maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hoplaa!

22.2.2016 - Maiju - r. Sacce

Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.

Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.

Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.

Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.

Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti