keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Turhaa jännittämistä ja hermoilua

9.3.2015 Primus Talli
Anni - t. Mimmi

Maiju oli flunssan kourissa, joten meillä oli sijaisena tuttu Anni. Minulle oli jaettu Mimmi, joten juurikaan ei edellistunnista helpottanut. No, minulla ja Mimmillä oli takana kaksi tuntia, yksi huono ja yksi oikein hyvä. En vielä oikein luota Mimmiin - tai en vielä aivan saa sitä luottamaan minuun - joten käperryin taas turvaliiviini. Vähän myös jännitti se, miten sijainen osaa huomioida Mimmin erityistarpeet, mutta Anni klaarasi tilanteen hienosti.

Tunti oli tuttuun tapaan työntäyteinen, minkä seurauksena Mimmikään ei ehtinyt pelätä. Aloitimme pohjeenväistöillä uralta sisään ja takaisin. Mimmi oli yllätyksekseni aika kiinni oikeassa ohjassa ja vastaavasti tyhjä vasemmalta, mikä vaikeutti asetusten läpisaamista oikeastaan molempiin suuntiin. Niinpä jouduin aina ennen väistöä ratsastamaan verrattain pitkään suoraan ja valmistelmaan, ennen kuin pyysin väistöaskelia. Ne olisivat videolta katsottuna saaneet olla paljon selvemmät, mutta hei, ainakin se asetus oli läpi...

https://youtu.be/qz0rQUUG7Bw

Ravia ja laukkaa tehtiin molempiin suuntiin pääosin pääty-ympyrällä. Tuli paljon siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin raviin. Anni halusi hevoset pyöreiksi ja työskentelemään takaa eteen myös nostoissa. Mimmi pääsi vähän nostossa venähtämään, yleisesti ottaen selvisimme tästä hyvin. Etukäteen oli eniten jännittänyt juuri laukkaa, sillä siinä Mimmi tuntuu olevan kaikista herkin ympäristön kolahduksille ja vastaantulevalle liikenteelle.

Anni huomautti aiheellisesti, että Mimmi menee mielellään vähän pitkänä ja etupainoisena etujalkojaan heitelleen, ja sitä olisi hyvä hieman koota ja nostaa. Tämä oli erinomainen huomio, sillä se sai ratsastajan ottamaan narut kunnolla käteen ja alkamaan ratsastaa. Mimmistä tuli heti paljon hallittavampi ja luotettavamman tuntuinen, kun olin lähempänä sitä myös jalalla. Videolla Mimmi näyttää ensin pitkältä ja hitaalta, mutta paranee oikeaan kierrokseen. Minulla näköjään on edelleen paha ongelma kyynärpäiden paikan kanssa, vaikka nyrkit sentään näyttävät pysyvät suht hyvin siellä missä pitääkin.

https://youtu.be/Ayu4MT2FyKY
https://youtu.be/8vR1_a6MmCk

Lopputunnista tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä keskilinjalta. Ensin pieni väistö oikealle, sitten pidempi väistö vasemmalle keskilinjan yli, ja lopuksi pieni väistö oikealle takaisin keskilinjalle. Siten sama toiseen suuntaan. Kiirettä piti asetusten kanssa, ja olisin kipeästi tarvinnut raipan, jonka hermostuksissani jätin talliin. Mimmiä saa kuitenkin ratsastaa jalalla aika selvästikin, vaikka se samanaikaisesti tuntuu niin kovin herkkikseltä.

Taas kerran pitää todeta, että tein tunnista itselleni paljon vaikeamman, kuin mitä olisi ollut tarpeen. Mimmi on hieno, eikä se edes yrittänyt tehdä mitään, kun sille tarjosi jatkuvasti muuta ajateltavaa.

Videot: Merja Kolehmainen

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kaikkea muuta kuin mielenrauhaa

2.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi

Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun en jatkanutkaan Borasilla. Olin myös vähän kummissani, että mistäs  minulle nyt Ibi oli löytynyt. Kun siinä ennen tuntia juteltiin, ei kukaan muistanut nähneensä koko ruunaa tunneilla pitkään aikaan. Siinäpäse syy sitten: Ibi oli palannut edellisen viikon lopulla lomalta ja tehnyt vain tunnin päivässä. Meidän tunnin jälkeen Maiju totesi, että Ibi taitaa olla valmis kahteen tuntiin per päivä...

Minulle oli jäänyt päälle Kikan kurssista se reipas alkukäynti, mutta siivitinkin Ibin vaan liian nopeaan tempoon. Se ei ehtinyt kantaa itseään eikä asetella jalkojaan, joten sain ohjeeksi hidastaa selvästi ja tehdä selvääkin selvempiä puolipidätteitä. Ibillä on taipumus jäädä vähän nojaamaan etupainoisena ohjaan ja roikkua edessä alhaalla. Luonnostaan se ei ole kovin ryhdikäs, mutta kyllä Ibiä koottua saa.

Teimme ensin käynnissä paljon voltteja. Sitten ei lähdettykään vaan ravaamaan, vaan mentiin joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Pyrittiin pehmeään käyntisiirtymiseen ja napakkaan ravisiirtymiseen. Ibille tämä tehtävä teki todella hyvää, koska sen oli pakko kuunnella ratsastajan käskyjä. Kirjainvälit ovat muuten aika lyhyet, kun joka kirjaimessa pitäisi tapahtua jotain!

Laukkaa varten kokoonnuttiin keskiympyrälle. Pitkään aikaan ei olekaan ollut sellainen olo, että hevonen ei ole yhtään käsissä, mutta Ibin kanssa oli heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien. Eikä siihen sitten kauaa mennytkään, kun se kuumeni ja koiti lähteä omille teilleen. Jokusen kerran se kääntyi ympyrältä sisään ikään kuin voltille, mutta siitä matka sitten taas jatkui. Maiju laukkuutti meitä todella pitkään, jotta hevoset rauhoittuisivat eivätkä oppisi siihen, että sinkoilemalla pääsee työnteosta. Siinä kysyttiin kyllä tältä ratsastajalta henkistä kanttia ja sen kevään teeman (rohkeammin) täytäntöönpanoa!

Jälkikäteen on taas helppo analysoida, että olisin päässytä vähemmällä, jos en olisi koittanut jarruttaa Ibiä ihan niin hitaaseen laukkaan. Olisi pitänyt päästää se menemään vähän enemmän, muistaa hellittää enemmän, koska kuten Maijukin sanoi, pidätteistä tulee merkityksettömiä jos ei välillä myötää. Huomaan myös, että mitä jännempi tilanne, sitä herkemmin takapuoli jännittyy ja sitä vaikeampi on istua syvällä satulassa. Koitin kehottaa itseäni rentoutumaan ja istumaan syvällä satulassa, mutta se oli lopulta helpommin sanottu kuin tehty. Toinen selkeä virhe, jonka tällaisissa tilanteissa tunnistan, on käsien nouseminen. Kun hevonen poukkoilee, kädet nousevat, vaikka parempi olisi vaan pitää ne rauhassa omalla paikallaan.

Selvisimme kuitenkin välikäyntiin ja sulkutaivutuksiin. Niitä tehtiin siten, että pitkän uran alkuun ratsastettiin voltti, josta jatkettiin sulkua uraa pitkin. Ibi teki nämä lopulta yllättävänkin helposti ja hyvin. Myös diagonaalipätkä, jotka kokeiltiin, oli ihan kelvollinen. Aika tarkasti sai pitää molemmat pohkeet lähellä ja muistaa ne vauhtia hidastavat puolipidätteet tässäkin.

Lopun laukan vasempaan sain tehdä pääty-ympyrällä, vaikka muut laukkasivat koko uraa. Se oli hyvä ratkaisu, sillä parin volttilähdön jälkeen Ibi alkoi rentoutua ja oli lopulta ihan säädyllisen oloinen ja näköinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Maijun loppupalaute lämmitti: olin kuulemma ratsastanut rohkeasti ja rauhallisesti.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Mielenrauhaa

23.2.2015 Primus Talli
Maiju - r. Boras

Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.

Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.

Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.

Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.

Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...

Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kikan kouluratsastuskurssi

20.-21.2.2015 Primus Talli
Kikka - r. Konsta

Vuodenvaihteessa tallin kotisivuilla ilmoitettiin, että parhaillaan Englannissa valmentautuva Kikka Suomio pitää kouluratsastuskurssin kotitallillaan tammikuussa. Arvatenkin kurssi tuli täyteen hujauksessa, eikä parin päivän miettimisajalla päässyt kuin varasijalle. Kurssipäiviä löytyi kovan kysynnän myötä kuitenkin lisää, joten minäkin pääsin mukaan nyt helmikuussa. Maiju oli jakanut minulle Konstan, jonka otin innolla vastaan. Kikka on itse ratsastanut Konstalla jonkin verran ruunan tullessa Primukselle, joten sain sen kanssa todellisia täsmäohjeita läpi koko kurssin.

Tällä kurssilla ryhmiä oli kaksi, ja minä ratsastin jälkimmäisessä. Olimme katsomassa ensimmäistä ryhmää, joka aloitti hieman veltosti. Kikasta tuntui, että hän on innostuneempi kurssista kuin ratsastajat. Siitäkös saimme oikein kunnon tsempin päälle, ja meidän ryhmämme hevoset suorastaan liisivät heti vapaasta alkukäynnistä alkaen. Konstan kanssa otin tavoitteeksi mennä ns. täysiä, eli toivoin saavani mahdollisimman vähän huomautuksia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä. Ensimmäisellä tunnilla tavoite täyttyi yli odotusten, toisella olimme molemmat jo hieman väsyneitä.

Perjantain tunti oli varmasti parasta, mitä olen pitkään aikaan millään hevosella saavuttanut. Se, että laitoin Konstan kävelemään heti ensi askeleista, ratkaisi koko lopputunnin suunnan. Sain heti käynnissä kehuja siitä, että Konsta kävelee hyvin, vaikka se on koko joukon tahmein. Myös ratsastaja onnistui tällä kerralla istumaan ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja lantio liikettä mukaillen. Mutta niinhän se on, että mitä paremmin hevonen kulkee, sitä paremmin itsekin istuu, ikuinen noidankehä...

Ravissa Konsta suorastaan liihotteli. Oikeaan sain ohjeeksi pitää pidemmän asetuksen ja ratsastaa voimakkaasti jaloilla, ja sitten myödätä hevosen lopulta myödätessä. Vasempaan taas piti olla nopeampi asetuksen ja myötäämisen kanssa, sen verran puolieroa Konstallakin on.

Laukka tehtiin ympyröillä vasempaan, ja siitä tulikin aikamoinen leikki. Konsta on oppinut, että se saa mennä hitaasti ja pitkänä, jos se aina enemmän laukkaa pyydettäessä vaihtaa, minkä jälkeen ratsastajat antavatkin sen sitten jo pudota raville. Kikka vaati, että Konsta ei saa nyt ravata, joten ympyrällä meidän tehtävämme meni kutakuinkin näin: minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen... Lopulta ruuna anoi periksi, päästi asetuksen läpi ja laukkasi reippaasti itsensä kantaen.

Laukan jälkeisessä ravissa Kikka jo vähän varoitti, että Konsta alkaa näyttää siltä, että se on itseään vähän täynnä. Niin saattaa käydä, jos hevoset viritetään ihan äärimmille, ja Konsta oli kyllä aikamoisen viritetty. Se ei kuitenkaan lopulta keksinyt kumpanakaan päivänä mitään temppuja, mitä nyt lauantaina vähän väisteli katsomossa seisoen videokuvaavaa miestä.

Reippaan alkuveryttelyn jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä. Ryhmämme neljä ratsukkoa sai käyttää koko maneesia, ja väistö tehtiin pitkän sivun alusta sisään. Väistöä jatkettiin vain viitisen metriä, jonka jälkeen suoristettiin. Uran sisäpuolella jatkettiin suoraan niin kauan, että itsekin pystyi peilistä tarkistamaan, että hevonen on todella suora. Sitten väistö takaisin uralle. Kun tämä sujui, sai tehdä useamman väistön edestakaisin. Konstalle tämä oli lastenleikkiä. Välillä kyllä hieman naputtelin raipalla, jotta tahti pysyi yllä ja saatiin siitä huolimatta riittävät ristiaskeleet. Kikan mielestä väistömme olivat "mallikasta menoa".

Lopun laukka oikeaan oli helpompi kuin alun vasen, eikä vaihtoja tullut. Muistin jopa edelleen pitää sen asetuksen pidempään.

