Mielenrauhaa

23.2.2015 Primus Talli
Maiju - r. Boras

Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.

Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.

Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.

Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.

Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...

Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!