torstai 17. maaliskuuta 2016

Vaikeaa, todella vaikeaa

29.2.2016 - Maiju - t. Lady

Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!

Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.

No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.

Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.

Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti