3.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti