Vauhdin kautta

22.10.2012 Primus Talli
Maiju - r. Lassi

Tänä maanantaina olikin taas Lassin vuoro. Vastalaukat saatiin edellisellä viikolla tältä erää pakettiin, joten nyt oli edessä uusi teema: takaosakäännökset.

Tiesin nyt, että Lassi pitää saada liikkumaan hyvinkin reippaasti, joten olin jo vapaassa käynnissä erityisen tarkka eteenpäinpyrkimyksestä. Mietin jopa hetken ennen tuntia, että olisinko laittanut kannukset, mutta en sitten arvannut kuitenkaan. Alkuveryttelyssä niitä ei kyllä olisi tarvittukaan, sillä keskikäynti ja koottu käynti sekä kevyt ravi ja käyntisiirtymiset pitkän sivun keskellä onnistuivat hyvin. Erityisesti käynnin kokoamisella valmisteltiin jo tulevia käännöksiä. Andalusialaisilla kokoaminen ei taida koskaan olla ongelma, sen sijaan pitkät letkeät askeleet saattavat olla haasteellisia. Lassin kanssa myötääminen lantiolla tuntui parhaiten tepsivän letkeämmän käynnin aikaansaamiseksi.

Laukkaa tehtiin aluksi vain oikeaan kierrokseen, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt, miten vauhdikkaasti Lassin on laukattava. Se kieltämättä tuntui ensin aivan siltä, kuin saattaisi pudota raviin hetkellä millä hyvänsä, ja edestä ohjat löivät välillä ihan tyhjää. Maijun patistaessa sain Lassia vähän enemmän kuulolle ja kohti ohjaa, jolloin asetuskin alkoi tulla läpi. Oma istunta olisi kyllä varmasti ollut karmeaa katseltavaa, ja tässä vaiheessa paukuttaessani pohkeilla jalustimen heiluessa miten sattuu,  tuli vähän ikävä niitä kannuksia.

Takaosakäännöksiä tehtiin ensin vain 90 asteen verran eli kulmissa. Saimme omaan tahtiin koota käyntiä, asettaa ja kääntää, kun olimme valmiita. Minulle tuotti edelleen vaikeuksia kääntää rohkeasti sisäohjalla, ja sen sijaan jarrutin ulkoa hieman liikaa. Pikku hiljaa Maiju alkoi katsoa jokaiselta erikseen 180 asteen käännökset, ja sitten sama toiseen suuntaan.

Kun kaikki olivat saaneet onnistuneita käännöksiä, saimme jatkaa toisessa päässä uraa laukannostojen parissa vasemmalle itsenäisesti. Maiju katsoi samanaikaisesti yksitellen vielä kerran käännökset niin, että ne tehtiin aina lyhyen sivun lopussa. Lassi kääntyi hyvin oikealle, mutta vasen oli selvästi hankalampi. Sain kuitenkin parannettua, mutta itse jäin vielä liikaa jarruttamaan ulko-ohjalla, jolloin painokin valahti väärälle puolelle.

Ehdin tehdä Lassin kanssa aika monta laukannostoa käynnistä ja laukatakin pitkään. Se tuntui välillä suurella ympyrällä ihan kivalta, mutta tunne katosi liian nopeasti. Vasta koko uralla Maijun valvovien silmien alla sain ehkä viimeinkin oikean tunteen siitä, miltä Lassin kunnollinen laukka tuntuu. Kun moottori takaa toimii, alkaa ohjillekin tulla tuntumaa. Maiju sanoikin lopuksi, että Lassia pitää ratsastaa ikään kuin vauhdin kautta: kun sen saa kerran liikkeelle ja vasten ohjaa, voi askelpituutta alkaa säädellä ihan eri tavalla. Yllätyin siitä, miten vahva saa itse olla tuossa eteenratsastusvaiheessa, mutta Maiju sanoi ettei vaan pidä välittää hetkellisestä vastustelusta. Lassi on kyllä oppinut nopeasti säästämään itseään!

Tämän viikkoinen Lassi oli siis jo parempi kuin se edellinen, mutta vieläkään emme kyllä aivan samalla aaltopituudella ole.

Pikku hiljaa...

18.10.2012 Primus Talli

Pirita - t. Lulu

Tämän viikon hevosjaossa ei todellakaan ollut mitään valittamista, sillä Pirita palautti minut torstaina Lulun selkään. Meitä ei ollut kuin kolme vakituntilaista ja lisäksi yksi muu ratsastaja, joten kankijakson aloitusta siirrettiin vielä kerran viikolla. Tällä kerralla jatkoimme vastalaukkoja ja teimme lisäksi avotaivutuksia käynnissä.

Lulu, ja oikeastaan kaikki muutkin hevoset, olivat alun taivutuksissa jotenkin todella hitaita. Taisimme kaikki sortua siihen vanhaan tuttuun hieromiseen sen sijaan, että olisimme komentaneet hevoset kerralla kunnolla eteenpäin. Minulla oli kannukset, mutta ne olivat valuneet niin alas, että Pirita käski lopulta nostamaan niitä, jotta niistä olisi jotain hyötyä. Ja kun Lulu sitten ymmärsi, että ihan oikeasti myös taipunena voi kävellä eteenpäin, alkoi homma taas toimia.

Tai no, alkuravissa emme esittäneet mitään ihmeitä, ja laukassakin meinasin välillä unohtaa ulkoavut. Sen seurauksena Lulu käyttää tilaisuuden välittömästi hyödyksi ja puskee lapa edellä ulos. Veryttely kuitenkin tuotti tulosta siinä vaiheessa, kun pääsimme vastalaukkatehtävään. Tulimme molemmilla pitkillä sivuilla uran sisäpuolella, ja ensin vain asetimme ulos käynnin tempon ja tahdin säilyttäen. Sitten kun tämä onnistui, nostimme asetuksesta vastalaukan. Ennen lyhyttä sivua piti tehdä sujuva siirtyminen raviin ja ravata kulman läpi oikeaan suuntaan asettaen ja taivuttaen ennen pehmeää käyntiin siirtymistä. 

Lulu nosti kaikki laukat juuri niin kuin pyysin. Itse asiassa niistä tuli mielestäni varsin teräviä, kiitos alun avotaivutusharjoituksen, jossa pohkeet olivat kuin olivatkin menneet läpi. Haastavinta meille oli ehdottomasti hallittu siirtyminen raviin ja ravaaminen kulman läpi ennen käyntisiirtymistä. Tällä kerralla en kuitenkaan hermostunut, vaikka Lulu selvästi kuumusi. Viimeinen kerta oli jo hyvinkin hallittu, kun vaan maltoin pilkkoa tehtävää mielessäni riitävän moneen palaseen ja keskittyä niihin yksi kerrallaan. Onnistuin lopultakin olemaan vetämättä siirtymisessä ja käyttämään istuntaa, etenkin jalkoja, sen sijaan. 

Tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että loppuravi oli harvinaisen hillittyä. Jos Lulu alkoi kiihdyttää, sain sen hidastamaan reilulla pidätteellä ulko-ohjasta ilman, että se nosti turvan kattoon ja katosi alta. Ravista tuli aika makean tuntuista, kun tamma oli aivan kevyt. Piritakin sanoi lopuksi, että nyt alkavat oikeat nappulat pikku hiljaa löytyä. Hän totesi myös, että istuntani on parantunut huomattavasti, kun käytän nyt jalkojani. Totesin siihen, että Lulu on kyllä siinä suhteessa juuri oikea hevonen minulle, koska se ei kertakaikkiaan käänny, jos jalat eivät ole mukana. Piritakin nauroi, että joskus tuntuu että Lulu menee suoraan vaikka seinästä läpi!

Ensi torstaina jatkamme avotaivutusten ja vastalaukkojen parissa, mutta kolmen seuraavan viikon ajan kankisuitsilla.

Huikea herra H

15.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Harry

Suureksi ilokseni Maiju oli jakanut minulle Harryn espanjalaisten kanssa tekemäni parin tunnin syrjähypyn jälkeen. Pääsin nauttimaan taitavasta ruunasta koko rahalla, sillä jatkoimme vastalaukkaharjoituksia.

Alkuveryttelyssä teimme käynnissä kymmenen metrin voltteja pitkälle sivulle jokaiseen kirjaimeen. Tehtävä valmisteli täyskaartoa, joka oli lopulta tarkoitus tehdä laukassa. Täyskaartoja teimme paitsi käynnissä myös kevyessä ravissa aina suuntaa vaihtaessamme, vaikka osa ravista tehtiinkin pääty-ympyröillä asetuksen läpisaamiseksi. Harrylla oli helppo mennä ympyrällä, kun sen askelta pystyi niin vaivattomasti säätelemään. Sen liikkeet ovat suuret ja joustavat, mutta jotenkin silti aika vaivattomat istua. Koitin kuitenkin keventää jäntevästi ja pitää jalat paikoillaan, mutta lopputuloksena oli jäykät nilkat... Jostain syystä tällaisten oikein osaavien hevosten kanssa saan kuitenkin pidettyä kädet oikealla paikalla. Kai se on niin, että kun hevonen menee hyvin, on itselläkin helpompi keskittyä siihen omaan istuntaan eikä tarvitse vaistomaisesti alkaa vääntää hevosta väkisin mihinkään.

