siis jo suurimmalta osalta tehty, kun vaihdoin ruunan selkään koulusatulan ja hyppäsin itse kyytiin. 

Edellinen ratsastaja oli menossa Foxylla muutaman viikon päästä koulurataharjoituksiin ja kyseli, miten saan sen lyhennettyä. Nauroin, että en minä aina saakaan, mutta että toivottavasti edellisellä tunnilla koettu ahaa-elämys kantaisi sen suhteen tällekin tunnille. Koitinkin heti alusta asti olla päästämättä Foxyä kovin pitkäksi, koska se oli jo lämmin. Aloitimme käynnissä, jossa saimme tehtäväksemme paitsi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä myös kokeilla muutaman askeleen sulkuja pitkän sivun alussa. Poikitusta ei tarvinnut olla paljoakaan, vaan riitti, että hevoset kulkivat kolmella uralla.

Kevyttä ravia menimme suht vapaasti ympyröitä ja voltteja tehden. Foxy tuntui edelleen kivalta, ja koitin saada sitä ryhdikkäämmäksi paljon pienemmillä avuilla kuin edellisellä kerralla. Tämä onnistuikin hyvin, kun muisti puolipidätteiden ohella käyttää jalkoja. Piritan mielestä Foxy ravasi hyvin, ja omaan käteenkin se tuntui tosi mukavalta. Onnistunut ravityöskentely näkyi myös laukassa, jonka teimme pääty-ympyröillä. Ruuna laukkasi suuremmitta kehoituksitta, kunhan vaan itse muisti istua rennosti liikettä myödäten. Sitä pystyi myös aiempaa enemmän säätelmään ja kokoamaan, kun se ei lähtötilanteessa ollut ollut toivottoman pitkänä.

Sulkutaivutuksia teimme edelleen käynnissä, mutta tehtävää vaikeutettiin siirtämällä liike uralta diagonaalille. Kulmasta ratsastettiin ensin avotaivutusta muutama metri tötsälle, josta jatkettiin diagonaalille sulkutaivutuksessa. Avotaivutuksessa saatiin hevonen ikään kuin oikeaan asentoon, josta liike sitten vaan vietiin sivulle kohti keskihalkaisijan päässä olevaa tötsää. Ennen kuin aloitimme, Pirita kävi läpi sen, miten diagonaalilla tehtävä taivutus eroaa uralla tehtävästä. Vaikeinta lienee se, että seinän tuki häviää, jolloin linjan pitäminen on hankalampaa. Otsa menosuuntaan, sisäpohje ja ulko-ohja, jos hevonen alkaa tehdä liian jyrkästi tai hitaasti.

Aloitimme oikeaan kierrokseen, ja Foxy teki taivutukset yllättävän  helposti. Vasempaan kierrokseen oli selvästi vaikeampaa. Ulko-ohjan puolipidätteet kuitenkin auttoivat, ja korjaus tuli itseltä jotenkin aika luonnollisesti. Saimme hyviä taivutuksia molempiin suuntiin. Toisella pitkällä sivulla saimme ravata, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni herättelemällä ja kokoamalla Foxya myös volteilla. Näin se pysyi skarppina hidastavissa sulkutaivutuksissakin. Suunnanmuutoksen yhteydessä hieman pidemmällä ravipätkällä meni paljon paremmin kuin viime viikolla - Piritan ei tarivinnut kuin hieman hienosäätää menoamme. Lopuksi päästimme taas hevoset hitaaseen raviin ja pitkälle pyörälle kaulalle eteen alas.

 Foxy on kyllä mainio. Tunnin lopussa Pirita pohti ääneen, että pitäisiköhän hänen ottaa ruuna mukaansa Ypäjälle täydennyskoulutukseen. Juttelimme hetken ruunan persoonasta ja olimme yhtä mieltä siitä, miten valloittava osallistuja se on. Minulle tulee mieleen aina oma koirani, jolla on juuri samanlaista pilketttä silmäkulmassa kuin Foxylla. Kaiken lisäksi nuori ruuna on mitä miellyttävin ratsastaa, rehellinen ja tekee aina parhaansa. Sillä on mahtavat askellajit, ja sitä oli oikein ilo katsoa liihottelemassa puomienkin yli. Pirita sanoikin, että nyt sillä voisi alkaa taas hieman hyppäämään, kun luuliiat on saatu hoidettua jaloista pois.

Ryhdikkäästi, mars!

21.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Omalla perjantaitunnilla sain jatkaa Foxy-symppiksellä. Myös meidän ryhmämme oli edellisellä viikolla tehnyt sulkutaivutuksia, joten tunnin teema jatkoi siitä.

Jo edeltävällä tunnilla Pirita oli vaatinut ihan tosissaan ratsastajia uskaltamaan ratsastaa hevoset reippaiksi niin, että ne liikkuvat itsestään omalla moottorilla. Päätin sitten, että tänään Foxy ainakin liikkuisi! Aloitin päämäärään pyrkimisen jo alun vapaassa käynnissä, missä en antanut ruunan yhtään laiskotella. Se kantoi raviin asti, missä Pirita kehoitti aika pian ympyröille siirryttyämme minua tekemään puolipidätteitä ja saman tien hieman muistuttamaan jaloilla - siis tasapainottamaan nuorta hevosta. Näiden pienten apujen vaikutus oli ilmeinen, sillä Foxyn menosta toden totta tuli tasaisempaa ja hieman ryhdikkäämpää. Ja koska se oli alkutunnin liikkunut reippaasti, onnistui oikean laukan nostokin käynnistä sen kuuluistan ulkotakajalan liike huomioiden varsin helposti.

Sitten aloitimme sulkutaivutukset, ensin oikeaan. Luulin, että Foxylle liike olisi vielä vaikea, mutta se suoriutuikin taivutuksista helposti. Käyntikin pysyi yllä suuremmitta vaikeuksitta, kun sain sen pitkän sivun alkuun tehdyllä voltilla ensin vetreäksi. Omalla painoavulla oli suuri merkitys, sillä jo pelkkä taivutuksen puolella istuminen tuntui vievän ruunaa oikeaan suuntaan.

Taivutusten jälkeen siirryimme raviin ja vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa -tiellä lisäten. Foxy rikkoi alkutunnin tapaan laukalle, koska annoin sen taas mennä liian pitkänä ja liian heikolla ohjastuntumalla. Pirita sitten ottikin meidät erityistarkkailuun ja vaati, ettei ruuna saa röhnöttää edessä alhaalla käsiäni vasten. Vasta Piritan pienen äänenkorotuksen jälkeen ymmärsin, miten sen oikein pitäisi kulkea, sillä Foxy ei varsinaisesti ole tuntunut nojaavan ohjiin. Syynä tähän on ollut se, että olen antanut ohjien valua liian pitkäksi, jolloin hevonenkin on valunut pitkäksi. Kun siitä muodosta koittaa lyhentää ohjaa, alkaa ratsu väistämättä roikkua vastaan.

Parin kierroksen ajan sain aina välillä radikaalisti lyhentää Foxyn ravia miniaskeleiksi, huomautella pohkeilla ja raipalla ja puolipidätteillä. Sitten kun ruuna ryhdistäytyi, piti hellätä käsillä ja jättää tuntuma kevyeksi ja antaa enemmän tilaa eteenpäin liikkumiselle. Muutos oli merkittävä, ja vasta silloin oikeastaan tajusin, miten Foxyn pitäisi liikkua. Olen tosiaankin antanut sen olla aivan liian pitkä työskentelyvaiheessa, eikä silloin pelkkä ohjien kerääminen enää auta.

Ravipätkän jälkeen teimme sulut vasempaan kierrokseen, ja aina kun piti tasata etäisyyksiä, otin itsekseni pieniä ravipätkiä kootakseni Foxya. Suluissa ei ollut vasempaankaan vaikeuksia, itse asiassa Foxylla kierrosten välinen ero oli todella pieni. Piritan mukaan kokonaisuutena onnistuimme paremmin vasemmalle.

Lopuksi ravasimme hetken pääty-ympyrällä vasempaan, ja Pirita sanoi Foxyn näyttävän heti paremmalta. Laukkakin sujui ihan ok, vaikka etenkin vasempaan kierrokseen pitää oman istunnan kanssa olla todella tarkka. Kun uskaltaa mennä isoon laukkaan mukaan, ruuna renoutuu ja laukkaa hidatelematta. Jos taas itse alkaa jännittää, niin se saattaa jopa rikkoa raville.

Tunnin päätteeksi saimme hidastaa ja taas päästää hevoset eteen alas pyöreälle kaulalle ja pitkälle ohjalle, ja se me nyt ainakin Foxyn kanssa jo osataan...

Ihmeellinen ulkotakajalka

7.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Syysmyrskyisenä perjantaina sain jatkaa Foxylla. Ulkona tuuli niin, että maneesissakin kuuli kohinan, ja tunnin aikana ryöpsähti katolle vielä oikea kunnon rankkasade. Hevoset eivät olleet moisesta menosta moksiskaan, joten sisällä saimme aikaiseksi täysipainoisen tunnin.

Aloitimme veryttelyn käynnissä vapaasti. Minä tein Foxyn kanssa paljon voltteja ja ympyröitä, ja koitin saada sitä paremmin eteen kuin viimeksi. Yritin myös muistaa pitää kädet oikeassa kohdassa ja ohjan oikean mittaisena. Käyntityöskentelyn ajan se vielä onnistuikin. Kevyessa ravissa saan Foxyn yleensä vasta oikein kunnolla hyvin avuille, niin nytkin. Mutta kun siirryimme laukkaamaan ympyröille, alkoivat taas vaikeudet. Etenkin vasempaan kierrokseen oma koortinaationi on niin heikkoa, että sain taas käskyn lyhentää ohjaa ruunan venyessä ja vanuessa. Seurauksena on hidas laukka, joka ei meinaa pysyä yllä. Vasta kun sain taas kädet kohdalleen ja itseni istumaan syvälle satulaan vatsalihakset tiukkoina, alkoi laukkakin rullata.

Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä oikeaan kierrokseen, jossa tulimme pitkällä sivulla avotaivutusta. Hevonen piti saada ohjan ja pohjeen väliin, kävelemään taivutuksesta huolimatta reippaasti ja lopulta suoristumaan ennen kulmaa. Foxy teki tämän aika helposti, vaikka minulle avotaivutus onkin yksi hankalimmista liikkeistä. Pienessä ravipätkässä taivutusten jälkeen saimme valita kevennämmekö vai istummeko alas, ja minä istuin rohkeasti heti alas. Piritan mukaan Foxy kantoi nyt paremmin itsensä, ja se tuntuikin käteen kevyemmältä.

Oikeaan kierrokseen tulimme pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle. Teimme jonkin matkaa avotaivutusta, minkä jälkeen piti suoristaa, sitten asettaa ja nostaa tötsien välistä vasen laukka. Kun seinän tuki hävisi, Foxy poikitti ensimmäisellä kerralla aivan liikaa. Sitten aloin löytää sopivat avut ja taivutus onnistui kohtuullisesti. Suoristaminenkin oli yllättävän hankalaa, ja pari kertaa peilistä näkyi aikalailla kiemurteleva ratsukko. Sen seurauksena nousi muutamalla kerralla väärä laukka, minkä vuoksi ruuna painoi kohti uraa. Onnistuimme kuitenkin lopulta joitain kertoja, kun en ahnehtinut liikaa taivutusta vaan maltoi valmistella tehtävän ajoissa. Hankalaksi homman teki se, että liian pitkäänkään ei voinut odottaa, koska sitten avotaivutuksen tuoma apu nostoa ajatellen oli jo menetetty.

