21.12.2016 - Anni - r. Arska
Jee, listassa luki edelleen Aku! Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia ja olin juuri aikeissa köyttää kannukset kinttuihin, kun Lotta tuli kysymään, olisinko avoin vaihtamaan hevosta. Vastasin, että Aku on suurin suosikkini, mutta tottakai, jos joku uhkaa jäädä liikuttamatta. Kävi ilmi, että yhden tallin uusimmista tulokkaista, Arskan, toinen ratsastaja ei ollut tullut, joten se tarvitsi riittävän pienen ja sopivan taitavan ratsastajan saadakseen päivän liikuntakiintiönsä täyteen. Niinpä minä sitten vaihdoin Akun Arskaan.
Arska eli Late Arnold onkin varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Se on jo vähän kokeneempi ratsu, joka on koulutettu VaB-tasolle, jolla se on kilpaillutkin. Jonkin aikaa ennen Primukselle tuloaan ruuna oli kuitenkin lähinnä kai vain ollut, joten nyt se muistuttaa lähinnä karvaista ponia, jolla on intoa vaikka muille jakaa. Suvussa on puoliveristä, täysveristä ja myös todella kovaa ravuria, kuten muuan Speedy Crown!
En ollut juurikaan edes nähnyt Arskaa tunnilla, joten avoimin mielin kiipesin tämän ruunan selkään.
Arskalla on iso ravi, laukka aivan kummallisen nelitahtinen myös silloin
kun se laukkaa hyvin. Alkuveryttelyä tehtiin pääosin ympyrällä, jossa ravissa tärkeimpänä tehtävänäni oli saada tasaisia askeleita. Ravissa aloinkin jo saada juonesta kiinni, laukassa tuntui siltä, että ohjaa piti tarpeettomasti lyhentää, jolloin hevonen keriytyi liian korkeaan muotoon.
Laukanvaihdot tehtiin tällä kerralla siten, että tultiin pitkän sivun päätteeksi täyskaartomaisesti kohti uraa sulkutaivutuksessa. Hevoset suoristettiin ennen uraa, minkä jälkeen tehtiin vaihto kohti peiliä. Arska kyllä vaihtoi joka kerta, mutta vaihdot olivat kaikki vähän sinnepäin. Tuntui siltä, että vaihdossa ruuna levisi joka ilmansuuntaan ja otti aina puolikkaan raviaskeleen jonnekin väliin. Peilistä katsoen näytti, kuin se olisi sotkeutunut omiin kinttuihinsa. En voinut kuin nauraa, vaikka olisi varmasti pitänyt pystyä antamaan selkeämmät avut ruosteessa olevalle ruunalle... Sen sijaan sulkutaivutukset laukassa Arska teki aika hienosti!
Lopussa sillä oli vaan kamala kiire, loppukäynnissäkin. Ja kun naapuriurallla mentiin vielä
laukkaympyrällä, niin yhtäkkiä Arskakin vaan nosti laukan. Ei se mihinkään lähtenyt eikä vaikuttanut yhtään säikyltä, lähinnä vaan veikeän kiinnostuneelta ympäristöstään ja äärettömän innokkaalta. Siitä tulee kyllä vielä hyvä, kunhan saa vähän höyryjä purettua ja kuntoa kohotettua!
torstai 22. joulukuuta 2016
torstai 15. joulukuuta 2016
Laukanvaihtoja, osa 1
14.12.2017 - Anni - r. Aku
Kuten edellisellä tunnilla oli puhetta, aloitimme nyt laukanvaihdot. Yllätyksekseni sain Akun, vaikka luulin, ettei se oikein vielä osaa vaihtaa. Minähän olen yhden tunnin sillä tehnyt vaihtoja noin vuosi sitten, mutta silloin jouduimme kuvioimaan aina vähän omiamme ja vaihdot tuppasivat tulemaan selvästi myöhässä.
Aluksi veryteltiin avotaivutuksin paitsi pitkillä sivuilla myös keskihalkaisijalla. Sepäs olikin vaikeaa, kun ei ollut seinää tukena! Aku oli kuitenkin näissä oikein hieno, mikä näin jälkikäteenkin vähän hämmästyttää, koska muistan avotaivutusten olleen tosi vaikeita meille vielä vuosi sitten.
Ravissa ja laukassa työskenneltiin suurella keskiympyrällä. Laukkaa tehtiin pitkään ja pyrittiin kokoamaan vaihtoja silmälläpitäen. Ne alkoivatkin jo vähän jännittää, sillä laukka olisi tosiaankin voinut sujua paremmin. Aku otti vähän kierroksia takana puuskuttavasta hevosesta ja jännittyi, sen verran herkkä se on äänille.
Vaihdot tehtiin lävistäjällä. Anni kävi ensin läpi vaihtoavut ja korosti ulkopohjetta vaihtavana apuna, kun aiemmin on ehkä enemmän painotettu molempien pohkeiden paikan siirtämistä. Tämä pieni muutos ajatusmaailmassa osoittautui minulle hyvin toimivaksi! Ensimmäinen kerta meni pieleen - kuten niin usein... Arkailin liikaa, mutta koska Aku ei sitten karannutkaan maata kiertävälle radalle, olin rohkeampi jatkossa. Saatiin vasemmasta oikeaan kaksi kelvollista vaihtoa, tosin takaosa tuli askeleen jäljessä. Oikeasta vasempaan oli sikäli vaikeampaa, että en oikein saanut oikeaa laukkaa pyörimään. Saimme kuitenkin yhden kelvollisen ja yhden oikein hyvän yhtäaikaisen vaihdon, joten tähän lopetettiin. Kokonaisuudessaan vaihdot menivät odotuksiin nähden hyvin, ja etenkin Akun laukkaan vasemmassa kierroksessa vaihdoissa olin tosi tyytyväinen.
Aku alkoi vähän kerätä kierroksia ja tuli vahvaksi jo vaihtojen aikana, vaikka pysyikin ongelmitta hallinnassa. Viimeinen vartti ravityöskentelyä olikin sitten vähän haastavaa, vaikka toki sain energiaa sitten lopulta kanavoitua Akun hyvään raviinkin. Ensi viikolla tätä lisää!
Kuten edellisellä tunnilla oli puhetta, aloitimme nyt laukanvaihdot. Yllätyksekseni sain Akun, vaikka luulin, ettei se oikein vielä osaa vaihtaa. Minähän olen yhden tunnin sillä tehnyt vaihtoja noin vuosi sitten, mutta silloin jouduimme kuvioimaan aina vähän omiamme ja vaihdot tuppasivat tulemaan selvästi myöhässä.
Aluksi veryteltiin avotaivutuksin paitsi pitkillä sivuilla myös keskihalkaisijalla. Sepäs olikin vaikeaa, kun ei ollut seinää tukena! Aku oli kuitenkin näissä oikein hieno, mikä näin jälkikäteenkin vähän hämmästyttää, koska muistan avotaivutusten olleen tosi vaikeita meille vielä vuosi sitten.
Ravissa ja laukassa työskenneltiin suurella keskiympyrällä. Laukkaa tehtiin pitkään ja pyrittiin kokoamaan vaihtoja silmälläpitäen. Ne alkoivatkin jo vähän jännittää, sillä laukka olisi tosiaankin voinut sujua paremmin. Aku otti vähän kierroksia takana puuskuttavasta hevosesta ja jännittyi, sen verran herkkä se on äänille.
Vaihdot tehtiin lävistäjällä. Anni kävi ensin läpi vaihtoavut ja korosti ulkopohjetta vaihtavana apuna, kun aiemmin on ehkä enemmän painotettu molempien pohkeiden paikan siirtämistä. Tämä pieni muutos ajatusmaailmassa osoittautui minulle hyvin toimivaksi! Ensimmäinen kerta meni pieleen - kuten niin usein... Arkailin liikaa, mutta koska Aku ei sitten karannutkaan maata kiertävälle radalle, olin rohkeampi jatkossa. Saatiin vasemmasta oikeaan kaksi kelvollista vaihtoa, tosin takaosa tuli askeleen jäljessä. Oikeasta vasempaan oli sikäli vaikeampaa, että en oikein saanut oikeaa laukkaa pyörimään. Saimme kuitenkin yhden kelvollisen ja yhden oikein hyvän yhtäaikaisen vaihdon, joten tähän lopetettiin. Kokonaisuudessaan vaihdot menivät odotuksiin nähden hyvin, ja etenkin Akun laukkaan vasemmassa kierroksessa vaihdoissa olin tosi tyytyväinen.
Aku alkoi vähän kerätä kierroksia ja tuli vahvaksi jo vaihtojen aikana, vaikka pysyikin ongelmitta hallinnassa. Viimeinen vartti ravityöskentelyä olikin sitten vähän haastavaa, vaikka toki sain energiaa sitten lopulta kanavoitua Akun hyvään raviinkin. Ensi viikolla tätä lisää!
torstai 8. joulukuuta 2016
Kankijumppaa, osa 2
7.12.2016 - Anni - r. Aku
Pääsin kerrankin lähtemään tallille suoraan töistä, joten ehdin seurata pari omaani edeltävää tuntia. Aku oli niistä ensimmäisellä, PC-valmennustunnilla. Oli todella hyödyllistä seurata jonkun toisen ratsastusta ja kuulla opettajan antamat ohjeet. Helposti näki, että ratsastalla oli välillä ihan samoja ongelmia kuin minulla, toisin sanoen liian pitkät ohjat ja liian vähän terävyyttä, jolloin Akun liike jää enemmän paikallaan kuin eteenpäin. Lopputunnista nähtiin vielä vähän orastavaa sinkoilua, johon Akukin koitti osallistua. Hienosti kuitenkin kaikki ratsastajat saivat hevosensa takaisin järjestykseen.
Aku ei siis taaskaan ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan, mutta oli jälleen aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Sen kanssa on sitten ilo puuhastella! Maneesissa lisäsin varustukseemme Annin luvalla vielä kannuksetkin, ja viritin jalustimet melkeinpä liian pitkiksi. Anni nauroikin, että luulemmeko me, että pitkät jalustimet tekevät kouluratsastajan. Yleensä tällaisilla paljon jalkaa tarvitsevilla hevosilla pidän jalustimet melkeinpä liian lyhyinä, että saan pohkeet lähelle, mutta nyt kannusten kanssa ajattelin kokeilla toisenlaista lähesymistapaa. Ja sehän toimi!
Aku oli koko tunnin oikein kiva. Tuntui, ettei kannusta tarvinnut juuri edes käyttää, kun Aku jo ryhdistäytyi. Sen oikein tuntee selkään, kun ruuna alkaa koota itseään ja kevenee edestä. Kuten Marjo lauantain rästitunnilla sanoi, Aku osaa olla ihan höyhenenkevyt. Silloin se myös kantaa itsensä ja ravaa sitä ihanaa ravia. Siinä se vaan jää vielä vähän liian paikoilleen, eli pitäisi saada liikettä enemmän eteen kuin ylös.
Tehtiin alkuverkkaa ensin ihan vaan käynnissä ja sitten ympyrällä ravissa ja laukassa, mukaan lukien siirtymisiä etenkin kootun käynnin ja ravin välillä. Tämä on Akulle aina hyvä liike: paketin saa pysymään kasassa, kun on ihan oikeasti pakko ratsastaa joka askel, ettei muoto katoa siirtymisissä. Suuntaa vaihdettiin ympyrän vaihdolla ja muutamilla keskihalkaisijoilla, kun kisat ovat taas tulevana viikonloppuna.
Päivän päätehtävä olikin kisojen vuoksi juuri takaosan käännökset. Akun kanssa nämä onnistuivat suht kivasti. Sain käyntiä koottua ja käännettyä ruunaa, lopussa olisi saanut vaan olla tarkempi sen suhteen, että käännös ei ala ruuvata vaan loppuu 180 asteen kohdalla täsmällisesti.
Pääsin kerrankin lähtemään tallille suoraan töistä, joten ehdin seurata pari omaani edeltävää tuntia. Aku oli niistä ensimmäisellä, PC-valmennustunnilla. Oli todella hyödyllistä seurata jonkun toisen ratsastusta ja kuulla opettajan antamat ohjeet. Helposti näki, että ratsastalla oli välillä ihan samoja ongelmia kuin minulla, toisin sanoen liian pitkät ohjat ja liian vähän terävyyttä, jolloin Akun liike jää enemmän paikallaan kuin eteenpäin. Lopputunnista nähtiin vielä vähän orastavaa sinkoilua, johon Akukin koitti osallistua. Hienosti kuitenkin kaikki ratsastajat saivat hevosensa takaisin järjestykseen.
Aku ei siis taaskaan ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan, mutta oli jälleen aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Sen kanssa on sitten ilo puuhastella! Maneesissa lisäsin varustukseemme Annin luvalla vielä kannuksetkin, ja viritin jalustimet melkeinpä liian pitkiksi. Anni nauroikin, että luulemmeko me, että pitkät jalustimet tekevät kouluratsastajan. Yleensä tällaisilla paljon jalkaa tarvitsevilla hevosilla pidän jalustimet melkeinpä liian lyhyinä, että saan pohkeet lähelle, mutta nyt kannusten kanssa ajattelin kokeilla toisenlaista lähesymistapaa. Ja sehän toimi!
Aku oli koko tunnin oikein kiva. Tuntui, ettei kannusta tarvinnut juuri edes käyttää, kun Aku jo ryhdistäytyi. Sen oikein tuntee selkään, kun ruuna alkaa koota itseään ja kevenee edestä. Kuten Marjo lauantain rästitunnilla sanoi, Aku osaa olla ihan höyhenenkevyt. Silloin se myös kantaa itsensä ja ravaa sitä ihanaa ravia. Siinä se vaan jää vielä vähän liian paikoilleen, eli pitäisi saada liikettä enemmän eteen kuin ylös.
Tehtiin alkuverkkaa ensin ihan vaan käynnissä ja sitten ympyrällä ravissa ja laukassa, mukaan lukien siirtymisiä etenkin kootun käynnin ja ravin välillä. Tämä on Akulle aina hyvä liike: paketin saa pysymään kasassa, kun on ihan oikeasti pakko ratsastaa joka askel, ettei muoto katoa siirtymisissä. Suuntaa vaihdettiin ympyrän vaihdolla ja muutamilla keskihalkaisijoilla, kun kisat ovat taas tulevana viikonloppuna.
Päivän päätehtävä olikin kisojen vuoksi juuri takaosan käännökset. Akun kanssa nämä onnistuivat suht kivasti. Sain käyntiä koottua ja käännettyä ruunaa, lopussa olisi saanut vaan olla tarkempi sen suhteen, että käännös ei ala ruuvata vaan loppuu 180 asteen kohdalla täsmällisesti.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Rästitunnin haasteet
3.12.2016 - Marjo - r. Aku
Lomamatkan jäljiltä oli yksi rästi ratsastamatta, ja joulukiireiden aikaanhan se sitten tietenkin jäi. Valitsin lauantain aamutunnin keskiviikon lepakkovuoron sijaan. Varmasti se olikin parempi ratkaisu, mutta noin yleisesti ottaen näin aikainen ratsastustunti ei selvästikään sovi minulle. Vaikka yleensä olen töissäkin parhaimmillani heti aamusta, tämä fyysinen ponnistelu tuntui nyt kyllä kovin vaikealta! Marjollekin vastasin loppupalautteeseen, että taisi ratsastaja olla vielä vähän unessa, kun ei näin vaikeaa ole ollut pitkään aikaan.
Rästi oli täynnä, eli maneesissa viiletti 12 eri tasoista ratsukkoa. Marjo kyllä piti homman hyvin näpeissään. Aloitettiin ensin käyntivolteilla, joita tehtiin pitkillä sivuilla useita. Ravia ja laukkaa toiseen suuntaan mentiin vain kolmella ympyrällä. Aku oli käynnissä hyvä, mutta ravissa meinasi tulla epätoivo, en saanut sitä antamaan periksi en sitten niin millään! Marjo sanoi, että Aku osaa olla höyhenenkevyt, mutta se pitää saada paljon terävämmäksi. Käynnissä tämä onnistui parhaiten, ravissa ei juuri lainkaan... Marjo kyllä koitti oikeassa kierroksessa saada minua hellittämään sisäohjasta ja käyttämään jalkaa enemmän ja nopeammin, jonka seurauksena Aku jopa nosti kerran laukan, mutta vaikutus ei valitettavasti säilynyt kovin pitkään.
Kolmikaarisella kiemurauralla saatiin ehkä parhaimmat pätkät, hämmästyttävää kyllä. Jopa suunnan muutokset onnistuivat kohtuullisesti suht rennolla hevosella. Ilmeisesti joudun vähän väkisinkin käyttämään jalkaa tällaisessa tehtävässä enemmän kuin mitä vaikkapa ympyrällä luonnostaan. Laukka tämän jälkeen jäi kyllä sitten taas vähän hitaaksi, eikä rullannut kunnolla.
Marjo sanoikin lopuksi, että saatiin ihan hyviä pätkiä, mutta terävyyttä saisi olla paljon lisää. Siihen pyritään siis seuraavalla kerralla! Tunnin haasteet pyyhkiytyivät kyllä mielestä aika nopeasti, kun jälkikäteen taas vähän seurusteltiin Akun kanssa karsinassa. Se on kuin suuri koira, utelias ja osallistuu kaikkin toimenpiteisiin katselemalla ja puhaltelemalla kuumaa ilmaa sieraimistaan, ja yrittää jatkuvasti nuolla pipoani. Ihana!
Lomamatkan jäljiltä oli yksi rästi ratsastamatta, ja joulukiireiden aikaanhan se sitten tietenkin jäi. Valitsin lauantain aamutunnin keskiviikon lepakkovuoron sijaan. Varmasti se olikin parempi ratkaisu, mutta noin yleisesti ottaen näin aikainen ratsastustunti ei selvästikään sovi minulle. Vaikka yleensä olen töissäkin parhaimmillani heti aamusta, tämä fyysinen ponnistelu tuntui nyt kyllä kovin vaikealta! Marjollekin vastasin loppupalautteeseen, että taisi ratsastaja olla vielä vähän unessa, kun ei näin vaikeaa ole ollut pitkään aikaan.
Rästi oli täynnä, eli maneesissa viiletti 12 eri tasoista ratsukkoa. Marjo kyllä piti homman hyvin näpeissään. Aloitettiin ensin käyntivolteilla, joita tehtiin pitkillä sivuilla useita. Ravia ja laukkaa toiseen suuntaan mentiin vain kolmella ympyrällä. Aku oli käynnissä hyvä, mutta ravissa meinasi tulla epätoivo, en saanut sitä antamaan periksi en sitten niin millään! Marjo sanoi, että Aku osaa olla höyhenenkevyt, mutta se pitää saada paljon terävämmäksi. Käynnissä tämä onnistui parhaiten, ravissa ei juuri lainkaan... Marjo kyllä koitti oikeassa kierroksessa saada minua hellittämään sisäohjasta ja käyttämään jalkaa enemmän ja nopeammin, jonka seurauksena Aku jopa nosti kerran laukan, mutta vaikutus ei valitettavasti säilynyt kovin pitkään.
Kolmikaarisella kiemurauralla saatiin ehkä parhaimmat pätkät, hämmästyttävää kyllä. Jopa suunnan muutokset onnistuivat kohtuullisesti suht rennolla hevosella. Ilmeisesti joudun vähän väkisinkin käyttämään jalkaa tällaisessa tehtävässä enemmän kuin mitä vaikkapa ympyrällä luonnostaan. Laukka tämän jälkeen jäi kyllä sitten taas vähän hitaaksi, eikä rullannut kunnolla.
Marjo sanoikin lopuksi, että saatiin ihan hyviä pätkiä, mutta terävyyttä saisi olla paljon lisää. Siihen pyritään siis seuraavalla kerralla! Tunnin haasteet pyyhkiytyivät kyllä mielestä aika nopeasti, kun jälkikäteen taas vähän seurusteltiin Akun kanssa karsinassa. Se on kuin suuri koira, utelias ja osallistuu kaikkin toimenpiteisiin katselemalla ja puhaltelemalla kuumaa ilmaa sieraimistaan, ja yrittää jatkuvasti nuolla pipoani. Ihana!
torstai 1. joulukuuta 2016
Kankijumppaa, osa 1
30.11.2016 - Anni - r. Aku
Meillä alkoi kankijakso ja sain riemukseni jatkaa Akulla. Ruuna ei ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan Kikin PC-valmennustunnin jälkeen, mutta oli silti aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Väkisinkin siinä hurjat joulunajan työkiireet unohtuvat, kun pääsee seurustelemaan Akun kanssa!
Koska osalla oli kanget ensimmäistä kertaa ikinä, jumpattiin alkuksi aika pitkään käynnissä. Meillehän se sopi ihan hyvin, koska tehtiin tosi monipuolisesti voltteja ja sekä avoja että sulkuja kumpaankin suuntaan. Aivan niin sujuvasti Aku ei taipunut kuin heti sairaslomansa jälkeen, mutta aika mukavasti silti kuitenkin onnistuttiin.
Ravissa ja etenkin laukassa oikeaan Aku tuntui jopa jotenkin vähän väsyneeltä aluksi, ehkä se ei vaan ollut vielä aivan vertynyt. Toki edelleen jumpattiin aika paljon, pienennettiin ja suurennettiin ympyrää sekä koottiin ja tehtiin siirtymisiä kaikkien askellajien välillä. Hevosille ei juuri lepotaukoja tässä suotu.
Pienen välikäynnin jälkeen vaihdettiin suuntaan ja Anni komensi kaikkia pitämään ohjat paremmin käsissä. Etenkin siirtymissä koko ryhmällä oli vähän taipumus päästää hevoset helposti pitkiksi, jolloin edellisessä askellajissa tehty työ valui käsien kautta hukkaan. Minäkin otin sitten yhtä stopparia lyhyemmät ohjat, ja johan alkoi homma toimia! Satiin varmaan pisimmät pätkät ikinä sellaista hyvää ravia, jossa Aku on kevyt edestä ja kantaa itsensä. Ravi olisi tosin voinut olla vähän enemmän eteenpäin ja Aku oli ehkä vähän turhan ryhdikkäässä muodossa. Koitin aavistuksen siirtää kättä eteen, mutta aika nopeasti paketti silloin hajoaa.
Kaiken kaikkiaan tunti oli meiltä ihan hyvää tekemistä. Olen kaivannut vähän kevyempää tuntumaa etenkin niiden kahden ensimmäisen sairasloman jälkeisen tunnin kokemusten jälkeen, mutta Anni muistutti, että Aku on luonnostaan aika vahva. Samaahan se Kikkakin sanoi silloin joskus, että kunhan tuntuma on tasainen ja hevonen rento ja tyytyväinen, se tuntuma voi olla vahvakin. Aku kevenee kyllä, kun vaan pitää ohjat kädessä ja nostaa jalalla, mutta sitä pitää vielä harjoitella lisää.
Meillä alkoi kankijakso ja sain riemukseni jatkaa Akulla. Ruuna ei ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan Kikin PC-valmennustunnin jälkeen, mutta oli silti aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Väkisinkin siinä hurjat joulunajan työkiireet unohtuvat, kun pääsee seurustelemaan Akun kanssa!
Koska osalla oli kanget ensimmäistä kertaa ikinä, jumpattiin alkuksi aika pitkään käynnissä. Meillehän se sopi ihan hyvin, koska tehtiin tosi monipuolisesti voltteja ja sekä avoja että sulkuja kumpaankin suuntaan. Aivan niin sujuvasti Aku ei taipunut kuin heti sairaslomansa jälkeen, mutta aika mukavasti silti kuitenkin onnistuttiin.
Ravissa ja etenkin laukassa oikeaan Aku tuntui jopa jotenkin vähän väsyneeltä aluksi, ehkä se ei vaan ollut vielä aivan vertynyt. Toki edelleen jumpattiin aika paljon, pienennettiin ja suurennettiin ympyrää sekä koottiin ja tehtiin siirtymisiä kaikkien askellajien välillä. Hevosille ei juuri lepotaukoja tässä suotu.
Pienen välikäynnin jälkeen vaihdettiin suuntaan ja Anni komensi kaikkia pitämään ohjat paremmin käsissä. Etenkin siirtymissä koko ryhmällä oli vähän taipumus päästää hevoset helposti pitkiksi, jolloin edellisessä askellajissa tehty työ valui käsien kautta hukkaan. Minäkin otin sitten yhtä stopparia lyhyemmät ohjat, ja johan alkoi homma toimia! Satiin varmaan pisimmät pätkät ikinä sellaista hyvää ravia, jossa Aku on kevyt edestä ja kantaa itsensä. Ravi olisi tosin voinut olla vähän enemmän eteenpäin ja Aku oli ehkä vähän turhan ryhdikkäässä muodossa. Koitin aavistuksen siirtää kättä eteen, mutta aika nopeasti paketti silloin hajoaa.
Kaiken kaikkiaan tunti oli meiltä ihan hyvää tekemistä. Olen kaivannut vähän kevyempää tuntumaa etenkin niiden kahden ensimmäisen sairasloman jälkeisen tunnin kokemusten jälkeen, mutta Anni muistutti, että Aku on luonnostaan aika vahva. Samaahan se Kikkakin sanoi silloin joskus, että kunhan tuntuma on tasainen ja hevonen rento ja tyytyväinen, se tuntuma voi olla vahvakin. Aku kevenee kyllä, kun vaan pitää ohjat kädessä ja nostaa jalalla, mutta sitä pitää vielä harjoitella lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)