Samalla asenteella lähdettiin lauantain tunnille, mutta meno oli aavistuksen tahmeampaa. Konsta kyllä edelleen liikkui tavallista paremmin, mutta jouduin tekemään sen eteen enemmän töitä. Sorruin jopa vähän jatkuvaan pyytämiseen asian kerralla selväksi tekemisen sijaan. Alkutunnin laukka vasempaan oli jopa aika tuskaista, vaikka se ei ilmeisesti kovin pahalta näyttänyt. Kikka kuitenkin sanoi, että laukka kehittyi aika pitkän ja intensiivisen ympyrätyöskentelyn jälkeen.



Käynnissä jatkettiin jo alkukäynnissä tehtyjä kymmenen metrin voltteja. Nyt niihin kuitenkin lisättiin avotaivutuspätkä. Voltilla ei luonnollisestikaan saanut lainkaan oikoa, ja lisäksi Kikka oli alusta asti hyvin tarkka siitä, että käynti säily samanlaisena riippumatta siitä, missä kohdassa tehtävää oltiin. Avotaivutukset tehtiin aika itsenäisesti, ja niitä sai jatkaa niin kauan kuin oli tyytyväinen lopputulokseen. Sen jälkeen siirryttiin edellispäivän tapaan pohkeenväistöihin. Minä jäin vähän turhan pitkäksi aikaa fiilistelemään, kun kerrankin minulle itselleni jostain syystä todella vaikea liike sujui niin helposti. Kikka kuitenkin komensi meidät taivutuksista väistöihin, kun homma oli niin helppoa. Hän kertoi, että yleensä tunneilla ratsastetaan paljon samaa tehtävää samaan kierrokseen, jotta kaikki saavat onnistuneita suorituksia ja rutiinia tekemiseen. Omissa harjoituksissaan hän kuitenkin saattaa vaihtaa kierrosta useinkin, jolloin tehtävästä tulee hevoselle mielekkäämpi. Se saattaa auttaa vireyden ylläpitämisessä, ja monta kertaa hevoset tekevät vaikeamman suunnan paremmin saatuaan ensin helpon suunnan läpi.

Lopussa laukattiin ensin ympyröillä vasempaan ja sitten koko uralla tehden voltteja. Nyt Konstan laukka oli kerrassaan hienoa, ja sen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia ympyrällä, volteilla tai koko urallakaan. Selvittiin jopa vaihdoitta, joten olisikohan edellisen päivän jumppatuokio vielä ollut muistissa Konstan korvien välissä...

Kurssin päätteeksi herkuttelimme Tirlissä palautekeskustelun parissa. Suoran palautteen ratsastuksesta Kikka oli antanut jo maneesissa, joten jutustelu liikkui enemmän yleisellä tasolla. Pohdimme, mikä tekee kustakin hyvän ratsastajan, ja minkä jokainen valitsee kevätkauden tavoitteekseen, jota toteuttaa riippumatta ratsusta, opettajasta tai tunnin tasosta.

Minä valitsin edelleen rohkeamman ratsastuksen ja sitä kautta asioiden viemisen loppuun asti. Kikka sanoi, että on varmasti sopiva teema minulle. Hyvä esimerkki oli perjantain vasen laukka tai lauantain avotaivutusten aloitus. Silloin reagoin ihan oikein Konstan laiskaan sisätakajalkaan, mutta en uskaltanut pyytää ihan loppuun asti ennen Kikan puuttumista asiaan. Itse kuitenkin on jo niin kauan ratsastanut, että ainakin silloin tällöin tuntee, että nyt pitäisi pyytää enemmän, vähemmän tai eri tavalla. Pitäisi olla rohkeutta myös toteuttaa se, eikä vaan odottaa niin kauan, että opettaja huomauttaa asiasta.

Kaikenkaikkiaan kurssi oli aivan huippu. Jos jotain olisin saanut toivoa lisää, niin hieman henkilökohtaisemman otteen lopun keskusteluun. Jokaiselle olisi voinut vaikka ehdottaa sen oman valinnan lisäksi yhtä opettajan huomaamaa kohdetta, johon kiinnittää huomiota. Tällaisenaankin olisin valmis toiseen samanlaiseen settiin vaikka vielä keväällä. Mahtavaa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan tällaisiakin mahdollisuuksia, ja että niihin voi osallistua Konstan kaltaisilla hevosilla.

lauantain kuvat: Anna de Torres