Toiseen suuntaan jätimme avotaivutuksen pois, ja ratsastimmekin nyt vain suoraan selvästi pitkän sivun uran sisäpuolella. Piritan kohdalla nostimme sitten asetetulla hevosella oikean laukan. Ensimmäisellä kerralla Foxy kyllä nosti, mutta tuntui tulevan kovin viiveellä. Pirita sitten neuvoi, että voimme halutessamme tarkkailla peilistä ulkotakajalkaa, ja antaa avut silloin, kun se on ilmassa. Tämä toimi Foxylla loistavasti, ja saimme aikaiseksi monta hyvää nostoa. Laukkakin pyöri nyt jo paljon paremmin kuin alkutunnista.

Kun kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä kunnialla, Pirita kyseli kumpi tapa oli ollut helpompi: oliko avotaivutuksesta hyötyä vai oliko helpompi nostaa pelkän suoraan ratsastuksen jälkeen. Meille Foxyn kanssa jälkimmäinen tapa oli helpompi, mutta uskoisin että vasempaankin nostot olisivat olleet parempia, mikäli olisi osannut tarkkailla sitä ulkotakajalkaa jo silloin.

Lopuksi tulimme vielä laukkaamaan ja sitten ravaamaan pääty-ympyröille ensin harjoitusravissa ja lopulta kevyessä ravissa. Foxy oli tässä vaiheessa tosi mainio, liikkui hyvin ja pysyi kevyenä. Pirita tuntui tyytyväiseltä ja sanoi, että Foxy oli ollut kuuliainen tänään.

Aika pian saimme luvan päästää hevosia pidemmälle ohjalle ja hidastamaan ravia. Olin jo ehtinyt ratsastaa Foxyn pitkälle kaulalle, kun Pirita pyysikin minua vielä istumaan alas ja kokoamaan hevosta uudelleen. Naapuriuralta Pirita huhuili Anne-opettajan katsomaan Foxya, kun muut jo saivat jatkaa koko uralla. Foxy jaksoi vielä hyvin tehdä töitä, ja Pirita sanoikin ylimääräisten ympyröiden olleen pelkästään positiivista.

Jälkeenpäin pari tuntilaistakin tulivat sanomaan, että Foxy oli näyttänyt hyvältä. Se oli ajoittain tuntunutkin superkivalta, mutta toisaalta töitä sai tehdä enemmän kuin jokunen tunti aiemmin. Nostoissa muotokin häviää, kun alan varmaan itse jännittämään niin. Opimme kuitenkin koko ajan lisää, ja seuraavaksi olisikin kiva päästä kokeilmaan vaikkapa noita laukannostoja uudestaan.

Vaikeita voltteja vasempaan

30.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Silloin joskus ratsastusharrastuksen alkuaikoina oli tärkeää, että sai ratsastaa haluamallaan hevosella. Ennen tuntia tungeksittiin toimistoon ja kilvan esitettiin opettajalle toiveita päivän ratsuksi. Sittemmin olen kaikkein mieluiten ratsastanut sillä hevosella, jonka opettaja on minulle antanut. Uskon, että nykyään varsin pätevät ammattilaiset jakavat hevoset niin, että tunnin työskentelystä juuri sen tietyn hevosen kanssa on hyötyä minulle ratsastajana.
Primuksella on tapana aina kauden alussa monistaa Tirli-kahvilaan kaavakkeita, joilla voi esittää toiveita paitsi tuntien sisällöstä myös toivoa tiettyjä ratsuja. Tänä syksynä en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmoitin, että Mirjan ja nyt myös Allin lähdettyä yksi ainoa suosikkini on Foxy. Tiedä sitten oliko palautteesta hyötyä, mutta sain jatkaa tuolla persoonallisella ruunalla.

Ulkona oli aivan uskomattoman upea ilma siihen nähden, että elettiin syyskuun viimeistä päivää: lämpötila oli kahdenkymmenen asteen parammala puolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menimme kuitenkin kovan tuulen vuoksi maneesiin, joka oli kokonaan käytössämme.

Veryttely aloitettiin tällä kerralla käynnissä tehden voltteja. Teema oli jatkoa edellisen viikon tunnille, jolloin ryhmämme väänsi 12 metrin laukkavoltteja. Hevonen piti valmistella voltille huolellisesti asettamalla, ja voltille piti ajatella ikään kuin neljä tolppaa neljäsosavoltin välein, jolloin hevosta piti uudelleen kääntää. Sisäpohje toimi tolppana, ulkoavuilla käännettiin ja huolehdittiin tiestä sekä siitä, että käynti ei missään vaiheessa hidastunut.

Foxy teki käynnissä voltit ihan hyvin. Sain mielestäni sitä paremmin tuntumalle, eikä pää heilunut enää niin paljon ylös ja alas. Pirita käski vielä huolehtimaan, että turpa säilyy sivusuunnassa suorassa eikä ruuna käännä päätä vinoon.

Ravissa jakaannuimme kolmelle isolle ympyrälle. Pirita käski meitä uskaltamaan ratsastaa hevosia reippaasti eteen niin, että ne liikkuisivat itsekseen ja ilman joka askeleella tarvittavia eteenpäinajavia apuja. Foxy ravasi etenkin oikeaan kierrokseen oikein hyvin, ja sain Piritalta jo luvan vaihdella vähän askelpituutta sekä lyhyempään että pidempään.
Vasemmassa tuli sitten vaikeuksia. Foxy ei meinannut kääntyä, jolloin ajauduin vaistomaisesti johtamaan sisäohjalla hyvin voimakkaasti. Tämä ei ruunalla voimi, vaan pitää ottaa ulkoavut käyttöön. Laukassa oli vielä vaikeampaa, mutta kun muistin ne kirotut vatsalihakset, ulkopohkeen ja rennon ohjastuntuman, saimme lopulta kehuja hyvästä laukasta.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen jatkoimme voltteja koko maneesissa ravissa alkaen vasemmasta kierroksesta. Sorruin uuteen perisyntiini: liian pitkällä hevosella ratsastamiseen. Ratsastan alkuveryttelyn yleensä rennolla pyöreällä kaulalla, mutta opettaja joutuu nykyään lähes poikkeuksetta kehottamaan minua varsinaisen työskentelyn alettua lyhentämään ohjaa sekä kokoamaan ja aktivoimaan hevosta. Raami on siis liian pitkä, ja sitä Pirita käski minun tälläkin tunnilla aina välillä katsoa peilistä. Ei saa päästää hevosta valahtamaan, kun on työskentely kesken!

Voltit vasemalle ravissa olivat vaikeita. Käytin edelleen liikaa ohjaa sisältä, ja Foxy liikkui tahmeasti. Koitin koota ja aktivoida, mutta tyydyin liian helposti kannattelemaan kohonnutta niskaa. Käsien paikkakin tuotti tuskaa, kun liian pitkien ohjien vuoksi nyrkit ajautuivat liian lähelle vatsaa. Kyn lyhensin ohjaa, jäin herkästi vetämään vastaan ja kyynerpäät irtosivat kyljistä. Jouduin lopulta tekemään tehtävää kevyessä ravissa, että sain ensin itseni ja sitten hevosen oikeaan asentoon.

Suunnanmuutoksen jälkeen aloin taas päästä hommasta jyvälle. Patistin Foxyn heti kunnolla eteen, ja muutaman onnistuneen voltin jälkeen istuin takaisin harjoitusraviin. Oma koordinaationi toimii selvästi paremmin oikeaan kierrokseen, jolloin sain ulkoavut kuulolle, kädet oikeaan paikkaan ja hevosen edestä kevyeksi. Isoliikkeinen ruuna taipui volteille tämän jälkeen oikein hyvin.

Laukat teimme taas ympyröillä. Foxy nosti laukan käynnistä todella hyvin ja sain sen pidettyä pienellä aktivoinnilla edelleen koossa ja silti reippaassa laukassa.

Loppuravissa piti selvästi pudottaa vaatimustasoa, laskea hevoset pidempään raamiin ja hidastaa ravin tempoa. Foxylla tämäkin onnistui helposti. Se on kyllä niin mainio: tekee rehellisesti heti, kun vaan osaan pyytää oikeita asioita. Siitä, että Pirita on itse ratsastaa ja kilpailee Foxylla, on iso apu. Hän osaa antaa hyvinkin tarkkoja neuvoja, jos ajaudun ongelmiin. Kun korjaan ohjeiden mukaan, Foxy reagoi välittömästi oikein.

Kun siirryimme käyntiin, Pirita käski meidän kävellä rauhallisesti kierroksen verran ja miettiä tunnilta yhden parantamista vaativan seikan ja kaksi onnistunutta asiaa. Hänen mukaansa me suomalaiset olemme hieman turhan pessimistisiä. Aina ei tunnin päätteeksi tarvitsekaan olla sellainen olo, että nyt kaikki meni aivan putkeen. Huonot hetket ja epäonnistumiset pitää vain pystyä käsittelemään ja unohtamaan sitten. Ja jokaisesti tunnista löytyy varmaan aina myös jotain positiivista.

Minun korjattava asiani oli ehdottomasti käsien paikka. Onnistumiseksi luokittelin käsien paikan korjaamisen oikeaan kierrokseen, sitä myöten onnistuneet voltit sekä lopun hyvän laukkatyöskentelyn. Toivottavasti tunnin jälkimmäisen puolikkaan tsemppaamiseni jätti tunnista sellaisen kuvan Piritan silmiin, että pääsen jatkamaan Foxylla edelleen.

"Katso kenguru loikkaa" eli Foxy ja Sanna kouluradalla

16.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Ensin huonot uutiset: Johanna on vienyt Allin sittenkin pois Primukselta. Siinä meni siis toinen suorikkihevoseni, mutta onneksi meillä on yhä ihana Foxy!

Tulin tallille hyvissä ajoin ajatuksena seurata hieman edeltävää, juuri alkamassa olevaa tuntia. Alku oli lupaava, sillä ratsukseni oli laitettu Foxy ja tallissa törmäsin heti Piritaan, joka oli kuin olikin tervehtynyt. Hän ilmoitti, että tänään mennään sitten se Aikuisratsastusmerkin koulurata, johon en sitten ollut alkuunkaan varautunut. Toimistosta löytyi ohjelmia, joten tunnin katsomisen sijasta päädyinkin opettelemaan rataa. Olimme toki pitkin syksyä treenanneet pätkiä radasta, mutta edellisestä varsinasesta radan ratsastamisesta oli kohdallani kyllä aikaa. Olisikohan ollut Tampereella Kissaniityllä B-merkin kouluohjelma, jonka menin Kaupin Ratsastuskoulun omalla rakkaalla hoitohevosellani Sentulla (r. Kentucky Gentleman, s. 1979) ehkä vuonna 1991?

Olemattomat kilpailijanhermoni meinasivat heti tehdä tenän, sillä tunnille tuli aikamoinen kiire. Olin unohtaa, että Foxylle kääritään etujalkoihin pintelit, ja tietenkin toinen tarrapinteli oli väärin päin. Ehdimme kuitenkin maneesiin samaan aikaan muiden (Lettu - Ligero, Miku - Veeti, Tiina - Holle, Ella - Concorde) kanssa.

Alkuveryttely tähtäsi tietenkin radan ratsastamiseen, mutta oli jo sellaisenaan tosi kiva. Teimme ensin aivan pienen hetken käyntiä ja ravia ympyrällä, mutta sitten aloimme valmistelemaan itse suoritusta. Jakaannuimme kahtia kumpaankin päähän maneesia, ja Piritan ohjeiden mukaan ratsastimme peräkkäin käyntipohkeenväistöjä, laukannostoja, keskiympyröitä laukassa ja suunnanmuutoksia ravissa. Muistutti hieman niitä paria kertaa viime talvena, jolloin ratsastimme koko tunnin vastaavasti. Kuten Piritakin oli edellisille tuntilaisille todennut, tulee aika harvoin yhdisteltyä eri tehtäviä niin, että lyhyen ajan sisällä joutuu keskittymään muuhunkin kuin vain yhteen tiettyyn liikkeeseen. Siksi tällainen veryttely ja itse radankin ratsastaminen oli todella hyödyllistä, vaikka oikeastaan inhoan kaikenlaista yksin suorittamista kilpailemisesta puhumattakaan.

Puolelta olimme valmiita, ja Pirita määräsi meille lähtöjärjestyksen. Foxyn kanssa pääsimme radalle toiseksi viimeisenä. Alkuveryttelyssä Foxy oli ollut hieman tahmeampi ja etenkin vasempaan hankalampi kuin pari viikkoa aiemmin, mutta syyn otan kokonaan niskoilleni. Jo pelkkä ajatus siitä, että joutuisin yksin kouluaitojen sisäpuolelle, sai pulssin kohoamaan ja kädet tärisemään. Vasta, kun aloimme tekemään veryttelyssä tehtäviä nopammalla tempolla enkä enää ehtinyt ajatella edessä olevaa suoritusta, alkoi homma toimimaan. Odotellessa oli kuitenkin taas hieman aikaa panikoida, eikä minulla muutenkaan ollut oikein mitään hajua siitä, miten pitäisi radalle valmistautua. Tein pitkän vapaan käynnin jälkeen ensin muutamia peruutuksia testatakseni Foxyn polven päivän kunnon. Hämmästyksekseni ruuna peruutti paremmin kuin viimeksi, vaikka toki aikamoisesti vastustellen. Sitten hieman ravia lähinnä eteenpäinpyrkimystä hakien ja ohjelman teitä muistellen. Lopuksi juuri ennen suoritusta parit laukannostot, jotka osoittautuivat oikeaan kierrokseen yllättävän haastaviksi.

Radalla olin näin jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän tyyni. Alku meni mielestäni oikein hyvin. Foxy oli mukavassa rennossa muodossa ja ravasi kohtuullisesti. Piritan pienestä maiskutuksesta päättelin kyllä jo radan aikana, että hieman enemmän eteenpäinpyrkimystä ja herkempää reagointia pohkeelle olisi saanut olla. Saimme kuitenkin jopa seiskaa alun raviosuudesta, pohkeenväistöstä ja vapaasta käynnistä. Peruutus nyt oli mitä oli, pääasia että peruutti.

Sitten päästiin laukkaosioon, ja ongelmat alkoivat. Foxy nosti käynnistä ensin väärän laukan, mutta sain sen ravin kautta korjattua oikeaksi. Keskiympyrällä oli paketti taas ihan hyvin kasassa, kunnes Foxy teki 180 asteen loikan tulosuuntaan täysin ilman mitään ennakkovaroituksia. Minä esitin sen sortin akrobaattitemput, että itseänikin hämmästyttää miten en pudonnut. Kuin ihmeenkaupalla onnistuin siis pysymään rimpuilevan ruunan kyydissä ja kääntämään sen rauhallisesti uudelleen ympyrälle. Pirita kehoitti ensin hieman ravaamaan ja sitten nostamaan uuden laukan. Tämän jälkeen uusi ympyrä ei tuottanut enää mitään ongelmia, vaikka tokihan olimme molemmat varmaan hieman jännityneitä.

Oikea laukka nousi ravista lyhyen sivun keskeltä ongelmitta, mutta heti seuraavassa nurkassa Foxy loikkasi jälleen. Tällä kerralla sain ruunan nopeammin hallintaan. Pirita olisi antanut meidän ravata koko rata leikkaa, mutta sisu ei antanut periksi. Nostin siis laukan uudestaan ihan samasta kohtaa ja saimme laukkaosuudenkin päätökseen. Lopun askeleen pidennys kevyessä ravissa ei enää oikein irronnut, mutta selvisimme kuitenkin kunnalla ohjelman loppuun.

Pirita oli kirjoituttanut paperiimme, että Foxy oli alkuohjelman pohkeen takana, mikä sitten kostautui laukkaohjelmassa. Pitäisi myös huolehtia siitä, että hevonen reagoi koko ajan pohkeeseen. Jännä juttu, sillä Pirita ennen suorituksia sanoi kaikille, että hevoset usein hieman hyytyvät kouluaitojen sisäpuolella, ja ainakin Lettu kertoi myös Ligeron tehneen juuri niin. Aivan lopuksi paperissamme luki, että "hyvin tsempattu :-)".

Yllättäen hevosen muodosta, kuuliaisuudesta ja ratsukon harmoniasta emme saanee kovin kummoisia pisteitä, mutta omaa mieltä lämmittää ratsastajan asennosta, istunnasta ja ohjien pidosta saatu seiska!

Tallissa Pirita tuli vielä sanomaan, että pysyin hyvin kyydissä. Foxyn loikka oli kuulemma ollut juuri samanlainen, kuin mitä se oli Piritan kanssa siellä Ypäjällä tehnyt. Sinällään liike ei ole kovin suuri, mutta ihan järkyttävän nopea.. Foxy on kuitenkin niin älyttömän sympaattinen hevonen, että hyvää tuultani ei pienet loikat onnistuneet karkottamaan. Ensi viikolla jää ratsastus työ- ja koiraharrastuskiireiden vuoksi kokonaan väliin, mutta toivottavasti saan jatkossa jatkaa Foxylla.

Lopuksi vielä pisteemme, ratahan löytyy vaikka täältä:

1. 7
2. 7 saisi ravata pontevammin
3. 7 sujuva
4. 5 pysähtyy, siirtyminen kättä vasten
5. 6 pientä jännitystä
6. 6 nousee pois peräänannosta
7. 4 reilua vastustelua
8. 7
9. 8 käynti rentoa ja energistä
10. 4 väärä laukka, korjattu
11. 5 jännittyy, rimpuilee
12. 6 ravi liian aikaisin
13. 6
14. 6 pientä jännitystä
15. 6
16. 5 ei juuri eroa
17. 6

1. 7
2. 6
3. 7
4. 5

Yht. 151/250 pistettä

Fiilistelyä Foxylla

2.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Olipahan tällä tytöllä leveä hymy huulilla, kun näin hevoslistassa kohdallani Foxyn! Ei tarvinnutkaan odottaa taas vuotta päästäkseni nauttimaan tästä nuoresta lupauksesta uudestaan.

Kertakaikkisen sympaattinen ruuna oli karsinassa oma itsensä. Se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaana ja tarkistaa varusteet pinteleistä alkaen. Silmissä oli oikein autuas katse, kun rapsuttelin huolella otsatukan juuresta hilselleen ihon pois...

Pirita oli ollut poissa myös viime viikolla. Maiju oli silloin varoitellut ryhmäämme siitä, että kauden lopulla koitettaisiin taas mennä jokin koulurata. Pirita kysyikin heti aluksi, että oliko Maiju kertonut meille radasta. Samantien hän sitten oikaisi, että rata mennään lähiviikkoina, koska myöhemmin ei ole enää tilaa (koko maneesia/kenttää käytössä). Ratana on kuulemma aikuisratsastusmerkin kouluohjelma, joss on mm. käyntipohkeenväistöt, kolmikaarinen kiemuraura, laukkaympyrät sekä pysähdys ja peruutus. Alkukauden tunneilla on menty pohkeenväistöä, nyt teemana olivat kaksi jälkimmäistä.

Veryttely aloitettiin kuitenkin käynnissä. Foxy liikkui vaivattomasti itsestään, mutta alkuun sain hieman hakea muotoa. Se olisi saanut kulkea vielä enemmän alhaalla ja tukeutua ohjaan, kun se nyt hieman heilutteli päätään käynnin tahdissa. Tein molempiin suuntiin paljon ympyröitä ja voltteja, jolloin sain sitä paremmin ohjan ja pohkeen väliin.

Muistin alkukesästä, että ravissa palaset loksahtelivat helpommin kohdalleen, joten kun Pirita antoi luvan, siiryin aika pian ravityöskentelyyn. Maneesi oli jaettu kouluaidoilla kahtia, joten eri päissä pidettiin eri kierros. Aloitin itselleni helpommasta eli oikeasta, jossa sain Foxyn varsin vaivattomasti kuulolle muutamalla suurella ympyrällä. Pirita oli toisessa päässä ja varoitteli, että vasemmassa pitää olla tarkkana ettei ruunan takapää liiraa ulos oikealle. Huolellinen ulko-ohjan ja ulkopohkeen tuki piti siis muistaa koko ajan, niin ongelmia ei tullut. Pirita käski myös varmistamaan, että hevosen ravin tahti säilyy samana ja vaivattomana, ettei yhtään tarvitse jäädä komentelemaan.

Vapaan käyntipätkän jälkeen aloitettiin tekemällä uralla omassa tahdissa pysähdyksä ja peruutuksia. Peruutus on kuulemma oikeasti aika vaikea liike, ja ihan korkeallakin tasolla näkee joskus pahoja epäonnistumisia. Hevoselle liikkeen tekee vaikeaksi se tosiasia, ettei se näe suoraan taakseen. Ratsun pitää siis sokeasti luottaa ratsastajaan peruuttaessaan.

Pysähdyksen jälkeen piti siis peruuttaa noin neljä askelta tasaisesti ohjista vetämällä, pohkeet lähellä. Kuulosti helpolta, mutta Foxypa ei meinannut peruuttaa lainkaan! Syykin selvisi, kun Pirita otti meidät erityistarkkailuun ja auttoi kerran maasta. Foxylla on oikeassa takapolvessa jotain pientä häikkää, ja se joutuu jumppaamaan sitä peruutuksissa ihan erityisesti. Siksi ruuna nostelee samaista koipea tallissakin, kun ollaan lähdössä liikkeelle. Muutaman peruutuspätkän jälkeen ruuna kuitenkin vertyi hyvin, ja sain sitä rohkaistua peruuttamaan aina paremmassa ja paremmassa muodossa.

Sitten saimme siirtyä raviin ja vaihtaa suuntaa. Vasempaan kierrokseen pysähdykset tehtiin siis ravista, ja siitä sitten peruutuksen kautta takaisin raviin. Foxyn ravi oli kyllä sellaista liitelyä, että tällä kerralla ei tullut mieleenkään keventää. Nautin vaan vaivattomasta kyydistä ja helpoista pysähdyksistä! Peruutuksetkin sujuivat paremmin tähän kierrokseen, ja saimme aika pian jäädä ravaamaan. Siinä oli kyllä niin mahtava fiilis, että olisin voinut jatkaa ravia vaikka kuinka pitkään. Kun hevonen kulkee vaivattomasti, oma istuntakin paranee ja ne kädetkin pysyvät oikealla paikalla ihan itsestään. Ihana tunne, kun kaikki loksahtaa kohdalleen!

Ilman käyntipätkää siirryimme laukkatyöskentelyyn vasemmassa kierroksessa. Minä, Lettu Allilla ja Ella Concordella nostimme laukan kellon alta ja teimme suuren 20 metrin keskiympyrän, jolta jatkoimme ravisiirtymiseen lyhyen sivun puolessa välissä. Pirita vaati täsmälliset siirtymiset täsmälleen oikeissa paikoissa, sekä tarkat teiden ratsastukset. Minä sain hyvän vinkin laukasta raviin siirryttäessä, sillä Foxyn siirtyminen sujui kaikkein pehmeiten oikeastaan vain pelkällä istunnalla, tiukoilla vatsalihaksilla ja hyvin rennolla tuntumalla.

Oikeaan kierrokseen laukkasimme keskiympyrällä. Siinä Foxy meinasi valahtaa hieman liian pitkäksi, ja Pirita pyysi lyhentämään ohjaa. Näin muoto nousi, eikä reitillä pysymiseen tarvinnut niin paljoa johtavaa ohjasotetta, kuin mitä olin käyttänyt. Ulko-ohjan ja -pohkeen tuki on sitten kummallisen tehokas juttu... Pirita kehoittikin oikein katsomaan peilistä, miten paljon paremmalta Fozy heti näytti, kun se oli ryhdikkäämpi.

Lopuksi ravasimme vielä  hetken päästäen hevosia eteen ja alas. Palkitsin nuoren ruunan tulemalla tapani mukaan loppukäynnin ajaksi alas taluttamaan. Pirita oli jo useaan kertaan tunnin aikana kehunut Foxya etenkin ravissa ja sanoi loppupalautteessaan, että ruuna oli mennyt hyvin. Sanoin meneväni sillä mielelläni toisen ja vaikka kolmannenkin kerran. Pirita sitten naurahti, että hän luuli että pelästyin kun hän oli pudonnut Foxylta. Enhän minä ollut kuullut moisesta lainkaan, ihmetellyt vaan kun Kipasta ei löytynytkään parivaljakon tuloksia Ypäjältä nuorten hevosten derbystä. Pirita oli Foxyn sivuloikan seurauksena pudonnut ja ruuna oli tallannut ratsastajan käden päälle, joten siksi kisat olivat jääneet väliin. Pirita sanoikin, että Foxy oli veryttelyssä tuntunut niin hyvältä, ja nyt kun hän vielä näkee miten hyvin se menee tunneilla, häntä harmittaa ihan hirveästi. En kyllä epäile yhtään.

Minuakin harmittaa ihan hirveästi, kun en taaskaan pääse ensi kerralla omalle tunnille. Pakko koittaa ostaa tilalle tunti jostain toisesta ryhmästä, sillä Foxya on ehdottomasti saatava lisää!

Déjà vu

6.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Hetkinen, ihan kuin olisin ollut tässä samassa tilanteessa ennenkin: kesäkauden ensimmäinen tunti, Pirita opettajana ja Foxy ratsuna... Aivan, tämän vuoden teematunnit alkoivat osaltani tunnin sisältöä lukuunottamatta täsmälleen samoin, kuin vuosi sitten.

Lomamatkani vuoksi olin vaihtanut kesäkuun viimeisen tuntini Primuslaisten blogiin kirjoittavan Iinan kanssa, joten tällä viikolla pääsen ratsastamaan kahdesti. Tunti oli omani lailla nimeltään "vaativa koulu", ja se kyllä näkyi Piritan opetuksessa. Hän vaati ratsastajilta tarkkuutta ja täsmällisyyttä niin, että hevoset kulkivat pyöreällä kaulalla ratsastajan haluamaa tietä ohjan ja pohkeen välissä.

Minä olin tietenkin aivan innoissani päästyäni vuoden (!) tauon jälkeen ihanan Foxyn selkään. Odotukset olivat kovat, koska nuori ruuna oli jo ensimmäisellä kerralla ollut niin hurjan mukava. Karsinassa Foxy on superkiltti ja uteliaan seurallinen, mistä pidän aivan erityisesti. Pinteleitä kääriessä se malttoi seistä paikoillaan kuin tatti, eikä juuri protestoinut kuntoonlaittoa muutoinkaan. Ratsastaja tosin olisi voinut olla vähän skarpimpi, sillä onnistuin käärimään paksut villapintelit liian löysälle. Pirita sai sitten purkaa viritelmäni ja laittaa ne kentällä uudestaan, jotta ihon ja patjojen väliin ei pääse hiekkaa - Foxylla kun ei enää käytetä suojia vaan pinteleitä isojen poltettujen liikaluiden vuoksi. Hieman nolotti, kun onhan tässä nyt ennenkin pinteleitä kääritty...

Tunnin päätehtävä oli avotaivutus. Siihen valmistauduttiin veryttelemällä suurella keskiympyrällä käynnissä oikeassa kierroksessa asettaen hevosia ensin ulos ja sitten sisään. Tarkoitus oli näin saada jäämään ulko-ohjaan tuki ja pohkeet läpi, koska jaloilla joutui huolehtimaan reitistä entistä tarkemmin asetuksen ollessa "väärään" suuntaan. Sitten reipasta kevyttä ravia ja harjoitusravia ympyrällä molempiin suuntiin. Suuntaa vaihdettiin vapaasti koko uralla, ja pyrittiin taas jättämään tuki vanhasta sisäohjasta uuteen ulko-ohjaan.

Alkulaukka tehtiin vasemalle, ja siinä Foxy vallan innostui. Sain tosissani jarrutella ja ohjata, että pysyimme muiden mukana ympyrällä. Käynti- ja ravipätkät olivat menneet kuitenkin mukavan rennosti, joten sain ruunan jonkinlaiseen kuosiin hetken oikeita apuja etsittyäni. Yllättäen taas vatsalihakset ja tiivis istunta olivat kaiken aa ja oo. Foxy on oikealta tyhjempi kuin vasemmalta, joten sinne koitettiin saada enemmän tuntumaa kaikissa askellajeissa.

Avotaivutuksia tehtiin vasempaan kierrokseen molemmilla pitkillä sivuilla siten, että aluksi tehtiin kymmenen metrin voltti. Tarkoitus oli keskittyä sisätakajalan aktivoimiseen, eikä pelkästään taivutukseen ja asetukseen. Opimme, että avotaivutus on kyllä kokoava liike, mutta sillä pystytään hyvin myös jumppaamaan hevosta, kun vaaditaan sitä vähän polkemaan alleen.

Minullehan avotaivutus on aina ollut jotenkin hirveän hankala liike, kun koortinaatiokykyni tuntuu aina loppuvan apuja annettaessa kesken. Primuksen maneesin isot peilit ovat kuitenkin auttaneet näkemään oikean taivutuksen, mutta nyt menimme ulkona, eikä peilejä ollut. Harjoittelu oli kuitenkin tuottanut tulosta, sillä käyntitaivutukset menivät Foxylla hyvin. Hieman sain olla tarkkana siitä, että käynti ei hiivu, mutta sisäpohkeella sain tempon ylläpidettyä.

Sitten sama ravissa. Pari kertaa Pirita huomautti liiallisesta sisäohjan käytöstä ja halusi tukea enemmän ulko-ohjaan. Hirveän helposti tuli vaan vedettyä ohjista eikä sen sijaan istuttua kunnolla alas satulaan. Piritan mukaan Foxy näytti ensin vähän siltä, ettei se ole täysin allani, ohjan ja pohkeen välissä. Meninkin sitten pari kertaa pitkän sivun ja muutaman ylimääräisen voltin ihan vaan reipasta harjoitusravia huomautellen myös ruunan takapäätä mukaan töihin. Tämän jälkeen se kääntyi pienelle voltille paremmin ja suoriutui taivutuksistakin helpommin ja paremmassa muodossa.

Laukkaa varten kokoonnuimme taas keskiympyrälle, oikeaan kierokseen. Kun laukka oli saatu jonkinlaiseen kuntoon isolla uralla, pienensimme ympyrää selvästi ja kokosimme hieman laukkaa. Foxyn kanssa ensin hetki keskusteltiin siitä, voiko niin kootusti ja hitaasti laukata, mutta sitten taas naksahti. Loppulaukassa se oli hurjan hyvän tuntuinen. Pirita sanoi useaan kertaan, että "koita jaksaa istua" - Foxyn laukka pompottaa tosi paljon oudosta kohtaa, nimittäin hevosen ristiselän suunnasta. Jo satulaan noustessa tuntuu, kuin olisi hieman etukenossa. Lantiosta pitää siis joustaa, ja pitää oma kroppa silti jäntevänä. Pitkästä aikaa tuli ihan tietoisesti tunnin aikana mietittyä keskivartaloa ja vatsalihasten käyttöä - ehkä siksi, että niistä oli niin suuri apu.

Pienellä ympyrällä myös ravasimme hetken aikaa koottua ravia, suurensimme saman ravin säilyttäen suurelle ympyrälle ja pienensimme taas takaisin. Sitten pienellä ympyrällä uusi laukannosto, ja lopulta edelleen aika kootulla hevosella suurelle ympyrälle. Tästä siirryimme raviin, jossa hevosten annettiin venyttää alas pyöreälle pitkälle kaulalle.

Lopuksi Pirita kyseli tuntilaisten toiveita kesän ohjelmaksi. Opettajat kuulemma hieman vaihtuvat lomien mukaan, mutta tietokoneelle kunkin tunnin kohdalle merkitään aina, mitä milloinkin on tehty ja mitä halutaan tehdä. Ainakin tämä tunti oli taas tutun tehokas, joten toivottavasti sama meno jatkuu omalla tunnillani torstaina, mieluitenkin tietenkin Foxyn kanssa.

Sain onneksi hyvän tilaisuuden kehua ruunaa Piritalle, kun jo kävelimme tallin käytävällä kohti karsinaa. Pirita tuli vastaan ja kehui, että Foxy meni hyvin. Kiitin ja totesin, että ruuna on kyllä tosi mukava, ja on hyvää ensiapua Mirjan lähdön tuottamaan harmitukseen. Lisää tätä siis!

Mirjaa muuten ei ollut vielä siemennetty, kun kiima ei ollut ollut aivan kohdillaan. Pidetään edelleen peukkuja!

Ihana, ihana Foxy - laatukamaa!

7.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!

Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...

Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.

Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.

Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.

Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).

Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!

Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!