Laukkaa teimme vain hetken ympyröillä vasempaan kierrokseen, ja vasempaan jatkoimme myös tunnin päätehtävässä. Tulimme ensin yksitellen täyskaarron pitkän sivun päästä pitkän sivun keskelle, jossa pehmeä siirtyminen raviin. Kun tämä onnistui kaikilta helposti, pidennettiin laukkapätkää aina toisen pitkän sivun keskelle asti niin, että päädyssä sai ratsastaa pääty-ympyrämäisesti. 

Tehtävässä oli tärkeää huolehtia siitä, ettei laukka-askel venynyt pitkällä sivulla liian suureksi, jotta täyskaarto ei menisi pitkäksi. Asetuksen piti olla koko ajan vasemmalle, ja oikean pohkeen selvästi takana. Sillä pohkeella oli myös muistutettava ratsua siitä, että laukka jatkuu niin kaarevalla uralla kuin uralle palaamisen jälkeenkin.

Epäilin ensin, että meille tulee Harryn kanssa vaikeuksia uralle palatessa: olin varma, että oman istuntani heiluessa se vaihtaa automaattisesti. Mutta ruunan laukka olikin niin helposti hallittavissa, että pystyin keskittymään istunnan lisäksi myös asetukseen, eikä ongelmia missään vaiheessa tullutkaan. Päin vastoin, Maijunkin mielestä vastalaukkamme oli vaivattoman ja sujuvan näköistä. 

Kun jokainen oli saanut tehtävän suoritettu kerran yksin vasempaan kierrokseen, jatkoimme kaikki kuusi laukkaa uraa pitkin. Maijun ohjeiden mukaan teimme täyskaarrot ja vastalaukkapätkät vuoron perään molempiin suuntiin niin, että aina kolme ratsukkoa käänsi peräkkäin toiselta pitkältä sivulta ja toiset kolme toiselta. Näin saimme harjoituksesta todella tehokkaan ja kaikille monta onnistunutta toistoa. Tällä kerralla osasimme myös ratsastusradan tiet ja väistämissäännöt...

Kaiken kaikkiaan tunti oli osaltani aikamoista fiilistelyä. Tokia Harryakin pitää ratsastaa, ei se ilmaiseksi mitään anna. Mutta sitten kun se liikkuu, niin ai että miten huikealta se tuntuu! Kokeilin ihan piruuttani ympyrällä vähän lyhentää ravia, kun etäisyys edellämenevään oli turhan tiukka, ja Harryhan ravasi melkein paikoillaan. Myös laukassa askelpituutta pystyy muuttamaan helposti ilman, että tulee tunne raviin putoamisesta. Maiju kyseli taas tunnin jälkeen, että oliko ihanaa. No oli, ja olin jälleen ihan myyty - ihana herra H!

Niskahihna korkeimmaksi kohdaksi

12.10.2012 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Piritakin oli löytänyt ratsukseni Ritvan. Kankijakson aloitus kuitenin siirtyi, kun tunnillamme oli pari vierailevaa tähteä, Antti ja Bella. Tällä kerralla menimme siis nivelillä, ja teemana oli vastalaukka suoralla uralla. Aihe sopi hauskasti yhteen maanantain tunnin aiheen kanssa, sillä silloinhan menimme vastalaukka loivalla kaarella.

Alkuveryttely oli oikein erityisen hyvä. Vaikka ryhmämme oli yksin maneesissa, niin kokoonnuimme silti puolikkaaseen maneesiin kahdeksikon muotoiselle kahdesta isosta ympyrästä koostuvalle uralle. Ympyrän vaihtuessa piti tietenkin suoristaa ihan pariksi askeleeksi ja vaihtaa asetus uuteen suuntaan. Pirita sanoi, että jos tämän alkuveryttelyn ratsastaa huolellisesti, ovat hevoset aivan varmasti läpi ja peräänannossa sen jälkeen.

Minun piti heti ottaa lyhyemmät ohjat ja koittaa nostaa Ritvaa niin, että niskahihna olisi sen korkein kohta. Pääsin aika luontevasti jatkamaan muutaman viikon takaisesta tunnista ja keksin mielestäni aika hyvin oikeanlaisen tyylin Ritvan oikeanlaiseksi keventämiseksi edestä. Vaikken vieläkään tiedä, lukeutuuko tamma varsinaisesti suosikkeihini, löydän sen kyydissä luonnostaan kohtuullisen oikean asennon - kädetkään eivät valu! Joka tapauksessa lopputuloksena oli aika tasaisesti sujunut tunti.

Ainoa "pieni" virhe tuli laukannostoissa vasemassa kierroksessa, jolloin siis piti nostaa oikea laukka. Kulma piti tietenkin ratsastaa erityisen huolella, sitten suoristaa ja asettaa ulos ennen nostoa pitkän sivun alusta. Pitkän sivun päässä piti hyvissä ajoin siirtyä pehmeästi raviin, jossa tehtiin hyvä kulma ja lyhyellä sivulla käyntiin siirtyminen.
Mielestäni Ritva nosti pari ensimmäistä kertaa hyvin, mutta sitten nousi vaan myötälaukka eli vasen laukka. En huolehtinut riittävästi siitä, että tamma oli suora, jolloin se pääsi heittämään takaosaansa sisään. Asetuksen sain läpi hyvin, mutta pohjeavut eivät olleet tarpeeksi selkeät. Piritan piti jo vähän korottaa ääntään, ennen kuin sai minut ryhdistäytymään. Sain lopuksi muutaman onnistuneen noston, kun mielestäni täysin liioittelin pohkeiden paikat.

Muillakin oli aluksi vähän vaikeuksia, mutta toisaalta taas oikeaan kierrokseen kaikki saivat vasemmat laukat nostettua lähes ongelmitta. Ritva ei tehnyt kertaakaan väärin, vaan laukkasi kauniisti suoraan uran sisäpuolella. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin siirtymisiin hitaampaan askellajiin, joissa ei tullut nyt juuri lainkaan töksähtelyä tai jännittyneisyyttä.

Lopuksi veryttelimme vielä alun kahdeksikolla, ensin kootuilla hevosilla ja sitten aina vaan enemmän eteen alas ratsastaen. Pirita oli tyytyväinen siihen, miltä hevoset näyttivät. Ritva oli kuulemma mennyt koko tunnin aika kivassa muodossa. Piritan mukaan se muistuttaa usein myyrää lähes kyntäessään maneesia turpa maassa. Joskus on kuulemma ihan ok tyytyä pidempään kevyeen muotoon, mutta toisaalta liian harvoin Ritvaa nostetaan ryhdikkääksi. Tunsin taas tamman koko tunnin ajan käsissäni, mutta jotta se ei korkeammassa muodossa paina liikaa, tarvitaan paljon myös pohkeita. Ei taaskaan kovin yksinkertaista, mutta niin kovin palkitsevaa onnistuessaan!

Espanjalaisesta toiseen

8.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Lassi

Maiju oli vaihtanut Ligeron Lassiin, joka oli jo edellisellä tunnilla. Sen päätteeksi Maiju piti oikein hyvän mainospuheen tallin tuoreimmasta andaluusista: monet kuulemma luulevat Lassia herkäksi, mutta se on oikeasti aika laiska ja vaatii kunnolla pohjetta. Siihen pätee kuitenkin sama kuin muihinkin Primuksen espanjalaisiin, eli mitä enemmän puristaa sitä hitaammaksi se tulee. Napakoita pohkeita voi käyttää vaikka joka kolmas askel, mutta hieromaan ei saa jäädä.

Jardinerolla en ole koskaan mennyt, ja Lassillakin vaan yhden yksittäisen tunnin aiemmin, mutta sitä ymmärrän näistä andaluuseista ehkä kaikkein parhaiten. Tosin ymmärryksen löytämiseen tarvittiin hetki aikaa ja Maijun kärsivällisyyttä, kun en meinannut millään tajuta ratsastaa riittävän lyhyillä ohjilla ja riittävästi jaloilla sitä ohjaa vastaan. Lassi käytti viekkaasti heti hyväkseen jokaisen herpaantumisen, ja tyytyi sellaiseen kevyeen tuntumaan ja hissutteluvauhtiin paljon kauniimmin kuin rehelliseen tuntumaan ja reippaaseen liikkeeseen. 

Tunnin teemana oli loiva vastalaukkakaarre. Jo alkuveryttelyn käynti- ja raviosuudessa haimme oikeaa reittiä: huolellinen kulma, selvä tie kohti kentän keskustaa, riittävän ajoissa huolellinen suunnanmuutos jopa vähän suoraan ratsastaen, ja sitten takaisin uralle hyvissä ajoin ennen seuraavaa kulmaa. Aivan keskihalkaisijalle asti emme ratsastaneet, mutta lähes. 

Laukassa veryteltiin ympyröillä. Päädyin Willen ja uuden Paten kanssa samalle ympyrälle ja ajattelin heti olevani tien tukkeena suhteellisen pienikokoisella Lassilla. Mutta yllättäen se olikin Lassi, jolla oli kunnolla laukatessaan vaikeuksia sopia samalle ympyrälle isojen hevosten kanssa! 

Lassin ison laukan tuomat haasteet huomasi hyvin itse tehtävässä. Ensin käänsimme vain puolet loivasta kaarteesta ja suoristimme kohti lyhyttä sivua. Tämä sujui meiltä mielestäni hyvin, sillä Lassi laukkasi peilistä katsoen kumpaankin suuntaan aivan suoraan eikä koittanut kiemurrella. Mutta sitten, kun piti ehtiä tekemään koko kaarre ja vielä suurentamaan vastalaukkaosuutta käymällä lähes keskellä kenttää, alku tulla kiire. Minusta tuntui, että Lassi oli jo parilla laukka-askeleella kentän keskellä, ja silloin olisikin jo pitänyt olla menossa kohti uraa. Myös laukan tahdin säilyttämiseksi sai tehdä töitä, mutta kertaakaan se ei rikkonut. 

Loppupalautteen perusteella pääsin ihan kohtuullisesti sisälle Lassin maailmaan. Töitä se vähän vaati, mutta lopulta ruuna oli suht kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Mutta vähän tässä Lassissakin on samaa vikaa kuin Ligerossa, että en oikein itse tunne miten se menee tai mitä pitäisi korjata. Kumma juttu - ehkä minä en vaan tajua tunteikkaita espanjalaisia, vaan olen enemmän suorien saksalaisten tyyppiä!

Tasapaksua menoa

1.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Ligero

Hurmaava Harry pantiin kiertoon, ja minä palasin Ligeron selkään. Meitä oli vain viisi, ja aloitimme taas peilailemalla itseämme - haimme siis sitä edellisellä viikolla harjoiteltua hyvää istuntaa. Ohjat keräsimme pikku hiljaa, mikä sopi Ligerolle hyvin. Se alkaa niin kovin helposti vaan teputtaa ja jännittyy, jos vaan nappaa ohjat käteen ja hevosen lyhyeksi. 

Teimme ensin käynnissä lyhyiden sivujen keskelle kymmenen metrin voltit ja pitkien sivujen keskelle pysähdykset. Kevyessä ravissa volttia hieman suurennettiin, ja pysähdysten sijasta tehtiin muutamia askelia käynnissä. Maiju vaati tarkkaa ratsastamista koko tehtävässä. Hän kyseli aina voltilla olevalta, että onko voltti oikean kokoinen. Samoin siirtyminen käyntiin, käynti ja siirtyminen raviin piti suorittaa yhtenä liikkeenä. Käyntiin siirtyminen sai olla pehmeän liukuva, kävellä piti niin kauan että tahti oli tasainen ja siirtymisen raviin tuli olla täsmällinen. Ligeron kanssa jouduin todella keskittymään siihen, että se ei töksähtänyt käyntiin eikä jäänyt lyhyille hätäisille askelille. Sain tässä vaiheessa aika hyvin kiinni siitä, millaisen istunnan missäkin vaihetta tehtävää ruuna vaatii. Sillä kun ei saa lainkaan puristaa, vaan myödätä reilusti lantiolla askeleen pidentämiseksi ja silti pitää napakat pohkeet lähellä.

Tunnillamme oli hauskasti hyvin erityyppisiä hevosia: isoja tai ainakin isoliikkeisiä (Kalle, Harry, Bella) ja lyhytaskelisia (Attila, Ligero). Jakaannuimme askelpituuden mukaan ympyröillekin laukkaa varten. Ligero oli siinä oikein hyvä, vieläpä vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Sain sen laukkaamaan ryhdikkäänä ja pitkällä askeleella ihan itsekseen, kevyenä. 

Lopputunti mentiin selvästi pätkiä kouluohjelmasta. Ensin tehtiin diagonaalin keskellä siirtyminen ravista käyntiin, kolme askelta käyntiä ja siirtyminen takaisin raviin. Tämä tarkoitti sitä, että suunta vaihtui koko ajan, ja meillä tuntui olevan lähes ylivoimaista ymmärtää, että kuka väistää ja ketä. Maijulla meinasi ihan oikeutetusti palaa pinna, ja jouduimme välillä ratsastamaan pelkkää diagonaalia ja harjoittelemaan väistämissääntöjä... Ligeron kanssa pystyin sen tasaisessa kyydissä keskittymään taas ihan hyvin saamaan itseni suoraan, mutta käyntipätkä osoittautui taas hankalaksi. Loppua kohti sain ruunan rentoutumaan nopeammin ja tekemään pidempiä askelia.

Aivan viimeiseksi nostimme vielä laukan lyhyen sivun keskeltä ja teimme pitkän sivun keskelle kymmenen metrin voltin vasemmassa kierroksessa. Ligero kääntyi niin näppärästi, että molemmilla kerroilla meidän volttimme jäi vähän pieneksi. Lisäksi ensimmäisellä yrittämällä käänsin liian jyrkästi, jolloin laukan tahti muuttui. Allekirjoitan siis edelleen sen, että volttikin on yllättävän vaikea liike!

Kun Maiju tunnin lopuksi kysyi, miltä Ligero tuntui, en oikein tiennyt mitä vastata. Jostain syystä en osaa yhtään itse arvioida, koska se kulkee kunnolla ja koska ei. En saa sen kanssa oikein minkäänlaisia elämyksiä, en hyviä enkä huonoja. Ligero on hieno hevonen ja harmaan otsatukkansa alta kurkistellessaan myös todella hurmaava, mutta meidän yhteistyömme on jotenkin mitäänsanomattoman tasapaksua. Siitä huolimatta välillä on todella hyödyllistä mennä myös näin erilaisella ratsulla, joka on paljon anteeksiantamattomampi istunnan suhteen kuin moni muu. Ehkä siksi minä sen taas sainkin.

Kerrankin ajoissa rästimässä

26.9.2012 Primus Talli 
Pirita - r. Wille

Olin kerrankin hereillä ajoissa ja kävin rästimässä reilusti etukäteen jouluviikon torstaituntini. Tämä  osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi, sillä vielä tässä vaiheessa syksyä Piritan pitämällä rästitunnilla ei ollut kuin seitsemän ratsastajaa. Yksi oli selvästi vähemmän ratsastanut, mutta todella hyvin Pirita sai annettua hänelle omat tehtävät niin, että kukaan ei ollut kenenkään tiellä ja kaikki saivat varmasti täysipainoisen tunnin.

Kuvittelin jatkavani Willellä siitä, mihin viimeksi jäin. Ruuna oli kuitenkin selvästi tahmeampi kuin edellisellä kerralla Maijun kentällä pitämällä tunnilla. Piritakin sanoi tunnin jälkeen, että se on viime aikoina ollut enemmänkin eteenratsastettavaa mallia. En siis tavoittanut samanlaista keveyttä, ja koko tunnin Wille oli ehkä Piritan loppukommenttia lainatakseni hieman avoin, vaikka kulkikin pyöreällä kaulalla. Asetuksen läpisaamiseksi piti tehdä todella paljon töitä, ja kokoamisaste olisi siis saanut olla parempi.

Alkuun saimme verrytellä aika vapaasti koko maaneesissa, jossa tilaa oli ruhtinaallisesti. Osan ravista ja laukasta teimme pääty-ympyrällä, ja siinä etenkin laukassa sain Willen rullaamaan ihan kivasti. Itse tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle. Pirita rajasi maneesista kouluaidoilla käyttöön vain osan, eli väistön piti olla suht jyrkkä. Willehän tekee näitä unissaankin, joten pääsin oikein nautiskelemaan kunnon ristiaskeleista olemattomilla avuilla.

Pääsin tehtävästä ensimmäisenä omatoimiseen raviosuuteen, ja sitkeästi koitin harjoitella alas istumista. Se vaatii kyllä edelleen sellaista keskittymistä, että saas nähdä miten kävisi, jos joutuisin harjoitusravissa johonkin ihan oikeaan ratsastusradan teitä monimutkaisempaan tehtävään...